kaipaan entistä

Sitä kun kaikki oli rennompaa eikä rahaa palvottu. Taiteellisuutta ja luovuutta, luontoa arvostettiin. Läheisyyttä ja rakkautta. Säännöistä ei oltu neuroottisia. Oli ne muut, tylsät ja tavalliset joiden kanssa meillä ei ollut yhteistä. Sitten oltiin me jotka tehtiin mitä tykättiin. Olit hellä ja villi ja osasit koskettaa. Et mukautunut normeihin etkä ajatellut kivikautisesti. Mentiin hetkessä. Olin vapaa ja sä olit vapaa ja me annettiin toistemme olla vapaita. Tiedettiin valheita ja se oli ihan ok. Me ei tuomittu ja saatiin olla mitä oltiin. Kerrankin ja vain kerran elämässäni. Sä ymmärsit mua ja näytit hyvältä. Me oltiin kotoisin samalta asuinpaikkakunnalta ja senkin takia ymmärrettiin toisiamme. Tiedän ettet sä kaipaa kuin mä. Kun ei sulla ole sellaisia syvällisiä tunteita. Mä kaipaan ja olen aina kaivannut. Me eletään eri elämää. Mä elän parempaa. Mun lasten vuoksi olen vanki elämässä joka ei sovi mulle. Kaikki on harmaata ja päivät seuraa toisiansa. En haluaisi kuin saada olla päivän sun luonas ja kaikki ois niinkuin ennenkin. Mut kaikki ois piloilla, niinkuin ennenkin. En halua hautaan enkä menettää kaikkea. Odotan että tämä menee ohi ja itken ja suren ja lusin. En halua mun miestä. Siinä on kaikki väärin. Se ei ole niinkuin sä. Se ajattelee väärin. Ei se ymmärrä millaisia me oltiin ja ettei mua kiinnosta miten se ja typerä sukunsa ja muut harmaahiirulaiset ajattelee. Se vain vahvistaa et tää ei ole mun koti.