Miten kauan näitä pahan olon tunteita kestää?
Mikä on keino helpottaa niitä?
Ei olla vielä pistetty eropapereita,eikä tehty virallisia huoltajuussopimuksia.
Mutta onko ne sellaisia,mitkä pitää heti hoitaa pois,vai pitäiskö odottaa pahimmista ajatuksista ja katkeruuksista toipumista.
En haluaisi alkaa syömään mitään masennuslääkkeitä,mutta alkaa olla tosi raskas olo.
Mikä on keino helpottaa niitä?
Ei olla vielä pistetty eropapereita,eikä tehty virallisia huoltajuussopimuksia.
Mutta onko ne sellaisia,mitkä pitää heti hoitaa pois,vai pitäiskö odottaa pahimmista ajatuksista ja katkeruuksista toipumista.
En haluaisi alkaa syömään mitään masennuslääkkeitä,mutta alkaa olla tosi raskas olo.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mulla on kuudes vuosi meneillään ja hiljakseen alkaa jo menneet jäämään uusien tuulien varjoon. Jo aikuisuuden kynnyksellä olevat lapset "muistuttavat" tahtomattaan menneestä elämästä. Tulee pientä haikeutta.
Kai tuli huonosti tai jos ollenkaan hoidettua erokipuja. Ei ollut voimia.
Mutta aika auttaa ja tieto, että ei ole ainut.
Hei!
Voisitko ajatella meneväsi luontaishoitajan
luokse? Vyöhyketerapia, kinesiologia, kukka-
terapia, ravintolisät = mielestäni hyvä paketti.
Asutteko jo erillään? Voitte muuttaa erilleen,
eikä niitä papereita ole pakko heti tehdä ja viedä...
kuitenkin tietyt tahot vaatii niitä jonkun ajan kuluttua...
(papereissä kohta = välien rikkoutumisen vuoksi)
asumistukeen?, yksinhuoltajakorotukseen?, toimeentulotukeen?
tarvitsisin tarkempaa tietoa tilanteestasi, jotta
voisin auttaa sinua paremmin...
Ensimmäinen vuosi on vaikein, toinen jo helpompi,
riippuu niin paljon siitä haluatko sinä erota vaiko
se toinen osapuoli ja monesta muusta asiasta, esim.
ystävyyssuhteesi, perhesuhteesi...
hae apua vaikka perheneuvolasta, on olemassa lakimiehiä,
jotka neuvovat puhelimessa ilman maksua, mutta
puhelun kestolla tietty aika (15 min), voit toki
soittaa useammankin kerran.
Selviät sinä, kunhan otat ja haet apua!
Muuten...jos joudutte toimeentulotukea hakemaan
ja tänä päivänä on heidän luukulla asiakkaita,
jotka yrittävät käyttää heitä hyväkseen,
silti ne, jotka toimivat rehellisyyden nimissä,
vaatikaa kirjallinen selvitys, miksi teidän pitäisi
sinne esim. tiliotteet viedä.
Voimia ja hyvää jatkoa :)
Ollaan nyt oltu pari viikkoa asumuserossa.mä en haluaisi laittaa erohakemusta vielä,vaimoni haluaisi.Kolme lasta löytyy,kaikki ihania,joita molemmat rakastaa.
Hän se on joka haluaa muutoksia eli eroa.mutta ei ole siitä varma.Hänen mielestään jos paperit laittaisi meneen niin joutuisi käsittelemään niitä asioita mielessään,ehkä se oisi vain parempi niin ei jäisi roikkumaan vanhoihin.
Hänellä on jonkun sortin romanssi meneillään,mutta se on,luulen pakoa minusta tai jotain sellaista,vaikka on ollut taustalla jonkun aikaa. Ollut vaimolleni ilmeisesti tukena huonoina aikoina,mutta nyt vakavampana.
En tiedä mikä siinä sitten on lopputulos,kun sillä uudella on kaksi liittoa takana molemmista kaksi lasta,eli yhteensä neljä.Nuorin vasta kaksi vuotias.
Ystävät. Niitä ei juuri ole.Ehkä molemmpien sisarukset ovat lähimpänä sellaisia joita voi ystäviksi kutsua.
Pahin on kun ei ole lasten hälinää ympärillä,eikä häntä.Tiedän kyllä,että hänestä pitäisi kuitenkin nyt pystyä irtautumaan.
Jotenkin kuitenkin on molemmilla ajatus uudelleen yrittämisestä jossain vaiheessa,kun on selvitelty ajatuksia.
Kiitos sulle palautteestasi.Tuntuu paremmalta kun joku yrittää auttaa ja tukea
Hei!
Pidä kiinni siitä, että tapaat lapsiasi
usein.
Ei kuulosta kovin pitkäjänteiseltä tyypiltä
tämä vaimosi ihastus. Ohi vuodessa?...
Huolehdi tosiaan itsestäsi, jotta jaksat...
Kuulostat järkevältä ihmiseltä, vaimosi?...
miksi ei voi käsitellä asioita...hänellä on
tunteita sinuun?
saattaa olla liian myöhäistä myöhemmin...
älä alenna itseäsi, äläkä ruikuta perään,
ole armollinen itsellesi ja jos niin käy, ettei
jatkoa tule, lähde luottavaisin mielin eteenpäin
...käsittele ja pura sinä ainakin omalta osaltasi,
muuten kaikesta jää ns. tunnelukkoja etkä pääse
eteenpäin...voisit kirjoittaa, vaikka myös hänelle...
harrastatko liikuntaa?...hyvä stressin purkamiseen
Voimia sinulle :))
Olenkohan niin järkevä,rakastan yhä vaimoani.
Haluaisin auttaa kaikin tavoin.Taitaa olla jonkinlaista takertumista.
Meillä on molemmilla rikkonainen lapsuus,mutta hänellä ehkä pahempi.Hän ei pysty avautumaan tai purkamaan pahoja tunteitaan ulos,vaan pitää niitä sisällään.Tietysti olen osaltani syyllinen kaikkeen.luulen.
Minun taas on pakko puhua näistä asioista ,kertoa jollekin ,huutaa apua.
Ajatukset vaan sisälläni ovat sellaiset että on täysi työ saada mitään aikaiseksi.
Tämä viikko on kohta onneksi ohi.Ensi viikolla lapset ovatkin sitten minun luonani,jaksan taas paremmin.On touhua ja vipinää.Silloin on vaimoni vuoro olla illat ilman lapsia ja olla ajatustensa kanssa aivan omillaan.Toivon vaan, että hän löytäisi sieltä jotain sellaista,mikä auttaisi häntä kulkemaan sitä polkua oikeaan suuntaan,minkä on valinnut..
Kiitos sinulle.tukesi merkitsee minulle paljon.Kiitos.
Kiitos palautteestasi.
Ammatikseni saatan tätä myöhemmin
tehdä, lisätöinä.
Teille molemmille olisi erittäin
hyväksi nämä luontaishoidot.
Jos mahdollista, mene rohkeasti
hakemaan apua.
Lisäravinteita sekä kukkaterapiaa
suosittelisin, saisit niistä tasapainoa.
Lapsillenne näistä olisi myös hyötyä.
Kaiken ei tarvitse tapahtua heti.
Jospa tekisit viikonloppuna jotain taval-
lisesta poikkeavaa?
Voimia sinulle :)
Jos sulla on rakkautta sitä exää kohtaan jäljellä, on sun ekaks päästävä niistä fiilareista, koska niitten sekaan tulee helposti viha ja mustasukkasuus!
Sit alkaa suru erosta ja tulee epäonnistumisen tunteet.
Ja sähän meet, mies, ulos. Sä otat osaa joka hiton tapahtumaan mihin sua pyydetään ja meet oma-aloitteisesti itsekin - et jää kykkiin himaan.
Sit, joku päivä, sä huomaat ett hiisi vieköön, toi lähistöllä seisoskeleva/istuva muija on tautisen hyvännäköinen, naminami... Ja kun viisari värähtää, sä tiedät ett oot elossa.
Eipä hätää. Tiedän kokemuksesta miltä tuntuu, kun kaikki unelmat romuttuu. Se sattuu, mut menee aikanaan ohi. Ota päivä kerrallaan. Selviät varmasti ilman masislääkkeitä, jos olet niin päättänyt. En epäile hetkeäkään.
Sinun ei vähään aikaan tarvitse yrittää mitään. Anna elämän kannatella sinua eteenpäin tällä elämän merellä. Et uppoa, et vajoa kuin ehkä hetkeksi. Siksi hetkeksi, että kun nouset taas pinnalle, hengität syvempään kuin ennen.
Ja huomaat, että -vitsi- elämällä on paljon mielekkyyttä annettavanaan.
Aina löytyy parempi 'kaveri' rinnalle.
Voit toteuttaa itseäsi ja unelmiasi pikkuhiljaa.
Myrskyn jälkeen on poutasää.
Onnea!
Kiitos sinullekin tuestasi.Sun juttusi sai minut ainakin hetkeksi voimaan paremmin.
No, hyvä, jos mun ajatelmani, jotka puin sanoiksi sai sut voimaan paremmin.
Hyvää jatkoa!
Mä uskon, että parempaa kohti oot tallustamassa.
Olin ollut mieheni kanssa yhdessä 11 vuotta. Meillä oli 7 vuotias tyttö ja kaksi viikkoinen poika. Mies lähti jalkapallopelin jälkeen yhdelle kaljalle. Ei tullut kotiin. 2aikaan yöllä tavoitin, kertoi haluavansa olla vapaa. Toinen nainen oli jo kainalossa. Myöhemmin kuulin että oli tuonut tämän naisen yöksi kotiimme kun olin synnytyslaitoksella. Tyttömme oli löytänyt isän toisen naisen kanssa sängystä.
Elämä meni pirstaleiksi kertaheitolla. Ajattelin heti hakea kaiken avun minkä sain. Kävin kaupungin psykiatrin luona 3 kertaa viikossa ja sain myös mielialalääkkeet. Niistä oli paljon apua! Jaksoin päivästä toiseen. Muitakin myllerryksiä tuli samaan syssyyn. Koirani sairastui syöpään -jouduttiin lopettamaan ja samana päivänä kaaduin ja mursin lonkkani. Ja olin yksin kahden lapsen kanssa, nuorempi silloin vasta 5 kk. Puhuin asioista, surustani, ikävästäni. Itkin aina kun itketti. 3kuukauden jälkeen erosta aloin merkitsemään kalenteriin päivät jolloin en itkenyt. Niitäkin päiviä tuli, tosin kovin vähän ensialkuun..
7kk eron jälkeen tapasin mukavan miehen. Olin varovainen, mutta päätin uskaltaa. Nyt olemme olleet 4 vuotta yhdessä. Meillä on uusi omakotitalo ja lapset terveitä ja onnellisia. Ex-mieheni on kärsinyt alkoholiongelmista, suhteita on ollut useita, muttei mitään pysyvää. Minä olen onnellinen.
Ohjeeni tiivistetysti; Sure, itke, PUHU kaikille jotka haluavat auttaa. Hae ammattiapua, ota mielialalääkkeet, helpottavat arjesta ylipääsyä. Ala järjestelemään paperihommia ym. heti kun vain pystyt. Asioiden saaminen järjestykseen helpottaa elämän jatkumista. Älä turvaudu alkoholiin, siitä ei ole koskaan apua. Rakasta ja tapaa lapsiasi niin paljon kuin pystyt. Olet heille tärkeä. Lapsien vilpittömyydessä on voima jolla pääsee pitkälle eteenpäin! Äläkä pelkää ottaa uutta rakkautta vastaan. Se tulee eittämättä vielä eteesi, ennemmin tai myöhemmin. Voimia ja jaksamista.
Kiitos sulle palautteesta ja tuestasi. Kuulostaa toi sun tarinasi alku tosi pahalta.
Kai siellä jossain tulevaisuudessa on paikka vielä mullakin.
Kiitos Sinulle kauniista ja asiallisesta textistä
Taas on tosi paha olla.Illat,yöt on pahimpia.
Anteeksi että kaadan näitä teidän päälle.Välillä vihaan,pelkään,itken.Kun on ihan yksin!Olenhan olemassa?tämä tuntuu sun kokemustesi rinnalla varmaan ihan mitättömältä.
Kun en saa häntä mielestäni.Nään häntä pakostakin lähes päivittäin ja loppujen lopuksi pelkkä näkeminenkin tuo harhaisia hyviä tunteita.
Kiitos taas sinulle.Sinä kirjoitat myös kauniisti ja sanasi antavat lohtua.
käymään läpi vielä niin monen monituisia tunteita. Itsestäni viha oli joskus parasta! Huh, ihan oikeasti.. Ajattelin kaikkia niitä negatiivisia asioita ex-puolisostani mitä vaan keksin. Oikein ryvin niissä tunteissa ja ajattelin miten hyvä oli että pääsin hänestä eroon. Seuraavana päivänä taas itkin ikävääni. Mutta usko pois, itku helpottaa. Tiedän, yöt ja illat ovat vaikeimpia. Yksinäisyys on pahinta. Mietit vaan kuinka yksin olet. Tuletko jäämään ikuisesti yksinäiseksi? Huoliiko kukaan enää koskaan sinua? Mikä SINUSSA oli vikana kun sinua ei jaksettu rakastaa? Eikö vaan nämä ajatukset pyörikin mielessäsi? Mutta usko pois, vielä tulee päivä jolloin hämmästyt sitä kuinka vahva oletkaan. Löydät jonkun joka oikeasti rakastaa sinua. Nyt nämä asiat tuntuvat ehkä kovin kaukaisilta ja mahdottomilta. Mutta luota tulevaisuuteen. Siellä on niin paljon hyvää odottamassa vain sinua.
Tuttu ja koettu tilanne mullekin tuo, että toisella on romanssi ja "haluaa erota" ja "sitten taas ei"... Häntä kannattelee romanssi, ja jos romanssin toinen osapuoli ei erityisesti eroa vaadi niin eipä hän sitten asioiden eteen mitään teekään.
Minä olin se jolla siis ei ollut romanssia. Puolisoni - nyk ex - oli kahdella päällä, ollako vai jäädä. Minua auttoi se, että tein itselleni selväksi että tämä riitti. Oli kipeää, oli ikävä, olin pettynyt, olin tuskainen. Laitoin itse paperit, hoidin osituksen, järjestin elämäni uudelleen, yritin parhaan kykyni ja voimavarojeni mukaan hoitaa sekä itseäni kuntoon että suhteita lapsiin. Ainoa mitä en suostunut hoitamaan enää pätkän pätkää oli puolison - nyk ex - ahdistus ja hänen asiat. Katsoin ettei minulla ole siihen velvollisuutta, tärkeintä oli että edes minä selviän.
Ja selvisin. Jo puoli vuotta pahimmasta paskaroiskeesta ts sivusuhteen paljastumisesta voin paljon paremmin. Ja nyt kun siitä on kulunut kaksi vuotta voin jo loistavasti.
Tsemppiä sinullekin! Arki auttaa - ja välillä itku. Itsen hemmottelu! Nauru! Mieti joka päivä hetki mikä olis minulle tänään hyvä juttu... kyllä se siitä.
Mulla on tuolla muutama sivu taaksepäin stoori otsikolla "akuutti tilanne", tsiigaa se.
Niistä lääkkeistä sen verran että mä lopetin ne nyt heti alkuunsa, antaa vittu vaikka kivitalon kaatua päälle, se tosiaankin on vaan koko progkkiksen lykkäämistä eteenpäin, siellä se kulman takana tuska kuitenkin odottelee.
Kuinka "heppoisin" tai kuinka todellisin perustein teidän liitto on päättymässä, sitä en tiedä mutta jos edes toinen osapuoli ei ole todella valmis lähtemään esim. hakemaan ulkopuolista apua tilanteeseen, eihän silloin ole vaihtoehtoa, samoin sanoin siellä se kulman takana ero kuitenkin odottelee.
Mulla menee nää fibat ihan päivittäin erilailla, välillä tosi vahva olo toisena päivänä ihan loppu ja vuoronperään kaikkea siltä väliltä.
Ei muuta kun voimia veljeni, onko meillä vaihtoehtoja.