Kätesi olivat paljaat ja kylmät,
kun otit vastaan sen, mikä oli puhtainta.
Et tarvinnut vasaraa, et raudan voimaa,
kun aloit loistoani sormillasi hiertää.
Sillä vain pimeys, joka ei valoa siedä,
osaa puristaa niin syvältä ja lujaa –
rikkoa sen, minkä piti olla ikuista,
murentaa timantin paljailla käsillään.
Katsoit sirpaleita, jotka maahan putosivat,
etkä ymmärtänyt, mitä olit tehnyt.
Sinä halusit vain omistaa sen loisteen,
mutta pimeytesi muutti sen pölyksi.
Nyt istut yksin varjojesi keskellä,
ja minä kerään sirpaleeni talteen.
Ne loistavat yhä, mutta kaukana sinusta –
sillä särkynytkin timantti kantaa valon.
kun otit vastaan sen, mikä oli puhtainta.
Et tarvinnut vasaraa, et raudan voimaa,
kun aloit loistoani sormillasi hiertää.
Sillä vain pimeys, joka ei valoa siedä,
osaa puristaa niin syvältä ja lujaa –
rikkoa sen, minkä piti olla ikuista,
murentaa timantin paljailla käsillään.
Katsoit sirpaleita, jotka maahan putosivat,
etkä ymmärtänyt, mitä olit tehnyt.
Sinä halusit vain omistaa sen loisteen,
mutta pimeytesi muutti sen pölyksi.
Nyt istut yksin varjojesi keskellä,
ja minä kerään sirpaleeni talteen.
Ne loistavat yhä, mutta kaukana sinusta –
sillä särkynytkin timantti kantaa valon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.