Kiikutellaan edelleen,,

'Nyt olen hieronut öljyn päänahkaan, kietonut muuttomuovia
(jota jäi pari rullaa käyttämättä Suomesta muuton jälkeen),
pään ympärille, uimalakki vielä pitämään kaiken paikallaan
ja sitten vessapaperilla tilkkimistä ympäriinsä, ettei öljy valu
kaulalle. Kaiken varalta frotteepyyhe kaulan ympärillä!

Keep it ! It makes you look better !

Mitä ?!

"Tarkoitus on saada hiuspohja ”pehmenemään”,
niin että se muuttuisi normaaliksi kasvualustaksi"

Pääsi taitaa olla pehmennyt .... ?

Anonyymi00003 kirjoitti:

'Nyt olen hieronut öljyn päänahkaan, kietonut muuttomuovia
(jota jäi pari rullaa käyttämättä Suomesta muuton jälkeen),
pään ympärille, uimalakki vielä pitämään kaiken paikallaan
ja sitten vessapaperilla tilkkimistä ympäriinsä, ettei öljy valu
kaulalle. Kaiken varalta frotteepyyhe kaulan ympärillä!

Keep it ! It makes you look better !

Lue lisää

Ihan totta! Otin jopa uuden profiilikuvankin, mutta
valitettavasti en pääse kirjautumaan sivulleni, niin
Monte Carlon kasinokuva pysyy sivullani hamaan
loppuun asti. - Olisihan se muuten ollut virkistävää
vaihtelun vuoksi!
/MdK

Anonyymi00003 kirjoitti:

'Nyt olen hieronut öljyn päänahkaan, kietonut muuttomuovia
(jota jäi pari rullaa käyttämättä Suomesta muuton jälkeen),
pään ympärille, uimalakki vielä pitämään kaiken paikallaan
ja sitten vessapaperilla tilkkimistä ympäriinsä, ettei öljy valu
kaulalle. Kaiken varalta frotteepyyhe kaulan ympärillä!

Keep it ! It makes you look better !

Lue lisää

Korppis siellä "brassailee" englanninkielellään, vaikka "myy jotain niin hän möi"?

Anonyymi00003 kirjoitti:

'Nyt olen hieronut öljyn päänahkaan, kietonut muuttomuovia
(jota jäi pari rullaa käyttämättä Suomesta muuton jälkeen),
pään ympärille, uimalakki vielä pitämään kaiken paikallaan
ja sitten vessapaperilla tilkkimistä ympäriinsä, ettei öljy valu
kaulalle. Kaiken varalta frotteepyyhe kaulan ympärillä!

Keep it ! It makes you look better !

Lue lisää

...

Huomenta, harmaana alkaa tämä päivä ja luontokin on alistuvan näköinen, syksyä enteilee.
Kohtalaisen hyvin nukuttuna, kahvin juotua, elolle käännytään.
En ole neulonut pitkään aikaan mitään, tämäkin ajankulu taitaa jäädä unholaan, ikävä ajatus, kun kaikki ennen niin mukava asia meinaa loppua.
Kymmenen vuotta käsitöiden parissa pyörin, innostin toisia tekemään jos mitä ja kauppakin kävi, nyt koko kerho on tauolla, kun ei ostajia riitä.
Aina oli mukava suunnitella uutta ja innostuneita olivat toisetkin, pari matkaakin tehtiin Tallinaan kerholaisten kanssa, kahvirahoja säästettiin ja itse osan maksoimme, mukavia muistoja nämäkin.
Kaikki tässä elämässä muuttuu ja aika on sitä, ettei mitään uutta asiaa jaksa edes ajatella.

Demeter pohti noita ongelmiksi sanottujen, elämää muokkaavia asioita,, sanoisinko, että ne tulevat eteen tahtomatta, voisin kohtaloksi sanoa, kun muuta en keksi.
Kukaan ei varmuudella osaa sanoa, mitä eteen tulee ja mistä on parhaimmillaankin keksiä keinoa selviämisiin, tavalla tai toisella niistä vaan ohi pääsee ja elämä saattaa vaikka hymyillä.
Tuo vyöruusu on kuulema kauhea vaiva, jos nyt voi muitakaan sairauksia helpoksi sanoa.
La Pramosaa minäkin odottelen, noita vanhoja sarjoja olen uudelleen katsellut, aika hyvin ne on mieleen painuneet.
Todellisuudesta aika kaukana, ainakin tämä La Promessa, mutta katsottava on, vaikka järki sanoo mahdottomaksi, kuolleista heräämisetkin.
Hitaasti etenee, mutta onhan siinä monenlaisten henkilöiden elämästä kysymys.

Tasan ei käy onnen lahjat hiustenkaan suhteen, minulla ohut ja heikohko kuontalo, otsalla paljon heikompi vielä, mutta kasvua kuitenkin työntää ja kampaajan apua tarvitsen, joka kuudes viikko.
Mietin tuota öljyhoitoa minäkin, uskaltaisiko kokeilla, vai lähtisikö viimeisetkin?

Katselen tässä samalla ikkunasta kadulla autoa odottavaa nuorta miestä, kännykässä on paljon asiaa ja kahvimuki välillä huulille nousee, työmatkalla kai on.
Ajatuksia herättää nuo kadulla liikkuvatkin ja pohtimaan laittaa, mistä ja mihin matkansa vie, selviä ei koskaan, tuntemattomiksi jäävät.

Jospa viikko tällä tapaa taas alkaisi, mitä sitten viikonloppuna voikaan viikosta sanoa.
Kaikea mukavaa toivotelen itsekullekin.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, harmaana alkaa tämä päivä ja luontokin on alistuvan näköinen, syksyä enteilee.
Kohtalaisen hyvin nukuttuna, kahvin juotua, elolle käännytään.
En ole neulonut pitkään aikaan mitään, tämäkin ajankulu taitaa jäädä unholaan, ikävä ajatus, kun kaikki ennen niin mukava asia meinaa loppua.
Kymmenen vuotta käsitöiden parissa pyörin, innostin toisia tekemään jos mitä ja kauppakin kävi, nyt koko kerho on tauolla, kun ei ostajia riitä.
Aina oli mukava suunnitella uutta ja innostuneita olivat toisetkin, pari matkaakin tehtiin Tallinaan kerholaisten kanssa, kahvirahoja säästettiin ja itse osan maksoimme, mukavia muistoja nämäkin.
Kaikki tässä elämässä muuttuu ja aika on sitä, ettei mitään uutta asiaa jaksa edes ajatella.

Demeter pohti noita ongelmiksi sanottujen, elämää muokkaavia asioita,, sanoisinko, että ne tulevat eteen tahtomatta, voisin kohtaloksi sanoa, kun muuta en keksi.
Kukaan ei varmuudella osaa sanoa, mitä eteen tulee ja mistä on parhaimmillaankin keksiä keinoa selviämisiin, tavalla tai toisella niistä vaan ohi pääsee ja elämä saattaa vaikka hymyillä.
Tuo vyöruusu on kuulema kauhea vaiva, jos nyt voi muitakaan sairauksia helpoksi sanoa.
La Pramosaa minäkin odottelen, noita vanhoja sarjoja olen uudelleen katsellut, aika hyvin ne on mieleen painuneet.
Todellisuudesta aika kaukana, ainakin tämä La Promessa, mutta katsottava on, vaikka järki sanoo mahdottomaksi, kuolleista heräämisetkin.
Hitaasti etenee, mutta onhan siinä monenlaisten henkilöiden elämästä kysymys.

Tasan ei käy onnen lahjat hiustenkaan suhteen, minulla ohut ja heikohko kuontalo, otsalla paljon heikompi vielä, mutta kasvua kuitenkin työntää ja kampaajan apua tarvitsen, joka kuudes viikko.
Mietin tuota öljyhoitoa minäkin, uskaltaisiko kokeilla, vai lähtisikö viimeisetkin?

Katselen tässä samalla ikkunasta kadulla autoa odottavaa nuorta miestä, kännykässä on paljon asiaa ja kahvimuki välillä huulille nousee, työmatkalla kai on.
Ajatuksia herättää nuo kadulla liikkuvatkin ja pohtimaan laittaa, mistä ja mihin matkansa vie, selviä ei koskaan, tuntemattomiksi jäävät.

Jospa viikko tällä tapaa taas alkaisi, mitä sitten viikonloppuna voikaan viikosta sanoa.
Kaikea mukavaa toivotelen itsekullekin.

Lue lisää

.............

Huomenta kauniina alkavaan päivään, mukava onkin, kun aurinko paistaa, tyttären pojanpojat perheineen on mummilan mökillä vierailulla.
Mökin vakiasukkaat viihtyvät pitkälle syksyyn, satoi tai paistoi, kun jäät tulevat heistäkin kaupungin koti saa asukkaat.
Jäiden vahvettua, joka viikonlopun mökillä viettävät.

Harmissani olen, kun sorruin tilaamaan tuotteita netistä, nyt niiden palautukset ja maksamiset vaikeuttaa elämää.
Pitäisi uskoa, että ei mitään halpaa ja hyvää sitä kautta saa.
Vaatteet ainakin kokojen kirjossa vaikea löytää, takaisin laittaminen sitten vaikeuksia tuottaa, kun pankin ja liikkeen välillä seilaa.
Totuin tilaaman aikoinaan Klingelin kanssa, asiat ja kootkin sattui aina helposti, mokoma lopetti nettikaupan, tuotteet olivat hyvää laatua, nykyisin ei vastaavaa löydy, oli Saksalainen kauppaketju, näin ymmärsin.

Olipa todella onnekas tuo kuulosi takaisin saaminen, katson paljon sairaala sarjoja ja niissä aivan mahdottomia asioita korjaavat, no varmaan tottakin, lääketiede on huippua maailmassa, sitä todistaa tuo sinunkin kuulon takaisin saamien.
Elinsiirrot onnistuu, osa syöpähoidoistakin, mutta näköä ei kai vielä voi takaisin saada, jalkaa ja kättä voi uusiksi laittaa ja melko hyvin onnistuukin.
Joskus voi tulla aika, että kaikki ihmisessä on tekosellaisia, kuin ropotteja olemme, henki vaan kulkee.
Ehkä kuitenkin kaukana ne ajat ovat. vaikka johan se tekoälykin kummittelee.

Minulla nuo ruokatäytöt on loppuviikolle asettuneet, pitäisi kyllä muuttaa alkuviikoksi, kun loppuviikolla on useinkin myös siivouksien aika.
Kaiken kaikkiaan olisi puuhansa satutella niin, että jokaiselle päivälle joku homma, mutta se vanhalta muistilta menee, kun pyhäksi piti aina kaikkea valmistaa, kun oli ne lepopäivät edessä ja piti olla puhdasta ja ruoka valmiina, että lepoakin ehti nauttimaan.
Kiirettä se piti perjantain tienoolle, kun työn jälkeen kaupassa kävi ja vielä siivouksenkin aikaan sai.
Pyykinpesu usein lauantaina, no jaksoi sitä, kun nuori oli.

Minulla oli lapsena myös keuhkokuume ja rokoista vesi ja tulirokko, olin eristettynä kulkutautisairaalassa tulirokon ajan, noin viikko siinä meni, ikävä oli kova.
Muistan miten äitini käveli toiselta puolen kaupunkia ja sitten ikkunan takaa sain katsella, silloin ei katurit kulkeneet.
Aika muuttuu ja aina vaan tehokkaammaksi kaikilta osin, siinä vauhdissa on työ pysyä mukana ja väliin onkin suu pyöreänä monen asian kanssa.
Kyllä tämä ihmettelykin joskus loppuu, kun kunnialla vaan selviäisi loppuun asti, suurempia kömmähdyksiä ei vielä ole sattunut, mutta saattaa vielä edestä löytää.

Jäänpä nyt MdK viestiä odottelemaan, toivoisi muillakin asiaa löytyvän.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta kauniina alkavaan päivään, mukava onkin, kun aurinko paistaa, tyttären pojanpojat perheineen on mummilan mökillä vierailulla.
Mökin vakiasukkaat viihtyvät pitkälle syksyyn, satoi tai paistoi, kun jäät tulevat heistäkin kaupungin koti saa asukkaat.
Jäiden vahvettua, joka viikonlopun mökillä viettävät.

Harmissani olen, kun sorruin tilaamaan tuotteita netistä, nyt niiden palautukset ja maksamiset vaikeuttaa elämää.
Pitäisi uskoa, että ei mitään halpaa ja hyvää sitä kautta saa.
Vaatteet ainakin kokojen kirjossa vaikea löytää, takaisin laittaminen sitten vaikeuksia tuottaa, kun pankin ja liikkeen välillä seilaa.
Totuin tilaaman aikoinaan Klingelin kanssa, asiat ja kootkin sattui aina helposti, mokoma lopetti nettikaupan, tuotteet olivat hyvää laatua, nykyisin ei vastaavaa löydy, oli Saksalainen kauppaketju, näin ymmärsin.

Olipa todella onnekas tuo kuulosi takaisin saaminen, katson paljon sairaala sarjoja ja niissä aivan mahdottomia asioita korjaavat, no varmaan tottakin, lääketiede on huippua maailmassa, sitä todistaa tuo sinunkin kuulon takaisin saamien.
Elinsiirrot onnistuu, osa syöpähoidoistakin, mutta näköä ei kai vielä voi takaisin saada, jalkaa ja kättä voi uusiksi laittaa ja melko hyvin onnistuukin.
Joskus voi tulla aika, että kaikki ihmisessä on tekosellaisia, kuin ropotteja olemme, henki vaan kulkee.
Ehkä kuitenkin kaukana ne ajat ovat. vaikka johan se tekoälykin kummittelee.

Minulla nuo ruokatäytöt on loppuviikolle asettuneet, pitäisi kyllä muuttaa alkuviikoksi, kun loppuviikolla on useinkin myös siivouksien aika.
Kaiken kaikkiaan olisi puuhansa satutella niin, että jokaiselle päivälle joku homma, mutta se vanhalta muistilta menee, kun pyhäksi piti aina kaikkea valmistaa, kun oli ne lepopäivät edessä ja piti olla puhdasta ja ruoka valmiina, että lepoakin ehti nauttimaan.
Kiirettä se piti perjantain tienoolle, kun työn jälkeen kaupassa kävi ja vielä siivouksenkin aikaan sai.
Pyykinpesu usein lauantaina, no jaksoi sitä, kun nuori oli.

Minulla oli lapsena myös keuhkokuume ja rokoista vesi ja tulirokko, olin eristettynä kulkutautisairaalassa tulirokon ajan, noin viikko siinä meni, ikävä oli kova.
Muistan miten äitini käveli toiselta puolen kaupunkia ja sitten ikkunan takaa sain katsella, silloin ei katurit kulkeneet.
Aika muuttuu ja aina vaan tehokkaammaksi kaikilta osin, siinä vauhdissa on työ pysyä mukana ja väliin onkin suu pyöreänä monen asian kanssa.
Kyllä tämä ihmettelykin joskus loppuu, kun kunnialla vaan selviäisi loppuun asti, suurempia kömmähdyksiä ei vielä ole sattunut, mutta saattaa vielä edestä löytää.

Jäänpä nyt MdK viestiä odottelemaan, toivoisi muillakin asiaa löytyvän.

Lue lisää

Amupäivää! Luin juuri Hil-lan aloituksen ja kun mainitsit näön takaisin-
saamisen, niin tuli mieleen, että olen joskus nähnyt tv:ssä ohjelman
apua näköönsä saaneista sokeista, jotka saivat hampaansa avulla
ainakin valon ja varjon tuntemuksen. Ohjelma on varmaan ollut myös
Suomen tv:ssä.

https://muropaketti.com/viihde/video-sokea-mies-sai-nakonsa-takaisin-silmakuoppaan-asennettiin-hammas/
Toivottavasti linkki toimii.

Oma näköni on alkanut reistailla sillä tavalla, että kun katson koneen
näppäimiä, niin parin kirjaimen välillä on vaalea läiskä. Luulen paina-
vani oikeata kirjainta, mutta esille tuleekin viereinen kirjain.
Vaikka yritän tarkistaa tekstin, niin silti siinä saattaa olla omituisia vir-
heitä. - Pyydän anteeksi! - Ehkä etuhampaistani saa uudet silmät.
Luin ylläolevasta filmin tekstistä, että hammas istutetaan ensin poski-
lihakseen joksikin aikaa. Eli etuhampaasta tulee "poskihammas". :)

Kyllä lääketiede varmasti kehittyy tekemään kaikenlaisia ihmeparan-
nuksia tulevaisuudessa.

Päiväni alkoi reippaasti, kun tiesin että tänään on oltava aikaisin
liikkeellä, niin saa melkein tyhjässä ruokakaupassa tehdä ostokset
stressaamatta, törmäilemättä kärryineen toisiin.
Tiistaina kannattaa tehdä ostokset, seniorit saavat 5 % akennuksen
ostoksista. Sitä paitsi saattaa olla muitakin erikoistarjouksia. Sitten
saa vielä sen seniorialennuksen ostosten yhteishinnasta.
Viimeksi olin 3 viikkoa sitten ruokaostoksilla. Jääkaapissa oli valot
jäljellä, mutta pakasteessa oli valmista ruokaa jäljellä.

Ostokset tulivat kärryssä ylös asuntoon. Otin hupparin päälle,
aurinkolasit päähän ja vein kärryn ulos mennessäni myymälään
takaisin. Sitten lenkille.
Oli tasainen virta nuoria menossa yliopiston suuntaan. Näki, että
nuoret olivat vielä vieraita toisilleen, kun melkein kaikki kävelivät
muutaman metrin päässä toisistaan, omissa oloissaan. Jokaisella
kännykkä näplättävänä.
Eiköhän tilanne muutu pikapuoliin, kun toisiinsa tutustuminen
alkaa perinteisillä grillijuhlilla. Opiskelijat näkyvät ja kuuluvat tässä
kaupunginosassa. Muuten täällä olisikin hiljaista kuin huopatossu-
tehtaalla lakon aikana, vanhuksia kun on jakautunut tasapuolisesti
alueelle.

Päivän ohjelmassa on aloittaa noilla keittiöpuuhilla, kun on vielä
monta tuntia sellaista aikaa, että tuntuu kuin olisi vielä virtaa kehossa.
Olen ollut liikenteessä jo 4 tuntia. Viela jaksaa, jaksaa... Muutama
tunti vielä. Sitten suihkuun ja rentoutumaan.
Lämmin päivä meillä, + 20º aurinko paistaa. Työt painaa päälle, jote
toivotan aurinkoista päivää kaikille! 😊
/MdK

Melkein jo puolelle päivän on päästy ja kaupassakin jo käyty.
Kiirehdin palauttamaan tuotetta, joka on käymätön, mutta olisi pitänut maksaa palautus ja siksi päätin pitää tuotteen.
Palautus olisi maksanut puolet tuotteen hinnasta, joten katsoin viisaamaksi pitää lähetys ja koetan löytää pitäjän sille.
On tämä kaupan käynti nykyisin melkoista leikkimistä, mutta opiksi kai se on vielä tälläkin ikää, ei pitäisi uskoa mitään.

Aikamoinen on tuo näön palautuskin, mutta ihmeiden aika ei ole ohi.
Onhan tuo tekoälykin, mistä en ymmärrä tuon taivaallista.
Kaupan penkille istahti kovaääninen mies ja alkoi kertoa miten hän pyörällä ajaa tarjouksia ja kuukausi tienes on 90 euroa, ei paha ja samalla liikkumisen yllä pitää.
Siinä selvisi talvipukeutumiset ja monet muutkin asiat, vähän nolotti äänekkyys, mutta kun sain kassini pakattua, sanoin näkemiin.
Kaverini huuteli perääni hyvän päivän toivotukset ja varmaan emme tapaa.

Sähkösopimuksen tein minäkin alkukesästä, tai paremmin se meni niin, että firma vaihtui ja se piti omaksi sähköntuottajaksi hyväksyä.
Ei ole minunkaan sähkölaskuni päätä huimaava kulutus pientä, vaikka paljon uuniakin käytän, noin 14,00 euroa kuussa, no nostaahan sitä sitten nämä sähkönsiirtomaksut, mitkä tekevät noi 27,00 euroa kuussa.
En liioin seuraile kulutusta vaikka pystyisinkin.

Kiitos ano 0008 lukemisestasi, kiva kun joku tykkääkin.
Tuo politiikka kuuluu ja näkyy mediassa kyllä riittävästi ja kun olemme tämän ikäisten palstalla, jokainen ilman ohjeistusta tietää mitä tekee.
Mieltä rasittaa jo moni muukin asia, mitä maailmalla tapahtuu, jokainen valitsee kantansa, ilman mainostamista.

Nuo virheet joista MdK mainitsit, ei minun mielestä haittaa mitään, sen verran uskon mielikuvitusta jokaisella olevan, että osaavat virheet korjata lukiessaan.
Jaksaa, jaksaa mainitsit, kyllä sitä sisulla eteenpäin aina vaan menee, kampaaja kyseli eilen, että enkö tykkää rollaattoria apuvälineeksi ottaa, kerroin, että olen huomannut niiden käyttäjien aina vaan kumarampaan menevän, keppi on ryhtiä korjaavampi.
Joka päivä ei samalla tapaa jaksa, mutta yritystä kumminkin pienistä velvotteista on selvitä.
Täälläkin huomaa koulujen alkaneen, kun aamuisin on linja-autot täysiä.

Tänään teen yhtä herkkuani, maitokastiketta, mihin pari kananmunaa (keitettyä) sipellän, porkkanat ja perunat, kurkkusalaatti höysteeksi ja jopa on hyvä täydellä vatsalla taas asettua joko parvekkeelle liikennettä seuraamaan, tai telkkarin ääreen jotain kivaa katselemaan.
La Poremessa alkaa 31 päivä Areenassa, voi katsoa koko viikon osat kerralla, sekin kiva asia.

Hil-la kirjoitti:

Melkein jo puolelle päivän on päästy ja kaupassakin jo käyty.
Kiirehdin palauttamaan tuotetta, joka on käymätön, mutta olisi pitänut maksaa palautus ja siksi päätin pitää tuotteen.
Palautus olisi maksanut puolet tuotteen hinnasta, joten katsoin viisaamaksi pitää lähetys ja koetan löytää pitäjän sille.
On tämä kaupan käynti nykyisin melkoista leikkimistä, mutta opiksi kai se on vielä tälläkin ikää, ei pitäisi uskoa mitään.

Aikamoinen on tuo näön palautuskin, mutta ihmeiden aika ei ole ohi.
Onhan tuo tekoälykin, mistä en ymmärrä tuon taivaallista.
Kaupan penkille istahti kovaääninen mies ja alkoi kertoa miten hän pyörällä ajaa tarjouksia ja kuukausi tienes on 90 euroa, ei paha ja samalla liikkumisen yllä pitää.
Siinä selvisi talvipukeutumiset ja monet muutkin asiat, vähän nolotti äänekkyys, mutta kun sain kassini pakattua, sanoin näkemiin.
Kaverini huuteli perääni hyvän päivän toivotukset ja varmaan emme tapaa.

Sähkösopimuksen tein minäkin alkukesästä, tai paremmin se meni niin, että firma vaihtui ja se piti omaksi sähköntuottajaksi hyväksyä.
Ei ole minunkaan sähkölaskuni päätä huimaava kulutus pientä, vaikka paljon uuniakin käytän, noin 14,00 euroa kuussa, no nostaahan sitä sitten nämä sähkönsiirtomaksut, mitkä tekevät noi 27,00 euroa kuussa.
En liioin seuraile kulutusta vaikka pystyisinkin.

Kiitos ano 0008 lukemisestasi, kiva kun joku tykkääkin.
Tuo politiikka kuuluu ja näkyy mediassa kyllä riittävästi ja kun olemme tämän ikäisten palstalla, jokainen ilman ohjeistusta tietää mitä tekee.
Mieltä rasittaa jo moni muukin asia, mitä maailmalla tapahtuu, jokainen valitsee kantansa, ilman mainostamista.

Nuo virheet joista MdK mainitsit, ei minun mielestä haittaa mitään, sen verran uskon mielikuvitusta jokaisella olevan, että osaavat virheet korjata lukiessaan.
Jaksaa, jaksaa mainitsit, kyllä sitä sisulla eteenpäin aina vaan menee, kampaaja kyseli eilen, että enkö tykkää rollaattoria apuvälineeksi ottaa, kerroin, että olen huomannut niiden käyttäjien aina vaan kumarampaan menevän, keppi on ryhtiä korjaavampi.
Joka päivä ei samalla tapaa jaksa, mutta yritystä kumminkin pienistä velvotteista on selvitä.
Täälläkin huomaa koulujen alkaneen, kun aamuisin on linja-autot täysiä.

Tänään teen yhtä herkkuani, maitokastiketta, mihin pari kananmunaa (keitettyä) sipellän, porkkanat ja perunat, kurkkusalaatti höysteeksi ja jopa on hyvä täydellä vatsalla taas asettua joko parvekkeelle liikennettä seuraamaan, tai telkkarin ääreen jotain kivaa katselemaan.
La Poremessa alkaa 31 päivä Areenassa, voi katsoa koko viikon osat kerralla, sekin kiva asia.

Lue lisää

Päivä on vierähtänyt iltapäivän puolelle.
Heräsin yöllä kun puhelimeen tuli viesti pojalta 03-
aikaan, että vaimon piti jäädä sairaalaan, menivät
illalla akuuttiin ja pitkä on ollut odotusaika, kun vasta
aamupuolella yötä pääsi lääkärin puheille. Yritin loh-
duttaa, että voi olla kysymyksessä joku banaali juttu,
kun miniän oma immuunisuoja = 0 kaikkien
solumyrkkyjen ja hoitojen jälkeen, niin on vaan luotet-
tava, että sairaanhoidolla on vielä keinoja auttaa.

Täällä tehtiin ruotsalainen ”sote-uudistus” asteittain
1990-2020 välisenä aikana. Maa jaettiin sairaanhoito-
alueisiin, jolloin yksityisyrittäjät saivat mahdollisuuden
olla mukana. – Nyt on vaalit vajaan kuukauden päästä
ja kaikki muut puolueet, paitsi moderaatit (vast. kokoo-
musta Suomessa) ovat sitä mieltä, että valtio ottaa jäl-
leen vastuun sairaanhoidosta. Sairaat ihmiset ovat
edelleen ihmisiä, eikä rahastusvälineitä.

Aamupuoliyötä meni siinä asioita miettiessä. Lähdin
sitten aikaisin lenkille ja seuraava puuha takaisin tultua
olikin jo ”vaiheessa”. Olin keittänyt riisipuuron jo illalla,
tänään tekisin karjalanpiirakoita. Siinä meni pari tuntia.
Nyt ovat piirakat ”muhimassa” leivinpaperi-pyyheliina-
kääreissä.

Hil-la on kertonut noista epäonnistuneista nettiostoksista.
Klingel on lopettanut myynnin. Oletko tutustunut koskaan
toiseen saksalaiseen myyjään, ASG:hen, joka on vaihtanut
nimensä ”Goldner Fashion”?

https://www.goldner-fashion.com/fi

Se on vielä parempi kuin Klingel. Itsekin olen ostanut sieltä
paljon tuotteita, koska heillä on kaikkia kokoja: normaali
koko, lyhyt koko ja extra lyhyt koko (jos on alle 157 cm pitkä).
Nuo lyhytkokoisille tarkoitetut vaatteet on myös sovitettu
kehon muotoon. Tuotteet on todella hyvin tehtyjä, olen ollut
tyytyväinen ostoksiini, mutta valitettavasti sekä Klingel että
Goldner Fashion ovat lopettaneet nettimyynnin täällä.

Hil-la mainitsi noista sähkömaksuista. Vilkaisin omia sähkö-
laskujani, niin sitä samaa suuruusluokkaa näyttävät olevan.
Olen laittanut kaikki kuukausittain tulevat laskut suoraveloi-
tukseen, siltä varalta, että satun sairastumaan, enkä ole las-
kujani makselemassa, niin ei tarvitse niitä pitää mielessään.

Muutenkin muisti pätkii.
Niinkuin eilen illalla, kun rupesin keittämään riisipuuroa, niin
ajattelin ottaa läppärin keittiön puolelle ja katsella siinä puuroa
hämmennellessä jotain tv-sarjaa, mutta läppäri olisi pitänyt
laittaa lataukseen, akku oli aivan tyhjä.
Enpä enää muistanut, missä latauskaapeli oli.
Sen verran muistin, että olin ajatellut kaapelia ”piilottaes-
sani”, että tämä on ideaalinen paikka! 😊 Vaan eipä ollut!
Puuro oli jo keitetty ja oli se vaihe kun menin ottamaan
yöpöydän reunassa riippuvasta telineestä yötöppösiä, niin
käteeni osui ensimmäisenä tuo latauskaapeli! -
Miksi se oli mielestäni hyvä paikka? Siksikö, että yöpöydän
seudulta löytyy puhelimen laturi, kuulolaiteitten laturi, radio…?

Poika neuvoi, että pida se kaapeli AINA läppärin lähellä!
Täytyy vissiin laittaa läppäri läpinäkyvään muovipussiin ja
kaapeli mukaan ja koko hökötys kaappiin. – Kun sitten
muistaisin, mihin kaappiin olen sen lykännyt.
Olen aikoja sitten varustanut laatikon, jossa on teksti:
VARMA PAIKKA. – Tarkoitus on käyttää laatikkoa tilanteissa,
kun laskee käsistään hetkeksi jonkin esineen, mutta ei kohta
muista, minne sen on jättänyt. Silloin voisi ajatella, että se
on ”varmassa paikassa”.

On tietysti lohtuna ajatella, että kuluuhan se eläkeläisen aika
näinkin, kun etsii jotakin kadonnutta esinettä. Paha vaan jos
ehtii unohtaa, mitä on etsimässä.
Hyvää päivän jatkoa!
/MdK

Hil-la kirjoitti:

Melkein jo puolelle päivän on päästy ja kaupassakin jo käyty.
Kiirehdin palauttamaan tuotetta, joka on käymätön, mutta olisi pitänut maksaa palautus ja siksi päätin pitää tuotteen.
Palautus olisi maksanut puolet tuotteen hinnasta, joten katsoin viisaamaksi pitää lähetys ja koetan löytää pitäjän sille.
On tämä kaupan käynti nykyisin melkoista leikkimistä, mutta opiksi kai se on vielä tälläkin ikää, ei pitäisi uskoa mitään.

Aikamoinen on tuo näön palautuskin, mutta ihmeiden aika ei ole ohi.
Onhan tuo tekoälykin, mistä en ymmärrä tuon taivaallista.
Kaupan penkille istahti kovaääninen mies ja alkoi kertoa miten hän pyörällä ajaa tarjouksia ja kuukausi tienes on 90 euroa, ei paha ja samalla liikkumisen yllä pitää.
Siinä selvisi talvipukeutumiset ja monet muutkin asiat, vähän nolotti äänekkyys, mutta kun sain kassini pakattua, sanoin näkemiin.
Kaverini huuteli perääni hyvän päivän toivotukset ja varmaan emme tapaa.

Sähkösopimuksen tein minäkin alkukesästä, tai paremmin se meni niin, että firma vaihtui ja se piti omaksi sähköntuottajaksi hyväksyä.
Ei ole minunkaan sähkölaskuni päätä huimaava kulutus pientä, vaikka paljon uuniakin käytän, noin 14,00 euroa kuussa, no nostaahan sitä sitten nämä sähkönsiirtomaksut, mitkä tekevät noi 27,00 euroa kuussa.
En liioin seuraile kulutusta vaikka pystyisinkin.

Kiitos ano 0008 lukemisestasi, kiva kun joku tykkääkin.
Tuo politiikka kuuluu ja näkyy mediassa kyllä riittävästi ja kun olemme tämän ikäisten palstalla, jokainen ilman ohjeistusta tietää mitä tekee.
Mieltä rasittaa jo moni muukin asia, mitä maailmalla tapahtuu, jokainen valitsee kantansa, ilman mainostamista.

Nuo virheet joista MdK mainitsit, ei minun mielestä haittaa mitään, sen verran uskon mielikuvitusta jokaisella olevan, että osaavat virheet korjata lukiessaan.
Jaksaa, jaksaa mainitsit, kyllä sitä sisulla eteenpäin aina vaan menee, kampaaja kyseli eilen, että enkö tykkää rollaattoria apuvälineeksi ottaa, kerroin, että olen huomannut niiden käyttäjien aina vaan kumarampaan menevän, keppi on ryhtiä korjaavampi.
Joka päivä ei samalla tapaa jaksa, mutta yritystä kumminkin pienistä velvotteista on selvitä.
Täälläkin huomaa koulujen alkaneen, kun aamuisin on linja-autot täysiä.

Tänään teen yhtä herkkuani, maitokastiketta, mihin pari kananmunaa (keitettyä) sipellän, porkkanat ja perunat, kurkkusalaatti höysteeksi ja jopa on hyvä täydellä vatsalla taas asettua joko parvekkeelle liikennettä seuraamaan, tai telkkarin ääreen jotain kivaa katselemaan.
La Poremessa alkaa 31 päivä Areenassa, voi katsoa koko viikon osat kerralla, sekin kiva asia.

Lue lisää

Iltapäivää! Mukava palaute Anolta 00008 eilen: kiitos että jaksatte Hil-la ja Mdk, kiitos minultakin..))
Teidän kerrontanne on sellaista, mistä uskon useampien tämän ikäisten tykkäävän. Minä/minä ei ole siinä pääroolissa eikä siinä ole tuota esittelyhenkeä, mikä niin helposti hiipii mukaan kerrontaan, etenkin jos on innostunut asiastaan, kilpailuhenkinen ja/tai turhautunut olossaan muuten.

Vertaiskeskustelu ei siirrä lukijaa nurkkaan, ei opeta, eikä ohjeista vaan antaa, suorastaan tarjoaa tilaa muillekin.
Eri asia tietysti on se, kokevatko kaikki tämäntyyppisen, puolijulkisen kirjoittelun itselleen luontevaksi ja onhan some, sosiaalinen media, sittenkin aika uusi ilmiö,
siihen täytyy tottua ja ilmeisesti myös oppia siellä vallitsevat lait ja käytännöt, alustan asettamien sääntöjen lisäksi.

Kuten on todettu, nyt on ollut pitkään "hyvä suhdanne" päällä ja nämä mainitut kirjoittajat ovat omiaan osoittamaan millainen ilmapiiri täällä voi parhaimillaan muodostua kun osataan olla.

Mahtava päivä oli täälläkin, ainakin ilmojen suhteen. Oma lenkkini venyi taas parituntiseksi kun olen tahdolla hidastanut (!) kulkuani, halunnut päästä suorituskeskeisyydestä senkin kohdalla.
Mereta Mazzarella siitä kirjoitti kirjassaan: "Aurinkokissan vuosi", katsoi miten paljon jopa me eläkeläiset keräämme stressiä siitä kun yritämme joka hetki kontrolloida tekemisiämme, mittailla ja maksimoida niistä saadut hyödyt ja elämykset.
Näin ainakin itse huomaan tekeväni - ainakin aika ajoin..))

Hil-la kertoi kauppareissulla tapaamastaan miehestä joka pyöräilee tarjousten perässä. Uskon, että jo pelkkä hintatietoisuus auttaa säästämään ruokamenoissa, ainakin taajamissa, missä on vertailupohjaa. Vaikka kahvi kallistui merkittävästi, eri kaupat kilpailivat alennetuilla hinnoilla ja viitseliäs, minäkin, pystyy edelleen juomaan edullista kahvia..))

Taitaa olla viimeinen tänne luvattu poutapäivä tänään. Jättibalsamia (vieraslaji)
pitäisi lähteä saksimaan, Kanadanpiiskun niitimme matalaksi kun se alkoi kukkia. Eli neljä vieraslajia kukkii runsaana (!) minunkin pihallani, kauniit kukinnot, mutta onhan se niin väärin että "jyräävät" muut kasvit armotta alleen - mistä saavatkin
tuon ryöppyävän elinvoimansa - muilta kasveilta tietenkin..))

Kivaa keskiviikkoiltaa kaikille,
demeter1

Anonyymi00013 kirjoitti:

Iltapäivää! Mukava palaute Anolta 00008 eilen: kiitos että jaksatte Hil-la ja Mdk, kiitos minultakin..))
Teidän kerrontanne on sellaista, mistä uskon useampien tämän ikäisten tykkäävän. Minä/minä ei ole siinä pääroolissa eikä siinä ole tuota esittelyhenkeä, mikä niin helposti hiipii mukaan kerrontaan, etenkin jos on innostunut asiastaan, kilpailuhenkinen ja/tai turhautunut olossaan muuten.

Vertaiskeskustelu ei siirrä lukijaa nurkkaan, ei opeta, eikä ohjeista vaan antaa, suorastaan tarjoaa tilaa muillekin.
Eri asia tietysti on se, kokevatko kaikki tämäntyyppisen, puolijulkisen kirjoittelun itselleen luontevaksi ja onhan some, sosiaalinen media, sittenkin aika uusi ilmiö,
siihen täytyy tottua ja ilmeisesti myös oppia siellä vallitsevat lait ja käytännöt, alustan asettamien sääntöjen lisäksi.

Kuten on todettu, nyt on ollut pitkään "hyvä suhdanne" päällä ja nämä mainitut kirjoittajat ovat omiaan osoittamaan millainen ilmapiiri täällä voi parhaimillaan muodostua kun osataan olla.

Mahtava päivä oli täälläkin, ainakin ilmojen suhteen. Oma lenkkini venyi taas parituntiseksi kun olen tahdolla hidastanut (!) kulkuani, halunnut päästä suorituskeskeisyydestä senkin kohdalla.
Mereta Mazzarella siitä kirjoitti kirjassaan: "Aurinkokissan vuosi", katsoi miten paljon jopa me eläkeläiset keräämme stressiä siitä kun yritämme joka hetki kontrolloida tekemisiämme, mittailla ja maksimoida niistä saadut hyödyt ja elämykset.
Näin ainakin itse huomaan tekeväni - ainakin aika ajoin..))

Hil-la kertoi kauppareissulla tapaamastaan miehestä joka pyöräilee tarjousten perässä. Uskon, että jo pelkkä hintatietoisuus auttaa säästämään ruokamenoissa, ainakin taajamissa, missä on vertailupohjaa. Vaikka kahvi kallistui merkittävästi, eri kaupat kilpailivat alennetuilla hinnoilla ja viitseliäs, minäkin, pystyy edelleen juomaan edullista kahvia..))

Taitaa olla viimeinen tänne luvattu poutapäivä tänään. Jättibalsamia (vieraslaji)
pitäisi lähteä saksimaan, Kanadanpiiskun niitimme matalaksi kun se alkoi kukkia. Eli neljä vieraslajia kukkii runsaana (!) minunkin pihallani, kauniit kukinnot, mutta onhan se niin väärin että "jyräävät" muut kasvit armotta alleen - mistä saavatkin
tuon ryöppyävän elinvoimansa - muilta kasveilta tietenkin..))

Kivaa keskiviikkoiltaa kaikille,
demeter1

Lue lisää

Hilla ja Mdk ja ano 00008, Teidän kerrontanne on sellaista, mistä uskon useampien tämän ikäisten tykkäävän. Minä/minä ei ole siinä pääroolissa eikä siinä ole tuota esittelyhenkeä, mikä niin helposti hiipii mukaan kerrontaan, etenkin jos on innostunut asiastaan, kilpailuhenkinen ja/tai turhautunut olossaan muuten."

Oletko tosissasi?

Anonyymi00014 kirjoitti:

Hilla ja Mdk ja ano 00008, Teidän kerrontanne on sellaista, mistä uskon useampien tämän ikäisten tykkäävän. Minä/minä ei ole siinä pääroolissa eikä siinä ole tuota esittelyhenkeä, mikä niin helposti hiipii mukaan kerrontaan, etenkin jos on innostunut asiastaan, kilpailuhenkinen ja/tai turhautunut olossaan muuten."

Oletko tosissasi?

Lue lisää

Kai se oli irooniaa, uskoisin.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Kai se oli irooniaa, uskoisin.

Ehkä, voiko omasta arjen elämästä kirjoittaa ilman minää?

Anonyymi00016 kirjoitti:

Ehkä, voiko omasta arjen elämästä kirjoittaa ilman minää?

Ironiaa se on, eli epäsuora iva, jossa sanottu ja todellinen tarkoitus ovat ristiriidassa keskenään.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Iltapäivää! Mukava palaute Anolta 00008 eilen: kiitos että jaksatte Hil-la ja Mdk, kiitos minultakin..))
Teidän kerrontanne on sellaista, mistä uskon useampien tämän ikäisten tykkäävän. Minä/minä ei ole siinä pääroolissa eikä siinä ole tuota esittelyhenkeä, mikä niin helposti hiipii mukaan kerrontaan, etenkin jos on innostunut asiastaan, kilpailuhenkinen ja/tai turhautunut olossaan muuten.

Vertaiskeskustelu ei siirrä lukijaa nurkkaan, ei opeta, eikä ohjeista vaan antaa, suorastaan tarjoaa tilaa muillekin.
Eri asia tietysti on se, kokevatko kaikki tämäntyyppisen, puolijulkisen kirjoittelun itselleen luontevaksi ja onhan some, sosiaalinen media, sittenkin aika uusi ilmiö,
siihen täytyy tottua ja ilmeisesti myös oppia siellä vallitsevat lait ja käytännöt, alustan asettamien sääntöjen lisäksi.

Kuten on todettu, nyt on ollut pitkään "hyvä suhdanne" päällä ja nämä mainitut kirjoittajat ovat omiaan osoittamaan millainen ilmapiiri täällä voi parhaimillaan muodostua kun osataan olla.

Mahtava päivä oli täälläkin, ainakin ilmojen suhteen. Oma lenkkini venyi taas parituntiseksi kun olen tahdolla hidastanut (!) kulkuani, halunnut päästä suorituskeskeisyydestä senkin kohdalla.
Mereta Mazzarella siitä kirjoitti kirjassaan: "Aurinkokissan vuosi", katsoi miten paljon jopa me eläkeläiset keräämme stressiä siitä kun yritämme joka hetki kontrolloida tekemisiämme, mittailla ja maksimoida niistä saadut hyödyt ja elämykset.
Näin ainakin itse huomaan tekeväni - ainakin aika ajoin..))

Hil-la kertoi kauppareissulla tapaamastaan miehestä joka pyöräilee tarjousten perässä. Uskon, että jo pelkkä hintatietoisuus auttaa säästämään ruokamenoissa, ainakin taajamissa, missä on vertailupohjaa. Vaikka kahvi kallistui merkittävästi, eri kaupat kilpailivat alennetuilla hinnoilla ja viitseliäs, minäkin, pystyy edelleen juomaan edullista kahvia..))

Taitaa olla viimeinen tänne luvattu poutapäivä tänään. Jättibalsamia (vieraslaji)
pitäisi lähteä saksimaan, Kanadanpiiskun niitimme matalaksi kun se alkoi kukkia. Eli neljä vieraslajia kukkii runsaana (!) minunkin pihallani, kauniit kukinnot, mutta onhan se niin väärin että "jyräävät" muut kasvit armotta alleen - mistä saavatkin
tuon ryöppyävän elinvoimansa - muilta kasveilta tietenkin..))

Kivaa keskiviikkoiltaa kaikille,
demeter1

Lue lisää

Naapurien ruuanlaitosta ja siivouksistako nämä kehujen kohteeksi päässeet kirjoittavat?

Kyllä nyt taisi demellä olla ketunhäntä kainalossa ja yritystä saada riitaa aikaiseksi.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Naapurien ruuanlaitosta ja siivouksistako nämä kehujen kohteeksi päässeet kirjoittavat?

Kyllä nyt taisi demellä olla ketunhäntä kainalossa ja yritystä saada riitaa aikaiseksi.

Lue lisää

No jopas ! Tuota palautetta tässä ihmettelen koskien kahden vakikirjoittajan kertojantaitoja. Ihan tosissani olen, mutta turha kai sitä on vakuutella, kun täällä nähdään toisen pään sisään je kerrotaan hänelle jopa hänen "salaiset motiivinsa"..))

Että riitaa haastamassa täällä ? On siitä joskus aikaisemminkin syytetty, mutta en ole voinut itseeni sovittaa enkä sovita nytkään.

Hyvää tässä nyt kuitenkin oli se, että ammuttiin vain viestintuoja, ei niitä, joita kehuttiin. Jatketaan samaan malliin..))

Kai tähän pitäisi nyt heittää sopiva sitaatti, mutta vielä ei tule mieleen näin aamutuimaan. Täytynee käyttää vanhaa:
"Viesti ei mene perille. Jos se menee, se ymmärretään väärin" (Osmo A Wiio)

Hyvän päivän toivotukset kaikille,
demeter1

Anonyymi00019 kirjoitti:

No jopas ! Tuota palautetta tässä ihmettelen koskien kahden vakikirjoittajan kertojantaitoja. Ihan tosissani olen, mutta turha kai sitä on vakuutella, kun täällä nähdään toisen pään sisään je kerrotaan hänelle jopa hänen "salaiset motiivinsa"..))

Että riitaa haastamassa täällä ? On siitä joskus aikaisemminkin syytetty, mutta en ole voinut itseeni sovittaa enkä sovita nytkään.

Hyvää tässä nyt kuitenkin oli se, että ammuttiin vain viestintuoja, ei niitä, joita kehuttiin. Jatketaan samaan malliin..))

Kai tähän pitäisi nyt heittää sopiva sitaatti, mutta vielä ei tule mieleen näin aamutuimaan. Täytynee käyttää vanhaa:
"Viesti ei mene perille. Jos se menee, se ymmärretään väärin" (Osmo A Wiio)

Hyvän päivän toivotukset kaikille,
demeter1

Lue lisää

Kyllä sinunkin palstahistoria on käsittääkseni niin pitkä, että tiedät, mihin tuollainen kehuminen ja toisten arvostelu johtaa.

"Minä/minä ei ole siinä pääroolissa eikä siinä ole tuota esittelyhenkeä, mikä niin helposti hiipii mukaan kerrontaan, etenkin jos on innostunut asiastaan, kilpailuhenkinen ja/tai turhautunut olossaan muuten."

Sinäkö se olet, joka tuolla puskistakin arvostelee tuolla "minä minä" kommentillaan.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Kyllä sinunkin palstahistoria on käsittääkseni niin pitkä, että tiedät, mihin tuollainen kehuminen ja toisten arvostelu johtaa.

"Minä/minä ei ole siinä pääroolissa eikä siinä ole tuota esittelyhenkeä, mikä niin helposti hiipii mukaan kerrontaan, etenkin jos on innostunut asiastaan, kilpailuhenkinen ja/tai turhautunut olossaan muuten."

Sinäkö se olet, joka tuolla puskistakin arvostelee tuolla "minä minä" kommentillaan.

Lue lisää

minä..minä ja jyrä, jyräys, jyrääjä.

Anonyymi00021 kirjoitti:

minä..minä ja jyrä, jyräys, jyrääjä.

Palsta-arvostelijoilla on vaikeuksia päättää, kuinka pitäisi
tulkita demeter1:n repliikkiä Hil-lasta. MdK:sta ja ano 00008:sta.
AI antoi kolme vaihtoehtoa:


Tässä on muutama vaihtoehto tekstin uudelleenmuotoiluun.
Voit valita niistä sen, joka sopii parhaiten tavoittelemaasi sävyyn.
Vaihtoehto 1: Neutraali ja suora (Turvallisin vaihtoehto)

Tämä versio jättää kokonaan pois vertaukset muihin ja keskittyy
pelkästään kyseisten henkilöiden kerronnan vahvuuksiin.
"Hilla, Mdk ja ano 00008, teidän kerrontatapanne vetoaa varmasti
moniin tämän ikäisiin. On virkistävää seurata sisältöä, jossa keski-
tytään aidosti itse asiaan ja tarinaan."

Vaihtoehto 2: Lämmin ja kannustava (Keskittyy positiiviseen
fiilikseen)
Tämä versio korostaa kerronnan rentoutta ja helppoutta tekemättä
siitä kilpailua.
"Hilla, Mdk ja ano 00008, teillä on todella mukaansatempaava ja
luonteva kerrontatyyli, josta uskon monen ikätoverinne pitävän.
Sisällöstänne välittyy mukava ja rento tunnelma ilman turhaa
pönkittämistä tai suorittamista."

Vaihtoehto 3: Tiivis ja ytimekäs (Lyhyt kiitos)
Tämä versio sopii lyhyeksi kommentiksi esimerkiksi sosiaalisen
median alustoille.
"Hilla, Mdk ja ano 00008, teidän aito ja asioihin keskittyvä kerronta-
tyylinne toimii todella hyvin! Tässä ikäryhmässä tällaista luontevaa
otetta osataan varmasti arvostaa."
------

Arvostelijoitten tekstiä AI:n käsittelyn jälkeen ei voi tänne laittaa.

Anonyymi00019 kirjoitti:

No jopas ! Tuota palautetta tässä ihmettelen koskien kahden vakikirjoittajan kertojantaitoja. Ihan tosissani olen, mutta turha kai sitä on vakuutella, kun täällä nähdään toisen pään sisään je kerrotaan hänelle jopa hänen "salaiset motiivinsa"..))

Että riitaa haastamassa täällä ? On siitä joskus aikaisemminkin syytetty, mutta en ole voinut itseeni sovittaa enkä sovita nytkään.

Hyvää tässä nyt kuitenkin oli se, että ammuttiin vain viestintuoja, ei niitä, joita kehuttiin. Jatketaan samaan malliin..))

Kai tähän pitäisi nyt heittää sopiva sitaatti, mutta vielä ei tule mieleen näin aamutuimaan. Täytynee käyttää vanhaa:
"Viesti ei mene perille. Jos se menee, se ymmärretään väärin" (Osmo A Wiio)

Hyvän päivän toivotukset kaikille,
demeter1

Lue lisää

AI:n arvostelut demeter 1:lle:

Kiität viestissäsi mainittua kerrontatyyliä, joka tuntuu aidolta, maanläheiseltä ja helposti lähestyttävältä.
Miksi tyyli toimii
• Ei itsekeskeisyyttä: Kerronta ei pyöri kertojan ympärillä, vaan aihe tai tilanne on pääosassa.
• Aitous: Siitä puuttuu teennäinen päteminen ja todistelun tarve.
• Rentous: Teksti tai puhe virtaa vapaasti ilman turhaa suorittamista tai turhautumista.

Anonyymi00023 kirjoitti:

AI:n arvostelut demeter 1:lle:

Kiität viestissäsi mainittua kerrontatyyliä, joka tuntuu aidolta, maanläheiseltä ja helposti lähestyttävältä.
Miksi tyyli toimii
• Ei itsekeskeisyyttä: Kerronta ei pyöri kertojan ympärillä, vaan aihe tai tilanne on pääosassa.
• Aitous: Siitä puuttuu teennäinen päteminen ja todistelun tarve.
• Rentous: Teksti tai puhe virtaa vapaasti ilman turhaa suorittamista tai turhautumista.

Lue lisää

Tekoälyn käyttö yhden kommentin sisällön selkeyttäjänä, ei kerro koko historiaa, tekoäly lukee tekstin puolueettomasti tuntematta taustoja.Yleensä palaute on positiivinen ja sitä voi ja pitääkin kyseenalaistaa.

Anonyymi00023 kirjoitti:

AI:n arvostelut demeter 1:lle:

Kiität viestissäsi mainittua kerrontatyyliä, joka tuntuu aidolta, maanläheiseltä ja helposti lähestyttävältä.
Miksi tyyli toimii
• Ei itsekeskeisyyttä: Kerronta ei pyöri kertojan ympärillä, vaan aihe tai tilanne on pääosassa.
• Aitous: Siitä puuttuu teennäinen päteminen ja todistelun tarve.
• Rentous: Teksti tai puhe virtaa vapaasti ilman turhaa suorittamista tai turhautumista.

Lue lisää

Hyvä idea pyytää tekoälyä apuun, Anot 00022 ja 00023 - tietäen tai ainakin aavistaen sen puutteet. Ei siihenkään voi lopulta luottaa..))

Sen vähän mitä siltä olen kysellyt olen huomannut tuon saman: kovin on myötäsukaista selvittelyä - mutta asiasta jos kysyy, niin vastaukset ovat mielestäni vähintäinkin "suuntaa-antavia".

Ja olihan tuo avostelu esitetystä repliikistä mairitteleva - kiitos vaan tekoäly ja ennen muuta te (?) jotka näitte vaivaa sen hankkimisessa. Se osoitti minusta myötämielisyyttä ja hyvää tahtoa teiltä...
demeter1

Anonyymi00020 kirjoitti:

Kyllä sinunkin palstahistoria on käsittääkseni niin pitkä, että tiedät, mihin tuollainen kehuminen ja toisten arvostelu johtaa.

"Minä/minä ei ole siinä pääroolissa eikä siinä ole tuota esittelyhenkeä, mikä niin helposti hiipii mukaan kerrontaan, etenkin jos on innostunut asiastaan, kilpailuhenkinen ja/tai turhautunut olossaan muuten."

Sinäkö se olet, joka tuolla puskistakin arvostelee tuolla "minä minä" kommentillaan.

Lue lisää

Saattaa olla tarkoituksellista saada anoja kommentoimaan ja esittämään kritiikkiä. Ehkä ei jaksa itsekkään noita jaarituksia, hän sen vain tietää.

Eikös korppis jo aikoja sitten maininnut, että D vetelee anoja naruista.
Nyt on vain puolet vaihtuneet. Anot ovat hänelle "pahiksia", kun ei tukijoukkoja tarvita puolustukseen totuuskomissiota vastaan.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Saattaa olla tarkoituksellista saada anoja kommentoimaan ja esittämään kritiikkiä. Ehkä ei jaksa itsekkään noita jaarituksia, hän sen vain tietää.

Eikös korppis jo aikoja sitten maininnut, että D vetelee anoja naruista.
Nyt on vain puolet vaihtuneet. Anot ovat hänelle "pahiksia", kun ei tukijoukkoja tarvita puolustukseen totuuskomissiota vastaan.

Lue lisää

Eikö nuhtelu jo riittänyt (Ano 00020/eilen), tarvitaanko vielä spekulointia asian ympärillä, Ano (?) 00030 ?
Omalta osaltani jätän "keskustelun" tähän.
demeter1

Anonyymi00030 kirjoitti:

Saattaa olla tarkoituksellista saada anoja kommentoimaan ja esittämään kritiikkiä. Ehkä ei jaksa itsekkään noita jaarituksia, hän sen vain tietää.

Eikös korppis jo aikoja sitten maininnut, että D vetelee anoja naruista.
Nyt on vain puolet vaihtuneet. Anot ovat hänelle "pahiksia", kun ei tukijoukkoja tarvita puolustukseen totuuskomissiota vastaan.

Lue lisää

Kk:n kristallipallo taisi ollakin ajoittain toimintakunnossa 🤣

Anonyymi00027 kirjoitti:

Tekoälyn käyttö yhden kommentin sisällön selkeyttäjänä, ei kerro koko historiaa, tekoäly lukee tekstin puolueettomasti tuntematta taustoja.Yleensä palaute on positiivinen ja sitä voi ja pitääkin kyseenalaistaa.

Lue lisää

"Tekoälyn käyttö yhden kommentin sisällön selkeyttäjänä, ei kerro koko historiaa, tekoäly lukee tekstin puolueettomasti tuntematta taustoja."

Yrität siis väittää, että muutaman anonyymin ilkeät kommentit
"tuntevat taustat" ja että niitten pitääkin olla negatiivisia.
Kiitos vaan, mutta selviämme aivan hyvin ilman "selkeytyksiänne"!

Huomenta ja vielä vaan aurinko jaksaa nousta kohti keskipäivää, eilen oli sateen vuoro.
Syksyn tuntua jo ilmassa, no kesän loppua tässä jo odotellaankin.
Muistan kyllä kauniita ja kuumiakin syyskuun päiviä, käärme lekotteli kannon päässä, kun marjassa sellaisen kohtasin, meni tarkaksi puolukkamättäiden keräily.
Taitaa se puolukan keruun aika lähestyä ja kertovat niitäkin paljon olevan, kai minäkin osani saan, vesi tulee kielelle, kun kaalilaatikon ja puolukka lautasen sielun silmin näen;)

Minä laitan paremmaksi tuon lastenlasteni iän, vanhin jo viittäkymmentä tavoittaa, kun nuorena lapset hankkii, saa nähdä perheen kasvun useassa ikäryhmässä.
Eilen soitteli taas joku uuden lääkkeen myyjä ja tarjosi jotain vatsalääkettä, sanoin, että aikani jo loppua lähestyy, en enää mitään lääkkeitä tarvitse.
Minäkin kampaajalle päivittelin hiusten lähtöä, totesi senkin osin ikään kuuluvan.

Tuohon väitteeseen, että demeter riitaa haastaa, en alkuunkaan usko, mutta voi siitä löytää hyvällä tahdolla jotain rivien väliin laitettuna, mutta näin ei ole.
Mielipide ajatuksesta, että minä, minä olisi päätarkoitus kaikessa kirjoittelussamme ei sekään sovi tapoihimme.
Totta sekin, jos paljon kirjoittaa se minä niissä esiintyy pakostakin, kun oma eläminen aiheena, se arjen kertominen, mistäs sitä muusta kertoisi, kuin omista tapahtumistaan.
Kehumista ei liene jos kiitoksen antaa jos asia siihen menee, että tykkää, minusta on hyvää mieltään purkaa vaikka tavanomaisella kiitoksella, kiitoksen saajallekin se hyvän mielen tuottaa.
Rivienvälistä lukutaitoa en osaa, vaikka kai pitäisi, ei niin sinisilmäinen kaiken suhteen olisi, mutta aitous saa kirjoituksista paistaa, olkoon se vaikka arvostelun väärti.
Jatketaan vaan demeter oman mielen mukaisesti, jos joku jotain löytää, mikä ei ole tarkoitettu, liene kirjoittajan hyvän mielikuvituksen tuote.
Mielipide vapaus eläköön.

Joku tuon nimen alla toimiva yritys on minunkin nettiolemassa olon aikana silmiin sattunut ja varmaan tilasinkin sieltä, mutta jostakin syystä se jäi lyhyeksi, ehkä juuri siksi, että Klingel veti enemmän.
Muistelen, että myös liian "hienoa" minun makuuni, kun tykkään sellaisesta joka hetkeen sopivista vaatteista.
Tuota etsimistä en vielä ole kovin paljon kokenut, unohtelen, mutta tovin mietittyä, muistan, nimien kanssa useinkin tulee katkoja.
Tulipa mieleen, että jospa minäkin piirakan paistoon rupeaisin, on aikaa mennytkin kun viimeksi paistoin.
En mikään piirakka tekijä ole sanan täydessä merkityksessä, kun anoppiini ja kälyyni vertaan, mutta syötyä ovat tulleet aina.
Tarpeet kotoa löytyy ja nyt kun idea on saatu, innostun kyllä tekemäänkin.
Ikävä juttu tuo miniäsi kohtalo, on se ainainen pelko, vaikka terveen paperit saisikin, sama on minunkin miniäni kohtalo, tosin hyvin on vielä pärjännyt.

Nyt olen kuullut naapurin ruuan teon ja omista en sen enempää kerrokaan, että ei aina kuitenkaan pelkkää ruuan tekemistä tämä meidän kirjoittelu ole.
Muitakin huolia ja jopa ilojamme kerromme Ano 00018 aina ei kuitenkaan pelkkää ruokaa valmistella, vaikka onhan se tärkeä asia sekin
Joskus tuo totuus on toisenlainen, jos vielä tuo" pään sisään" meneminen unohdettaisiin sitäkin pyrkimistä on, kuten demeter mainitsi.

Lupsakkaa päivää ystävät ja kylänmiehet/naiset.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja vielä vaan aurinko jaksaa nousta kohti keskipäivää, eilen oli sateen vuoro.
Syksyn tuntua jo ilmassa, no kesän loppua tässä jo odotellaankin.
Muistan kyllä kauniita ja kuumiakin syyskuun päiviä, käärme lekotteli kannon päässä, kun marjassa sellaisen kohtasin, meni tarkaksi puolukkamättäiden keräily.
Taitaa se puolukan keruun aika lähestyä ja kertovat niitäkin paljon olevan, kai minäkin osani saan, vesi tulee kielelle, kun kaalilaatikon ja puolukka lautasen sielun silmin näen;)

Minä laitan paremmaksi tuon lastenlasteni iän, vanhin jo viittäkymmentä tavoittaa, kun nuorena lapset hankkii, saa nähdä perheen kasvun useassa ikäryhmässä.
Eilen soitteli taas joku uuden lääkkeen myyjä ja tarjosi jotain vatsalääkettä, sanoin, että aikani jo loppua lähestyy, en enää mitään lääkkeitä tarvitse.
Minäkin kampaajalle päivittelin hiusten lähtöä, totesi senkin osin ikään kuuluvan.

Tuohon väitteeseen, että demeter riitaa haastaa, en alkuunkaan usko, mutta voi siitä löytää hyvällä tahdolla jotain rivien väliin laitettuna, mutta näin ei ole.
Mielipide ajatuksesta, että minä, minä olisi päätarkoitus kaikessa kirjoittelussamme ei sekään sovi tapoihimme.
Totta sekin, jos paljon kirjoittaa se minä niissä esiintyy pakostakin, kun oma eläminen aiheena, se arjen kertominen, mistäs sitä muusta kertoisi, kuin omista tapahtumistaan.
Kehumista ei liene jos kiitoksen antaa jos asia siihen menee, että tykkää, minusta on hyvää mieltään purkaa vaikka tavanomaisella kiitoksella, kiitoksen saajallekin se hyvän mielen tuottaa.
Rivienvälistä lukutaitoa en osaa, vaikka kai pitäisi, ei niin sinisilmäinen kaiken suhteen olisi, mutta aitous saa kirjoituksista paistaa, olkoon se vaikka arvostelun väärti.
Jatketaan vaan demeter oman mielen mukaisesti, jos joku jotain löytää, mikä ei ole tarkoitettu, liene kirjoittajan hyvän mielikuvituksen tuote.
Mielipide vapaus eläköön.

Joku tuon nimen alla toimiva yritys on minunkin nettiolemassa olon aikana silmiin sattunut ja varmaan tilasinkin sieltä, mutta jostakin syystä se jäi lyhyeksi, ehkä juuri siksi, että Klingel veti enemmän.
Muistelen, että myös liian "hienoa" minun makuuni, kun tykkään sellaisesta joka hetkeen sopivista vaatteista.
Tuota etsimistä en vielä ole kovin paljon kokenut, unohtelen, mutta tovin mietittyä, muistan, nimien kanssa useinkin tulee katkoja.
Tulipa mieleen, että jospa minäkin piirakan paistoon rupeaisin, on aikaa mennytkin kun viimeksi paistoin.
En mikään piirakka tekijä ole sanan täydessä merkityksessä, kun anoppiini ja kälyyni vertaan, mutta syötyä ovat tulleet aina.
Tarpeet kotoa löytyy ja nyt kun idea on saatu, innostun kyllä tekemäänkin.
Ikävä juttu tuo miniäsi kohtalo, on se ainainen pelko, vaikka terveen paperit saisikin, sama on minunkin miniäni kohtalo, tosin hyvin on vielä pärjännyt.

Nyt olen kuullut naapurin ruuan teon ja omista en sen enempää kerrokaan, että ei aina kuitenkaan pelkkää ruuan tekemistä tämä meidän kirjoittelu ole.
Muitakin huolia ja jopa ilojamme kerromme Ano 00018 aina ei kuitenkaan pelkkää ruokaa valmistella, vaikka onhan se tärkeä asia sekin
Joskus tuo totuus on toisenlainen, jos vielä tuo" pään sisään" meneminen unohdettaisiin sitäkin pyrkimistä on, kuten demeter mainitsi.

Lupsakkaa päivää ystävät ja kylänmiehet/naiset.

Lue lisää

Aamupäivää ! Näin teemme, Hil-la, jatkamme oman luontomme mukaan tuli mitä tuli..)) Eikös meilläkin ole se paljon kuulutettu sananvapaus ?..))

Sopiva siteerauskin löytyy: "koirat haukkuu, karavaani kulkee"..))
Täsmennetään nyt vielä, että "koira" ei tässä mielestäni esiinny missään halventavassa merkityksessä, haukkuminenhan kuuluu koiran luontoon ja kun olen tuota lähipiirissä elävää koiraa tarkkaillut niin minusta se ilmaisee haukkumisella monia tunteita, harmistumisen lisäksi. Se voi olla hämmentynyt ja ymmällään tai tahtoo vain tulla huomatuksi.

Vähän vaikea selittää tuota minäjuttua. Mielestäni ihminen voi kertoa itsestään joko itseään alleviivaamalla tai kutsumalla toista yhteyteen, kokemusten jakamiseen, pitämälle ikäänkuin ovea auki. Jos alleviivaa itseään asettaa itsensä yläpuolelle.
Näin sen itse koen ja sitä tarkoitin.

Mitä näihin kirjoittelun aiheisiin tulee niin itse koen että "vastuu on lukijalla"..))
Vähän kuin "asiakas on aina oikeassa"...
Ainakin minulle kirjoituksen tyyli, henki, painaa tämäntyyppisessä vapaamuotoisessa kirjoittelussa enemmän kuin asiasisältö. Ja "tyyli on ihminen itse" (Erno Paasilinna)....
Taas näitä hedelmättömiä pohdintoja. Sekin on todettu täällä, että ellei jokin asia avaudu toiselle heti, se ei avaudu selittämälläkään.

Sain lopulta aloitetuksi sen niin kutsutun kuolinsiivouksen: tavaroiden lajittelun ja poisheittämisen vai pitäisikö sanoa uudelleensijoittamisen, kierättäjähän olen henkeen ja vereen ja siihen tietysti liittyy tuo tavarapaljouskin.

Aikauslehtin vuosikertojakin olen säästänyt, yleensä jonkin mielenkiintoisen artikkelin vuoksi. Edelleen löydän niistä mielenkiintoista luettavaa mutta onhan se pakko nähdä, että samat teemat niissä toistuvat vuodesta toiseen: ei mitään uutta auringon alla ja uskomattoman paljon jutut edelleen pyörivät julkkiskultin ympärillä, ei siis ihme, että niin monet tahtovat parrasvaloihin, influensseriksi..))

Minulla on täällä katutyöt meneillään. Siksi lenkkikin täytyy siirtää sopivaan ajankohtaan, ettei häiritse työmiesten työrupeamaa. Uskomattoman isoja ja meluavia koneita käyttävät, enkä edes oikein ymmärrä tien korjausta, umpitie ja muutamille autollle olisi luullut kelpaavan. No, suunnittelija/virkamies/insinööri tietää...))
Mukavaa päivää, torstaita,
demeter1

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja vielä vaan aurinko jaksaa nousta kohti keskipäivää, eilen oli sateen vuoro.
Syksyn tuntua jo ilmassa, no kesän loppua tässä jo odotellaankin.
Muistan kyllä kauniita ja kuumiakin syyskuun päiviä, käärme lekotteli kannon päässä, kun marjassa sellaisen kohtasin, meni tarkaksi puolukkamättäiden keräily.
Taitaa se puolukan keruun aika lähestyä ja kertovat niitäkin paljon olevan, kai minäkin osani saan, vesi tulee kielelle, kun kaalilaatikon ja puolukka lautasen sielun silmin näen;)

Minä laitan paremmaksi tuon lastenlasteni iän, vanhin jo viittäkymmentä tavoittaa, kun nuorena lapset hankkii, saa nähdä perheen kasvun useassa ikäryhmässä.
Eilen soitteli taas joku uuden lääkkeen myyjä ja tarjosi jotain vatsalääkettä, sanoin, että aikani jo loppua lähestyy, en enää mitään lääkkeitä tarvitse.
Minäkin kampaajalle päivittelin hiusten lähtöä, totesi senkin osin ikään kuuluvan.

Tuohon väitteeseen, että demeter riitaa haastaa, en alkuunkaan usko, mutta voi siitä löytää hyvällä tahdolla jotain rivien väliin laitettuna, mutta näin ei ole.
Mielipide ajatuksesta, että minä, minä olisi päätarkoitus kaikessa kirjoittelussamme ei sekään sovi tapoihimme.
Totta sekin, jos paljon kirjoittaa se minä niissä esiintyy pakostakin, kun oma eläminen aiheena, se arjen kertominen, mistäs sitä muusta kertoisi, kuin omista tapahtumistaan.
Kehumista ei liene jos kiitoksen antaa jos asia siihen menee, että tykkää, minusta on hyvää mieltään purkaa vaikka tavanomaisella kiitoksella, kiitoksen saajallekin se hyvän mielen tuottaa.
Rivienvälistä lukutaitoa en osaa, vaikka kai pitäisi, ei niin sinisilmäinen kaiken suhteen olisi, mutta aitous saa kirjoituksista paistaa, olkoon se vaikka arvostelun väärti.
Jatketaan vaan demeter oman mielen mukaisesti, jos joku jotain löytää, mikä ei ole tarkoitettu, liene kirjoittajan hyvän mielikuvituksen tuote.
Mielipide vapaus eläköön.

Joku tuon nimen alla toimiva yritys on minunkin nettiolemassa olon aikana silmiin sattunut ja varmaan tilasinkin sieltä, mutta jostakin syystä se jäi lyhyeksi, ehkä juuri siksi, että Klingel veti enemmän.
Muistelen, että myös liian "hienoa" minun makuuni, kun tykkään sellaisesta joka hetkeen sopivista vaatteista.
Tuota etsimistä en vielä ole kovin paljon kokenut, unohtelen, mutta tovin mietittyä, muistan, nimien kanssa useinkin tulee katkoja.
Tulipa mieleen, että jospa minäkin piirakan paistoon rupeaisin, on aikaa mennytkin kun viimeksi paistoin.
En mikään piirakka tekijä ole sanan täydessä merkityksessä, kun anoppiini ja kälyyni vertaan, mutta syötyä ovat tulleet aina.
Tarpeet kotoa löytyy ja nyt kun idea on saatu, innostun kyllä tekemäänkin.
Ikävä juttu tuo miniäsi kohtalo, on se ainainen pelko, vaikka terveen paperit saisikin, sama on minunkin miniäni kohtalo, tosin hyvin on vielä pärjännyt.

Nyt olen kuullut naapurin ruuan teon ja omista en sen enempää kerrokaan, että ei aina kuitenkaan pelkkää ruuan tekemistä tämä meidän kirjoittelu ole.
Muitakin huolia ja jopa ilojamme kerromme Ano 00018 aina ei kuitenkaan pelkkää ruokaa valmistella, vaikka onhan se tärkeä asia sekin
Joskus tuo totuus on toisenlainen, jos vielä tuo" pään sisään" meneminen unohdettaisiin sitäkin pyrkimistä on, kuten demeter mainitsi.

Lupsakkaa päivää ystävät ja kylänmiehet/naiset.

Lue lisää

Kirkkaana valkeni tämäkin aamu. Yöllä on tulla ripsahtanut
vettä. Olin aikaisin liikkeellä niinkuin tavallista ja nyt huomaa,
että kesä ja kesälomat ovat auttamattomasti loppu.

Koulut alkavat ja tänään on nähtävästi sisäänkirjoittautumis-
päivä. Lenkin varrella on koulukuljetusautojen p-paikka.
Autoja oli odottelemassa vanhempia ekaluokalle menevien
tukena. Kaikki lapset eivät tuntuneet saavan yhteyttä vanhem-
paansa ja se tuntui pahalta sydämmessä.
Eräs isä seisoi kuin patsas, kädet taskussa, puhumattomana,
katsoi suoraan eteensä leuka kohotettuna. Hänen sääressään
roikkui pieni poika ja yritti saada kontaktia isäänsä. Varmaan
pojalle pelottava, ensimmäinen päivä koulussa, missä paljon
tuntemattomia lapsia, eikä isä eleelläkään yrittänyt lievittää
lapsensa pelkoa…

Mietin, että 52 vuotta on kulunut, kun itse seisoin käsi kädessä
poikani kanssa koulun seinustalla ja kerroin kaikkea positiivista
koulusta, kuinka kiltin opettajan saavat ja paljon uusia kavereita,
oppivat uusia asioita. Vanhemmat eivät saaneet tulla sisälle,
vaan sanottiin ”hei sitten” kullanmuruille. Muutaman tunnin
päästä tapaisimme taas.
Kyllä tuli pala kurkkuun, kun lähdin kävelemään kotia kohti ja
ajattelin, että ihanat lapsuusvuodet ovat ohi ja nyt alkaa trim-
maus tulevaisuutta varten, ei aina helppoa, mutta valinnan-
varaa ei ole. Vastoinkäymisetkin pitää oppia ottamaan ja sel-
viytymään niistä.

Eilen oli taloyhtiön siivoojat pesseet luhtikäytävän lasikaiteet.
Niissä olikin lokkien käyntikortteja, siitepölyä ja muuta pölyä.
Nyt on niin ihanan raikasta käytävällä. Siitä sain idean mennä
järjestelemään ja siivoamaan parveketta. Nostan tuuletus-
telineen parvekkeelle ja ripustan takkeja tuulettumaan.

Kohta tarvitsee pukeutua lämpimämmin. Vielä jonkin aikaa on
yli +20º lämpöä jakelussa. Serkkutyttö kyseli, onko täällä vielä
lämmintä, kun pohjoisessa on sadellut ja siellä on vaan vähän
päälle +10º. Toivottavasti lämpö pysyy vielä jonkin aikaa näillä
seuduilla, että serkku saa hienon lomakokemuksen.
Serkutkin vanhenevat ja yksi toisensa jälkeen poistuu tuonpuo-
leisiin. Parhaimmillaan meitä oli 19 serkusta, jäljellä 7, nuorin
65 v, vanhin täytti 90 v.

Jospa menen pöllyttelemään tuonne parvekkeelle, kun ei juuri
tällä hetkellä ole ”muuta puuhoo”.
Iloista torstaita!
/MdK

Aikaista huomenta, torille tulee vävy pian hakemaan ja kauppareissukin tehdään.
Tulee tekemään omat ruokaostokset ja siihen liitetään minunkin kaupan käynti.
Pinnaaminen tässä tapauksessa sopii minulle, vaikka jaksaisin kävelläkin nämä matkat, mutta rasitus jää kärsimättä, kun autolla asiat hoituu.

Tuota minä keskeisyyttä rupesin oikein miettimään, miten sen pitäisi toimia?
Hyvin vaikea on kertoilla tapahtumia joita matkalle tulee, että ei minä niissä esiintyisi, minähän tätä polkua kuljen, minähän ruokaa laitan, siivoan ja käyn kaupassa ja jopa laiskottelen.
Joskus hieman tarpeetonta kehumistakin mukaan tulee, mutta minä niissäkin päähenkilö.
Toinen sekava juttu mielestäni on tuo kehuminen, miten se ilmenee.
Jos totuudellisesti kertoo tekemisiään ja joku toinen kokee ne hyväksi, eikö olekin ihan sopivaa kiitosta antaa.
Sinisilmäisenä joskus itseäni pidän ja aivan todesta kiitokset otan, eikö näin pitäisi ollakin. uskoen, ettei kukaan jaksa kiitoksia jakaa, jos ei aihetta siihen tunne.
Voisihan sanoa, että lapsenmielinen olen, no onkos sekään pahasta, eiköhän jätetä tuo kehuminen pois ja kiitokset sen sijaan annetaan niin usein kuin siihen aihetta löytyy.
Demeter, kiitellään vaan, kyllä se paremmalta kuulosta kuin nälviminen.
Aika harvoin tuon tekoälyn puoleen käännyn ja jos niin teen, niin vaikeita kysyn, että sanoo ihmisvastaajalle ohjaavansa;)

Paistoinpa 23 piirakkaa minäkin, kun sain kimmokkeen MdK tekemisestä.
Yritän aina hyvin ohutkuorisia tehdä (kuten anoppini) ja sitten muoto kärsii, kun repeilevät, puurokin tällä kertaa löysää, mutta pellille niitä kuitenkin sain laitettua.
Kummi-tyttöni toi äitinsä asunnosta komean kukan ja maistiaisia hänelle tarjosin, hänen tapansa nähdä kaikki asiat hyviksi, niin taas kiitosta piirakoistakin antoi.
Voisin itsekin todeta, että kuoret maistuvat hyviltä, vaikka näössä on parantamista.
Oli löytänyt äidilleen kauniin villatakin kirpparilta ja toi minulle, kun pitäisi taskut neuloa, äidilleen ne on tärkeät, että nenäliina aina käden ulottuvilla, ilmastointi siellä nykyisessä kodissa niin isolla, että äitinsä viluilee.
Aina jotakin vaivaa löytyy, vaikka kuinka hyvin asiat olisi, koti on kuitenkin mieleinen.

Ajatus kulkeutui minullakin tuon ekaluokkalaisen koulun aloitukseen, Englanninkieliseen kouluun meni ja innokas alku ainakin oli, mutta tällä elämän kokemuksella, tiedän, että aina ei elämä suju onnellisesti ja siksi huokaisin ajatukseni jonnekin, että onni matkassa kulkisi.
Toivottavasti vanhemmat jaksaisi kannustaa ja neuvoa oikeat polut kulkemaan.
Aina ei sekään riitä, maailma tarjoaa niin monenlaisia houkutuksia.
Uskon ja toivon, että pojan tyttäreni ovat maalaisjärjellä ajattelevia, hyvin ainakin tähän asti näin on ollut ja oikeita ohjeita lapsilleen antavat.

Tuo anteeksi pyytäminen pitäisi olla itsestään selvää, siinä missä kiitoksetkin annetaan, en koe sitä sen vaikeammaksi minäkään, oikeassa olet 00024.
Joskus on vaikea paneutua kirjoittajan sanomaan ja näin niitä väärinkäsityksiä tulee.
Yritetään olla ymmärtäväisiä kaikkia kohtaan.

No nyt tämän aamun teksti, ehkä asiaakin joukossa, toivon.
Nautitaan kesän kauniista päivästä, mikä koko maata koskevaksi on annettu.

Hil-la kirjoitti:

Aikaista huomenta, torille tulee vävy pian hakemaan ja kauppareissukin tehdään.
Tulee tekemään omat ruokaostokset ja siihen liitetään minunkin kaupan käynti.
Pinnaaminen tässä tapauksessa sopii minulle, vaikka jaksaisin kävelläkin nämä matkat, mutta rasitus jää kärsimättä, kun autolla asiat hoituu.

Tuota minä keskeisyyttä rupesin oikein miettimään, miten sen pitäisi toimia?
Hyvin vaikea on kertoilla tapahtumia joita matkalle tulee, että ei minä niissä esiintyisi, minähän tätä polkua kuljen, minähän ruokaa laitan, siivoan ja käyn kaupassa ja jopa laiskottelen.
Joskus hieman tarpeetonta kehumistakin mukaan tulee, mutta minä niissäkin päähenkilö.
Toinen sekava juttu mielestäni on tuo kehuminen, miten se ilmenee.
Jos totuudellisesti kertoo tekemisiään ja joku toinen kokee ne hyväksi, eikö olekin ihan sopivaa kiitosta antaa.
Sinisilmäisenä joskus itseäni pidän ja aivan todesta kiitokset otan, eikö näin pitäisi ollakin. uskoen, ettei kukaan jaksa kiitoksia jakaa, jos ei aihetta siihen tunne.
Voisihan sanoa, että lapsenmielinen olen, no onkos sekään pahasta, eiköhän jätetä tuo kehuminen pois ja kiitokset sen sijaan annetaan niin usein kuin siihen aihetta löytyy.
Demeter, kiitellään vaan, kyllä se paremmalta kuulosta kuin nälviminen.
Aika harvoin tuon tekoälyn puoleen käännyn ja jos niin teen, niin vaikeita kysyn, että sanoo ihmisvastaajalle ohjaavansa;)

Paistoinpa 23 piirakkaa minäkin, kun sain kimmokkeen MdK tekemisestä.
Yritän aina hyvin ohutkuorisia tehdä (kuten anoppini) ja sitten muoto kärsii, kun repeilevät, puurokin tällä kertaa löysää, mutta pellille niitä kuitenkin sain laitettua.
Kummi-tyttöni toi äitinsä asunnosta komean kukan ja maistiaisia hänelle tarjosin, hänen tapansa nähdä kaikki asiat hyviksi, niin taas kiitosta piirakoistakin antoi.
Voisin itsekin todeta, että kuoret maistuvat hyviltä, vaikka näössä on parantamista.
Oli löytänyt äidilleen kauniin villatakin kirpparilta ja toi minulle, kun pitäisi taskut neuloa, äidilleen ne on tärkeät, että nenäliina aina käden ulottuvilla, ilmastointi siellä nykyisessä kodissa niin isolla, että äitinsä viluilee.
Aina jotakin vaivaa löytyy, vaikka kuinka hyvin asiat olisi, koti on kuitenkin mieleinen.

Ajatus kulkeutui minullakin tuon ekaluokkalaisen koulun aloitukseen, Englanninkieliseen kouluun meni ja innokas alku ainakin oli, mutta tällä elämän kokemuksella, tiedän, että aina ei elämä suju onnellisesti ja siksi huokaisin ajatukseni jonnekin, että onni matkassa kulkisi.
Toivottavasti vanhemmat jaksaisi kannustaa ja neuvoa oikeat polut kulkemaan.
Aina ei sekään riitä, maailma tarjoaa niin monenlaisia houkutuksia.
Uskon ja toivon, että pojan tyttäreni ovat maalaisjärjellä ajattelevia, hyvin ainakin tähän asti näin on ollut ja oikeita ohjeita lapsilleen antavat.

Tuo anteeksi pyytäminen pitäisi olla itsestään selvää, siinä missä kiitoksetkin annetaan, en koe sitä sen vaikeammaksi minäkään, oikeassa olet 00024.
Joskus on vaikea paneutua kirjoittajan sanomaan ja näin niitä väärinkäsityksiä tulee.
Yritetään olla ymmärtäväisiä kaikkia kohtaan.

No nyt tämän aamun teksti, ehkä asiaakin joukossa, toivon.
Nautitaan kesän kauniista päivästä, mikä koko maata koskevaksi on annettu.

Lue lisää

Sitä selvitystä tässä juuri kaipaillaan demeteriltä, että miksi toisten minä kelpaa ja toisten ei.
Hänhän kehui sinun ja mdk "minää" se, kun ei ole kuulemma tätä, kuten hän kirjoittaa:

"Minä/minä ei ole siinä pääroolissa eikä siinä ole tuota esittelyhenkeä, mikä niin helposti hiipii mukaan kerrontaan, etenkin jos on innostunut asiastaan, kilpailuhenkinen ja/tai turhautunut olossaan muuten."

Anonyymi00031 kirjoitti:

Sitä selvitystä tässä juuri kaipaillaan demeteriltä, että miksi toisten minä kelpaa ja toisten ei.
Hänhän kehui sinun ja mdk "minää" se, kun ei ole kuulemma tätä, kuten hän kirjoittaa:

"Minä/minä ei ole siinä pääroolissa eikä siinä ole tuota esittelyhenkeä, mikä niin helposti hiipii mukaan kerrontaan, etenkin jos on innostunut asiastaan, kilpailuhenkinen ja/tai turhautunut olossaan muuten."

Lue lisää

Yritin tuota "minä/minää" selventää vastauksessani eilen 11.49 (Ano 00025) En sitä osaa sen paremmin selventää.
Kolmannen asteen kuulusteluko tästä nyt tuli ?
Kyseessähän oli havainto, ei maalitus - siitäkö nyt vedetään tilille ?
demeter1

Hil-la kirjoitti:

Aikaista huomenta, torille tulee vävy pian hakemaan ja kauppareissukin tehdään.
Tulee tekemään omat ruokaostokset ja siihen liitetään minunkin kaupan käynti.
Pinnaaminen tässä tapauksessa sopii minulle, vaikka jaksaisin kävelläkin nämä matkat, mutta rasitus jää kärsimättä, kun autolla asiat hoituu.

Tuota minä keskeisyyttä rupesin oikein miettimään, miten sen pitäisi toimia?
Hyvin vaikea on kertoilla tapahtumia joita matkalle tulee, että ei minä niissä esiintyisi, minähän tätä polkua kuljen, minähän ruokaa laitan, siivoan ja käyn kaupassa ja jopa laiskottelen.
Joskus hieman tarpeetonta kehumistakin mukaan tulee, mutta minä niissäkin päähenkilö.
Toinen sekava juttu mielestäni on tuo kehuminen, miten se ilmenee.
Jos totuudellisesti kertoo tekemisiään ja joku toinen kokee ne hyväksi, eikö olekin ihan sopivaa kiitosta antaa.
Sinisilmäisenä joskus itseäni pidän ja aivan todesta kiitokset otan, eikö näin pitäisi ollakin. uskoen, ettei kukaan jaksa kiitoksia jakaa, jos ei aihetta siihen tunne.
Voisihan sanoa, että lapsenmielinen olen, no onkos sekään pahasta, eiköhän jätetä tuo kehuminen pois ja kiitokset sen sijaan annetaan niin usein kuin siihen aihetta löytyy.
Demeter, kiitellään vaan, kyllä se paremmalta kuulosta kuin nälviminen.
Aika harvoin tuon tekoälyn puoleen käännyn ja jos niin teen, niin vaikeita kysyn, että sanoo ihmisvastaajalle ohjaavansa;)

Paistoinpa 23 piirakkaa minäkin, kun sain kimmokkeen MdK tekemisestä.
Yritän aina hyvin ohutkuorisia tehdä (kuten anoppini) ja sitten muoto kärsii, kun repeilevät, puurokin tällä kertaa löysää, mutta pellille niitä kuitenkin sain laitettua.
Kummi-tyttöni toi äitinsä asunnosta komean kukan ja maistiaisia hänelle tarjosin, hänen tapansa nähdä kaikki asiat hyviksi, niin taas kiitosta piirakoistakin antoi.
Voisin itsekin todeta, että kuoret maistuvat hyviltä, vaikka näössä on parantamista.
Oli löytänyt äidilleen kauniin villatakin kirpparilta ja toi minulle, kun pitäisi taskut neuloa, äidilleen ne on tärkeät, että nenäliina aina käden ulottuvilla, ilmastointi siellä nykyisessä kodissa niin isolla, että äitinsä viluilee.
Aina jotakin vaivaa löytyy, vaikka kuinka hyvin asiat olisi, koti on kuitenkin mieleinen.

Ajatus kulkeutui minullakin tuon ekaluokkalaisen koulun aloitukseen, Englanninkieliseen kouluun meni ja innokas alku ainakin oli, mutta tällä elämän kokemuksella, tiedän, että aina ei elämä suju onnellisesti ja siksi huokaisin ajatukseni jonnekin, että onni matkassa kulkisi.
Toivottavasti vanhemmat jaksaisi kannustaa ja neuvoa oikeat polut kulkemaan.
Aina ei sekään riitä, maailma tarjoaa niin monenlaisia houkutuksia.
Uskon ja toivon, että pojan tyttäreni ovat maalaisjärjellä ajattelevia, hyvin ainakin tähän asti näin on ollut ja oikeita ohjeita lapsilleen antavat.

Tuo anteeksi pyytäminen pitäisi olla itsestään selvää, siinä missä kiitoksetkin annetaan, en koe sitä sen vaikeammaksi minäkään, oikeassa olet 00024.
Joskus on vaikea paneutua kirjoittajan sanomaan ja näin niitä väärinkäsityksiä tulee.
Yritetään olla ymmärtäväisiä kaikkia kohtaan.

No nyt tämän aamun teksti, ehkä asiaakin joukossa, toivon.
Nautitaan kesän kauniista päivästä, mikä koko maata koskevaksi on annettu.

Lue lisää

Hyvää huomenta!
Tänä aamuna heräsin epätavalliseen ropinaan, eli kaatosatee-
seen. No, vaihtelu virkistää. Vaikka en ole sokerista tehty, niin
päätin siirtää tuon energiaa antavan aamulenkin toiseen ajan-
kohtaan. On täällä ollut pieniä sadekuuroja, mutta ovat olleet
yöllä. Asfaltti on ollut märkä, kun olen lenkille lähtenyt.

Odotettavissa on meluisa viikonloppu.
Kilometrin päässä on vanha lentokenttä, missä on lentopäivät
viikonloppuna, huomenna ja sunnuntaina.
Siellä on lentonäytöksiä kaikilla konetyypeeillä, mitä esim. täällä
Ruotsissa on valmistettu. Kyllä harjoitukset on kuultu ja linnut
ovat kadonneet.
Mukana on myös ulkomaalaisia koneita. Italiasta, Ranskasta ja
Englannista tulee harjoitelleita näytösryhmiä.
Saksasta tuli eilen valtavan iso kone, taitaa olla rahtikone. Ihme,
että sellainen kapistus pysyy ilmassa.

Tietysti näitä päiviä on myös seuraamassa Euroopan suurimmat
"potentaatit". Kaupungin hienointa hotellia vahditaan katollakin,
puhumattakaan ulkopuolisesta valvonnasta. Ei taida kannattaa
mennä kysymään yöpaikkaa tekoparrassa ja salkku kainalossa! 😊

Lämmittelin tässä kirjoittamalla niitä näitä tulevasta viikonlopusta.
Mietin, uskaltaako ”minä”-sanaa käyttää ollenkaan? Kun täällä on
minä-sana pannaan julistettu, punainen vaate, rikka silmässä…
Pitäisikö käyttää kolmatta persoonaa tai siirtyä jopa me-muotoon?
Täytyy ruveta miettimään, mitä keksisi itsensä lisäksi. Villakoirat
tietysti, mutta nekin saavat pian kyytiä, kun tästä kirjoituksesta
selviän.

Nyt en ehdi asiaan sen paremmin sventyä, vaan ajattelen että me
mummut kirjoitamme niin kuin haluamme. Kirjoittelemme, kuinka
meidän vanhojenkin päivät kuluvat ja antavat merkitystä elämään,
siitä huolimatta, että elämänehdot muuttuvat koko ajan, mutta
virikkeitä silti vielä löydämme ja saamme ideoita toisiltamme.
Hil-la teki piirakoita. Minäkin keksin uusia ”temppuja”. Esim. riisi-
puuron jätän illalla paksuksi velliksi ja olen lisännyt siihen kanan-
munan juuri kun otan sen liedeltä. Se on sitä varten, ettei puuro
pursua piirakan reunojen yli paiston aikana. Kauliminen on se
pitkäveteisin juttu, yritän jättää keskustan hieman vahvemmaksi,
että kestää puuron paremmin ja reunat ohuemmaksi. Huomaa,
että sormet on käyneet kömpelöksi, kun on aika rypyttää reunat.

Joskus pikkutyttönä katselin kun äiti teki piirakoita, tuo piirakoitten
rypyttäminen näytti kivalta ja sanoinkin äidille, että kyllä minäkin
ossaisin. – Niin sain näyttää taitoni ja äiti kehui, että saatkin olla
joka kerta mukana piirakoita rypyttämässä, kun tuli niin nättejä
sinun pikkusormillasi! Viimeksi rypyttämäni piirakat eivät ehkä
olisi enää saaneet kärkipisteitä! 😊

Kädet ovat ihmisen tärkeimmät työkalut. Jos käsiä tai vaikkapa
yhtä kättä ei voi jostain syystä käyttää, niin on avuton olo.

Katsoin aamu-uutisista tapausta, missä kerrottiin onnistuneesta
elinsiirrosta. Eräs nainen oli saanut ”uudet kädet” kuolleelta
donaattorilta. Lääkäri kertoi, mitä tapahtui kun veri päästettiin
virtaamaan noihin kuolleen käsiin leikkauksen jälkeen. Valkoiset
kädet olivat muuttuneet roosan värisiksi. Ja nyt pitemmän ajan
jälkeen ne toimivat. Siitä on tulossa joku dokumenttiohjelma nyt
syksyn aikana.

Nyt aion käyttää käsiäni siivoukseen. Se on aika kivaa puuhaa,
kun ei ajattele huomista päivää, selän ja lonkan kolotusta. Laitan
aina musiikkia soimaan, niin työ käy kuin tanssi (slow-fox).
Tällä hetkellä on lentoharjoitukset alkaneet, joten katsotaan mikä
musiikki voi jylinän ylittää.
Mukavaa alkavaa viikonloppua!
/MdK

Susiseppä.

Lauantaiaamu ja enteilee taivas sateen tuloa, myrskyäkin luvattu.
Ikävää tapahtumille joita varmaan vielä löytyy, jos milläkin nimikkeellä, sade ei varmaan osallistujia lisää.
Torilta löysin eilen vaikka mitä, monta purkkia taas pakkaseen, tomaattisosetta, kurpitsaa, herneitä ja porkkaraastettakin jouluporkkanalaatikkoon.
Ostin ison punajuuren, kypsäksi keitin ja tänään kuorrutettuna paistan ja kiva ja vaihtelua antava juures nautittavana.
Kypsiä omeniakin jo löytyi, mitenkähän tuntuu kuin kaikki nopeammin kypsyvät.
Kaikki euron tarjouksista, isoja sipuliakin sain monta, niiden suurkuluttaja olen.
Taas tuli sitä minä tarjoilua, mutta miten keksisikään keinon, että oikein asiat osaisi esittää.

Mielestäni aivan kohtuutonta nuo demeterin kohdalla noiden vastauksien tivaaminen, ainahan löytyy joka sanomisesta sanomista, jos sillä mielin lukee.
Jos kehuu yhtä unohtaa toiset, onko suurikaan virhe, eihän täällä kiitoksia ja hyväksyntää kerjätä, jos jokin jää unohduksiin, ei se mitään tavatonta ole
Turha sanojensa valitseminen aiheuttaa tuskaa, pitää miettiä kaikkea mikä aiheuttaa joillekin pahan mielen.
Aina ei sanoillaan saavuta sitä mitä haluaa, kaikkein parasta vaan kirjoittaa sitä mitä mielessä pyörii.
Kun ketju on siistinä pysynyt, on löydettävä joku sana mikä onkin aivan väärin ja väärässä kohdassa, unohdetaan moinen.

Tuo musiikin kuuluminen jatkuvasti minullakin toimii radion kautta ja juuri ruokien valmistuksen kohdalla, antaa myös ajankohtaista tietoa asioista, joita en uutisista kuuntele.
On kuin olisi vieras käymässä, niin hauskalta kuulostaa juontajien keskenään sanailu.
Kädet, joita harvemmin edes huomaa ovat todella tärkeät, nyt minäkin huomaan miten kauheaa voikaan olla, kun sormia koukkuun vetää ja ranteet ei voimaa nostamiseen anna.
Tätä oireilu ollut nyt jonkun aikaa, ei riitä , että jaloista suonta vetää, nyt sormet samaan seuraan liittyy.
Kiva kun sain vinkin tuosta puuron munan laittamisesta, sitä en ole osannut tehdäkään, kiitos MdK.

Unia näen minäkin paljon, en osaa tulkita, kuten korpikirjailija.
Viime yönä tanhuporukan johtoon siirryin ja osaamistani peräsin, hyvin kuulema sujui, selkeästi jäi uneni mieleen, iskin jalkaakin jonkun sopivan paikan tulle, kuten kansantansseissa tehdään, rytmikästä oli meno.
Olen tanhunnut joskus nuorempana paljonkin, miten se nyt uneeni eksyi, monia vuosikymmeniä sitten tapahtunut.?

No tässä tämän aamun anti, hieman vaikeaksi menee, jos joka sana selvitystä vaatii, mutta yritän selvittää, jos aihetta annoin.
Taitaa jo Etelä-Suomessa sataakin, tänne iltapäivän aikana ehkä joutuu, mutta kivahan on väliin tupapäiviä viettää ja vaikka tekemättömiä töitä selvitellä.

Hil-la kirjoitti:

Lauantaiaamu ja enteilee taivas sateen tuloa, myrskyäkin luvattu.
Ikävää tapahtumille joita varmaan vielä löytyy, jos milläkin nimikkeellä, sade ei varmaan osallistujia lisää.
Torilta löysin eilen vaikka mitä, monta purkkia taas pakkaseen, tomaattisosetta, kurpitsaa, herneitä ja porkkaraastettakin jouluporkkanalaatikkoon.
Ostin ison punajuuren, kypsäksi keitin ja tänään kuorrutettuna paistan ja kiva ja vaihtelua antava juures nautittavana.
Kypsiä omeniakin jo löytyi, mitenkähän tuntuu kuin kaikki nopeammin kypsyvät.
Kaikki euron tarjouksista, isoja sipuliakin sain monta, niiden suurkuluttaja olen.
Taas tuli sitä minä tarjoilua, mutta miten keksisikään keinon, että oikein asiat osaisi esittää.

Mielestäni aivan kohtuutonta nuo demeterin kohdalla noiden vastauksien tivaaminen, ainahan löytyy joka sanomisesta sanomista, jos sillä mielin lukee.
Jos kehuu yhtä unohtaa toiset, onko suurikaan virhe, eihän täällä kiitoksia ja hyväksyntää kerjätä, jos jokin jää unohduksiin, ei se mitään tavatonta ole
Turha sanojensa valitseminen aiheuttaa tuskaa, pitää miettiä kaikkea mikä aiheuttaa joillekin pahan mielen.
Aina ei sanoillaan saavuta sitä mitä haluaa, kaikkein parasta vaan kirjoittaa sitä mitä mielessä pyörii.
Kun ketju on siistinä pysynyt, on löydettävä joku sana mikä onkin aivan väärin ja väärässä kohdassa, unohdetaan moinen.

Tuo musiikin kuuluminen jatkuvasti minullakin toimii radion kautta ja juuri ruokien valmistuksen kohdalla, antaa myös ajankohtaista tietoa asioista, joita en uutisista kuuntele.
On kuin olisi vieras käymässä, niin hauskalta kuulostaa juontajien keskenään sanailu.
Kädet, joita harvemmin edes huomaa ovat todella tärkeät, nyt minäkin huomaan miten kauheaa voikaan olla, kun sormia koukkuun vetää ja ranteet ei voimaa nostamiseen anna.
Tätä oireilu ollut nyt jonkun aikaa, ei riitä , että jaloista suonta vetää, nyt sormet samaan seuraan liittyy.
Kiva kun sain vinkin tuosta puuron munan laittamisesta, sitä en ole osannut tehdäkään, kiitos MdK.

Unia näen minäkin paljon, en osaa tulkita, kuten korpikirjailija.
Viime yönä tanhuporukan johtoon siirryin ja osaamistani peräsin, hyvin kuulema sujui, selkeästi jäi uneni mieleen, iskin jalkaakin jonkun sopivan paikan tulle, kuten kansantansseissa tehdään, rytmikästä oli meno.
Olen tanhunnut joskus nuorempana paljonkin, miten se nyt uneeni eksyi, monia vuosikymmeniä sitten tapahtunut.?

No tässä tämän aamun anti, hieman vaikeaksi menee, jos joka sana selvitystä vaatii, mutta yritän selvittää, jos aihetta annoin.
Taitaa jo Etelä-Suomessa sataakin, tänne iltapäivän aikana ehkä joutuu, mutta kivahan on väliin tupapäiviä viettää ja vaikka tekemättömiä töitä selvitellä.

Lue lisää

Nyt taitaa Hilla olla niin, että et ymmärtänytkään miksi demeltä vastauksia tivataan.
Demehän oli se, joka tätä minä minä kirjoitti, ei anot.

Hil-la kirjoitti:

Lauantaiaamu ja enteilee taivas sateen tuloa, myrskyäkin luvattu.
Ikävää tapahtumille joita varmaan vielä löytyy, jos milläkin nimikkeellä, sade ei varmaan osallistujia lisää.
Torilta löysin eilen vaikka mitä, monta purkkia taas pakkaseen, tomaattisosetta, kurpitsaa, herneitä ja porkkaraastettakin jouluporkkanalaatikkoon.
Ostin ison punajuuren, kypsäksi keitin ja tänään kuorrutettuna paistan ja kiva ja vaihtelua antava juures nautittavana.
Kypsiä omeniakin jo löytyi, mitenkähän tuntuu kuin kaikki nopeammin kypsyvät.
Kaikki euron tarjouksista, isoja sipuliakin sain monta, niiden suurkuluttaja olen.
Taas tuli sitä minä tarjoilua, mutta miten keksisikään keinon, että oikein asiat osaisi esittää.

Mielestäni aivan kohtuutonta nuo demeterin kohdalla noiden vastauksien tivaaminen, ainahan löytyy joka sanomisesta sanomista, jos sillä mielin lukee.
Jos kehuu yhtä unohtaa toiset, onko suurikaan virhe, eihän täällä kiitoksia ja hyväksyntää kerjätä, jos jokin jää unohduksiin, ei se mitään tavatonta ole
Turha sanojensa valitseminen aiheuttaa tuskaa, pitää miettiä kaikkea mikä aiheuttaa joillekin pahan mielen.
Aina ei sanoillaan saavuta sitä mitä haluaa, kaikkein parasta vaan kirjoittaa sitä mitä mielessä pyörii.
Kun ketju on siistinä pysynyt, on löydettävä joku sana mikä onkin aivan väärin ja väärässä kohdassa, unohdetaan moinen.

Tuo musiikin kuuluminen jatkuvasti minullakin toimii radion kautta ja juuri ruokien valmistuksen kohdalla, antaa myös ajankohtaista tietoa asioista, joita en uutisista kuuntele.
On kuin olisi vieras käymässä, niin hauskalta kuulostaa juontajien keskenään sanailu.
Kädet, joita harvemmin edes huomaa ovat todella tärkeät, nyt minäkin huomaan miten kauheaa voikaan olla, kun sormia koukkuun vetää ja ranteet ei voimaa nostamiseen anna.
Tätä oireilu ollut nyt jonkun aikaa, ei riitä , että jaloista suonta vetää, nyt sormet samaan seuraan liittyy.
Kiva kun sain vinkin tuosta puuron munan laittamisesta, sitä en ole osannut tehdäkään, kiitos MdK.

Unia näen minäkin paljon, en osaa tulkita, kuten korpikirjailija.
Viime yönä tanhuporukan johtoon siirryin ja osaamistani peräsin, hyvin kuulema sujui, selkeästi jäi uneni mieleen, iskin jalkaakin jonkun sopivan paikan tulle, kuten kansantansseissa tehdään, rytmikästä oli meno.
Olen tanhunnut joskus nuorempana paljonkin, miten se nyt uneeni eksyi, monia vuosikymmeniä sitten tapahtunut.?

No tässä tämän aamun anti, hieman vaikeaksi menee, jos joka sana selvitystä vaatii, mutta yritän selvittää, jos aihetta annoin.
Taitaa jo Etelä-Suomessa sataakin, tänne iltapäivän aikana ehkä joutuu, mutta kivahan on väliin tupapäiviä viettää ja vaikka tekemättömiä töitä selvitellä.

Lue lisää

Aamupäivää ! Kiitos vain Hil-la, aina löytyy huomautettavaa, tuskin me sitä voimme välttää, mutta jos ei itse tahdolla ketään loukkaa niin eiköhän se riitä synninpäästöksi ?
Kirjoittamishaluja nuo tilille vetämiset tietysti syövät, etenkin silloin kun niistä tahdotaan tehdä kansanhuvia, saadaan imuun samoin ajattelevia ja ruvetaan rakentamaan omaa tarinaa tapahtuman ympärille. Ainakaan oma kärsivällisyyteni ei riitä mukana oloon eikä selittelyyn.

Käsien tarpeellisuudesta oli puhetta. Niiden oireilusta kärsin minäkin. Sisko, joka teki käsitöitä ikänsä, ei niistä kärsinyt - siksipä katson omat kipuni "elämäntapasairaudeksi"..)) "Use it or loose it" - käytä tai menetä.
Käly, joka on kärsinyt sormien/käsien nivelrikosta pitempään kuin minä tekee joka aamu harjoitteita pysäyttääkseen vaivojen etenemisen mutta kipuilee yhtä kaikki.

Pohdin joskus mielessäni kummasta luopuisin - jos/kun luopua pitää: käsistä vai jaloista. Päädyin käsiin ja näinhän on käynyt: jalkoihin olen toistaiseksi pystynyt luottamaan, käsiä täytyy epäillä..))

Sain itseluottamusta virolaisten ystävieni kestittämisestä ja päätin jatkaa tuttujen synttärisankareiden kohdalla: sunnuntaina lasagne ja kakkukahvit heille..))
Ehkä jatkan tapahtumia syksyllä, vieraita on helppo saada, kyläänkutsuja ei niinkään..)) Oman kokemukseni mukaan.

Meidän kohtaamispaikassa on paljon tänne muuttanutta väkeä, ikääntyneitäkin, ja he solmivat mielellään kontakteja "kantaväestöön", täällä pitkään asuneisiin. Jokin "virallinen" projektikin on tähän tarkoitukseen synnytetty, onhan eri ikäryhmien välinen kanssakäyminen todettu hyväksi molemmille osapuolille
ja suorastaan välttämättömäksi uusilla asuinalueilla takaamaan rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Itse olen viihtynyt tosi hyvin tuossa kuviossa: tapaamisten tunnelma on välitön, keskustelua syntyy spontaanisti, "selän takana" supattelua en ole havainnut, aina tapaamisista lähtee iloisin mielin.
Silti en aina noihinkaan tapaamisiin "ehdi", mutta hyvä tietää, että on paikka jossa on "soppaa ja sielunhoitoa" tarjolla kuin Pelastusarmeijassa ikään..))

Lenkille pitää ehtiä ennen povaltua vesisadetta ja kaupassa käydä. Että kiirettä pitää - vanhalla ja hitaalla...

Hyvää viikonloppua!
Toivottaa
demeter1, se epäluotettava takinkääntäjä..))

Anonyymi00041 kirjoitti:

Aamupäivää ! Kiitos vain Hil-la, aina löytyy huomautettavaa, tuskin me sitä voimme välttää, mutta jos ei itse tahdolla ketään loukkaa niin eiköhän se riitä synninpäästöksi ?
Kirjoittamishaluja nuo tilille vetämiset tietysti syövät, etenkin silloin kun niistä tahdotaan tehdä kansanhuvia, saadaan imuun samoin ajattelevia ja ruvetaan rakentamaan omaa tarinaa tapahtuman ympärille. Ainakaan oma kärsivällisyyteni ei riitä mukana oloon eikä selittelyyn.

Käsien tarpeellisuudesta oli puhetta. Niiden oireilusta kärsin minäkin. Sisko, joka teki käsitöitä ikänsä, ei niistä kärsinyt - siksipä katson omat kipuni "elämäntapasairaudeksi"..)) "Use it or loose it" - käytä tai menetä.
Käly, joka on kärsinyt sormien/käsien nivelrikosta pitempään kuin minä tekee joka aamu harjoitteita pysäyttääkseen vaivojen etenemisen mutta kipuilee yhtä kaikki.

Pohdin joskus mielessäni kummasta luopuisin - jos/kun luopua pitää: käsistä vai jaloista. Päädyin käsiin ja näinhän on käynyt: jalkoihin olen toistaiseksi pystynyt luottamaan, käsiä täytyy epäillä..))

Sain itseluottamusta virolaisten ystävieni kestittämisestä ja päätin jatkaa tuttujen synttärisankareiden kohdalla: sunnuntaina lasagne ja kakkukahvit heille..))
Ehkä jatkan tapahtumia syksyllä, vieraita on helppo saada, kyläänkutsuja ei niinkään..)) Oman kokemukseni mukaan.

Meidän kohtaamispaikassa on paljon tänne muuttanutta väkeä, ikääntyneitäkin, ja he solmivat mielellään kontakteja "kantaväestöön", täällä pitkään asuneisiin. Jokin "virallinen" projektikin on tähän tarkoitukseen synnytetty, onhan eri ikäryhmien välinen kanssakäyminen todettu hyväksi molemmille osapuolille
ja suorastaan välttämättömäksi uusilla asuinalueilla takaamaan rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Itse olen viihtynyt tosi hyvin tuossa kuviossa: tapaamisten tunnelma on välitön, keskustelua syntyy spontaanisti, "selän takana" supattelua en ole havainnut, aina tapaamisista lähtee iloisin mielin.
Silti en aina noihinkaan tapaamisiin "ehdi", mutta hyvä tietää, että on paikka jossa on "soppaa ja sielunhoitoa" tarjolla kuin Pelastusarmeijassa ikään..))

Lenkille pitää ehtiä ennen povaltua vesisadetta ja kaupassa käydä. Että kiirettä pitää - vanhalla ja hitaalla...

Hyvää viikonloppua!
Toivottaa
demeter1, se epäluotettava takinkääntäjä..))

Lue lisää

Kiva, demeter1, kun kerroit tuosta kohtaamispaikasta ja muistutit
minuakin siitä, että "en ole muistanut" ollenkaan, että täällä koti-
kaupungissani on kohtauspaikka, "Internationell Kvinnoförening",
jonka jäsen olin 90-luvulla, mutta sitten muutin maalle, kun ostin
talon eläkkeelle jäätyäni. Tapasimme kerran kuukaudessa, joitakin
jäseniä tapasin myös kuntosalilla tai uimahallissa.
Nythän voisin taas liittyä IKF:ään. Muistan että meitä oli monesta
kymmenestä eri maasta ja joskus saimme laittaa tyypilisiä koti-
maamme ruokia ja tutustuimme eri kulttuurien tapoihin.
Meitä oli kaiken ikäisiä, elämän kaikki vaiheet edustettuina.
Oli mielenkiintoista jutella myös naisten roolista eri maissa. Aina
oli hauskaa tavata.
Katsoin kunnan asukastaustoja. Nykyään on asukkaita yli 80 eri
maasta, joten kyllä naisjärjestössä jäseniä on edelleen.
/MdK

Hahaaa... "pissa" sekin hyvä, mutta tarkoitin poissa :)

Huomenta@

Onhan se hyvä välillä selvittää missä mennään.

"turha kai sitä on vakuutella, kun täällä nähdään toisen pään sisään je kerrotaan hänelle jopa hänen "salaiset motiivinsa"..))" Kirjoitti Deme.

Minunkin tiedettiin olevan pitkävihainen Hillaa ja joitakin muita kirjoittajia kohtaan. En tiedä motiivianne, mutta viha on voimakas tunne, sellaista en tunne. Nuorenpana sitä oli totisempi nyt hymyilyttää kaikki jonninjoutava.

Kirjoitin eilen väärin Linnanvirta tapahtuma on ensi viikonlopulla ja tämä viikonloppu istutaan mieheni kanssa parvekkeella ja otetaan osaa Kainuun musiikkijuhliin. Eilen illalla seurasimme nuorisoa, joka oli varannut retki-istuimia ja tarjottavia autojen takakontteihin. Osa pelasi lentopalloa maantiellä. Hauskaa näytti olevan. Musiikki kuului kivasti parvekkeelle, jossa saunan jälkeen napostelimme minigroisantteja ja muuta hyvää. Tänä iltana juhlat jatkuvat, pyrimme olemaan mukana. Kymppiuutisten aikaan siirrymme sisätiloihin.

Tänään ohjelmassa puulaattojen maalaamista, puulaatat saavat perhosen kuvia tulevaan Linnanvirta luonto tapahtumaan.

Kivaa Päivää ;)

Onko pojallasi siis lastenlapsia?
Et ole koskaan puhunut lastenlastesi tai heidän lastensa tapaamisista. Eivät taida oikein olla kiintyneitä mummoon🤔
Vai lienevätkin vain miniäsi lapsia ja lapsenlapsia?

Sunnuntaipäivää, sateisena se valkeni, tai koko yön rapina kuului, no hyväkin, vähän noitaikkunoita putsaa, kun sade lasiin osuu.
Vesi on tarpeen ollaan vaan ihan hissukseen ja katsellaan tyytyväisenä sadetta.
Radiossa kertoivat, että lohen kasvu on onnistunut siellä Tornion tienoilla, kolme huonoa vuotta takana, nyt sitten lohikanta elpymässä, niitä "lipotaan" siis lohia, näin ymmärsin.
Olisihan se surullinen asia, jos kalat järvistä loppusi, kuitenkin tärkeä ruuanlähde.

Hajuvesikin karhuja karkottaa, tämän kerrottuna kuullut, minun kokemukseni karhuista siihen pysähtyykin
Entisen mökkini tiellä oli kaksi karhua tallustanut, mutta ei pihaan kumminkaan, tiedän, että alueella karhuja liikkuu.
Eiköhän ne käärmeetkin kohta pesiinsä mene, vaikka vielä puolukka aikaan sellaisen näin minäkin, kauan sitten.
Samat vaivat Eliaana minunkin käsissä, aika pelottava ajatus, että ei voisi käsiä käyttää.
Joka aamu veryttelen yhteydessä myös käsiä muistan huomioida, sormista lähtien.
Aloitin taas sukan teon, ihan siksi, että sormet vertyisi.

Samaan mieltymään ohrarieskan tykkäämisestä yhdyn kanssasi Ano 00048, eikä ole edes vaikea tehdä.

Ihanasti kertoilit lapsuuskodistasi Ano 00046, tuntui tutulta, vaikka itse ole maalaiselämää entiseen tapaan kokenut.
Lapsena kävimme äitini lapsuudenystävän luona ja sieltä jotain muistoja mieleen jäi.
Vinttikaivo, minkä kannelle tonkat ja muut lypsyyn tarvittavat kesäisin valumaan laitettiin, kai ne sisätiloissa pestiin ja sitten raikkaalla kaivovedellä huuhdeltiin.
Muistan ihmeenä senkin, kun separaattorilla kermaa maidosta erotettiin, katselin toimia ja kysyin mistä se maito sitten tulee, selvisihän sekin emännän kertoillessa.
Kurrista muistan, miten se janojuomana oli hyvää heinäpellolla töitä tekeville, meijeriltä palautettiin kurria niin halutessa ja tonkka kaivoon ja kylmä janon ottava juoma valmiina heinätöissä oleville.
Heinätöissä en ole ollut, mutta luumukiisseliä olen syönyt ja hyväähän se on.
Isossa maalaistalossa vietin kesiä aikuisena ollessa ja uuni oli niin suuri, että neljätoista leipää uuniin kerralla mahtui, iso oli tupakin, uuni vei monta neliötä tilasta.
Oli siinä emäntä tiukalla, kun isossa korvossa leipätaikinaa alusti, ehkä kädetkin pysyivät kunnossa tuon asian voimasta, kuten lehmänlypsynkin ja muiden töiden lisänä.
Tuo puolukkapuuro ei turhasta kiitosta saa, hyvää tänä päivänäkin, jospa vielä pystyisikin puolukat itse keräämään, silmissä ihania puolukkamättäitä vielä näen.

Varmaan jossain tapauksessa apua tuosta tekoälystä onkin, kuten Ano 00042 ainakin koneen käyttöohjeiden selvennyksessä, en vain meinaa muistaa sitä käyttää.

Viha on todella vahva sanana, en usko, että kukaan oikeastaan kirjoittajista toisiaan vihaa.
Onhan sitä huomannut jotain kitkeryyttä monenkin taholta, mutta eipä niitä kannata miettiä.
Ikäväksi menee kirjoittelu, kuten on huomattu, jos toisten kunnioittaminen ihmisenä katoaa, jokaisella omat mietteet eri asioista ja kilpailua ei kai tässä iässä enää paremmuudesta ole.
Muistelen kyllä, että se tieto mitä kukin päänsä sisällä koki, oli jonkun mielestä melko selvää, ymmärrys oli varmaa.

Onpa hankala homma tuon miniäsi sairauden ympärillä pyörivä asia, ei sitä oikein osaa edes sisäistää, vaikea joka tapauksessa, sen ymmärrän.
Se vaatii pojaltasikin ymmärrystä ja taitoa toimia oikein MdK, ei sitä aina ymmärrä mistä voi vaivoja saada.
Enpä kadehdi tuota lentomelua, en katsomaankaan menisi.

Paloma tavannut onnistuneesti sukulaisiaan ja muistojen kirja lisää aineksia sai.
Onhan niinkin, että sisarusparvessakin mielipiteet jakaantuu, mutta viisautta on asiaa vältellä, että hyvä mieli jää tapaamisesta.

Nyt taitaa merkit olla loppusuoralla, joten toivotan hyvää sadepäivää kaikille, iloitaan kodin lämmöstä.

Hil-la kirjoitti:

Sunnuntaipäivää, sateisena se valkeni, tai koko yön rapina kuului, no hyväkin, vähän noitaikkunoita putsaa, kun sade lasiin osuu.
Vesi on tarpeen ollaan vaan ihan hissukseen ja katsellaan tyytyväisenä sadetta.
Radiossa kertoivat, että lohen kasvu on onnistunut siellä Tornion tienoilla, kolme huonoa vuotta takana, nyt sitten lohikanta elpymässä, niitä "lipotaan" siis lohia, näin ymmärsin.
Olisihan se surullinen asia, jos kalat järvistä loppusi, kuitenkin tärkeä ruuanlähde.

Hajuvesikin karhuja karkottaa, tämän kerrottuna kuullut, minun kokemukseni karhuista siihen pysähtyykin
Entisen mökkini tiellä oli kaksi karhua tallustanut, mutta ei pihaan kumminkaan, tiedän, että alueella karhuja liikkuu.
Eiköhän ne käärmeetkin kohta pesiinsä mene, vaikka vielä puolukka aikaan sellaisen näin minäkin, kauan sitten.
Samat vaivat Eliaana minunkin käsissä, aika pelottava ajatus, että ei voisi käsiä käyttää.
Joka aamu veryttelen yhteydessä myös käsiä muistan huomioida, sormista lähtien.
Aloitin taas sukan teon, ihan siksi, että sormet vertyisi.

Samaan mieltymään ohrarieskan tykkäämisestä yhdyn kanssasi Ano 00048, eikä ole edes vaikea tehdä.

Ihanasti kertoilit lapsuuskodistasi Ano 00046, tuntui tutulta, vaikka itse ole maalaiselämää entiseen tapaan kokenut.
Lapsena kävimme äitini lapsuudenystävän luona ja sieltä jotain muistoja mieleen jäi.
Vinttikaivo, minkä kannelle tonkat ja muut lypsyyn tarvittavat kesäisin valumaan laitettiin, kai ne sisätiloissa pestiin ja sitten raikkaalla kaivovedellä huuhdeltiin.
Muistan ihmeenä senkin, kun separaattorilla kermaa maidosta erotettiin, katselin toimia ja kysyin mistä se maito sitten tulee, selvisihän sekin emännän kertoillessa.
Kurrista muistan, miten se janojuomana oli hyvää heinäpellolla töitä tekeville, meijeriltä palautettiin kurria niin halutessa ja tonkka kaivoon ja kylmä janon ottava juoma valmiina heinätöissä oleville.
Heinätöissä en ole ollut, mutta luumukiisseliä olen syönyt ja hyväähän se on.
Isossa maalaistalossa vietin kesiä aikuisena ollessa ja uuni oli niin suuri, että neljätoista leipää uuniin kerralla mahtui, iso oli tupakin, uuni vei monta neliötä tilasta.
Oli siinä emäntä tiukalla, kun isossa korvossa leipätaikinaa alusti, ehkä kädetkin pysyivät kunnossa tuon asian voimasta, kuten lehmänlypsynkin ja muiden töiden lisänä.
Tuo puolukkapuuro ei turhasta kiitosta saa, hyvää tänä päivänäkin, jospa vielä pystyisikin puolukat itse keräämään, silmissä ihania puolukkamättäitä vielä näen.

Varmaan jossain tapauksessa apua tuosta tekoälystä onkin, kuten Ano 00042 ainakin koneen käyttöohjeiden selvennyksessä, en vain meinaa muistaa sitä käyttää.

Viha on todella vahva sanana, en usko, että kukaan oikeastaan kirjoittajista toisiaan vihaa.
Onhan sitä huomannut jotain kitkeryyttä monenkin taholta, mutta eipä niitä kannata miettiä.
Ikäväksi menee kirjoittelu, kuten on huomattu, jos toisten kunnioittaminen ihmisenä katoaa, jokaisella omat mietteet eri asioista ja kilpailua ei kai tässä iässä enää paremmuudesta ole.
Muistelen kyllä, että se tieto mitä kukin päänsä sisällä koki, oli jonkun mielestä melko selvää, ymmärrys oli varmaa.

Onpa hankala homma tuon miniäsi sairauden ympärillä pyörivä asia, ei sitä oikein osaa edes sisäistää, vaikea joka tapauksessa, sen ymmärrän.
Se vaatii pojaltasikin ymmärrystä ja taitoa toimia oikein MdK, ei sitä aina ymmärrä mistä voi vaivoja saada.
Enpä kadehdi tuota lentomelua, en katsomaankaan menisi.

Paloma tavannut onnistuneesti sukulaisiaan ja muistojen kirja lisää aineksia sai.
Onhan niinkin, että sisarusparvessakin mielipiteet jakaantuu, mutta viisautta on asiaa vältellä, että hyvä mieli jää tapaamisesta.

Nyt taitaa merkit olla loppusuoralla, joten toivotan hyvää sadepäivää kaikille, iloitaan kodin lämmöstä.

Lue lisää

Hyvää sunnuntaita!

Hyvin nukutun yön jälkeen olisin halunnut nukkua vielä
vaan hiukkasen pitempään, mutta minulla on sellainen
sisäänrakennettu kello, joka ei anna rauhaa vetää ”lais-
kanrehua” niinkuin olen kuullut jonkun sanontatavan
lapsuudessani.
Niinpä vetäisin lenkkivatteet päälle ja lähdin ulos, ennen-
kuin uhkaavan näköiset pilvet ratkeavat liitoksistaan.
Eliaana kertoi heidän seuduilla nähdystä karhusta!
Yksi serkkuni asuu kaakkois-Karjalassa ja hän on ahkera
lenkkeilijä metsämaastossa. Eräänä päivänä oli tullut
karhu vastaan. Molemmat olivat nähneet toisensa saman-
aikaisesti. Ja molemmat olivat tehneet täyskäännöksen
ja lähteneet juoksemaan toisiaan pakoon! 😊
Taisi olla nuori, kokematon karhu, joka oli lähtenyt tutkimus-
matkalle. –

Niinkuin eilen kerroin, niin täällä meillä on Ruotsin lennos-
ton 100-vuotisjuhlien vietto menossa.
Eilen oli 8-tuntinen lento-ohjelma, tarkkaan aikataulutettu.
Paikallislehti oli julkaissut aikataulun, joten näytöksestä voi
poimia ”rusinat” ja odotella kun taivaalle ilmestyi esim. italia-
laisten Frecce Tricolori, 9 koneen muodostelma joka päästi
Italian lipun värit ilmaan. Lensivät myös poikkisuuntaan ja
uusivat värileikin, joten värisuihketta laskeutui myös tämän
alueen p-paikoille.
Englantilaisten Red Arrows oli myös odotettu tiimi. Heidän
päällikkönsä on muuten nainen, on lentänyt Englannin ilma-
voimissa yli 20 vuotta.
Istuin välillä parvekkeella, välillä keittiön pöydän ääressä ja
seurasin näytöstä, läppäri oli keittiön pöydällä ja aikataulu
esillä, että näki, mitä mielenkiintoista on tulossa.
Suomalaisten Midnight Hawks olivat mukana aivan näytöksen
alkuvaiheessa. 4 konetta tarkasti saman etäisyyden päässä
toisistaan satojen kilometrien nopeudella puhalsivat kentän
yli.
Puolen päivän aikaan kaupungin oma ”lelu” JAS 39E Gripen,
lensi kuin sukkula kohtisuoraan ilmassa, teki luuppeja, ”kelli”
selällään ja mahallaan ja kiisi välillä kohtisuoraan ylös kuin
piston saaneena!
Lentometeliin olen tottunut jo 1989, kun muutin eka kerran
tänne asumaan. Poika oli silloin lennoston leivissä. Lento-
meteli täällä on aina tarkoittanut sitä, että kaikki on hyvin.
Ihmisillä on töitä. - Olin kerran Saabin perhepäivillä, missä
oli mm järjestetty lentonäytös. Istuimme pienellä mäen-
kumpareella kentän vieressä, kun JAS oli starttivalmiina.
Se oli niin kauheaa ääntä, että se paine, mikä siitä lähti,
tuntui katkaisevan kylkiluut. Onneksi kone ”hyppäsi” ilmaan,
että hengitys pääsi tasaantumaan.

Maalaistalon elämä on minulle tuttua ja tuosta leipäuunista
tulee mieleen leipomispäivät ja iso taikinatiinu. Meillä se oli
soikea saavi, n 70x50x50, kannellinen. Kannessa oli reikä
reunassa. Siitä pisti esiin hierimen varsi. Hierin oli tehty puun
latvasta. Muistan sen hierimen äänen, kun äiti laittoi hapan-
leivän juuren ja sekoitti aineita hierimellä, joka ”hurisi” leipä-
tiinun reunoja vasten.

Separaattori eli ”maitokone” on myös tuttu vempain.
Sen tiskaaminen ei ollut mielipuuhaa! – Mutta maitokoneen
hyrinä. varsinkin lauantai-iltaisin on jäänyt mieleen muine
sivuilmiöineen, kuin jokin pastoraalinen maalaus maalais-
idyllista:
Iltalypsy ohi, lehmät vielä nauttivat lehmisavuista niinkauan
kuin savua vähänkään tulee ja kärpäset pysyttelevät loitolla,
saunalta tulee saunasavujen tuoksu, kirkonkylältä kirkon-
kellojen ääni pyhän alkamisen merkiksi ja avonaisen tuvan
ikkunan kautta kuuluu maitokoneen hyrinä.
Ajatella, että lapsena voi rekisteröidä tuollaisia tapahtumia
niin, että ne ovat säilöttynä jossakin loppuelämän ajan!

Näin se on. Kirjoittipa mistä aiheesta tahansa, niin lapsuuden
muistot pulpahtavat aina esiin. 😊
Muistelmiin!
/MdK

Anonyymi00049 kirjoitti:

Hyvää sunnuntaita!

Hyvin nukutun yön jälkeen olisin halunnut nukkua vielä
vaan hiukkasen pitempään, mutta minulla on sellainen
sisäänrakennettu kello, joka ei anna rauhaa vetää ”lais-
kanrehua” niinkuin olen kuullut jonkun sanontatavan
lapsuudessani.
Niinpä vetäisin lenkkivatteet päälle ja lähdin ulos, ennen-
kuin uhkaavan näköiset pilvet ratkeavat liitoksistaan.
Eliaana kertoi heidän seuduilla nähdystä karhusta!
Yksi serkkuni asuu kaakkois-Karjalassa ja hän on ahkera
lenkkeilijä metsämaastossa. Eräänä päivänä oli tullut
karhu vastaan. Molemmat olivat nähneet toisensa saman-
aikaisesti. Ja molemmat olivat tehneet täyskäännöksen
ja lähteneet juoksemaan toisiaan pakoon! 😊
Taisi olla nuori, kokematon karhu, joka oli lähtenyt tutkimus-
matkalle. –

Niinkuin eilen kerroin, niin täällä meillä on Ruotsin lennos-
ton 100-vuotisjuhlien vietto menossa.
Eilen oli 8-tuntinen lento-ohjelma, tarkkaan aikataulutettu.
Paikallislehti oli julkaissut aikataulun, joten näytöksestä voi
poimia ”rusinat” ja odotella kun taivaalle ilmestyi esim. italia-
laisten Frecce Tricolori, 9 koneen muodostelma joka päästi
Italian lipun värit ilmaan. Lensivät myös poikkisuuntaan ja
uusivat värileikin, joten värisuihketta laskeutui myös tämän
alueen p-paikoille.
Englantilaisten Red Arrows oli myös odotettu tiimi. Heidän
päällikkönsä on muuten nainen, on lentänyt Englannin ilma-
voimissa yli 20 vuotta.
Istuin välillä parvekkeella, välillä keittiön pöydän ääressä ja
seurasin näytöstä, läppäri oli keittiön pöydällä ja aikataulu
esillä, että näki, mitä mielenkiintoista on tulossa.
Suomalaisten Midnight Hawks olivat mukana aivan näytöksen
alkuvaiheessa. 4 konetta tarkasti saman etäisyyden päässä
toisistaan satojen kilometrien nopeudella puhalsivat kentän
yli.
Puolen päivän aikaan kaupungin oma ”lelu” JAS 39E Gripen,
lensi kuin sukkula kohtisuoraan ilmassa, teki luuppeja, ”kelli”
selällään ja mahallaan ja kiisi välillä kohtisuoraan ylös kuin
piston saaneena!
Lentometeliin olen tottunut jo 1989, kun muutin eka kerran
tänne asumaan. Poika oli silloin lennoston leivissä. Lento-
meteli täällä on aina tarkoittanut sitä, että kaikki on hyvin.
Ihmisillä on töitä. - Olin kerran Saabin perhepäivillä, missä
oli mm järjestetty lentonäytös. Istuimme pienellä mäen-
kumpareella kentän vieressä, kun JAS oli starttivalmiina.
Se oli niin kauheaa ääntä, että se paine, mikä siitä lähti,
tuntui katkaisevan kylkiluut. Onneksi kone ”hyppäsi” ilmaan,
että hengitys pääsi tasaantumaan.

Maalaistalon elämä on minulle tuttua ja tuosta leipäuunista
tulee mieleen leipomispäivät ja iso taikinatiinu. Meillä se oli
soikea saavi, n 70x50x50, kannellinen. Kannessa oli reikä
reunassa. Siitä pisti esiin hierimen varsi. Hierin oli tehty puun
latvasta. Muistan sen hierimen äänen, kun äiti laittoi hapan-
leivän juuren ja sekoitti aineita hierimellä, joka ”hurisi” leipä-
tiinun reunoja vasten.

Separaattori eli ”maitokone” on myös tuttu vempain.
Sen tiskaaminen ei ollut mielipuuhaa! – Mutta maitokoneen
hyrinä. varsinkin lauantai-iltaisin on jäänyt mieleen muine
sivuilmiöineen, kuin jokin pastoraalinen maalaus maalais-
idyllista:
Iltalypsy ohi, lehmät vielä nauttivat lehmisavuista niinkauan
kuin savua vähänkään tulee ja kärpäset pysyttelevät loitolla,
saunalta tulee saunasavujen tuoksu, kirkonkylältä kirkon-
kellojen ääni pyhän alkamisen merkiksi ja avonaisen tuvan
ikkunan kautta kuuluu maitokoneen hyrinä.
Ajatella, että lapsena voi rekisteröidä tuollaisia tapahtumia
niin, että ne ovat säilöttynä jossakin loppuelämän ajan!

Näin se on. Kirjoittipa mistä aiheesta tahansa, niin lapsuuden
muistot pulpahtavat aina esiin. 😊
Muistelmiin!
/MdK

Lue lisää

Mullei oo lehmää, haen maitoa kaupasta vaan.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Hyvää sunnuntaita!

Hyvin nukutun yön jälkeen olisin halunnut nukkua vielä
vaan hiukkasen pitempään, mutta minulla on sellainen
sisäänrakennettu kello, joka ei anna rauhaa vetää ”lais-
kanrehua” niinkuin olen kuullut jonkun sanontatavan
lapsuudessani.
Niinpä vetäisin lenkkivatteet päälle ja lähdin ulos, ennen-
kuin uhkaavan näköiset pilvet ratkeavat liitoksistaan.
Eliaana kertoi heidän seuduilla nähdystä karhusta!
Yksi serkkuni asuu kaakkois-Karjalassa ja hän on ahkera
lenkkeilijä metsämaastossa. Eräänä päivänä oli tullut
karhu vastaan. Molemmat olivat nähneet toisensa saman-
aikaisesti. Ja molemmat olivat tehneet täyskäännöksen
ja lähteneet juoksemaan toisiaan pakoon! 😊
Taisi olla nuori, kokematon karhu, joka oli lähtenyt tutkimus-
matkalle. –

Niinkuin eilen kerroin, niin täällä meillä on Ruotsin lennos-
ton 100-vuotisjuhlien vietto menossa.
Eilen oli 8-tuntinen lento-ohjelma, tarkkaan aikataulutettu.
Paikallislehti oli julkaissut aikataulun, joten näytöksestä voi
poimia ”rusinat” ja odotella kun taivaalle ilmestyi esim. italia-
laisten Frecce Tricolori, 9 koneen muodostelma joka päästi
Italian lipun värit ilmaan. Lensivät myös poikkisuuntaan ja
uusivat värileikin, joten värisuihketta laskeutui myös tämän
alueen p-paikoille.
Englantilaisten Red Arrows oli myös odotettu tiimi. Heidän
päällikkönsä on muuten nainen, on lentänyt Englannin ilma-
voimissa yli 20 vuotta.
Istuin välillä parvekkeella, välillä keittiön pöydän ääressä ja
seurasin näytöstä, läppäri oli keittiön pöydällä ja aikataulu
esillä, että näki, mitä mielenkiintoista on tulossa.
Suomalaisten Midnight Hawks olivat mukana aivan näytöksen
alkuvaiheessa. 4 konetta tarkasti saman etäisyyden päässä
toisistaan satojen kilometrien nopeudella puhalsivat kentän
yli.
Puolen päivän aikaan kaupungin oma ”lelu” JAS 39E Gripen,
lensi kuin sukkula kohtisuoraan ilmassa, teki luuppeja, ”kelli”
selällään ja mahallaan ja kiisi välillä kohtisuoraan ylös kuin
piston saaneena!
Lentometeliin olen tottunut jo 1989, kun muutin eka kerran
tänne asumaan. Poika oli silloin lennoston leivissä. Lento-
meteli täällä on aina tarkoittanut sitä, että kaikki on hyvin.
Ihmisillä on töitä. - Olin kerran Saabin perhepäivillä, missä
oli mm järjestetty lentonäytös. Istuimme pienellä mäen-
kumpareella kentän vieressä, kun JAS oli starttivalmiina.
Se oli niin kauheaa ääntä, että se paine, mikä siitä lähti,
tuntui katkaisevan kylkiluut. Onneksi kone ”hyppäsi” ilmaan,
että hengitys pääsi tasaantumaan.

Maalaistalon elämä on minulle tuttua ja tuosta leipäuunista
tulee mieleen leipomispäivät ja iso taikinatiinu. Meillä se oli
soikea saavi, n 70x50x50, kannellinen. Kannessa oli reikä
reunassa. Siitä pisti esiin hierimen varsi. Hierin oli tehty puun
latvasta. Muistan sen hierimen äänen, kun äiti laittoi hapan-
leivän juuren ja sekoitti aineita hierimellä, joka ”hurisi” leipä-
tiinun reunoja vasten.

Separaattori eli ”maitokone” on myös tuttu vempain.
Sen tiskaaminen ei ollut mielipuuhaa! – Mutta maitokoneen
hyrinä. varsinkin lauantai-iltaisin on jäänyt mieleen muine
sivuilmiöineen, kuin jokin pastoraalinen maalaus maalais-
idyllista:
Iltalypsy ohi, lehmät vielä nauttivat lehmisavuista niinkauan
kuin savua vähänkään tulee ja kärpäset pysyttelevät loitolla,
saunalta tulee saunasavujen tuoksu, kirkonkylältä kirkon-
kellojen ääni pyhän alkamisen merkiksi ja avonaisen tuvan
ikkunan kautta kuuluu maitokoneen hyrinä.
Ajatella, että lapsena voi rekisteröidä tuollaisia tapahtumia
niin, että ne ovat säilöttynä jossakin loppuelämän ajan!

Näin se on. Kirjoittipa mistä aiheesta tahansa, niin lapsuuden
muistot pulpahtavat aina esiin. 😊
Muistelmiin!
/MdK

Lue lisää

Sadattuhannet ihailevat, kun ilmakehää saastutetaan. Samaan aikaan toisaalla samassa maassa kymmenettuhannet marssivat ilmastomielenosoituksessa.

Vanha viisaus: Ihmismielen vintillä enkelkuoro lauluaa, kellarissa sudet ulvovat.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Vanha viisaus: Ihmismielen vintillä enkelkuoro lauluaa, kellarissa sudet ulvovat.

Näinhän Sigmund Freudin mukaan ihmisen psyyke toimii.
Oma valinta sitten haluaako laulaa enkelikuorossa vai ulvoa susien kera.

Huomenta, sateiselta näyttää edelleen, luulisi jo järvienkin saavansa osansa.
Viikko jälleen aluillaan, viimeinen viikko kesäaikaa, siirrymme pikkuhiljaa syksyn väreihin, koivut jo keltaisia oksia on saaneet tien toisella puolen.
Minulle tuo värikkyys luonnossa on ainainen ihastelun kohde, vaahterat sitä antavan aivan hengästymiseen asti ja ei koskaan samanlaisena.

Kuuntelin radiosta Ukrainan juhlimista ja vieraiden määrää, siellä sodankin keskellä juhlitaan, haastateltavat kertoivat mielipiteitään ja uhkista mitä Ukrainan ja koko maailman yllä on.
Aseiden valmistamisesta oli puhetta ja ihmettelemään pistää niiden asioiden hyväksyminen melkein joka maassa, vaikka luulisi sodista eroon päästävän.
Ei opi ihminen rauhaa tarpeeksi rakastamaan. tai onko niin, että tavan kansa sitä rakastaa, vain johtajat kruunujaan haluavat kirkastaa.

Tuo ilmastonmuutokseen pyrkiminen toinen asia, mihin kaikki valtiot näennäisesti yhtyvät, mutta toisaalta juuri kaikki saaste mikä autourheilun, kun lentokoneidenkin myötä syntyy on ihailun kohteena.
Pieni ihminen yrittää lajitella ja mielessä säädökset pitää juuri ilmaston parantamiseksi, pisara koko asiassa se on, kyllä kaikki edellä mainittu on myös ilmastoa tuhoavaa.
Ikäänkuin sivutuotteina ne hyväksytään, kun kysymys on määrätyillä aloilla tehtäväksi.
Työn lisääntymisellä puolustellaan, mutta eikö voitaisi keksiä jotain vähemmän ilmastoon vaikuttavaa.
Tämän ihanan luonnon soisi säilyvän tulevillekin polville, näin ajattelen, vaikka eloni lopuillaan onkin.

Kaupasta haen minäkin maitoni ano 00050, mutta kohta kai sitäkään ei tuoteta, kun lehmät lopetetaan, juodaan älyllä toimitetun maidon korviketta.

Oikeassa olet MdK, kyllä ne lapsuuden ankeatkin olot mieleen tulee, tämän ajan maailmaa katsellessa.
Taitaisi monelta sormisuuhun mennä, kun olisi pakko jotain tuotetta saadakseen tekemään sitä ruveta.
Muistan oman äitini taidot, kun kaupan hyllyltä ei tuotteita löytynyt, oli itse ne tehtävä.
Saippuan teon osasi, perunajauhoa teki, lihahyytelö onnistui mainitakseni ja ne lukuisat muut uurastamiset joita piti elossa pysymisen eteen yehdä.
Kasvinmaasta juurekset talven varalle, tomaatit ja kurkut liiterin seinustalla kasvatti, kaikki metsästä saatava haettiin ja näin oli ruokaa aina pöydässä, kaikilla ei niin ollut.
Maalta tutuilta kävi tarvike aineet niin saippuaan kuin lihahyytelöönkin, muistan sian päänkin kattilasta kurkkineen.
Harmittaa etten tarkemmin näihin hommiin perehtynyt.
Lampaan villat hän myös langaksi kehräsi ja monet lämpimät jalkoihin aikaan sai.
Toivottavasti emme koskaan noihin puuhiin jouduta pakon edessä.

Ikävän tuntuisia muisteloita tämän päivän ihmisille, mutta vertailu tekee hyvää, jospa kaikkien entisten sukupolvien vaikeudet muistetaan ja niiltä toivottavasti vältytään, ei monikaan noita edes todeksi usko.
Aina on vastaus jos näistä puhutaan, ei voi verrata, se oli silloin, mutta tätä menoa seuraten se voi eteen tullakin, monet taidot on silloin opittava.

Nyt taas tähän päivään, nautitaan olemassa olostamme jokainen omin miettein, omin taidoin, jotain tekemisen taitoa koin minäkin, kun sain kälyni villatakkiin taskut aikaiseksi.
Täydellisyyteen en koskaan ole yltänyt, mutta yritystä monen asian suhteen olen yrittänyt.
Mukavan päivän toivomisiin lopetan tänä aamuna.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, sateiselta näyttää edelleen, luulisi jo järvienkin saavansa osansa.
Viikko jälleen aluillaan, viimeinen viikko kesäaikaa, siirrymme pikkuhiljaa syksyn väreihin, koivut jo keltaisia oksia on saaneet tien toisella puolen.
Minulle tuo värikkyys luonnossa on ainainen ihastelun kohde, vaahterat sitä antavan aivan hengästymiseen asti ja ei koskaan samanlaisena.

Kuuntelin radiosta Ukrainan juhlimista ja vieraiden määrää, siellä sodankin keskellä juhlitaan, haastateltavat kertoivat mielipiteitään ja uhkista mitä Ukrainan ja koko maailman yllä on.
Aseiden valmistamisesta oli puhetta ja ihmettelemään pistää niiden asioiden hyväksyminen melkein joka maassa, vaikka luulisi sodista eroon päästävän.
Ei opi ihminen rauhaa tarpeeksi rakastamaan. tai onko niin, että tavan kansa sitä rakastaa, vain johtajat kruunujaan haluavat kirkastaa.

Tuo ilmastonmuutokseen pyrkiminen toinen asia, mihin kaikki valtiot näennäisesti yhtyvät, mutta toisaalta juuri kaikki saaste mikä autourheilun, kun lentokoneidenkin myötä syntyy on ihailun kohteena.
Pieni ihminen yrittää lajitella ja mielessä säädökset pitää juuri ilmaston parantamiseksi, pisara koko asiassa se on, kyllä kaikki edellä mainittu on myös ilmastoa tuhoavaa.
Ikäänkuin sivutuotteina ne hyväksytään, kun kysymys on määrätyillä aloilla tehtäväksi.
Työn lisääntymisellä puolustellaan, mutta eikö voitaisi keksiä jotain vähemmän ilmastoon vaikuttavaa.
Tämän ihanan luonnon soisi säilyvän tulevillekin polville, näin ajattelen, vaikka eloni lopuillaan onkin.

Kaupasta haen minäkin maitoni ano 00050, mutta kohta kai sitäkään ei tuoteta, kun lehmät lopetetaan, juodaan älyllä toimitetun maidon korviketta.

Oikeassa olet MdK, kyllä ne lapsuuden ankeatkin olot mieleen tulee, tämän ajan maailmaa katsellessa.
Taitaisi monelta sormisuuhun mennä, kun olisi pakko jotain tuotetta saadakseen tekemään sitä ruveta.
Muistan oman äitini taidot, kun kaupan hyllyltä ei tuotteita löytynyt, oli itse ne tehtävä.
Saippuan teon osasi, perunajauhoa teki, lihahyytelö onnistui mainitakseni ja ne lukuisat muut uurastamiset joita piti elossa pysymisen eteen yehdä.
Kasvinmaasta juurekset talven varalle, tomaatit ja kurkut liiterin seinustalla kasvatti, kaikki metsästä saatava haettiin ja näin oli ruokaa aina pöydässä, kaikilla ei niin ollut.
Maalta tutuilta kävi tarvike aineet niin saippuaan kuin lihahyytelöönkin, muistan sian päänkin kattilasta kurkkineen.
Harmittaa etten tarkemmin näihin hommiin perehtynyt.
Lampaan villat hän myös langaksi kehräsi ja monet lämpimät jalkoihin aikaan sai.
Toivottavasti emme koskaan noihin puuhiin jouduta pakon edessä.

Ikävän tuntuisia muisteloita tämän päivän ihmisille, mutta vertailu tekee hyvää, jospa kaikkien entisten sukupolvien vaikeudet muistetaan ja niiltä toivottavasti vältytään, ei monikaan noita edes todeksi usko.
Aina on vastaus jos näistä puhutaan, ei voi verrata, se oli silloin, mutta tätä menoa seuraten se voi eteen tullakin, monet taidot on silloin opittava.

Nyt taas tähän päivään, nautitaan olemassa olostamme jokainen omin miettein, omin taidoin, jotain tekemisen taitoa koin minäkin, kun sain kälyni villatakkiin taskut aikaiseksi.
Täydellisyyteen en koskaan ole yltänyt, mutta yritystä monen asian suhteen olen yrittänyt.
Mukavan päivän toivomisiin lopetan tänä aamuna.

Lue lisää

Hyvää huomenta/aamupäivää!
Länsirintamalla ei paljon mitään uutta, paitsi että
sain juuri bulletiinin miniän voinnista: pientä paran-
nusta havaittavissa. Ruokakin alkaa pysyä sisällä. 👍

Itse olin aamulenkillä, jonka aikana mietin, mitä tämän
uuden viikon aikana voisin tehdä. Olisikohan aika tyh-
jentää parvekkeen vieressä oleva varasto, lajitella vih-
doinkin poisheitettävät kamat erilleen ja saada enem-
män säilytystilaa tarpeellisemmille esineille.
On ainakin kaunis ilma siivota varastoa.
Entinen naapurustossa asunut suutari tapasi venytellä
mökkinsä ovella aurinkoisena aamuna ja sanoi nautin-
nollisesti haukotellen: - Kaunis ilma ryypätä tänään! 😊
Sateella sitten kuului tasaista naputtelua, kun hän teki
varsinaisia suutarintöitä. (Jos ei jäänyt ryyppy päälle.)

Minulla ei jää muu ryyppy päälle, kuin ruusunmarja-
keitto kylmäksi jäähdytettynä, se on vastustamatonta!
Siitä saa vaan liikaa c-vitamiinia. Mukillinen soppaa
sisältää yhtä paljon c-vitamiinia, kuin olisi syönyt 20
appelsiinia. Siis ei aivan vaaratonta saada liikaa vita-
miineja kehoonsa.

Nyt heti aamutuimaan on kuulunut lentokoneitten ääniä,
vierailevat koneet poistuvat kaupungista.
Ajattelin eilen sitä saasteen määrää, mitä nuo lentonäy-
tösten koneet aiheuttivat. Laskin näytösten aikataulujen
perusteella että parin päivän aikana tuon pienen alueen
yli lensi vähintään 250 konetta, jotkut koneet molempina
päivinä.
Omakotitalotontit, jotka ovat lentokentän reunamilla,
eivät varmasti ole sopivia minkään hyötykasvien kasva-
tukseen. Ei siellä käydä noukkimassa mansikoita suo-
raan tontilta tai viinimarjaterttuja jälkiruoan koristeeksi.

Ihminen on itsensä pahin vihollinen ja pilaa kauniin,
valmiin maailman.
Käy mielessä, kun näkee joskus jonkin kauniin, vielä
luonnontilassa olevan maiseman, että koskahan
tämäkin paikka pilataan joksikin ”turistiparatiisiksi”.
Ja kohta nämä paratiisit ovatkin turistitunkioita.

Nyt menen tarkistamaan, missä tilassa tuo oma
”varastotunkioni” on ja yritän saada sinne jonkinlaisen
järkestyksen, kun vielä olen voimissani. Ja on hieno sää,
ei kylmä eikä helle.
Leppoisaa viikon alkua!
/MdK

Anonyymi00054 kirjoitti:

Vanha viisaus: Ihmismielen vintillä enkelkuoro lauluaa, kellarissa sudet ulvovat.

Koska; Ihminen lukeutuu selkärankaisiin. Periydymme alkuihmisestä. Lähimpiä sukulaisiamme "eläinkunnassa" ovat simpanssit.

Googleta tietokoneelle hakusanaksi alkuihminen. Sieltä näet piirrossarjan ihmisen alkuvaiheista nykyihmiseen.
Ensimmäisenä siellä astelee Simpanssi.

Maapallolla on elänyt kautta-aikojen v a i n alkuihmisestä kehittyneitä nykyihmisiä.

. jusa.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Koska; Ihminen lukeutuu selkärankaisiin. Periydymme alkuihmisestä. Lähimpiä sukulaisiamme "eläinkunnassa" ovat simpanssit.

Googleta tietokoneelle hakusanaksi alkuihminen. Sieltä näet piirrossarjan ihmisen alkuvaiheista nykyihmiseen.
Ensimmäisenä siellä astelee Simpanssi.

Maapallolla on elänyt kautta-aikojen v a i n alkuihmisestä kehittyneitä nykyihmisiä.

. jusa.

Lue lisää

Katselin tosa ikkunastani sairasvuoteeltani parin millinkokoista mahlakärpästä.
Tuuli riepotti poloista - kunnes hokasin, että pikkuotus oli kuivunut seitin rihmaan roikkumaan. Siinä se saa roikkua seuraavaan sadekuuroon asti...

Lyhyt oli hänen elämänsä. Hän tiesi sen ehkä jo tänne syntyessäs!
ddd.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Katselin tosa ikkunastani sairasvuoteeltani parin millinkokoista mahlakärpästä.
Tuuli riepotti poloista - kunnes hokasin, että pikkuotus oli kuivunut seitin rihmaan roikkumaan. Siinä se saa roikkua seuraavaan sadekuuroon asti...

Lyhyt oli hänen elämänsä. Hän tiesi sen ehkä jo tänne syntyessäs!
ddd.

Lue lisää

Huomenta vähän kuivemman näköiseen tiistaiaamuun, sää viilenee jo vauhdilla, mutta luultavasti vielä elokuun kuutamoita tarkenee ulkona seurata.
Muistona, tietysti taas on minulla tuo kuunsilta, mitä pitkin olisi mukava ollut kävellä, mökilläni yksin istuen tummenevaa iltaa vietin ja järvi tyynenä tämän sillan mahdollisti, mielen haikeaksi veti.
Nyt ei enää kuunsiltaakaan pysty ihailemaan, mutta muistoissa kuitenkin elää.

Noista ilmansaasteista vielä, ei taida kaupunkien kasvatuspaikatkaan saasteelta säilyä, kauas pitää mennä, että mahdollista puhdasta ruokaa voisi saada.
Mikä osuus onkaan näiden ilmassa leijuvilla saasteilla terveyden tilaan, noin yleisellä taholla, paljonhan niitä tutkitaan, mutta paljon saamme kaikkea mahdollista sivutuotteena kaloissa ja kasveissa ja karjan syövän heinäkin mukana.
Onneksi ei kaikkea tiedä, hyvillä mielin maksetaan hyvä hinta ja syödään mahdollisia sairauksia kehoomme, tätä tämä elämä hyvinvointi suomessakin on, puhumattakaan kehitysmaista, joissa ei ruokaa,sitä saastunuttakaan jokaiselle päivälle riitä.
Seuratessa median välityksellä elämää rahan kanssa, tulee mieleen kysymys, missä onkaan ihmisyys, se halu jakaa elämän yltäkylläisyyttä.
Ano 00057, tuopa herättää mietintää, lyhyt se on ihmisenkin taival, mukaansa ei mitään keräilyn tuloksia saa.
Toivon, että paraneminen edistyy.
Tuo on jossakin tiedoissa noin todistettu, apinoiden jälkeläisiä olemme, mahtaako apinat kaiken vertailun hyväksyä?

MdK on saanut varastonsa järjestykseen ja turhat tavarat odottavat tulevaisuuttaan, roskiin vai kirppariin?
Olen laittanut vaatteitani pieniin muovikoreihin, mutta jotenkin huonosti" istuvat" hyllyillä, ei niin siistiltä näytä kuin toivoisin.
Pitää katsella jospa löytyisi sopivampia koreja kaupasta, komerot on vanhan aikaisia, syviä ja kapeita.
Helpottaa paljon jos saa komeroiden sisukset siisteiksi, näin kaikilla oma paikkansa.
Ostatko ruusunmarjasi kaupasta, ei kai niitä luonnosta löydy.
On hyvä uutinen, että miniäsi kunto kohenee, kyllähän ne lääkkeet ja hoito puree.
Varovaisuutta tarvitaan, kun vastustuskyky minimissä, onnea vaan jatkoon.

Lauantaina on maalaismarkkinat, pitäisi jaksaa torille, siellä paikalliset maanviljelijät tuotteitaan runsaina esiin tuo, löytyy vaikka mitä pakkaseenkin laitettavaa. Kukkakaalia ainakin haen, säilyy yllättävän hyvin pakkasessa, kun kiehauttaa.
Lanttujakin aion raasteena, samoin porkkana pakastaa, on paremman makuisia juuri maasta nostettuna.
Joulua ajattelen, jos sen nyt sitten näenkään.

Tälläisin miettein tänä aamuna, miten teidän toisten päivä onkaan alkanut?

Hil-la kirjoitti:

Huomenta vähän kuivemman näköiseen tiistaiaamuun, sää viilenee jo vauhdilla, mutta luultavasti vielä elokuun kuutamoita tarkenee ulkona seurata.
Muistona, tietysti taas on minulla tuo kuunsilta, mitä pitkin olisi mukava ollut kävellä, mökilläni yksin istuen tummenevaa iltaa vietin ja järvi tyynenä tämän sillan mahdollisti, mielen haikeaksi veti.
Nyt ei enää kuunsiltaakaan pysty ihailemaan, mutta muistoissa kuitenkin elää.

Noista ilmansaasteista vielä, ei taida kaupunkien kasvatuspaikatkaan saasteelta säilyä, kauas pitää mennä, että mahdollista puhdasta ruokaa voisi saada.
Mikä osuus onkaan näiden ilmassa leijuvilla saasteilla terveyden tilaan, noin yleisellä taholla, paljonhan niitä tutkitaan, mutta paljon saamme kaikkea mahdollista sivutuotteena kaloissa ja kasveissa ja karjan syövän heinäkin mukana.
Onneksi ei kaikkea tiedä, hyvillä mielin maksetaan hyvä hinta ja syödään mahdollisia sairauksia kehoomme, tätä tämä elämä hyvinvointi suomessakin on, puhumattakaan kehitysmaista, joissa ei ruokaa,sitä saastunuttakaan jokaiselle päivälle riitä.
Seuratessa median välityksellä elämää rahan kanssa, tulee mieleen kysymys, missä onkaan ihmisyys, se halu jakaa elämän yltäkylläisyyttä.
Ano 00057, tuopa herättää mietintää, lyhyt se on ihmisenkin taival, mukaansa ei mitään keräilyn tuloksia saa.
Toivon, että paraneminen edistyy.
Tuo on jossakin tiedoissa noin todistettu, apinoiden jälkeläisiä olemme, mahtaako apinat kaiken vertailun hyväksyä?

MdK on saanut varastonsa järjestykseen ja turhat tavarat odottavat tulevaisuuttaan, roskiin vai kirppariin?
Olen laittanut vaatteitani pieniin muovikoreihin, mutta jotenkin huonosti" istuvat" hyllyillä, ei niin siistiltä näytä kuin toivoisin.
Pitää katsella jospa löytyisi sopivampia koreja kaupasta, komerot on vanhan aikaisia, syviä ja kapeita.
Helpottaa paljon jos saa komeroiden sisukset siisteiksi, näin kaikilla oma paikkansa.
Ostatko ruusunmarjasi kaupasta, ei kai niitä luonnosta löydy.
On hyvä uutinen, että miniäsi kunto kohenee, kyllähän ne lääkkeet ja hoito puree.
Varovaisuutta tarvitaan, kun vastustuskyky minimissä, onnea vaan jatkoon.

Lauantaina on maalaismarkkinat, pitäisi jaksaa torille, siellä paikalliset maanviljelijät tuotteitaan runsaina esiin tuo, löytyy vaikka mitä pakkaseenkin laitettavaa. Kukkakaalia ainakin haen, säilyy yllättävän hyvin pakkasessa, kun kiehauttaa.
Lanttujakin aion raasteena, samoin porkkana pakastaa, on paremman makuisia juuri maasta nostettuna.
Joulua ajattelen, jos sen nyt sitten näenkään.

Tälläisin miettein tänä aamuna, miten teidän toisten päivä onkaan alkanut?

Lue lisää

Ja taas ollaan tiistaissa! –
Elämä, ainakin vanhan elämä, on samaa toistoa kuin juok-
sisi hamsterin kehässä. Kun täyttää esim. kahvinkeitintä,
tulee ajatelleeksi, että juurihan minä tämän täytin, mutta
tarkemmin ajatellen, se olikin eilen!
Itsekuria testaan aina aamulla, kun sängyssä lekottelemi-
nenkin houkuttelisi, mutta järki sanoo että lekottelulla et
pitkälle potki, siis laitas nyt vaan lenkkikuteet päälle ja me-
ne katsomaan miltä maailma näyttää tänään!
Vielä on tämä joka-aamuinen peppauspuhe itselle tepsinyt!
Lenkiltä tultua on energiaa vaikka toisille jakaa, ainakin
muutaman tunnin ajan.
Iltaa kohti veto alkaa hävitä, nojatuoli ja tv-ohjelmien kat-
selu tai musiikin kuuntelu ”ee tunnu tekövän pahhoo”. 😊

Laitoin pyykkikoneen käyntiin ennenkuin lähdin lenkille.
Ja lenkiltä tultua otin imurin esille ja imuroin parvekkeen,
vedin varastosta tuuletustelineen parvekkeelle ja ripus-
tin ulkovaatteita tuulettumaan. Kohta tarvitaan lämmintä
ylle, kun syksy lähestyy.
Pyykkikonekin oli tyhjennettävä. Pyykkärin ”unelma” siellä
odotti::
Tummia vaatteita koneessa ja johonkin taskuun on unoh-
tunut paperinenäliina… Ei muuta kuin pyykit takaisin ko-
neeseen pienen karistelun jälkeen ja ylimääräinen huuh-
teluohjelma päälle! - Siellä se nyt tuntuu linkoavan.

Hil-la kyseli tuosta ruusunmarjakeitosta. Ostan valmista
ruusunmarjapulveria ruokamyymälästä. 735 g:n pussista
saa 5 litraa valmista keittoa, hiukan enemmänkin jos tekee
ohuempaa. Jaan pussin kahteen osaan, ja säilytän toisen
puolen lasipurkissa seuraavaa keitosta varten.
Keitän n 2,7 l vettä ja vispaan siihen puolet pulverista 365 g
majdollisimman tasaiseksi, kaadan keiton kannuihin ja jääh-
dytän kylmässä vedessä ennenkuin siirrän kannut jääkaapiin.

Jos tuota pulveria ei löydy ruokamyymälötten luontaistuote-
osastilta, niin ainakin luontaistuotekaupoista, ehkäpä joista-
kin apteekeista. Olen tykästynyt sen makuun, kun se ei ole
liian imelää (diabetestä ajatellen). Siitä saa paljon c-vitamii-
nia ja se vaikuttaa hieman artroosiin. Varmaan paljon muu-
hunkin mainosten mukaan.
En laita itselleni jälkiruokaa, mutta mukillinen ruusunmarja-
keittoa ei tunnu tekevän pahaa.

Huomenna on taas silmäklinikalle meno. Seuraavaksi päivän
ohjelmasas on vaihtaa puhtaat petivaatteet ja ”päättää päi-
vänsä” suihkussa! 😊
Näin on siis tämä päivä lähtenyt minulla käyntiin.
Hyvää tiistaita itsekullekin!
/MdK

Anonyymi00058 kirjoitti:

Ja taas ollaan tiistaissa! –
Elämä, ainakin vanhan elämä, on samaa toistoa kuin juok-
sisi hamsterin kehässä. Kun täyttää esim. kahvinkeitintä,
tulee ajatelleeksi, että juurihan minä tämän täytin, mutta
tarkemmin ajatellen, se olikin eilen!
Itsekuria testaan aina aamulla, kun sängyssä lekottelemi-
nenkin houkuttelisi, mutta järki sanoo että lekottelulla et
pitkälle potki, siis laitas nyt vaan lenkkikuteet päälle ja me-
ne katsomaan miltä maailma näyttää tänään!
Vielä on tämä joka-aamuinen peppauspuhe itselle tepsinyt!
Lenkiltä tultua on energiaa vaikka toisille jakaa, ainakin
muutaman tunnin ajan.
Iltaa kohti veto alkaa hävitä, nojatuoli ja tv-ohjelmien kat-
selu tai musiikin kuuntelu ”ee tunnu tekövän pahhoo”. 😊

Laitoin pyykkikoneen käyntiin ennenkuin lähdin lenkille.
Ja lenkiltä tultua otin imurin esille ja imuroin parvekkeen,
vedin varastosta tuuletustelineen parvekkeelle ja ripus-
tin ulkovaatteita tuulettumaan. Kohta tarvitaan lämmintä
ylle, kun syksy lähestyy.
Pyykkikonekin oli tyhjennettävä. Pyykkärin ”unelma” siellä
odotti::
Tummia vaatteita koneessa ja johonkin taskuun on unoh-
tunut paperinenäliina… Ei muuta kuin pyykit takaisin ko-
neeseen pienen karistelun jälkeen ja ylimääräinen huuh-
teluohjelma päälle! - Siellä se nyt tuntuu linkoavan.

Hil-la kyseli tuosta ruusunmarjakeitosta. Ostan valmista
ruusunmarjapulveria ruokamyymälästä. 735 g:n pussista
saa 5 litraa valmista keittoa, hiukan enemmänkin jos tekee
ohuempaa. Jaan pussin kahteen osaan, ja säilytän toisen
puolen lasipurkissa seuraavaa keitosta varten.
Keitän n 2,7 l vettä ja vispaan siihen puolet pulverista 365 g
majdollisimman tasaiseksi, kaadan keiton kannuihin ja jääh-
dytän kylmässä vedessä ennenkuin siirrän kannut jääkaapiin.

Jos tuota pulveria ei löydy ruokamyymälötten luontaistuote-
osastilta, niin ainakin luontaistuotekaupoista, ehkäpä joista-
kin apteekeista. Olen tykästynyt sen makuun, kun se ei ole
liian imelää (diabetestä ajatellen). Siitä saa paljon c-vitamii-
nia ja se vaikuttaa hieman artroosiin. Varmaan paljon muu-
hunkin mainosten mukaan.
En laita itselleni jälkiruokaa, mutta mukillinen ruusunmarja-
keittoa ei tunnu tekevän pahaa.

Huomenna on taas silmäklinikalle meno. Seuraavaksi päivän
ohjelmasas on vaihtaa puhtaat petivaatteet ja ”päättää päi-
vänsä” suihkussa! 😊
Näin on siis tämä päivä lähtenyt minulla käyntiin.
Hyvää tiistaita itsekullekin!
/MdK

Lue lisää

Tup MDK pn aina äänessä, kirjoiti palstalla oleva henkilö, ja niin näyttää olevan, kun kurkkasin ketjua.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, sateiselta näyttää edelleen, luulisi jo järvienkin saavansa osansa.
Viikko jälleen aluillaan, viimeinen viikko kesäaikaa, siirrymme pikkuhiljaa syksyn väreihin, koivut jo keltaisia oksia on saaneet tien toisella puolen.
Minulle tuo värikkyys luonnossa on ainainen ihastelun kohde, vaahterat sitä antavan aivan hengästymiseen asti ja ei koskaan samanlaisena.

Kuuntelin radiosta Ukrainan juhlimista ja vieraiden määrää, siellä sodankin keskellä juhlitaan, haastateltavat kertoivat mielipiteitään ja uhkista mitä Ukrainan ja koko maailman yllä on.
Aseiden valmistamisesta oli puhetta ja ihmettelemään pistää niiden asioiden hyväksyminen melkein joka maassa, vaikka luulisi sodista eroon päästävän.
Ei opi ihminen rauhaa tarpeeksi rakastamaan. tai onko niin, että tavan kansa sitä rakastaa, vain johtajat kruunujaan haluavat kirkastaa.

Tuo ilmastonmuutokseen pyrkiminen toinen asia, mihin kaikki valtiot näennäisesti yhtyvät, mutta toisaalta juuri kaikki saaste mikä autourheilun, kun lentokoneidenkin myötä syntyy on ihailun kohteena.
Pieni ihminen yrittää lajitella ja mielessä säädökset pitää juuri ilmaston parantamiseksi, pisara koko asiassa se on, kyllä kaikki edellä mainittu on myös ilmastoa tuhoavaa.
Ikäänkuin sivutuotteina ne hyväksytään, kun kysymys on määrätyillä aloilla tehtäväksi.
Työn lisääntymisellä puolustellaan, mutta eikö voitaisi keksiä jotain vähemmän ilmastoon vaikuttavaa.
Tämän ihanan luonnon soisi säilyvän tulevillekin polville, näin ajattelen, vaikka eloni lopuillaan onkin.

Kaupasta haen minäkin maitoni ano 00050, mutta kohta kai sitäkään ei tuoteta, kun lehmät lopetetaan, juodaan älyllä toimitetun maidon korviketta.

Oikeassa olet MdK, kyllä ne lapsuuden ankeatkin olot mieleen tulee, tämän ajan maailmaa katsellessa.
Taitaisi monelta sormisuuhun mennä, kun olisi pakko jotain tuotetta saadakseen tekemään sitä ruveta.
Muistan oman äitini taidot, kun kaupan hyllyltä ei tuotteita löytynyt, oli itse ne tehtävä.
Saippuan teon osasi, perunajauhoa teki, lihahyytelö onnistui mainitakseni ja ne lukuisat muut uurastamiset joita piti elossa pysymisen eteen yehdä.
Kasvinmaasta juurekset talven varalle, tomaatit ja kurkut liiterin seinustalla kasvatti, kaikki metsästä saatava haettiin ja näin oli ruokaa aina pöydässä, kaikilla ei niin ollut.
Maalta tutuilta kävi tarvike aineet niin saippuaan kuin lihahyytelöönkin, muistan sian päänkin kattilasta kurkkineen.
Harmittaa etten tarkemmin näihin hommiin perehtynyt.
Lampaan villat hän myös langaksi kehräsi ja monet lämpimät jalkoihin aikaan sai.
Toivottavasti emme koskaan noihin puuhiin jouduta pakon edessä.

Ikävän tuntuisia muisteloita tämän päivän ihmisille, mutta vertailu tekee hyvää, jospa kaikkien entisten sukupolvien vaikeudet muistetaan ja niiltä toivottavasti vältytään, ei monikaan noita edes todeksi usko.
Aina on vastaus jos näistä puhutaan, ei voi verrata, se oli silloin, mutta tätä menoa seuraten se voi eteen tullakin, monet taidot on silloin opittava.

Nyt taas tähän päivään, nautitaan olemassa olostamme jokainen omin miettein, omin taidoin, jotain tekemisen taitoa koin minäkin, kun sain kälyni villatakkiin taskut aikaiseksi.
Täydellisyyteen en koskaan ole yltänyt, mutta yritystä monen asian suhteen olen yrittänyt.
Mukavan päivän toivomisiin lopetan tänä aamuna.

Lue lisää

kiik

Kaunista keskiviikkoaamua ja Ilmi juhlii nimipäiväänsä, aika harvoin kuultu nimi onkin.
Mihin meni kesä ja mitä mieleen jäikään, no vielähän kesän rippeet on käyttämättä, mutta kyllä se jo syksyiltä sää tuntuu.
Talveen varustautuminen vauhdissa monilla, niin minullakin.
Varmaan joillekin mieleen tulee kysymys, miksi yksin asuvakin niin paljon talveen varustautuu, no syy on ihan yksinkertainen, helpotan talvikelissä kaupassa käyntiä ja kärrin vetämistä lumihangessa.
Onhan siinä toinenkin etu, hinnat ovat sadon runsaimmillaan ollessa kohtuullisia, eikä tarvitse ulkomaalaisiin tuotteisiin niin usein turvautua.
Säilökää ihmiset, jos siihen mahdollisuuksia on, marjat ja sienet taatusti kotimaisia, kun ne metsästä hakee.
Torilla on ilo käydä ja nähdä ne pöytiä täyttävät marjat ja muut kotimaiset tuotteet.
Jos sää sallii, kahvit ryypätä ja tuttavat haastattaa.

Palomakin kertoo noista oman ahkeruuden sadosta ja vesi kielelle tulee, kun ajattelen omenia, jotka omassa pihapiirissä kasvaneet, muistan Ramoonan aina lajikkeista kertoneen, missä Ramoona lienee, ei aikoihin ole piipahtanut, hänen kuvauksensa matkoistaan ja pihansa kauneudesta, kertomansa aina elävän kuvan mieleen toi.
Omenia minäkin odotan tutulta ystävältä, aina kassillinen omenia tulee.
Kaunista on varmaan siellä teilläkin Paloma.

Ano 00059, eikös olekin mukava lukea MdK rikasta kertomaa elämänsä kulusta, nokkeluudesta millä elää vielä vähän vanhempanakin, kaikesta selviten.
Tuollaista elämää ei kaikilla ole ollut, niin paljon on nähnyt ja kokenut, vielä huumorilla höystäen meille kertoo.
Kirjoitukset viestii elämän kokemusta ja iloa millä hän elämäänsä jatkaa, kiitos MdK.
Pitääpä katsella löytyisikö täältä tuota ruusunmarjajauhetta, mieli tekisi kokeilla.
Kyllä sitä aina aamuisin minäkin virutteluni laistaisin, mutta hyödyksi olen kokenut, en uskalla jättää väliin, kukaan ei puolestani sitä tee ja eihän apua minulle siitä koituisikaan, itse vaan sitkeästi jaksan.
Silmäpolille minäkin kutsua odotan, luomi hankaa silmää ja se pitäisi korjata, en vaan ole saanut itseäni asiasta kyselemään, reilut kolme kuukautta sitten lähete meni, kutsua ei vaan kuulu.
Saamaton olen näiden hoitojen ja testien hommaamisessa.

Kuuntelin taas kerran radion kertomaa siitä, miten opettajien on vaikea lasten kanssa toimia ja miten vanhemmat painostavat opettajia aina vaan mahdottomimpiin toivomuksiin.
Nyt jo opettajien pitäisi kotiin mennä lapsia herättelemään, kun vanhemmat ei saa lasta heräämään.
Aikoihin on eletty, miten tätä hyyssäämistä onkaan tähän pisteeseen saatu?
Sääli vanhempia kohtaan, jos tämäkin asia laajemmalle leviää.
Myös ruokailusta puhetta oli, lapset eivät syö tarpeeksi terveellistä ruokaa, huoli sekin maailmassa, jossa ihmiset nälkään kuolevat.
Jossakin on menty pieleen, missä, kuka sen kertoo.

No päivä on hyvällä alulla, jospa sitä yritän minäkin jatkaa ja jotain aikaan saada.
Nauttikaa kesän rippeistä, vaikka marjaan mennen, marjoja on paljon, näin kerrotaan.

Hil-la kirjoitti:

Kaunista keskiviikkoaamua ja Ilmi juhlii nimipäiväänsä, aika harvoin kuultu nimi onkin.
Mihin meni kesä ja mitä mieleen jäikään, no vielähän kesän rippeet on käyttämättä, mutta kyllä se jo syksyiltä sää tuntuu.
Talveen varustautuminen vauhdissa monilla, niin minullakin.
Varmaan joillekin mieleen tulee kysymys, miksi yksin asuvakin niin paljon talveen varustautuu, no syy on ihan yksinkertainen, helpotan talvikelissä kaupassa käyntiä ja kärrin vetämistä lumihangessa.
Onhan siinä toinenkin etu, hinnat ovat sadon runsaimmillaan ollessa kohtuullisia, eikä tarvitse ulkomaalaisiin tuotteisiin niin usein turvautua.
Säilökää ihmiset, jos siihen mahdollisuuksia on, marjat ja sienet taatusti kotimaisia, kun ne metsästä hakee.
Torilla on ilo käydä ja nähdä ne pöytiä täyttävät marjat ja muut kotimaiset tuotteet.
Jos sää sallii, kahvit ryypätä ja tuttavat haastattaa.

Palomakin kertoo noista oman ahkeruuden sadosta ja vesi kielelle tulee, kun ajattelen omenia, jotka omassa pihapiirissä kasvaneet, muistan Ramoonan aina lajikkeista kertoneen, missä Ramoona lienee, ei aikoihin ole piipahtanut, hänen kuvauksensa matkoistaan ja pihansa kauneudesta, kertomansa aina elävän kuvan mieleen toi.
Omenia minäkin odotan tutulta ystävältä, aina kassillinen omenia tulee.
Kaunista on varmaan siellä teilläkin Paloma.

Ano 00059, eikös olekin mukava lukea MdK rikasta kertomaa elämänsä kulusta, nokkeluudesta millä elää vielä vähän vanhempanakin, kaikesta selviten.
Tuollaista elämää ei kaikilla ole ollut, niin paljon on nähnyt ja kokenut, vielä huumorilla höystäen meille kertoo.
Kirjoitukset viestii elämän kokemusta ja iloa millä hän elämäänsä jatkaa, kiitos MdK.
Pitääpä katsella löytyisikö täältä tuota ruusunmarjajauhetta, mieli tekisi kokeilla.
Kyllä sitä aina aamuisin minäkin virutteluni laistaisin, mutta hyödyksi olen kokenut, en uskalla jättää väliin, kukaan ei puolestani sitä tee ja eihän apua minulle siitä koituisikaan, itse vaan sitkeästi jaksan.
Silmäpolille minäkin kutsua odotan, luomi hankaa silmää ja se pitäisi korjata, en vaan ole saanut itseäni asiasta kyselemään, reilut kolme kuukautta sitten lähete meni, kutsua ei vaan kuulu.
Saamaton olen näiden hoitojen ja testien hommaamisessa.

Kuuntelin taas kerran radion kertomaa siitä, miten opettajien on vaikea lasten kanssa toimia ja miten vanhemmat painostavat opettajia aina vaan mahdottomimpiin toivomuksiin.
Nyt jo opettajien pitäisi kotiin mennä lapsia herättelemään, kun vanhemmat ei saa lasta heräämään.
Aikoihin on eletty, miten tätä hyyssäämistä onkaan tähän pisteeseen saatu?
Sääli vanhempia kohtaan, jos tämäkin asia laajemmalle leviää.
Myös ruokailusta puhetta oli, lapset eivät syö tarpeeksi terveellistä ruokaa, huoli sekin maailmassa, jossa ihmiset nälkään kuolevat.
Jossakin on menty pieleen, missä, kuka sen kertoo.

No päivä on hyvällä alulla, jospa sitä yritän minäkin jatkaa ja jotain aikaan saada.
Nauttikaa kesän rippeistä, vaikka marjaan mennen, marjoja on paljon, näin kerrotaan.

Lue lisää

Kaunista keskiviikkoaamua täältä naapurista!
Täksi päiväksi on ennakoitu tulevan n +23° lämpöä.
Kesän viimeisiä lämpimiä päiviä?
Se on hyvä, ei tarvitse varautua sateeseen, kun lähden
sinne silmäklinikalle. Neljän viikon päästä käsitellään
molemmat silmät, mutta eri päivinä. Muuten tarvitsisin
saattajan, mutta muori vielä yrittää selvitä näistä maalli-
sista ilma saattajaa, ainakin toistaiseksi.

TV-uutisissa kerrotaan että Dolly Parton on kuollut, 80-
vuotiaaksi ehti elää. En ole ollut suuremmin hänen ihai-
lijoitaan tai countryn ystävä. Enemmänkin hänen laulaja-
kollegansa, Kenny Rogersin ihailija. Hehän tekivät paljon
yhteistyötä, esiintyivät yhdessä. Jos olen countrya kuun-
nellut, niin se on ollut Johnny Cashin esittämänä.
Noitten julkkisten kuolintapaukset muistuttavat aina, kuin
ka pitkän elämän on itse saanut elää, kun noista julkkik-
sista yksi toisensa jälkeen häipyy estraadeilta ja on saanut
elämänsä aikana seurata heidän tietään nuoresta aloitteli-
jasta maailman huipputähdiksi. Sitten on kaikki ykskaks
loppu.

Hil-la mainitsi noista radion raporteista vastahakoisista
koululaisista ja lasten olotilasta yleensä.
Täällä meillä oli aika tavallista jo niihin aikoihin kun oma poika
oli koululainen. Muistan erään vanhempainkokouksen, kun
eräs äiti huokaisi ja sanoi että ihanaa kun poika on nyt yläluo-
killa, niin koulu tekee siitä ”ihmisen”.
Minä sanoin, että vanhempain vastuu on tehdä lapsestaan
ihminen, koulun tehtävä on vaan tietojen jakaminen.
Sen rajan pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys. Mutta tuntui,
kuin siinä olisi ollut äiti, joka oli jo luovuttamassa kasvatus-
vastuun alaikäisestä lapsestaan yhteiskunnalle.
Ehkä on niin että koulun vastuulle sälytetään muutakin, kuin
mikä koulun tarkoitus on alunperin ollut.
Nykyajan mukavuudet: kännykät, tietokoneet ym vievät lap-
silta liikaa aikaa. Luontainen liikkuminen alkaa jäädä pois las-
ten elämästä.
Kukaan ei tarkista onko lapsi nukkumassa, vai onko vielä tieto-
koneen tai kännykän äärellä. Aamulla on sitten vaikea herätä.
Kärtyinen lapsi lähtee kouluun, jatkaa ehkä nokosilla pää pul-
petilla.
Onko tämä opettajan vika? – Syyt saattavat löytyä kotioloista,
että kukaan ei oikein välitä seurata, kuinka lapsen aika jakautuu
koulutehtävien ja vapaa-ajan harrastusten välillä.
Kaukana on ne ajat kun itse olin koululainen. Kun opettaja tuli
luokkaan, nousivat kaikki seisomaan, kunnes opettaja sanoi:
”Istukaa!”
Ei huudeltu luokassa, istuttiin hiljaa. Kun opettaja kuulusteli
läksyä ja kysyi jotakin, niin viitattiin ja vastatessa noustiin kes-
kelle käytävää vastaamaan, jalka ei saanut jäädä pulpetin jalka-
laudalle.
Silloin opittiin tehokkaasti, ei ollut järjestysvaikeuksia kun
oli tarkat järjestyssäännöt.
Kun oikein pinnistää ajatuksiansa, niin eikö tämä elämä ole
jotenkin järjestyssidonnaista? Kaikki asiat hoidetaan tietyssä
järjestyksssä. Jos normaaliin järjestykseen tulee häiriöitä, niin
se vaikuttaa koko ympäristöön.
Olkoonkin, että järjestys on joittenkin mielestä tylsää, mutta
se on myös turvallisuutta lisäävää.

Jatketaan huomenna ja katsotaan, mikä maailmalla on ajan-
kohtaista!
Lämmintä päivää!
/MdK

Hil-la kirjoitti:

Kaunista keskiviikkoaamua ja Ilmi juhlii nimipäiväänsä, aika harvoin kuultu nimi onkin.
Mihin meni kesä ja mitä mieleen jäikään, no vielähän kesän rippeet on käyttämättä, mutta kyllä se jo syksyiltä sää tuntuu.
Talveen varustautuminen vauhdissa monilla, niin minullakin.
Varmaan joillekin mieleen tulee kysymys, miksi yksin asuvakin niin paljon talveen varustautuu, no syy on ihan yksinkertainen, helpotan talvikelissä kaupassa käyntiä ja kärrin vetämistä lumihangessa.
Onhan siinä toinenkin etu, hinnat ovat sadon runsaimmillaan ollessa kohtuullisia, eikä tarvitse ulkomaalaisiin tuotteisiin niin usein turvautua.
Säilökää ihmiset, jos siihen mahdollisuuksia on, marjat ja sienet taatusti kotimaisia, kun ne metsästä hakee.
Torilla on ilo käydä ja nähdä ne pöytiä täyttävät marjat ja muut kotimaiset tuotteet.
Jos sää sallii, kahvit ryypätä ja tuttavat haastattaa.

Palomakin kertoo noista oman ahkeruuden sadosta ja vesi kielelle tulee, kun ajattelen omenia, jotka omassa pihapiirissä kasvaneet, muistan Ramoonan aina lajikkeista kertoneen, missä Ramoona lienee, ei aikoihin ole piipahtanut, hänen kuvauksensa matkoistaan ja pihansa kauneudesta, kertomansa aina elävän kuvan mieleen toi.
Omenia minäkin odotan tutulta ystävältä, aina kassillinen omenia tulee.
Kaunista on varmaan siellä teilläkin Paloma.

Ano 00059, eikös olekin mukava lukea MdK rikasta kertomaa elämänsä kulusta, nokkeluudesta millä elää vielä vähän vanhempanakin, kaikesta selviten.
Tuollaista elämää ei kaikilla ole ollut, niin paljon on nähnyt ja kokenut, vielä huumorilla höystäen meille kertoo.
Kirjoitukset viestii elämän kokemusta ja iloa millä hän elämäänsä jatkaa, kiitos MdK.
Pitääpä katsella löytyisikö täältä tuota ruusunmarjajauhetta, mieli tekisi kokeilla.
Kyllä sitä aina aamuisin minäkin virutteluni laistaisin, mutta hyödyksi olen kokenut, en uskalla jättää väliin, kukaan ei puolestani sitä tee ja eihän apua minulle siitä koituisikaan, itse vaan sitkeästi jaksan.
Silmäpolille minäkin kutsua odotan, luomi hankaa silmää ja se pitäisi korjata, en vaan ole saanut itseäni asiasta kyselemään, reilut kolme kuukautta sitten lähete meni, kutsua ei vaan kuulu.
Saamaton olen näiden hoitojen ja testien hommaamisessa.

Kuuntelin taas kerran radion kertomaa siitä, miten opettajien on vaikea lasten kanssa toimia ja miten vanhemmat painostavat opettajia aina vaan mahdottomimpiin toivomuksiin.
Nyt jo opettajien pitäisi kotiin mennä lapsia herättelemään, kun vanhemmat ei saa lasta heräämään.
Aikoihin on eletty, miten tätä hyyssäämistä onkaan tähän pisteeseen saatu?
Sääli vanhempia kohtaan, jos tämäkin asia laajemmalle leviää.
Myös ruokailusta puhetta oli, lapset eivät syö tarpeeksi terveellistä ruokaa, huoli sekin maailmassa, jossa ihmiset nälkään kuolevat.
Jossakin on menty pieleen, missä, kuka sen kertoo.

No päivä on hyvällä alulla, jospa sitä yritän minäkin jatkaa ja jotain aikaan saada.
Nauttikaa kesän rippeistä, vaikka marjaan mennen, marjoja on paljon, näin kerrotaan.

Lue lisää

Ramoonaa kaipaillut minäkin, aina niin kauniisti kirjoitettuja juttuja ja ystävällinen kirjoittaja.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Ramoonaa kaipaillut minäkin, aina niin kauniisti kirjoitettuja juttuja ja ystävällinen kirjoittaja.

Ehkä hänkin antaa nyt vanhukselle sen kauan kaivatun kirjoitusrauhan ja palaa sitten, kun täyttää itsekin 80v. Ei siihen kovin monta vuotta menene, mutta palsta järjestyksen ihmisellä se kaiverti silmää.
Ei varmasti ollut mukavaa jatkuvasti lukea palstan alaikäisistä.

Jolene on musiikillisesti hieno laulu, mut mua häiritsee sen antama viesti, et jos vain tulee tarpeeksi ihana nainen, niin mies kyllä lähtee sen mukaan. Aivan kuin mies olisi tunnevammainen tuuliviiri, jota nainen rukoilee jäämään, pah.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Jolene on musiikillisesti hieno laulu, mut mua häiritsee sen antama viesti, et jos vain tulee tarpeeksi ihana nainen, niin mies kyllä lähtee sen mukaan. Aivan kuin mies olisi tunnevammainen tuuliviiri, jota nainen rukoilee jäämään, pah.

Lue lisää

Dolly itse kertoi jossain konsertissa, että "Jolene" oli punatukkainen pankkivirkailija joka yritti ottaa hänen aviomiehensä hoitoonsa avioliiton alkuvuosina, kun Dolly rakenteli uraansa ja kävi kiertueilla. Kysymys oli kuitenkin vain flirtistä.
https://www.youtube.com/watch?v=J6VIPL0osss
Dolly ei ollut alunperin mikään kauneuskuningatar, vaan aika tavallisen näköinen nuori nainen köyhistä oloista ja kaikki hänessä, oli hänen oman kovan työnsä tulosta.

Paloma.se01 kirjoitti:

Dolly itse kertoi jossain konsertissa, että "Jolene" oli punatukkainen pankkivirkailija joka yritti ottaa hänen aviomiehensä hoitoonsa avioliiton alkuvuosina, kun Dolly rakenteli uraansa ja kävi kiertueilla. Kysymys oli kuitenkin vain flirtistä.
https://www.youtube.com/watch?v=J6VIPL0osss
Dolly ei ollut alunperin mikään kauneuskuningatar, vaan aika tavallisen näköinen nuori nainen köyhistä oloista ja kaikki hänessä, oli hänen oman kovan työnsä tulosta.

Lue lisää

Ruotsissa vieraillessaan Dolly kertoi saaneensa paljon rahaa Whitney Houstonilta
kappaleestaan "I always love you", josta Whitneyn esityksenä tuli hitti.
Samalla Dolly totesi: "---mutta rahaa kuluu, kun pitää näyttää halvalta".
Hänellä oli hyvä huumorintaju ja itseironiaa riitti.
/MdK

Vai että oikein taivaan porteille jaat paikkoja, kenen kanssa haluat seurustella ja päästät kävelemään vierellesi. Voipihan se olla että nämä bonniet ja dollyt löytää mielenkiintoisempaa seuraa.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Vai että oikein taivaan porteille jaat paikkoja, kenen kanssa haluat seurustella ja päästät kävelemään vierellesi. Voipihan se olla että nämä bonniet ja dollyt löytää mielenkiintoisempaa seuraa.

Lue lisää

Jumalaa korkeammalle hän itsensä asettaa.

Onneksi Taivas ei ole Suomi24 80+, missä pari ruosua määrää osallistujat 😆

Anonyymi00067 kirjoitti:

Jumalaa korkeammalle hän itsensä asettaa.

Onneksi Taivas ei ole Suomi24 80 , missä pari ruosua määrää osallistujat 😆

On tämä taivas muutamalle jotka koko elämänsä tänne levittelee ja leveilee olemattomilla.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Ruotsissa vieraillessaan Dolly kertoi saaneensa paljon rahaa Whitney Houstonilta
kappaleestaan "I always love you", josta Whitneyn esityksenä tuli hitti.
Samalla Dolly totesi: "---mutta rahaa kuluu, kun pitää näyttää halvalta".
Hänellä oli hyvä huumorintaju ja itseironiaa riitti.
/MdK

Lue lisää

"Rääsyistä strasseihin"-Dollylla oli mahtava huumorintaju ja hän oli hyvin maanläheinen ja suorapuheinen.
Mun suosikki "Dollysitaatti": Vaikka olen blondi en ole tyhmä. En ole myöskään blondi"

Paloma.se01 kirjoitti:

"Rääsyistä strasseihin"-Dollylla oli mahtava huumorintaju ja hän oli hyvin maanläheinen ja suorapuheinen.
Mun suosikki "Dollysitaatti": Vaikka olen blondi en ole tyhmä. En ole myöskään blondi"

Lue lisää

Ei hän blondi ollutkaan, vaan käytti blondeja peruukkeja.
Et kai ole luullut niitten vaaleitten pehkojen olleen hänen omat hiuksensa😅

Anonyymi00069 kirjoitti:

Ei hän blondi ollutkaan, vaan käytti blondeja peruukkeja.
Et kai ole luullut niitten vaaleitten pehkojen olleen hänen omat hiuksensa😅

Kyllä minä hänen peruukeistaan tiedän.
Hän kertoo hakanneensa "Joleenen" peruukillaan kuoliaaksi ;)
Kuvass Dolly 15-vuotiaana hänellä on ihan sellainen tavallinen keskiruskea tukka.
Hän oli tehnyt itsensä alusta loppuun taitelijana ja esiintyjänä.
Lopun ollessa lähellä hän pyysi että hänet laskettaisi lepäämään yksinkertaiseen pumpulivuoteeseen, "olen kantanut raskaita esiintymisasuja koko elämäni".

Paloma.se01 kirjoitti:

Kyllä minä hänen peruukeistaan tiedän.
Hän kertoo hakanneensa "Joleenen" peruukillaan kuoliaaksi ;)
Kuvass Dolly 15-vuotiaana hänellä on ihan sellainen tavallinen keskiruskea tukka.
Hän oli tehnyt itsensä alusta loppuun taitelijana ja esiintyjänä.
Lopun ollessa lähellä hän pyysi että hänet laskettaisi lepäämään yksinkertaiseen pumpulivuoteeseen, "olen kantanut raskaita esiintymisasuja koko elämäni".

Lue lisää

Olitko paikalla? Sellaisen kuvan yrität antaa kuin olisit ollut hänen läheinen ystävättärensä vaikka kaiken kirjoittamasi voi kuka vain lehdistä lukea kuten sinäkin näyt tehneen😅

Paloma.se01 kirjoitti:

Kyllä minä hänen peruukeistaan tiedän.
Hän kertoo hakanneensa "Joleenen" peruukillaan kuoliaaksi ;)
Kuvass Dolly 15-vuotiaana hänellä on ihan sellainen tavallinen keskiruskea tukka.
Hän oli tehnyt itsensä alusta loppuun taitelijana ja esiintyjänä.
Lopun ollessa lähellä hän pyysi että hänet laskettaisi lepäämään yksinkertaiseen pumpulivuoteeseen, "olen kantanut raskaita esiintymisasuja koko elämäni".

Lue lisää

Kyllä peruukin käyttäjä toisen peruukkipään tunnistaa.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Olitko paikalla? Sellaisen kuvan yrität antaa kuin olisit ollut hänen läheinen ystävättärensä vaikka kaiken kirjoittamasi voi kuka vain lehdistä lukea kuten sinäkin näyt tehneen😅

Lue lisää

Mitä siitä sitten? Kyllä kai luettuakin voi kommentoida. Dollysta nyt vaan on tosi paljon kirjoitettu mediassa ja tähän saakka vain myönteisiä asioita. Ilahduttavaa tietää että maailmassa on vieläkin tällaisia dollyja.

Paloma.se01 kirjoitti:

Mitä siitä sitten? Kyllä kai luettuakin voi kommentoida. Dollysta nyt vaan on tosi paljon kirjoitettu mediassa ja tähän saakka vain myönteisiä asioita. Ilahduttavaa tietää että maailmassa on vieläkin tällaisia dollyja.

Lue lisää

Mitä tarkoitat ”tällaisilla dollyilla”, joita vieläkin on maailmassa?
Itseäsikö? Dolly Parton ei enää ole tässä maailmassa, hän on kuollut.

Paloma.se01 kirjoitti:

Mitä siitä sitten? Kyllä kai luettuakin voi kommentoida. Dollysta nyt vaan on tosi paljon kirjoitettu mediassa ja tähän saakka vain myönteisiä asioita. Ilahduttavaa tietää että maailmassa on vieläkin tällaisia dollyja.

Lue lisää

Sinä siis luet mitä julkkiksista kirjoitetaan.

Muistatko, kun taannoin pilkkasit täällä aloituksia ja aiheita mainiten myös nämä määrätyt jutut julkkiksista.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Sinä siis luet mitä julkkiksista kirjoitetaan.

Muistatko, kun taannoin pilkkasit täällä aloituksia ja aiheita mainiten myös nämä määrätyt jutut julkkiksista.

Tuuliviiri , milloin mitäkin mieltä , mieluiten eri mieltä kuin kaikki muut. Kaikki amerikoista tuleva halpahintainen pintavaahto on ihailemaansa.

Paloma.se01 kirjoitti:

Mitä siitä sitten? Kyllä kai luettuakin voi kommentoida. Dollysta nyt vaan on tosi paljon kirjoitettu mediassa ja tähän saakka vain myönteisiä asioita. Ilahduttavaa tietää että maailmassa on vieläkin tällaisia dollyja.

Lue lisää

On niitä Jeesukseen uskovia vielä maailmassa, ei dolly ollut viimeinen.
Sinä et taida vieläkään uskoa Jeesuksen evankeliumia syntiesi sovittajana?

Paloma.se01 kirjoitti:

Dolly itse kertoi jossain konsertissa, että "Jolene" oli punatukkainen pankkivirkailija joka yritti ottaa hänen aviomiehensä hoitoonsa avioliiton alkuvuosina, kun Dolly rakenteli uraansa ja kävi kiertueilla. Kysymys oli kuitenkin vain flirtistä.
https://www.youtube.com/watch?v=J6VIPL0osss
Dolly ei ollut alunperin mikään kauneuskuningatar, vaan aika tavallisen näköinen nuori nainen köyhistä oloista ja kaikki hänessä, oli hänen oman kovan työnsä tulosta.

Lue lisää

Dollyn itseironia ja itselleen nauraminen sai hänet hyväksytyksi muidenkin kuin vain fanien silmissä.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Dollyn itseironia ja itselleen nauraminen sai hänet hyväksytyksi muidenkin kuin vain fanien silmissä.

En ole mikään suuri kantrimusiikin kuuntelija. Kantrin ja rockin välimuoto tosin tuntui hyvältä kuunnella, kun olin parikymppinen, mutta Nashville ja Honky Tonk eivät vieläkään ole spotify-kuuntelulistallani. Mutta kantrimusiikin piiristä löytyy myös todellisia helmiä, kuten Jolene.

Nyt jo muutama vuosi sitten edesmennyt toinen Kentuckyn vuoriseutujen suuri artisti, Loretta Lynn (Coalminer's Daughter) eli hiilikaivosmiehen tytär oli toinen esimerkki, miten äärimmäisen köyhistä oloista saattaa päästä eteenpäin, jos lahjakkuutta ja tarmoa riittää.

En seuraa yleensä julkkiksia, enkä ihannoi räsyistä-rikkauksiin (Dollyn tapauksessa, hänen omilla sanoillaan "räsyistä feikkijalokiviin") mutta hänen suuri sydämensä, suuri anteliaisuutensa ja sosiaalinen omatuntonsa herätti huomioini.
Tämä maailma tarvitsee enemmän dollyja ja vähemmän itsekeskeisiä, pinnallisia linssiluteita jotka paljastelevat kameroiden edessä saadakseen huomiota ja "laikkauksia" Vähemmän trumppeja,jotka onnistuvat kääntämään suuren artistin kuolemasta aiheutuneen huomion itseensä: "Tiedän että Dolly tykkäsi minusta".

Huomenta, kauniina jatkuu sää, ei valittamista, joskus syyskuussa lämpimämmät ilmat menneen kesän ajoilta.
Potkaistaan vaan keinu pieneen liikkeeseen, siihen se pystyy, jos kyytiin istujat vähän huonommin sen liikkumisen toteuttaa;)

En tuosta ikäkysymyksestä ole koskaan harmina kokenut, muistan pirtin aikoihin miten alle kolmekymppiset kansamme leikinlaskuun yhtyi.
Ramoona oli Kahvipirtin kantava voima, silloin nimimerkki oli Likka123, jos nuo numerot oikein muistan.
Kyöpelinvuoren kyläreissukin olisi ollut vajaa, jos ei Ramoona tyylikkäine asusteineen mukaan olisi tullut.
Silloin ei vanhuutta tai vaivoja muisteltu, oltiin vaan mukavia toisillemme.

Katselen joka arkiaamu, kun ilmeisesti kehitysvammainen tyttö äitinsä kanssa tulee pysäkille autoa odottamaan.
Tyttö menee naapuritalon keinuun ja selkeästi näkee miten hän keinumisesta tykkää.
Äiti jättää suukotellen tytön keinuun ja pienen tovin päästä auto vie tytön mennessään varmaan kouluun tai työpajaan.
Äidin ja tyttären suhde on sivusta katsoenkin hyvin lämmin.

En ole paljonkaan Partonin lauluja kuullut, mutta ei ole tuntemattomaksikaan jäänyt, musiikkiinsa en ole liioin tutustunut
Tykkään kyllä country musiikista, mutta ei lempimusiikkiani.
Minun musiikkimakuni on vaatimaton, mutta antaa sen musiikin tuoman mukavan olotilan.

Olen sitä mieltä, että pystyssä oleva sormi osoittaa aika monia vanhempia noissa lapsien kasvatus tuloksissa.
Jos seitsenvuotias vaatii meikkejä itselleen, on siinä jo yksi tiukan paikan tilanne.
Miten monta tämän kaltaista tapausta juurikin sitä vanhempien kasvatusta vaatii, koululle ei kasvattaminen sanan täydessä merkityksessä kuulu.
Tokihan sielläkin yleisiä ohjeita pitää olla, jotka nuoria ohjaa oikean laisiin käytöksiin.
Nuorilla on intoa ja aloitekykyäkin moneen idean toteutumiseen, tarvitaan vaan oikeaa kodin ja koulun yhteistyötä, oikeat opit kantavat kauas.
Laki ja säännöt ovat myös nuorille tarkoitettu noudatettaviksi, näin tapahtuen on elämä kaikille helpompaa.

MdK muisteli koulunkäymistä meidän kouluikäisinä ollessa, noin oli kuin kerroit.
Ei tullut mieleenkään haistatella opettajalle, kuten nyt tehdään.
Koulussa opittiin yhdessä oleminen ja olihan joskus vilkkaampia oppilaita ja saivat aikaan jonkun häiriön, mutta pian palautettiin niin sanotusti ruotuun ja tauti ei levinnyt.
Silloin oli opettajilla joskus tarve "apulaisista" ja me tytöt kävimme pieniä hommia tekemässä, jotain hyvää aina mukaan saatiin kiitoksena.
Minulla koulusta jäi ihan mukavia muistoja.
Omien lasteni kanssa ei vaikeuksia juurikaan syntynyt, vaikka joskus vaikeaa se kouluun lähtö olikin.
Tähän päivään mennessä en mitään vaikeuksia ole yhteiskunnan sääntöjen noudattamisessa tullut, ehkä melko vapaa kasvatus on purrut.
Kai niinkin on, että mallina oleminen on yksi tapa kasvattaa.

Tiistai ja torstai on eloni matkalla ne päivät, jotka jotenkin pitkiltä tuntuu, siksipä koetan aina ruokien pakkaseen tekemisen näihin päiviin satuttaa, niin tänäänkin.
Siispä puuhiin ja iltapäivä sitten lepäillen.
Kaunista päivää, nauttikaa!!!!

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, kauniina jatkuu sää, ei valittamista, joskus syyskuussa lämpimämmät ilmat menneen kesän ajoilta.
Potkaistaan vaan keinu pieneen liikkeeseen, siihen se pystyy, jos kyytiin istujat vähän huonommin sen liikkumisen toteuttaa;)

En tuosta ikäkysymyksestä ole koskaan harmina kokenut, muistan pirtin aikoihin miten alle kolmekymppiset kansamme leikinlaskuun yhtyi.
Ramoona oli Kahvipirtin kantava voima, silloin nimimerkki oli Likka123, jos nuo numerot oikein muistan.
Kyöpelinvuoren kyläreissukin olisi ollut vajaa, jos ei Ramoona tyylikkäine asusteineen mukaan olisi tullut.
Silloin ei vanhuutta tai vaivoja muisteltu, oltiin vaan mukavia toisillemme.

Katselen joka arkiaamu, kun ilmeisesti kehitysvammainen tyttö äitinsä kanssa tulee pysäkille autoa odottamaan.
Tyttö menee naapuritalon keinuun ja selkeästi näkee miten hän keinumisesta tykkää.
Äiti jättää suukotellen tytön keinuun ja pienen tovin päästä auto vie tytön mennessään varmaan kouluun tai työpajaan.
Äidin ja tyttären suhde on sivusta katsoenkin hyvin lämmin.

En ole paljonkaan Partonin lauluja kuullut, mutta ei ole tuntemattomaksikaan jäänyt, musiikkiinsa en ole liioin tutustunut
Tykkään kyllä country musiikista, mutta ei lempimusiikkiani.
Minun musiikkimakuni on vaatimaton, mutta antaa sen musiikin tuoman mukavan olotilan.

Olen sitä mieltä, että pystyssä oleva sormi osoittaa aika monia vanhempia noissa lapsien kasvatus tuloksissa.
Jos seitsenvuotias vaatii meikkejä itselleen, on siinä jo yksi tiukan paikan tilanne.
Miten monta tämän kaltaista tapausta juurikin sitä vanhempien kasvatusta vaatii, koululle ei kasvattaminen sanan täydessä merkityksessä kuulu.
Tokihan sielläkin yleisiä ohjeita pitää olla, jotka nuoria ohjaa oikean laisiin käytöksiin.
Nuorilla on intoa ja aloitekykyäkin moneen idean toteutumiseen, tarvitaan vaan oikeaa kodin ja koulun yhteistyötä, oikeat opit kantavat kauas.
Laki ja säännöt ovat myös nuorille tarkoitettu noudatettaviksi, näin tapahtuen on elämä kaikille helpompaa.

MdK muisteli koulunkäymistä meidän kouluikäisinä ollessa, noin oli kuin kerroit.
Ei tullut mieleenkään haistatella opettajalle, kuten nyt tehdään.
Koulussa opittiin yhdessä oleminen ja olihan joskus vilkkaampia oppilaita ja saivat aikaan jonkun häiriön, mutta pian palautettiin niin sanotusti ruotuun ja tauti ei levinnyt.
Silloin oli opettajilla joskus tarve "apulaisista" ja me tytöt kävimme pieniä hommia tekemässä, jotain hyvää aina mukaan saatiin kiitoksena.
Minulla koulusta jäi ihan mukavia muistoja.
Omien lasteni kanssa ei vaikeuksia juurikaan syntynyt, vaikka joskus vaikeaa se kouluun lähtö olikin.
Tähän päivään mennessä en mitään vaikeuksia ole yhteiskunnan sääntöjen noudattamisessa tullut, ehkä melko vapaa kasvatus on purrut.
Kai niinkin on, että mallina oleminen on yksi tapa kasvattaa.

Tiistai ja torstai on eloni matkalla ne päivät, jotka jotenkin pitkiltä tuntuu, siksipä koetan aina ruokien pakkaseen tekemisen näihin päiviin satuttaa, niin tänäänkin.
Siispä puuhiin ja iltapäivä sitten lepäillen.
Kaunista päivää, nauttikaa!!!!

Lue lisää

Kiirettä pukkaa kun ei ole omaa autoa. Mittariauto kuitenkin. Matka ei ole kovin pitkä.
Olen myöhässä. Sain sinne kuitenkin puhelinyhteyden.
On mentävä haukkaamaan pientä aamupalaa. Hei teille kaikille.

Elokuun viimeinen viikko. Kyllä me syksystäkin selvitään kun nätisti elellään.

Arttu

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, kauniina jatkuu sää, ei valittamista, joskus syyskuussa lämpimämmät ilmat menneen kesän ajoilta.
Potkaistaan vaan keinu pieneen liikkeeseen, siihen se pystyy, jos kyytiin istujat vähän huonommin sen liikkumisen toteuttaa;)

En tuosta ikäkysymyksestä ole koskaan harmina kokenut, muistan pirtin aikoihin miten alle kolmekymppiset kansamme leikinlaskuun yhtyi.
Ramoona oli Kahvipirtin kantava voima, silloin nimimerkki oli Likka123, jos nuo numerot oikein muistan.
Kyöpelinvuoren kyläreissukin olisi ollut vajaa, jos ei Ramoona tyylikkäine asusteineen mukaan olisi tullut.
Silloin ei vanhuutta tai vaivoja muisteltu, oltiin vaan mukavia toisillemme.

Katselen joka arkiaamu, kun ilmeisesti kehitysvammainen tyttö äitinsä kanssa tulee pysäkille autoa odottamaan.
Tyttö menee naapuritalon keinuun ja selkeästi näkee miten hän keinumisesta tykkää.
Äiti jättää suukotellen tytön keinuun ja pienen tovin päästä auto vie tytön mennessään varmaan kouluun tai työpajaan.
Äidin ja tyttären suhde on sivusta katsoenkin hyvin lämmin.

En ole paljonkaan Partonin lauluja kuullut, mutta ei ole tuntemattomaksikaan jäänyt, musiikkiinsa en ole liioin tutustunut
Tykkään kyllä country musiikista, mutta ei lempimusiikkiani.
Minun musiikkimakuni on vaatimaton, mutta antaa sen musiikin tuoman mukavan olotilan.

Olen sitä mieltä, että pystyssä oleva sormi osoittaa aika monia vanhempia noissa lapsien kasvatus tuloksissa.
Jos seitsenvuotias vaatii meikkejä itselleen, on siinä jo yksi tiukan paikan tilanne.
Miten monta tämän kaltaista tapausta juurikin sitä vanhempien kasvatusta vaatii, koululle ei kasvattaminen sanan täydessä merkityksessä kuulu.
Tokihan sielläkin yleisiä ohjeita pitää olla, jotka nuoria ohjaa oikean laisiin käytöksiin.
Nuorilla on intoa ja aloitekykyäkin moneen idean toteutumiseen, tarvitaan vaan oikeaa kodin ja koulun yhteistyötä, oikeat opit kantavat kauas.
Laki ja säännöt ovat myös nuorille tarkoitettu noudatettaviksi, näin tapahtuen on elämä kaikille helpompaa.

MdK muisteli koulunkäymistä meidän kouluikäisinä ollessa, noin oli kuin kerroit.
Ei tullut mieleenkään haistatella opettajalle, kuten nyt tehdään.
Koulussa opittiin yhdessä oleminen ja olihan joskus vilkkaampia oppilaita ja saivat aikaan jonkun häiriön, mutta pian palautettiin niin sanotusti ruotuun ja tauti ei levinnyt.
Silloin oli opettajilla joskus tarve "apulaisista" ja me tytöt kävimme pieniä hommia tekemässä, jotain hyvää aina mukaan saatiin kiitoksena.
Minulla koulusta jäi ihan mukavia muistoja.
Omien lasteni kanssa ei vaikeuksia juurikaan syntynyt, vaikka joskus vaikeaa se kouluun lähtö olikin.
Tähän päivään mennessä en mitään vaikeuksia ole yhteiskunnan sääntöjen noudattamisessa tullut, ehkä melko vapaa kasvatus on purrut.
Kai niinkin on, että mallina oleminen on yksi tapa kasvattaa.

Tiistai ja torstai on eloni matkalla ne päivät, jotka jotenkin pitkiltä tuntuu, siksipä koetan aina ruokien pakkaseen tekemisen näihin päiviin satuttaa, niin tänäänkin.
Siispä puuhiin ja iltapäivä sitten lepäillen.
Kaunista päivää, nauttikaa!!!!

Lue lisää

Ja taas ollaan torstaissa!
Mikäpä siinä, aurinko jaksaa vielä paistaa, jopa lämmittääkin!
Eilen oli +24° ja aivan tyyntä, ei tuulen värettäkään käynyt.
Onneksi oli hyvin ilmastoitu bussi, kun piti lähteä kaupungille.

Silmäklinikalla käytiin läpi loma-asiat, helteet ja silmäongelmat.
Lääkäri sanoi olleensa lomalla Aasiassa, toinen kertoi olleensa
Lapissa itikoitten eväänä. Ei siinä jutellessa huomaakaan, kun
on taas saanut hoitopiikin neulatyynyyn = silmään.
Oli niin hyvä onni, että kotiin menevä bussi tuli sopivasti torille,
kun hyppäsin sairaala-alueelta tulevasta bussista pois ja siitä
vaan siirryin kotiin menevään bussiin.

Loppu päivä menikin sitten makoillessa ja tyydyin olemaan vaan
”tyhjäntoimittajan” asemassa, kun puudutus silmässä lakkasi
vaikuttamasta ja jälkikirvely alkoi tuntua. Otin nokoset sohvalla.
On se vaan vaikeata olla aivan laiskana, kun ei saa tehdä mitään
voimille käypää, eikä näe lukea tai edes katsoa tv:tä. Silmät kiinni
ja musiikkia voi kuunnella silmät ummessakin.
Nyt taas, hyvin nukutun yön jälkeen ja lenkin jälkeen, on kaikki
niin kuin olla pitää.

Katsoin aamu-uutisissa kananpoikien kasvatusta isoissa laitok-
sissa. Poikaset kasvatetaan jonkin hormoonin avulla nopeasti
isoiksi ja teurastetaan. Poikasia oli niin paljon ahtaissa tiloissa,
että niistä kuoli moni jo siellä lattialla.
Siinä meni halut kanafileitä kohtaan. Tiedän, että pakasteessa
on pussillinen fileitä. Kanapata on ollut eräs lempiruoistani,
mutta kuinka sen valmistaisi niin, ettei mielessä kävisi henki-
toreissaan läähättävät osittain kynityn näköiset kananpoikaset.
Ei ollut mikään ruokahalua herättävän näköinen paikka, missä
ruokiemme raaka-aineet syntyvät.

Tänään teen pientä pintasiivousta ja kerään luetut lehdet
ja mainokset, vien lehtikassin paperinkeräyskonttiin.
Otan loppuviikon iisisti ja kerään uusia voimia ensi viikolle, kun
uusi kuukausi alkaa. Suurostosten teko ja uuden ruokalistan
toteutus muutaman päivän aikana.

Viihtyisää torstaita!
/MdK

Anonyymi00072 kirjoitti:

Ja taas ollaan torstaissa!
Mikäpä siinä, aurinko jaksaa vielä paistaa, jopa lämmittääkin!
Eilen oli 24° ja aivan tyyntä, ei tuulen värettäkään käynyt.
Onneksi oli hyvin ilmastoitu bussi, kun piti lähteä kaupungille.

Silmäklinikalla käytiin läpi loma-asiat, helteet ja silmäongelmat.
Lääkäri sanoi olleensa lomalla Aasiassa, toinen kertoi olleensa
Lapissa itikoitten eväänä. Ei siinä jutellessa huomaakaan, kun
on taas saanut hoitopiikin neulatyynyyn = silmään.
Oli niin hyvä onni, että kotiin menevä bussi tuli sopivasti torille,
kun hyppäsin sairaala-alueelta tulevasta bussista pois ja siitä
vaan siirryin kotiin menevään bussiin.

Loppu päivä menikin sitten makoillessa ja tyydyin olemaan vaan
”tyhjäntoimittajan” asemassa, kun puudutus silmässä lakkasi
vaikuttamasta ja jälkikirvely alkoi tuntua. Otin nokoset sohvalla.
On se vaan vaikeata olla aivan laiskana, kun ei saa tehdä mitään
voimille käypää, eikä näe lukea tai edes katsoa tv:tä. Silmät kiinni
ja musiikkia voi kuunnella silmät ummessakin.
Nyt taas, hyvin nukutun yön jälkeen ja lenkin jälkeen, on kaikki
niin kuin olla pitää.

Katsoin aamu-uutisissa kananpoikien kasvatusta isoissa laitok-
sissa. Poikaset kasvatetaan jonkin hormoonin avulla nopeasti
isoiksi ja teurastetaan. Poikasia oli niin paljon ahtaissa tiloissa,
että niistä kuoli moni jo siellä lattialla.
Siinä meni halut kanafileitä kohtaan. Tiedän, että pakasteessa
on pussillinen fileitä. Kanapata on ollut eräs lempiruoistani,
mutta kuinka sen valmistaisi niin, ettei mielessä kävisi henki-
toreissaan läähättävät osittain kynityn näköiset kananpoikaset.
Ei ollut mikään ruokahalua herättävän näköinen paikka, missä
ruokiemme raaka-aineet syntyvät.

Tänään teen pientä pintasiivousta ja kerään luetut lehdet
ja mainokset, vien lehtikassin paperinkeräyskonttiin.
Otan loppuviikon iisisti ja kerään uusia voimia ensi viikolle, kun
uusi kuukausi alkaa. Suurostosten teko ja uuden ruokalistan
toteutus muutaman päivän aikana.

Viihtyisää torstaita!
/MdK

Lue lisää

Huomenta viikonlopun alkuun, näin ne vaan viikot vierii ja kohta syksy on käsillä, toivottavasti värikäs sellainen.
Ihmettelen tasavälein kuuluvaa jyminää, kai tehtaalla höyryjä päästellään, kaikki outo aina tunteet saa kohoamaan.
Pitää kuunnella uutiset, onko jotain vakavaa tapahtumassa.

Tuosta Dolly Partonista virisi keskustelu, harmissani olen, kun niin vähän hänen elämäänsä seurasin, sama on muidenkin julkkisten kanssa, hyvin vähän heidän elostaan tiedän.
Lopetin aikakusilehtien tilauksenkin, kun en jaksanut niiden kertomaa lukea, jokaiselle toivoisi yksityisen elonsa olevan omansa, mutta tietokin tarpeen olisi.
Noiden mainosten varassa olen ja se riittää, vaikka voikin sivistyksessä aukkoja olevan.
Sitten tapahtuu monenkin kohdalla, että koko ihminen kuluu julkisuuden myötä.

Tuo uskominenkin on jokaisella toivoisi olevan oma tahtoinen ja muille kuulumaton asia, sanonta, että jokainen uskollaan autuaaksi tulee pitää paikkansa.
Paljonhan puhutaan autiolle saarelle joutumisesta ja kenet tai mitä mukaansa ottaisi, sama puhe voi olla myös taivaiseen liittyvänä.
Mielikuvitus eläköön.

Nautinto oli varmaan aamupalasi Arttu, kun kutsuttuna sen sait nauttia.
Olen samaa mieltä, että hyvin syksystäkin selvitään, samoin talvesta ja ei aikaakaan, kun kevättä odotellaan.

Noista näön saamisista oli eilen median tietona, että sokea oli leikkauksen avulla saanut näkönsä Englannissa, jo aiemmin MdK siitä kertoi, lie vaikka sama leikkaus ollut kyseessä.
Uskomattomalta tuntuu, onko tekoäly siinäkin tehoa lisäämässä.
Kuulin myös pelkoja siitä, että tekoäly työpaikkoja syö, kaikenlaisia uhkia ilmassa leijuu.
Sinulle vielä nuo piikitykset apua tuo, kälyni ei niistä enää apua saanut, näkö melkein olematon, siksi hoitokotiinkin pääsi, kun kotona yksin ei pärjännyt.
Löytyisipä kaikille tarvitseville tuo hoitopaikka, paljon kuulee siitäkin, että näin ei ole.
Kotihoidon perään huudellaan, mutta turvaton on vanhus, jos vain pari kertaa päivässä hoitaja käy.
Säästöjä vaan pitää tehdä ja vanhukset ja lapset kohteena, jotenkin vaikea ajatuksenakin, että apua eniten tarvitsevat joutuvat siitä tinkimään.

Kohta vävyni taas ilmaantuu ja yhteinen kauppakierros toteutuu, suunnittelemme tarkkaan bensan käytön, että turhia matkoja ei tule.
Jyminäkin loppui, sitä se oli mitä epäilinkin, tehtaalla paineita tasattiin.
Nämä tavanomaiset puuhat jotenkin rytmittävät päivien kulumista, tietää ja muistaa paremmin päivän mitä eletään, meinaa väliin miettimiseksi mennä, että mikäs päivä se tänään olikaan.

Eletään nyt perjantaipäivää, hyvillä ja valoisilla ajatuksilla täytettynä;)

Anonyymi00072 kirjoitti:

Ja taas ollaan torstaissa!
Mikäpä siinä, aurinko jaksaa vielä paistaa, jopa lämmittääkin!
Eilen oli 24° ja aivan tyyntä, ei tuulen värettäkään käynyt.
Onneksi oli hyvin ilmastoitu bussi, kun piti lähteä kaupungille.

Silmäklinikalla käytiin läpi loma-asiat, helteet ja silmäongelmat.
Lääkäri sanoi olleensa lomalla Aasiassa, toinen kertoi olleensa
Lapissa itikoitten eväänä. Ei siinä jutellessa huomaakaan, kun
on taas saanut hoitopiikin neulatyynyyn = silmään.
Oli niin hyvä onni, että kotiin menevä bussi tuli sopivasti torille,
kun hyppäsin sairaala-alueelta tulevasta bussista pois ja siitä
vaan siirryin kotiin menevään bussiin.

Loppu päivä menikin sitten makoillessa ja tyydyin olemaan vaan
”tyhjäntoimittajan” asemassa, kun puudutus silmässä lakkasi
vaikuttamasta ja jälkikirvely alkoi tuntua. Otin nokoset sohvalla.
On se vaan vaikeata olla aivan laiskana, kun ei saa tehdä mitään
voimille käypää, eikä näe lukea tai edes katsoa tv:tä. Silmät kiinni
ja musiikkia voi kuunnella silmät ummessakin.
Nyt taas, hyvin nukutun yön jälkeen ja lenkin jälkeen, on kaikki
niin kuin olla pitää.

Katsoin aamu-uutisissa kananpoikien kasvatusta isoissa laitok-
sissa. Poikaset kasvatetaan jonkin hormoonin avulla nopeasti
isoiksi ja teurastetaan. Poikasia oli niin paljon ahtaissa tiloissa,
että niistä kuoli moni jo siellä lattialla.
Siinä meni halut kanafileitä kohtaan. Tiedän, että pakasteessa
on pussillinen fileitä. Kanapata on ollut eräs lempiruoistani,
mutta kuinka sen valmistaisi niin, ettei mielessä kävisi henki-
toreissaan läähättävät osittain kynityn näköiset kananpoikaset.
Ei ollut mikään ruokahalua herättävän näköinen paikka, missä
ruokiemme raaka-aineet syntyvät.

Tänään teen pientä pintasiivousta ja kerään luetut lehdet
ja mainokset, vien lehtikassin paperinkeräyskonttiin.
Otan loppuviikon iisisti ja kerään uusia voimia ensi viikolle, kun
uusi kuukausi alkaa. Suurostosten teko ja uuden ruokalistan
toteutus muutaman päivän aikana.

Viihtyisää torstaita!
/MdK

Lue lisää

Mitä sinulla on tuo ” suurostosten teko”, ihan mielenkiinnolla kysyn. Minä ehkä köytäisin tuota ilmaisua ,kun,tilaan Prismasta ruokat-ym tarvikkeet 6 laatikollista kerralla.

Muistelen tänään 7 vuotta sitten tehtyä muuttomatkaa, josta
ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Muutto Ruotsiin 28.8.2019,
Muuttoliike Jorma Salokanta tulisi isolla
muuttoautolla. suomalainen laatu takeena

Muuttopäivän edellisenä iltana piti ison muuttoauton tulla
klo 17-18 välillä. Tuli puhelinsoitto, että tuleekin kaksi autoa
ja kolme miestä, jotakin on mennyt pieleen. Oli kulunut pari
tuntia eikä miehiä eikä autoja kuulunut eikä näkynyt.
Minulla oli 3 miestä valmiuksissa odottelemassa kärsimättö-
minä töihin ryhtymistä ja että muuttoauto ehtisi iltalaivalle.

Ennen klo 19 ilmestyi peräkärryllinen punainen pakettiauto
linja-autoaseman parkkipaikalle. Katselimme parvekkeelta
ja viisastelimme että siinä se muuttoauto nyt on! Odottelevat
vaan siinä sitä toista autoa. Ja niinhän se olikin. Paikalle tuli
kuorma-auto, ulos hyppäsi pari miestä ja aukaisivat takaluu-
kun. Se oli jo täynnä tavaraa. Pakettiautosta tuli kaksi miestä
ja tutkivat kuorma-auton sisältöä. Sitten luukku kiinni ja aske-
leet asuntoani kohti.

Olen karsinut irtaimistoni aika lailla minimiin, mutta nyt tun-
tui, että muuttoliike laskelmoi että mummolla on sänky, yö-
pöytä ja keinutuoli ja ne runnotaan kyllä vaikka volkkariin!
Näytin varmaan myrskyvaroitukselta, kun miehet tulivat si-
sälle ja yksi heistä nosti kätensä ylös ja sanoikin, että "ennen-
kuin sanot mitään niin anna minun ehdottaa kuinka tehdään".
Hän ehdotti, että siihen melkein täyteen autoon lastattaisiin
tärkeimmät jutut mitä perillä tarvitaan ensimmäisen yön yli
selviytymiseen, eli sänky ja petivaatteet, sohva ja mitä muuta
mahtuu. (Aikaisemmin noudetut tavarat autossa olivat me-
nossa Kööpenhaminaan!)
Toinen auto tulisi vasta päivää myöhemmin loppujen tava-
roitten kanssa. –
Näillä sopimuksilla edettiin tuleviin vaiheisiin...

Pojan ja minun laivamatka sujui hienosti ja Tukholmasta
Itä-Jöötanmaalle myös aurinkoisessa säässä. Meillä oli kiire,
koska muuttoauto nr 1. tulisi hyvissä ajoin laivalta, oli ehkä
jo ulko-ovella odottamassa.
Auto ei ollut tullut, meillä ei ollut mitään tekemistä tyhjässä
asunnossa. Kävimme kuitenkin ostoksilla ja syömässä.
Oli jo iltapäivä n klo 14 eikä autoa ollut vieläkään tullut.
Soitin muuttoliikkeelle, minkälainen aikataulu miehillä on
kun olemme odottaneet jo 4 tuntia eikä autosta ole vielä
kuulunut mitään. Sain kuulla, että auto on mennyt rikki
ja on vuokrattava tilalle toinen auto. Mutta hän ei kertonut,
että auto oli itseasiassa syttynyt tuleen! - Kului taas aikaa,
mutta vihdoin viimein muuttoauto tuli ja kamani lastattiin
nopeasti autosta, joka jatkoi matkaansa. Huomasin, että peti-
vaatelaatikko puuttui. Soitin autoon ja kuljettaja lupasi toi-
mittaa petivaatteet ennen iltaa, ettei meidän tarvinnut yöpyä
hotellissa.

Seuraavana aamuna oli aika varattu passipoliisin luona.
Kun olimme tulossa poliisilta autolle, soi puhelin ja muutto-
auto 2. kuljettaja ilmoitti että he ovat jo osoitteessa ja alka-
neet purkaa kuormaa. Kun tulimme kotiin, niin paikalla ei
ollutkaan peräkärryllinen punainen pakettiauto, vaan katettu
matala kuorma-auto. Sekin oli täynnä tuntemattoman näköistä
tavaraa. Tavaroita oli kannettu ulko-oveni eteen ja silmiin pisti
heti grilli, joka ei ollut minun. Se oli ilmeisesti menossa
Kööpenhaminaan. Siinä vaiheessa saimme myös tietää että
eilinen muuttoauto oli syttynyt palamaan 30 km päämäärästä!
Niin lähellä jo olivat. –

No, tämä kuorma purettiin ja silmäilin kamojani ja huomasin
että mankeli ja yksi valkoinen hylly puuttuvat. Juoksin sukka-
sillaan autolle, joka ei ollut vielä ehtinyt lähteä. Mankeli löytyi,
olisi muuten mennyt Göteborgiin, mutta hyllyä ei löytynyt.
Saimme tietää että lastaus Kööpenhaminaan menevään autoon
tapahtuu tässä kaupungissa, paikan tiesimme, ja että hylly voi
olla siellä.
Ajoimme tuhatta ja sataa ja jo kaukaa pisti silmään valkoinen
hyllykköni, jota ei vielä oltu ehditty lastata Tanskaan menevään
autoon. Onneksi laatikot oli numeroitu ja ne tulivat perille,
jokaikinen.

Että sellainen muutto tällä kertaa. Toinen muuttomiehistä iski
laskun kouraan. Siinä oli espanjalaisen pankin tilinumero.
Luotin suomalaiseen laatuun, mutta ainakin tämä muutto oli
kuin jostakin huumoriohjelmasta otettuja sketsejä alusta lop-
puun.
Näin jälkikäteen, kun olen maksanut laskun espanjalaiselle tilille,
niin olen ajatellut kuinka paljon rahoista päätyi noille apujoukoille,
jotka saivat sählätä ja tehdä parhaansa että oikeat kamat osuvat
oikeisiin paikkoihin. Kaverit olivat eestiläisiä.
/MdK

Anonyymi00080 kirjoitti:

Muistelen tänään 7 vuotta sitten tehtyä muuttomatkaa, josta
ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Muutto Ruotsiin 28.8.2019,
Muuttoliike Jorma Salokanta tulisi isolla
muuttoautolla. suomalainen laatu takeena

Muuttopäivän edellisenä iltana piti ison muuttoauton tulla
klo 17-18 välillä. Tuli puhelinsoitto, että tuleekin kaksi autoa
ja kolme miestä, jotakin on mennyt pieleen. Oli kulunut pari
tuntia eikä miehiä eikä autoja kuulunut eikä näkynyt.
Minulla oli 3 miestä valmiuksissa odottelemassa kärsimättö-
minä töihin ryhtymistä ja että muuttoauto ehtisi iltalaivalle.

Ennen klo 19 ilmestyi peräkärryllinen punainen pakettiauto
linja-autoaseman parkkipaikalle. Katselimme parvekkeelta
ja viisastelimme että siinä se muuttoauto nyt on! Odottelevat
vaan siinä sitä toista autoa. Ja niinhän se olikin. Paikalle tuli
kuorma-auto, ulos hyppäsi pari miestä ja aukaisivat takaluu-
kun. Se oli jo täynnä tavaraa. Pakettiautosta tuli kaksi miestä
ja tutkivat kuorma-auton sisältöä. Sitten luukku kiinni ja aske-
leet asuntoani kohti.

Olen karsinut irtaimistoni aika lailla minimiin, mutta nyt tun-
tui, että muuttoliike laskelmoi että mummolla on sänky, yö-
pöytä ja keinutuoli ja ne runnotaan kyllä vaikka volkkariin!
Näytin varmaan myrskyvaroitukselta, kun miehet tulivat si-
sälle ja yksi heistä nosti kätensä ylös ja sanoikin, että "ennen-
kuin sanot mitään niin anna minun ehdottaa kuinka tehdään".
Hän ehdotti, että siihen melkein täyteen autoon lastattaisiin
tärkeimmät jutut mitä perillä tarvitaan ensimmäisen yön yli
selviytymiseen, eli sänky ja petivaatteet, sohva ja mitä muuta
mahtuu. (Aikaisemmin noudetut tavarat autossa olivat me-
nossa Kööpenhaminaan!)
Toinen auto tulisi vasta päivää myöhemmin loppujen tava-
roitten kanssa. –
Näillä sopimuksilla edettiin tuleviin vaiheisiin...

Pojan ja minun laivamatka sujui hienosti ja Tukholmasta
Itä-Jöötanmaalle myös aurinkoisessa säässä. Meillä oli kiire,
koska muuttoauto nr 1. tulisi hyvissä ajoin laivalta, oli ehkä
jo ulko-ovella odottamassa.
Auto ei ollut tullut, meillä ei ollut mitään tekemistä tyhjässä
asunnossa. Kävimme kuitenkin ostoksilla ja syömässä.
Oli jo iltapäivä n klo 14 eikä autoa ollut vieläkään tullut.
Soitin muuttoliikkeelle, minkälainen aikataulu miehillä on
kun olemme odottaneet jo 4 tuntia eikä autosta ole vielä
kuulunut mitään. Sain kuulla, että auto on mennyt rikki
ja on vuokrattava tilalle toinen auto. Mutta hän ei kertonut,
että auto oli itseasiassa syttynyt tuleen! - Kului taas aikaa,
mutta vihdoin viimein muuttoauto tuli ja kamani lastattiin
nopeasti autosta, joka jatkoi matkaansa. Huomasin, että peti-
vaatelaatikko puuttui. Soitin autoon ja kuljettaja lupasi toi-
mittaa petivaatteet ennen iltaa, ettei meidän tarvinnut yöpyä
hotellissa.

Seuraavana aamuna oli aika varattu passipoliisin luona.
Kun olimme tulossa poliisilta autolle, soi puhelin ja muutto-
auto 2. kuljettaja ilmoitti että he ovat jo osoitteessa ja alka-
neet purkaa kuormaa. Kun tulimme kotiin, niin paikalla ei
ollutkaan peräkärryllinen punainen pakettiauto, vaan katettu
matala kuorma-auto. Sekin oli täynnä tuntemattoman näköistä
tavaraa. Tavaroita oli kannettu ulko-oveni eteen ja silmiin pisti
heti grilli, joka ei ollut minun. Se oli ilmeisesti menossa
Kööpenhaminaan. Siinä vaiheessa saimme myös tietää että
eilinen muuttoauto oli syttynyt palamaan 30 km päämäärästä!
Niin lähellä jo olivat. –

No, tämä kuorma purettiin ja silmäilin kamojani ja huomasin
että mankeli ja yksi valkoinen hylly puuttuvat. Juoksin sukka-
sillaan autolle, joka ei ollut vielä ehtinyt lähteä. Mankeli löytyi,
olisi muuten mennyt Göteborgiin, mutta hyllyä ei löytynyt.
Saimme tietää että lastaus Kööpenhaminaan menevään autoon
tapahtuu tässä kaupungissa, paikan tiesimme, ja että hylly voi
olla siellä.
Ajoimme tuhatta ja sataa ja jo kaukaa pisti silmään valkoinen
hyllykköni, jota ei vielä oltu ehditty lastata Tanskaan menevään
autoon. Onneksi laatikot oli numeroitu ja ne tulivat perille,
jokaikinen.

Että sellainen muutto tällä kertaa. Toinen muuttomiehistä iski
laskun kouraan. Siinä oli espanjalaisen pankin tilinumero.
Luotin suomalaiseen laatuun, mutta ainakin tämä muutto oli
kuin jostakin huumoriohjelmasta otettuja sketsejä alusta lop-
puun.
Näin jälkikäteen, kun olen maksanut laskun espanjalaiselle tilille,
niin olen ajatellut kuinka paljon rahoista päätyi noille apujoukoille,
jotka saivat sählätä ja tehdä parhaansa että oikeat kamat osuvat
oikeisiin paikkoihin. Kaverit olivat eestiläisiä.
/MdK

Lue lisää

Perjantai-iltaa@

Viikko kohta putkessa puuhastelua on riittänyt, viikkosiivouskin on tehty, en minä vaan siivooja. Olen hyvä organisoija sen uskallan sanoa.

Tänäänkin heti aamusta aloin viimeistelemään taidekadulle meneviä myyntituotteita. Siinä olikin hommaa kun osa puukylteistäni odottivat vielä väriä pintaansa.

Keräsin keramiikka esineitä, joista haluan jo luopua, eli teen ikäänkuin kuolinsiivousta.

Nyt myyn kolmea eri tuotetta, Gaza-taulun 3 A kopioita, koivupuukylttejä ja joitakin keramiikkaesineitä. Kaikki uniikkeja itse tehtyjä.

Kun huomisen jutut oli järjestyksessä, kaivoin pienestä somasta potumaastani päivällisperunat, sain idean tehdä vanhanaikaista kesäkeitoa. Lähdin ostoksille. Ostin kukkakaalia, porkkanoita, sipulia sekä naurista. Samalla reissulla kävin tilaamassa putkiremppalaskun, jonka päätimme maksaa pois. Ei olisi mielekästä maksaa sitä yhtiövastikkeeseen sidottuna, laina jäisi jälkipolville maksettavaksi.

Sitten kotiin, sauna päälle ja päivällisen tekoon.
Kuoriessani naurista muistui mieleen kun äitini jältti meille muksuille naurista, oli se hyvää tykättiin.

Saunan jälkee syötiin vasta.

Kaikki tapahtui järjestelmällisesti ja nyt makoilen kiharruspötkylät päässäni. Tympii maata kun aurinko paistaa ja lämmittää, mutta ei sitä mopolla mahottomia.

Huominen meneekin taidekadulla, eli ulkohommia tiedossa. Otan jakkaran mukaan.

Joopatijoo?

Lauantaipäivää tässä aloitellaan, nyt vuorossa taas sateiden odotus, lupaoleva sateista pyhän aikaa.
Ikävä työssä käyville, kun se sunnuntai useallakin on ulkoilupäivä.
Tämä siitä ikävä asia, että muuksi ei pysty muuttamaan, vaikka sää onkin mukava jutustelun aloitusaihe.
Luonnon seuraaminen on aina vaan lisääntynyt iän kertyessä, oli mukava torillakin katsoa mitä kaikkea olemmekaan luonnon taholta saaneet.
Taas muutama purkki pakkaseen kertyi, edullisesti saaden kannattaa pakkaseenkin kerätä, mikä tärkein ei talvella tarvitse ulkoa tuotuja ostaa ja maksaa maltaita.

Tuota suurosten tekoa joku kyseli MdK, minusta ennen puhuttiin suurustamisesta, ruokia tavallaan maustettiin, saatiin paksuutta keittoihin ja sooseihin, en tiedä onko sama aisia?
Ehkä selvyyden MdK antaa.
Tuosta majanmuutosta kohdallani on tapahtunut seitsemän muuttoa ja kaikki samalla paikkakunnalla.
Lapsuudessa oli muutama muutto paikkakunnilta toisille, mutta palattiin alkujuurille kuitenkin ja täällä on hauta paikkanikin.
Kommellusten kautta olet onnistunut kotisi kuntoon saada MdK.

Suruuutinen kosketti minuakin, kun Norjasta sellainen tuli, olimme kuninkaan kanssa samana vuona syntyneitä.
Hänessä oli sellaista turvallisuuden ilmettä, olemus antoi kuvan johtajasta, joka huomioi kansansa elämisen vaiheet.
Muutenkin sellaisen kuvan sain, että oli kansansa rakastama, turhia esiintuloja välttäen.
Saman onnistuvan kuvan olen saanut myös uudesta kuninkaasta, hymyä riittää, vaikka vaikeuksia yhdelle ihmiselle on riittänyt, toivon kaiken hyvin sujuvan ja kansan kuninkaana saa isänsä polkuja kulkea.

Korpikirjailija jaksaa taidetta tehdä ja esiin tuoda, kaikkien vaivojensa kanssa, niitäkin kai on, näin olen ymmärtänyt.
No sanonta vierivät kivet ei sammaloidu, pitänee kohdallasi paikkansa.
Minäkin olen saanut kaikki remppamaksuni kerralla maksettua, on huoleton olo, vaikka onnistuisi se yhtiövastikkeessakin, aika monet näin tekevät.
Tontin osto oli suurempi meno, mikä muutama vuosi sitten tehtiin, suurin asunto minulla talossa on ja lasku suurena myös minua koski, mutta maksettu on, siltä osin hyvä mieli, nyt vaan on ikävä, kun ei lähellekään maksamaani summaa myynnin kohdalla saa.
No olenkin päättänyt tässä asua viimeiseen kotiin muuttoon asti.

Nyt sitten kone kiinni ja päivän hommiin, arvannettekin, että siivous on käynnissä, hyvää päivää ja kaikkea kivaa mukaan mahduttakaa mukaan;)

Hil-la kirjoitti:

Lauantaipäivää tässä aloitellaan, nyt vuorossa taas sateiden odotus, lupaoleva sateista pyhän aikaa.
Ikävä työssä käyville, kun se sunnuntai useallakin on ulkoilupäivä.
Tämä siitä ikävä asia, että muuksi ei pysty muuttamaan, vaikka sää onkin mukava jutustelun aloitusaihe.
Luonnon seuraaminen on aina vaan lisääntynyt iän kertyessä, oli mukava torillakin katsoa mitä kaikkea olemmekaan luonnon taholta saaneet.
Taas muutama purkki pakkaseen kertyi, edullisesti saaden kannattaa pakkaseenkin kerätä, mikä tärkein ei talvella tarvitse ulkoa tuotuja ostaa ja maksaa maltaita.

Tuota suurosten tekoa joku kyseli MdK, minusta ennen puhuttiin suurustamisesta, ruokia tavallaan maustettiin, saatiin paksuutta keittoihin ja sooseihin, en tiedä onko sama aisia?
Ehkä selvyyden MdK antaa.
Tuosta majanmuutosta kohdallani on tapahtunut seitsemän muuttoa ja kaikki samalla paikkakunnalla.
Lapsuudessa oli muutama muutto paikkakunnilta toisille, mutta palattiin alkujuurille kuitenkin ja täällä on hauta paikkanikin.
Kommellusten kautta olet onnistunut kotisi kuntoon saada MdK.

Suruuutinen kosketti minuakin, kun Norjasta sellainen tuli, olimme kuninkaan kanssa samana vuona syntyneitä.
Hänessä oli sellaista turvallisuuden ilmettä, olemus antoi kuvan johtajasta, joka huomioi kansansa elämisen vaiheet.
Muutenkin sellaisen kuvan sain, että oli kansansa rakastama, turhia esiintuloja välttäen.
Saman onnistuvan kuvan olen saanut myös uudesta kuninkaasta, hymyä riittää, vaikka vaikeuksia yhdelle ihmiselle on riittänyt, toivon kaiken hyvin sujuvan ja kansan kuninkaana saa isänsä polkuja kulkea.

Korpikirjailija jaksaa taidetta tehdä ja esiin tuoda, kaikkien vaivojensa kanssa, niitäkin kai on, näin olen ymmärtänyt.
No sanonta vierivät kivet ei sammaloidu, pitänee kohdallasi paikkansa.
Minäkin olen saanut kaikki remppamaksuni kerralla maksettua, on huoleton olo, vaikka onnistuisi se yhtiövastikkeessakin, aika monet näin tekevät.
Tontin osto oli suurempi meno, mikä muutama vuosi sitten tehtiin, suurin asunto minulla talossa on ja lasku suurena myös minua koski, mutta maksettu on, siltä osin hyvä mieli, nyt vaan on ikävä, kun ei lähellekään maksamaani summaa myynnin kohdalla saa.
No olenkin päättänyt tässä asua viimeiseen kotiin muuttoon asti.

Nyt sitten kone kiinni ja päivän hommiin, arvannettekin, että siivous on käynnissä, hyvää päivää ja kaikkea kivaa mukaan mahduttakaa mukaan;)

Lue lisää

Eikös se kysely koskenut suuria ostoksia, eikä suurustamista?

Anonyymi00083 kirjoitti:

Eikös se kysely koskenut suuria ostoksia, eikä suurustamista?

Hyvää lauantaita pilvisestä naapurista!
Luin läpi noita viimeisimpiä kirjoituksia niin näin jonkun
toisenkin kyselevän, mitä tarkoitan ”suurostoksilla” kun
hän itse tilaa netiltä ruokaa 6 Prismalaatikkoa kerralla.
En tiedä mikä vertailu toisella kirjoittajalla on menossa,
itse olen yksineläjä ja pyrin ostamaan kuukauden ruoka-
aineet yhdellä kertaa. Valmistan kaiken ruoan itse osta-
mistani raaka-aineista.
Myymälässä on 210 litran kärryt suurostoksia varten ja
130 litran pienemmät kärryt pienemmille ostoksille.

Ei siis ole kysymys suuruksen teosta (vielä siinä vaihees-
sa), vaan suur-ostoksista.
Äiti laittoi ”leivänsuuruksen”, kun aloitti ruisleivänteon,
jo edellisenä iltana. Seuraavana aamuna hän ”alusti” tai-
kinan. - Muistaakseni navetassakin oli suuruksen teko,
varmaankin possuille. Apetta tehtiin hevosille.

On ollut vaihteleva viikko. Ei koskaan tiedä, mitä missä-
kin maailmankolkassa tapahtuu samalla hetkellä, kun
itse on tekemässä jotakin tavallista arkipäivän rutiinia.
Niinkuin eilen, lenkille lähtiessä vilkaisin kelloa, se näytti
6.35. Pistin oven kiinni ja kävelin hissiä kohti.
Kohta lenkiltä tultua sai kuulla, että Norjan kuningas Harald
kuoli juuri sillä hetkellä, kun itse lähdin vielä terveyttä hake-
maan.

Toista oli silloin 7 vuotta sittn, kun olin saanut sen vaiherik-
kaan muuton päätökseen- Pari kuukautta sain kulkea orto-
pedin ja fysioterapeutin luona, että pääsin taas jaloilleni.
Terveyskeskukseen ei tahtonut saada aikaa millään. Kävelin
kuin pingviini. Tämän kuultuaan ehdotti eräs naapuri, että
yrittäisin saada ajan eläinlääkärille! 😊
Lopulta sain kuitenkin jalat kävelykuntoon ja silloin jo päätin,
että niin kauan kuin voin itse vaikuttaa kuntooni, niin teen sen.

Muuttoasioista puheenollen, juuri tätä kirjoittaessa,tuli tv:ssä
uusintavideo Kiirunan kirkon siirtämisestä uuteen paikkaan.
Ei varmaan kirkkoa rakentaessa (valmistui 1912) tullut mieleen,
että se joskus siirrettäisiin kokonaisena jonnekin muualle.

Syksy tekee tuloaan ja tämänkin kaupunginosa vilkastuu huo-
mattavasti, kun opiskelijat tulevat kaupunkiin.
Veljeni perheessä on vielä opiskelevia, ei kotona asuvia, lapsia.
Joulukuussa on pari merkkipylvästä, kun perheeseen valmistuu
pari tohtoria.
Tytär ja miniä, tyttären väitöstilaisuutta USA:sta voin seurata
lokakuussa linkin välityksellä, miniän väitöstilaisuus on koti-
Suomessa.

Henkinen pääoma on sellaista, jota kukaan ei voi sinulta
viedä, se ei tuhoudu vaikka kaikki muu maallinen ympäriltä
häviäisi. Aina voi aloittaa alusta, jos on saanut edellytykset
ja käyttää tietojaan ja taitojaan, vaikka uuden elämän
aloittamiseksi.

Nykyajan nuorissa on tulevaisuus ja heihin meidän vanhojen-
kin on luotettava. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Sillä eikö olekin niin, että kaikkina aikoina elämä on saattanut
näyttää synkältä ja että tulevaisus on hyvin epäselvä käsite?
Mutta kuitenkin, vaikeuksista ja koettelenuksista huolimatta,
on ihmiskunta siirtynyt seuraavaan vuosisataan, jättänyt perin-
nöksi ”ei-valmiin-maailman”. Tekemistä riittää tänäpäivänä ja
tulevaisuudessa.
Hyvää viikonloppua!
/MdK

Anonyymi00084 kirjoitti:

Hyvää lauantaita pilvisestä naapurista!
Luin läpi noita viimeisimpiä kirjoituksia niin näin jonkun
toisenkin kyselevän, mitä tarkoitan ”suurostoksilla” kun
hän itse tilaa netiltä ruokaa 6 Prismalaatikkoa kerralla.
En tiedä mikä vertailu toisella kirjoittajalla on menossa,
itse olen yksineläjä ja pyrin ostamaan kuukauden ruoka-
aineet yhdellä kertaa. Valmistan kaiken ruoan itse osta-
mistani raaka-aineista.
Myymälässä on 210 litran kärryt suurostoksia varten ja
130 litran pienemmät kärryt pienemmille ostoksille.

Ei siis ole kysymys suuruksen teosta (vielä siinä vaihees-
sa), vaan suur-ostoksista.
Äiti laittoi ”leivänsuuruksen”, kun aloitti ruisleivänteon,
jo edellisenä iltana. Seuraavana aamuna hän ”alusti” tai-
kinan. - Muistaakseni navetassakin oli suuruksen teko,
varmaankin possuille. Apetta tehtiin hevosille.

On ollut vaihteleva viikko. Ei koskaan tiedä, mitä missä-
kin maailmankolkassa tapahtuu samalla hetkellä, kun
itse on tekemässä jotakin tavallista arkipäivän rutiinia.
Niinkuin eilen, lenkille lähtiessä vilkaisin kelloa, se näytti
6.35. Pistin oven kiinni ja kävelin hissiä kohti.
Kohta lenkiltä tultua sai kuulla, että Norjan kuningas Harald
kuoli juuri sillä hetkellä, kun itse lähdin vielä terveyttä hake-
maan.

Toista oli silloin 7 vuotta sittn, kun olin saanut sen vaiherik-
kaan muuton päätökseen- Pari kuukautta sain kulkea orto-
pedin ja fysioterapeutin luona, että pääsin taas jaloilleni.
Terveyskeskukseen ei tahtonut saada aikaa millään. Kävelin
kuin pingviini. Tämän kuultuaan ehdotti eräs naapuri, että
yrittäisin saada ajan eläinlääkärille! 😊
Lopulta sain kuitenkin jalat kävelykuntoon ja silloin jo päätin,
että niin kauan kuin voin itse vaikuttaa kuntooni, niin teen sen.

Muuttoasioista puheenollen, juuri tätä kirjoittaessa,tuli tv:ssä
uusintavideo Kiirunan kirkon siirtämisestä uuteen paikkaan.
Ei varmaan kirkkoa rakentaessa (valmistui 1912) tullut mieleen,
että se joskus siirrettäisiin kokonaisena jonnekin muualle.

Syksy tekee tuloaan ja tämänkin kaupunginosa vilkastuu huo-
mattavasti, kun opiskelijat tulevat kaupunkiin.
Veljeni perheessä on vielä opiskelevia, ei kotona asuvia, lapsia.
Joulukuussa on pari merkkipylvästä, kun perheeseen valmistuu
pari tohtoria.
Tytär ja miniä, tyttären väitöstilaisuutta USA:sta voin seurata
lokakuussa linkin välityksellä, miniän väitöstilaisuus on koti-
Suomessa.

Henkinen pääoma on sellaista, jota kukaan ei voi sinulta
viedä, se ei tuhoudu vaikka kaikki muu maallinen ympäriltä
häviäisi. Aina voi aloittaa alusta, jos on saanut edellytykset
ja käyttää tietojaan ja taitojaan, vaikka uuden elämän
aloittamiseksi.

Nykyajan nuorissa on tulevaisuus ja heihin meidän vanhojen-
kin on luotettava. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Sillä eikö olekin niin, että kaikkina aikoina elämä on saattanut
näyttää synkältä ja että tulevaisus on hyvin epäselvä käsite?
Mutta kuitenkin, vaikeuksista ja koettelenuksista huolimatta,
on ihmiskunta siirtynyt seuraavaan vuosisataan, jättänyt perin-
nöksi ”ei-valmiin-maailman”. Tekemistä riittää tänäpäivänä ja
tulevaisuudessa.
Hyvää viikonloppua!
/MdK

Lue lisää

Anteeksi pyytelen, luin tai huonosti ymmärsin tuon "suurostosten" selkeästi ihan luki, kuten ano 00083 ymmärsitkin.
Minä toteutan sitä tapaa lukea, katson sanan alun ja sitten arvaan loput.
Suuruksesta ei todella ollut kysymys, näin hölmöyttäni taas toteen toin;)

Hil-la kirjoitti:

Lauantaipäivää tässä aloitellaan, nyt vuorossa taas sateiden odotus, lupaoleva sateista pyhän aikaa.
Ikävä työssä käyville, kun se sunnuntai useallakin on ulkoilupäivä.
Tämä siitä ikävä asia, että muuksi ei pysty muuttamaan, vaikka sää onkin mukava jutustelun aloitusaihe.
Luonnon seuraaminen on aina vaan lisääntynyt iän kertyessä, oli mukava torillakin katsoa mitä kaikkea olemmekaan luonnon taholta saaneet.
Taas muutama purkki pakkaseen kertyi, edullisesti saaden kannattaa pakkaseenkin kerätä, mikä tärkein ei talvella tarvitse ulkoa tuotuja ostaa ja maksaa maltaita.

Tuota suurosten tekoa joku kyseli MdK, minusta ennen puhuttiin suurustamisesta, ruokia tavallaan maustettiin, saatiin paksuutta keittoihin ja sooseihin, en tiedä onko sama aisia?
Ehkä selvyyden MdK antaa.
Tuosta majanmuutosta kohdallani on tapahtunut seitsemän muuttoa ja kaikki samalla paikkakunnalla.
Lapsuudessa oli muutama muutto paikkakunnilta toisille, mutta palattiin alkujuurille kuitenkin ja täällä on hauta paikkanikin.
Kommellusten kautta olet onnistunut kotisi kuntoon saada MdK.

Suruuutinen kosketti minuakin, kun Norjasta sellainen tuli, olimme kuninkaan kanssa samana vuona syntyneitä.
Hänessä oli sellaista turvallisuuden ilmettä, olemus antoi kuvan johtajasta, joka huomioi kansansa elämisen vaiheet.
Muutenkin sellaisen kuvan sain, että oli kansansa rakastama, turhia esiintuloja välttäen.
Saman onnistuvan kuvan olen saanut myös uudesta kuninkaasta, hymyä riittää, vaikka vaikeuksia yhdelle ihmiselle on riittänyt, toivon kaiken hyvin sujuvan ja kansan kuninkaana saa isänsä polkuja kulkea.

Korpikirjailija jaksaa taidetta tehdä ja esiin tuoda, kaikkien vaivojensa kanssa, niitäkin kai on, näin olen ymmärtänyt.
No sanonta vierivät kivet ei sammaloidu, pitänee kohdallasi paikkansa.
Minäkin olen saanut kaikki remppamaksuni kerralla maksettua, on huoleton olo, vaikka onnistuisi se yhtiövastikkeessakin, aika monet näin tekevät.
Tontin osto oli suurempi meno, mikä muutama vuosi sitten tehtiin, suurin asunto minulla talossa on ja lasku suurena myös minua koski, mutta maksettu on, siltä osin hyvä mieli, nyt vaan on ikävä, kun ei lähellekään maksamaani summaa myynnin kohdalla saa.
No olenkin päättänyt tässä asua viimeiseen kotiin muuttoon asti.

Nyt sitten kone kiinni ja päivän hommiin, arvannettekin, että siivous on käynnissä, hyvää päivää ja kaikkea kivaa mukaan mahduttakaa mukaan;)

Lue lisää

No, kehuin organisointi kykyjäni, mutta en ollut tänä aamuna liikkeellä suunnitelmieni mukaan. Myöhästyin 15 minuuttia Linnanvirta tapahtuma-alueen tieyhteyksien sulkemisesta.

Kolme tuotekoria ja jakkara olivat liikaa kantokyvylleni. Enkä, ystävällisten vartioiden avullakaan kiertää metsäteitä tapahtuma-alueelle löytänyt myyntipaikkaani.

Se siitä odotetusta tapahtumasta, harmittaa kovasti.

Taiteitten yö on tulossa jospa sitten onnistuisin saamaan tuotteeni myyntiin. Voin toki lohduttaa itseäni kysymällä, kuinka moni potentiaalinen ostaja olisi löytänyt myyntipöytäni, kun en sitä itsekään löytänyt ;)

Hil-la kirjoitti:

Anteeksi pyytelen, luin tai huonosti ymmärsin tuon "suurostosten" selkeästi ihan luki, kuten ano 00083 ymmärsitkin.
Minä toteutan sitä tapaa lukea, katson sanan alun ja sitten arvaan loput.
Suuruksesta ei todella ollut kysymys, näin hölmöyttäni taas toteen toin;)

Lue lisää

Hil-la! Ei olisi ollut ihme vaikka olisin kirjoittanut jotakin suuruksesta,
näkö on se mikä on tällä hetkellä. Aina ei tule luettua tekstiä läpi,
että ehtisi korjata virheet. Mutta lopputulema on kuitenkin se, että suurostoksista valmistuu muutaman päivän aikana suurusta koko kuukaudeksi.
/MdK

Sunnuntaiaamu ja kauniina alkaa, sateita vaan on luvattu täksikin päiväksi, kiertelee aika kummalla lailla nuo pilvet, saapa nähdä miksi muuttuu.
Eilen oli lämmin ilta, kun saunanjälkeen parvekkeella istuskelin, viilennyt on jo jonkin verran, mutta vielä tarkenee.
Yöllä heräsin kovaan jympsytykseen nousin katsomaan mistä moinen johtui, ainankin 20 kulkuneuvoa ajoi hurjaa vauhtia ikkunani ohi, ja musiikki kaikui.
Saman havainnon tein päivällä, kun mopopojat ajoivat keskellä kaupunkia, ohitellen autoja joilla varmaan sallittu ajonopeus.
Ajattelin , että kummassakin tapauksessa olisi poliisin pitänyt puuttua asiaan, mutta eipä näkynyt.
En tiedä onko poliisin määrärahoja vähennetty, ettei heitä juuri näe partioimassa, miten kauheita nämä ajattelemattomat nuoret saakaan aikaan.
Mistä näille polttoaineitakaan aina riittää kierrellä häiriköimässä ympäri kaupunkiakin, ei olla köyhiä, ei kipeitä.
Nuoret ovat yleensä fiksuja ja kivasti käyttäytyviä, mistä näitä häiriköitä kumminkin ilmaantuu.

MdK mainitsi nuo väittelijät, minunkin jälkeläisissä niitä muutama olisi, jotka väittelemään pystyisi, pojantytär aikoikin niin tehdä, mutta lapset tuli ja siirsivät asian tuonnemmaksi.
Saa nähdä jaksaako innostua vielä asiaan.
Tuohon nuorisoon luottaminen on aina ollut kyseenalaista, muistan nuorena ollessa miten sen ajan "mummot" päivittelivät nuorisoa käyttäytymisistä.
Kyllä se ohi menee kaikki remuisuus ja kapinointi milloin mihinkin liittyvä.
Tänä päivänä vaan kaikki tuo "kokeilu" saattaa koitua nuorien itsensä tuhoon.

Noita vastoinkäymisiä aina väliin saa kokea, kuten korpikirjailija kertoi, mutta toivotaan hyväksi kääntyvän sitten tulevana taiteiden yönä.

Näin on kuten Eliaanakin kerroit, kaikella on aikansa ja tuntematon ajankohta, milloin viimeisen kerran silmät suljemme.
Ei rahallakaan lopuksi saa tätä asiaa ohitettua, toivomus olisi, että helpon kuoleman saisi kokea.
Tulevaa ei kannata pohtia, se tulee kun aika täyttyy, pitkäksi on minunkin kohdalla mennyt.
Niin se vaan tämäkin kesä mökeilläkin lähenee loppuaan, tytär kertoili siivonneensa isomman mökin ja siirtyvät saunamökkiin, on pienempi kustannus lämmityksen kanssa.
Siellä vaan viihtyvät mahdollisimman pitkään ja aika kaukana on vielä järven jäätyminen.

Minäkin tykkään Hyttisen lauluista, on jotenkin konstailematon suomalainen mies.
Minulla on suomalaisesta miehestä kuva, mikä kertoo rehteydestä, vahvasti jaloillaan seisovasta, turhaa itsensä esittämistä joka käänteessä kiertävää.

Nyt pilvistyy, voipa olla, että sade siitä kehittyy, mutta antaapa sataa, kuluu se sunnuntai sadetta pidellenkin, eikö vaan?
Lepoa antavaa sunnuntaita itse kullekin.

Kirjoitin jo sanomiseni lähettämistä vaille valmiiksi, mutta
ryntäsin välillä tv-uutisia kuuntelemaan, kun mainittiin, että
Sveitsissä oli tapahtunut jotain kauheita. Sveitsi on pieni ja
rauhallinen maa, eikä sieltä yleensä mitään kauhu-uutisia
kuule. Veljen vanhin poika asuu Sveitsissä ja hänen kerto-
mansa mukaan ei voi rauhallisempaa kaupunkia olla, kuin
esim. se kaupunki, missä hän asuu. Kun aukaisee ikkunan,
kuulee alppien rinteiltä lehmänkellojen kalkatusta.

Olin ehtinyt kirjoittaa aamulenkillä tehdyistä mietteistä, kun
istuin tutulla penkillä, jonka takana kasvaa erilaisia puita.
Ajattelin, että siitä on niin lyhyt aika, kun puut kukkivat:
tuomi, syreeni, pihlaja. Sitten tunsi lehmuksen ihanan tuok-
sun. Seljanmarjapensaat kukkivat myös runsaasti.
Ne eivät tuoksu miltään, mutta kukat ovat kauniita. Täällä
niitten marjoista tehdään mehua, myös tehdasmaisesti.
Ostan tavallisesti tiivistemehua ja sekoitan sitä hiilihapo-
tettuun veteen. Muistuttaa maultaan simaa.
Kesä on aina liian lyhyt. Lapsuuden kesät olivat aina pitkiä
ja aurinkoisia verrattuna näihin vanhuuden kesiin, kukkivia
puita väreineen ja tuoksuineen saa odottaa ensi kevääseen.

Mutta syksyn värit saattavat olla ihania katsella.
Täällä etelässä ruska-aika saattaa vaihdella kovastikin,
mitä värien vahvuuteen tulee. Jos on ollut pakkasta, niin
syksyn värit ovat voimakkaat, mutta useimmiten on liikaa
lämpöasteita ja vesisateet liuttovat värit epämääräisiksi ja
suttuisiksi.
Vaahteran lehdet ovat yleensä kirkkaimmat väreiltään. -
Pohjoisessa ei tätä värivaihtelua ole niin usein. Pohjoisessa
väriloisto räjähtää lyhyen ajan sisällä, ja on hyvä olla yhteyk-
sissä jonkun pohjoisessa asuvan kanssa, jos haluaa nähdä
pohjoisen ruska-ajan kun se on parhaimmillaan.

Timbuktu tuossa lauleli äsken:
”Alla vill till himmelen, men ingen vill dö” (Kaikki tahtoo tai-
vaaseen. mutta kukaan ei halua kuolla), joka on niin totta.
Paljon voi rahalla ostaa, mutta ei lahjoa kuolemaa.
Jokaisella on oma aikansa, olipa hänellä minkälainen asema
tahansa tässä elämässä. Ja elämä voi katketa milloin tahansa.

Täällä vanhusten palstalla voi kirjoittaa, miten itse suhtautuu
tai valmistautuu siihen, että saattaa joutua soittamaan hätä-
numeroon, jos saa sairauskohtauksen.
Itselläni on tapana huolehtia siitä, että puhelin on niin lähellä,
että yletän ottaa sen esille. Minulla ei ole vielä sellaista ”hätä-
ranneketta”.
Olen pakannut myös ”akuuttilaukun”, missä on sellaista,
mitä ei äkkilähdössä ehdi ajatella, jos on sairaalareissusta
kyse. Jos on viimeisestä lähdöstä kyse, niin siihen ei tarvitse
sen kummenpia valmisteluja.
Mutta tähdätään nyt ensin värikkääseen syksyyn ja sitten jouluun!

/MdK

Anonyymi00088 kirjoitti:

Kirjoitin jo sanomiseni lähettämistä vaille valmiiksi, mutta
ryntäsin välillä tv-uutisia kuuntelemaan, kun mainittiin, että
Sveitsissä oli tapahtunut jotain kauheita. Sveitsi on pieni ja
rauhallinen maa, eikä sieltä yleensä mitään kauhu-uutisia
kuule. Veljen vanhin poika asuu Sveitsissä ja hänen kerto-
mansa mukaan ei voi rauhallisempaa kaupunkia olla, kuin
esim. se kaupunki, missä hän asuu. Kun aukaisee ikkunan,
kuulee alppien rinteiltä lehmänkellojen kalkatusta.

Olin ehtinyt kirjoittaa aamulenkillä tehdyistä mietteistä, kun
istuin tutulla penkillä, jonka takana kasvaa erilaisia puita.
Ajattelin, että siitä on niin lyhyt aika, kun puut kukkivat:
tuomi, syreeni, pihlaja. Sitten tunsi lehmuksen ihanan tuok-
sun. Seljanmarjapensaat kukkivat myös runsaasti.
Ne eivät tuoksu miltään, mutta kukat ovat kauniita. Täällä
niitten marjoista tehdään mehua, myös tehdasmaisesti.
Ostan tavallisesti tiivistemehua ja sekoitan sitä hiilihapo-
tettuun veteen. Muistuttaa maultaan simaa.
Kesä on aina liian lyhyt. Lapsuuden kesät olivat aina pitkiä
ja aurinkoisia verrattuna näihin vanhuuden kesiin, kukkivia
puita väreineen ja tuoksuineen saa odottaa ensi kevääseen.

Mutta syksyn värit saattavat olla ihania katsella.
Täällä etelässä ruska-aika saattaa vaihdella kovastikin,
mitä värien vahvuuteen tulee. Jos on ollut pakkasta, niin
syksyn värit ovat voimakkaat, mutta useimmiten on liikaa
lämpöasteita ja vesisateet liuttovat värit epämääräisiksi ja
suttuisiksi.
Vaahteran lehdet ovat yleensä kirkkaimmat väreiltään. -
Pohjoisessa ei tätä värivaihtelua ole niin usein. Pohjoisessa
väriloisto räjähtää lyhyen ajan sisällä, ja on hyvä olla yhteyk-
sissä jonkun pohjoisessa asuvan kanssa, jos haluaa nähdä
pohjoisen ruska-ajan kun se on parhaimmillaan.

Timbuktu tuossa lauleli äsken:
”Alla vill till himmelen, men ingen vill dö” (Kaikki tahtoo tai-
vaaseen. mutta kukaan ei halua kuolla), joka on niin totta.
Paljon voi rahalla ostaa, mutta ei lahjoa kuolemaa.
Jokaisella on oma aikansa, olipa hänellä minkälainen asema
tahansa tässä elämässä. Ja elämä voi katketa milloin tahansa.

Täällä vanhusten palstalla voi kirjoittaa, miten itse suhtautuu
tai valmistautuu siihen, että saattaa joutua soittamaan hätä-
numeroon, jos saa sairauskohtauksen.
Itselläni on tapana huolehtia siitä, että puhelin on niin lähellä,
että yletän ottaa sen esille. Minulla ei ole vielä sellaista ”hätä-
ranneketta”.
Olen pakannut myös ”akuuttilaukun”, missä on sellaista,
mitä ei äkkilähdössä ehdi ajatella, jos on sairaalareissusta
kyse. Jos on viimeisestä lähdöstä kyse, niin siihen ei tarvitse
sen kummenpia valmisteluja.
Mutta tähdätään nyt ensin värikkääseen syksyyn ja sitten jouluun!

/MdK

Lue lisää

Iltapäivää korvesta@

Tänään on nuoltu haavoja ja levätty, ainut jonka sain aikaseksi oli maittava päivällinen, joten siinä kävi kuin mainoksessa, hyvä ruoka parempi mieli.

Niin tuumasinkin tuonne toisaalle että kyllä ruoka maistuu kun pistää voita ja kermaa ne kun käyvät lähes kaikkiin ruokiin.

No, ei minulla muuta kuin hengissä olen miten lie muutaman vakion?

Etiä päin, välillä lujaa ja suoraan välillä hiljaa ja mutkitellen.

korppis kirjoitti:

Iltapäivää korvesta@

Tänään on nuoltu haavoja ja levätty, ainut jonka sain aikaseksi oli maittava päivällinen, joten siinä kävi kuin mainoksessa, hyvä ruoka parempi mieli.

Niin tuumasinkin tuonne toisaalle että kyllä ruoka maistuu kun pistää voita ja kermaa ne kun käyvät lähes kaikkiin ruokiin.

No, ei minulla muuta kuin hengissä olen miten lie muutaman vakion?

Etiä päin, välillä lujaa ja suoraan välillä hiljaa ja mutkitellen.

Lue lisää

Hyvää aamupäivää, pilvistä, sadettakin on saatu.
Kuukauden loppua vietämme, huomenna alkoi ennen aikaan koulu, siis syykuun eka päivä, nyt jo puolikuuta ovat koulua käyneet.
Tavat muuttuvat ja aina vaan enemmän kaipaan entisiä aikoja.
Kai sitä silloinkin jotain uuttaa kaivattiin, mutta ei voinut kuvitellakaan, että vauhti muutoksien suhteen on tämän päivän kaltainen.
Nyt tuntuu kuin se pienin nuorena olo on lyhentynyt, eikä lapset edes leiki lasten tapaan, aikuisia matkivat.
Tässäpä ihmettelen ja suren lapsuusajan lyhyyttä.

Niin totta tuo kertomasi MdK, aikaa ei paikkaa tiedä missä päivämme loppuvat, raha ja valtakaan ei siitä armahda.
Mikä onkaan totuus niistä kiitosten määristä, mitä joillekin osoitetaan, mutta paljon on heitäkin, joille aito ikävä ja suru seuraa.
Puhelin on minullakin vuoteen vieressä, jos sitten ymmärrän edes apua anoa.
Sairaalassa olen ollut kaksi kertaa, lapsien synnytyksen vuoksi, muuten aivan outo juttu.
Pitää heti perua puheeni, olen ollut kuukauden silmäsairaalassa Helsingissä ja viikon kulkutautisairaalassa näissä kotimaisemissa.
Kummasikin ikävään meinasin kuolla.
Lapsuuden ajoista muistikuva kulkee, kesät oli kauniita ja lämpimiä, ukkoset ärjympiä.
Katselen hieman haikeana koivunlehdenlentoa, viite ruskan joutumiseen, sitä odotan, sillä takapihani vaahterat antavat näyn, mitä harva taiteilijakaan pystyy todeksi maalata.

Näin se aika kulkee, vieläkö kevään näen, kysymys joskus mieleen tulee, jospa jouluun kumminkin???

Luulen, että tuo kysymyksesi muutamista vakioista on ihan aiheellinen, mutta uskon kaikkien hyvin voivan, eivät vaan jaksa esillä olla.
Tietenkään ei varma asiasta voi olla, kun yhteyden ottoja ei näy, toivon kuitenkin jokaisen elon merkkinsä jättävän.
Voihan olla niinkin, että tenttaamien joka kiitoksesta joskus uuvuttaa ja kaikilla ei into samana pysy.
Minä olen varmaan kovettanut luonnettani ja en niin pienistä välitä.
Vahvana on tunne, kun ihmisiksi kirjoittelen, ei sitä kukaan pysty kieltämään.
Pitänee ajatuksissaan miettiä, miten kesä sujui, onko jotain valtavaa tapahtunut, mikä maailman katsomustani muutti, no helppo sanoa, ei ole.
Radiosta kuulen, miten maailmalla tapahtuu kauheita, mutaan ja sortumien alle kuolee ihmisiä ja vatsa tyhjänä lapsetkin saavat nukkumaan mennä ja tämä kaikki vuonna 2026, sivistyneessä maailmassa.
Surulliseksi vetää, eikö mitään milloinkaan opita??

Nyt alan elämään kuin viimeistä päivää ja La Promessa sitä vauhdittaa, näin muistelen, voikaa hyvin!

Hil-la kirjoitti:

Hyvää aamupäivää, pilvistä, sadettakin on saatu.
Kuukauden loppua vietämme, huomenna alkoi ennen aikaan koulu, siis syykuun eka päivä, nyt jo puolikuuta ovat koulua käyneet.
Tavat muuttuvat ja aina vaan enemmän kaipaan entisiä aikoja.
Kai sitä silloinkin jotain uuttaa kaivattiin, mutta ei voinut kuvitellakaan, että vauhti muutoksien suhteen on tämän päivän kaltainen.
Nyt tuntuu kuin se pienin nuorena olo on lyhentynyt, eikä lapset edes leiki lasten tapaan, aikuisia matkivat.
Tässäpä ihmettelen ja suren lapsuusajan lyhyyttä.

Niin totta tuo kertomasi MdK, aikaa ei paikkaa tiedä missä päivämme loppuvat, raha ja valtakaan ei siitä armahda.
Mikä onkaan totuus niistä kiitosten määristä, mitä joillekin osoitetaan, mutta paljon on heitäkin, joille aito ikävä ja suru seuraa.
Puhelin on minullakin vuoteen vieressä, jos sitten ymmärrän edes apua anoa.
Sairaalassa olen ollut kaksi kertaa, lapsien synnytyksen vuoksi, muuten aivan outo juttu.
Pitää heti perua puheeni, olen ollut kuukauden silmäsairaalassa Helsingissä ja viikon kulkutautisairaalassa näissä kotimaisemissa.
Kummasikin ikävään meinasin kuolla.
Lapsuuden ajoista muistikuva kulkee, kesät oli kauniita ja lämpimiä, ukkoset ärjympiä.
Katselen hieman haikeana koivunlehdenlentoa, viite ruskan joutumiseen, sitä odotan, sillä takapihani vaahterat antavat näyn, mitä harva taiteilijakaan pystyy todeksi maalata.

Näin se aika kulkee, vieläkö kevään näen, kysymys joskus mieleen tulee, jospa jouluun kumminkin???

Luulen, että tuo kysymyksesi muutamista vakioista on ihan aiheellinen, mutta uskon kaikkien hyvin voivan, eivät vaan jaksa esillä olla.
Tietenkään ei varma asiasta voi olla, kun yhteyden ottoja ei näy, toivon kuitenkin jokaisen elon merkkinsä jättävän.
Voihan olla niinkin, että tenttaamien joka kiitoksesta joskus uuvuttaa ja kaikilla ei into samana pysy.
Minä olen varmaan kovettanut luonnettani ja en niin pienistä välitä.
Vahvana on tunne, kun ihmisiksi kirjoittelen, ei sitä kukaan pysty kieltämään.
Pitänee ajatuksissaan miettiä, miten kesä sujui, onko jotain valtavaa tapahtunut, mikä maailman katsomustani muutti, no helppo sanoa, ei ole.
Radiosta kuulen, miten maailmalla tapahtuu kauheita, mutaan ja sortumien alle kuolee ihmisiä ja vatsa tyhjänä lapsetkin saavat nukkumaan mennä ja tämä kaikki vuonna 2026, sivistyneessä maailmassa.
Surulliseksi vetää, eikö mitään milloinkaan opita??

Nyt alan elämään kuin viimeistä päivää ja La Promessa sitä vauhdittaa, näin muistelen, voikaa hyvin!

Lue lisää

Harmaa ja pilvinen on tämä maanantaiaamu.
Yritin venyttää nukkumista parilla tunnilla, mutta ei
onnistunut. Mieleen tuli joku kauhukuva sodan loppu-
misen ajoilta ja sitä vatvoessa kajosi viimeisetkin unen-
rippeet.
Siispä lähdin lenkille tapani mukaan. Olikin kiva sattu-
ma, kun lähestyin ”vakipaikkaani”, penkkiä, jolla istun
hetken ja vedän henkeä. Siellä puitten alla oli koiran-
ulkoiluttaja, näin jo kaukaa.
Koira alkoi kelliä ruohikossa siinä penkin lähellä, mutta
se pysähtyi liikkeessään ja heilutti häntäänsä, kun tulin
lähemmäksi. Ja kun vilkaisin koiran isäntää, niin tunsin
hänet sri lankalaiseksi mieheksi, joka oli saanut ostaa
koiran itselleen entisen omistajan kuoltua.

Olen kertonut aikaisemmin tästä koirasta ja sen enti-
sestä isännästä. kuinka eräänä aamuna tapasin koiran
hentoisen kotiavustajan käsissä. Koira veti väkisellä
luokseni, heilutti häntäänsä, nuoli käsiäni ja hyppäsi
sitten syliin – iso koira! Penkki oli sama kuin nytkin.
Silloin olin varmaan ainoa, jonka koira tunsi joka-aamui-
sista tapaamisista ja haki ehkä turvaa.
Kiva oli tavata ja näyttää siltä että koira on tyytyväinen
uuteen isäntäänsä, joka vaikuttaa kiltiltä lemmikkiään
kohtaan.
Tällä alueella on toinenkin labrador, sen isäntä on vanha.
Tuli tässä mieleen, että onkin aikaa, kun olen sitä paria
viimeksi nähnyt…

Nyt on aamiainen syöty, kahvit juotu ja on hieman teke-
misen puutetta, kun ei ole siivoamista, ei pyykinpesua.
Valmista ruokaakin on pakasteessa vielä, jääkaappi tyh-
jenee ja kohta siellä on vaan valot. Olen tyhjentänyt sitä
määrätietoisesti, kun huomenna on suur-ostosten teko
aikataulussa.
Viikonloppuna huomasin että oli perunoita ja porkka-
noita jäljellä. Mietin että mitä voisin niistä tehdä, että
saisin ne käytettyä yhdellä kertaa. Päätin tehdä kinkku-
kiusausta ja laittaa puolet perunaa ja puolet porkka-
noita. Ajattelin, että kokeilen, miltä maistuu porkkana-
perunaseos kinkkukiusauksessa. Pilaako porkkanat
maun, kun ovat hiukan makeita? Mutta sehän ei hait-
taisi mitään, kun syön tekeleeni itse.
Minulla on vielä tallella -62 ostamani mylly, missä on
erilaisia pyöreitä terälevyjä siivuttamiseen, raastami-
seen ja suikaleitten tekoon.
Suikaloin juurekset ja sekoitin ne. Tein sitten kiusauk-
sen tavalliseen tapaan. Laitan aina juustoraastetta
päälle. Ja tietysti kermaa kiusaukseen.(Aikaisemmin
olen laittanut korppujauhoja päälle.)
Sirottelin hieman paprikapulveria juuston päälle ja
sitten uuniin. - Tuli niin hyvää, että tästä lähtien lai-
tan aina porkkanaa mukaan, jos niitä kotona on.

Mutta tämän päivän aikana leivon sämpylöitä ja
siinä ei paljon aikaa mene. Muuten taidan ottaa
vaan rennosti ja katselen netin kautta tv-ohjelmia,
joita en ole normaalina katseluaikana nähnyt.
Mukavaa maanantaita!
/MdK

Hil-la kirjoitti:

Hyvää aamupäivää, pilvistä, sadettakin on saatu.
Kuukauden loppua vietämme, huomenna alkoi ennen aikaan koulu, siis syykuun eka päivä, nyt jo puolikuuta ovat koulua käyneet.
Tavat muuttuvat ja aina vaan enemmän kaipaan entisiä aikoja.
Kai sitä silloinkin jotain uuttaa kaivattiin, mutta ei voinut kuvitellakaan, että vauhti muutoksien suhteen on tämän päivän kaltainen.
Nyt tuntuu kuin se pienin nuorena olo on lyhentynyt, eikä lapset edes leiki lasten tapaan, aikuisia matkivat.
Tässäpä ihmettelen ja suren lapsuusajan lyhyyttä.

Niin totta tuo kertomasi MdK, aikaa ei paikkaa tiedä missä päivämme loppuvat, raha ja valtakaan ei siitä armahda.
Mikä onkaan totuus niistä kiitosten määristä, mitä joillekin osoitetaan, mutta paljon on heitäkin, joille aito ikävä ja suru seuraa.
Puhelin on minullakin vuoteen vieressä, jos sitten ymmärrän edes apua anoa.
Sairaalassa olen ollut kaksi kertaa, lapsien synnytyksen vuoksi, muuten aivan outo juttu.
Pitää heti perua puheeni, olen ollut kuukauden silmäsairaalassa Helsingissä ja viikon kulkutautisairaalassa näissä kotimaisemissa.
Kummasikin ikävään meinasin kuolla.
Lapsuuden ajoista muistikuva kulkee, kesät oli kauniita ja lämpimiä, ukkoset ärjympiä.
Katselen hieman haikeana koivunlehdenlentoa, viite ruskan joutumiseen, sitä odotan, sillä takapihani vaahterat antavat näyn, mitä harva taiteilijakaan pystyy todeksi maalata.

Näin se aika kulkee, vieläkö kevään näen, kysymys joskus mieleen tulee, jospa jouluun kumminkin???

Luulen, että tuo kysymyksesi muutamista vakioista on ihan aiheellinen, mutta uskon kaikkien hyvin voivan, eivät vaan jaksa esillä olla.
Tietenkään ei varma asiasta voi olla, kun yhteyden ottoja ei näy, toivon kuitenkin jokaisen elon merkkinsä jättävän.
Voihan olla niinkin, että tenttaamien joka kiitoksesta joskus uuvuttaa ja kaikilla ei into samana pysy.
Minä olen varmaan kovettanut luonnettani ja en niin pienistä välitä.
Vahvana on tunne, kun ihmisiksi kirjoittelen, ei sitä kukaan pysty kieltämään.
Pitänee ajatuksissaan miettiä, miten kesä sujui, onko jotain valtavaa tapahtunut, mikä maailman katsomustani muutti, no helppo sanoa, ei ole.
Radiosta kuulen, miten maailmalla tapahtuu kauheita, mutaan ja sortumien alle kuolee ihmisiä ja vatsa tyhjänä lapsetkin saavat nukkumaan mennä ja tämä kaikki vuonna 2026, sivistyneessä maailmassa.
Surulliseksi vetää, eikö mitään milloinkaan opita??

Nyt alan elämään kuin viimeistä päivää ja La Promessa sitä vauhdittaa, näin muistelen, voikaa hyvin!

Lue lisää

Eiliseksi oli luvattu koko päivän kestävää sadetta. En tehnyt etsäänmenosuunnitelmia ja norkoilin sisällä, soittelin pari rästiin jäänyttä puhelua ja jatkoin omaa "kuolinsiivoustani".
Minulla se tarkoittaa lähinnä oman "kotiarkistoni" perkaamista: mitä säilyttää, mitä hävittää.
Luettelin tutulle mitä kaikkea tuo "kotiarkisto" sisältää - hänellä kun ei sellaista ole: - aikakaus- ja ammattilehtien vuosikertoja, kurssijulkaisuja, käymääni yksityiskirjeenvaihtoa (kopiot), lehtiartikkeleita, omia kirjoituksia, äidin ja veljen julkaistuja kirjoituksia...
Lopputulema on näistä sessiosta yleensä se, että pieni pino hävitettävää syntyy - suurin osa arkistosta jää edelleen entisille sijoilleen pölyttymään (?).
Silti, kun mietin omaa viihtyvyyttäni, ajankäyttöäni, kyllä tuo arkisto tarjoaa minulle edelleen merkittävää elämänsisältöä, antaa innoitusta ja voimaantumista myös tähän päivään - vähän samaan tapaan kuin hyvä kirja avaa uusia näköaloja, uutta ymmärrystä nykyhetkeen.

Muistan itsekin joskus toistaneeni Eila Pennasen ajatusta lukemisen merkityksestä: "lukeminen on elämisen korvike" ja ymmärtäneeni sen niin, että lukeminen on lähinnä nynnyjen korvike-elämää, niiden, joille tosi elämä on liian väkevä..))
Nykyisin koen, että lukuharrastus syntyy samasta elämämisen intohimosta kuin muutkin luovuuden ilmentymät, myös siinä voidaan ylittää oman minuuden rajat, ymmärtää enemmän, myös lukeminen voi muuttaa meitä.
Mistähän tämä paatos nyt syntyi ? Ehkä vain tunnen itseni kovin vajavaiseksi tämän ajan supersuorittajien parissa kun en ole mitään näkyvää aikaiseksi saanut - tilinpäätätöksen tarkkailua ?..))

Noihin Hil-lan listaamiin suruaiheisiin voin hyvin yhtyä, ainahan ne silmissä ovat: lasten lyhenevä lapsuus, yleisen ilmapiirin muuttuminen, tapojen turmellus ja lisäksi nämä isot luonnon katastrofit, joista monet ovat ihmisen, nykyisen elämäntavan, aiheuttamia.

Kun tuohon vielä ynnää oman pienelämän tämänhetkiset kuormat, voimia ei juuri tunnu olevan muuhun kuin sen oman arjen pyörittämiseen. Siitä nämä pitkät hiljaiset kaudet omalla kohdallani.

Pitää ehkä ruveta laskemaan suorituksiin myös tämä vanhuksen (minun) vaatima hoito, kyllä siihenkin aikaa tärvääntyy..))
Eikös me täällä kerran laskettu sitäkin miten paljon säästämme yhteiskunnan varoja kun hoidamme itsemme ja omat asiamme ?

Itse en kyllä osaa asiaa tuolta kantilta katsoa. Jo Suomeen syntyminen on minusta edelleenkin lottovoitto: täällä kukaan ei (nähtävästi) kuole nälkään eikä viluun, koulutus ja terveydenhuolto ovat kaikkien saatavilla.
Vähän hankaluutta täytyy tietysti aika ajoin kokea, kuten sen äidin, joka ei saanut tyttäriään kulkemaan yhdessä kouluun, kun koulun lukujärjestystä ei voitu muokata heille sopivaksi...(Tosi muisto oman koulutyöni ajalta, neljäkymmentä vuotta sitten). Historia toistaa itseään
kuten Hesarin viimeaikaisista kirjoituksista on nähty ja täälläkin asiaa pohdittu.

Vähän täytyy kyllä omia suorituksiaan mainostaa. Viime viikko kun oli aurinkoinen ja lämmin, saatoin olla puolukassa melkein joka päivä ja sainkin oikeastaan talven marjat koottua -pääsen jopa silloin tällöin herkuttelemaan ruispuolukkapuurolla mikä on minulle suurta herkkua.
Nuoret perheet eivät puolukan päälle ymmärrä: mihin sitä nyt voi käyttää, ihmettelevät.

Tuosta omasta "huoltovarmuudesta" oli puhetta, meidän yksinelävien kohdalla se täytyy ottaa huomioon. Olen varmasti kertonutkin, että tilasin itselleni "palvelutarpeen arvioinnin" - sosiaalitoimen ilmaispalvelua, joku toinenkin siitä taisi kertoa.
Turvaranneketta ei minullekaan suositeltu, kun katsottiin, että kännykkä palvelee riittävästi jos/kun pidän sitä lähelläni: : 112:een pystyn todennäköisesti soittamaan jos hätä tulee. Ja minulla on tietysti se onni,
että toinen poika asuu lähellä.
Silti joskus turvattomuus ja pelot saavat vallan, sairauskohtaus voi tulla tässä iässä milloin vain - senhän me kaikki tiedämme ja kai noitakin asioita täytyy aika ajoin mielessään vatvoa.
Kyllä minua suuresti ravitsee lukea näiden kahden - nimiä mainitsematta - elämänkuvauksia, kotoista, tasapainoista, toiset huomioon ottavaa kirjoittelua - kiitos niistä !

Ai niin, kohta onkin se suuri hetki: La Promesa palaa ruutuun !
Väsähdin eilen pihatöissä niin että istahdin katsomaan myös tanssiohjelmaa.
Ammattilaisia asialla, osallistujia tarkoitan. Saa nähdä tuleeko seurattua jatkossa.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille,
demeter1

Anonyymi00091 kirjoitti:

Eiliseksi oli luvattu koko päivän kestävää sadetta. En tehnyt etsäänmenosuunnitelmia ja norkoilin sisällä, soittelin pari rästiin jäänyttä puhelua ja jatkoin omaa "kuolinsiivoustani".
Minulla se tarkoittaa lähinnä oman "kotiarkistoni" perkaamista: mitä säilyttää, mitä hävittää.
Luettelin tutulle mitä kaikkea tuo "kotiarkisto" sisältää - hänellä kun ei sellaista ole: - aikakaus- ja ammattilehtien vuosikertoja, kurssijulkaisuja, käymääni yksityiskirjeenvaihtoa (kopiot), lehtiartikkeleita, omia kirjoituksia, äidin ja veljen julkaistuja kirjoituksia...
Lopputulema on näistä sessiosta yleensä se, että pieni pino hävitettävää syntyy - suurin osa arkistosta jää edelleen entisille sijoilleen pölyttymään (?).
Silti, kun mietin omaa viihtyvyyttäni, ajankäyttöäni, kyllä tuo arkisto tarjoaa minulle edelleen merkittävää elämänsisältöä, antaa innoitusta ja voimaantumista myös tähän päivään - vähän samaan tapaan kuin hyvä kirja avaa uusia näköaloja, uutta ymmärrystä nykyhetkeen.

Muistan itsekin joskus toistaneeni Eila Pennasen ajatusta lukemisen merkityksestä: "lukeminen on elämisen korvike" ja ymmärtäneeni sen niin, että lukeminen on lähinnä nynnyjen korvike-elämää, niiden, joille tosi elämä on liian väkevä..))
Nykyisin koen, että lukuharrastus syntyy samasta elämämisen intohimosta kuin muutkin luovuuden ilmentymät, myös siinä voidaan ylittää oman minuuden rajat, ymmärtää enemmän, myös lukeminen voi muuttaa meitä.
Mistähän tämä paatos nyt syntyi ? Ehkä vain tunnen itseni kovin vajavaiseksi tämän ajan supersuorittajien parissa kun en ole mitään näkyvää aikaiseksi saanut - tilinpäätätöksen tarkkailua ?..))

Noihin Hil-lan listaamiin suruaiheisiin voin hyvin yhtyä, ainahan ne silmissä ovat: lasten lyhenevä lapsuus, yleisen ilmapiirin muuttuminen, tapojen turmellus ja lisäksi nämä isot luonnon katastrofit, joista monet ovat ihmisen, nykyisen elämäntavan, aiheuttamia.

Kun tuohon vielä ynnää oman pienelämän tämänhetkiset kuormat, voimia ei juuri tunnu olevan muuhun kuin sen oman arjen pyörittämiseen. Siitä nämä pitkät hiljaiset kaudet omalla kohdallani.

Pitää ehkä ruveta laskemaan suorituksiin myös tämä vanhuksen (minun) vaatima hoito, kyllä siihenkin aikaa tärvääntyy..))
Eikös me täällä kerran laskettu sitäkin miten paljon säästämme yhteiskunnan varoja kun hoidamme itsemme ja omat asiamme ?

Itse en kyllä osaa asiaa tuolta kantilta katsoa. Jo Suomeen syntyminen on minusta edelleenkin lottovoitto: täällä kukaan ei (nähtävästi) kuole nälkään eikä viluun, koulutus ja terveydenhuolto ovat kaikkien saatavilla.
Vähän hankaluutta täytyy tietysti aika ajoin kokea, kuten sen äidin, joka ei saanut tyttäriään kulkemaan yhdessä kouluun, kun koulun lukujärjestystä ei voitu muokata heille sopivaksi...(Tosi muisto oman koulutyöni ajalta, neljäkymmentä vuotta sitten). Historia toistaa itseään
kuten Hesarin viimeaikaisista kirjoituksista on nähty ja täälläkin asiaa pohdittu.

Vähän täytyy kyllä omia suorituksiaan mainostaa. Viime viikko kun oli aurinkoinen ja lämmin, saatoin olla puolukassa melkein joka päivä ja sainkin oikeastaan talven marjat koottua -pääsen jopa silloin tällöin herkuttelemaan ruispuolukkapuurolla mikä on minulle suurta herkkua.
Nuoret perheet eivät puolukan päälle ymmärrä: mihin sitä nyt voi käyttää, ihmettelevät.

Tuosta omasta "huoltovarmuudesta" oli puhetta, meidän yksinelävien kohdalla se täytyy ottaa huomioon. Olen varmasti kertonutkin, että tilasin itselleni "palvelutarpeen arvioinnin" - sosiaalitoimen ilmaispalvelua, joku toinenkin siitä taisi kertoa.
Turvaranneketta ei minullekaan suositeltu, kun katsottiin, että kännykkä palvelee riittävästi jos/kun pidän sitä lähelläni: : 112:een pystyn todennäköisesti soittamaan jos hätä tulee. Ja minulla on tietysti se onni,
että toinen poika asuu lähellä.
Silti joskus turvattomuus ja pelot saavat vallan, sairauskohtaus voi tulla tässä iässä milloin vain - senhän me kaikki tiedämme ja kai noitakin asioita täytyy aika ajoin mielessään vatvoa.
Kyllä minua suuresti ravitsee lukea näiden kahden - nimiä mainitsematta - elämänkuvauksia, kotoista, tasapainoista, toiset huomioon ottavaa kirjoittelua - kiitos niistä !

Ai niin, kohta onkin se suuri hetki: La Promesa palaa ruutuun !
Väsähdin eilen pihatöissä niin että istahdin katsomaan myös tanssiohjelmaa.
Ammattilaisia asialla, osallistujia tarkoitan. Saa nähdä tuleeko seurattua jatkossa.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille,
demeter1

Lue lisää

Hyvin harvinaista on, että muut otettaisiin huomioon tällä palstalla kirjoittelussa, kyllä se on minäminä ja korkeintaan minun lähipiiri joille kirjoittaja osoittaa kiinnostusta. Kovin on pieneksi piiri supistunut muutenkin tässä 80 plusassa.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Eiliseksi oli luvattu koko päivän kestävää sadetta. En tehnyt etsäänmenosuunnitelmia ja norkoilin sisällä, soittelin pari rästiin jäänyttä puhelua ja jatkoin omaa "kuolinsiivoustani".
Minulla se tarkoittaa lähinnä oman "kotiarkistoni" perkaamista: mitä säilyttää, mitä hävittää.
Luettelin tutulle mitä kaikkea tuo "kotiarkisto" sisältää - hänellä kun ei sellaista ole: - aikakaus- ja ammattilehtien vuosikertoja, kurssijulkaisuja, käymääni yksityiskirjeenvaihtoa (kopiot), lehtiartikkeleita, omia kirjoituksia, äidin ja veljen julkaistuja kirjoituksia...
Lopputulema on näistä sessiosta yleensä se, että pieni pino hävitettävää syntyy - suurin osa arkistosta jää edelleen entisille sijoilleen pölyttymään (?).
Silti, kun mietin omaa viihtyvyyttäni, ajankäyttöäni, kyllä tuo arkisto tarjoaa minulle edelleen merkittävää elämänsisältöä, antaa innoitusta ja voimaantumista myös tähän päivään - vähän samaan tapaan kuin hyvä kirja avaa uusia näköaloja, uutta ymmärrystä nykyhetkeen.

Muistan itsekin joskus toistaneeni Eila Pennasen ajatusta lukemisen merkityksestä: "lukeminen on elämisen korvike" ja ymmärtäneeni sen niin, että lukeminen on lähinnä nynnyjen korvike-elämää, niiden, joille tosi elämä on liian väkevä..))
Nykyisin koen, että lukuharrastus syntyy samasta elämämisen intohimosta kuin muutkin luovuuden ilmentymät, myös siinä voidaan ylittää oman minuuden rajat, ymmärtää enemmän, myös lukeminen voi muuttaa meitä.
Mistähän tämä paatos nyt syntyi ? Ehkä vain tunnen itseni kovin vajavaiseksi tämän ajan supersuorittajien parissa kun en ole mitään näkyvää aikaiseksi saanut - tilinpäätätöksen tarkkailua ?..))

Noihin Hil-lan listaamiin suruaiheisiin voin hyvin yhtyä, ainahan ne silmissä ovat: lasten lyhenevä lapsuus, yleisen ilmapiirin muuttuminen, tapojen turmellus ja lisäksi nämä isot luonnon katastrofit, joista monet ovat ihmisen, nykyisen elämäntavan, aiheuttamia.

Kun tuohon vielä ynnää oman pienelämän tämänhetkiset kuormat, voimia ei juuri tunnu olevan muuhun kuin sen oman arjen pyörittämiseen. Siitä nämä pitkät hiljaiset kaudet omalla kohdallani.

Pitää ehkä ruveta laskemaan suorituksiin myös tämä vanhuksen (minun) vaatima hoito, kyllä siihenkin aikaa tärvääntyy..))
Eikös me täällä kerran laskettu sitäkin miten paljon säästämme yhteiskunnan varoja kun hoidamme itsemme ja omat asiamme ?

Itse en kyllä osaa asiaa tuolta kantilta katsoa. Jo Suomeen syntyminen on minusta edelleenkin lottovoitto: täällä kukaan ei (nähtävästi) kuole nälkään eikä viluun, koulutus ja terveydenhuolto ovat kaikkien saatavilla.
Vähän hankaluutta täytyy tietysti aika ajoin kokea, kuten sen äidin, joka ei saanut tyttäriään kulkemaan yhdessä kouluun, kun koulun lukujärjestystä ei voitu muokata heille sopivaksi...(Tosi muisto oman koulutyöni ajalta, neljäkymmentä vuotta sitten). Historia toistaa itseään
kuten Hesarin viimeaikaisista kirjoituksista on nähty ja täälläkin asiaa pohdittu.

Vähän täytyy kyllä omia suorituksiaan mainostaa. Viime viikko kun oli aurinkoinen ja lämmin, saatoin olla puolukassa melkein joka päivä ja sainkin oikeastaan talven marjat koottua -pääsen jopa silloin tällöin herkuttelemaan ruispuolukkapuurolla mikä on minulle suurta herkkua.
Nuoret perheet eivät puolukan päälle ymmärrä: mihin sitä nyt voi käyttää, ihmettelevät.

Tuosta omasta "huoltovarmuudesta" oli puhetta, meidän yksinelävien kohdalla se täytyy ottaa huomioon. Olen varmasti kertonutkin, että tilasin itselleni "palvelutarpeen arvioinnin" - sosiaalitoimen ilmaispalvelua, joku toinenkin siitä taisi kertoa.
Turvaranneketta ei minullekaan suositeltu, kun katsottiin, että kännykkä palvelee riittävästi jos/kun pidän sitä lähelläni: : 112:een pystyn todennäköisesti soittamaan jos hätä tulee. Ja minulla on tietysti se onni,
että toinen poika asuu lähellä.
Silti joskus turvattomuus ja pelot saavat vallan, sairauskohtaus voi tulla tässä iässä milloin vain - senhän me kaikki tiedämme ja kai noitakin asioita täytyy aika ajoin mielessään vatvoa.
Kyllä minua suuresti ravitsee lukea näiden kahden - nimiä mainitsematta - elämänkuvauksia, kotoista, tasapainoista, toiset huomioon ottavaa kirjoittelua - kiitos niistä !

Ai niin, kohta onkin se suuri hetki: La Promesa palaa ruutuun !
Väsähdin eilen pihatöissä niin että istahdin katsomaan myös tanssiohjelmaa.
Ammattilaisia asialla, osallistujia tarkoitan. Saa nähdä tuleeko seurattua jatkossa.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille,
demeter1

Lue lisää

No joo...täältä syksyisestä korvesta@

Minä olen hakannut päätä seinään, näiden digiajan vehkeiden kanssa, ostin kesällä kalliin monistus- skannausvehkeen. Nyt kun ajattelin jatkaa tarinakokoelmani monistamista laite ei alkanut yhteistyöhön kanssani.

Ei kai auta kuin ostaa play kaupasta joku tekstinkäsittelyohjelma. Sellainen toki löytyy vanhasta läppäristäni, mutta muut uudemmat vehkeet eivät sovi yhteistyöhön sen kanssa.

Oli muuten hyvä, että aloin ottamaan selvää taloyhtiölainasta. Selvisi, että se ei lyhenny lainkaan koska hallitus on sopinut pitkän maksuajan putkirempan maksamiseen. Niin jos maksat vastiketta, jonka yhteydessä lyhennät lainoja, suosittelen ottamaan selvää hyödytkö sinä vai pankki.

No, eihän tämä ole kotoista eikä elämänläheistä saati tasapainoista tekstiä, mutta otin toki huomioon toiset jos joku sattuu pähkäilemään miten maksaa taloyhtiön rempalainat hetikö vai tipotellen.

Tälläisia mietteitä, kohta olisi päivällisaika, no jos eilisiä lämmittäisin, kukkakaali-juuresgratiinia ja kanaa.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Hyvin harvinaista on, että muut otettaisiin huomioon tällä palstalla kirjoittelussa, kyllä se on minäminä ja korkeintaan minun lähipiiri joille kirjoittaja osoittaa kiinnostusta. Kovin on pieneksi piiri supistunut muutenkin tässä 80 plusassa.

Lue lisää

Voisitko selkeyttää ja kertoa miten sinä kirjoituksilla ottaisit huomioon toiset kirjoittajat elämän arjen tapahtumisia käsittelevässä ketjussa?

Piiri supistuu jos ajattellaan itsekkäästi, vain omien mieltymysten mukaisen elämän hyväksymiseen. Elämme kukin erilaista elämää ja erilaisuus on hyväksyttävä.

korpikirjailija kirjoitti:

Voisitko selkeyttää ja kertoa miten sinä kirjoituksilla ottaisit huomioon toiset kirjoittajat elämän arjen tapahtumisia käsittelevässä ketjussa?

Piiri supistuu jos ajattellaan itsekkäästi, vain omien mieltymysten mukaisen elämän hyväksymiseen. Elämme kukin erilaista elämää ja erilaisuus on hyväksyttävä.

Lue lisää

Ei se nyt niin erilaista ole tämä palstan kirjoittajilla vanhuksilla. Ruuaan laittoa , kaupassa ja apteekissa ja lääkärissä käyntiä. Sukulaisten tapaamista ja telkkarin töllötystä.Pihatöitä jos pihaa on. Niin se muillakin vanhuksilla, niilläkin jotka tänne ei vakiona kirjoita. Voi olla enemmänkin puuhaa ja harrastuksia sellaisilla jotka niistä ei koskaan palstoilla mainosta. Laitosvanhukset on sitten niitä joiden elämä on erilaista. Omaishoitajilla taitaa olla raskain taakka.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Ei se nyt niin erilaista ole tämä palstan kirjoittajilla vanhuksilla. Ruuaan laittoa , kaupassa ja apteekissa ja lääkärissä käyntiä. Sukulaisten tapaamista ja telkkarin töllötystä.Pihatöitä jos pihaa on. Niin se muillakin vanhuksilla, niilläkin jotka tänne ei vakiona kirjoita. Voi olla enemmänkin puuhaa ja harrastuksia sellaisilla jotka niistä ei koskaan palstoilla mainosta. Laitosvanhukset on sitten niitä joiden elämä on erilaista. Omaishoitajilla taitaa olla raskain taakka.

Lue lisää

Kirjoitit...."Voi olla enemmänkin puuhaa ja harrastuksia sellaisilla jotka niistä ei koskaan palstoilla mainosta." Ei kukaan voi ottaa kantaa ei keskustella täällä jos ei "mainosta" itseään.

Luin juuri Kainarista tupettaja Roni Black'n puheesta, korven nuorille koululaisille jätjestetyssä, kuka nä oot? tapahtumassa.

Otteita luennosta:

Ole aito tyyppi.
Aito ja onnellinen ihminen ei todennäköisesti kiusaa ketään.
Black toivoo jättävänsä ajatuksia nuorten mieleen, oman jutun löytämisestä ja rohkeudesta olla oma itsensä.

Miten on oletko jo löytänyt oman juttusi. Osaatko olla oma itsesi?

Uein saa lukea kuinka nuoret sitä ja tätä, mutta olemmeko me mummot viisaampia?

Huomenet edelleen sateisesta säästä, syksyähän se on vesisateineen.
Sanon tervetuloa syksylle, illat pimenevät ja kodissa lämmöt pattereissa kotoista lämpöä antaa, turvallinen ja hyvä olohan siitä tulee.
Maajussit kiirehtivät sadon kimpussa ja sen verran poutaa toivosi, että kaikki hyvin säilöön saataisiin.
Katselin eilen Maajussille morsian lähetyksen, jotenkin sekaisen oloinen mielestäni, mutta muutoksia pitää tehdä, että katsojia kertyy.
La Promesankin katsoin viikon satsin kerralla Areenasta, pitkäveteiseltä sekin tuntui, mutta katsottava vain on.

Palomalla suuri urakka odottamassa, mutta mieleistä hommaa, näin uskon.
Onhan se toki hieno saavutus kirjan kirjoittamien.
Onnea talon myynnistä, kiva yllätys lapsillekin.

Minun metsäni on puolukoidenkin suhteen tuo tori, taidan sinne mentyäni muutaman litran ostaa ja katsoa joko mehukypsiä ovat.
Puolukkamehua on saatava pieni määrä myös pakkaseen.
Demeter siivouksistaan kertoili, kyllä se niin on, että jos aikoo vähentää tavaran määrää, on kovetettava itsensä ja roskiin vaan julmasti kaikki vanha.
Niinkin sitten voi käydä, että roskiin menee sekin, mitä joskus kaipaa, mutta tehty mikä tehty.
Tuo lukeminen ei vaan meinaa minulta onnistua, mutta voisin verrata sitä neuleen näpissä pyörimiseen, siitä en irti pääse, vaikka tarpeetonta onkin.
Mietin jo yrittäisikö myydä joulun aikaan, vai suoraanko lahjoituksen teen.
Voisi lankarahoja ainakin pienen osan saada, jos kirpparille veisi.
Minulla ei vielä ranniketta ole, en ole edes ajatellut, pitäisikö sitä ruveta miettimään, sitä vaan mennä köpittelee päivästä toiseen, unohtaen, että joku kohtaus voi nurkan takana odottaa.
Otan osan kiitoksista, kiitti vaan demeter ja kiitos myös sinulle mukavasta viestistäsi, oli mukava hommiesi kulkua seurata.

Saitpa mieleeni kinkkukiusauksen tekemisistä MdK, että voisihan Jansonin kiusauksen tehdä, kai niitä anjovispurkkeja on olemassa, siitä on aikaa kun olen sitä tehnyt.
Onnistuuhan se mielikuvitus kiusauksenakin, vähän sitä ja tätä, loraus kermaa ja juustoa päälle.
Muistelen äitini usein laittaneen sillipaloja makua antamaan.
Ruuan teko on mielikuvitus leikkiä, näin olen kokenut, rohkeasti vaan kaikkea sekaisin, hyvä tulee.
Koirasta piankin kaverin saa, sen olen kokenut minäkin., koira osaa aistia kaveriksi, vaikka vaan silityksen antaa.

Eipä tässä sen kummempaa, asioita on hoidettava pankissa ja kaupoilla, onhan tilipäivä, elämä sopii laittaa vaikka ranttaliksi.
Hyvää tätä syyskuun ensimmäistä päivää teille kaikille.

Hil-la kirjoitti:

Huomenet edelleen sateisesta säästä, syksyähän se on vesisateineen.
Sanon tervetuloa syksylle, illat pimenevät ja kodissa lämmöt pattereissa kotoista lämpöä antaa, turvallinen ja hyvä olohan siitä tulee.
Maajussit kiirehtivät sadon kimpussa ja sen verran poutaa toivosi, että kaikki hyvin säilöön saataisiin.
Katselin eilen Maajussille morsian lähetyksen, jotenkin sekaisen oloinen mielestäni, mutta muutoksia pitää tehdä, että katsojia kertyy.
La Promesankin katsoin viikon satsin kerralla Areenasta, pitkäveteiseltä sekin tuntui, mutta katsottava vain on.

Palomalla suuri urakka odottamassa, mutta mieleistä hommaa, näin uskon.
Onhan se toki hieno saavutus kirjan kirjoittamien.
Onnea talon myynnistä, kiva yllätys lapsillekin.

Minun metsäni on puolukoidenkin suhteen tuo tori, taidan sinne mentyäni muutaman litran ostaa ja katsoa joko mehukypsiä ovat.
Puolukkamehua on saatava pieni määrä myös pakkaseen.
Demeter siivouksistaan kertoili, kyllä se niin on, että jos aikoo vähentää tavaran määrää, on kovetettava itsensä ja roskiin vaan julmasti kaikki vanha.
Niinkin sitten voi käydä, että roskiin menee sekin, mitä joskus kaipaa, mutta tehty mikä tehty.
Tuo lukeminen ei vaan meinaa minulta onnistua, mutta voisin verrata sitä neuleen näpissä pyörimiseen, siitä en irti pääse, vaikka tarpeetonta onkin.
Mietin jo yrittäisikö myydä joulun aikaan, vai suoraanko lahjoituksen teen.
Voisi lankarahoja ainakin pienen osan saada, jos kirpparille veisi.
Minulla ei vielä ranniketta ole, en ole edes ajatellut, pitäisikö sitä ruveta miettimään, sitä vaan mennä köpittelee päivästä toiseen, unohtaen, että joku kohtaus voi nurkan takana odottaa.
Otan osan kiitoksista, kiitti vaan demeter ja kiitos myös sinulle mukavasta viestistäsi, oli mukava hommiesi kulkua seurata.

Saitpa mieleeni kinkkukiusauksen tekemisistä MdK, että voisihan Jansonin kiusauksen tehdä, kai niitä anjovispurkkeja on olemassa, siitä on aikaa kun olen sitä tehnyt.
Onnistuuhan se mielikuvitus kiusauksenakin, vähän sitä ja tätä, loraus kermaa ja juustoa päälle.
Muistelen äitini usein laittaneen sillipaloja makua antamaan.
Ruuan teko on mielikuvitus leikkiä, näin olen kokenut, rohkeasti vaan kaikkea sekaisin, hyvä tulee.
Koirasta piankin kaverin saa, sen olen kokenut minäkin., koira osaa aistia kaveriksi, vaikka vaan silityksen antaa.

Eipä tässä sen kummempaa, asioita on hoidettava pankissa ja kaupoilla, onhan tilipäivä, elämä sopii laittaa vaikka ranttaliksi.
Hyvää tätä syyskuun ensimmäistä päivää teille kaikille.

Lue lisää

Oli vielä pimeätä kun heräsin, mutta ulkona olikin
niin pilvistä että auringon nousua ei nähnyt. Taitaa
tulla sadepäivä, mutta kun kun vettä ei vielä tullut ,
niin ehätin ulos. Sitä kun ei kukaan puolestani tee.

Tein saman havainnon kun Paloma että puissa on jo
keltaisia lehtiä, mutta eilen kertoi meteorologi TV:ssä,
miksi näin. Ei kuulemma johdu näillä seuduilla vielä
ruska-ajan lähestymisestä (ja kylmästä) vaan tämä
ilmiö on kuulemma helteitten seurausta ja puut kärsi-
vät kuivuudesta. Koivuthan ovat tunnestusti veden
ystäviä. – Siis miinusasteita saamme odotella ennen-
kuin värimuutokset ovat ruskan aiheuttamia.

Aamupuuro on syöty ja istun tapani mukaan kahvi-
muki seurana koneella. Luin läpi viimeisimmät kirjoi-
tukset ja nuo Hil-lan kommentit kinkku- ja Janssonin
kiusauksista ovat vielä näköpiirissä.
Piti vaan mainita, että Suomessahan on valmiita
perunasuikaleita Janssonin kiusaukseen kauppojen
pakasteissa. Niissä on myös sipulin makua.
Täällä en ole nähnyt, vaan itse saa hienontaa sipulit
perunasuikaleitten päälle, sitten mustapippuria
ja hiukan suolaa, kinkkupalathan ovat jo suolaisia.
Janssonin kiusaukseen en laita suolaa ollenkaan,
koska anjovis on niin suolaista. Viimeisen peruna-
kerroksen päälle liruttelen sen anjovisliemen päälle,
niin rulee yleensa sopiva suola.

Kaikenlaisia ruokaan liittyviä niksejä sitä on saanut
elämänsä aikana pistää korvan taakse kokeneem-
milta kokeilta, kun ei itsellä ollut minkäänlaista koke-
musta maailmalle lähtiessä. Äiti ei koskaan opet-
tanut meille ruoanlaiton salaisuuksia. Hän puolusti
ltseään, jos halusimme osallistua ruoanlaittoon,
”ettei ole vara pilata kalliita ruoka-aineita”. Perunan-
kuorimiseen ja tiskaamiseen kyllä kelpasimme.

Niin me häivyimme yksi toisensa jälkeen ja kyllä me
olemme yli 70 v itseopiskelulla oppineet keittämään
sopivan pehmeät tai kovat kananmunat ja paljon
muutakin. Kun äiti ja isä olivat vierailemassa, niin isä
saattoi kehua, ettei ikinä ole saanut näin hyvää ruo-
kaa ja silloin oli äiti repeämäisillään. 😊

Minulla on poika, mutta opetin hänelle ruoanlaittoa
ja muita kotiaskareita. – Isä oli sitä mieltä, että on
miesten työt ja naisten työt. Mutta itse asiassa nai-
sille sopi kaikki työt: kuten ojan kaivu, metsurina olo,
raskaat peltotyöt, ym.
Pojalla oli koulussa kotitaloutta ja joskus, kun tulin
töistä, tuoksui kotona vastaleivottu leipä tai kääre-
torttu, tai joku ruoka. Hän oli kokeillut kotona, onnis-
tuisiko se koulussa tehty leipomus vielä kotonakin.
Taloudessa ei ole mitään, ennen naisille kuuluneita
askareita, mitä poikani ei osaisi tehdä.
– Olenkin ajatellut, että on kuin kohtalon ohjaamaa
nyt, kun hänen vaimonsa on sairastanut paljon, niin
poika on pystynyt ottamaan vastuun kotitöistä.

Päivän ohjelmassa on nyt lajitella 7-aikaan tehdyt
ostokset ja keksiä järjestys, mitkä ruokalajit teen ensin.
Yleensä ensimmäiset ovat uuniruokia, niin pääsee hel-
poimmalla ja tuntuu että on päässyt hyvään alkuun ja
se pitää innostuksen yllä.
Iloista tiistaita!
(MdK

Paloma,
mainitsit "fiktiivisen" jutun kirjoittamisen, joka sinua odottaa.

Muistan, kun jouduin matkustamaan paljon junalla 50-luvulla
ja junien vaihdot tapahtuivat joillakin risteysasemilla. Monta
kertaa sai odottaa pitkään junanvaihtoa, pahimmassa tapauk-
sessa oli juna myöhässä muutenkin.
Siinä jäi paljon "luppoaikaa". Kirja oli hyvä ajanviete ja jos ei
jaksanut lukea, tuli seurattua ihmisten liikehdintää siinä ympä-
rillä.
Mielikuvitus lähti käyntiin herkästi, kun alkoi ajatella, minne
mahtaa tuokin ihminen olla menossa tai tulossa, Joskus tuli
katseltua kokonaisen perheen edesottamuksia, arvailla hei-
dän käytöksensä perusteella, onko reissussa onnellinen vai
onneton perhe. Elämänkohtalot liikkuivat matkustajien myötä.

Olen itsekin joutunut tarkkailun kohteeksi tuollaisella risteys-
asemalla. - Pari koulutyttöä kayseli minua matkan päästä ja
nyökyttivät päätään. - On se. - Tulivat luokseni, niiata tök-
säyttivät ja pyysivät nimmaria. - Tottakai, sanoin, kunhan ei
ole vekseliin! ja vetäisin nimen heidän vihkoihinsa.
Tytöt lähtivät iloisina eteenpäin, mutta palasivat kohta petty-
neen näköisinä takaisin ja kysyivät: - Etkö sinä olekaan Pirkko
Mannola?

Siitä fiktiivisestä kirjoittamisesta ajattelin itse silloin nuorena,
että näistä junanvaihtoasemilta saaduista tarkkailuista voisi
saada aikaan vaikka kirjan.
/MdK

Anonyymi00093 kirjoitti:

Paloma,
mainitsit "fiktiivisen" jutun kirjoittamisen, joka sinua odottaa.

Muistan, kun jouduin matkustamaan paljon junalla 50-luvulla
ja junien vaihdot tapahtuivat joillakin risteysasemilla. Monta
kertaa sai odottaa pitkään junanvaihtoa, pahimmassa tapauk-
sessa oli juna myöhässä muutenkin.
Siinä jäi paljon "luppoaikaa". Kirja oli hyvä ajanviete ja jos ei
jaksanut lukea, tuli seurattua ihmisten liikehdintää siinä ympä-
rillä.
Mielikuvitus lähti käyntiin herkästi, kun alkoi ajatella, minne
mahtaa tuokin ihminen olla menossa tai tulossa, Joskus tuli
katseltua kokonaisen perheen edesottamuksia, arvailla hei-
dän käytöksensä perusteella, onko reissussa onnellinen vai
onneton perhe. Elämänkohtalot liikkuivat matkustajien myötä.

Olen itsekin joutunut tarkkailun kohteeksi tuollaisella risteys-
asemalla. - Pari koulutyttöä kayseli minua matkan päästä ja
nyökyttivät päätään. - On se. - Tulivat luokseni, niiata tök-
säyttivät ja pyysivät nimmaria. - Tottakai, sanoin, kunhan ei
ole vekseliin! ja vetäisin nimen heidän vihkoihinsa.
Tytöt lähtivät iloisina eteenpäin, mutta palasivat kohta petty-
neen näköisinä takaisin ja kysyivät: - Etkö sinä olekaan Pirkko
Mannola?

Siitä fiktiivisestä kirjoittamisesta ajattelin itse silloin nuorena,
että näistä junanvaihtoasemilta saaduista tarkkailuista voisi
saada aikaan vaikka kirjan.
/MdK

Lue lisää

Kyllä vaan, Elämäni Pirkko Mannolana esmeks.

Fiktiivinen kirjoittaminen on helppoa, jos vain on vilkas mielikuvitus ja kyllähän sinä hienoa tekstiä kirjoitat.
Minulle haasteellisinta on ollut nyt yrittää kirjoittaa fiktiivistä tekstiä joka on kuitenkin suurelta osalta ihan täyttä otta, oman perheen historiaa.
Olen vaihtanut vain tekaistut nimet oikeiden nimien paikalle. Paikannimiä en ole vaihtanut.

Minä olen tarkkaillut ihmisiä joskus lentoasemilla, kun koneenvaihdot on olleet pitkällä aikavälillä. Kehitellyt omia teorioita kuka menossa minnekin ja miksi. Ihan käyttövalmista tavaraa tarinaniskemiselle.

Paloma.se01 kirjoitti:

Kyllä vaan, Elämäni Pirkko Mannolana esmeks.

Fiktiivinen kirjoittaminen on helppoa, jos vain on vilkas mielikuvitus ja kyllähän sinä hienoa tekstiä kirjoitat.
Minulle haasteellisinta on ollut nyt yrittää kirjoittaa fiktiivistä tekstiä joka on kuitenkin suurelta osalta ihan täyttä otta, oman perheen historiaa.
Olen vaihtanut vain tekaistut nimet oikeiden nimien paikalle. Paikannimiä en ole vaihtanut.

Minä olen tarkkaillut ihmisiä joskus lentoasemilla, kun koneenvaihdot on olleet pitkällä aikavälillä. Kehitellyt omia teorioita kuka menossa minnekin ja miksi. Ihan käyttövalmista tavaraa tarinaniskemiselle.

Lue lisää

Mielestäni fiktio ja fakta yhdistelmä on se joka saa tekstin elämään.

korpikirjailija kirjoitti:

Mielestäni fiktio ja fakta yhdistelmä on se joka saa tekstin elämään.

Kysyin veljeltäni lukeeko hän kirjojani (Kaksi niistä olen kääntänyt englanninkielelle; veljeni ei lue suomea) hän vastasi että vain ensimmäisen. Kysyin miksi niin hän vastasi että koska kirjoitan satuja.

Fiktion ja faktan yhdistelmästä lukija saattaa saada mielikuvan, että kirjoittajaa vain vääristelee totuutta, etenkin jos kirjoittaa sukikronikkaa. Nyt kuitenkin kirjoittaja saatta kirjoittaa "faktaa" omasta lähtökohdastaan, omaa tulkintaansa tapahtumista omien muistojensa pohjalta. Kahden ihmisen totuudet ei aina stemmaa.

Paloma.se01 kirjoitti:

Kysyin veljeltäni lukeeko hän kirjojani (Kaksi niistä olen kääntänyt englanninkielelle; veljeni ei lue suomea) hän vastasi että vain ensimmäisen. Kysyin miksi niin hän vastasi että koska kirjoitan satuja.

Fiktion ja faktan yhdistelmästä lukija saattaa saada mielikuvan, että kirjoittajaa vain vääristelee totuutta, etenkin jos kirjoittaa sukikronikkaa. Nyt kuitenkin kirjoittaja saatta kirjoittaa "faktaa" omasta lähtökohdastaan, omaa tulkintaansa tapahtumista omien muistojensa pohjalta. Kahden ihmisen totuudet ei aina stemmaa.

Lue lisää

Kun kirjoittaa omaa itse kokemaa totuutta se luonnollisesti poikkeaa toisen kokemasta. Jos vielä lisää fiktiota esim. juuri näissä perhettä ja sukua käsittelevissä muistelmissa ja tarinoissa voi saada kriittistä palautetta. Olen varma kun saan tarinakokoelmani valmiiksi ja heidän käsiin joita tarinat koskettavat saan kuulla, että ei se noin mennyt, mutta siksi muistelmieni nimessä onkin tarinoita. Tarina antanee luvan leikkiä mielikuvituksella. Sukumuistelmat ovat enempi faktaan perustuvia ja siksi haasteellisia.

Paloma.se01 kirjoitti:

Kysyin veljeltäni lukeeko hän kirjojani (Kaksi niistä olen kääntänyt englanninkielelle; veljeni ei lue suomea) hän vastasi että vain ensimmäisen. Kysyin miksi niin hän vastasi että koska kirjoitan satuja.

Fiktion ja faktan yhdistelmästä lukija saattaa saada mielikuvan, että kirjoittajaa vain vääristelee totuutta, etenkin jos kirjoittaa sukikronikkaa. Nyt kuitenkin kirjoittaja saatta kirjoittaa "faktaa" omasta lähtökohdastaan, omaa tulkintaansa tapahtumista omien muistojensa pohjalta. Kahden ihmisen totuudet ei aina stemmaa.

Lue lisää

Tarkemmin ajateltuna, on varmaankin faktassa pysyminen,
tärkeätä, vaikka se onkin omien muistojen faktaa, kun on
sukukronikasta kysymys. Kirjaa ehkä lukee tulevaisuudessa
joku jälkipolvesta ja silloin ehkä hyväksytään nimimuutokset
pelkkänä fiktiona, fakta on tärkeätä tietoa suvun historiasta.

Tuo tapahtumien kuvaaminen omasta näkökulmasta voi olla
kaikista vaikeinta koko sukukronikan kirjoittamisessa.
Mutta olette varmaan käyneet läpi kaikki sellaisiin asioihin
liittyvät kysymykset kesätapaamisessa. - Onnea matkaan!
/MdK

Anonyymi00095 kirjoitti:

Tarkemmin ajateltuna, on varmaankin faktassa pysyminen,
tärkeätä, vaikka se onkin omien muistojen faktaa, kun on
sukukronikasta kysymys. Kirjaa ehkä lukee tulevaisuudessa
joku jälkipolvesta ja silloin ehkä hyväksytään nimimuutokset
pelkkänä fiktiona, fakta on tärkeätä tietoa suvun historiasta.

Tuo tapahtumien kuvaaminen omasta näkökulmasta voi olla
kaikista vaikeinta koko sukukronikan kirjoittamisessa.
Mutta olette varmaan käyneet läpi kaikki sellaisiin asioihin
liittyvät kysymykset kesätapaamisessa. - Onnea matkaan!
/MdK

Lue lisää

Hyvää keskiviikkoa ja ihan kauniin tuntuisesti on alkamassa.
Eilen piipahdimme tyttären ja vävyn kanssa torilla, puolukan hinta aika korkea 35 euroa viisi kiloa, ajatellen sitä miten helppo niitä on kerätä, jos hyvä marjapaikka löytyy.
Muistelin omia marjan keruita, puolukkasankko täyttyi hyvinkin pian.
No tietenkin palkkansa väärti on kerääjäkin, mutta maksajalle on aina liian korkea hinta.
Mehupuolukoita saa vielä odottaa, näin kertoi marjan myyjäkin.
Ostin kolme litraa, suurempaan tuskaani, survoin sokerin kanssa, valmiina ryokailun maustamiseen.

Onhan niitä perunoita ja sipulia valmiiksi pilkottuna kaupan hyllyllä, mutta en koskaan ole ostanut, liian helpoksi elämä muuttuisi, jos kaiken valmiiksi tehtynä ostaisin, minulla kun on aikaa tehdä itsekin.
Salaatin aineksiakin löytyy, mutta enpä niihinkään koske.


Jouduin eilen ymmärrystäni tenttaamaan, kun K-kaupan sovelluksia yritin käyttöön ottaa.
Plussa etu on kortissani, mutta erikseen on tehtävä K-kaupan sovellus ja aina tarjouksien kohdalla ne on aktivoitava.
Asia on mielestäni hankala ja huomiota vaativa homma, tarjoukset jäävät minulta ostamatta.
Mielestäni kerran asennettu ei enää aktivointia tarvitsisi.
Älypuhelin antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta tenkkapoo tulee eteen, kun ei kaikkea hallitse.
Vaikean takana on tarjoukset, jos joutuu aina silmä tarkkana puhelintaan vahtimaan.
Kaikki vaikeutuu ja kun ikä tehtävänsä tekee, ei aina tämän ikäinen jaksa vaihtuvuutta seurata.
Näistä tarjouksista jää kaikki vanhat ihmiset ilman, jos ei edes älypuhelinta ole, on se niin väärin.
Totta on se, että aina vaan vaikeammaksi menee, tai siis ymmärrys rapistuu, ei pysy nykymenossa mukana.

Kyllähän se nuoruus toi mukaviakin asioita esiin, minuakin kehuttiin kuvan puitteissa filmitähti ainekseksi, mutta ymmärsin ylimitoitukseksi, en koskaan ole mitään tosissani ottanut, nuoruus on kaunista, katsojan silmä sen määrittää.

Tuo kirjan kirjoittaminen on vaikea asia,, makuja on niin monenlaisia ja jos vielä totuutta aikoo esiin tuoda, on varmasti kuori kestämiselle tehtävä.
Mielipiteet eroaa melkein joka asiassa suvunkin sisällä, mutta oman totuuden nimissä sitä kirjaa kirjoitetaan.
Sukutarinan kertovat kirjat on mielenkiintoisia, historian havinan myötä kulkiessa, onnea vaan Paloma.
Uskottavia kirjoja on vaikea löytää, kaikilla on asioista oma kokemus ja elämyskin, itseäni häiritsee se totuuden tietämättömyys.
Mielikuvitus joskus pilaa hyvänkin kirjan.
Mitäpä minä voisinkaan kirjoista enää edes mainita mitään, kun lukutaitoni on kadonnut, nyt sarjoja katselen, niiltäkin toivoisin totuudellisia viestejä, mikä harvoin onnistuu.
Uskottavuus on hävinnyt maailmasta, kaikkea melkein on epäiltävä, vain oma itsensä voi totuudellinen tuntea olevansa.

Jospa jatkan toisen kerran, vaikeaksi meni aihe, en mitään osaa varmaan ymmärtää, tietojakaan ei tarpeeksi, mutta näillä se vaan on jatkettava, virheitä tehden ja ne on pakko hyväksyä.
Kaikesta huolimatta, iloa päiväänne toivotan.

Hil-la kirjoitti:

Hyvää keskiviikkoa ja ihan kauniin tuntuisesti on alkamassa.
Eilen piipahdimme tyttären ja vävyn kanssa torilla, puolukan hinta aika korkea 35 euroa viisi kiloa, ajatellen sitä miten helppo niitä on kerätä, jos hyvä marjapaikka löytyy.
Muistelin omia marjan keruita, puolukkasankko täyttyi hyvinkin pian.
No tietenkin palkkansa väärti on kerääjäkin, mutta maksajalle on aina liian korkea hinta.
Mehupuolukoita saa vielä odottaa, näin kertoi marjan myyjäkin.
Ostin kolme litraa, suurempaan tuskaani, survoin sokerin kanssa, valmiina ryokailun maustamiseen.

Onhan niitä perunoita ja sipulia valmiiksi pilkottuna kaupan hyllyllä, mutta en koskaan ole ostanut, liian helpoksi elämä muuttuisi, jos kaiken valmiiksi tehtynä ostaisin, minulla kun on aikaa tehdä itsekin.
Salaatin aineksiakin löytyy, mutta enpä niihinkään koske.


Jouduin eilen ymmärrystäni tenttaamaan, kun K-kaupan sovelluksia yritin käyttöön ottaa.
Plussa etu on kortissani, mutta erikseen on tehtävä K-kaupan sovellus ja aina tarjouksien kohdalla ne on aktivoitava.
Asia on mielestäni hankala ja huomiota vaativa homma, tarjoukset jäävät minulta ostamatta.
Mielestäni kerran asennettu ei enää aktivointia tarvitsisi.
Älypuhelin antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta tenkkapoo tulee eteen, kun ei kaikkea hallitse.
Vaikean takana on tarjoukset, jos joutuu aina silmä tarkkana puhelintaan vahtimaan.
Kaikki vaikeutuu ja kun ikä tehtävänsä tekee, ei aina tämän ikäinen jaksa vaihtuvuutta seurata.
Näistä tarjouksista jää kaikki vanhat ihmiset ilman, jos ei edes älypuhelinta ole, on se niin väärin.
Totta on se, että aina vaan vaikeammaksi menee, tai siis ymmärrys rapistuu, ei pysy nykymenossa mukana.

Kyllähän se nuoruus toi mukaviakin asioita esiin, minuakin kehuttiin kuvan puitteissa filmitähti ainekseksi, mutta ymmärsin ylimitoitukseksi, en koskaan ole mitään tosissani ottanut, nuoruus on kaunista, katsojan silmä sen määrittää.

Tuo kirjan kirjoittaminen on vaikea asia,, makuja on niin monenlaisia ja jos vielä totuutta aikoo esiin tuoda, on varmasti kuori kestämiselle tehtävä.
Mielipiteet eroaa melkein joka asiassa suvunkin sisällä, mutta oman totuuden nimissä sitä kirjaa kirjoitetaan.
Sukutarinan kertovat kirjat on mielenkiintoisia, historian havinan myötä kulkiessa, onnea vaan Paloma.
Uskottavia kirjoja on vaikea löytää, kaikilla on asioista oma kokemus ja elämyskin, itseäni häiritsee se totuuden tietämättömyys.
Mielikuvitus joskus pilaa hyvänkin kirjan.
Mitäpä minä voisinkaan kirjoista enää edes mainita mitään, kun lukutaitoni on kadonnut, nyt sarjoja katselen, niiltäkin toivoisin totuudellisia viestejä, mikä harvoin onnistuu.
Uskottavuus on hävinnyt maailmasta, kaikkea melkein on epäiltävä, vain oma itsensä voi totuudellinen tuntea olevansa.

Jospa jatkan toisen kerran, vaikeaksi meni aihe, en mitään osaa varmaan ymmärtää, tietojakaan ei tarpeeksi, mutta näillä se vaan on jatkettava, virheitä tehden ja ne on pakko hyväksyä.
Kaikesta huolimatta, iloa päiväänne toivotan.

Lue lisää

Pitäähän jotain keruupalkkaakin saada. 5 kiloa puolukoita on noin 10 litraa eli sangollinen. Kyllä sen keruussa ainakin pari tuntia menee hyvässäkin paikassa , ei jää paljon tuntipalkkaa ja yleensä pitää vielä autolla mennä marjapaikkoihin. Kyllä siinä selkäkin on koetuksella. Miksi pitäisi myydä melkein ilmaiseksi?

Hil-la kirjoitti:

Hyvää keskiviikkoa ja ihan kauniin tuntuisesti on alkamassa.
Eilen piipahdimme tyttären ja vävyn kanssa torilla, puolukan hinta aika korkea 35 euroa viisi kiloa, ajatellen sitä miten helppo niitä on kerätä, jos hyvä marjapaikka löytyy.
Muistelin omia marjan keruita, puolukkasankko täyttyi hyvinkin pian.
No tietenkin palkkansa väärti on kerääjäkin, mutta maksajalle on aina liian korkea hinta.
Mehupuolukoita saa vielä odottaa, näin kertoi marjan myyjäkin.
Ostin kolme litraa, suurempaan tuskaani, survoin sokerin kanssa, valmiina ryokailun maustamiseen.

Onhan niitä perunoita ja sipulia valmiiksi pilkottuna kaupan hyllyllä, mutta en koskaan ole ostanut, liian helpoksi elämä muuttuisi, jos kaiken valmiiksi tehtynä ostaisin, minulla kun on aikaa tehdä itsekin.
Salaatin aineksiakin löytyy, mutta enpä niihinkään koske.


Jouduin eilen ymmärrystäni tenttaamaan, kun K-kaupan sovelluksia yritin käyttöön ottaa.
Plussa etu on kortissani, mutta erikseen on tehtävä K-kaupan sovellus ja aina tarjouksien kohdalla ne on aktivoitava.
Asia on mielestäni hankala ja huomiota vaativa homma, tarjoukset jäävät minulta ostamatta.
Mielestäni kerran asennettu ei enää aktivointia tarvitsisi.
Älypuhelin antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta tenkkapoo tulee eteen, kun ei kaikkea hallitse.
Vaikean takana on tarjoukset, jos joutuu aina silmä tarkkana puhelintaan vahtimaan.
Kaikki vaikeutuu ja kun ikä tehtävänsä tekee, ei aina tämän ikäinen jaksa vaihtuvuutta seurata.
Näistä tarjouksista jää kaikki vanhat ihmiset ilman, jos ei edes älypuhelinta ole, on se niin väärin.
Totta on se, että aina vaan vaikeammaksi menee, tai siis ymmärrys rapistuu, ei pysy nykymenossa mukana.

Kyllähän se nuoruus toi mukaviakin asioita esiin, minuakin kehuttiin kuvan puitteissa filmitähti ainekseksi, mutta ymmärsin ylimitoitukseksi, en koskaan ole mitään tosissani ottanut, nuoruus on kaunista, katsojan silmä sen määrittää.

Tuo kirjan kirjoittaminen on vaikea asia,, makuja on niin monenlaisia ja jos vielä totuutta aikoo esiin tuoda, on varmasti kuori kestämiselle tehtävä.
Mielipiteet eroaa melkein joka asiassa suvunkin sisällä, mutta oman totuuden nimissä sitä kirjaa kirjoitetaan.
Sukutarinan kertovat kirjat on mielenkiintoisia, historian havinan myötä kulkiessa, onnea vaan Paloma.
Uskottavia kirjoja on vaikea löytää, kaikilla on asioista oma kokemus ja elämyskin, itseäni häiritsee se totuuden tietämättömyys.
Mielikuvitus joskus pilaa hyvänkin kirjan.
Mitäpä minä voisinkaan kirjoista enää edes mainita mitään, kun lukutaitoni on kadonnut, nyt sarjoja katselen, niiltäkin toivoisin totuudellisia viestejä, mikä harvoin onnistuu.
Uskottavuus on hävinnyt maailmasta, kaikkea melkein on epäiltävä, vain oma itsensä voi totuudellinen tuntea olevansa.

Jospa jatkan toisen kerran, vaikeaksi meni aihe, en mitään osaa varmaan ymmärtää, tietojakaan ei tarpeeksi, mutta näillä se vaan on jatkettava, virheitä tehden ja ne on pakko hyväksyä.
Kaikesta huolimatta, iloa päiväänne toivotan.

Lue lisää

Aamupäivää ! Kerroit seikkailuistasi älypuhelimen kanssa, Hil-la. Tutulta kuulosti.
Minäkään en ole ihastunut, pikemminkin vihastunut, koko laitteeseen, ja aina tilaisuuden tullen annan tiukkaa palautetta siitä, millaista syrjintää meitä ikäihmisiä kohtaan harjoitetaan kun meistäkin tahdotaan tehdä digimaailman kuuliaisia kansalaisia. Jo fyysiset esteet ja elämisen tempo tekevät tuon maailman kansalaisuuden meille kohtuuttoman hankalaksi.

Itse sanoin jo itseni irti Suomi-fi-"palvelusta" eli en halua viranomaispostiani netin kautta. Onneksi paperiposti ei ole maksullista. Se nyt vielä puuttuisi ! Riittää kun Pankki veloittaa jokaisesta pieneistäkin virkaliikkeestä, vaikka me asiakkaathan pankkeja "elätämme"..))

Kuvaat Hil-la, enemmänkin omia valmiuksiasi elää tässä vieraaksi muuttuneessa maailmassa - jos oikein tulkitsin. Veikkaan että nuo ovat varsin yleisiä tuntoja meille kaikille - minulle ainakin.

Itsellänikin on tosin tuttuja, jotka suhtautuvat näihin muutoksiin varsin kevyesti ja olen tietysti moitiskellut itseäni "positiivisuuden puutteesta" ja voihan siitäkin olla osittain kyse, mutta en silti anna periksi ajatuksesta, että tämä iso kulttuurin muutos, siirtyminen "klikkausten ja hipaisujen" maailmaan, virtuaalitodellisuuden ja koetun todellisuuden sekoittuminen keskenään ei ole ollut hyväksi kenellekään.

Siksikin arvostan Nojatuolin/Kiikkustuolin kaltaista kirjoitusalustaa, koska se on omiaan vahvistamaan meidän perinteistä elämmuotoamme jossa meidän vahvuutemme on eletty elämä ja arkeamme se, mitä voimme "omin käsin" tehdä, oli se sitten ruokaa, käsitöitä tai treeniä...))

Tulikohan taas kirjoittettua jotakin "käsittämätöntä" ?..)) Jos tuli, "syytän" siitä eilistä metsäkontaktiani, jonka kanssa syntyi varsin hedelmällinen keskustelu "ihmisen osasta", hänen yrityksistään selviytyä jatkuvasti kasvavien uusien "innovaatioiden" maailmassa, missä "kehitysvastaisuus" leimataan "kehitysvammaisuudeksi"..)) Viittaan tässä Paloman aloitukseen 28.8. "Lipasti "kehitysvastainen"..))

Tänään on sitten sääennustusten mukaan syksyn/kesän viimeinen lämmin päivä. Eilinen tulikin vietettyä metsässä ja tänään yritän sinne vielä päästä. Vaikka voimat menev
ät, unet ja yleinen hyvinvointi paranevat. Vaikka "vaellus on vaivaista" pystyssä olen pysynyt, tuntuu että lihasvoima ja tasapaino ovat jopa parantununeet.

"Kyllä ne siitä taas huononevat" - sanoisi tuttuni, joka tuntee elämän lainalaisuudet..)) Sehän on tietysti aika realistinen ennuste tulevalle vaikka olen kokenut myös sen, että omat ponnistukset, oma vaivannäkö voivat jossain määrin viivyttää väistämätöntä.

Silti jollain tapaa odotan itsekin syksyn tuloa, tuttujen rutiinien paluuta, "laiskempaa" elämää, liiallinen "vieriminen" ei sovi minulle, kyllä vanha jo saa "sammaloituakin"..))

Hyvää päivää kaikille ! "Ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme" sanottiin joskus koulumaailmassa, ei tietenkään opettajien kuullen..))
demeter1

Anonyymi00098 kirjoitti:

Aamupäivää ! Kerroit seikkailuistasi älypuhelimen kanssa, Hil-la. Tutulta kuulosti.
Minäkään en ole ihastunut, pikemminkin vihastunut, koko laitteeseen, ja aina tilaisuuden tullen annan tiukkaa palautetta siitä, millaista syrjintää meitä ikäihmisiä kohtaan harjoitetaan kun meistäkin tahdotaan tehdä digimaailman kuuliaisia kansalaisia. Jo fyysiset esteet ja elämisen tempo tekevät tuon maailman kansalaisuuden meille kohtuuttoman hankalaksi.

Itse sanoin jo itseni irti Suomi-fi-"palvelusta" eli en halua viranomaispostiani netin kautta. Onneksi paperiposti ei ole maksullista. Se nyt vielä puuttuisi ! Riittää kun Pankki veloittaa jokaisesta pieneistäkin virkaliikkeestä, vaikka me asiakkaathan pankkeja "elätämme"..))

Kuvaat Hil-la, enemmänkin omia valmiuksiasi elää tässä vieraaksi muuttuneessa maailmassa - jos oikein tulkitsin. Veikkaan että nuo ovat varsin yleisiä tuntoja meille kaikille - minulle ainakin.

Itsellänikin on tosin tuttuja, jotka suhtautuvat näihin muutoksiin varsin kevyesti ja olen tietysti moitiskellut itseäni "positiivisuuden puutteesta" ja voihan siitäkin olla osittain kyse, mutta en silti anna periksi ajatuksesta, että tämä iso kulttuurin muutos, siirtyminen "klikkausten ja hipaisujen" maailmaan, virtuaalitodellisuuden ja koetun todellisuuden sekoittuminen keskenään ei ole ollut hyväksi kenellekään.

Siksikin arvostan Nojatuolin/Kiikkustuolin kaltaista kirjoitusalustaa, koska se on omiaan vahvistamaan meidän perinteistä elämmuotoamme jossa meidän vahvuutemme on eletty elämä ja arkeamme se, mitä voimme "omin käsin" tehdä, oli se sitten ruokaa, käsitöitä tai treeniä...))

Tulikohan taas kirjoittettua jotakin "käsittämätöntä" ?..)) Jos tuli, "syytän" siitä eilistä metsäkontaktiani, jonka kanssa syntyi varsin hedelmällinen keskustelu "ihmisen osasta", hänen yrityksistään selviytyä jatkuvasti kasvavien uusien "innovaatioiden" maailmassa, missä "kehitysvastaisuus" leimataan "kehitysvammaisuudeksi"..)) Viittaan tässä Paloman aloitukseen 28.8. "Lipasti "kehitysvastainen"..))

Tänään on sitten sääennustusten mukaan syksyn/kesän viimeinen lämmin päivä. Eilinen tulikin vietettyä metsässä ja tänään yritän sinne vielä päästä. Vaikka voimat menev
ät, unet ja yleinen hyvinvointi paranevat. Vaikka "vaellus on vaivaista" pystyssä olen pysynyt, tuntuu että lihasvoima ja tasapaino ovat jopa parantununeet.

"Kyllä ne siitä taas huononevat" - sanoisi tuttuni, joka tuntee elämän lainalaisuudet..)) Sehän on tietysti aika realistinen ennuste tulevalle vaikka olen kokenut myös sen, että omat ponnistukset, oma vaivannäkö voivat jossain määrin viivyttää väistämätöntä.

Silti jollain tapaa odotan itsekin syksyn tuloa, tuttujen rutiinien paluuta, "laiskempaa" elämää, liiallinen "vieriminen" ei sovi minulle, kyllä vanha jo saa "sammaloituakin"..))

Hyvää päivää kaikille ! "Ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme" sanottiin joskus koulumaailmassa, ei tietenkään opettajien kuullen..))
demeter1

Lue lisää

Heh, aamupäivää toivottelin, vaikka iltapäivä todistetusti on..))
Muitakin virheitä on varmasti tarjolla, mutta synnitön, virheetön, heittäköön ensimmäisen kiven..))
demeter1

Hil-la kirjoitti:

Hyvää keskiviikkoa ja ihan kauniin tuntuisesti on alkamassa.
Eilen piipahdimme tyttären ja vävyn kanssa torilla, puolukan hinta aika korkea 35 euroa viisi kiloa, ajatellen sitä miten helppo niitä on kerätä, jos hyvä marjapaikka löytyy.
Muistelin omia marjan keruita, puolukkasankko täyttyi hyvinkin pian.
No tietenkin palkkansa väärti on kerääjäkin, mutta maksajalle on aina liian korkea hinta.
Mehupuolukoita saa vielä odottaa, näin kertoi marjan myyjäkin.
Ostin kolme litraa, suurempaan tuskaani, survoin sokerin kanssa, valmiina ryokailun maustamiseen.

Onhan niitä perunoita ja sipulia valmiiksi pilkottuna kaupan hyllyllä, mutta en koskaan ole ostanut, liian helpoksi elämä muuttuisi, jos kaiken valmiiksi tehtynä ostaisin, minulla kun on aikaa tehdä itsekin.
Salaatin aineksiakin löytyy, mutta enpä niihinkään koske.


Jouduin eilen ymmärrystäni tenttaamaan, kun K-kaupan sovelluksia yritin käyttöön ottaa.
Plussa etu on kortissani, mutta erikseen on tehtävä K-kaupan sovellus ja aina tarjouksien kohdalla ne on aktivoitava.
Asia on mielestäni hankala ja huomiota vaativa homma, tarjoukset jäävät minulta ostamatta.
Mielestäni kerran asennettu ei enää aktivointia tarvitsisi.
Älypuhelin antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta tenkkapoo tulee eteen, kun ei kaikkea hallitse.
Vaikean takana on tarjoukset, jos joutuu aina silmä tarkkana puhelintaan vahtimaan.
Kaikki vaikeutuu ja kun ikä tehtävänsä tekee, ei aina tämän ikäinen jaksa vaihtuvuutta seurata.
Näistä tarjouksista jää kaikki vanhat ihmiset ilman, jos ei edes älypuhelinta ole, on se niin väärin.
Totta on se, että aina vaan vaikeammaksi menee, tai siis ymmärrys rapistuu, ei pysy nykymenossa mukana.

Kyllähän se nuoruus toi mukaviakin asioita esiin, minuakin kehuttiin kuvan puitteissa filmitähti ainekseksi, mutta ymmärsin ylimitoitukseksi, en koskaan ole mitään tosissani ottanut, nuoruus on kaunista, katsojan silmä sen määrittää.

Tuo kirjan kirjoittaminen on vaikea asia,, makuja on niin monenlaisia ja jos vielä totuutta aikoo esiin tuoda, on varmasti kuori kestämiselle tehtävä.
Mielipiteet eroaa melkein joka asiassa suvunkin sisällä, mutta oman totuuden nimissä sitä kirjaa kirjoitetaan.
Sukutarinan kertovat kirjat on mielenkiintoisia, historian havinan myötä kulkiessa, onnea vaan Paloma.
Uskottavia kirjoja on vaikea löytää, kaikilla on asioista oma kokemus ja elämyskin, itseäni häiritsee se totuuden tietämättömyys.
Mielikuvitus joskus pilaa hyvänkin kirjan.
Mitäpä minä voisinkaan kirjoista enää edes mainita mitään, kun lukutaitoni on kadonnut, nyt sarjoja katselen, niiltäkin toivoisin totuudellisia viestejä, mikä harvoin onnistuu.
Uskottavuus on hävinnyt maailmasta, kaikkea melkein on epäiltävä, vain oma itsensä voi totuudellinen tuntea olevansa.

Jospa jatkan toisen kerran, vaikeaksi meni aihe, en mitään osaa varmaan ymmärtää, tietojakaan ei tarpeeksi, mutta näillä se vaan on jatkettava, virheitä tehden ja ne on pakko hyväksyä.
Kaikesta huolimatta, iloa päiväänne toivotan.

Lue lisää

Ei onnistunut aamu-unien venyttäminen pitempään,
joten ajattelin että teen sellaista mikä onnistuu joka
aamu. Ja se on lenkillä käynti.
Oli harvinaisen paljon porukkaa liikkeellä jo niin aikaisin.
Kello ei ollut vielä 7, kun koulubussikin oli hakemassa
yhdessä kadunkulmassa pieniä koululaisia. Ajattelin,
että mihin heitä niin aikaisin kuskattiin.
Vanhustentalolta tuli myös yövuorolaisia pyörineen.

Hil-la kirjoitti noista K-kaupan eduista, jotka on aktivoi-
tava. Minulla oli samoja vaikeuksia, kun kerran luin kän-
nykästä tarjoksia ja että 100 kr alennus oli aktivoitava,
niin näpsäytin tarjouksen aktivoitavaksi. Ei sitä huomioitu
kuitenkaan kassalla, enkä itse muistanut mainita.
Seuraavalla kerralla olin ”viisaampi” ja aktivoin alennuk-
sen, kun olin kassalla maksamassa ostoksia.

Muutenkin on helisemässä näitten uusien puhelimien
kanssa, kun ne pitää ladata joka päivä, jos haluaa niitten
toimivan. Toista oli vanhan Nokian aikoihin. Puhelinta ei
tarvinnut ladata joka päivä, minulla riitti kerran viikossa-
lataus. - Hyvä esimerkki siitä oli eräällä reissulla Lontoossa,
kun olin juuri tullut metrosta ystävättären kanssa ja olimme
Tower Bridgellä, mistä hänen poikansa oli luvannut hakea
meidät. Ystäväni yritti soittaa uudella puhelimellaan pojalle,
mutta ei päässyt ”mihinkään”. Lainasin hänelle Nokiani ja
pyysin kokeilemaan. Toimi heti!
Oma poikani selitti, että uusissa puhelimissa on niin heikot
akut, että sekin vähä virta häviää äkkiä, kun ne etsivät asemaa
sellaisessa kaupungissa kuin Lontoossa. Mutta Nokiassa oli
vielä voimaa riittävästi toimia suurkaupungissakin.
Alkuaikoina unohdin kännykän auton hanskalokeroon, missä
se saattoi olla viikkokaupalla. Jos joku yritti soittaa minulle,
niin eipä onnistunut. Joskus saattoi tulla kirje tai kortti, missä
kyseltiin olenko ylipäätään kotona vai olenko jossakin toisella
puolella maapalloa. - Mutta kyllä nyt on puhelin lähellä. Saa
sanoa että puhelin on hyvin läheinen ystävä. Olemme erossa
vaan sen aikaa kun se on laturissa. Silloin minäkin otan noko-
set, eli olen itsekin laturissa. 😊

Katsoin tv:stä yhtä remppaohjelmaa. Olenkin sanonut, että
jos olisin syntynyt poikana, niin olisin varmaan ollut jollakin
tavalla rakennusalan ihmisiä.
Tässä ohjelmassa oli eräs pari ostanut vanhan, rappiotilassa
olevan, pienen kirkon eli rukoushuoneen v:lta 1918, jonka he
aikoivat saada asuttavaan kuntoon. Rakennuksen remonttiin
liittyi tiettyjä ehtoja, mm. että saarnastuolia ei saisi purkaa tai
siirtää. Maalasivat sen neutraalin sävyisellä maalilla ja se oli
sopivasti valtavan ruokapöydän lähellä. Ajattelin itsekseni,
että jos olisin suurperheen emäntä, niin pitäisin saarnan ja
ottaisin esille ”päivän sanan” sieltä saarnastuolista. 😊
Ohjelmassa on mukana asiantuntijana eräs Ruotsin kuului-
simmista arkkitehdeistä ja hänen mielestään ei ollut hyvä
ajatus muuttaa kirkkoa tavalliseksi perheasunnoksi. Hänellä
itsellään oli ajatus, että siinä tapauksessa kaikki tyhjät kirkot
voitaisiin muuttaa kodittomien asunnoiksi. Koputtaisi
vaan kirkon oveen ja sisäpuolella odottaisi lämmin sänky.
Varsinkin Smoolannissa rakennettiin paljon pieniä kirkkoja
ja rukoushuoneita 1900-luvun alussa, silloin, kun suuria ihmis-
joukkoja muutti Amerikkaan. Rakennukset ovat nyt tyhjiä tai
purettu. Noista siirtolaisvuosistahan Wilhelm Moberg kirjoit-
ti Maastamuuttajat-sarjansa.
Kaunis ajatus, muuttaa tyhjät kirkot/rukoushuoneet koditto-
mien asunnoiksi. Kuinkahan toimisi käytännössä?
Nykyään taitaa kodittomat pysytellä kaupungeissa, missä
on joitakin virallisia yöpymispaikkoja, mutta maaseudulla
ei usein näe harhailevia kodittomia. Monella kodittomalla
on omat harrastuksensa ja mahdollisuudet ovat yleensä
kaupungeissa.

Täällä on vaalit 11 päivän päästä. Ei taida kenenkään vaali-
voittovalttina olla kodittomien, sairaitten ja vanhojen kohtalo.
Mutta äänestämään menen, vaikka ääneni ei kuuluisikaan
kovin kauaksi.
/MdK

Anonyymi00098 kirjoitti:

Aamupäivää ! Kerroit seikkailuistasi älypuhelimen kanssa, Hil-la. Tutulta kuulosti.
Minäkään en ole ihastunut, pikemminkin vihastunut, koko laitteeseen, ja aina tilaisuuden tullen annan tiukkaa palautetta siitä, millaista syrjintää meitä ikäihmisiä kohtaan harjoitetaan kun meistäkin tahdotaan tehdä digimaailman kuuliaisia kansalaisia. Jo fyysiset esteet ja elämisen tempo tekevät tuon maailman kansalaisuuden meille kohtuuttoman hankalaksi.

Itse sanoin jo itseni irti Suomi-fi-"palvelusta" eli en halua viranomaispostiani netin kautta. Onneksi paperiposti ei ole maksullista. Se nyt vielä puuttuisi ! Riittää kun Pankki veloittaa jokaisesta pieneistäkin virkaliikkeestä, vaikka me asiakkaathan pankkeja "elätämme"..))

Kuvaat Hil-la, enemmänkin omia valmiuksiasi elää tässä vieraaksi muuttuneessa maailmassa - jos oikein tulkitsin. Veikkaan että nuo ovat varsin yleisiä tuntoja meille kaikille - minulle ainakin.

Itsellänikin on tosin tuttuja, jotka suhtautuvat näihin muutoksiin varsin kevyesti ja olen tietysti moitiskellut itseäni "positiivisuuden puutteesta" ja voihan siitäkin olla osittain kyse, mutta en silti anna periksi ajatuksesta, että tämä iso kulttuurin muutos, siirtyminen "klikkausten ja hipaisujen" maailmaan, virtuaalitodellisuuden ja koetun todellisuuden sekoittuminen keskenään ei ole ollut hyväksi kenellekään.

Siksikin arvostan Nojatuolin/Kiikkustuolin kaltaista kirjoitusalustaa, koska se on omiaan vahvistamaan meidän perinteistä elämmuotoamme jossa meidän vahvuutemme on eletty elämä ja arkeamme se, mitä voimme "omin käsin" tehdä, oli se sitten ruokaa, käsitöitä tai treeniä...))

Tulikohan taas kirjoittettua jotakin "käsittämätöntä" ?..)) Jos tuli, "syytän" siitä eilistä metsäkontaktiani, jonka kanssa syntyi varsin hedelmällinen keskustelu "ihmisen osasta", hänen yrityksistään selviytyä jatkuvasti kasvavien uusien "innovaatioiden" maailmassa, missä "kehitysvastaisuus" leimataan "kehitysvammaisuudeksi"..)) Viittaan tässä Paloman aloitukseen 28.8. "Lipasti "kehitysvastainen"..))

Tänään on sitten sääennustusten mukaan syksyn/kesän viimeinen lämmin päivä. Eilinen tulikin vietettyä metsässä ja tänään yritän sinne vielä päästä. Vaikka voimat menev
ät, unet ja yleinen hyvinvointi paranevat. Vaikka "vaellus on vaivaista" pystyssä olen pysynyt, tuntuu että lihasvoima ja tasapaino ovat jopa parantununeet.

"Kyllä ne siitä taas huononevat" - sanoisi tuttuni, joka tuntee elämän lainalaisuudet..)) Sehän on tietysti aika realistinen ennuste tulevalle vaikka olen kokenut myös sen, että omat ponnistukset, oma vaivannäkö voivat jossain määrin viivyttää väistämätöntä.

Silti jollain tapaa odotan itsekin syksyn tuloa, tuttujen rutiinien paluuta, "laiskempaa" elämää, liiallinen "vieriminen" ei sovi minulle, kyllä vanha jo saa "sammaloituakin"..))

Hyvää päivää kaikille ! "Ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme" sanottiin joskus koulumaailmassa, ei tietenkään opettajien kuullen..))
demeter1

Lue lisää

Tänään ajelimme vähän "isommalla kirkolla" eli Uppsalassa ja kyllä oli suuru apu gps:n tai siis google mapsin ajo-ohjeista, jotka neuvoivat parhaat reitit tietyömaiden ohi kiertäen ja ei oltu vastaisia eikä vammaisia. Sitten kun istuimme odotushuoneessa tuli puhelimeeni kolme eri viestiä joissa pyydettiin palautetta saamistani ajo-ohjeista :)
Elikkä edelleenkin, hyvä renki, mutta huono isäntä.

Kuitenkin tämä digitalisaation räjähdysmäinen haltuunotto arkipäivän elämästä jakaa ja karsinoi ihmisiä: nuorempi sukupolvi kieriskelee itseihailussa ja suhtautuu vuoroin hiukan säälivästi vuoroin enemmön tai vähemmän alentuvasti meihin vanhempiin kansalasiiin, jotka yritämme löytää tietämme appiviidakossa. Vaihtelevalla meneatyksellä ja niillä eväillä jotka meillä on omasta takaa: nivelreuman kangistamat sormet, harmaakaihin samentavat silmät, muisti joka välillä pettää...mutta jokainen taaplaa tyylillään ja tuntuu järjettömältä vaatia ikäihmisiltä samanlaisia valmiuksia ja tietoja kuin joltain juuri koulusta valmistuneelta.
Muutenkin tuntuu lähinnä huvittavilta kaiikki nämä vertailut nuorten ja vanhempien digitaitojen välillä.
Me kasvoimme sodanjälkeisessä Suomessa, opimme nostamaan heiniä seipäälle, kaivamaan perunoita maasta, venyttämään penniä ja selviytymään joka tilanteessa. Lapsenlapsemme ovat päässeet helpommalla ja nyt he nauravat meille, kun sormemme ei aina osu näppäimille tai ruksit menee väärään ruutuun.

Paloma.se01 kirjoitti:

Tänään ajelimme vähän "isommalla kirkolla" eli Uppsalassa ja kyllä oli suuru apu gps:n tai siis google mapsin ajo-ohjeista, jotka neuvoivat parhaat reitit tietyömaiden ohi kiertäen ja ei oltu vastaisia eikä vammaisia. Sitten kun istuimme odotushuoneessa tuli puhelimeeni kolme eri viestiä joissa pyydettiin palautetta saamistani ajo-ohjeista :)
Elikkä edelleenkin, hyvä renki, mutta huono isäntä.

Kuitenkin tämä digitalisaation räjähdysmäinen haltuunotto arkipäivän elämästä jakaa ja karsinoi ihmisiä: nuorempi sukupolvi kieriskelee itseihailussa ja suhtautuu vuoroin hiukan säälivästi vuoroin enemmön tai vähemmän alentuvasti meihin vanhempiin kansalasiiin, jotka yritämme löytää tietämme appiviidakossa. Vaihtelevalla meneatyksellä ja niillä eväillä jotka meillä on omasta takaa: nivelreuman kangistamat sormet, harmaakaihin samentavat silmät, muisti joka välillä pettää...mutta jokainen taaplaa tyylillään ja tuntuu järjettömältä vaatia ikäihmisiltä samanlaisia valmiuksia ja tietoja kuin joltain juuri koulusta valmistuneelta.
Muutenkin tuntuu lähinnä huvittavilta kaiikki nämä vertailut nuorten ja vanhempien digitaitojen välillä.
Me kasvoimme sodanjälkeisessä Suomessa, opimme nostamaan heiniä seipäälle, kaivamaan perunoita maasta, venyttämään penniä ja selviytymään joka tilanteessa. Lapsenlapsemme ovat päässeet helpommalla ja nyt he nauravat meille, kun sormemme ei aina osu näppäimille tai ruksit menee väärään ruutuun.

Lue lisää

Mut ne lapset ei osaakaan kiikutella, ne pikku ilkiöt!

Paloma.se01 kirjoitti:

Kyllä vaan, Elämäni Pirkko Mannolana esmeks.

Fiktiivinen kirjoittaminen on helppoa, jos vain on vilkas mielikuvitus ja kyllähän sinä hienoa tekstiä kirjoitat.
Minulle haasteellisinta on ollut nyt yrittää kirjoittaa fiktiivistä tekstiä joka on kuitenkin suurelta osalta ihan täyttä otta, oman perheen historiaa.
Olen vaihtanut vain tekaistut nimet oikeiden nimien paikalle. Paikannimiä en ole vaihtanut.

Minä olen tarkkaillut ihmisiä joskus lentoasemilla, kun koneenvaihdot on olleet pitkällä aikavälillä. Kehitellyt omia teorioita kuka menossa minnekin ja miksi. Ihan käyttövalmista tavaraa tarinaniskemiselle.

Lue lisää

Olen lukenut paljon historiallisia romaaneja.
Olen mielestäni aika hyvin oppinut erottamaan fiktion ja faktan.
Tosin se vaatii historiallista tietoa jonkin verran.
Usein myös kirjailija kertoo lopussa, mikä on ollut ´´taiteellista vapautta´´ ja mikä perustuu tositapahtumiin .

Asiasta toiseen.
Katselin hiljattain Eeva Joenpellon haastattelun.
Häneltä kysyttiin millaista itse mieluiten lukee.
Siinä hän mainitsi, ettei tykkää siitä, että jotain asiaa kuvaillaan runsaasti, joka ei vaikuta kertomuksen kulkuun.
Kaiksi kirjaasi lukeneena, pidin erityisesti siitä, että ´´turhia´´ sanoja ei ole.
Kertomisesi viidakostakin on hengästyttävän hieno.


Siitä tuli mieleeni, kun Jari Tervo yhdessä dokumentissa kertoi, että jonkun kanssa ´´perkasivat´´ jotain kirjaa turhista sanoista, niin kirja lyheni 7,5 sivua.

Paloma.se01 kirjoitti:

Tänään ajelimme vähän "isommalla kirkolla" eli Uppsalassa ja kyllä oli suuru apu gps:n tai siis google mapsin ajo-ohjeista, jotka neuvoivat parhaat reitit tietyömaiden ohi kiertäen ja ei oltu vastaisia eikä vammaisia. Sitten kun istuimme odotushuoneessa tuli puhelimeeni kolme eri viestiä joissa pyydettiin palautetta saamistani ajo-ohjeista :)
Elikkä edelleenkin, hyvä renki, mutta huono isäntä.

Kuitenkin tämä digitalisaation räjähdysmäinen haltuunotto arkipäivän elämästä jakaa ja karsinoi ihmisiä: nuorempi sukupolvi kieriskelee itseihailussa ja suhtautuu vuoroin hiukan säälivästi vuoroin enemmön tai vähemmän alentuvasti meihin vanhempiin kansalasiiin, jotka yritämme löytää tietämme appiviidakossa. Vaihtelevalla meneatyksellä ja niillä eväillä jotka meillä on omasta takaa: nivelreuman kangistamat sormet, harmaakaihin samentavat silmät, muisti joka välillä pettää...mutta jokainen taaplaa tyylillään ja tuntuu järjettömältä vaatia ikäihmisiltä samanlaisia valmiuksia ja tietoja kuin joltain juuri koulusta valmistuneelta.
Muutenkin tuntuu lähinnä huvittavilta kaiikki nämä vertailut nuorten ja vanhempien digitaitojen välillä.
Me kasvoimme sodanjälkeisessä Suomessa, opimme nostamaan heiniä seipäälle, kaivamaan perunoita maasta, venyttämään penniä ja selviytymään joka tilanteessa. Lapsenlapsemme ovat päässeet helpommalla ja nyt he nauravat meille, kun sormemme ei aina osu näppäimille tai ruksit menee väärään ruutuun.

Lue lisää

Jopas on huonosti kasvatettuja mukuloita jos vanhuksille nauravat.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Jopas on huonosti kasvatettuja mukuloita jos vanhuksille nauravat.

Hyväntahtoista nauruakin on.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Mut ne lapset ei osaakaan kiikutella, ne pikku ilkiöt!

voi

Anonyymi00095 kirjoitti:

Tarkemmin ajateltuna, on varmaankin faktassa pysyminen,
tärkeätä, vaikka se onkin omien muistojen faktaa, kun on
sukukronikasta kysymys. Kirjaa ehkä lukee tulevaisuudessa
joku jälkipolvesta ja silloin ehkä hyväksytään nimimuutokset
pelkkänä fiktiona, fakta on tärkeätä tietoa suvun historiasta.

Tuo tapahtumien kuvaaminen omasta näkökulmasta voi olla
kaikista vaikeinta koko sukukronikan kirjoittamisessa.
Mutta olette varmaan käyneet läpi kaikki sellaisiin asioihin
liittyvät kysymykset kesätapaamisessa. - Onnea matkaan!
/MdK

Lue lisää

Onnea on hyvä olla, tuuriakin.

Torstai, se toivoa sisältävä päivä aluillaan.
Sää on senkaltainen, että aurinkoa voi tirkistellä ainakin osan päivää.
Hyvin nukuttu yö takana ja helppo on päivä aloittaa, mitä tuonee tullessaan?

Ano 00097, et varmaan huomannut, että mainitsin myös kerääjän palkkansa ansainneen, mutta ainahan pussista lähteviä euroja säälii, vaikka ymmärrys on myös kerääjän puolella.

Demeter, näin on kuten kerroit ja toisetkin samoja vaikeuksia kokee näiden ihmelaitteiden kanssa.
Kankeat sormet ei pieniin näppäimiin taivu ja aina saa korjailla tekemisiään, aikaa kuluu siihenkin, vaikka aika ei kortilla olisikaan, mieluummin vaikka ikkunasta katselee, kuin yritystä yrityksen perään tekee.
Pitänee pyytää anteeksi, kun kauppaan menen myyjiltä, kun tukkona kassalla olin, kunnes tuli toinen myyjä asiaa selvittämään, tai sanoisiko ymmärrystä päähäni takomaan.
Intin vaan itsepäisesti, että sovellus on kortissani, siinä tytärkin punaisena hehkui, kun minä paasasin, hän sitten selvitti tilanteen myyjän kanssa ja rahat sain takaisin.
Kotona vasta sain ajatuksen päähäni, että on kaksi eri sovellusta.
Harmitti kassalla, kun takana oleva rouva huokaili ja mutisi, kun niin kauan siinä kassan kulkua estin.
Onneksi en hänelle kuitenkaan alkanut ärsytystä purkamaan, olin kyllä melkoisen tuohtunut asianjohdosta, vaikka syy oli minussa.

Tosi tuokin mistä MdK mainitsit, melkein joka päivä saa puhelin latauksessa olla.
Pienenhipaisun kautta aina ne ei tarpeettomat asiat onnistuu ja esiin tulee.
Kyllähän se kaupunki houkuttaa kodittomatkin kaupunkiin, toivossa on parempi kuva työn saamisesta kuin asunnostakin, vaikka kumikaan ei helpolla onnistu.
Kamala asia, jos ei kotia olisi, mutta näin on monellekin syrjäytyneellä.
Jotakin heidän auttamisen olisi tehtävä, elämme yltäkylläisessä maailmassa, kakun jakaminen oikein tämän asian hoitaisi.

Tuosta nuorten naureskelusta vanhojen ihmisten kohdalla, on kyllä aika yleistä, muutenkin sääliä ei tunneta, vaikka eteen aivan avuton vanhus osuu.
Poissa on kunnioitus vanhuutta kohtaan, mutta ajatus siitä, että eipä tiedä miten kovan koulun joutuvatkaan kokemaan omalla kohdallaan, en toivo kuitenkaan pahemmaksi menevän.
Oikeassa olet Paloma, ei osaa tämän päivän nuorempi väki siihen mihin me olemme opin saaneet, jopa pakon edessä, kun jokapäiväinen eläminen sen vaati

Onhan niinkin noiden kirjailijoiden kirjoittamissa kirjoissa, että osa pitää olla myös omaa mielipidettään, sillä asia värittyy, saa laajemman tuntuman kirjan sisältöön.
Paljon on tehtävä asian kanssa, jos ja kun menneistä asioista on kysymys, historiaa ei saisi vääristää.
Monta kertaa jää totuudellisuus lukijan arvioon.
Varmaan tuo Tervon arviointi alle puoleen tätä minunkin antia lyhentäisi.
No, enhän kirjailija olekaan, joten saanen anteeksi;)

Olen huomannut, että vanhetessa olen noita" huonosti kasvatettuja" aina vaan enemmän huomata, onko minun kärsivällisyyden loppuminen syy moiseen.
Voihan hyväntahtoista hymyilyäkin olla, ne omat mummot ja papat mielessä pyörii.

Korpikirjailija vaan luo uutta taidettaan ja jaksaa olla innostunut monista asioista, mitkä taiteen tekemiseen liittyy.
Minä kauhulla katselisin valkeaa taulun pohjaa, en mitään iloa sen sottaamisesta kokisi, sillä sitähän se kohdallani olisi.

Jospa tuli aihetta huomautteluun, otan vastaan kaiken, mikä on tulevaa.
Olen pannut merkille, että melkein joka päivä saa ketjua nurkan takaa hakea, mutta löytyyhän se sieltäkin;)
Iloa päiväänne!

Hil-la kirjoitti:

Torstai, se toivoa sisältävä päivä aluillaan.
Sää on senkaltainen, että aurinkoa voi tirkistellä ainakin osan päivää.
Hyvin nukuttu yö takana ja helppo on päivä aloittaa, mitä tuonee tullessaan?

Ano 00097, et varmaan huomannut, että mainitsin myös kerääjän palkkansa ansainneen, mutta ainahan pussista lähteviä euroja säälii, vaikka ymmärrys on myös kerääjän puolella.

Demeter, näin on kuten kerroit ja toisetkin samoja vaikeuksia kokee näiden ihmelaitteiden kanssa.
Kankeat sormet ei pieniin näppäimiin taivu ja aina saa korjailla tekemisiään, aikaa kuluu siihenkin, vaikka aika ei kortilla olisikaan, mieluummin vaikka ikkunasta katselee, kuin yritystä yrityksen perään tekee.
Pitänee pyytää anteeksi, kun kauppaan menen myyjiltä, kun tukkona kassalla olin, kunnes tuli toinen myyjä asiaa selvittämään, tai sanoisiko ymmärrystä päähäni takomaan.
Intin vaan itsepäisesti, että sovellus on kortissani, siinä tytärkin punaisena hehkui, kun minä paasasin, hän sitten selvitti tilanteen myyjän kanssa ja rahat sain takaisin.
Kotona vasta sain ajatuksen päähäni, että on kaksi eri sovellusta.
Harmitti kassalla, kun takana oleva rouva huokaili ja mutisi, kun niin kauan siinä kassan kulkua estin.
Onneksi en hänelle kuitenkaan alkanut ärsytystä purkamaan, olin kyllä melkoisen tuohtunut asianjohdosta, vaikka syy oli minussa.

Tosi tuokin mistä MdK mainitsit, melkein joka päivä saa puhelin latauksessa olla.
Pienenhipaisun kautta aina ne ei tarpeettomat asiat onnistuu ja esiin tulee.
Kyllähän se kaupunki houkuttaa kodittomatkin kaupunkiin, toivossa on parempi kuva työn saamisesta kuin asunnostakin, vaikka kumikaan ei helpolla onnistu.
Kamala asia, jos ei kotia olisi, mutta näin on monellekin syrjäytyneellä.
Jotakin heidän auttamisen olisi tehtävä, elämme yltäkylläisessä maailmassa, kakun jakaminen oikein tämän asian hoitaisi.

Tuosta nuorten naureskelusta vanhojen ihmisten kohdalla, on kyllä aika yleistä, muutenkin sääliä ei tunneta, vaikka eteen aivan avuton vanhus osuu.
Poissa on kunnioitus vanhuutta kohtaan, mutta ajatus siitä, että eipä tiedä miten kovan koulun joutuvatkaan kokemaan omalla kohdallaan, en toivo kuitenkaan pahemmaksi menevän.
Oikeassa olet Paloma, ei osaa tämän päivän nuorempi väki siihen mihin me olemme opin saaneet, jopa pakon edessä, kun jokapäiväinen eläminen sen vaati

Onhan niinkin noiden kirjailijoiden kirjoittamissa kirjoissa, että osa pitää olla myös omaa mielipidettään, sillä asia värittyy, saa laajemman tuntuman kirjan sisältöön.
Paljon on tehtävä asian kanssa, jos ja kun menneistä asioista on kysymys, historiaa ei saisi vääristää.
Monta kertaa jää totuudellisuus lukijan arvioon.
Varmaan tuo Tervon arviointi alle puoleen tätä minunkin antia lyhentäisi.
No, enhän kirjailija olekaan, joten saanen anteeksi;)

Olen huomannut, että vanhetessa olen noita" huonosti kasvatettuja" aina vaan enemmän huomata, onko minun kärsivällisyyden loppuminen syy moiseen.
Voihan hyväntahtoista hymyilyäkin olla, ne omat mummot ja papat mielessä pyörii.

Korpikirjailija vaan luo uutta taidettaan ja jaksaa olla innostunut monista asioista, mitkä taiteen tekemiseen liittyy.
Minä kauhulla katselisin valkeaa taulun pohjaa, en mitään iloa sen sottaamisesta kokisi, sillä sitähän se kohdallani olisi.

Jospa tuli aihetta huomautteluun, otan vastaan kaiken, mikä on tulevaa.
Olen pannut merkille, että melkein joka päivä saa ketjua nurkan takaa hakea, mutta löytyyhän se sieltäkin;)
Iloa päiväänne!

Lue lisää

Hyvää huomenta aurinkoiselta Itä-Jöötanmaalta!
Aamu on aurinkoinen, mutta ei enää lempeä ja lämmin tuuli
puhaltanut vauhtia kävelijään, vaan tänä aamuna oli vauhtia
antamassa raikkaan leikkisä alkusyksyn tuuli.
Istahdin välillä hetkiseksi tutulle penkille ”henkeä vetämään”,
vaikka ei hengenvedossa enää mitään vikaa olekaan, mutta
tavoistaan ei pääse.
Mutta tästä penkiltä nousun jälkeen tapahtuu aivoissani aina
jotakin omituista: tuntuu siltä kuin olisin tullut pitemmäksi!
Ainakin vähäksi aikaa. Sama ajatus on tullut mieleeni monta
kertaa aikaisemmin.
Päätin, että kun pääsen kotiin, niin kysyn AI:lta, mitä kehossa
tapahtuu. Sainkin ihan järkevän fysiologisen selityksen, että
selkänikamien välissä on nesteen täyttämät välilevyt, jotka
rasituksessa menevät hieman ”läjään”. Levossa taas täyttyvät
nesteellä ja kun siitä matalasta asennosta penkillä lähden taas
liikkeelle, niin aivoihin välittyy kuva että katselen maailmaa
korkeammalta kuin hetki sitten. Sitä ei kuitenkaan kestä kovin
kauan kun olen taas ”maan tasalla”. Aamulla ihminen on AI:n
mukaan pisimmillään ja illalla nukkumaanmennessä taas
kutistunut versio pitkästä minästä! Haitari on kasassa. 😊

Eilen aamulla olin vähällä saada ”sydärin”, kun puhelimeen
tuli viesti tuntemattomasta numerosta: ”Hei mamma, olen
ollut onnettomuudessa ja oli pakko ostaa uusi puhelin. Voitko
vastata tähän, kun saat viestin?”
Vastasin: ”Mikä onnettomuus? Voitko soittaa?” ja siinä tuli
mieleen epäilys, että saattaa olla ”mummunvedätys” menossa,
poikani ei soittelisi mammalle uudesta puhelimesta. – Mutta
puhelua ei tullut.
Otin poikaan yhteyttä FB:n kautta ja hän ei ollut lähettänyt mi-
tään viestiä. Laitoin kopion vedätysviestistä poliisin numeroon,
joka on juuri noita petosyrityksiä varten. ”Petospuhelinnumero”
oli otettu käyttöön juuri edellisenä päivänä ja ilmoituksia petos-
yrityksistä oli jo muutamia kappaleita.
Muuten en vastaa tuntemattomiin numeroihin ollenkaan. Tässä
tapauksessa oli viesti, johon ensi hätäännyksessä vastasin kir-
jallisesti, mutta onneksi en soittanut siihen numeroon.
Joten yritetään olla tarkkaavaisia, eikä anneta puhelimien peloi-
tella! Luultavasti samantapaisia yrittäjiä on siellä Suomessakin.

Tässä nämä aamutapahtumat ovat kirjattuna. TV pauhaa olo-
huoneessa, aamu-uutiset menossa. Täytynee mennä kuuntele-
maan, mitä maailmalla tapahtuu, ennenkuin alan viikonlopun
viimeiset puuhat ja saadaan tämäkin viikko kunnialla finaaliin!
Virkeätä mieltä kaikille!
/MdK

Kyllä tämän ikäisillä on jo neljättä polvea , jos on normaalisti elämä mennyt.

Ei se määrä, vaan laatu. Nyt on jäänyt vain parhaat kirjoittajat ahkeroimaan paikalle.

Liikaa ja liian moni antavat ohjeita miten tässä
ketjussa pitäisi toimia ja varmaan siksi kato käy.
Itse aikoinaan myös kirjoitin lähes päivittäin, mutta tajusin kykenemättömyyteni tähän ketjuun.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Liikaa ja liian moni antavat ohjeita miten tässä
ketjussa pitäisi toimia ja varmaan siksi kato käy.
Itse aikoinaan myös kirjoitin lähes päivittäin, mutta tajusin kykenemättömyyteni tähän ketjuun.

Lue lisää

Harva kykenee vuodesta toiseen jopa vuosikymmeniä hehkuttamaan omia tekemisiään, ihan tavallisia tavallisen mummon pikku puuhia.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Ei se määrä, vaan laatu. Nyt on jäänyt vain parhaat kirjoittajat ahkeroimaan paikalle.

Fiksu ymmärtää tuon ironiaksi.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Harva kykenee vuodesta toiseen jopa vuosikymmeniä hehkuttamaan omia tekemisiään, ihan tavallisia tavallisen mummon pikku puuhia.

Kai se on niin, että ne mummut jotka jaksavat "hehkuttaa",
ovat niitä elämäänsä tyytyväisimpiä mummoja.
Sillä aikaa muut odottelevat jo noutajaa ja murisevat kateelli-
sena, siihen ei paljon aktiivisuutta tarvitse. Eikä edes hyvää
tahtoa enää riitä suuntaan eikä toiseen.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Kai se on niin, että ne mummut jotka jaksavat "hehkuttaa",
ovat niitä elämäänsä tyytyväisimpiä mummoja.
Sillä aikaa muut odottelevat jo noutajaa ja murisevat kateelli-
sena, siihen ei paljon aktiivisuutta tarvitse. Eikä edes hyvää
tahtoa enää riitä suuntaan eikä toiseen.

Lue lisää

Jos joskus joku vihjaisi, mistä pitäisi olla kateellinen näille kyseisille mummoille? Ei ole sellaista syytä vielä ilmaantunut.
Elämään tyytyväisyyttä ja onnellisuutta voi olla palstan ulkopuolellakin, sitä OIKEAA elämää eikä somehehkutusta. Se on promillen pienen pieni osa, joka suomi24 80+ palstalla liikkuu.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Jos joskus joku vihjaisi, mistä pitäisi olla kateellinen näille kyseisille mummoille? Ei ole sellaista syytä vielä ilmaantunut.
Elämään tyytyväisyyttä ja onnellisuutta voi olla palstan ulkopuolellakin, sitä OIKEAA elämää eikä somehehkutusta. Se on promillen pienen pieni osa, joka suomi24 80 palstalla liikkuu.

Lue lisää

Kiva, jos pysyttekin siellä palstan ulkopuolella, niin ei ilmapiiri
pilaannu. Mummujen oma hehku lämmittää ihan sopivasti,
"promilleja" emme tarvitse.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Kiva, jos pysyttekin siellä palstan ulkopuolella, niin ei ilmapiiri
pilaannu. Mummujen oma hehku lämmittää ihan sopivasti,
"promilleja" emme tarvitse.

13.02 Olet selvästi puskapulu, joka karkottelet muita palstalta. Puskapulu elikkäs paskapulu. joka paskoo hillan keinutuoliin nimettömänä.

Siinähän se veetuilu taas tuli ja sitten ihmetellään kirjoittajien katoamista 🤨