kun mainitaan että miehen pitäis tietää mitä elämältään haluaa?
Tulevaisuuteen tässä kai viitataan, mutta jos tulevaisuus vaan on vielä kovin avoin ja siihen vaikuttaa niin monen eri asian kehittyminen?
Sovinkohan mä tohon määritelmään mitenkään? Kerronpa lisää itsestäni/aatteistani:
Mulla itsellä on kohta täysin maksettu oma rivarikämppä jossa viihdyn oikein hyvin. Olen ajatellut alkaa säästämään uudempaan ja isompaan rivariin, tai sitten paritaloon/omakotitaloon. Mitään suurempaa tarvetta ainakaan vielä ei ole kämpän vaihtoon. Mutta uudempi kämppä ja parempi rauha kiinnostais.
Asumismuodon valinta muodostuu sen perusteella minkä verran saan rahaa kasaan ajan oloon ja myös siitä että löydänkö jostain itselleni kumppanin.
Kumppanin kanssa vois asunnon ostaa kimpassa ja silloin vois olla suoranaista tarvettakin isommalle kämpälle, syystä tai toisesta.
Olen hyvässä työpaikassa töissä, eikä mulla ole suunnitelmissa jatkokouluttautua tai vaihtaa työpaikkaa. Tulen hyvin toimeen, vaikken kovin korkealle koulutettu olekaan.
Mulla ei ole mitään suunnitelmia matkustelun suhteen. Tai no ehkä sellaisia, että jos hyvä tilaisuus (joku porukka/tyttöystävä tmv. ) löytyy, niin lähden jonnekin vaan lämpimään keskellä kylmintä talvea. Yksin ei tule lähdettyä, eikä kovin matkoja edes suunniteltua. Matkarahat menee muihin kotimaisiin harrasteprojekteihin.
Toivon löytäväni siis jostain naisen rinnalleni. En ole paljoakaan seurustellut, joten en ole ihan varma miten hyvin ja pian kypsyisin esim. yhteenmuuttoon, puhumattakaan nyt suvun jatkamisesta. En vain osaa vielä sanoa haluaisinko jälkikasvua vai en. Yksin eläessä tuohon ei tällä hetkellä ole kovaa draivia, tuntuu niin kaukaiselta asialta koko juttu, kun nyt löytäis sen mukavan naisenkin ensin.
Mutta tuntuu että yksin ei ole pidemmän päälle niin hyvä olla kuin jonkun toisen kanssa. kyllä sitä omaa kultaa kaipais kainaloon. Tosin olen kyllä aika tyytyväinen elämääni näinkin.
Jos oikein rakastun ja tulevaisuus kumppanin kanssa näyttää hyvältä, varmalta, turvatulta, voi olla että haluan ehdottomastikin saada lapsia. (En kuitenkaan enempää kuin 2), pidän kyllä lapsista. Mutta minun jäljiltä ei jää yksinhuoltajaäitejä, sen olen päättänyt.
Eli seurustellakin pitäis keretä tarpeeksi että varmasti oppii toisen ja suhteen tuntemaan todella hyvin, jotta voisi tulevaisuuteen sijoittaa (okei, eihän elämässä mikään ole varmaa loppupeleissä).
Tosin mietityttää että jos jostain löydän vähän alle 30:sen naisen, tällä varmasti biologinen kello tikittää jo ihan ylikierroksilla? Pitäiskö sitä sitten jo parin kolmen vuoden sisään saada muksuja? No tästä aiheesta mä olen ihan pihalla :P
Miltä näin ajatteleva ja toimiva n. 30v mies tuntuu?
Mitä te naiset ajatte takaa kun haluatte että mies tietää mitä elämältään haluaa? Jotenkin mulla tulee mieleen vain tuo että perustaako perheen vai ei ja missä vaiheesssa se olis hyvä perustaa?
Tulevaisuuteen tässä kai viitataan, mutta jos tulevaisuus vaan on vielä kovin avoin ja siihen vaikuttaa niin monen eri asian kehittyminen?
Sovinkohan mä tohon määritelmään mitenkään? Kerronpa lisää itsestäni/aatteistani:
Mulla itsellä on kohta täysin maksettu oma rivarikämppä jossa viihdyn oikein hyvin. Olen ajatellut alkaa säästämään uudempaan ja isompaan rivariin, tai sitten paritaloon/omakotitaloon. Mitään suurempaa tarvetta ainakaan vielä ei ole kämpän vaihtoon. Mutta uudempi kämppä ja parempi rauha kiinnostais.
Asumismuodon valinta muodostuu sen perusteella minkä verran saan rahaa kasaan ajan oloon ja myös siitä että löydänkö jostain itselleni kumppanin.
Kumppanin kanssa vois asunnon ostaa kimpassa ja silloin vois olla suoranaista tarvettakin isommalle kämpälle, syystä tai toisesta.
Olen hyvässä työpaikassa töissä, eikä mulla ole suunnitelmissa jatkokouluttautua tai vaihtaa työpaikkaa. Tulen hyvin toimeen, vaikken kovin korkealle koulutettu olekaan.
Mulla ei ole mitään suunnitelmia matkustelun suhteen. Tai no ehkä sellaisia, että jos hyvä tilaisuus (joku porukka/tyttöystävä tmv. ) löytyy, niin lähden jonnekin vaan lämpimään keskellä kylmintä talvea. Yksin ei tule lähdettyä, eikä kovin matkoja edes suunniteltua. Matkarahat menee muihin kotimaisiin harrasteprojekteihin.
Toivon löytäväni siis jostain naisen rinnalleni. En ole paljoakaan seurustellut, joten en ole ihan varma miten hyvin ja pian kypsyisin esim. yhteenmuuttoon, puhumattakaan nyt suvun jatkamisesta. En vain osaa vielä sanoa haluaisinko jälkikasvua vai en. Yksin eläessä tuohon ei tällä hetkellä ole kovaa draivia, tuntuu niin kaukaiselta asialta koko juttu, kun nyt löytäis sen mukavan naisenkin ensin.
Mutta tuntuu että yksin ei ole pidemmän päälle niin hyvä olla kuin jonkun toisen kanssa. kyllä sitä omaa kultaa kaipais kainaloon. Tosin olen kyllä aika tyytyväinen elämääni näinkin.
Jos oikein rakastun ja tulevaisuus kumppanin kanssa näyttää hyvältä, varmalta, turvatulta, voi olla että haluan ehdottomastikin saada lapsia. (En kuitenkaan enempää kuin 2), pidän kyllä lapsista. Mutta minun jäljiltä ei jää yksinhuoltajaäitejä, sen olen päättänyt.
Eli seurustellakin pitäis keretä tarpeeksi että varmasti oppii toisen ja suhteen tuntemaan todella hyvin, jotta voisi tulevaisuuteen sijoittaa (okei, eihän elämässä mikään ole varmaa loppupeleissä).
Tosin mietityttää että jos jostain löydän vähän alle 30:sen naisen, tällä varmasti biologinen kello tikittää jo ihan ylikierroksilla? Pitäiskö sitä sitten jo parin kolmen vuoden sisään saada muksuja? No tästä aiheesta mä olen ihan pihalla :P
Miltä näin ajatteleva ja toimiva n. 30v mies tuntuu?
Mitä te naiset ajatte takaa kun haluatte että mies tietää mitä elämältään haluaa? Jotenkin mulla tulee mieleen vain tuo että perustaako perheen vai ei ja missä vaiheesssa se olis hyvä perustaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nämä listaamasi asiat kuulostavat oikein fiksuilta ja järkeviltä mietteiltä.
Tosin minä henk.kohtaisesti ajattelisin jotain muuta, jos etsisin miestä joka tietää mitä elämältään haluaa.
Ajattelisin lähinnä henkisiä ominaisuuksia ihmisessä, kuten esim. eräänlaista tyytyväisyyttä omaan itseensä ja siihen, mitä on saavuttanut. Ei tarvitse olla välttämättä korkeasti koulutettu, vaan riittää että on jokin ammatti ja mielellään myös työpaikka ja viihtyy työssään. Samoin sellainen mies on sinut itsensä kanssa, huolehtii itsestään ja (tärkeää!) arvostaa itseään.
Sellaisella miehellä on periaatteita, tosin hän osaa olla suvaitsevainen ja kunnioittaa myös eriäviä mielipiteitä. Hän ei ole mikään poukkoileva tuuliviiri, joka järjestää kaikenlaisia tempauksia, vaan luotettava ja jotenkin...tasaantunut ja asettunut aloilleen. Ei välttämättä konkreettisesti vaan henkisellä tasolla.
Laitan tähänkin vielä "lempiadjektiivini", eli sellainen mies on suvereeni, se kuvaa asiaa parhaiten.
sun kommentteja on sitten aina niiiin mahtava lukea!
Mä oon melkein kade sun miehelle.
Lukemieni kirjoitustesi perusteella olet kyllä upea nainen! ... anteeksi, en vaan saanut enää pidettyä tätä sisälläni, tää sun vastaus oli nyt "viimeinen tippa" ;)
Kröhöm, tuota.. asiaan. Ensinnäkin kiitos vastauksesta, täytyy myöntää etten kyllä yhtään osannut asiaa ajatella/nähdä tuolta kantilta (mikä tais tulla selväksi). Mutta kirjoituksesi oli kyllä täyttä asiaa, joka käy järkeen, ainakin tällaiselle teknisen alan ihmiselle ;).
Voi kunpa noin ajattelisivat kaikki muutkin naiset. Sittenhän tässä ei olis mitään "hädän päivää".
Toivottavasti aihe saa vielä paljon vastauksia, pliis kommentteja naiset, toi värssy lukee niin monessa treffi-ilmossa.
Ei minun miestäni kadehtia kannata. Olemme lähdössä kohta autolla lomalle, ja viimeistään siinä vaiheessa kun tulee erimielisyyksiä kartanlukemisesta, hän jättäisi minut todennäköisesti mieluiten lähimmälle bussipysäkille seisomaan...
Hänkin on muuten teknisen alan ihminen ;))
No niin, asiaan. Kyllä pitäisi muillekin naisille kelvata. Älä vain pidä vakkaasi kynttilän alla, vaan ole ylpeä siitä mitä olet elämässäsi saavuttanut. Sitäpaitsi täytyyhän naisenkin sitten kantaa kortensa kekoon yhteisen tulevaisuuden eteen, tavalla tai toisella.
Joskus vain ihmettelen, että miksi nykymieskin on niin paineen alla. Täytyyhän sen riittää, jos on "rehti ja reipas" tavallinen mies, joka käy töissä ja huolehtii omalta osaltaan perheestään.
Emme me naisetkaan mitään prinsessoja ole. Harvalla naisella itsekään rahkeet riittää etsiä sitä ökyrikasta adonista. Eli miksi emme olisi mieluummin sinut tavallisuutemme kanssa ja yrittäisi järjestää elämästämme sen puitteissa antoisaa? Jos on henkisiä resursseja, luonne kestää myös sen "tavallisuuden".
Niin, vaikutat kyllä sellaiselta, joka tietää mitä elämässään haluaa. Ja on sinut itsensä kanssa (tässä toinen fraasi heh heh). Eli on tyytäväinen siihen mitä on, on tulevaisuudensuunnitelmia (realistisia), eikä näyttäisi olevan menneisyyden peikkojakaan (eli vaikka sitä exien haukkumista heti alkuun... tai menetettyjen mahdollisuuksien suremista).
Millainen ihminen ei sitten tiedä? No ehkä ... jos on vaikka työtön ja ei edes aio muuttaa paikkakuntaa (sinkulle helppoa; perheellisen ymmärrän että ei välttämättä onnistu) tai kouluttatua muulle allalle. Jotenkin työttömyyden "haluaminen" ei ole ihan ... sitä elämästä haluamista mitä toivotaan. Eli ei halua MITÄÄN elämältä tavallaan. Samaten,jos vaikka sanoo, että "kunhan tässä katselen... en ole täällä ihan vakavissani..." niin ei sekään oikein kuulosta, että tietäisi mitä haluaa.
Ja ehkä sekin, jos suostuu kaikkeen mitä toinen sanoo - myötäilee kaikkea. Tulee sellainen tuuliviiri ja nössö (tahdoton) mielikuva. Eli KUN ja JOS ei osaa ilmaista omia mielipiteitään. Kyllähän aikuisella ihmisellä pitää olla mielipiteitä kaikista asioista! Oma mielipide. Sitä se ehkä on.
saitpa suun korviin, vai että bussipysäkille xD
Tuokin kuullostaa näin sinkun korvaan "ihan hauskalta", etten sanoisi hellyyttävältä, tommostahan se voi kai joskus olla.
Katos mieshän ei koskaan eksykään, saattaa vain mennä vähän kiertotietä joskus ;P
"Hänkin on muuten teknisen alan ihminen ;)) "
Juu, jotenkin tuo oli jäänyt mieleen ja siksi noin sanoinkin ;)
Kirjoitustasi oli taas mukava lukea, *huoh*
Hauskaa lomaa ja riemukkaita kartanlukuhetkiä, kun sinne saakka pääsette!
Hienoja mielipiteitä.
Tuo "Ja on sinut itsensä kanssa" onkin jo paljon helpompi ymmärtää. Se on kai juur sitä tervettä itsetuntoa, muiden ja itsensä hyväksymistä ja pääkoppa noin ylipäänsä kunnossa.
Ei pidä mennä luulemaan, että "miehen pitäisi tietää mitä elämältään haluaa" tarkoittaa sitä mitä siinä lukee.
Eli jos miehenä tiedät, että haluat uuden auton viiden vuoden välein ja mukavan asunnon ja perustoimeentulon niin et naisen mielestä tiedä mitä elämältäsi haluat. Elämä kun on suurempi juttu.
Kirjoittaessaa tällaisia naiset ajattelevat seuraavasti. Miehen tulee haluta minua, mennä kihloihin ja naimisiin kanssani - haluta lapsia kanssani. Miehen tulee haluta rakentaa koti jonka sisustamisessa minä voin "auttaa" jne.
Naisen logiikkaa parhaimmillaan.
miehen suusta. Minä en ajattelisi ollenkaan tällaisia asioita vaan noita yllämainittuja. Ja uskon, että moni NAINEN ajattelee samalla tavalla.
No se voi tarkoittaa sitä, että miehen on tiedettävä mitä uraltaan haluaa (oltava kunnianhimoinen ja mahdollisesti edettävä aina vaan korkeammalle pallille), mutta vielä enemmän se tarkoittaa sitä, että miehen on tiedettävä haluaako sitoutua, mennä naimisiin ja hankkia lapsia.
Nainen ei siis halua parin vuoden päästä kuulla, että "en nyt ole vielä valmis sitoutumaan, haluan vielä nauttia elämästä..."
möläyttämään treffeillä naiselle et "elän päivä kerrallaan.."
Tuohan tarkoittaa naisen logiikalla sitä, että miehellä ei ole mitään suunnitelmia ja haaveita tulevaisuutta ajatellen, mitään aikaansaamaton nahjus, todennäköisesti vielä tuurijuoppo joka itsekin ihmettelee miten on vielä elossa...
Ehkä elänkin päivän kerrallaan, vaikeaa se olis viikon tai kuukauden sykleissä elellä, kaikkihan voi kuitenkin muuttua päivässä vaikka millaiset suunnitelmat olisi valmiiksi tehtynä. Sinkkuna näen vielä asian niin, että haluan suunnitella ja toteuttaa ne haaveet sitten yhdessä rakastamansa naisen kanssa, yhdistää unelmat..=)
olisin kyllä saattanut möläyttääkin... siis että elän päivän kerrallaan. Mun kohdalla se vain tarkoittaa sitä, että en odota tulevaisuudelta liikoja, vaan katson mitä mahdollisuuksia se tuo tullessaan. Otan aika rennosti. Ihan kaikki kun ei aina kuitenkaan ole omissa käsissä, ei parane laittaa liian isoja odotuksia tuollaisille harmaammille alueille.
Kuitenkin mulla on selviä suunnitelmia, niitä vain sitten toteutellaan kykyjen mukaan jos elämä menee niille raiteille. Ja noita raiteita kyllä haetaan, mut ei hampaan irvessä.