Saisko tietää, millaisissa raha-asioissa teidän mielestä on kohtuullista pyytää ja saada apua omilta tai appivanhemmilta? Miten appelanne tai vanhempanne ovat tukeneet teitä esim. työttömyyden tai opiskelun aikana?
raha-asiat
toope
71213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olemme kohta valmistuvia yliopisto-opiskelijoita, joten työttömyydestä ei vielä ole kokemusta, opiskeluajoista senkin edestä.
Omat vanhempani ovat tukeneet minua koko opiskeluni ajan (kestoa tähän mennessä 6v). Alussa äiti lähetti aina ruokakassin mukaan kun lähdin takaisin opiskelupaikkakunnalle. Kassista löytyi leipää, päällykettä, mehua, juustoa, kaikenlaista hieman "parempaa", jota ite en raaskinut ostaa. Vanhempani maksoivat myös alussa puhelinlaskuni sekä antoi minulle muutama sata markkaa kun kävin kotona. Opintojen edetessä olen tehnyt erilaisia töitä, joista olen tienannut ruokarahoja, mutta vanhempien tuki ei silti ole kadonnnut. Äiti on ostanut talvikenkiä, isä maksanut pyörän huollon, lisäksi he ovat avustaneet muutenkin kuin rahallisesti.
Miehelleni (yhdessä 5v) on erittäin vaikeaa pyytää vanhemmiltaan rahaa, mutta hän on saanut heiltä mm. auton kun he vaihtoivat parempaa. Auto on suht. vanha, mutta toimiva ja se helpottaa meidän elämää. Toissa kesänä mieheni ei käynyt kesätöissä vaan opiskeli koko kesän, ja silloin hänen vanhempansa antoi hänelle 1000e "käyttörahaa". Hän ei olisi halunnut ottaa rahoja vastaan, ja olisimme tullut toimeen ilman niitä, mutta he laittoivat rahat suoraan hänen tiliinsä joten ei auttanut kuin kiittää ja kumartaa.
Mielestäni vanhemmat voivat tukea lapsiaan rahallisesti jos heillä on siihen mahdollisuus. Kaikilla vanhemmilla kun ei ole ylimääräistä rahaa. Rahaa tärkeämpää on kuitenkin ehdoton rakkaus ja se tuki ja turva, joka vanhemmat antaa lapsilleen.
Aikuisiälläni olen pyytänyt apua vanhemmiltani muutamaan otteeseen: kun lapset olivat pieniä ja päiväkoti meni kesäksi kiinni, tarvittiin sekä omia että appeloita. Kun tarvittiin ensin yhteiseen kotiin lainaa pyydettiin takaus mun vanhemmilta. Ei tietenkään rahaa, laina maksettiin pankille itse, ja he kyllä tiesivät että jos eivät halua taata lainaamme asia on täysin ok. Ja sitten eroni jälkeen kun ositus oli kesken eikä eksäni ollut vielä mulle maksanut tarvitsin oman asunnon ostoon vekselin, ja isäni takasi sen. Ja itse sen maksoin takaisin tietysti.
He ovat kyllä auttaneet ja tuupanneet siellä täällä omien voima- ja muiden varojensa mukaan pyytämättä. Kaikkea apua en ole edes aina mitenkään kehdannut ottaa vastaan. Enkä ikinä ole ajatellut, että aikuisiälläni mun olisi jotenkin "kohtuullista" odottaa heiltä mitään. Aikuisen on kyllä räknättävä elämänsä niin että siitä selviää.
saatiin apua opiskelun/työttömyyden aikana sekä rahana että ruokakassina yhteisellä kauppamatkalla. Tosin mukana tuli myös aina virsi töiden hakemisesta ja kommentti, että tuosta ja tuosta firmasta ihan varmasti saa töitä. Useimista firmoista oli jo saanut kiitos kirjeen hakemuksesta.
Nyt raha ja työasiat ovat itsellä ok ja näyttää siltä, että pitäis itse auttaa toisen vanhempia.
Mitä mieltä olette siitä, että omat vanhemmat eivät ole valmiita takaamaan asuntolainaa!?!
Se että vanhemmat eivät suostu takaamaan lapsen lainaa on aivan heidän oma asia. 90-luvulla näki liikaakin vanhusparkoja jotka jäi kodittomiksi ja rahattomiksi lapsikultiensa kulutusjuhlien takuiden kaaduttua heidän päälleen.
Jos sulla on todella varakkaat vanhemmat, voi pyytää takaajiksi. Mutta mitään velvollisuutta heillä ei siitäkään huolimatta ole. Heidän velvollisuutensa loppuivat kun täytit 18-v. Jos sun perheelles tulee työttömyyttä, sairautta tai muuta, pitääkö vanhempiesi maksaa eläkkeestään sun lainas, perintätoimisto käy eläkkeenkin kimppuun. Oliskohan se reilua.
Mä ja mun veljeni kiellettiin äidin lainantakaus yhdelle siskoistamme, koska he olivat jo jättäneet yhden lainan takaajien maksettavaksi ja vielä leuhkivat sillä. Vihat saatiin niskaan, mutta äidin kuollessa hänen velkansa olisivat periytyneet meille muille sisaruksille, otimme asiasta selvää.
Itse olen vielä opiskelija, työttömyyttä ei siis ole vielä tullut koettua. Neljä vuotta yliopisto-opintoja takana (ja saman verran asumista "pois kotoa"). Sinä aikana äiti on kerran antanut 50 egeä elämiseen. Olen aikuinen ja vapaaehtoisesti muuttanut kotoa pois. En koe että äitini olisi millään tavalla velvollinen auttamaan minua taloudellisesti.
Kaikki kesät on mennyt töissä ja aina silloin tällöin on tullut tehtyä töitä opintojen ohessa. Ja ilman opintolainaa on tullut sinniteltyä :) Tiedän että rahaa saisin jos pyytäisin, mutta sellaista päivää ei tule vastaan. Luultavasti vastakohtaista mallia olen ottanut sisareltani, joka on jo pitkälti päälle kolmekymppinen. Äiti on "lainannut" hänen asuntolainaan kymmeniä tuhansia (!!!) euroja ja antaa yhä edelleen hänelle rahaa, vaikka sisko jopa tienaa enemmän kuin äitini. Hän on myös reissaillut minun iässäni useammat kesät (kun minä painan töitä).
Eräs kaverini (opiskelija) saa joka kuukausi 100 euroa viikkorahaa), toiselle (opiskelija) porukat ostaneet uuden auton ja "lainenneet" asuntorahat uuteen asuntoon jne. Myönnän että kateutta on ilmassa :D
Mutta siis kysymykseenkin voisin tietty tilitykseni lisäksi vastata. Appivanhemmiltani en kysyisi missään nimessä rahallista tukea (eri asia jos mieheni tarvitsisi sitä omiin juttuihinsa ja silloin tietty kysyisi itse). Myöskään jos olisin työtön en kysyisi vanhemmiltani rahaa (onhan työttömyyspäiväraha melkein tupla nykyiseen opintotukeen!). Ehkä asunnon ostossa voisin harkita pyytäväni takausta vanhemmiltani, mutta siinä asiassa ehkä menisimme ennemmin appivanhempieni tykö.
Vaikea tuollaisia asioita on yleistää. Omilta vanhemmiltani emme ole saaneet juurkaan mitään pyytämättä, mutta jos apua tarvitaan sitä ollaan aina saatu (ei rahallista) Siippani vanhemmilta taas saamme rahallistakin tukea suhteellisen paljon pyytämättäkin (välillä jopa hävettää). Tilanne saattane johtua siitä että minulla on 3 veljeä eli meitä on yhteensä 4poikaa taas kun siippani on ainut tytär. Silloin sitää rahaa on ehkä helpompi jakaa kun tietää että annettavaa summaa ei tarvi kertoa neljällä.