Jälkimustis

Ystävyys onnistuu yleensä (mun kokemuksen mukaan)sillon kun molemmat on olleet aidosti sitä mieltä et suhteesta ei tule enää mitää ja ovat ennen suhdettakin olleet kavereita..Mut vaarana täs on se, että toisella viel tunteit on. Kyl exän entiset kiinnostaa aina, vaik suhteesta ois paljonkin aikaa, jos suhde on pitkä ollut..Ainakin mua naisena. Kaikista eroistani kyl yli olen jo päässyt ku niistä on niin paljon aikaa..

Itse seurustelin 6 vuotta ja haluan edelleen pitää yhteyttä mieheen. Totta, olen hieman mustis hänen nykyisistä heiloistaan, mutta tunne tuntuu olevan molemminpuolinen. Näin ollen aito ja vilpitön ystävyys ei meidän kohdalla onnistu. Haluaisin yrittää hänen kanssaan vielä, mutta aika näyttää..

Mutta jos kumpikin osapuoli on vilpittömästi onnellinen siitä, että toinen on löytänyt uuden tyydyttävän rakkaussuhteen, ystävyys on mahdollista.

Erosimme mieheni kanssa monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Hän oli paras ystäväni, kumppanini, mieheni jne koko tuon ajan. Rakastan häntä vieläkin ja olisin toivonut, että tuosta kaikesta olisi voinut jäädä jäljelle edes ystävyys. Mutta se ei ole mahdollista. Hänelle ei asia käy ja on löytänyt jo uuden. Nyt olen itsekin alkanut miettimään, että hänen ratkaisunsa oli hyvä, sillä minä joutuisin seuraamaan hänen uutta onneaan ja itselläni ei uutta ole. Olen kyllä onnellinen hänen puolestaan, mutta ei tämä rakkaus koskaan häviä. Hän oli minulle niin kauan niin tärkeä.

Minulla ei useita exiä ole...muutamia joiden kanssa asunutkin. Ja kaikkien kanssa erittäin hyvissä väleissä. Ystävänä jaan ilot ja surut, niin naisasioissa kuin missä vain. Tämä vaatii todellista puintia vaan omalta kohdalta. Pitää olla asiat ja tunteet kunnossa.