Voidaanko musikaalisuuden tarkka geneettinen alkuperä selvittää?

Rupesi ihmetyttämään sellainen juttu, että vaikka en lapsena ollut lainkaan kiinnostunut ryhtymään opiskelemaan pianon soittoa, luultavasti sekä ujoudesta että harrastuksen vaativuudesta johtuen, vaikka sitä minulle ehdotettiin ja olisin saanut pätevää pianonsoiton opetusta erään kuuluisan suomalaisen pianistin tuntemalta soiton opettajalta ja olen vain umpimähkäisen pianon pimputtelun lisäksi soittanut jotenkuten flageolettia, niin voidaanko kuitenkaan täsmälleen osoittaa sitä, mistä tai keneltä olen potentiaalisen musikaalisuuteni tarkasti ottaen ja varsinaisesti perinyt ajatellen sitä että olen ollut intohimoinen musiikin kuuntelija ja suurten sävelteosten emotionaaliselle vaikutukselle altis ymmärtäjä? Vai voidaanko suurimpien säveltäjänerojen hengentuotteiden pohjaan asti luotaamista jo nuorena jotain erityistä musikaalisuutta kysyvänä kykynä lainkaan edes pitää, jollen kuitenkaan ole ollut mikään virtuoosimainen soittimen taitaja? Mutta myös toisinpäin: onko musikaalisuutta kyky osata soittaa, mutta ei saada kaikkein syvimpiä emotionaalisia kokemuksia musiikista? Jollen sitten perinyt musikaalisuutta, sitä kuitenkaan edelleen kehittämättä, useammaltakin taholta varsinkin nuorena omaamani hienon musiikillisen ymmärryksen takia. Sillä taidemusiikin kuuntelu syvien elämysten muodossa oli juuri tuolloin tärkein harrastuksekseni, jonka totta ihmeessä voi sanoa todistaneen jopa tietynlaisesta huomattavasta musikaalisuudesta varsinkin, kun ajatellaan musikaalisuutta periytyvänä ominaisuutena. Sillä isän puolelta olen ilmeisesti sukua eräälle tunnetulle pikkupikkuserkku oopperalaulajattarelle ja eräälle legendaarisen musiikkiliikkeen perustajalle ja saksofonia soittaneelle muusikolle. Äiti osasi säveltää lauluja ja soitti pianoa TV:ssäkin ja lauloi kuorossa mm. Bernin kansainvälisillä kuorofestivaaleilla ja mm. messuhallissa ja hänen tätinsä oli sopraano Suomen laulu nimisessä kuorossa, sen lisäksi, että kaikki muutkin sukulaiset ja serkut hänen puoleltaan olivat soitto-ja laulutaitoisia pienestä pitäen minua ja veljeäni varsinaisesti lukuun ottamatta. Siksi musikaalisuuteni aste ja sen todellinen alkuperä nyt askarruttavatkin minua, sillä eivät kovin monet ihmiset ole kokeneet katharsista suurista klassikoista saati mitään erityistä edes suomalaisesta musiikistakaan, josta ei varsinkaan laajemmin tunnuta kansan keskuudessa oltavan juurikaan kiinnostuneitakaan. Joten voi vain arvailla kenen taholta kiinnostukseni suomalaista taidemusiikkiakin kohtaan on saanut alkunsa, vaikka sitä voi pitää pitkällisen kehityksen tuloksena musiikkiharrastuksessani, ja johon ovat vaikuttaneet monet muutkin tekijät kuin vain perityt ominaisuudet löytöretkelläni musiikin maailmassa, mutta kyky nauttia ja saada elämyksiä niistä todistavat musikaalisuutta korostavien perintötekijöiden olemassa olon puolesta.