Me olimme.
Sinä menninkäinen, minä päivänsäde.
Vedimme toisiamme puoleemme kuin magneetit.
Mutta emme voineet elää toistemme maailmoissa. Sinua häikäisi valoisuuteni ja hyvyyteni. Minä taas en voinut kadota pimeyteesi.
Silti rakastimme toisiamme.
Ja päivänsade rakastaa menninkäistään yhä ❤️
Sinä menninkäinen, minä päivänsäde.
Vedimme toisiamme puoleemme kuin magneetit.
Mutta emme voineet elää toistemme maailmoissa. Sinua häikäisi valoisuuteni ja hyvyyteni. Minä taas en voinut kadota pimeyteesi.
Silti rakastimme toisiamme.
Ja päivänsade rakastaa menninkäistään yhä ❤️
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisipa täällä antaa alanuolia.
Mikäs aloittajan kauniissa tekstissä noin paljon jotain triggeröi?
Ap:n ylimielisyys iski minuun, sivusta.
Taidat olla melko nuori, mustavalkoisesta ajattelutavastasi päätellen.
Jospa aloitus olikin selviytyjän runo satuttavasta traumasuhteesta joka pitää kiinni mutta rikkoo samalla (vrt.narsistinen suhde)
Täällä taas oksennetaan omaa pahaa oloa ja kyynisyyttä kun ei ees tiietä ap;n tekstin takana olevaa merkitystä :(