Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei minun kannata rakastaa.
Kaikki joita olen koskaan rakastanut vain kohtelevat minua kaltoin.
Niimpä lopetan rakastamisen tähän paikkaan.
Rakas, rakkaampi, rakkain
86
350
Vastaukset 86
- Anonyymi00001UUSI
Älä nyt noin🙄 rakkaus on niin monenlaista. Vanhempiin lapsiin ystäviin tai kumppaniin.Eläimiin luontoon koko universumiin. Rakkaus ei ole rakkautta ensinkään jos se satuttaa. Sanon minä. 🤷♀️
- Anonyymi00002UUSI
Niin, ja ennenkaikkea omaan itseensä. Ei voì rakastaa toista jos ei ensin ole oppinut rakastamaan itseään.🤷♀️
Olet juurikin oikeassa siinä, että rakkautta on monenlaista.
Ogelman ydin ei ole se rakkaus vaan se, että minä rakastan.- Anonyymi00007UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Olet juurikin oikeassa siinä, että rakkautta on monenlaista.
Ogelman ydin ei ole se rakkaus vaan se, että minä rakastan.Onko ryppyjä rakkaudessa mitä pujis on tehnyt eli onko teillä nyt kränää jostakin mutta pian sovitte riitanne ja taas kaikki hyvin
- Anonyymi00010UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Olet juurikin oikeassa siinä, että rakkautta on monenlaista.
Ogelman ydin ei ole se rakkaus vaan se, että minä rakastan.Se nyt ei ole ongelma ensinkään. Ihanaa että rakastat! Ongelma on muissa, jos eivät samaan kykene, ei sinussa.🤷♀️
Anonyymi00007 kirjoitti:
Onko ryppyjä rakkaudessa mitä pujis on tehnyt eli onko teillä nyt kränää jostakin mutta pian sovitte riitanne ja taas kaikki hyvin
Ei tässä ole mistään riidasta kyse. Tulin vain johtopäätökseeni.
- Anonyymi00011UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ei tässä ole mistään riidasta kyse. Tulin vain johtopäätökseeni.
Eli mitä pujis on tehnyt tai sanonut jotain väärää eli selvittäkää ja sopikaa ja eikö sovinto seksi ole kivaa
Anonyymi00011 kirjoitti:
Eli mitä pujis on tehnyt tai sanonut jotain väärää eli selvittäkää ja sopikaa ja eikö sovinto seksi ole kivaa
Emme ole riidelleet.
- Anonyymi00013UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Emme ole riidelleet.
Oletko tänään känkkäränkkä päällä ja mikään ei ole hyvin eli ei kun nukkumaan ja huomenna uusi päivä ja olet kivemmalla tuulella
Anonyymi00013 kirjoitti:
Oletko tänään känkkäränkkä päällä ja mikään ei ole hyvin eli ei kun nukkumaan ja huomenna uusi päivä ja olet kivemmalla tuulella
En tänään. Eräs rakkaani vain.
- Anonyymi00017UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
En tänään. Eräs rakkaani vain.
Mitä ex miehesi on tehnyt
Anonyymi00017 kirjoitti:
Mitä ex miehesi on tehnyt
Kyse on pojastani. Ei suinkaan exästä.
- Anonyymi00019UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyse on pojastani. Ei suinkaan exästä.
No onhan ex miehesi alkkarissa eli etupuolella poika se jota rakastat ja palvot
- Anonyymi00003UUSI
Mielenkiintoinen aloitus, mutta onko se niin ettei rakkautta edes voi tuntea jos se ei joskus sattuisi? Ympärillä voi olla miljoona ihmistä joita et tunne, eikä yhdenkään heistä tekemiset ja sanomiset tunnu koskettavan juuri millään tavalla.
Sitten on se henkilö, joka tuottaa pahan mielen. Voihan olla että asian voi kääntää myös toisinpäin, etuoikeutettua tuntea tuollaista, koska muutenhan millään ei kai olisi mitään väliä? Vaikkakin välillä tunteet menevät negatiivisyyden puolelle.
Syy kun voi olla itse elämä, elämässä tapahtuu asioita joita toisinaan ei voi luokitella kategorioihin, tai muutenkaan ymmärtää ihan vimpan päälle. Kivaahan se on jos välillä sattuu, voi sitten taas arvostaa aikaa jolloin ei satu.
AV- Anonyymi00004UUSI
Niin on se näinkin.Oppikouluja. Mutta aito oikea rakkaus ei satuta.🤷♀️
- Anonyymi00005UUSI
Anonyymi00004 kirjoitti:
Niin on se näinkin.Oppikouluja. Mutta aito oikea rakkaus ei satuta.🤷♀️
Ihmisten tuntiessa voimakkaita tunteita ei kai voi välillä olla sattumatta?
Vanhemmiten tunteet laantuvat, tulee harmoniaa ajatteluun, päätöksiin kuin myös tekoihin.
AV Se, että välillä sattuu, on osa elämää.
Se, että rakastan ei pitäisi olla järjestelmällistä itseni satuttamista.- Anonyymi00012UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Se, että välillä sattuu, on osa elämää.
Se, että rakastan ei pitäisi olla järjestelmällistä itseni satuttamista.Suosittelisin itsetutkiskelua.
Omalta kohdalta voin sanoa etten paljon toisilta ihmisiltä edes odota, pessimisti kun ei pety. Mutta, silti voi rakastaa, huolehtia ja antaa jotain ihan jokainen päivä.
Jos noin tekee, saa takaisinkin jotain. Tänäänkin ex lykkäsi käteeni biojätteet ja energiaosuudet kun läksin pois, kuuluuhan "rakkauteen" siihen vanhaankin myös jätehuoltopalvelut;) En voi sanoa ettei mitään saisi. Saa mahdollisuuden auttaa toista, ja se on kuule paljon jo se!
Rakkaus voi kukkia myös roskakatoksessa:)
AV Anonyymi00012 kirjoitti:
Suosittelisin itsetutkiskelua.
Omalta kohdalta voin sanoa etten paljon toisilta ihmisiltä edes odota, pessimisti kun ei pety. Mutta, silti voi rakastaa, huolehtia ja antaa jotain ihan jokainen päivä.
Jos noin tekee, saa takaisinkin jotain. Tänäänkin ex lykkäsi käteeni biojätteet ja energiaosuudet kun läksin pois, kuuluuhan "rakkauteen" siihen vanhaankin myös jätehuoltopalvelut;) En voi sanoa ettei mitään saisi. Saa mahdollisuuden auttaa toista, ja se on kuule paljon jo se!
Rakkaus voi kukkia myös roskakatoksessa:)
AVJuu, itsetutkiskelullahan juurikin päädyin siihen, että haluan luopua rakastamisesta.
Rakkaudessa ei ole mitään vikaa, vaan siinä miten rakastan.Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu, itsetutkiskelullahan juurikin päädyin siihen, että haluan luopua rakastamisesta.
Rakkaudessa ei ole mitään vikaa, vaan siinä miten rakastan.Aina voi opetella rakastamaan itselleen ystävällisemmin. Minäkin oon joutunut opiskelemaan paljon juuri siitä pois miten annan rakkauteni satuttaa itseäni.
Järkeistämään asioita ja olemaan myös odottamatta rakkauteni kihteilta yhtään mitään vastineeksi. Ja oikeastaan jo se päästi ikeestä, jossa minuun aina sattui.- Anonyymi00016UUSI
Anonyymi00004 kirjoitti:
Niin on se näinkin.Oppikouluja. Mutta aito oikea rakkaus ei satuta.🤷♀️
Onneksi kaikilla saa olla ihan ikioma mielipiteensä asioista. Vaikka noin kyl oliskin parempi ettei se olisi mahollista että se aito oikea rakkaus satuttaisi.
Joskus se on juurikin se ainut mikä satuttaa, pahemmin ku mikään ikinä.
Enkä tarkoita sillä tavalla että toinen puolisko tekisi jotakin satuttaakseen.
Ei minunkaan kai kannattaisi kaikkia niitä rakastaa joita rakastan, mutta luppoajalla mikä ei heille kelpaa...rakastankin sitten herättää itseni eloon. 😉
https://youtube.com/shorts/Fe1R_SN-9Hc?is=fXgNEday_YohDA2A- Anonyymi00006UUSI
Juurikin noin. Rakastan vaikkei minua rakastattaisikaan. Rakastan uhallakin😄🤷♀️
Anonyymi00006 kirjoitti:
Juurikin noin. Rakastan vaikkei minua rakastattaisikaan. Rakastan uhallakin😄🤷♀️
Se on sisäsyntyistä. 👍
Rakkaus on voima mikä meidät pitää elossa. Liikkeellä.Tökstöksnöö kirjoitti:
Se on sisäsyntyistä. 👍
Rakkaus on voima mikä meidät pitää elossa. Liikkeellä.Ja saa syntymään uudelleen eläessään ja kuoltuaan. 😉
Tai oikeastaan herätin kuvat eloon. Minä naisen ja minä miehen. Itserakkautta. 😝🥰
- Anonyymi00008UUSI
🤔 Jos ajattelet elämää ilman rakkautta ja elämää edes hitusen rakastuneena, kumman valitsisit?
-Ty- Anonyymi00009UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
En valitsisi kumpaakaan. Valitsisin elämän.
Niin, mutta molemmat kuuluu elämään vai eikö sinusta?
Anonyymi00009 kirjoitti:
Niin, mutta molemmat kuuluu elämään vai eikö sinusta?
Kyllähän ne kuuluu.
Haluaisin vain hetken elää ilman rakkautta jos se korjaisi tilanteeni.- Anonyymi00014UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyllähän ne kuuluu.
Haluaisin vain hetken elää ilman rakkautta jos se korjaisi tilanteeni.Sydänsurut on rankkoja. Eipä niitä kukaan tahtoisi. Onneksi ne kestää aikansa ja tulee taas uusia vaiheita…
-Ty - Anonyymi00015UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyllähän ne kuuluu.
Haluaisin vain hetken elää ilman rakkautta jos se korjaisi tilanteeni.Tietty saat. Annamme sinulle siihen luvan. 😁Mutta me rakastamme sinua. Sorry😊🤷♀️
Anonyymi00014 kirjoitti:
Sydänsurut on rankkoja. Eipä niitä kukaan tahtoisi. Onneksi ne kestää aikansa ja tulee taas uusia vaiheita…
-TyNiin kai, mutta kun kyseessä ei ole nyt romanttinen rakkaus.
Ongelmana on rakkauksista suurin ja pysyvin.. rakkaus omaa lastaan kohtaan.- Anonyymi00018UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin kai, mutta kun kyseessä ei ole nyt romanttinen rakkaus.
Ongelmana on rakkauksista suurin ja pysyvin.. rakkaus omaa lastaan kohtaan.Ole armelias pojallesi kuin myös itsellesi. Jokaisella miestä on joskus huonoja päiviä tai jopa viikkoja. Luulen ettei poikasi ole ymmärtänyt kaikkea oikein, ja samoin voi olla myös sinun kanssasi? Aika, ja lepo. Pieni etäisyys auttaa aina. Parinviikon tai kuukauden kuluttua asiat voivat näyttää hyvin toisenlaisilta.
Tämä tietysti tyhmänä, tietämättä mistä on edes kysymys.
AV Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin kai, mutta kun kyseessä ei ole nyt romanttinen rakkaus.
Ongelmana on rakkauksista suurin ja pysyvin.. rakkaus omaa lastaan kohtaan.Sitäkin suuremmin, älä odota mitään vastineeksi. Teet parhaasi, muuhun ei pysty.
Lapset on itsenäisinä haastavia, enää ei tepsi mikään minkä he ei anna tepsiä, sen jälkeen kun ovat minä ittejä.Anonyymi00018 kirjoitti:
Ole armelias pojallesi kuin myös itsellesi. Jokaisella miestä on joskus huonoja päiviä tai jopa viikkoja. Luulen ettei poikasi ole ymmärtänyt kaikkea oikein, ja samoin voi olla myös sinun kanssasi? Aika, ja lepo. Pieni etäisyys auttaa aina. Parinviikon tai kuukauden kuluttua asiat voivat näyttää hyvin toisenlaisilta.
Tämä tietysti tyhmänä, tietämättä mistä on edes kysymys.
AVOlen lopen uupunut tähän tilanteeseen jossa tapani rakastaa satuttaa häntä.
Olen henkisesti hajalla hänen vuosikausia jatkuneeseen piinaansa, joista hän syyttää meitä, vanhempiansa. Ainoita jotka oikeasti rakastavat häntä.
Olen uhrannut koko aikuiselämäni rakkauden nimessä hänen vuokseen ja tekisin sen sadasti uudelleen.
Mutta nyt, tänään kamelin selkä napsahti minullakin.
Jos kerran tapani rakastaa häntä on hänen turmionsa, eikö kaikkein rakkaudellisin teko ole lopettaa rakastaminen?- Anonyymi00030UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin kai, mutta kun kyseessä ei ole nyt romanttinen rakkaus.
Ongelmana on rakkauksista suurin ja pysyvin.. rakkaus omaa lastaan kohtaan.Ok, lapsen suhteen ajattelen, että hänen täytyy tehdä omat virheensä elämässä, muuten hän ei koskaan opi itse kantamaan teoistaan vastuuta. Erityislapsilla on omat erityispiirteet, jotka tietysti vaikuttavat asiaan omalla tavallaan, mutta siitä huolimatta jos ymmärrys on normaali, myös vastuu on sama kuin kenellä tahansa.
-Ty Anonyymi00030 kirjoitti:
Ok, lapsen suhteen ajattelen, että hänen täytyy tehdä omat virheensä elämässä, muuten hän ei koskaan opi itse kantamaan teoistaan vastuuta. Erityislapsilla on omat erityispiirteet, jotka tietysti vaikuttavat asiaan omalla tavallaan, mutta siitä huolimatta jos ymmärrys on normaali, myös vastuu on sama kuin kenellä tahansa.
-TyKun olisikin noin..
Ymmärryksen taso ja se, ettei halua ymmärtää ovat eri asioita. Mutta ehkäpä vika onkin omassa ymmärryksessäni ja en vain kykene ymmärtämään poikaani.
Hänellä on kyllä hyvinkin erikoinen järjen juoksu, se myönnettäköön.
Autismi on asia jota normo ei vaan kykene ymmärtämään. Ei edes vaikka jos on elänyt sitä vierestä.
No, sain purettua sydäntäni, ehkä jaksan taas seuraavat kolmekymmentä vuotta eteenpäin. :)- Anonyymi00031UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kun olisikin noin..
Ymmärryksen taso ja se, ettei halua ymmärtää ovat eri asioita. Mutta ehkäpä vika onkin omassa ymmärryksessäni ja en vain kykene ymmärtämään poikaani.
Hänellä on kyllä hyvinkin erikoinen järjen juoksu, se myönnettäköön.
Autismi on asia jota normo ei vaan kykene ymmärtämään. Ei edes vaikka jos on elänyt sitä vierestä.
No, sain purettua sydäntäni, ehkä jaksan taas seuraavat kolmekymmentä vuotta eteenpäin. :)Joo, autismi vaatii läheisiltä pitkää pinnaa. Joskus on äitinä myös hyvä muistaa, että kun tarkoittaa hyvää ja rakastaa lastaan, se on paljon se. Loppu on lapsen itsensä vain hoidettava. Meni syteen tai saveen.
-Ty Anonyymi00031 kirjoitti:
Joo, autismi vaatii läheisiltä pitkää pinnaa. Joskus on äitinä myös hyvä muistaa, että kun tarkoittaa hyvää ja rakastaa lastaan, se on paljon se. Loppu on lapsen itsensä vain hoidettava. Meni syteen tai saveen.
-TyKiitos. Minun lieneen on aika päästää irti. Syteen tai saveen.
- Anonyymi00040UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kiitos. Minun lieneen on aika päästää irti. Syteen tai saveen.
No, sanotaanko nyt ihan suoraan vai ei?
Olet ihan vtun rasittava ihminen. En kestäisi yhtä päivää samassa talossa kanssasi, en vaikka olisit eri huoneessa. En voi edes kuvitella sitä jos joku on joutunut elämään kanssasi suurimman osan elämäänsä. Kauhea ajatuskin. - Anonyymi00048UUSI
Anonyymi00040 kirjoitti:
No, sanotaanko nyt ihan suoraan vai ei?
Olet ihan vtun rasittava ihminen. En kestäisi yhtä päivää samassa talossa kanssasi, en vaikka olisit eri huoneessa. En voi edes kuvitella sitä jos joku on joutunut elämään kanssasi suurimman osan elämäänsä. Kauhea ajatuskin.Sinä nyt olet sen sortin totaalinen kokovartalomuIkero, että parempi onkin kun elelet ihan keskenäsi, ainakin kunnes saat Iääkityksen kohdilleen.
Miten nyt noin? Rakkautta on monenlaista. Aito rakkaus on pyyteetöntä, turvallista ja hyväksyvää yhteyttä.
Mikäli on paljon toiveita ja odotuksia, niihin tulee yleensä pettymään.
Silti, kaikesta huolimatta ...
Rakasta suurella sydämellä. ❤️☺️❤️Rakastan kuulemma liikaa ja väärällä tavalla.. aiheutan toiminnallani vahinkoa hänelle jota rakastan.
Eli omalle lapselleni.- Anonyymi00020UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Rakastan kuulemma liikaa ja väärällä tavalla.. aiheutan toiminnallani vahinkoa hänelle jota rakastan.
Eli omalle lapselleni.Joskus näin voi myös olla, väärinymmärrettyjä me kaikki kun osin olemme. Totuus kai on ettemme ymmärrä täysin edes itseämme, saati muita.
AV - Anonyymi00022UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Rakastan kuulemma liikaa ja väärällä tavalla.. aiheutan toiminnallani vahinkoa hänelle jota rakastan.
Eli omalle lapselleni.Olen kokenut tämän. Kuuluu kehitykseen. Ajan saatossa mieli muuttuu ja näkee asiat oikeassa valossa. Aika parantaa mutta aika on sille annettava. Se on juurikin rakkautta.🤷♀️
Anonyymi00022 kirjoitti:
Olen kokenut tämän. Kuuluu kehitykseen. Ajan saatossa mieli muuttuu ja näkee asiat oikeassa valossa. Aika parantaa mutta aika on sille annettava. Se on juurikin rakkautta.🤷♀️
Aika, se ei ole puolellani. Se on minua vastaan.
- Anonyymi00023UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Aika, se ei ole puolellani. Se on minua vastaan.
No sitten lie kyse huumeista? Sillekkään et voi mitään muutakuin siitäkin huolimatta rakastaa. Se on silloin hänen itsensä valitsema oppikoulu tähän elämämään. 🤷♀️
Anonyymi00023 kirjoitti:
No sitten lie kyse huumeista? Sillekkään et voi mitään muutakuin siitäkin huolimatta rakastaa. Se on silloin hänen itsensä valitsema oppikoulu tähän elämämään. 🤷♀️
Ei, hän ei koskisi huumeisiin pitkällä tikullakaan.
Se vain kun hän on kirjolla, se ja haasteet terveyden kanssa tekee tästä niin vaikeaa.
On sydäntäni särkevää katsoa vierestä ja lupaa ei hän anna auttaa.
Aikuinen hän jo on, mutta ei pärjää omillaan.
- Anonyymi00021UUSI
Pikaisesti vilkaistuna jutustelua, väittäisin, että lopetat rakastamasta sillätavoin kuin näet/koet rakkauden. 🤔
- Anonyymi00024UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Näin minun on pakko opetella tekemään.
Luulen että poikasi on jo yli 20 vuotias, hänellä olisi jo se ammennettu tieto ja taito jota vanhemmat olisivat hänelle antaneet.
Tätä taustaa vasten olisi toki ihan normaalia jos hellittäisit vähän?
AV - Anonyymi00025UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Näin minun on pakko opetella tekemään.
Niin, mutta se ei ole rakastamisen lopettamista. 🙂
Anonyymi00025 kirjoitti:
Niin, mutta se ei ole rakastamisen lopettamista. 🙂
Vaan kun minulle huolenpito on rakastamista, miten voin heittää toisen oman onnensa nojaan niin kauan kuin rakastan?
Minun pitäisi oppia rakastamaan toisin.- Anonyymi00029UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Vaan kun minulle huolenpito on rakastamista, miten voin heittää toisen oman onnensa nojaan niin kauan kuin rakastan?
Minun pitäisi oppia rakastamaan toisin.Niin... jotain sellaista se on. Toisella tavoin rakastamista.
Keijo Leppänen kirjoitti kirjassaan "isyystesti" : "Vanhemmuus on kuin viestikilpailu, ensin juostaan se oma osuus, sitten on se kapulanvaihto, se on sujuttava hyvin ja vielä hetki lönkytellään vierellä ja lopuksi kannustetaan seuraavaa kapulankantajaa."
Mä luulen, että sulla on toi kapulanvaihto meneillään... se kapulahan pitää luovuttaa sille toiselle, ei voi juosta hänrnkin osuutta. 🤔 Anonyymi00029 kirjoitti:
Niin... jotain sellaista se on. Toisella tavoin rakastamista.
Keijo Leppänen kirjoitti kirjassaan "isyystesti" : "Vanhemmuus on kuin viestikilpailu, ensin juostaan se oma osuus, sitten on se kapulanvaihto, se on sujuttava hyvin ja vielä hetki lönkytellään vierellä ja lopuksi kannustetaan seuraavaa kapulankantajaa."
Mä luulen, että sulla on toi kapulanvaihto meneillään... se kapulahan pitää luovuttaa sille toiselle, ei voi juosta hänrnkin osuutta. 🤔Toi olisikin hyvä, tosin kapulanvaihto ei meillä oikein ole sujunut. Tai siis poitsu haluaisi sen kapulan jo itselleen, minä en anna, kun tiedän sen vievän häneltä hengen.
Kyllä. Juurikin kapulanvaihtotilanteessa ollaan, mutta kun toiselta puuttuu kuvainnollisesti jalat millä juosta..
Joten minun pitänee antaa kapula hänelle ja samalla antaa hänen kontata eteenpäin turvallaan.
Mutta jos se on se, mitä hän elämältään haluaa.. tulisi minun kunnioittaa sitä.- Anonyymi00039UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Toi olisikin hyvä, tosin kapulanvaihto ei meillä oikein ole sujunut. Tai siis poitsu haluaisi sen kapulan jo itselleen, minä en anna, kun tiedän sen vievän häneltä hengen.
Kyllä. Juurikin kapulanvaihtotilanteessa ollaan, mutta kun toiselta puuttuu kuvainnollisesti jalat millä juosta..
Joten minun pitänee antaa kapula hänelle ja samalla antaa hänen kontata eteenpäin turvallaan.
Mutta jos se on se, mitä hän elämältään haluaa.. tulisi minun kunnioittaa sitä.Sinä kyllä löydät konstit millä seuraat sivusta, että asiat menee oikein. Voit tehdä vaikka huoli-ilmoituksen. 🤔
- Anonyymi00045UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Toi olisikin hyvä, tosin kapulanvaihto ei meillä oikein ole sujunut. Tai siis poitsu haluaisi sen kapulan jo itselleen, minä en anna, kun tiedän sen vievän häneltä hengen.
Kyllä. Juurikin kapulanvaihtotilanteessa ollaan, mutta kun toiselta puuttuu kuvainnollisesti jalat millä juosta..
Joten minun pitänee antaa kapula hänelle ja samalla antaa hänen kontata eteenpäin turvallaan.
Mutta jos se on se, mitä hän elämältään haluaa.. tulisi minun kunnioittaa sitä.Kyllä.
Olen ymmärtänyt, että lapsesi on erityispiirteinen. Toki sun huolesi on perustellumpi kuin ns. normojen vanhemmilla.
Mutta ihan samalla tavalla pitää kaikista lapsista päästää irti. Ja katsoa, miten he tekevät vähintäänkin samat virheet mitä olet jo itse tehnyt. Toiset saavat elämänsä ihan kunnolla solmuun, mutta se on heidän oma elämänsä! Heillä on oikeus siihen.
Ole valmiina auttamaan, kun apua pyydetään. Mutta anna toisen kokeilla sitä turvallaan etenemistä. Se voi olla juuri sitä mitä hän omalta elämältään haluaakin.
Nöf 🐷 - Anonyymi00046UUSI
Anonyymi00045 kirjoitti:
Kyllä.
Olen ymmärtänyt, että lapsesi on erityispiirteinen. Toki sun huolesi on perustellumpi kuin ns. normojen vanhemmilla.
Mutta ihan samalla tavalla pitää kaikista lapsista päästää irti. Ja katsoa, miten he tekevät vähintäänkin samat virheet mitä olet jo itse tehnyt. Toiset saavat elämänsä ihan kunnolla solmuun, mutta se on heidän oma elämänsä! Heillä on oikeus siihen.
Ole valmiina auttamaan, kun apua pyydetään. Mutta anna toisen kokeilla sitä turvallaan etenemistä. Se voi olla juuri sitä mitä hän omalta elämältään haluaakin.
Nöf 🐷Sun tapaasi rakastaa en ota kantaa, kun en siitä mitään tiedä.
Omalla elämänkokemuksellani, niin monen rakkaus tukehduttaa toisen. Se toinen jotenkin omitaan osaksi itseä, ei hyväksytä että se toinen on oma yksilönsä omilla toiminnoillaan, mielipiteillään, haluillaan, tavoillaan. Alkujaan ehkä hyvää tarkoittavalla teolla puututaan toisen elämään väärällä tavalla. Tai sitten sillä teolla on tarkoitus hallita ja muuttaa toinen tarvitsevaksi...tehdä itsestä tarpeellinen.
Tuo oli taas sellainen itsekseenhöpinä, kunhan tuli mieleen. Ei kuulu aiheeseen sen enempää.
Nöf 🐷 - Anonyymi00047UUSI
Anonyymi00046 kirjoitti:
Sun tapaasi rakastaa en ota kantaa, kun en siitä mitään tiedä.
Omalla elämänkokemuksellani, niin monen rakkaus tukehduttaa toisen. Se toinen jotenkin omitaan osaksi itseä, ei hyväksytä että se toinen on oma yksilönsä omilla toiminnoillaan, mielipiteillään, haluillaan, tavoillaan. Alkujaan ehkä hyvää tarkoittavalla teolla puututaan toisen elämään väärällä tavalla. Tai sitten sillä teolla on tarkoitus hallita ja muuttaa toinen tarvitsevaksi...tehdä itsestä tarpeellinen.
Tuo oli taas sellainen itsekseenhöpinä, kunhan tuli mieleen. Ei kuulu aiheeseen sen enempää.
Nöf 🐷Mun ajatukseni toimii välillä kummallisesti. Se on kuin tutka, joka luotaa kaiken toiminta-alueeltaan.
Toisaalta tuo on yksi asia miksi palsta on minusta hyvä paikka. Saa vähän kaiveltua omia ajatuksiaan.
Sitten kun yritän kirjoittaa ajatuksiani auki pääasiassa itselleni, niin mun kai pitäisi liittää mukaan sisältövaroitus: "Teksti ei arvostele eikä koske juuri sinua!"
Nöf 🐷
- Anonyymi00026UUSI
Luin kommentteja läpi ja ilmeisesti kyse on siis pojastasi.
Vanhemman ja lapsen välit voivat joskus kolahtaa yhteen, mutta itsekin tiedät, ettei rakkautesi lastasi kohtaan lakkaa, vaikka joskus olisikin vaikeampia hetkiä.
Ehkä on hyvä ottaa hetki etäisyyttä, antaa tilanteen asettua, mistä ikinä onkaan kyse. Ehkä voitte hetken päästä keskustella asiasta ja löytää taas yhteisen sävelen? Tietenkään myöskään omalta lapselta ei tule hyväksyä huonoa kohtelua, mutta joskus taustalla voi olla syitä, jotka eivät liity oikeastaan vanhempaan lainkaan vaan lapsen omaan kipuiluun. Ne on vaan helpoin purkaa vanhempaan, koska se on usein lapselle turvallinen tapa purkaa tunteitaan.
Iso halaus sinne ❤️
Aletheias- Anonyymi00027UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kiitos halauksesta, se tulikin tarpeeseen.
Ole hyvä ❤️ Halauksia minulla riittää jaettavaksi.
Aletheias
- Anonyymi00028UUSI
Taas umpivanha aloitus. Trollinatsimodet ryhtyy olemaan epätoivoisia paskoja.
Voi siskoseni... No olet päätöksesi tehnyt ja tiedän, että on aika turhaa länkyttää sitä vastaan. Mutta vähän kuitenkin länkytän, joskin oikeastaan hieman ohi.
Voisitko harkita toisenlaista vaihtoehtoa. Sellaista, että rakastat juuri kuten itse haluat, niin paljon tai vähän kuin sattuu sydämessä tuntumaan, mutta annat rakkauden kohteesi valita (kertoa) miten hän haluaa tulla rakastetuksi, jos siis edes haluaa. Jos ei halua, niin sitten voit tyytyä rakastamaan etäältä ja olla näyttämättä sitä mitenkään rakkauden kohteelle, olla vain ihan tavallisesti, olla tavallisella tavalla hyväntahtoinen kanssaihminen jos/kun olette tekemisissä.
Kuvailemani malli ei ole helpoin, mutta se antaa sinulle vapauden rakastaa miten tahansa paljon huvittaa, kärsimättä, ja se antaa toiselle osapuolelle vapauden ottaa rakkauttasi vastaan sellaisilla tavoilla jotka hänelle sopivat, silloin kun sopii, niin paljon kuin juuri sillä hetkellä sattuu sopimaan.Pikku-pirpana kirjoitti:
Noin toimisinkin.. mutta nyt kyseessä on poitsu..
Niin arvelinkin ja siksi kirjoitin mitä kirjoitin. Ehdottamani tapa toimii myös tuossa sinun tilanteessasi, mutta se vaatii sitä, että päästät täysin irti, riskeistä huolimatta. Itselläni ei ole tuon mallin osalta kokemusta vanhempi-lapsi -suhteesta, mutta kaikilla muilla tasoilla tuon kyllä saa toimimaan.
Mutta itse tiedät parhaiten ja löydät se toimivimman tien, voimia matkalle ❤️randombypasser kirjoitti:
Niin arvelinkin ja siksi kirjoitin mitä kirjoitin. Ehdottamani tapa toimii myös tuossa sinun tilanteessasi, mutta se vaatii sitä, että päästät täysin irti, riskeistä huolimatta. Itselläni ei ole tuon mallin osalta kokemusta vanhempi-lapsi -suhteesta, mutta kaikilla muilla tasoilla tuon kyllä saa toimimaan.
Mutta itse tiedät parhaiten ja löydät se toimivimman tien, voimia matkalle ❤️Mutta miten opin päästämään irti? Miten pystyn jättämään oman jälkeläiseni heitteille..?
Tiedät, että olen antanut kaikkeni hänen vuokseen.- Anonyymi00036UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Mutta miten opin päästämään irti? Miten pystyn jättämään oman jälkeläiseni heitteille..?
Tiedät, että olen antanut kaikkeni hänen vuokseen.Osta sille huu meita, se osaa takuulla arvostaa.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Mutta miten opin päästämään irti? Miten pystyn jättämään oman jälkeläiseni heitteille..?
Tiedät, että olen antanut kaikkeni hänen vuokseen.Kyllä, olet antanut kaikkesi ja varmaan ylikin, etenkin miettien viimeistä paria vuotta.
Miten oppia päästämään irti nimenomaan jälkikasvusta? Siihen ei mulla ole vastausta, se on niin erityinen suhde, eikä mulla ole ollut etuoikeutta sitä kokea.
Yleisellä tasolla irtipäästäminen elävästä ihmisestä tapahtuu korvien välissä samalla tavalla kuin kuolleestakin irtipäästäminen. Kuolleen kohdallahan sitä vain nostaa kädet pystyyn, kun ei muutakaan voi. Elävän kohdalla on nostettava kädet pystyyn, vaikka mieli kuinka sanoisi, että vielä on keinoja millä yrittää, kikkoja joita kokeilla, aikaa odotella muutosta jne. Ei ole, ei todellisuudessa.
On vain annettava sen toisen mennä minne ikinä meneekään ja mitä ikinä tapahtuukaan, halutessaan rakastaa itsekseen etäältä, rakastaa kaikkea sitä hienoa mitä oli, rakastaa sitä toista sellaisena kuin hänet muistaa parhaimmillaan. Rakastaa edelleen, vaikka se toinen kuolisi etäällä, vuosia välissä, elämät ihan eri suunnilla. Aina vaan rakastaa.
Se, että poitsu jäisi heitteille, omanlaisensa erityisongelma tässä yhtälössä ja se muuttaa tavallaan kaiken, kun hengenlähtö on ihan mahdollinen tapahtuma. Mutta niin sydämettömältä kuin se kuulostaakin, ketään ei voi pitää väkisin hengissä, ei edes rakkaudella.randombypasser kirjoitti:
Kyllä, olet antanut kaikkesi ja varmaan ylikin, etenkin miettien viimeistä paria vuotta.
Miten oppia päästämään irti nimenomaan jälkikasvusta? Siihen ei mulla ole vastausta, se on niin erityinen suhde, eikä mulla ole ollut etuoikeutta sitä kokea.
Yleisellä tasolla irtipäästäminen elävästä ihmisestä tapahtuu korvien välissä samalla tavalla kuin kuolleestakin irtipäästäminen. Kuolleen kohdallahan sitä vain nostaa kädet pystyyn, kun ei muutakaan voi. Elävän kohdalla on nostettava kädet pystyyn, vaikka mieli kuinka sanoisi, että vielä on keinoja millä yrittää, kikkoja joita kokeilla, aikaa odotella muutosta jne. Ei ole, ei todellisuudessa.
On vain annettava sen toisen mennä minne ikinä meneekään ja mitä ikinä tapahtuukaan, halutessaan rakastaa itsekseen etäältä, rakastaa kaikkea sitä hienoa mitä oli, rakastaa sitä toista sellaisena kuin hänet muistaa parhaimmillaan. Rakastaa edelleen, vaikka se toinen kuolisi etäällä, vuosia välissä, elämät ihan eri suunnilla. Aina vaan rakastaa.
Se, että poitsu jäisi heitteille, omanlaisensa erityisongelma tässä yhtälössä ja se muuttaa tavallaan kaiken, kun hengenlähtö on ihan mahdollinen tapahtuma. Mutta niin sydämettömältä kuin se kuulostaakin, ketään ei voi pitää väkisin hengissä, ei edes rakkaudella.Mutta niin sydämettömältä kuin se kuulostaakin, ketään ei voi pitää väkisin hengissä, ei edes rakkaudella.
Mutta toi on ainoa realismi mitä meillä on.Tökstöksnöö kirjoitti:
Mutta niin sydämettömältä kuin se kuulostaakin, ketään ei voi pitää väkisin hengissä, ei edes rakkaudella.
Mutta toi on ainoa realismi mitä meillä on.Tää on hankala homma, kun ei mulla edelleenkään ole omaa jälkikasvua, johon peilata Pirpanan tilannetta. Mutta melko varmasti olisin omien muksujenkin kohdalla edelleen samaa mieltä, kuin mitä olen edellä Pirppikselle esittänyt. Melko varmasti ja täyttä varmuutta tuskin saadaan ikinä.
randombypasser kirjoitti:
Tää on hankala homma, kun ei mulla edelleenkään ole omaa jälkikasvua, johon peilata Pirpanan tilannetta. Mutta melko varmasti olisin omien muksujenkin kohdalla edelleen samaa mieltä, kuin mitä olen edellä Pirppikselle esittänyt. Melko varmasti ja täyttä varmuutta tuskin saadaan ikinä.
Ei tarvi ollakkaan, asia nyt on niin että mitä rakkaampi, sitä enemmän sitä yrittää ja sitä enemmän sattuu, jos ei yritykset auta.
Mutta ketään edes niitä rakkaimpia ei voi väkisin elossa pitää.
Sattuuhan se näin äitinä tiedostaa se, mutta se on realismi. Raaka realismi.
Siksi mä sanon, että mitä "sulla" ei ole, et sitä voi menettääkkään. Lapsi on oiva esimerkki siitä.
- Anonyymi00032UUSI
Voi sinua pikku pirpana. Kyllä palstan ihmispolot välittävät sinusta.
Hieman menee aikaa ja kaikki näyttää valoisemmalta ja isoisemmalta.
Itselläni tuli joku kumma patti, kun potkaisin vahingossa pöydä jalakseen. Ei sekään ole enää kipeä mutta hassun näköinen.
Ihmispolo on yllättävän sitkeä otus myös henkisesti. Jopa rakkaan kuolemasta voi päästä yli.
>Simiti<Niin. Kuolema korjaa kaiken.. tai ainakin päättää tämän kaiken.
Mitenkäs sinä nyt tuollain menit kompuroimaan että itseäsi teloit..?
Liian kiire pitsulille..?- Anonyymi00038UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin. Kuolema korjaa kaiken.. tai ainakin päättää tämän kaiken.
Mitenkäs sinä nyt tuollain menit kompuroimaan että itseäsi teloit..?
Liian kiire pitsulille..?Hah. Se vaan jotenkin osui ja aluksi otti hirmu kipeästi. Nyt se pikkuvarvas on ihan vino ja kyljessä iso patti.
Siihen varmaan tuli murtuma. Mutta kyllä jälkikasvuun välit ovat tärkeämmät, kuin joku pikkuvarvas.
>Simiti<
- Anonyymi00033UUSI
Varsinkin pojat saattavat tulla allergisiksi äidinrakkaudelle ja kapinoivat sitten ehkä rajustikin itsenäisyyspyrkimyksissä Ehkä kyse on tällaisesta kehitysvaiheesta.
- Anonyymi00035UUSI
Tuo on niin totta lapsien kohdalla. Kyllä ne sitten vanhempana järkiintyvät.
>Simiti< Tytöissä myös niitä kapinallisia, enemmän persoona ja luonne kysymys, kun sukupuoli. Napanuora on joskus katkaistava ja jos ei sitä vanhemmat tee, lapsi tekee sen lopulta itse.
Nekin jotka ei ole vahvoilla yksinään.
- Anonyymi00034UUSI
Uliseva äärioikeisto mode poistelee omasta mielestään sääntöjenvastaisia viestejä rajoittaen laittomasti sananvapautta.
- Anonyymi00037UUSI
Ei sinun rakkautesi ole paljon näkynyt. Turha huoli olemattomasta.
- Anonyymi00041UUSI
Ulinaa ja vuh vuh paskaa. Olenhan äärioikeistolainen kokomustapersu.
- Anonyymi00042UUSI
Älä hupata.
Huomenna olet kuitenkin toista mieltä.
-keinovaginamies- - Anonyymi00043UUSI
Ulisen mustapersuna ja vihaan hyvinvointia.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 44844
Tässä ovat Elämäni biisi -vieraat lauantai 3.10. - Yksi vieras on todellinen suomalaisten suosikki
Jos menisit Elämäni biisiin, mikä olisi elämäsi biisi ja miksi? Elämäni biisi tulee suorana lähetyksenä Tampereelta. K11843- 62778
En voi kertoa meistä kenellekään
Minulla on ikävä sinua mies.. Oon yrittänyt taas unohtaa, mutta silti tulet mieleeni lähes päivittäin. Eihän meitä voi o42753- 60750
- 51647
- 60597
Kadutko mies sitä miten reagoit?
..siihen sotkuun, jonka jälkeen mikään ei ole ollut kuin ennen. 🥺49597- 67566
- 111527
Suutuin lähinnä itselleni
Kun irl juttujen takia näyttää erittäin epätodennäköiseltä, että olisin millään tavoin toivottu henkilö sulle.28518SuMetKu konkursissa
Asiakastiedon sivulla oli, SuMetKu asetettu konkurssiin. Tulihan se seinä vastaan lopultakin suuruudenhulluudessa.18497- 29495
- 33487
- 44485
- 60439
- 40437
Miksi meille jäi
Niin huonot välit vaikka meistä kumpikaan ei ole tunteilleen mitään voinut. Ehkä se kohtalo on sitä mieltä ettei kuitenk33425- 17420
- 24419
