Disco musikki.

1970-luvun lopulla diskomusiikki, kuten ABBA ja Boney M., nousi erittäin suureen suosioon. Tuohon aikaan ensimmäisiä CD-soittimia ei vielä ollut markkinoilla, vaan musiikkia kuunneltiin pääasiassa LP-levyiltä, kaseteilta ja radiosta.

Diskomusiikissa käytettiin aikakaudelle tyypillisiä rytmikoneita, tarttuvia melodioita, jousisovituksia, vahvoja bassolinjoja ja näyttäviä naislaulajia. Nuoret naisvokalistit olivat tärkeä osa yhtyeiden imagoa, mikä toi musiikkiin energiaa ja näyttävyyttä. Monet pitivät diskomusiikkia iloisena ja helposti lähestyttävänä.

Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet diskosta. Jotkut kutsuivat sitä kaupalliseksi ja sieluttomaksi. Esimerkiksi moni saattoi sanoa: "Diskolevyillä heitän vesilintua." Silti diskomusiikista tuli valtavan suosittua. DJ soittivat sitä yökerhoissa, ja ihmiset tanssivat ja lauloivat mukana.

Samaan aikaan myös kaiutintekniikka kehittyi. 1970-luvun lopun kaiuttimet olivat usein suuria, ja niissä käytettiin tavallisesti 12, 15 tai jopa 16 tuuman bassoelementtejä. Suuri bassoelementti ja korkea herkkyys tarkoittivat, että kaiuttimet soivat kovaa ja puhtaasti ilman erityisen suuritehoista vahvistinta.

Nykyään 13 ja 16 tuuman bassoelementit ovat melko harvinaisia. Sen sijaan useimmissa suurissa kaiuttimissa käytetään 12 tai 15 tuuman bassoelementtejä. Kaiutintekniikka on myös kehittynyt, joten nykyaikaiset kaiuttimet voivat tuottaa voimakkaan äänen pienemmästäkin elementistä ja tehokkaammalla rakenteella kuin 1970-luvun kaiuttimet.