Terve!
Ongelmani on seuraavanlainen.
olemme alkuvuodesta lähtien tapailleet tytön kanssa ja loppukeväästä suhteemme muuttui paljon tiiviimmäksi. Vietimme lähes kaikki yöt samassa paikassa ja muutenkin vapaa-ajan yhdessä. Suhteemme alusta asti meillä oli riitoja jotka alkukesästä kuitenkin loppuivat.
Tämä tyttö jota taipailen ahdistuu helposti kun puhumme tilanteestamme ja hänen tunteitaan utelen.
Emme hänen mielestä seurustele mutta kuitenkaan sanojensa mukaan hän ei muita miehiä halua tapailla. Kesäkuun puolivälin jälkeen kaikki on ollut kuitenkin alamäkeä.Hän on todella huomiota kaipaava ihminen ja sitä onkin monin keinoin hankkinut. En kuitenkaan häntä pettämisestä koskaan ole epäillyt. Hän oli menossa toiselle paikkakunnalle ja oli pitänyt mm tekstiviestitse yhteyttä siellä asuvaan ihmiseen. Sain toista kauttaa tietää tästä että hän oli humalassa jopa lupaillut tälle tyypille majoittuvansa tämän luo.
Epäilin kuitenkin että tämän on vain hänen huomionhakuista peliään. Mutta kuitenkin koko suhteen ajan hän on miehiltä huomiota saanut ja sen myös minulle kertonut. Viime aikoina olen jatkuvasti ärsyyntynyt pikkuasioista ja valittanut hänelle mikä on vain pahentanut käytöstä. AIna kun emmen riitele hän on mitä ihanin eikä näitä pelejä pelaile lähes lainkaan. Kun tulee riita ja valitan hän etääntyy.
Nyt olemme ilmeisesti jonkinlaisella tauolla ja hän haluaa miettiä asioita. En kuitenkaan tiedä mitä itse tekisin, sillä rakastan häntä suunnattomasti ja ilman tätä ongelmaa ei suhteessamme olisi mielestäni mitään pielessä, päinvastoin!
Onko mahdollista että tälläinen ihminen muuttuu ja lopettaa huomion hakemisen jos en hänelle enää mustasukkaisen/ärtyneenä valita turhista, enkä hänen kiusaamisiaan ja yrityksiä tehdä mustasukkaiseksi noteeraa?
En haluaisi suhteen loppuvan mutta en myös halua jakaa rakastani muiden kanssa.
Ongelmani on seuraavanlainen.
olemme alkuvuodesta lähtien tapailleet tytön kanssa ja loppukeväästä suhteemme muuttui paljon tiiviimmäksi. Vietimme lähes kaikki yöt samassa paikassa ja muutenkin vapaa-ajan yhdessä. Suhteemme alusta asti meillä oli riitoja jotka alkukesästä kuitenkin loppuivat.
Tämä tyttö jota taipailen ahdistuu helposti kun puhumme tilanteestamme ja hänen tunteitaan utelen.
Emme hänen mielestä seurustele mutta kuitenkaan sanojensa mukaan hän ei muita miehiä halua tapailla. Kesäkuun puolivälin jälkeen kaikki on ollut kuitenkin alamäkeä.Hän on todella huomiota kaipaava ihminen ja sitä onkin monin keinoin hankkinut. En kuitenkaan häntä pettämisestä koskaan ole epäillyt. Hän oli menossa toiselle paikkakunnalle ja oli pitänyt mm tekstiviestitse yhteyttä siellä asuvaan ihmiseen. Sain toista kauttaa tietää tästä että hän oli humalassa jopa lupaillut tälle tyypille majoittuvansa tämän luo.
Epäilin kuitenkin että tämän on vain hänen huomionhakuista peliään. Mutta kuitenkin koko suhteen ajan hän on miehiltä huomiota saanut ja sen myös minulle kertonut. Viime aikoina olen jatkuvasti ärsyyntynyt pikkuasioista ja valittanut hänelle mikä on vain pahentanut käytöstä. AIna kun emmen riitele hän on mitä ihanin eikä näitä pelejä pelaile lähes lainkaan. Kun tulee riita ja valitan hän etääntyy.
Nyt olemme ilmeisesti jonkinlaisella tauolla ja hän haluaa miettiä asioita. En kuitenkaan tiedä mitä itse tekisin, sillä rakastan häntä suunnattomasti ja ilman tätä ongelmaa ei suhteessamme olisi mielestäni mitään pielessä, päinvastoin!
Onko mahdollista että tälläinen ihminen muuttuu ja lopettaa huomion hakemisen jos en hänelle enää mustasukkaisen/ärtyneenä valita turhista, enkä hänen kiusaamisiaan ja yrityksiä tehdä mustasukkaiseksi noteeraa?
En haluaisi suhteen loppuvan mutta en myös halua jakaa rakastani muiden kanssa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja ongelmana on myös etten voi sanoa tietäväni hänen tekstiviestien vaihdon jne sisällöstä sillä tästä hän syyttäisi minua eikä asiassa olisi enää mitään puhuttavaa :(
eli hän kuvittelee etten luota häneen ja olen syyttä vainoharhainen ja mustasukkainen vaikka
käytökselleni on selvä syy.
Kirjoituksesi perusteella sanoisin, että tyttökaverillasi on itsetunto vähän hakusessa. Jos sinä annat hänelle tarpeeksi huomiota, ei hänen sitä muualta pitäisi hakea. Jos hän näin tekee olet oikeutettu epäilemään häntä muista suhteista.
Asiaa vahvistaa se, ettei hän halua asiasta puhua. En minä sellaista voi tosin tietää, tämä on pelkkää arvailua kaikki.
Suhde voi hetken aikaa kestää sen, ettei asioista puhuta, mutta pidemmän päälle se ei toimi. Rikotte molemmat vain itsenne.
Onko tyttökaverillasi vaikeaa sitoutua? Se, ettei hän halua kutsua sinua poikaystäväksi voisi merkitä sitä. ehkä hän pelkää jotakin, ehkä häntä on joskus satutettu? Sinun tulisi ehdottomasti puhua hänen kanssaan näistä asioista. Olette jo sentään aika pitkään "seurustelleet".
Toivottavasti tästä on sinulle jotakin apua, ja ettet loukkaannu mistään.
Kiitos vastauksesta, en tosiaan loukkaantunu mistään..
kerran kun riitelimme hän sanoi olevansa tyytyväinen ettei tunteistaan ole puhunut.. ja kun kysyin miksi hän vastasi ettei tarvitsisi katua sitä.. en oikein ymmärtänyt mitä hän tällä tarkoitti...
edellinen keneen tiedän hänen rakastuneen alkoi kohdella häntä todella huonosti hänen sen kerrottua.
Olemme asiasta puhuneet ja olenkin sanonut hänelle että ei tarvitse pelätä tunnustaa mitä tuntee sillä se ei mun käytöstä muuttaisi siten että pitäisin itsetään selvyytenä tai työntäisin pois, päinvastoin..
Olen miettinytkin että ehkä hänelle kynnys siirtyä suhteessa tietyyn tasoon on vaikeaa ja sen takia etenkin riitojen aikana keskittyy muiden huomioon.. ehkä olen väärässä?
Olen miettinyt että en enää aio asioita kysellä niin paljon sillä eihänä kukaan tulevasta voi tietää ja liika miettinen alkaa vaih ahdistamaan enemmän..
Kaiken kaikkiaan olen todella hukassa sillä rakastan häntä suunnttomasti!
Huomiota olen hänelle antanut ehkäpä liikaakin...
kehun hänen ulkonäköään ja muutenkin kerron aktiivisesti tunteistani..
tiedän että häntä on monen miehen taholta kohdeltu huonosti.
Uskon hänen tietävän että todella rakastan häntä enkä mitään pelejä pelaa.. voin vain arvailla miks hän alkaa muita katselemaan etenkin jos ongelmia ja riitaa syntyy.. :(
Vähän minusta tuntuu, että tyttöystäväsi tosiaan pelkää sitoutumista kun sinä taas et pelkää sitä.
Tällainen yhtälö tuntuu molemmilta varmasti ahdistavalta. Muistan itse kun aloitin seurustelun nykyisen mieheni kanssa (oltiin 16) ja ensimmäisiä kertoja sanottiin rakastavamme toisiamme. Muistan, että hän ahdistui kun sanoin sen niin usein. Olin hetken aikaa puhumatta paljoakaan tunteistani, näytin vain halauksin ja suudelmin.
Ehkä tällainen voisi teidänkin kohdallanne toimia. Älä liikaa kehu ulkonäköä vaikka tarkoitatkin hyvää sillä se voi olla todella herkkä puheenaihe, älä liikaa sano rakastavasi, mutta älä ihmeessä lopeta. Hellitä vähän ja seuraa tilannetta hetki. Voi olla että tyttöystäväsi tällä tavalla avautuu ja kertoo enemmän itsestään, ja miksi tuntuu pahalta.
Itselläni oli tosi vaikeaa aloittaa seurustelu mieheni kanssa silloin aikanaan kun oli olut niin paljon huonoja kokemuksia aikaisemmissa suhteissa. Jostakin syystä kuitenkin ajauduin kerta toisensa jälkeen samankaltaisiin tilanteisiin. Luulen, että tyttöystäväsi on tottunut tietyntyyyppisiin epäterveellisiin suhteisiin ja tarvitsee totuttelemista onnellisempaan olotilaan.
Tiedän tämän kuulostavan täysin absurdilta, mutta yllättävän usein tämä on asian laita.
selvisipä sitten vielä mutkankautta että tyttöni on ilmeisesti ihastunut toisessa kaupungissa elävään kundiin, johon viikonloppu reissullaan juuri törmäsi. Aiemmi tiedän hänen tekstailleen ahkerasti tämän tyypin kanssa..
Enpä enää tiedä mitä ajatella... :(
Sori, että vastaus on kestänyt, olin viikon ulkomailla.
Vai, että hän ihastui toiseen kundiin. Tiedätkös, luulen ihan oikeasti, ettei tyttöystäväsi ihan tiedä mitä elämältään haluaa. Sitoutumispelko voi olla suuri, ja sinä ehkä olet hänelle tällä hetkellä liian hyvä vaihtoehto. Ehkä hän tästä syystä on antautunut ihastuksen tunteelle.
Tiedän ettei tämä tunnu sinusta kivalta ja toivon, että saatte asiat keskusteltua läpi, meni teillä sitten hyvin tai huonosti.
Pahoin pelkään kyllä puolestasi. Miten teillä on edennyt?
Mulla on ollut aivan samanlainen tilanne kuin sulla. Suhteemme oli pitkään jotain outoa peliä. Sitten jossain kohtaa lämpeni. Hän tolkutti kerta kerran jälkeen kuitenkin ettei tahdo kutsua tätä seurusteluksi. Vaikka vakuuttikin ettei tapaile muita eikä etsi mitään. Kyse oli varmaankin sitoutumisen pelosta. Ja ehkä häntä epäilytti se, olinko "kyllin hyvä" tai paremminkin, oltiinko me sopivia toisillemme.
Jossain kohtaa alkoi tuntui siltä että kaikki alkoi olla loksahtamassa kohdalleen. Hän osoitti mua kohtaan jo tosi lämpimiä tunteita ja olimme tiiviisti yhdessä. Minä olin siinä kohtaa jo oikeasti rakastunut ja hänkin todella kiintynyt ja ihastunut muhun. Ja sitten kaikki muuttui. Epäilin että hänellä on toinen, mutta hän kiisti sen jyrkästi. Hän halusi taukoa. Minä en, pelkäsin menettäväni hänet ja kaiken minkä eteen olin nähnyt niin paljon vaivaa. Riitelimme kaikesta. Kaikki yhdessä oleminen oli lähes mahdotonta. Purin hammasta ja itkin. Koetin avata asiaa keskustelemalla mutta hän oli kireä ja ahdistunut. Hetkittäin oli ihan ok mutta vain hetkittäin. Käytiin monta pitkää itkunsekaista keskustelua. Hän puhui siitä ettei ollut varma tahtoiko seurustella kanssani. Kysyin moneen kertaan oliko hänellä joku muu, mikä meidän jutussa oli vikana, tahtoiko hän elää kokonaan yksin, mitä hän oikein tahtoi. Ja hän ei todellakaan tiennyt mitä tahtoi, pieni pää oli aivan sekaisin.
Tilanne tasoittui aikaa myöten. Jossain kohtaa hän totesi että on rakastunut minuun ja tahtoi seurustella kanssani. Siitä lähtien meillä on mennyt hyvin, enkä epäile tunteiden aitoutta. Tosin kun aloitimme seurustelun tiukkasin häneltä mikä oli ollut niin vaikeaa. Hän myönsi "sattumalta" tavanneensa toisen tyypin. He olivat tapailleet. Seksin hän kiisti jyrkästi. En tietenkään tiedä mikä on totuus. Hän vakuuttaa minulle nyt ettei tahdo mitään muuta kuin vain minut. Ehkä se sitten oli hänen huomionkipeyttä, joka johtui huonosta itsetunnostaan. Joku nätti poika oli sanonut pari nättiä sanaa, ja hän oli valmis uhraamaan kaiken mitä meillä oli?! Miten kukaan voi kuvitella että kaikki maailman kivat ihmiset voi saada omaksi samalla kertaa?
Päätin silti alkaa seurustella kun hän oli nyt vihdoin valmis siihen. En tiedä olisiko pitänyt tehdä toisin. Mutta rakastin ja uskoin että pääsemme yhdessä asian yli. Olin jo pitkään tuntenut että hän on se oikea. Ja nyt hänkin tajusi tuntevansa samoin.
Tuntemukseni vaikeana aikana olivat ihan samanlaiset kuin sinullakin. Rakastin. Rakastin ihan järjettömästi. En halunnut uskoa että ketään toista on, vaikka se olikin ilmeistä. En halunnut luovuttaa. Halusin uskoa, että voitan vielä tämän leikin. Itsetuntoni oli ennen tätä rautaa, sen jälkeen se on ollut mitä on ollut. Vaikka lopulta "voitinkin"... Kyllä se kilpailutilanne (vaikken sitä varmasti tiennyt) söi minua. Yritin liikaa ja olin sisältä ihan romuna. Pelkäsin. Ja kun yritin puhua asiasta, tunsin aina olevani itse se mustasukkainen pahis, vaikka en ollut tehnyt mitään väärää.
En oikein tiedä minkä neuvon sinulle antaisin. Puhu hänelle suoraan, puhu sydämestäsi. Kysy häneltä eikö sinulla ole hänelle merkitystä, eikö häntä todella kiinnosta miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu. Mitä hän itse asiassa elämältään haluaa? Sano ettet suostu jakamaan häntä kenenkään kanssa. Sano että haluat vastauksia. Ettet ole kenenkään leikkikalu tai hätävara. Ei ihmisten tunteilla saa leikkiä! Kerro mitä sinä haluaisit, kerro mitä tunnet. Jos hän tuntuu sinusta oikealta, pistä kaikki tunteet peliin. Ole avoin ja kannusta häntäkin siihen.
Toinen asia tietysti on miten tuosta jatkaa eteenpäin, jos homma selviääkin, miten unohtaa tuollainen pelleily ja luottaa siihen ettei mitään sellaista ikinä tule. Minä elän nyt siinä tilanteessa. Aikaa on kulunut, ollaan kihloissa ja asutaan yhdessä. Aika ajoin mut valtaa vaan kamala tunne noista ajoista. Itsetunto ei ole vahva, mietin olenko sittenkään riittävä, vakuutteluista huolimatta. Hän on pyytänyt käytöstään anteeksi, en voi ikinä antaa. Haluan luottaa, en voi täydellisesti. Yhteiselämä on muuten tosi ihanaa, haamut vaan kummittelee edelleen...