Lakiko kieltää. Mamut ja Ukr, työtä ei saa tehdä

Mamut ei voi vastata, kuin klo 12 jälkeen, me nukumme.

Lindahlin mielestä Suomessa on paljon huonommat kahvileivät kuin Ruotsissa.

– Suomalaiset pullat ovat liian kuivia. En ehkä tiedä paikkoja, joista saisi parempaa. Ehkä olen käynyt vain huonoissa paikoissa, Lindahl sanoo.

Hän asuu ja harjoittelee Helsingissä.

21-vuotias urheilija on tosissaan, mitä kahvileipään tulee. Hän kahvittelee vähintään kerran päivässä.

– En halua kuivaa pullaa. Haluan tuoretta ja hyvää kahvileipää. Jatkan etsimistä, hän sanoo. IL

Kun olin Ruotsissa töissä, usein ajattekin samoin ruotsalaisista bakelseista, että Suomessa herkkuleivonnaiset; pullat ja viinerit ja kakut ovat paljon maukkaampia kuin Ruotsissa olivat. Mutta kun kävin Stockmanin kahvilassa, siellä oli ensimmäisellä kerralla suosikkiani, eli mansikkaviineriä kahvikupin kera. Tai kahvia mansikkaviinerin kera. Nuoremmat suosivat suklaisia leivoksia... Mutta olen kyllä havainnut, että enimmäkseen suomalaisissa kahviloissa on nykyään yksipuolisia ja mauttomiakin leivonnaisia. Voi olla, että on vain erivärisisiä reikämunkkeja, vai nunniako ne ovat. Tai vain korvapuusteja. Siksi olen perunut monesti kahvilla käynnin nykyään.

Muistan kuinka hyviä olivat vielä 20 -vuotta sitten neliöviinerit, jotka oli tehty lehtitaikinasta ja keskellä oli vadelma- tai mansikkamarmeladia ja raesokerilla kuorrutettuja olivat. Suviksissakin niitä oli. Aina kun aurinkinen aamu alkoi puheita kuunnellen ja neliöviinerikahvia juoden puisen kenttäpöydän ääressä istuen tai seisten, elämä tuntui erityisesti hymyilevän.

Lapin rieskat olivat silloin vielä herkkua ja Lapissa tehtiin hyviä leipiä, se on jäänyt mieleeni. Joissakin Oulun kaupoissa myytiin kuulemma jopa 9000 rieskaa päivässä. Leipämaisterit sen tietää. Nyt kun viimeksi kävin Rovaniemellä kaupassa, en edes löytänyt ohutta isoa ohrarieskaa. Sellaista perinteistä.

Täh? -joo. Olen minä nykyisinkin löytänyt hyvää pullaa kahvin painikkeeksi. Syön aina koko pitkon kerralla. Nimittäin käyn usein tennishallilla kahviossa ja siellä on silloin tällöin pitkon malliseksi leivottuja, ehkä kotileivottuja pullia. 4-5 cm leveitä ja noin 12-15 cm pitkiä, palmikoituja. -Joo, olen samaa mieltä siitä, että pullakulttuuri on keskimäärin kahvioissa heikentynyt entisestä, mutta aina joskus löytyy pulla-aarre kahvila. Taiteellisimmat kahvileivostaideteostarjoilut olen saanut Deribassovskayalla Europan khvilassa. ...ja Sorrentossa, hmm. ja ystävien seurassa Suomessa.

Muualla jo kyllästytty.
https://www.suomenuutiset.fi/kansa-otti-lain-omiin-kasiin-etela-afrikassa-kaikki-laittomasti-maassa-olevat-halutaan-ulos/

Kieliongelmat tulisi ratkaista. Nykyään sitä varten on kehitetty kääntäjälaitteita, jotka kääntävät puheen jo puhuttaessa mille kielelle tahansa. Tekoälyyn syöttämällä oma puheäänikin saadaan oikean kuuloiseksi... Mutta kulttuuripiirteet ollevat erilaisia maakohtaisesti ja minin eri tavoin. Suomi alkaa olla todella monikulttuurinen maa. Kun olin töissä opettajana Ruotsissa, koulussamme oli 28 eri kieltä käytössä.

Sydämen kieli ratkaisee sen, tulemmeko toimeen keskenämme. Järjen ääntäkin tarvitaan. Niin, -ja kotimaisutta, eli kotoutumista, eletään maassa maan tavalla,. Eikä tulla tänne Suomeen lanseeraamaan muita kieliä ja kulttuureja johtajiksi pois Suomen kielestä ja kulttuurista. Vaikka haasteita riittää liikaakin.

Pari kertaa viikossa jossain aulassa nimen huuto. Et ole paikalla, tuet loppuu. Työrasismia. Ihana rasissi.

Mustikka, sieni, puolukkan kerruuseen. Työttömiä valtaväestön kansalaisia, laiskoja, oppaiksi.

Kotous onnistuu palauttamalla kotimaihinsa. MITEN TYHMIÄ IHMISTEN PITÄÄ OLLAKIN.

Työssä voi kyljet tulla kipeeks, pitää levätä ja lepohan vahvistaa.