Viime viikonloppuna nostettiin painonnostossa alle 20- ja 23-vuotiaiden SM-kilpailut Helsingissä. Moni nuori kilpaili hienosti sekä onnistuivat omalle tasolleen hyvin. Myös muutamia kansainvälisesti kovia tuloksia nähtiin etenkin Minni Hormavirran sekä Janette Ylisoinin toimesta.
Mutta.
Noin yleisesti tein sen havainnon, että lajin taso oli todella surkea ja nostajamäärät taitavat pudota jatkuvasti. Rumasti sanottuna heikot, ylipainoiset nuoret nostivat pieniä rautoja. Eikö painonnostoseuroista löydy enää edes perustietämystä ravinnosta sekä kehon monipuolisesta harjoittamisesta?
Miesten alle 20-vuotiaissa +110 kg sarjassa voittotulos tempauksessa meni 92 kg. Siis 92 kg. Mitään voittajalta pois ottamatta, niin Suomesta löytyy noin 70 kg naisia jotka tempaavat enemmän. Alle 23-vuotiaissa voittotulos taisi olla jotain 130 kg luokkaa kuitenkin, joka on hyvää kansallista tasoa.
Mistä tämä lajin alennustila johtuu etenkin nuorissa? Mielestäni on aika nurinkurista, että veteraanien SM-kisoissa taitaa olla parisen sataa ja osallistujaa ja nuorissa nippanappa ehkä 50. Näissäkin kisoissa voi nostaa käsittääkseni kahdessa ikäluokassa alle 20-vuotiaat.
On toki hyvä, että ikääntyvätkin liikkuvat, mutta liittotasolla pitäisi huolestua, että kisoissa on nurkat täynnä pappoja ja mammoja, mutta nuoret lahjakkaat loistavat poissaolollaan. Tai nyt ylipäätään nuoret, ei sillä lahjakuudellakaan niin väliä.
Miksi painonnosto on epäonnistunut markkinoinnissaan, koska kuitenkin voimailulajit houkuttelevat nuoria todella paljon.
Oma näkemykseni on, että yhteistyössä muiden lajien kanssa on epäonnistuttu pahasti. Monessa lajissa, kuten yleisurheilu ja kamppailulajit, painonnostoa tehdään ominaisuuksia kehittävänä harjoitteluna. Näissä lajeissa voisi piillä suuri potentiaali tulevista kovan kansainvälisen tason nostajiksi. Lajia on turha yrittää myydä nuorille, joille koulun liikuntatunnillekin meneminen on jo saavutus. Ei sellaiset nuoret yhtäkkiä syty jostain tempauksen harjoittelusta.
Yhteistyö crossfitin kanssa on ollut myös epäonnistunutta. Liiton vehkeily toiminnallisen urheilun kanssa oli lähinnä säälittävää räpiköimistä ja nyt koko liitto on kaapattu heidän toimesta. Hienosti meni. Crossfit saleilla, joissa olen itsekin melko ahkeraan vieraillut, löytyy teknisesti hyviä yksilöitä, jotka tulisi osata houkutella lajin pariin.
Pyydän jo anteeksi seuraavaa virkettä.
Ei missään seniileissä ole tulevaisuutta. Kokeneiden nostajien on tarkoitus toimia seurojen puuhamiehinä ja naisina sekä opastaa nuoria. Ei heidän tarvitse enää leikkiä mitään urheilijoita. Se on lähinnä noloa katseltavaa. Lajin kehityskulku on vain valitettavasti ollut se, että aloitetaan noin 50-vuotiaana ja sitten kuvitellaan, että on joku painonnostoura kun käydään Masters EM-kilpailut tai kaksi kertaa vuodessa Nilsiän kansallisissa, jotta saa osallistua SM-kilpailuun. Niihin saa osallistua jos osaa pestä kädet ja jauhaa purkkaa samalla.
Yhteenveto:
Vaikka maajoukkueessa on muutamia kovia kansainvälisen tason nostajia, kirkkaimpana Euroopanmestari Janette Ylisoini, niin muutoin ollaan valovuosi jäljesä Euroopankin huippua. Mukavalla puuhastelulla ei sinne päästä.
Lisenssien määrä on tainnut nousta, mutta lajin todellinen tilanne näyttäytyy nuorten kilpailuissa. Jos ei ole kyvykkäitä nuoria, ei lajilla tai seuroilla ole tulevaisuutta. Liiton ja seurojen tulisi ratkaista tämä ongelma.
Sosiaalista mediaa ei ole hyödynnetty mielestäni riittävästi. Ei seurankaan tarvitse olla niin kummoinen, jos sinne vaan nuoret löytävät. Tällä hetkellä painonnostoseurat toimivat jossain piilossa odottaen, josko sinne joku lahjakas kävelisi sisään. Miksei Markus Heinosta ole esimerkiksi haluttu markkinoimaan painonnostoa? Kuitenkin on tehnyt someensa videoita SM-kisoista. SPNL sosiaaliset mediat ovat no....ainakin olemassa.
En tiedä, onko liitossa ongelma tunnistettu tai onko sille tehty mitään, mutta seuroissa tämä on huomattu jo aikaa sitten. Moni seura myös kuolee siihen, ettei niillä ole puuhamiehiä vaan jäsenet lojuvat seuran listoilla kuitenkaan tekemättä mitään.
Minulla ei mitään viisasten kiveä ole tilanteen ratkaisuksi, mutta ei sitä ole ilmeisesti muutkaan löytäneet. Yksin liiton tai seurojen ratkaistavaksi ongelmaa on turha antaa, mutta asiasta olisi hyvä käydä keskustelua ja koittaa löytää ratkaisu tai ainakin vaihtoehtoja koittaa kääntää kurssi nuorten keskuudessa.
Kiitos ja anteeksi.
Mutta.
Noin yleisesti tein sen havainnon, että lajin taso oli todella surkea ja nostajamäärät taitavat pudota jatkuvasti. Rumasti sanottuna heikot, ylipainoiset nuoret nostivat pieniä rautoja. Eikö painonnostoseuroista löydy enää edes perustietämystä ravinnosta sekä kehon monipuolisesta harjoittamisesta?
Miesten alle 20-vuotiaissa +110 kg sarjassa voittotulos tempauksessa meni 92 kg. Siis 92 kg. Mitään voittajalta pois ottamatta, niin Suomesta löytyy noin 70 kg naisia jotka tempaavat enemmän. Alle 23-vuotiaissa voittotulos taisi olla jotain 130 kg luokkaa kuitenkin, joka on hyvää kansallista tasoa.
Mistä tämä lajin alennustila johtuu etenkin nuorissa? Mielestäni on aika nurinkurista, että veteraanien SM-kisoissa taitaa olla parisen sataa ja osallistujaa ja nuorissa nippanappa ehkä 50. Näissäkin kisoissa voi nostaa käsittääkseni kahdessa ikäluokassa alle 20-vuotiaat.
On toki hyvä, että ikääntyvätkin liikkuvat, mutta liittotasolla pitäisi huolestua, että kisoissa on nurkat täynnä pappoja ja mammoja, mutta nuoret lahjakkaat loistavat poissaolollaan. Tai nyt ylipäätään nuoret, ei sillä lahjakuudellakaan niin väliä.
Miksi painonnosto on epäonnistunut markkinoinnissaan, koska kuitenkin voimailulajit houkuttelevat nuoria todella paljon.
Oma näkemykseni on, että yhteistyössä muiden lajien kanssa on epäonnistuttu pahasti. Monessa lajissa, kuten yleisurheilu ja kamppailulajit, painonnostoa tehdään ominaisuuksia kehittävänä harjoitteluna. Näissä lajeissa voisi piillä suuri potentiaali tulevista kovan kansainvälisen tason nostajiksi. Lajia on turha yrittää myydä nuorille, joille koulun liikuntatunnillekin meneminen on jo saavutus. Ei sellaiset nuoret yhtäkkiä syty jostain tempauksen harjoittelusta.
Yhteistyö crossfitin kanssa on ollut myös epäonnistunutta. Liiton vehkeily toiminnallisen urheilun kanssa oli lähinnä säälittävää räpiköimistä ja nyt koko liitto on kaapattu heidän toimesta. Hienosti meni. Crossfit saleilla, joissa olen itsekin melko ahkeraan vieraillut, löytyy teknisesti hyviä yksilöitä, jotka tulisi osata houkutella lajin pariin.
Pyydän jo anteeksi seuraavaa virkettä.
Ei missään seniileissä ole tulevaisuutta. Kokeneiden nostajien on tarkoitus toimia seurojen puuhamiehinä ja naisina sekä opastaa nuoria. Ei heidän tarvitse enää leikkiä mitään urheilijoita. Se on lähinnä noloa katseltavaa. Lajin kehityskulku on vain valitettavasti ollut se, että aloitetaan noin 50-vuotiaana ja sitten kuvitellaan, että on joku painonnostoura kun käydään Masters EM-kilpailut tai kaksi kertaa vuodessa Nilsiän kansallisissa, jotta saa osallistua SM-kilpailuun. Niihin saa osallistua jos osaa pestä kädet ja jauhaa purkkaa samalla.
Yhteenveto:
Vaikka maajoukkueessa on muutamia kovia kansainvälisen tason nostajia, kirkkaimpana Euroopanmestari Janette Ylisoini, niin muutoin ollaan valovuosi jäljesä Euroopankin huippua. Mukavalla puuhastelulla ei sinne päästä.
Lisenssien määrä on tainnut nousta, mutta lajin todellinen tilanne näyttäytyy nuorten kilpailuissa. Jos ei ole kyvykkäitä nuoria, ei lajilla tai seuroilla ole tulevaisuutta. Liiton ja seurojen tulisi ratkaista tämä ongelma.
Sosiaalista mediaa ei ole hyödynnetty mielestäni riittävästi. Ei seurankaan tarvitse olla niin kummoinen, jos sinne vaan nuoret löytävät. Tällä hetkellä painonnostoseurat toimivat jossain piilossa odottaen, josko sinne joku lahjakas kävelisi sisään. Miksei Markus Heinosta ole esimerkiksi haluttu markkinoimaan painonnostoa? Kuitenkin on tehnyt someensa videoita SM-kisoista. SPNL sosiaaliset mediat ovat no....ainakin olemassa.
En tiedä, onko liitossa ongelma tunnistettu tai onko sille tehty mitään, mutta seuroissa tämä on huomattu jo aikaa sitten. Moni seura myös kuolee siihen, ettei niillä ole puuhamiehiä vaan jäsenet lojuvat seuran listoilla kuitenkaan tekemättä mitään.
Minulla ei mitään viisasten kiveä ole tilanteen ratkaisuksi, mutta ei sitä ole ilmeisesti muutkaan löytäneet. Yksin liiton tai seurojen ratkaistavaksi ongelmaa on turha antaa, mutta asiasta olisi hyvä käydä keskustelua ja koittaa löytää ratkaisu tai ainakin vaihtoehtoja koittaa kääntää kurssi nuorten keskuudessa.
Kiitos ja anteeksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On sullakin ongelmat ja murheet.
Yleisseuramme punttijaoston otti yhden Suomen mestaruuden seurojen valtakunnallisissa vertailuissa.
Yksi nuorten MM- kisojen pistesija. Sekä naisissa, että miehissä EM- mitaleja.
Suomen mestaruukkisen ohella edustuksia maaotteluissa ja Baltic Cupissa.
Valmentajamme toimi myös valtakunnallisella tasolla.
Nyt, kymmeniä vuosia myöhemmin, jutellessani seuran puheenjohtajan kanssa, hän totesi rahaa olevan 140000€ mutta ei yhtään nostajaa. Ei edes aloittelijaa.
Nuoria kiinnostanee haba ja muu hidastava ja jäykistävä pullistelu.
Joskus olen nähnyt jonkun tekevän rinnallevetoa. Se on lähinnä rystypuolen hauiskääntö eikä käänny olkapäille.
Poikamme kävi aikanaan yhdet SM-kisat mutta jäi tempauksessa aloitusrautoihin.
Jyväskylässä asuvana käy jollakin paikallisella salilla ja on sanonut yleisurheilijoiden tekevän lajityypillistä tehohankintaa. (Voima x suorituspituus)/aika.
Kun siirryin eri lajista voimailun pariin,
saleilla oli painonnostajia , ja tulin kuin eri maailmaan,
äijät murjotti, oli happamia, ei hymyä ei rentoa juttelua,
ajattelin että kohta joku menee pukuhuoneeseen ja vetää ranteet auki, niin synkkää ja ilotonta urheiluaporukkaa en ollut ikinä nähnyt, ja he olivat silloin suomen ja jopa maailmalla pärjääviä maajoukkuekilpailijoita, negatiivinen ryssä meininki , oli pakko poistua siitä ilmapiiristä.
Toinen näkökulma, eivät osaa markkinoida, mainostaa ja saada ihmisiä innostumaan lajistaan,
katsokaa esim. jääkiekkoa, lajista voi olla mitä mieltä tahansa , mutta jotain ovat tehneet oikein ,
kun esim. vanhat ämmätkin käyvät peleissä ja innostuvat siitä.
he osaavat markkinoida, myydä ja saavat sponssoreita ym. jne.
Ensimmäinen osasi kuvaa yksilöiden keskittymistä jokaisen treenisuoritukseen.
Toinen osasi on täyttä totta. Tosin mitään yksilölajin lyhytkestoista suoritusta ei voi verrata joukueurheilun näyttävyyteen.
Painonnoston seuraamisessa auttaisi huomattavati lajin tekninen tunteminen. Pitäisi nähdä suoritusten eri vaiheiden "sisälle".
Ei ole täällä meillä edes seuraa, jossa painonnostoa voisi harrastaa.
Paljonko matkaa lähimpään seuraan?
Arska sanoi jo aikanaan, ettei ole koskaan liian pitkä matka kunnon salille.
Jos tarpeeksi , siis tarpeeksi kiinnostaa, matka ei ole koskaan este.
Moni matkustaa esim viikonloppuna toiseen kaupunkiin harrastuksiinsa.
Tekosyitä kyllä riittää..........
Painonnosto kehittyi painin "siivellä".
Useimilla painisaleilla oli molskin ohella nostolava, normitanko, levyjä, jalkajumppatelineet ja usein se penkki.
Parrankasvun alun tietämissä alkoi voiman hankinta kiinnostamaan sen liittyen päälajin harrastamiseen. Siitä osa luopui painista kilpailumielessä ja molskista tuli punttitreenin leikkimielinen alku- ja loppuverryttelyyn hyvin sopiva paikka.
Myöhemmin laji eriytyi selvemmin omiin paikkoihinsa. Meillä painin harrastus näivettyi ja sittemmin molskikin katosi.