Huvittaa kun lukee kuinka väsyneitä nuoret aikuiset on vaikka monilla ei ole kuin 1-3 lasta
Nykyään on tiski ja pesukoneet, yleiskoneet, imurit robotti sitä ja tätä
Vertaan vanhempiani nykypäivän elämään, pelkkä kylmä vesi, puulämmitys ja meitä lapsia kaksi, en edes tiedä kuinka pyykinpesu onnistui.
Äiti vei meitä kahta hoitoon pyörällä, toinen edessä ja toinen takana. Satoi taikka pakkasta.
Sitten myöhemminkin meitä jo 4 lasta, oli pulsaattorikone vaatteiden pesuun, käsin vatkattiin kakkuihin munat ja pullataikina vaivattiin käsin. Lattiat luutattiin konttaamalla joka viikko.
Äiti pesi omat työvaatteet ja joutui tärkkäämään huivit ja essut.
Isovanhemmista ei ollut koskaan mitään apua vanhemmilleni, keskenään olimme ihan pienestä kun vanhemmat tekivät periodityötä, useimmiten joulut ja juhannukset töissä.
Itse kun olin äiti niin tuuppasin vaunuja lumihangessa hoitopaikkaan ja siitä pyörän selkään muutama kilometri kelillä kuin kelillä.
Minulla oli jo sähkövatkain leipomisiin ja pesukone vaatteiden pesuun
Pyörällä kävin töissä 8 km edes takaisin päivittäin kaikissa keleissä edelleen.
Myöhemmin hommattiin tiskikone
Lattioita mopattiin joka viikko, matot ulos tuulettumaan viikottain. Ruuat olen tehnyt kaikki aina itse, paljon kotimaisia juureksia ja aina perunaa aterioilla. En ole koskaan ostanut valmisruokia paitsi jotain salaatteja.
Nykyään kaikista laitteista ja valmisruuista ja muista helpotuksista huolimatta tuntuu ettei ihmisillä ole enää aikaa mihinkään
Lapset on ilman määrätietoisia ohjeita, kasvatus aivan liian lepsua, kun ei jaksa mitään
Itse ainakin tiesin aina mitä saan lapsena tehdä ja mitä ei, satikutia tuli jos teki väärin.
Samoin omien suhteen määrätietoinen, mutta silti nyt ainakin näin aikuisten lapsieni mielestä olen se jolle voi puhua asiasta kuin asiasta ja purkaa huolensa.
Nykyään on tiski ja pesukoneet, yleiskoneet, imurit robotti sitä ja tätä
Vertaan vanhempiani nykypäivän elämään, pelkkä kylmä vesi, puulämmitys ja meitä lapsia kaksi, en edes tiedä kuinka pyykinpesu onnistui.
Äiti vei meitä kahta hoitoon pyörällä, toinen edessä ja toinen takana. Satoi taikka pakkasta.
Sitten myöhemminkin meitä jo 4 lasta, oli pulsaattorikone vaatteiden pesuun, käsin vatkattiin kakkuihin munat ja pullataikina vaivattiin käsin. Lattiat luutattiin konttaamalla joka viikko.
Äiti pesi omat työvaatteet ja joutui tärkkäämään huivit ja essut.
Isovanhemmista ei ollut koskaan mitään apua vanhemmilleni, keskenään olimme ihan pienestä kun vanhemmat tekivät periodityötä, useimmiten joulut ja juhannukset töissä.
Itse kun olin äiti niin tuuppasin vaunuja lumihangessa hoitopaikkaan ja siitä pyörän selkään muutama kilometri kelillä kuin kelillä.
Minulla oli jo sähkövatkain leipomisiin ja pesukone vaatteiden pesuun
Pyörällä kävin töissä 8 km edes takaisin päivittäin kaikissa keleissä edelleen.
Myöhemmin hommattiin tiskikone
Lattioita mopattiin joka viikko, matot ulos tuulettumaan viikottain. Ruuat olen tehnyt kaikki aina itse, paljon kotimaisia juureksia ja aina perunaa aterioilla. En ole koskaan ostanut valmisruokia paitsi jotain salaatteja.
Nykyään kaikista laitteista ja valmisruuista ja muista helpotuksista huolimatta tuntuu ettei ihmisillä ole enää aikaa mihinkään
Lapset on ilman määrätietoisia ohjeita, kasvatus aivan liian lepsua, kun ei jaksa mitään
Itse ainakin tiesin aina mitä saan lapsena tehdä ja mitä ei, satikutia tuli jos teki väärin.
Samoin omien suhteen määrätietoinen, mutta silti nyt ainakin näin aikuisten lapsieni mielestä olen se jolle voi puhua asiasta kuin asiasta ja purkaa huolensa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.