Osaako joku neuvoa elatusavun laskentaperusteista kun kyseessä on yhteishuoltajuus. Lapsi asuu identtiset ajat molempien vanhempien luona. Tuloero on melko merkittävä 1/5.
Elatusapu ?
Eroamassa
141344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ennen tuota "vakivastausta" kommentti ... noin huomattavassa NETTO tulojen erossa ei 50/50 jaossakaan ole välttämättä oikein ettei kumpikaan vanhempi maksa toiselle elareita. Jos joku tahtoo voin kertoa käjistetyn esimerkin missä jutun juonen pitäisi valjeta ... mutta aloitapa oheisella :
____________
Väkäsinpä koosteen aiheesta, jonka tuuttaan jatkossa elarikysymyksiin omana mielipiteenäni ”copy-paste”:na. Mielipide se on sen vuoksi, ettei näihin OLE OLEMASSA yhtä kaavaa – onneksi, koska omat vanhemmathan asiantuntijoita tässä asiassa ovat … paitsi jos ovat sellaisia puusilmiä ettei sopia osata mistään… sääli lapsia.
I VAIHE - määrä
Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:
a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]
b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 420 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)
320 + 320 x 0,95 + 320 x 0,90 = 912 ekee (eli 912/3 = 304 e/kk keskiarvona per lapsi)
Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 420 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).
c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).
II VAIHE - jako
Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.
Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).
Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.
Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!
III VAIHE - vahvistaminen
Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).
Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.
”nollas” VAIHE – lapsen etu
Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.
Joten, koettakaa eravat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).
Näin minä asian näkisin oikeudenmukaiseksi. Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen älä missään nimessä suostu (ei lähde lapsen tarpeesta, vaan sinun toimentulostasi).
Mutta muista että vanhemmat elatuksen määrän siis sopivat, aivan kuinka parhaaksi katsovat, ja ao. sopimus yleensä (ei pakko) vahvistetaan lastenvalvojalla tapaamissopimuksen kanssa.
Jos tarviit mallia tapaamissopimuksesta tai elareiden "laskukonetta" (tarvii ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin), niin pistä mailia [email protected]
Elatusapua ei välttämättä tarvita mutta hyvätuloisempi vanhempi pitää osallistua isommalla osuudella.
Laskuesimerkki:
Lapsen kulut on 500 euroa. Tästä 250 kuluu äidin luona, 250 kuluu isän luona. Tulosuhde 20/80 - äiti pienituloisempi. Tulosuhteen mukaan äidin laskennallinen osuus kuluista olisi 20%*500 = 100 euroa - ja isän 400 euroa. Äiti saa lapsilisän (100 euroa) ja sen takia jää uupumaan 50 euroa (100 e lapsilisää + 100 e äidin osuus - ja äidin kulut 250 e). Näin ollen isän pitäisi maksaa elatusapua 50 euroa. Helpointa tämä on hoidettavissa siten että isä ottaa vastuulleen jotain kiinteitä menoja n 50 euron edestä - esimerkiksi harrastusmaksut/hoitomaksut tms.
Laittamalla lapsi kirjoille pienituloisemman luo hän on myös mahdollisesti oikeutettu asumistukeen ym.
... ja toimii vain jos vanhempien suhde poikkeuksellisen hyvät.
Vaarana on että toinen vanhemmista jättää osuutensa hoitamatta, ja elarisopimus vahvistettu 50 ekelle ... joka olisi summa minkä kunta maksaa, koska lähi ei ole elareita enempää vaatinut.
Edelleen, jos vastuulliset ja fiksut vanhemmat ... niin ehdottamasi malli minusta ihanteellinen.
Jos jompikumpi rikkoo sopimuksen niin ei voi oikeastaan mitään. Pitäisi aina laatia elatussopimus missä sovitaan kumpi osapuoli vastaa mistäkin - mutta tämä on tuiki tuntematon käsite esim sossulassa.
Riidellään mikä se elatusapusumma on - jolla ei nyt sinänsä ole paljon tekemisissä sen kanssa miten lapsen elatuksesta huolehditaan.
Valitettavasti ei ole keinoja "ulosmitata" toiselta elatusta jos toinen ei suostu.
... mitäs sä nyt höpäjät. Jos elatussopimuksen mukaisia elareita ei etävanhempi maksa, kunta maksaa (tosin max. 118 EUR/kk/lapsi) ja voi ulosmitata sen "pinnarilta".
Eikä onelma ole "sossulassa", vaan laissa (jota mielestäni pitäisi korjata). Koska kuvaamaasi tapauksessa ei ole keinoja puuttua sopimusrikkomukseen, tosin kuin tässä perinteisessä (yksi maksaa, toinen huolehtii vaatteet, harrastusvälineet yms.)
Toki elatusapua voidaan ulosmitata - mutta miten tehdään tilanteessa missä toinen osapuoli (siis lähivanhempi) ei huolehdi omasta osuudesta? Jättää vaatteet ym ostamatta ja elatusavun maksaja joutuu huolehtimaan näistä?
Sossulan käytännöissä on se ongelma ettei opasteta vanhempia tekemään sopimusta missä lueteltaisi kummankin velvollisuudet ja mitä elatusavulla katetaan. Pitää paikkaansa ettei tällaista sopimusta voida ulosmitata - mutta ainakin selkeyttää kun on puolin ja toisin sovittu.
Sossulan ... millä tarkoittanet lastenvalvojaa ... tehtävä on varmistaa lapsen elatus ja hyvinvointi. Kuten sanottu, kuvaamasi elatussopimus on idealistinen (valitettavasti kaikki erot eivät sitä ole)... onneksi toimii joillakin... jolloin tosin herää kysymys miksi edes erosivat jos tosiaan aivan kaikesta osaavat sopia eronkin jälkeen.
Totta sekin ettei lähivanhemman "laiminlyöntiä" laki ota huomioon paisi ääritapauksissa (huostaanotto, tai lähivanhemmuuden vaihto oikeustaistelun kautta) -- tässä ehdottomasti tarvtaan muutosta, eikä vähiten asenteissa.
Kuitenkaan en syyllistäisi lastenvalvojia, heillä omat ohjeet, jotka viime kädessä valitsemamme kansanedustajat laativat lakeina "heille" toteuttettaviksi.
Näissä keskusteluissa tunnutaan lähtevän aina siitä, että lapsi jää äidin luokse kirjoille ja että isä on automaattisesti suurempituloinen. Entäs kun etävanhemman tulot ovatkin huomattavasti pienemmät kuin lähin? Itse olen tulevaa exääni pienempituloinen ja hän kykenee jo nyt suoriutumaan lapsen kuluista tuloillaan, itse en sossun varassa elävänä kykene juuri mitään hankintoja tekemään lapselleni nytkään ja se vetää mielen matalaksi. Onko oikeudenmukaista vaatia minulta elatusapua vaikka lapsi asuisi 50/50 molempien luona (jollaista järjestelyä itse toivoisin)? Mikä yhteishuoltajuus se semmoinen on, jossa loppujen lopuksi aina on vain yksi osapuoli joka pystyy päättämään kaikista lapsen menoista ja hankinnoista(koska hän istuu rahakirstun päällä)?
Oletteko olleet keskustelemassa elatusavusta sosiaalivirkailijan kanssa? Ystävälläni on vastaava tilanne: hän työssäkäyvä ja hyvin tienaava, mies työtön. Tästä syystä mies ei maksa elatusapua.
Jos lapsi elää teidän molempien luona 50/50, oikeustajuni mukaan sinun pitäisi pienempituloisena saada ainakin puolet lapsilisästä. Mutta, suosittelen että otat yhteyttä sosiaalivirkailijaan.
Voi käydä niinkin,ettei etävanhemmalle tule e maksuja ollenkaan,mutta silloin toisen täytyy luvata elättää lapset kirjallisesti.
Oikeusaputoimisto tekee kyllä paperit.
Tiedän,koska minulle tulevana etä vanhenpana ei jää elatusmaksuja,ja syynä minimitulot,
se aina on lapsiperheen erotessa se tärkein asia.
Meillä 3 lasta, kaksi asuu 50/50 papereiden mukaan kummankin luona (käytännössä ja tosiasiallisesti vain minun luonani) yksi papereiden mukaan täysin luonani (ja siis asuu).
Elatusta ei kahdesta 50/50 lapsesta makseta kumpaankaan suuntaan. Yhdestä saan elatusmaksua 50€ ja kunta maksaa 68€. Toisen puolison kk-tulot 3200 € ja minun 1320 €. Tällaisen päätöksen lastenvalvoja teki jo vuosia sitten, eivätkä suostu tekemään muunlaista päätöstä. Ainoastaan oikeuden kautta sen voisi kumota. Minä olen tyytyväinen siihen, että saan olla lasteni kanssa, en heitä rahan takia ole halunnut. Vaikka on tiukkaa välillä, niin hengissä ollaan. Ennemmin laiha sopu,kuin lihava riita.
Lastenvalvoja ei voi päättää elatusavun suurudesta - sen voi tehdä ainoastaan vanhemmat tai sitten käräjäoikeus. Ilmeisesti olit itse tyytyväinen tuohon kun kerran sen hyväksyit?
En tottavie ollut siihen tyytyväinen. Mutta koska minä halusin lapset itselleni vaikka ilman korvaustakin niin hyväksyin sen. En halunnut alkaa riiteleen asiasta, joten olin hiljaa. Eikä se nyt niin kamalaa ole olla köyhä, hyvä että tulee toimeen ja rakkautta riittää omassa kodissa. Ei raha ole pääasia, vaan lasten hyvinvointi, ja eivät he materialla tule onnelliseksi pitemmän päälle vaan oikealla kasvatuksella ja lämpimällä kodin ilmapiirillä.