Itsetuntemus, itsevarmuus, itseluottamus

Tää oli riemullista lukea, sinulla on hyvä kosketus itseesi ja tunnelmiisi
Vain elämää - ei sen enempää ✨✨✨✨

Mummunen kirjoitti:

Tää oli riemullista lukea, sinulla on hyvä kosketus itseesi ja tunnelmiisi
Vain elämää - ei sen enempää ✨✨✨✨

Mulla on ainakin hyvä olla. Samoin lienee vaimolla ja jälkeläisillä. Eikös se riitä.

Olemme narsistien&vahvojen ihmisten uhreja& jyräämiä&mitätöimiä&syrjittyjä& jotka moukuttaneet meitä verbaalisesti.

Koko arki on vain selviytymistä = nukkua, herätä, syödä, juoda , maata , ehkä vähän kävellä, ei käytönnössä oikein muuta.

Yksikin tällainen vihaisen katseen omaava nuori mies usein kävelee kauppaan ja on aina yksin ja hänestä huomaa että ei ole terve.

On meitä koko ajan suurentuva joukko Suomessa tällaisia meitä sairaita.

Itseluottamus täysin nollassa. Ei ole voimavaroja edes hankkia apua/mennä terapiaan. Minä kuitenkin käyn terapiaa sentään. On luovuttu toivosta jne. Jotkut on vihaisia.

Niin, surullista on että jossain vaiheessa elämää on tullut niin isoja kolhuja ja vastoinkäymisiä, ettei oo voinu edes itseensä luottaa. Itsevarmuuskin katoaa jos kovin alistetaan tai pakotetaan erimuottiin kuin itse asettuis. Itsestään on vaikea pitää huolta, jos arkailee pelkää tai vetäytyy. Mutt kuitenkin olet huomannut selkeesti, että Itsetunto on parantunut, se on hienoa !

Anonyymi00003 kirjoitti:

Olemme narsistien&vahvojen ihmisten uhreja& jyräämiä&mitätöimiä&syrjittyjä& jotka moukuttaneet meitä verbaalisesti.

Koko arki on vain selviytymistä = nukkua, herätä, syödä, juoda , maata , ehkä vähän kävellä, ei käytönnössä oikein muuta.

Yksikin tällainen vihaisen katseen omaava nuori mies usein kävelee kauppaan ja on aina yksin ja hänestä huomaa että ei ole terve.

On meitä koko ajan suurentuva joukko Suomessa tällaisia meitä sairaita.

Itseluottamus täysin nollassa. Ei ole voimavaroja edes hankkia apua/mennä terapiaan. Minä kuitenkin käyn terapiaa sentään. On luovuttu toivosta jne. Jotkut on vihaisia.

Lue lisää

Vaikeeta on elämä jos se on jokahetki pelkkää selviytymistä seuraavaan hetkeen. Siinä varmasti loppuu usko ja toivo. Nykypäivänä kun terv.keskus mielenterveyspuoli on hankalasti saatavilla, terapia on kiven takana. Onneks sinä käyt juttelemassa ja pohtimassa tätä touhua, sieltä on parempi ponnistaa.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Olemme narsistien&vahvojen ihmisten uhreja& jyräämiä&mitätöimiä&syrjittyjä& jotka moukuttaneet meitä verbaalisesti.

Koko arki on vain selviytymistä = nukkua, herätä, syödä, juoda , maata , ehkä vähän kävellä, ei käytönnössä oikein muuta.

Yksikin tällainen vihaisen katseen omaava nuori mies usein kävelee kauppaan ja on aina yksin ja hänestä huomaa että ei ole terve.

On meitä koko ajan suurentuva joukko Suomessa tällaisia meitä sairaita.

Itseluottamus täysin nollassa. Ei ole voimavaroja edes hankkia apua/mennä terapiaan. Minä kuitenkin käyn terapiaa sentään. On luovuttu toivosta jne. Jotkut on vihaisia.

Lue lisää

Näin on, olen huomioinut nuoria jotka hakee yhden kala purkin ja maksaa kolikoilla tai pullonpalautus kuitilla. Huppu päässä kun hävettää. Parempi olisi ilman huppua, olisi vähemmän erottuva.
Ei ole helppoa nuorien niillä avustuksilla elää kun kaikki ei ehkä osaa edes perunaa keittää.

Niin - mielenkiintoista, mikä ihmisessä on empatiaa, mikä järkeä. Mikä tulee itsevarmuudesta, saattaa olla myös sydämestä peräisin. Itse itselleen käsityksensä ja havaintonsa selittää ja niiden kanssa toimii tai jättää toimimatta.

juu- me =) Ihmiset - sinä minä hän - me te he:) mieluummin puhutaan yleisesti kuin tietystä joukosta. Ajattelen että meitä on niin paljon kaikenlaista porukkaa ja erilaisilla suunnitelmilla ja tavoitteilla varustettuja, nimenomaan yksilöitä että mielipiteitä saattaa olla vaikka pilvinpimein :)

Mummunen kirjoitti:

juu- me =) Ihmiset - sinä minä hän - me te he:) mieluummin puhutaan yleisesti kuin tietystä joukosta. Ajattelen että meitä on niin paljon kaikenlaista porukkaa ja erilaisilla suunnitelmilla ja tavoitteilla varustettuja, nimenomaan yksilöitä että mielipiteitä saattaa olla vaikka pilvinpimein :)

Lue lisää

Joo, yliestetään liian helposti.

Voin uskoa.

Tässä tuli nyt kaks kysymystä mulle mieleen ja esitän sen toisen tähän ketjuun :)

- millaisilla Ominaisuuksilla varustettu?

Missä sitten? Mitä sitten tekisit?

Mummunen kirjoitti:

Tässä tuli nyt kaks kysymystä mulle mieleen ja esitän sen toisen tähän ketjuun :)

- millaisilla Ominaisuuksilla varustettu?

Sinun aloittamasi ketjun otsikon kertomilla ominaisuuksilla. Ei tämä niin pitkä ketju ole, että pääsisi aloitusteksti unohtumaan.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Missä sitten? Mitä sitten tekisit?

Se on suuri salaisuus, joka painuu unhon suohon kaikilta muilta, paitsi itseltäni. Tai voihan se olla, että sekin päivä vielä tulee, kun ei muista.

Niin. Kun miettii taaksepäin, on helpompaa ajatella armollisesti, itseään kohtaan. Olemmehan vain ihmisiä, emme mitään tietosanakirjoja. "Itehänläksit" - se on ollu mun motto aina, kokemukset kasvattaa ja vaikka ne helvetisti sattuukin, ne tekee meistä meidät ja elämästä ihanempaa =) - mitäs tästä soot mieltä :) ??

Mummunen kirjoitti:

Niin. Kun miettii taaksepäin, on helpompaa ajatella armollisesti, itseään kohtaan. Olemmehan vain ihmisiä, emme mitään tietosanakirjoja. "Itehänläksit" - se on ollu mun motto aina, kokemukset kasvattaa ja vaikka ne helvetisti sattuukin, ne tekee meistä meidät ja elämästä ihanempaa =) - mitäs tästä soot mieltä :) ??

Lue lisää

Rohkeasti minäkin vaikka sisimmässä pelotti, lähdin ja koin. Veljeni sanoi: hypi vaan sinä noihin vaikeuksiin mutta pidä huoli että pääset myös niistä pois. Olen päässyt.

Mummunen kirjoitti:

Niin. Kun miettii taaksepäin, on helpompaa ajatella armollisesti, itseään kohtaan. Olemmehan vain ihmisiä, emme mitään tietosanakirjoja. "Itehänläksit" - se on ollu mun motto aina, kokemukset kasvattaa ja vaikka ne helvetisti sattuukin, ne tekee meistä meidät ja elämästä ihanempaa =) - mitäs tästä soot mieltä :) ??

Lue lisää

Ei kyllä kaikki kokemukset tee meidän elämästämme ihanampaa - aivan absurdi ajatus!

Anonyymi00010 kirjoitti:

Ei kyllä kaikki kokemukset tee meidän elämästämme ihanampaa - aivan absurdi ajatus!

Ei "ihanampaa", mutta ehkä koetut muokkaavat mieltä kestämään paremmin takapakkeja yms. epäonnea.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Ei "ihanampaa", mutta ehkä koetut muokkaavat mieltä kestämään paremmin takapakkeja yms. epäonnea.

EHKÄ, tai ehkä ei. Koetut asiat varmasti muokkaavat mieltä mutta mihin suuntaan, se on sitten toinen juttu

Toki olisi ihanaa, jos aina vastoinkäymisen tai menetyksen jälkeen, olisi viisaampi ja voimakkaampi mutta näinhän ei aina ole. Ihana tavispsykologinen ajatus tuo tosin on.

Anonyymi00016 kirjoitti:

EHKÄ, tai ehkä ei. Koetut asiat varmasti muokkaavat mieltä mutta mihin suuntaan, se on sitten toinen juttu

Toki olisi ihanaa, jos aina vastoinkäymisen tai menetyksen jälkeen, olisi viisaampi ja voimakkaampi mutta näinhän ei aina ole. Ihana tavispsykologinen ajatus tuo tosin on.

Lue lisää

Yeap, terveen taviksen mieli on varmasti erilainen kuin kipeän ...

Anonyymi00017 kirjoitti:

Yeap, terveen taviksen mieli on varmasti erilainen kuin kipeän ...

Persoonallisuus on erilaista.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Persoonallisuus on erilaista.

Niinhän se lienee. Mutta persoonallisuudesta huolimatta omat ajatuksensa ja asenteensa voi valita. Ja ehdottomasti ne kannattaa valita hyvin ja oikein.

Olen kokenut omakohtaisesti...

Saako mieli vähän häilyäkin, toisissa tilanteissa ollaan itsevarmempia, toisissa sitten taas ei. Mutt perusITSEtunto on joku luonteenomainen syntymälahja? vai kasvatuksen perusturvallisuuden tuotos:)

Mummunen kirjoitti:

Saako mieli vähän häilyäkin, toisissa tilanteissa ollaan itsevarmempia, toisissa sitten taas ei. Mutt perusITSEtunto on joku luonteenomainen syntymälahja? vai kasvatuksen perusturvallisuuden tuotos:)

Lue lisää

Itsetunto on todennäköisesti kokemusten ja kasvatuksen sekä eritysesti palautteen myötä kehittyvä ominaisuus. TOtta kai meillä jokaisella on oma tehto ja mieli, joka vaikuttaa myös siihen, miten me palautteeseen suhtaudumme tai vastoinkäymisiin.

Temperamentti on syntymässä saatu ominaisuus ja se ei tarkoita sitä "temperamenttia", josta arkikielessä puhumme vaan synnynnäistä tapaa reagoida asioihin. Käyttäytymistä totta kai, voi jokainen säädellä mutta temperamentti on pysyvä ominaisuus.

Riili

Mummunen kirjoitti:

Saako mieli vähän häilyäkin, toisissa tilanteissa ollaan itsevarmempia, toisissa sitten taas ei. Mutt perusITSEtunto on joku luonteenomainen syntymälahja? vai kasvatuksen perusturvallisuuden tuotos:)

Lue lisää

Kasvatus on aivan ratkaisevaa.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Kasvatus on aivan ratkaisevaa.

Totta kai, iso merkitys mutta jos katsot saman perheen lapsia, jotka periaatteessa on kasvatettu samalla tavalla, he ovat yleensä hyvin erilaisia. Temperamentti ratkaisee, miten suhtautuu vaikka palautteeseen tai ylipäätään vuorovaikutukseen sen kasvattajan kanssa. Myös kaveripiirillä on merkitystä ja lapsuuden ajan kokemuksilla ja tässäkin on luonnollisesti eroa; toinen selviytyy, toinen ei.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Kasvatus on aivan ratkaisevaa.

Kasvatus alle puolet, voit itse poisoppia itsellesi haitallisista tavoista, kovettaa itseäsi ja jops repäistä itsesi irti haitallisista.
Sinun täytyy itse vain ne tiedostaa, mikä vaatii älykkyyttä.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Kasvatus alle puolet, voit itse poisoppia itsellesi haitallisista tavoista, kovettaa itseäsi ja jops repäistä itsesi irti haitallisista.
Sinun täytyy itse vain ne tiedostaa, mikä vaatii älykkyyttä.

Lue lisää

Jos ihan pienestä asti lapsi kasvatetaan esim. vihaamaan jotain, ei siinä perintötekijät auta, hän on aivopesty ja pilalla.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Jos ihan pienestä asti lapsi kasvatetaan esim. vihaamaan jotain, ei siinä perintötekijät auta, hän on aivopesty ja pilalla.

Mutta, eikös tuo juuri ole perintötekijä, kun tarkkaan miettii. Kuka sen rajan pystyy vetään?

Anonyymi00024 kirjoitti:

Mutta, eikös tuo juuri ole perintötekijä, kun tarkkaan miettii. Kuka sen rajan pystyy vetään?

Peritty tapa, ajattelu, toimintamalli ... ei ole geeniperimää. Vain väärin ohjeistettuja elämän asioita.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Jos ihan pienestä asti lapsi kasvatetaan esim. vihaamaan jotain, ei siinä perintötekijät auta, hän on aivopesty ja pilalla.

Niin kauan kuin muistan niin minua vähäteltiin. Hintelä hyntykkä. ei siitä työmieheksi ole. Olisi edes lukupäätä. Vaikka menestyin koulussa, kansakoulusta alkaen, niin mikään ei riittänyt. Mikään tekemäni ei kelvannut.
Kaikki kesälomat vieraissa töissä ja palkkani kokonaisuudessaan äidilleni.
Kun menestyin jollakin tapaa lukiossa niin tulin liian kalliiksi. 1959 / 60 vaihteessa.
Heti intin jälkeen häivyin Ruotsiin. Intin kantakortin luonnehdinta. Vilkas, helposti kiihtyvä. Rajattomasti ruumiillisiin voimiinsa luottava. Hyvä käskijä. Erinomainen johtaja. Jatkokoulutus pataljoonan tiedustelu-upseeri.
Vanhempieni kodista irtaantuminen ja pakkotoimeentulo omillaan 60-luvulla oli tehnyt terää.
Tuonkaan jälkeen äitini mielestä mitään en osannut tehdä oikein. Valitsin väärän vaimonkin.
En ollut enää aikoihin välittänyt äitini mielipiteistä tippaakaan.
Saatuani tiedon hänen viimeisten hetkiensä olevan käsillä, viivyttelin useita tunteja koska en olisi pystynyt pitämään suutani kiinni ja lausumani eivät olisi sopineet tuohon ympäristöön ja tilanteeseen.

Pidän itseäni realistina koskien omia heikkouksia ja vahvuuksia. Työelämässä etsin uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Pisin aika samassa tehtävässä oli 6-vuotta ja sekin saman suuren työnantajan palveluksessa muiden, lyhyempikestoisten joukossa.
Suunnitelmani onnistuivat suurin piirtein. Yksi lipsahti pitkäksi. Tavoite oli ollut "eläköityä" omaehtoisesti 50v iässä. Kahden työnantajan konkurssit siirsivät sen 52 vuotiseksi.
Kilkutten tätä 30 vuotta vanhempana. En tilannut kohtalokseni eturauhasen höyläystä enkä oikean puolen nivustyrää. Leikkaus ylihuomenna.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Kasvatus on aivan ratkaisevaa.

Ohjaus olisi ehkä paree sana ja ilmaus. Lapset kun tuppaavat kasvamaan kaikesta huolimatta.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Niin kauan kuin muistan niin minua vähäteltiin. Hintelä hyntykkä. ei siitä työmieheksi ole. Olisi edes lukupäätä. Vaikka menestyin koulussa, kansakoulusta alkaen, niin mikään ei riittänyt. Mikään tekemäni ei kelvannut.
Kaikki kesälomat vieraissa töissä ja palkkani kokonaisuudessaan äidilleni.
Kun menestyin jollakin tapaa lukiossa niin tulin liian kalliiksi. 1959 / 60 vaihteessa.
Heti intin jälkeen häivyin Ruotsiin. Intin kantakortin luonnehdinta. Vilkas, helposti kiihtyvä. Rajattomasti ruumiillisiin voimiinsa luottava. Hyvä käskijä. Erinomainen johtaja. Jatkokoulutus pataljoonan tiedustelu-upseeri.
Vanhempieni kodista irtaantuminen ja pakkotoimeentulo omillaan 60-luvulla oli tehnyt terää.
Tuonkaan jälkeen äitini mielestä mitään en osannut tehdä oikein. Valitsin väärän vaimonkin.
En ollut enää aikoihin välittänyt äitini mielipiteistä tippaakaan.
Saatuani tiedon hänen viimeisten hetkiensä olevan käsillä, viivyttelin useita tunteja koska en olisi pystynyt pitämään suutani kiinni ja lausumani eivät olisi sopineet tuohon ympäristöön ja tilanteeseen.

Pidän itseäni realistina koskien omia heikkouksia ja vahvuuksia. Työelämässä etsin uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Pisin aika samassa tehtävässä oli 6-vuotta ja sekin saman suuren työnantajan palveluksessa muiden, lyhyempikestoisten joukossa.
Suunnitelmani onnistuivat suurin piirtein. Yksi lipsahti pitkäksi. Tavoite oli ollut "eläköityä" omaehtoisesti 50v iässä. Kahden työnantajan konkurssit siirsivät sen 52 vuotiseksi.
Kilkutten tätä 30 vuotta vanhempana. En tilannut kohtalokseni eturauhasen höyläystä enkä oikean puolen nivustyrää. Leikkaus ylihuomenna.

Lue lisää

Tarinasi olisi hieno ja ihailtava kasvu- ja kehityskuvaus, mutta äiti-osuus kertoo, ettet sitten kuitenkaan kasvanut ja kehittynyt yhtään häntä paremmaksi.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Tarinasi olisi hieno ja ihailtava kasvu- ja kehityskuvaus, mutta äiti-osuus kertoo, ettet sitten kuitenkaan kasvanut ja kehittynyt yhtään häntä paremmaksi.

Kenenkään ei tarvitse sietää ihmistä, joka on ilkeä, vähättelevä ja nolaava, olipa äiti tai ei. Se, että on biologisesti äiti, ei tee kenestäkään vielä Äitiä, kuten tuostakin kertomuksesta näkee.

Minun "äitini" oli vieläkin inhottavampi ja tulen nauramaan ja nauttimaan kun aika hänestä jättää!

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse sietää ihmistä, joka on ilkeä, vähättelevä ja nolaava, olipa äiti tai ei. Se, että on biologisesti äiti, ei tee kenestäkään vielä Äitiä, kuten tuostakin kertomuksesta näkee.

Minun "äitini" oli vieläkin inhottavampi ja tulen nauramaan ja nauttimaan kun aika hänestä jättää!

Lue lisää

Pieni, ahdas ja kieronlainen on ihmiskäsitys.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Pieni, ahdas ja kieronlainen on ihmiskäsitys.

Päinvastoin jos nyt edes ymmärrät, mitä ihmiskäsitys tarkoittaa.

Äitini ei tosin vahvista ihmiskäsitystäni mutta poikkeus vahvistaa säännön

Anonyymi00028 kirjoitti:

Tarinasi olisi hieno ja ihailtava kasvu- ja kehityskuvaus, mutta äiti-osuus kertoo, ettet sitten kuitenkaan kasvanut ja kehittynyt yhtään häntä paremmaksi.

Hengentuotteeni on kokonaisuudessaan "äitikuvausta" ja puutteelista sellaista.
En maininnut mitään äitini äärimmäisiä muotoja saaneesta puolueellisuudesta.
Vanhempi veljeni voi tehdä mitä tahansa tai olla tekemättä niin kaikki oli hienoa.
Esimerkiksi keskikoulun 2:n luokan todistus oli täynnä 4:sia ja 5:sia, oikeasti. Poikkeuksena voimistelu ja urheilu jotka olivat 10:jä. Sehän pyhitti kaiken.
Tietenkin veljeni lensi koulusta ulos laakista.

Äitini myrkyn kylväminen ulottui vaimooni ja lapsiimme huolimatta lasten koulumenestyksestä esimerkkeinä kummankin saama matematiikkastipendi lukion lopuksi. Tyttö suoraan luonnontietelliseen valmistuen meteorologiksi ja poika suoraan Otikseen valmistuen teknisen fysiikan dippeliksi.

Me molemmat pojat asuimme samalla paikkunnalla mutta leskeytyneen äitini ok:n työt olivat vain minun velvollisuuksiani. Minä hölmö tein ne vuosikaudet. Nurmikon leikkaus ja talvella lumityöt.
Kun joskus kysyin miksi veljeni ei tee niistä mitään niin vastaus oli, että ne on mökillä, se on keilaamassa yms.
Yhtenä tuiskuisen aamupäivän iltapäivällä klo15 lähdi töistä aikaisemmin. Menin kotiin. Kiinnitin autooni kattotelineen johon laitoin kookkaan, omavalmisteisen kolan.
Meni tekemään äitini lumitöitä. Siellä oli kaupan kapean kolan levyinen ura ulkorapuilta postilaatikolle. Minut haukuttiin pystyyn perusteena se, etteivät hänen lumityönsä voi odottaa mitään kellonaikaa. Tiesi kyllä, että minulla oli tehtaalla kellomääräinen työaika jonka puitteissa voi joustaa ja vaihtaa.
Tuokin kuvaa, etten pystynyt tekemään mitään hänen mielikseen.

Useana äitienpäivänä kävimme siellä lahjan ja kukkien kanssa mutta niissäkin oli aina jotain moittimista. Minä lopetin mutta vaimoni meni vielä kerran yksin kukkien kanssa. Tuli nopeasti itkien takaisin. Emme vaihtaneet sanaakaan syystä.

Tuo loppuhenkosesi loukkaisi minua syvästi jos pystyisit edes hieman kuvittelemaan äitini myrkkyä kylvävää luonnetta.
Se oli viimeinen lumikeikkani. Nurmen hoitamisen olin lopettanut jo aikaisemmin.

Vielä taustaa. Olimme perheenä muuttaneet työpaikkani vuoksi pääkaupunkiseudulle.
Äitini piti kuppilaa itärajan tuntumassa 6-tien varressa. Isäni hoiti kaikki kuljetukset. Aamuisin avaamaan. päivän mittaan auvustavia töitä ja kaikki tavarahankinnat joista pikatukkukäynnit lukuisimpina.
Isäni kuoltua ei tietenkään tullut kuuloonkaan vanhemman veljeni taholta minkään sortin apua.
Varmistin itselleni työpaikan kyseisellä paikkakunnalla ja muutimme takaisin ja ryhdyin hoitamaan aamuviennit, tukkukäynnit, yhteydet tilitoimistoon yms.
Muuttaessamme oli vanhempi lapsemme vaunuiässä ja seuraava vaimoni kohdussa kasvamassa.
Äitini saavutettua eläkeiän hän yritti myydä kuppilan toimintoja ml. kalusteet.
Hän ei löytänyt ostajaa haluamallaan hinnalla.
Minä maksoin hänen tavoitehintansa kun olin sopinut kuppilan tiskimyynti ja tarjoilupuolta hoitaneiden tyttöjen kanssa työhön liittyvistä yksityiskohdista, vastuista, palkkauksesta johon sisällytin kuukausittaiseen tulokseen perustuvan bonuksen. Yhdellä tytöllä oli keittiövalmiudet. Kaikki muu sujui mutta donisit katosivat tarjonnasta.
Perhe-ja työasiat alkoivat painamaan vaakakupissa joten myin koko höskän ensimmäiselle halukkaalle. Sain noin 70% itse maksamastani hinnasta.

Loppuhenkonen. Vanhempani riitelivät päivittäin. Kesäisin nukuin talomme vintillä. Mekastus kuuluin hyvin vintille ja muutaman kerran kuulin äitini sanovan isälleni, ettei heillä olisi asiat niin kehnosti jos tuota, siis minua ei olisi.
Itkiessäni epäilin jo silloin olenko todella heidän lapsensa. Isäni yritti pitää puoliani.
Myöhemmin on mielessäni käynyt josko olin jollakin tapaa ajautunut isäni "siivellä" tuohon talouteen. 1943 syntyneenä on sen ajan olosuhteissa erilaisia mahdollisuksia mutta lapsena ei tuota tajunnut.
Mutta, "äitini" oli myrkkyä sylkevä, ilkeä piru!!!

Jk. Äitini kuollessa Helsingissä ja alueella opiskelevat lapseni kysyivät tartteeko tulla hautajaisiin. Vastasin, että se on heidän päätettävissään. Kumpikaan ei tullut. Olivet syntyneet väärään perheeseen.
Ikävä puoli on se, että isäni ja "äitini" ovat samassa haudassa.
Isäni merkkipäivät ja joulun muistan.

Vaimoni tuhkattiin 4-viikkoa sitten. Tuhka muistolehodossa. Nimikyltti on hautausmaan kappelin pihalla olevassa kivipaadessa.
Seuraan itse samaa reittiä mutta yritän hoitaa sitä ennen parunkirjoituksen. Valmistelu on yllättävän hankalaa ja monimutkaista huolimatta kaikista, mahdollisista valtuuksista.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Hengentuotteeni on kokonaisuudessaan "äitikuvausta" ja puutteelista sellaista.
En maininnut mitään äitini äärimmäisiä muotoja saaneesta puolueellisuudesta.
Vanhempi veljeni voi tehdä mitä tahansa tai olla tekemättä niin kaikki oli hienoa.
Esimerkiksi keskikoulun 2:n luokan todistus oli täynnä 4:sia ja 5:sia, oikeasti. Poikkeuksena voimistelu ja urheilu jotka olivat 10:jä. Sehän pyhitti kaiken.
Tietenkin veljeni lensi koulusta ulos laakista.

Äitini myrkyn kylväminen ulottui vaimooni ja lapsiimme huolimatta lasten koulumenestyksestä esimerkkeinä kummankin saama matematiikkastipendi lukion lopuksi. Tyttö suoraan luonnontietelliseen valmistuen meteorologiksi ja poika suoraan Otikseen valmistuen teknisen fysiikan dippeliksi.

Me molemmat pojat asuimme samalla paikkunnalla mutta leskeytyneen äitini ok:n työt olivat vain minun velvollisuuksiani. Minä hölmö tein ne vuosikaudet. Nurmikon leikkaus ja talvella lumityöt.
Kun joskus kysyin miksi veljeni ei tee niistä mitään niin vastaus oli, että ne on mökillä, se on keilaamassa yms.
Yhtenä tuiskuisen aamupäivän iltapäivällä klo15 lähdi töistä aikaisemmin. Menin kotiin. Kiinnitin autooni kattotelineen johon laitoin kookkaan, omavalmisteisen kolan.
Meni tekemään äitini lumitöitä. Siellä oli kaupan kapean kolan levyinen ura ulkorapuilta postilaatikolle. Minut haukuttiin pystyyn perusteena se, etteivät hänen lumityönsä voi odottaa mitään kellonaikaa. Tiesi kyllä, että minulla oli tehtaalla kellomääräinen työaika jonka puitteissa voi joustaa ja vaihtaa.
Tuokin kuvaa, etten pystynyt tekemään mitään hänen mielikseen.

Useana äitienpäivänä kävimme siellä lahjan ja kukkien kanssa mutta niissäkin oli aina jotain moittimista. Minä lopetin mutta vaimoni meni vielä kerran yksin kukkien kanssa. Tuli nopeasti itkien takaisin. Emme vaihtaneet sanaakaan syystä.

Tuo loppuhenkosesi loukkaisi minua syvästi jos pystyisit edes hieman kuvittelemaan äitini myrkkyä kylvävää luonnetta.
Se oli viimeinen lumikeikkani. Nurmen hoitamisen olin lopettanut jo aikaisemmin.

Vielä taustaa. Olimme perheenä muuttaneet työpaikkani vuoksi pääkaupunkiseudulle.
Äitini piti kuppilaa itärajan tuntumassa 6-tien varressa. Isäni hoiti kaikki kuljetukset. Aamuisin avaamaan. päivän mittaan auvustavia töitä ja kaikki tavarahankinnat joista pikatukkukäynnit lukuisimpina.
Isäni kuoltua ei tietenkään tullut kuuloonkaan vanhemman veljeni taholta minkään sortin apua.
Varmistin itselleni työpaikan kyseisellä paikkakunnalla ja muutimme takaisin ja ryhdyin hoitamaan aamuviennit, tukkukäynnit, yhteydet tilitoimistoon yms.
Muuttaessamme oli vanhempi lapsemme vaunuiässä ja seuraava vaimoni kohdussa kasvamassa.
Äitini saavutettua eläkeiän hän yritti myydä kuppilan toimintoja ml. kalusteet.
Hän ei löytänyt ostajaa haluamallaan hinnalla.
Minä maksoin hänen tavoitehintansa kun olin sopinut kuppilan tiskimyynti ja tarjoilupuolta hoitaneiden tyttöjen kanssa työhön liittyvistä yksityiskohdista, vastuista, palkkauksesta johon sisällytin kuukausittaiseen tulokseen perustuvan bonuksen. Yhdellä tytöllä oli keittiövalmiudet. Kaikki muu sujui mutta donisit katosivat tarjonnasta.
Perhe-ja työasiat alkoivat painamaan vaakakupissa joten myin koko höskän ensimmäiselle halukkaalle. Sain noin 70% itse maksamastani hinnasta.

Loppuhenkonen. Vanhempani riitelivät päivittäin. Kesäisin nukuin talomme vintillä. Mekastus kuuluin hyvin vintille ja muutaman kerran kuulin äitini sanovan isälleni, ettei heillä olisi asiat niin kehnosti jos tuota, siis minua ei olisi.
Itkiessäni epäilin jo silloin olenko todella heidän lapsensa. Isäni yritti pitää puoliani.
Myöhemmin on mielessäni käynyt josko olin jollakin tapaa ajautunut isäni "siivellä" tuohon talouteen. 1943 syntyneenä on sen ajan olosuhteissa erilaisia mahdollisuksia mutta lapsena ei tuota tajunnut.
Mutta, "äitini" oli myrkkyä sylkevä, ilkeä piru!!!

Jk. Äitini kuollessa Helsingissä ja alueella opiskelevat lapseni kysyivät tartteeko tulla hautajaisiin. Vastasin, että se on heidän päätettävissään. Kumpikaan ei tullut. Olivet syntyneet väärään perheeseen.
Ikävä puoli on se, että isäni ja "äitini" ovat samassa haudassa.
Isäni merkkipäivät ja joulun muistan.

Vaimoni tuhkattiin 4-viikkoa sitten. Tuhka muistolehodossa. Nimikyltti on hautausmaan kappelin pihalla olevassa kivipaadessa.
Seuraan itse samaa reittiä mutta yritän hoitaa sitä ennen parunkirjoituksen. Valmistelu on yllättävän hankalaa ja monimutkaista huolimatta kaikista, mahdollisista valtuuksista.

Lue lisää

Surullinen tarina, ja niitä löytyy paljon. Myös heitä on liikaa, jotka eivät ikupäivänä aukaise suutaan ja sanaista arkkuaan sille yhdelle ainoalle, jolle pitäisi. Äidille. Hän ei ole mikään niin pyhä olento - vain ihminen - jolle ei saisi sanoa suoraan ja arvostella, arvioida hänen toimiaan, kun ne ovat vääriä.

Sen sijaan tyypit kantavat äiti-kuormaansa koko elämänsä käsittämättä, että se äitikin on oman elämänsä summa. Mistä tiedät, mitä hän on kokenut ennen sinua.

Mullakin on ollut vaikea ja rankanlainen äiti- / tytärsuhde. Mutta olen avannut suuni ja mieleni, pannut hanttiin ja tapellut vastaan. Lähtenyt monta kertaa ovet paukkuen ja päätöksellä, että tämä oli tässä. Aina olen mennyt takaisin, yhden kerran vuoden päästä, muulloin viikon kuluttua.

En kumartele äitimyyttiä ja yritän ymmärtää, että hänellä oli vielä kovempi ja kamalampi lapsuus sota-aikojen jälikimainingeissa kuin mulla. Jos unohtaisin, jättäisin käymättä ja olematta yhdeydessä, niin en olisi pätkääkään parempi ihminen kuin hänkään. Yritän olla.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Päinvastoin jos nyt edes ymmärrät, mitä ihmiskäsitys tarkoittaa.

Äitini ei tosin vahvista ihmiskäsitystäni mutta poikkeus vahvistaa säännön

Ihan jos vain tarkastelisit omia käsityksiäsi. Niin ihmisistä kuin varmaan paljosta muustakin kommenttisi perusteella.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Ihan jos vain tarkastelisit omia käsityksiäsi. Niin ihmisistä kuin varmaan paljosta muustakin kommenttisi perusteella.

Ihmisistä?!

Älä viitsi keittiöpsykologisoida, se menee metsään!

Jos sanon millainen äiti minulle on, sinä "psykologi" vedät siihen ihmiskäsityksen ja näköjään kaikki muutkin käsitykset. Huoh.

SUosittelen rauhoittumaan!

Anonyymi00033 kirjoitti:

Surullinen tarina, ja niitä löytyy paljon. Myös heitä on liikaa, jotka eivät ikupäivänä aukaise suutaan ja sanaista arkkuaan sille yhdelle ainoalle, jolle pitäisi. Äidille. Hän ei ole mikään niin pyhä olento - vain ihminen - jolle ei saisi sanoa suoraan ja arvostella, arvioida hänen toimiaan, kun ne ovat vääriä.

Sen sijaan tyypit kantavat äiti-kuormaansa koko elämänsä käsittämättä, että se äitikin on oman elämänsä summa. Mistä tiedät, mitä hän on kokenut ennen sinua.

Mullakin on ollut vaikea ja rankanlainen äiti- / tytärsuhde. Mutta olen avannut suuni ja mieleni, pannut hanttiin ja tapellut vastaan. Lähtenyt monta kertaa ovet paukkuen ja päätöksellä, että tämä oli tässä. Aina olen mennyt takaisin, yhden kerran vuoden päästä, muulloin viikon kuluttua.

En kumartele äitimyyttiä ja yritän ymmärtää, että hänellä oli vielä kovempi ja kamalampi lapsuus sota-aikojen jälikimainingeissa kuin mulla. Jos unohtaisin, jättäisin käymättä ja olematta yhdeydessä, niin en olisi pätkääkään parempi ihminen kuin hänkään. Yritän olla.

Lue lisää

Jokainen tyylillään. SIlti väitän, että "kamala lapsuus" ei oikeuta tekemään samoin toisille ja järjestämään omille lapsilleen myös kamalan lapsuuden

Jos näin olisi, meillä olisi aika lailla hirviöäitejä, jos pelkkä kamala lapsuus selittää ilkeyden ja jopa väkivallan

Anonyymi00035 kirjoitti:

Ihmisistä?!

Älä viitsi keittiöpsykologisoida, se menee metsään!

Jos sanon millainen äiti minulle on, sinä "psykologi" vedät siihen ihmiskäsityksen ja näköjään kaikki muutkin käsitykset. Huoh.

SUosittelen rauhoittumaan!

Lue lisää

Ai jaaa. Jos äitisi ei siis ole ihminen, niin mikähän sinä sitten mahdat olla? Hah.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Jokainen tyylillään. SIlti väitän, että "kamala lapsuus" ei oikeuta tekemään samoin toisille ja järjestämään omille lapsilleen myös kamalan lapsuuden

Jos näin olisi, meillä olisi aika lailla hirviöäitejä, jos pelkkä kamala lapsuus selittää ilkeyden ja jopa väkivallan

Lue lisää

Ikäsi? Ennen oli ennen ja silloin ei tosiaankaan käyty terapioissa eikä yhtään missään juttelemassa tekemisistä eikä tekemättä jättämisistä. Ts. ketjua jatkettiin hamaan hautaan saakka, kun muuta ei osattu eikä tiedetty. Toivottavasti nykypolvi jo vihdoin osaa ne kauhujen ketjut katkaista.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Ikäsi? Ennen oli ennen ja silloin ei tosiaankaan käyty terapioissa eikä yhtään missään juttelemassa tekemisistä eikä tekemättä jättämisistä. Ts. ketjua jatkettiin hamaan hautaan saakka, kun muuta ei osattu eikä tiedetty. Toivottavasti nykypolvi jo vihdoin osaa ne kauhujen ketjut katkaista.

Lue lisää

Viinalla on terapoitu usein.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Viinalla on terapoitu usein.

Ja sen näköinen on tulos ollutkin. Sekopäitä on liikaa.