Sain kuulla noin kuukausi sitten, että mieheni oli kännipäissään mennyt sänkyyn jonkun toisen kanssa. Olemme olleet useamman vuoden yhdessä ja meillä on mennyt ihan hyvin. Olemme suunnitelleet avioliittoa ja lapsen yrittämistä, joten tämä tuli ihan yllätyksenä minulle ja mieskin tuntuu olevan aidosti pahoillaan ja katuvainen.
Ensin ajattelin, että kyllä me tästä selvitään, jos minä vain pystyn antamaan anteeksi. Ajattelin olevani tilanteessa se, joka on enemmän vahvoilla. Tässä ajan kuluessa onkin käynyt niin, että mieheni on alkanut käyttäytymään minua kohtaan epäluontevasti johtuen omasta syyllisyydestään. Tämä rassaa minua paljon enemmän kuin se itse pettäminen. Aiheeseen liittyviä riitoja on myös aika usein.
Haluaisin siis tietää onko olemassa pareja jotka ovat päässeet pettämisen yli? Kyse ei kuitenkaan ollut mistään toisesta naisesta vaan vain yhden illan sekoilusta. Haluaisin vielä yrittää, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu pään lyömiseltä seinään.
Ensin ajattelin, että kyllä me tästä selvitään, jos minä vain pystyn antamaan anteeksi. Ajattelin olevani tilanteessa se, joka on enemmän vahvoilla. Tässä ajan kuluessa onkin käynyt niin, että mieheni on alkanut käyttäytymään minua kohtaan epäluontevasti johtuen omasta syyllisyydestään. Tämä rassaa minua paljon enemmän kuin se itse pettäminen. Aiheeseen liittyviä riitoja on myös aika usein.
Haluaisin siis tietää onko olemassa pareja jotka ovat päässeet pettämisen yli? Kyse ei kuitenkaan ollut mistään toisesta naisesta vaan vain yhden illan sekoilusta. Haluaisin vielä yrittää, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu pään lyömiseltä seinään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
--luojankiitos. Täällä minä :) Harvemmat selvinneet täällä viitsivät viihtyä mutta onneksi kurkkasin. Tietysti sinulta vaaditaan nyt hyvää itseluottamusta. Luotatko siihen että olet niin viehättävä ettei miehesi tekisi sitä uudestaan?? No jaa, minä en usko Siihen mutta kylläkin uskon että tuo typerys haluaa viettää loppuelämänsä minun kanssa vaikka välillä hepin tekee mieli. No nyt Senkään ei tee mieli muita.. kai vähään aikaan..
vaikkakin pettämisestä ei koskaan pääse yli. sen voi hyväksyä, mutta silti se on mielessä huonoina hetkinä.
meillä kävi myös näin, teko ei ollut suunniteltu eikä juurikaan haluttu. mies ei ollut kovin humalassa, vaan unenpöpperössä. nainen intti ja intti, tuli viereen ja hiplaili. mitäs siinä sitten teet.
sattui se minuun, se oli siihen asti suurin pelkoni. erossa oltiin ja mietimme asioita. minä itse pyysin mieheni takaisin. hän oli hieman vastahakoinen - ei halunnut enää satuttaa minua. tahtoi silti. nyt kohta vuosi kulunut, ja elämä hymyilee - hyvinä hetkinä. oma pitkäaikainen masennukseni vaikuttaa kyllä asian esille nostamiseen, sekä huono itsetuntoni. ja mies itkee ja katuu.
mutta ihmiset tekevät erehdyksiä. voin vain olla onnellinen kun asiaan ei liittynyt tunteita.
paitsi oma rakkautemme.
onnea teille, ja jatkakaa vain yhteisen tulevaisuuden suunnittelua. jos pääsette tästä yli ilman suurempia draamoja niin etteköhän pärjää elämässä muutenkin :)
Me "selvittiin". "Annettiin anteeksi" ja "unohdettiin" ja jatkettiin ja jatkettiin.
Minä sitten petin eli syrjähyppäsin kännissä vuosi mieheni vastaavanlaisen tempun jälkeen. Ja taas me "selvittiin" ja "annettiin anteeksi" ja "unohdettiin" ja jatkettiin.
En tiedä antoiko kumpikaan anteeksi koskaan sen enempää itselleen omaa osuuttaan kuin toiselle hänen osuuttaan. Olimme syyllisiä, syyllisyydentuntoisia, syytteleviä...
Jatkoimme vielä seitsemän vuotta. Ja niihin vuosiin sisältyi paljon kipua ja murhetta, ja luurankoja jotka kolisi kaapeissa, varsinkin kun riideltiin, ja haamuja jotka ei pysyneet haudoissaan millään ilveellä, etenkään ei kännissä. Ja itsetunto-ongelmia puolin ja toisin.
Toki niihin vuosiin sisältyi myös jakamista, iloa, lasten kasvamista ja hyviä hetkiä ja hyvää seksiäkin. Kunnes sitten vaikeuksien aina vain lisäännyttyä kaikki romahti lopullisesti ja erottiin.
Ehkä olisi pitänyt erota jo ennen. Tai sitten ei.
Kun luottamus on kerran rikottu, sitä ei voi enää korjata.
Joo, ei missään tapauksessa luottamusta voi korjata! Anteeksi ei anneta ja Karjala takas.
Jos mä pettäisin, pakottaisin itseni tekemään suiciden. Jos mieheni pettäisi, tappaisin hänet.
Jumala saa armahtaa, mutta pettäjä ei koskaan.
Olipa lapsellista tekstiä.Tottakai luottamus menee vähäksi aikaa ainakin, mutta se on myös mahdollista uudelleen saavuttaa.Elämä on tällaista. En tiedä yhtään pidempiaikaista parisuhdetta jossa ei olisi jotakin ongelmaa tällä saralla. Se ei varmaan lohduta, mutta ehkäpä auttaa näkemään asioista realisesti. Prinssi ja prinsessa sadut eivät toteudu todellisessa elämässä. Niin pahalta kuin se tuntuukin.
Istukaa vierekkäin, pidelkää kädet toistenne käsissä tai istukaa sylikäin ja puhukaa. Puhukaa, mutta ennenkaikkea kuunnelkaa ja ymmärtäkää. Syyttelyllä ei saada kuin pahaa aikaiseksi ja toinen puolustusskannalle jolloin juttu ei etene.
Miettikää rehellisesti mistä kiikastaa. Rakkaus on tahdon asia ja sitä pitää huoltaa. Pitää itse miettiä myös sitä mitä voi tehdä suhteen eteen että itse on tyytyväinen ja myös toinen.Puhetta näistä asioista ei ole koskaan liikaa.
Kakara:
>"Jumala saa armahtaa, mutta pettäjä ei koskaan."
Siis mitä? Keksitkö ihan itse viisaudessasi?
Syvästi tuntevat ja "sielukkaat" ihmiset kyllä ymmärtvät aidon luottamuksen merkityksen. Nimenomaan luottamuksen puutteeseen monet parisuhteet kaatuvat, jos luottamusta on ensin menty pahasti kolhimaan.
Rikottu luottamus ei koskaan palaa ennalleen. Kaikille sillä vain ei ole merkitystä.
näkökulma sinulla asioista.Ajatteletko todella niin, että ihminen ei voi muuttua. Mietippä hetki asioita. Toki löytyy heitäkin jotka eivät muutu, mutta jos näin todella olisi kaikkíen kohdalla niin juopot pysyisivät juoppoina, pettäjät pettäjinä, väkivalta rehottaisi.
Jos olet vielä uskovainen niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi sinun uskoa siihen että ihminen pystyy muuttumaan.
Minä uskon että jokaisessa ihmisessä on hyvää ja muutoksen avaimetlöytyy jokaiselta. Eriasia osaako ja tahtooko niitä käyttää.
Tietysti ihminen muuttuu. Muuttuu koko ajan eläessään ja kokiessaan. Voi muuttua pahasta hyväksi, epäluotettavasta luotettavaksi. Mutta nyt emme puhukaan siitä, vaan luottamuksesta.
Parisuhteessa luottamusta joko on tai ei ole. Jos luottamus on ensin ollut olemassa, ja se sitten rikotaan, niin se ei enää korjaannu ehjäksi. Se jää sinne jonnekin syvälle mieleen rikkinäisenä.
Kukin voi tietysti siinäkin tapauksessa teeskennellä, ettei mitään ole vialla...
Siis tarkoitin nimenomaan sitä, että myös luottamuksen voi saavuttaa uudelleen. Olen myös sitä mieltä, että jos emme luota itseemme emme luota myös toiseenkaan. En ajattele, että kun kerran luottamus on mennyt niin en koskaan voi luottaa toiseen. Avoimuudella ja opettelemalla puhumaan asioista, kuuntelemaan mitä toinen todella sanoo auttaa varmaan tässäkin tapauksessa.
Lisäksi voiko koskaan luottaa 100%kehenkään? Ainakaan kaikissa asioissa. Eiköhän meistä jokainen ole joitakin valheita elämänsä aikana päästellyt.
Mies petti, luulin asian jo selväkis, asia puitiin läpi, olin niin rikki etten itkenyt ollenkaan??? Nyt heräsi epäilyt uudestaan, koneellamme on käyty sähköpostissa joka ei (pitäsi) kuulu kummallekkaan meistä, eikä täällä ketään muita ole ollut.. eli mitä ilmeisimmin on salainen meiliosote, ja mitäkähän muuta salaista.. Tiedän ettei mieheni halua erota minusta, vasta ostettiin uusi kihlasormus kadonneen tilalle, ja tulevaisuutta alettu suunnittelemaan uudestaan petoksen jälkeen.. Mikä mättää? Onko se vaan pakko pitää yllä jotain salaista, vaikka minut vain haluaa? Onko se p'''' saatava välillä salaisena vieraalta, vai onko tämä vaan jotain ajankulua??? Pää ei kohta enää kestä, mies luonnollisesti (?) tulee kieltämään kaiken, ja suuttuu epäluottamuksesta.. minkäs minä teen kun ei mitään todisteita ole.. En tiedä pitäisikö vaan piilottaa pää pensaaseen ja elää tätä yhteistä elämää, vai luovuttaa? entä jos teenkin sen turhaan, jos mitään ei olekkaan??