Mentiin sitten vihdoin ja viimein avomieheni kanssa kihloihin. Kihloihin mentäessä päätettiin, että haluamme juhlistaa kihlausta ainoastaan perhepiirissä. Ilmoitimme tämän mieheni äidille, jolle asia tuntui sopivan sillä hetkellä ja avomiehenikin vakuutteli minulle, että kyllä hänen äitinsä kunnioittaa meidän päätöstämme. No, kaksi viikkoa saimme olla rauhassa, kunnes "anoppi" alkoi soitella miehelleni ja minulle siitä, että kyllä ne juhlat PITÄÄ järjestää. Ei kuulemma kehtaa olla, jos otammme vain lahjoja heidän sukulaisiltaan vastaan, vaikka emme juhlia pidä. Emme ole keneltäkään lahjoja pyytäneet saati mitään muistamisia odottaneetkaan. Halusimme vain mennä kihloihin ja olla onnellisia yhdessä!! Mieheni sanoi äidilleen, että emme jaksaa alkaa järjestämään juhlia, koska näin kesälomalla haluamme vain levätä ja kerätä voimia syksyn kiireisiin. "Anoppi" ei tätä ymmärtänyt ja soittelu jatkui ja jatkui. Lopulta lupasin hänelle, että järjestäkööt juhlat kun kerran niin haluaa. Lisäksi hän vakuutteli, että minun ei tarvise millään tavalla osallistua juhlien järjestelyyn. Hän halusi juhlat rakkaalle pojalleen järjestää.. No, nyt hän kuitenkin soittelee minulle ja miehelleni aivan jatkuvasti niistä juhlista. Lisäksi sain tietää, että hän on sysännyt juhlajärjestelyt mieheni siskolle! Eli toisin sanoen mieheni sisko on se, joka leipoo juhliin tarjottavat. Anoppini kun ei kuulemma koskaan leivo. Kyllä nyt hävettää ja tympii. Mielestäni anopin kuuluisi hoitaa järjestelyt, kun kerran ehdottomasti vaati juhlien pitämistä. Mieheni siskolla on kolme pientä lasta ja oma työ enkä käsitä minne "anoppini" aivot on jääneet, kun kehtaa toisella lapsellaan kaikki järjestelyt teettää. Tekisipä mieleni soittaa ja sanoa, että juhlat perutaan välittömästi. Anoppini ei kuunnellut meidän toiveitamme pienistä juhlista, jotka olisimme järjestäneet kotonamme. Minullakin on aivan lomat pilaalla, kun ajattelin, että vain olen ja rentoudun, mutta nyt tahtomattani joudun tällaiseen tilanteeseen. Mikä hitto siinä on, että anoppien pitää puuttua lapsiensa elämään! Niin ja muuten, olemme pian kolmekymppisiä, joten emme ole ihan lapsiakaan, jolle pitäisi juhlat järjestää.
tympii
kkk
4935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sanat anopillesi,muuten saat ikuisen riesan,kokemusta on.
Miksi tässäkin tapauksessa jo kolmikymppiset aikuiset ihmiset antavat anopin jyrätä ja manipuloida oman selkeän kannan.
Kannattaa pysyä alkuperäisessä päätöksessä tulevaisuudessa eikä lähteä luistelemaan toisen mielihalujen mukaan.
Teidän elämänne ei kuulu anopille pätkääkään.
Ehkä stressaamiseksi vaihtunut kesäloma opetti teille jotain tärkeää. Kun sanotte EI, EMME aio pitää kihlajaisia, niin NÄYTTÄKÄÄ että tarkoitatte sitä myös mitä päätätte.
On hankalimpiakin sukulaisia pistetty kuriin jämäkkyydellä ja logiikalla joka pitää. Niitä pitää opettaa eikä myötytäillä muka "perhesovun" merkeissä, hah.
Anoppisi haluaa järjestää juhlat teidän kunniaksenne. Anna järjestää! Älä puutu mitenkään, sillä kun olette sanoneet, ettette ole halukkaita juhlimaan,niin asiahan on sillä selvä. Jokainen ihminen saa kutsua kotiinsa sukuaan niin usein kuin haluaa. Anoppi tietenkin myös. Ja jos ei itse leivo, niin mitä sitten? Moni muukaan ei leivo! Et sinä oikein voi kieltää häntä juhlia järjestämästä. Hänenhän juhlat ovat.
Jos olette maisemissa, menette tilaisuuteen, kun olette kerran kutsuttuja. Mutta korostakaa toki, että ette ole keräämässä kihlajaislahjoja! Kolmekymppisinä ihmisinä teillä jo on kahvipannut ja silitysraudat, ette te mitään kihlalahjaksi kaipaa.
Me mentiin kyllä kihloihin "salaa" eikä mitään kekkereitä edes pidetty siinä vaiheessa kun porukat huomasi että mitä oli tapahtunut. Nyt ollaan menossa naimisiin ja sekin pidettiin salassa mahdollisimman pitkään juuri sen takia ettei haluta pitää mitään sen kummempia juhlia. Jouduttiin kuitenkin paljastamaan suunnitelmamme vanhemmillemme jonkin aikaa sitten ja kyllä (tulevan) vaimoni vanhemmat olivat ratkaisuumme pettyneitä vaikkeivat sitä sanoneetkaan, ja kuitenkin kunnioittivat päätöstämme. Se on varmaan just se asia että monille vanhemmille ne lapsen häät/kihlajaiset on myös itselle tilaisuus päästä loistamaan, kun kuljettaa/tanssittaa ylpeänä tytärtään/poikaansa koko suvun edessä. Silti tärkeintä ainakin mielestäni on se että itse pariskunta saa itsellensä sellaiset juhlat mitkä haluaa. Tuskin miettisin juhliamme ylpeänä kymmenen vuoden päästä jos ne olisi tehty sellaisiksi joista vanhempamme pitää.