Kävipä kerran niin ,että ulkomaanmatkalla ihastuin paikalliseen naiseen. Alkoi tiivis kirjeenvaihto, joka nopeasti muuttui tiiviiksi tapailuksi. Pari vuotta oli elämä kuin kauneimmasta rakkauselokuvasta. Sitten ilmoitti lapsi tulostaan. Oli yllätys. Alkoi kiireinen valmistelu, jotta saisin elämäni naisen ja tulevan jälkeläisen Suomeen. Menimme pikaisesti naimisiin maistraatissa. Nopeasti tämän jälkeen alkoikin puolison taholta tulla sellaista infoa, että olen paskin tyyppi, joka kuunaan on tällä planeetalla kävellyt. Mikään ei riittänyt, hoidin meille kodin, kalusteet, juoksin päivittäin hoitamassa molempien puolesta käytännön asiat, kaupassa käynnin ja kokkauksen. En käynyt enää töissä, vaan olimme molemmat kotona. Minä heräsin joka aamu nostamaan itkuisen lapsen sängystä, äiti ei noussut sängystä, koska "häntä väsytti". Kaikki rahat menivät, puoliso kävi yhtenään kotimaassaan. Matkojen kustannuksiin osallistuin, mutta mukaan en kelvannut, hän kaipasi "omaa aikaa". Lapsi oli vasta vauva. Nyt lapsi on 2,5 v, päiväkotiin menossa ja vihdoin meillä olisi ollut aikaa toisillemme. Ja kas kummaa, juuri nyt vaimo ilmoitti että hän on löytänyt toisen miehen ja avioero on laitettava vireille. Hän tulee vaatimaan lapsemme yksinhuoltajuutta, koska haluaa elatusavut.
Kannataako mennä merta edemmäs kalaan?
Hyväksikäytetty?
101811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pahemman kerran. Avuillasi nainen pääsi Suomeen. Tavoite siis täyttyi. Lapsella vielä piste iin päälle. Ja se uusi mieskin varmasti suomesta? Joo, arvelinkin. Sua on vaan käytetty matkalippuna. Arvelisin, että naisen kotimaa ei ole kovinkaan korkea elintasoltaan. Mutta nythän hänellä menee jo paremmin. Joten mitä suotta murehdit. Teithän ainakin yhden onnellisemman ihmisen.
Niin, oletko siis varma että lapsi on edes sinun ?????
Unohda ja anna mennä. Aloita uusi elämä. Ei tuollaisen akan perässä kannata roikkua. Lapsi on vielä niin pieni, että ei ehkä suuremmin kaipaa sinua. Vaikka menetys riipaisee, kehotan luopumaan kaikesta.
...ja kaksi onnetonta (lapsi ja minä). Naiselle kuulema paras, kun ei ikinä joutuisi näkemään minua. Menee niin mahtavasti kuulema uuden, suomalaisen miehen kanssa. Olen kuitenkin niin kiintynyt lapseeni (ja päinvastoin), etten pysty noin vain unohtamaankaan kaikkea. Jos katoaisin, saisi nainen kaiken mitä on tavoitellutkin: maksimi elatusavun, eikä tarvitsisi nähdä minua. Toteutuisiko silloin oikeus?
Olisiko parempi lapsen kannalta että
Sinä hakisit yksinhuoltajuutta, koska kirjoitit
hoitaneesi lapsen.
Älä luovuta. Ota vaikka yhteys oikeusavustajaan
tai asianajajaan, jos pakko.
Parempi olisi tietysti sopia, riitely vain
syö lasta ja vie kaikilta osapuolilta voimia ja rahaa.
Mieli tekisi hakea yksinhuoltajuuttakin, mutta pelottaa jo etukäteen, sillä nainen on uhannut viedä asian tarvittaessa oikeuteen asti ja kuinkahan hyvät mahdollisuudet isällä tässä maassa on saada yksinhuoltajuus? Lapsi kuitenkin (ja kyllä se oma on, sen verran paljon on ulkonöltään näköiseni...) näyttää olevan kiintyneempi isäänsä ja myös tällä hetkellä viettää aikaakin paljon enempi minun luonani vaikka kirjat ovat naisen luona (sai oman asunnon pari kk sitten, laittoi hakemukseen lapsen nimen vastoin suostumustani - sain vasta myöhemmin tietää että sekin on lainvastaista). Heti asunnon saannin jälkeen sain ilmoituksen tästä uudesta miehestä - suomalainen tietenkin.
Olen hyvin kiintynyt lapseeni enkä pysty kuvittelemaakaan tilannetta, jossa joutuisin hänestä eroon. Naista en mielelläni näkisi enää lainkaan, sen verran tuskaa se tuottaa.
Neuvottelu on ollut sitä, että nainen ilmoittaa oman kantansa ja suuttuu silmittömästi jos alan asiasta laajemmin keskustelua yrittämään. Eli toivottomalta näyttää se tie.
moi!
Pidä kiinni oikeuksistasi,taistele lapsi kuuluu
sinulle.Kyllä isäkin voi saada yksinhuoltajuuden.
Kyllä isä tässä maassa saa yksinhuoltajuuden.Pitää vaan olla sitkeä ja vaatia oikeuksiaan.Nainenhan on selvästi tullut tänne vain paremman elintason ym. perässä eikä pätkääkään välittänyt lapsesta.On kyllä vaikea ymmärtää sen sortin ihmistä.Taistele lapsestasi!Äläkä mene siihen loukkuun mitä jotkut naiset saavat huutamalla aikaan,eivät kuuntele lainkaan ja vaikea semmoisen kanssa on neuvotella.Tarvitset ulkopuolista apua,ota yhteyttä kotipaikkasi sos.toimistoon,lastenvalvojaan tms. henkilöön,heillä on kokemusta vastaavista tapauksista.ÄLÄ LUOVUTA!
Toihan ihan sama,kuin oisit ottanut sen muijan suoraan kotimaasta.Taitaa olla suomen sukuisia,tai sitte helvetin nopea oppimaan suomalaisten naisten tavoille.Pikku neuvo.Älä nyt helvetissä tommoselle luuskalle lastas sovinnolla anna.
Voisiko aitisi tai isasi tulla hoitamaan pienokaista toissaolosi ajan. Voisitko mitenkaan jarjestaa naytettavasti etta lapsi on paremmin hoidettu ja turvallisemmmassa oloissa sinun luonasi?
Tuo on kaytannon asia joka painaa oikeudessa. Mieti miten muuten voisi jarjestaa todistettavasti etta lapsellesi olisi parempi sinun luona.
Varasta, ota velkaa tee mita tahaansa maksaaksesi paras mahdollinen lakimies ja mene naisen peraan.
Hanen kuuluisi maksaa elatusmaksut sinulle.
Ajatteleppa jos haipyisi takaisin kotimaahansa pois kuvioista havittyaan jutun?
Nainen oli hyvin laskelmoiva, hanen kaytoksensa viittaa rikollisuuteen.