Minulla on nivelreuma, jonka takia joskus on hankalampaa. Käy kyllä työssä, mutta pienen pieniä rajoitteita se tuo väkisinkin elämään. Ulkopuoliset eivät sairauttani huomaa.
Viimesin ihmissuhteeni mieheen katkesi 2 vuotta sitten. Mies lähti itseään 20 vuotta vanhemman naisen matkaan. Lähtiessään huusi, että on se ainakin terve!! Asia koski minuun pahasti. Tuntui, että taatusti kukaan ei ole minusta enää todella kiinnostunut.
Kysyisinkin teiltä:
- onko sairaus mielestänne este uuteen ihmissuhteeseen?
- onko sen takia ehdottomasti hyväksyttävä uskottomuus kumppanin taholta?
- ja sitten kysymys, joka ei oikeastaan tänne palstalle kuulukaan. Jos löydän kumppaniin, milloin olisi hyvä kertoa saitaudesta ettei ihan heti säikytä toista pois?
Toivon asiallisia vastauksia, sillä ne ovat minulle tärkeitä.
Viimesin ihmissuhteeni mieheen katkesi 2 vuotta sitten. Mies lähti itseään 20 vuotta vanhemman naisen matkaan. Lähtiessään huusi, että on se ainakin terve!! Asia koski minuun pahasti. Tuntui, että taatusti kukaan ei ole minusta enää todella kiinnostunut.
Kysyisinkin teiltä:
- onko sairaus mielestänne este uuteen ihmissuhteeseen?
- onko sen takia ehdottomasti hyväksyttävä uskottomuus kumppanin taholta?
- ja sitten kysymys, joka ei oikeastaan tänne palstalle kuulukaan. Jos löydän kumppaniin, milloin olisi hyvä kertoa saitaudesta ettei ihan heti säikytä toista pois?
Toivon asiallisia vastauksia, sillä ne ovat minulle tärkeitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni edellinen kumppani osoitti aikamoista lapsellisuutta loukatessaan sinua vielä lähtiessään sairaudestasi.
Eihän minun näkövinkkelistäni tuo nivelreuma mikään niin paha juttu ole. Tutustuin nykyiseen mieheeni sytostaattien aikaan. Hiukset harvenneena ja lopulta suhteemme alkuvaiheessa kaljuna! Mies ei ollut moksiskaan.
Kerroin ekalla tapaamisella tilanteestani, koska hän halusi tavata uudestaan ja en halunnut siinä tilanteessa salata noinkin vakavaa sairautta.
Ei hän kuitenkaan sääli minua sairauteni takia. Ollaan oltu yhdessä jo muutaman vuoden.
Miehiä on moneksi. Kyllä sinullekin vielä mies löytyy, usko pois. Uskottomuutta ei pidä hyväksyä sen takai, että on itse sairas. Niin lähtisin, että hippulat vinkuu, jos mies pettää, vaikka kuinka sairas olisin.
Kiitos tuhannesti ja taas tuhannesti viestistäsi. Se jos mikä antoi uutta voimaa ja uskallusta. Entinen mieheni todella kohteli minua hyvin huonosti silloin, kun sairaus oli pahana. Sen jälkeen hän etääntyi, ja alkoi juoda. Lopulta hän oli erittäin väkivaltainen. Oli aikoja, jolloin en yksinkertaisesti kivultani päässyt ylös, kun hän heitti minut lattialle. Ja koska en päässyt yös, hän katsoi aiheelliseksi hiukan vauhdittaa tapahtumia lyömällä ja potkimalla. Tämän jälkeen alkoi pettäminen. Olen todella monta vuotta kärsinyt noista asioista, enkä aina uskalla edes yrittää, koska ajattelen lopputuloksen olevan samanlainen. Eli mies ei kestä sairautta, ja lähtee ilman muuta terveemmän mukaan.
Hyvää jatkoa sinulle vastaaja..Hienoa, että löytyy sinunkaltaisia rohkaisijoita;-)
miehen vaikka oli yhtä sun toista sairautta ja juuri tuollainen "psykopaatti"-miessuhde takana. Yhdessä ovat olleet ikuajat. Tiedät varmaan ne ukko ja akka mukit? He ovat kuin se pari ja vielä vuosienkin jälkeen rakastavat ja hääräävät yhdessä kaikkea, mitä ihmissuhteessa pitääkin. Niin ja rouvalla on reuma.
Ehkä hän ei osannut käsitellä sairautta, ilmeisen kypsymätön ihminen. Kiitä onneasi, että meni jo. Ei ajatustakaan kannata suoda tuollaiselle tyypille.
Ei muuta kuin rohkeasti eteenpäin vaan.
Voit olla onnellinen, että pääsit eroon miehestä.
Sinun sairaudellasi ei ollut varmasti mitään syytä tapahtuneeseen, muutakuin, että mies sai siitä hyvän aseen, millä lyödä. Ja sai asian näyttämään siltä, että sinussa on vikaa.
Rohkeasti vain etsimään uusia ihmissuhteita, älä anna kokemuksen masentaa, kyllä löytyy sellaisiakin ihmisiä, joille ihminen itsessään on tärkeämpi, kuin se, että onko sataprosenttisen terve. Kun meillä kaikilla on odotettavissa jotain sairautta jossain vaiheessa elämää, ennemmin tai myöhemmin, niin ei pitäis olla niin typerä sanomisissaan.
Jos ilkeästi ajatellaan, niin olisit voinut vastata miehellesi, hänen lähtiessään, että onneksi sulla onkin vain reuma, eikä vikaa päässä.
Oikein tässä kyyneleet silmissä luen sinunkin viestiäsi. Niin sydämmellinen se todellakin oli. Tuo viimeinen huomautus jopa nauratti. Olisi todellakin pitänyt sanoa noi kun ehdotit.Kiitos viestistäsi..olet antanut minulle paljon lohtua ja iloa viestilläsi.
Jos jotakin ihmistä rakastaa,niin häntä rakastaa ehdoitta,oli hän sitten sairas tai terve.Miehesi teki tyhmästi,ehkä hän jonain päivänä sen vielä tajuaa.Vielä sinä löydät sen oikean miehen rinnallesi joka rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet,sairaudestasi huolimati.Kaikkea hyvää sinulle :)
Kylläpä teki miehesi törkeästi! Todella lapsellista käytöstä. Ehkä se 20v vanhempi nainen leikkii sille äitiä... No, huono vitsi, mutta...
Ei sairaus estä sitä, että voisi löytää kumppanin. ja sairauden takia ei todellakaan pidä hyväksyä uskottomuutta!!!
Minun äidilläni on nivelreuma. En todellakaan näe sitä minään esteenä rakkauden löytymiselle ja parisuhteelle!
Miehesi ei selvästikään arvostanut sinua. Arvosta sinä itseäsi! Älä aliarvio itseäsi. Olet varmasti hieno ihminen ja ansaitset parempaa.
Ja kun (huom. kun :) tapaat jonkun mukavan miehen, niin etköhän sinä osaa itse tilanteen mukaan arvioida koska on sopiva aika kertoa sairaudestasi. Kyllä fiksu ihminen osaa siihen oikein suhtautua, älä pelkää.
Hymyä huuleen ja hyvää jatkoa!
Raeumasairauksista karsii niin monta ihmista, eika se ole tietaakseni ketaan tehnyt tyhmemmaksi!
Se ei ole sairaus joita pitaisi haveta, voit aivan reilusti kertoa siita ystavalle jonka huomaat luottamusesi arvoiseksi ja (no tassa vaiheessa jo alykkaaksikin).
Aivan uskomatonta etta joku voi olla niin aarettoman tyhma kuin tuo kertomasi mies, mite edes jaksoit katsella hanta niin kauan etta edes kuvittelit hanta ystavaksesi?
Suurin osa suomalaisista miehista on paljon alykkaampia, huolehtivaisempia ja huomaavaismepia kuin tyo retku.
Oikeastaan han tekikin sinulle palveluksen poistuessaan elamastasi, nyt tiedat millaisia ihmisia kiertaa kaukaa!
Kaksi ensimmaista kysymystasi ovat aivat tarpeettomia edes ajateltaviksi.
Jos sinulla olisi AIDS tai muu tarttuva (kuolettavakin) tauti, silloin tietysti taytyisi heti ilmottaa ystaville. Aivan senkin takia etta he osaisivat toimia oikein kriitisen tilanteen sattuessa. Reuma ei kuulu siihen ryhmaan.
Näinköhän se äijä on teidän ollessanne vielä yhdessä yrittänyt saada sinun ikäisiäsija/tai nuorempia ja kun ei ole tärpännyt, on joutunut ottamaan vanhemman. Eikä ole kyennyt olemaan vittuilematta sinulle lähtiessään omaa pettymystään, usko pois!
1. Sairaus ei este uuteen suhteeseen.
2. Uskottomuuteen ei ole minkäänlaista hyväksyttävää syytä. Erota pitää reilusti jos ei toisesta tykkää.
3. Älä kerro sairaudestasi ihan heti. Mitä se uudelle samantien kuuluu jos kerran ei näykään? Sitten kun asia tulee ilmi ja jos hän kysyy mikset kertonut aiemmin, vastaat vaan että se vaivaa sinua niin harvoin nykyisin koska tämä mies tekee sinulle niin hyvää, ettei siinä mikään vaiva ehdi kiusata ;D