Ihmiset ovat nousseet "huippuunsa", koska ihmismielen perusominaisuus on, että se ei näe todellisuutta, vaan rakentaa olemassaolevan todellisuuden siten, että se tukee kunkin ihmisen selviytymistä (tieteellinen fakta). Ongelma on se, että ihminen itse on myös yhä etenevässä määrin alkanut käyttää tätä ihmisen ominaisuutta hyväkseen. Vääristäen sitä ihmisen vääristeltyä kuvaa todellisuudesta, mutta ihmisen hyvinvoinnin ja selviytymisen edistämisen sijaan tuhotakseen ne. Vai onko se sitten se ihmisyyden ylimmäinen aste, että tuhotaan muut ihmiset, että itsellä olisi ainakin kuvitellusti mahdollisimmm Mainittakoon kuitenkin, että ainoat maat, jossa on kehitytty tälle ihmisyyden asteelle on länsimaat.
Ihmismieli, maailman suurin valehtelija.
Anonyymi-ap
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"että itsellä olisi ainakin kuvitellusti mahdollisimmm"
mahdollisimman kivaa... Hei modet, varmistusnappula...
Ihmisen tyhmyys - sairas usko mediaan.
Neuvo jokaiselle ''kokeile olla hyvä ihminen ja ystävällinen''.
Mitä vähemmän aikuisella on koulutusta, sitä varmemmin negatiivinen perimä periytyy lapselle. Suku on pahin sanotaan.
Ihmiskunnan historia osoittaa, että ihminen sotii maailman loppuun. Stubbit ihminen
Ihmismieli on kuin allergia. Aikanaan, todellisten vaarojen uhatessa se oli hyödyllinen. Kun ei ole enää todellisia vaaroja, se kääntyy itseään vastaan.
Tai siis tarkoitustaan vastaan.
Syöpää on ihmisen sairas mieli, se on skitsofreniaan.
Mikään, minkä olet itse itsenäisesti havainnoinnut, ei ole absoluuttinen totuus. Mutta kaikki mitä sinulle on muiden ihmisten toimesta kerrottu yleensä vain hipaisee totuutta. Mutta potenssiin kaksi etenkin se, mitä muut ihmiset kertoo sinulle muiden ihmisten tehneen, ei ole yleensä lähelläkään totuutta.
Jossakin aasian maassa oli niin ettei siellä tunneta käsitettä "onnellisuus". Vaan lähimmän sitä vastaavan sanan merkitys on rauhallisuus, levollisuus, tai "stressittömyys". Eli realistinen onnellisuus on varsin neutraali tunnetila.
Länsimaissa kuvitellaan että onnellisuus on jokin jatkuva euforian tila, kuin lapsena oli jouluna jonkin aikaa, vaikka sellaista olotilaa ei ole mahdollista saavuttaa edes minkäänlaisella maailmasta löytyvällä kemiallisella koktaililla, varsinkaan kovin pitkäksi aikaa...
Heiluri heiluu ilon ja surun välillä ja mitä enemmän se heilahtaa toiseen suuntaan, sitä enemmän toiseen. Eli ei ole ilmsidia lounaita. Siksi liikuntaharrastus on tosi hyvä asia koska ziinä hyvä olo tulee myöhemmin, vaikkakin usein myös liikunnan aikana, ja kestääkin pitkän aikaa ja liikunta kehittää myös pysyvästi ja oikeasti.
Sanoiko joku joskus, että onnellisuus on vain kärsimyksen poissaoloa?
Kaipa jos sitä riisipellolla hirmuhelteessä työskentelee 15 tuntia päivässä niin on aika onnellinen kun pääse kotiinsa johonkin bambumajaan varjoon.