oma jaksaminen

Minulla on isä kuollut syöpaan samoin 2 erittäin hyvää ystävää.Ensin isä sairastui syöpään ja kuoli vuodenpäästä.Odotin vauva kun syöpä todettiin ja sitten vauva oli puolivuotias kun isä nukkui pois.Aluksi oli kova hätä ja tuska.Kun isää ei voinut mitenkään auttaa.Huomasin pian että olin väärässä.Isä oli onnellinen vaari joten vein vauvan usein hänen luokseen.Käviessäni juteltiin paljon ja isä kertoi itselleen tärkeistä asioita.Hän koki hyvin tärkeänä että kaikki me käytiin ja välitettiin hänestä.Hän koki olonsa turvalliseksi.Se jotenkin toi lohdutuksen ja sitä jaksoi loppuun asti.Äiti oli hänen vierellään kun hän nukahti.Isä oli kuiskaillut meille elämän ohjeita ja nukahti hymy huulilla.Silloin kun minun erittäin tärkeä ja läheinen ystävä sairastui.Aluksi se oli shokki ja mietin muutamanpäivän ennekuin menin hänen luokseen.Hänellä oli hirvee hätä joten minä olin rauhallinen ja lupasin tehdä kaiken mitä hän haluaa.Hän oli monissa kivuliaissa hoidossa ja pääsi välillä kotiin.Minä olin uskollisesti hänen kanssaan.Kuuntelin hänen tarinoitaan ja istuin välillä sairaalassa yötä.Sitten hänellä oli syntymäpäivä ja hän pyysi minua järjestämään suuret juhlat.Hän oli välillä kotona ja välillä sairaalassa veritankkauksessa.Hän käski kaikki sukulaiset ja ystävät yhteensä noin 200 henkeä.Juhlat oli rajoitettu kolmeksi päiväksi.Yritin tehdä juhlistä hänelle helpot koska hänellä oli kovia kipuja.Kun juhlat oli ohi hän sanoi että ne oli hänen hautajaiset hän oli jokaiselle lähtiessä sanonut mielessään hyvästit.Minusta se oli kauheaa ja aloin itkeä me itkettiin hartaasti sylikkäin kumpikin omaa suruamme.Sen jälkeen hän meni sairaalaan ja halusi mut jatkuvasti vierelleen.Kun hän lähti en ollut paikalla.Minä itkin ja huusin aikani.Mieleeni tuli nämä yhteiset hetket ja miten hän oli ollut onnellinen kun sai jakaa kaiken toisen kanssa.Eli neuvo ole äitisi kanssa mahdollisimman paljon ja tee kaikkia äidillesi mitä hän toivoo.Myöhemmin huomaat että hän sai sinulta kaiken minkä sinä voit antaa.Kun on olemassa asiota joihin ihminen ei voi vaikuttaa.Niinkuin sairastuminen ja kuolema.Jos sinua itkettää itke..Eli kun sinä autat toista niin samalla autat myös itseäsi.

oma isäni sairastui syöpään vuosi sitten ja nyt saatiin tieto ettei hoitoja enään anneta.Isäni on sairaalassa ja kuinka tuskallista on seurata vierestä kun ei voi mitenkään auttaa.Hän on väsynyt ei jaksa paljoa puhua,mutta ymmärtää kyllä mitä hänelle puhutaan.Olen aina ollut "isän tyttö" ja isäni on ollut aina minulle hyvin tärkeä.En tiedä kuinka selviän ja tuntuu ettei jaksa mitään.Väsyttää ja voisin vain nukkua,mutta pelkään heräämistä kun tulee ahdistus.Minulla on ihana mies ja kaksi lasta joita ilman en varmasti jaksaisi.