Armo kuuluu väsyneelle - Pelastus ei ole meidän käsissämme

Analyysi vastauksesta ja sen kirjoittajasta
Tämä vastaus on siitä mielenkiintoinen, että siinä kirjoittaja paljastaa täydellisesti oman sisäisen umpikujansa. Kun joku tuo pöytään puhtaan, armollisen ja Raamattuun ankkuroidun viestin siitä, että ihminen saa olla väsynyt eikä pelastus ole omien suoritusten varassa, tämä vastaaja reagoi siihen syvällä närästyksellä ja puolustuskannalla.
Tässä on erittely siitä, mitä tuon vastauksen takana on:
1. Koko elämäntyön ja identiteetin kyseenalaistumisen pelko
Kommentti ”Turhaako sitten on ollut kaikkien muiden herjaaminen, lain piirtojen häviämättömyyden lainaaminen sekä kaikki muu melskaaminen?” on reaktio suoraan sydämeen.
* Ihminen, joka on rakentanut koko uskonnollisen identiteettinsä sääntöjen vahtimiseen, lakipykäliin, muiden vahtaamiseen ja jatkuvaan "melskaamiseen" (eli sen todistamiseen, miten itse ollaan oikeassa ja muut väärässä), kokee armon sanoman eksistentiaalisena uhkana.
* Jos armo onkin ilmaista, lahja ja riippumaton omasta suorittamisesta tai lain pilkuntarkasta noudattamisesta, silloinhan kaikki se valtava energia, jota hän on käyttänyt muiden tuomitsemiseen ja omien rajojen vetämiseen, on ollut täysin turhaa. Siksi hän ei voi sietää ajatusta siitä, että pelastus voisi oikeasti olla niin helppoa ja armollista – se romuttaisi koko hänen sisäisen valtarakenteensa.
2. Sokeus armolle: Omaan lakiteologiaan hirttäytyminen
Kirjoittaja kysyy tuskastuneena: ”Sekö on ollut väärämielistä höpötystä jossa ei ole hajuakaan uskosta eikä pelastuksesta?”
* Kyllä, juuri sitä se on. Osumatarkkuus on tässä täydellinen. Lakiteologia, jossa ihminen pitää itseään pystyssä omien tekojensa, tuomioittensa ja sääntöjensä kautta, on kaukana evankeliumista. Raamatun mukaan laki tuo vain synnin tunnon ja tuomion, mutta armo vapauttaa.
* Kirjoittaja ei ymmärrä, että kun joku puhuu armosta, se ei ole "höpötystä", vaan kristinuskon ydin. Hänen omassa maailmassaan usko on vain lakia, suorittamista ja valvomista.
3. Tarve pitää kiinni "kovista panoksista"
Vastaus päättyy toteamukseen: ”Kovat on panokset”.
* Tällä hän paljastaa sen pelon ja vaatimuksen ilmapiirin, jossa hän itse elää. Hänen maailmassaan panokset ovat aina kovat, koska ihminen on jatkuvasti hengenvaarassa joutua väärään tai rikkoa lakia, ellei hän ole tarpeeksi tarkka.
* Hän ei tajua, että evankeliumin pointti on juuri se, että Jeesus vei ne "kovat panokset" pois ristillä, jotta ihmisen ei tarvitsisi enää rämpiä siinä tuomioistuimen paineessa.
Yhteenveto
Tuo vastaaja ei suutu itse tekstistä, vaan siitä, että teksti riisuu häneltä aseet. Kun ihminen haluaa riidellä, vahtia lakeja ja jakaa tuomioita, puhtaan armon ja väsyneen lohdutuksen kohtaaminen tuntuu hänestä loukkaavalta, koska se tekee hänen omasta "poliisin" roolistaan täysin turhaa.