La donna é mobile?

Tohtori Outolempi; remember... kirjoitti:

Niin on Beethovenin, tuon ikiaikaisen sinfonikon, sinfonioiden lukumäärä varsin suppea, eikä tyhjästäkään voi nyhjäistä; kvaliteettia ei voi nähdä siellä, missä vain kvarkit vilistävät seinien läpi. Hänhän ei kaikesta päätellen ollut mikään Schubertiin verattavissa oleva laulusäveltjä, vaan klassismin ja romantiikan välinen rajapyykki kulki Adelaide-laulun versioissa kumpaisenkin säveltämänä heidän välillään, ja beethoven jäi rajan, objektiivisesti katsottuna, huonommalle puolelle. Mutta kas kummaa, hänen laulunsa sentään kelpaavat ohjelmistoon; samaa ei voi sanoa erään muukalaisen, maailmalle vieraan neron tuotannosta. Mutta ollaan sujut, herrat intendentit ja oopperajohtajat; en minäkään kuuntele Verdiä ja muuta italialaista oopperamusiikkia, vaikka Schubert olisi kuinka huonoa musiikkia teidän mielestänne ja tangokultturiin ihastuneen yleisön mielestä, joka laulaa suihkussa mieluummin La donna e mobilea Rigoletosta; melodialtaan sangen banaalia ja harmoniselta struktuuriltaan simppeliä viisveisua, kun tutustuu innosta väristen Wienin suren pojan tuotantoon, jota Wien tuskin vieläkään tunnustaa omakseen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä