Olen opiskellut jo muutaman vuoden musiikkia korkeakoulussa täysipäiväisesti ja alkaa pikkuhiljaa tuntua, että se on ihan turhaa hommaa!
En ole muusikkoperheestä enkä saa minkäänlaista kannustusta kotoa opintoihini.
Olen pärjännyt hyvin opinnoissani ja olen kuulemma parhaimmistoa korkekoulussani soittajissa, sanovat opettajat.
Silti kotiporukkani yrittävät saada mut lopettamaan soiton ja musiikin opiskelun! Kuulemma liian rankkaa ja elämässä voi pärjätä helpommallakin jne, jne!!!!!
Olen kuitenkin aina haaveillut musiikista ammattina, soitonopettaja tai muusikko.
Välillä kuitenkin väsyn, niinkuin ihminen väsyy mihin tahansa. Mutta vanhempani eivät voi käsitää että jos kerta harrastuksesta tulee ammatti jaksan kuin yli-ihminen...
Ja saan jatkuvasti kuulla siitäkin, että kuinka ihmeessä koskaan voisin olla äiti tulevaisuudessa jos olen iltatöissä. Itsekin olen miettinyt kuinka sovitatte perhe-elämänne muusikon tai opettajan ammatin rinnalle?
No tajuukohan tästä tekstistäni edes mitään, sainpahan purkaa vähän sydäntäni.
En ole muusikkoperheestä enkä saa minkäänlaista kannustusta kotoa opintoihini.
Olen pärjännyt hyvin opinnoissani ja olen kuulemma parhaimmistoa korkekoulussani soittajissa, sanovat opettajat.
Silti kotiporukkani yrittävät saada mut lopettamaan soiton ja musiikin opiskelun! Kuulemma liian rankkaa ja elämässä voi pärjätä helpommallakin jne, jne!!!!!
Olen kuitenkin aina haaveillut musiikista ammattina, soitonopettaja tai muusikko.
Välillä kuitenkin väsyn, niinkuin ihminen väsyy mihin tahansa. Mutta vanhempani eivät voi käsitää että jos kerta harrastuksesta tulee ammatti jaksan kuin yli-ihminen...
Ja saan jatkuvasti kuulla siitäkin, että kuinka ihmeessä koskaan voisin olla äiti tulevaisuudessa jos olen iltatöissä. Itsekin olen miettinyt kuinka sovitatte perhe-elämänne muusikon tai opettajan ammatin rinnalle?
No tajuukohan tästä tekstistäni edes mitään, sainpahan purkaa vähän sydäntäni.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Elämä on..
Ensinnäkin tuo perheenperustamis-juttusi oli melko naurettava. Miksi muusikon olisi vaikeampi hankkia lapsia kuin minkä tahansa muun alan ammattilaisen? Sitten kun lapsen saa niin sitä kyllä keksii keinot järjestellä työt ja muut..
Ja toinen homma: Jos susta tuntuu musiikinopiskelu turhalta, ehkä kannattaa tosiaan vaihtaa alaa. Tuo "korkeakoulun parhaimmisto"-sanontasi antoi mulle sähköiskun. Vaikka minusta puhutaan mitä omassa ammattikorkeessani, en silti anna minkään nousta päähäni, koska tiedän ettei kukaan joka on ammattikorkeessa ole mikään maailman huipputason soittaja.
> Tuo "korkeakoulun parhaimmisto"-sanontasi antoi >mulle sähköiskun. Vaikka minusta puhutaan mitä >omassa ammattikorkeessani, en silti anna minkään >nousta päähäni, koska tiedän ettei kukaan joka on >ammattikorkeessa ole mikään maailman huipputason >soittaja.
Toi nyt on ihan paskapuhetta...
että kaikki amkissa opiskelevat ovat Horowitzeja, Heifetzeja ja Casalseja!? Huhhuh..
>Väitätkö että kaikki amkissa opiskelevat ovat Horowitzeja, Heifetzeja ja Casalseja!? Huhhuh..
En, mutta on paskapuhetta kun sanoit että: "koska tiedän ettei kukaan joka on ammattikorkeessa ole mikään maailman huipputason soittaja."
Tiedät? Ei kukaan? Olet vissiin tehnyt aiheesta laajemmankin tutkimuksen...
Nimeä yksi ammattikorkeassa opiskeleva, joka on maailmankuulu. En itse saa päähäni yhtäkään, joten voisitko auttaa?
tai nimeä edes yksi soittaja, jolla on sekä tekniset että musiikilliset valmiudet menestyäkseen maailmalla. Jos sellaisia olisi amkeissa, ihan varmasti heistä olisi kuultu. Mutta kun kaikki, jotka vähänkin saavat mainetta ovat - ikävä kyllä - Sibelius-akatemiasta.
"tai nimeä edes yksi soittaja, jolla on sekä tekniset että musiikilliset valmiudet menestyäkseen maailmalla. Jos sellaisia olisi amkeissa, ihan varmasti heistä olisi kuultu. Mutta kun kaikki, jotka vähänkin saavat mainetta ovat - ikävä kyllä - Sibelius-akatemiasta."
No älä nyt hikeenny, en tietenkään kiellä etteikö Sikatemian soittajien taso olisi keskimäärin selvästi parempi kuin AMKlaisten, mutta kyllä AMKssa on monikin hyvin menestyvä muusikko opiskellut. Se että ei pääse akatemialle ei kuitenkaan välttämättä tarkoita yhtään mitään muuta kuin että ei pääse akatemialle...
Tiedän kyllä monia jotka ovat päässeet amk:sta akatemialle...
Sitäpaitsi amk ei valmistakaan solisteja vaan opettajia tai muusikkoja...
Sanovat että amk.n papereilla on paremmat mahdollisuudet saada opettaja töitä kuin akatemian soilistisen osaston maisterin papereilla sillä kasvatustieteen opintoihin panostetaan enemmän.
Eikä amk:ta voi mitenkään edes valmistua "valmiiksi" muusikoksi koska tutkintoja tehdään vain B:hen asti.
Ja lisään vielä, etteä monet amk:laiset käyvät akatemian opettajilla tunneilla.
Niin itsekin tiedän monia, jotka ovat päässeet amkeista akatemiaan. Mutta siitä ei ollutkaan tässä kyse, vaan amkien opiskelijoiden ja akatemian opiskelijoiden vertailusta soitossa. Jos tahtoo vain soittaa, kannattaa pyrkiä akatemiaan, mutta jos haluaa opettaa tulevaisuudessa, kannattaa pyrkiä ehkä amkiin. Tosin onhan akatemiassakin pedagogisia opintoja ja erikoistumisopintoja.
Akatemian lautakunta nappaa omansa sisälle pyrkijöistä. Eli jos ei ole minkäänlaisia suhteita akatemialle päin, on aika toivotonta päästä sisään.. Ikävää.
Hei!
Ihan tiedoksenne vaan, että nykyään on turha toivoa lehtorin virkaa ilman maisterin papereita. Ellei ole ollut jo vuosia talossa työssä, niin ei todennäköisesti saa edes kutsua hakuun amk-papruilla, ja vaikka saakin, niin todennäköisesti joku uunituore maisterinplanttu vie paikan (paremmalla ammattitaidollaan kyllä yleensä). Muita virkoja kyllä saattaa saada. Ainoo vaan, että töitä on niin vähän, että akatemialaiset tahtoo kyllä viedä usein nekin.
Jos siis ei halua rajoittaa työnsaantimahdollisuuksian, niin pyrkii sinne sikatemiaan...
opettajaksi amk:sta ja maistenrin paperit akatemialta 2 ja puolivuotisesta tutkinnosta, niin olen suunnitellut.
Sattumoisin tiedän tapauksia, joissa opettajan paikan on saanut amk:sta valmistunut akatemiasta valmistuneen sijaan. Pääpaino virkaa haettaessa on nimittäin opetusnäytteessä. Papereilla voi pyyhkiä vaikka perseensä jos ei onnistu näytteessä.
No, minulla ei ainakaan ollut suhteita ja siellä silti opiskelen... Ei pidä yleistää.
Ei ole mitenkään mahdotonta päästä sisään ilman suhteita. Itse opiskelen akatemiassa, eikä mulla sinne mitään suhteita ollut. Siispä eipä yleistetä...
instrumentista..
Mutta kun lehtorin virkaan tarvitaan ylempi korkeakoulututkinto, eli maisterin paprut.
Sitä ei mualta saa kuin akatemiasta, sori vaan.
En ole kyllä mainitsemistasi tapauksista koskaan kuullut, mutta onhan se teoriassa mahdollista, että akatemialainenkin epäonnistuu päätoiisen tuntiopettajan toimen näytteissä...
Kuitenkin keskimäärin: akatemialaiset soittavat paremmin, eli on ammattitaitoisempia.
Tietävät enemmän soittamisesta, eli kykenevät opettamaan enemmän ja pitemmällä olevia.
Ovat opiskelleet enemmän ja pitemmälle ja saavat siksi enemmän palkkaa.
Vai ehdotatko tosissasi, että on olemassa pedagogiikkaa sinänsä, ilman itse hankittua soittamisen ammattitaitoa...
No, jos akatemian nykyinen kehitys jatkuu, niin siitä on hyvää vauhtia muodostumassa laitos jossa lähinnä koulutetaan amk:sta valmistuneita maistereiksi... sekä tohtoreita...
Luonnollisesti akatemiassa on parempia soittajia. Ammattikorkeakouluissa vain esim. opetusharjoittelulla on paljon suurempi rooli. Tiedän todella monia, jotka ovat loistavia soittajia, mutta huonoja opettajia. Oma soittotaito ei missään tapauksessa kerro minkälainen on opettajana. Lehtorin virkaa ei voi saada amk:n papereilla, mutta esim. juuri päätoimisen tuntiopettajan paikan voi. Riippuu tietysti amk:sta, mutta suosituimmissa ammattikorkeakouluissa on myös todella korkeatasoisia soittajia. On se kumma, että heti kun joku uskaltaa jotenkin uhata akatemian ylivaltaa niin jotkut menevät paniikkiin. Sitäpä vaan tässä yritin kertoa, että myös amk:sta valmistuu hyviä muusikkoja ja varmasti jotkut ovat myös parempia musiikkiopistotason opettajia kuin akatemialaiset. Mutta tämähän on minun mielipiteeni, eikä sinun tarvitse siihen yhtyä... Ja tuo lause: Onhan se teoriassa mahdollista, että akatemialainen epäonnistuu. ??? Miten niin teoriassa, onko siellä akatemiassa joku kurssi, minkä käytyään onnistuu ihan kaikessa? Haloo... Sitä paitsi: Ei tarvitse edes epäonnistua, voi vain olla huono opettaja. Eihän akatemiasta edes opettajia niinkään valmisteta, vaan soittajia...
Missä instrumentissa ne suhteet sitten vaikuttaa ja missä ei?
pianossa vaikuttaa ja paljon.
ja PALJON!!!!!!!!!!!!!!!!
Vaan kun satun olemaan juuri pianisti... =)
että eräs nimeltä mainitsematon sellonsoiton professori (vanhempi sellainen) päättää luultavasti lähes yksinoikeudella ketkä sinne pääsevät ja ennen kuin pääsykokeet ovat edes järjestetty... tää vuosi taisi olla kyllä poikkeus...
Olet yksi harvoista poikkeustapauksista, joka on päässyt ilman suhteita sisään!
En tarkoita sitä etteikö suhteilla päässeet olisi hyviä soittajia, mutta jos rinnakkain samalla viivalla pääsykokeissa ovat sellainen joka on jonkun akatemian opettajan oppilas ja sellainen jolla ei ole suhteita, totta kai he ottavat sen tutun! Mutta tänäkin vuonna suuri osa päässeistä oli juuri nuoriso-osastolta tai Helsingistä muuten vaan (eli ovat ottaneet yksityistunteja).
Olen myös kuullut tuosta sello-tilanteesta. Sekin on valitettava.
taisit vähän käsittää väärin... puhun siis eräiden hyvien soittajien puolesta...
menen vasta sitten kun olen siihen omasta mielestäni valmis... ensi vuonna mahdollisesti.
Sain väärän käsityksen että opiskelisit akatemiassa.. En kyllä ymmärrä sitä, miksi pitäisi venyttää sitä hakemista. En itsekään kokenut olevani mitenkään valmis keväällä hakemaan sinne, mutta kuitenkin pärjäsin tosi hyvin pääsykokeissa. Ei ku sinne vaan hakemaan heti ens keväänä! ;)
Parhaat opettajat kuitenkin tulevat akatemiasta.
Ei siksi, että siellä olisi parempi opetus kun amkeissa (veikkaan, että kohta alkaa olla toisin päin), vaan ihan yksinkertaisesti siksi että akatemiaan hakeutuu kovempia ja pätevämpiä tyyppejä.
On tietysti loistavia soittajia, joista ei koskaan tule hyviä opettajia, mutta toisaalta jos ei itsekään osaa kunnolla soittaa, niin ei todellakaan ole mahdollista opettaa pätevästi, ainakaan sellaisia oppilaita, jotka sen ehdottomasti ansaitsevat. Tosi (sorry kärjistys), lahjakkaimmat oppilaat pääsevät yleensä lehtoreille...
En tietenkään kiellä sitä, etteikö amkeissakin ihan hyviä soittajia olisi, useimmiten he vain päätyvät jossain vaiheessa akatemiaan tai ulkomaalaisiin musiikkiyliopistoihin.
Ettei tulisi epäselvyyksiä, mitä mieltä olen: kyllä amk kannattaa käydä, mutta hommaa ei pidä jättää siihen.
No mutta, en missään nimessä ole sitä mieltä, että amk:hon pitäisi opinnot jättää. Mielestäni kuitenkin se on juuri noiden pedagogisten opintojen takia hyvä käydä jos meinaa opettaa tulevaisuudessa. Akatemialla tietysti on niin omat systeeminsä, että usein kannattaa mennä suoraan ulkomaille jos akatemian ovet ei aukea. Tiedän ihmisiä, jotka ovat päässeet uskomattoman koviin kouluihin, mutta eivät akatemiaan.
Ketäs tänä vuonna muuten pääsi nuorisolta? Käsittääkseni tänä vuonna sieltä ei edes ollut hakijoita. Ja muut pääsijät olivat suurimmaksi osaksi ihan ympäri Suomea, lisäksi muutama ulkomaalainen.
vissiin taisi olla kolme tai ne tiedän nimeltä ja muutama ammattikorkeakoulusta.
Ainakaan akatemiassa opiskelevat ystäväni eivät tienneet ketään nuokkarilta joka olisi päässyt. Siis nimen omaan pianoon.
tämä vuosi oli todellakin poikkeus. minulla ei ole suhteita akatemialle, kävin silti kokeilemassa onneani pääsykokeissa ja hupsista, pääsin sisälle. etukäteen olin melko varma etten tulisi pääsemään. Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan!
Never say never.. niinhän se on
Mukava kuulla. Aika harvinaista kyllä jos ei ole mitään suhteita aiemmin akatemialle...
Mä aloitan sellotunteja yksityisesti eräällä akatemian opettajana ensi syksynä ns. jalkaa oven väliin... =)
musiikiopiskelija ---tyttönen . Yhteen ja eri sanana = eri henkilö ! Hieman hämää...
kaksi kertaa olen virkaa hakenu ja molemmilla kerroilla paikan saanu. oon valmistunu amk:sta ja molemmilla kerroilla vastassa on ollu akatemiasta valmistuneita. nyt sain viran konservatoriolta ja opetusnäytehän se oli lopulta ratkassu mun edukseni. tän kerto mulle lautakunta.
ja lehtorin viran voi todellakin saada amk-papereilla. tyyppi ei tiedä mistä puhuu!
säälittävää uhoamista...
Hieno homma, että näin on käynyt! Juuri tuota olen koko ajan hakenut, että ihmiset ei automaattisesti laittaisi akatemian käynyttä amk:laisten edelle. Selvähän se on, että yleinen taso on akatemiassa korkeampi kuin amk:ssa, mutta yksilöitä vertailtaessa voi huomata yllättäviä juttuja. Siispä hyviä opettajia voi tulla myös amk:n kautta. Että näin. Opetusnäyte se ratkaisee, ei paperit. Onneksi olkoon sulle julle!!!
Ja moni lähtee amkeista myös ulkomaille, ilman että edes vilkaisee akatemialle päin :) ... itse tiedän muutamia tyyppejä. Eräskin tuntemani on tällä hetkellä Pariisin konservatoriossa, eikä ole tietääkseni koskaan ollut Sibelius-Akatemiassa.
Sibiksen taso on kyllä kova, se on totta. Onhan se sentään Suomen ainoa musiikkiyliopisto...
Kamalaa luettavaa tämä keskustelu. Eikä palvele mitenkään aloittajan kysymystä. Olen tänä keväänä hakemassa opiskelemaan musiikkia ammatikseni ja tuli jotenkin sellainen fiilis, että onpa kiva juttu... Meillä päin muusikot kun ovat ystävällisiä ja suvaitsevaisia. Maalaisjärjellä voisi ajatella näin:
1) tärkeintä on saada hyvää opetusta, yleensä opettajat ovat oppilaitaan parempia jokaisessa oppilaitoksessa
2) muusikon ammatissa/solistina on tärkeintä, että osaa soittaa. On AIVAN SAMA, mistä oppinsa on saanut, sillä vain lopputulos ratkaisee.
3) mm. Johanna Iivanainen ja Emma Salokoski ovat opiskelleet amk-tasolla ja jopa ak-tasolla. Keksitkö tällä hetkellä menestyneempiä suomalaisia jazzlaulajia, pianisti?
Olen ehdottomasti sitä mieltä että jatka, jos tunnet kutsumusta alaan. Vanhempasi ovat siinä mielessä oikeassa, että ei muusikon työ ole helppoa eikä hyvin palkattuakaan. Rankkaakin se välillä on. MInusta kuitenkin tuntuu, että työn käsite on muuttunut sukupolvien saatossa. Enää työ(paikka) sinänsä ei ole itseisarvoista, vaan enemmänkin se, että saa tehdä sitä, mitä haluaa.
Muusikoilla on mielestäni ajatus soittamisesta yleistäen sellainen, että mukavaa hommaa ja vielä mukavampaa, että joku siitä vielä maksaa. Orkesterimuusikon palkka Suomessa on todella alhainen ottaen huomioon koulutuksen laajuuden, suomessa tuttisoittajan virassa toimiva joutuu tyytymään alle 2000 € ansioihin.
Jos koet, että musiikki on sinulle se juttu, sinulla ei pitäisi olla ongelmia. Vanhemmuuteen liittyy suojelevuus - on totta, että on monia muita aloja ja jossain aita on matalampi elannon suhteen, mutta minusta elämänlaatua pitää parhaiten yllä se, että tekee työtä josta TODELLA pitää. Toiset saavat tyydytystä opetuspuolella, toisille orkesterimuusikkous on kulkenut kesäleireiltä asti haaveena.
Kilpailu on kiristynyt musiikkialalla, ja työpaikat ovat vähentymään päin, se on myönnettävä. Jos haluaa alalta töitä, on oltava valmis panostamaan, ja tuntuukin, että musiikkialalla on kyllä keskimääräistä enemmän mielenterveyspalveluiden asiakkaita. Kannattaa realistisesti arvioida omat kyvyt musiikin saralla ja kenties keskustella opettajien kanssa omista mahdollisuuksista ammattimuusikoiksi. Tällä hetkellä musiikkikorkeakouluissa on kyllä hyvin paljon opiskelijoita, joille ei ole mitään sijaa musiikkialalla. Työpaikkoja suhteessa opiskelijapaikkoihin on yksinkertaisesti liian vähän.
Tuo perhe-elämä yhdistettynä musiikkiin on vähän kaksipiippuinen asia. Itselläni ei ole perhettä, mutta kollegat ovat kyllä mielestäni pystyneet olemaan hyviä vanhempia - muusikkona oleminen aiheuttaa kyllä tietynlaisia ongelmia, mutta onhan toisaalta vastapainona pitkät lomat ;)
Mitä instrumenttia muuten soitat?
Hyviä harjoitteluhetkiä, toivottavasti sanani lohduttivat edes vähäsen...
no yritin nostaa itsetuntoani vähäsen edes haaveajattelulla että olisin hyvä soitossa kun en mä oikeesti ole, tai en mä tiedä...
Tosta musiikinopiskelijoiden mielenterveydestä voin sanoa sen että tiedän todella monen ammattikorkeakoulussa joka on käynyt terapiassa masennuksen takia, allekirjoittanutkin.
Kuitenkin rakastan musiikkia, soittamista ja varsinkin kamarimusiikkia ja orkesterissa soittamista, olen perinnyt myös eräältä sukulaiseltani absoluuttisen sävelkorvan..jonkinasteisen sellaisen.
Minua vain ärsyttää kun kukaan muusikko ei tee esim. palkkauksen suhteen mtään, kukaan ei vaadi mitään johtoportailta!!! Kaikki vain tyytyy soittelemaan ja kiva jos sais rahaakin. Tuntuu että muusikot aliarvioi itseään.
Onko mikään muu ammattikunta opiskellut 85prosenttia elämästään kyseistä alaa?
No kysyit mitä instrumenttia soitan niin selloa tässä on tullut jo viitisentoista vuotta soitettua.
Orkesteripaikan saamiseksi joutuu tekemään todella paljon töitä. Kannattaa todella miettiä, onko itsellä mahdollisuuksia ja halua panostaa soittoonsa, että pääsee sinne asti? Musiikinharrasjan on helppo ajautua erinäisiin ammattikorkeakouluihin ja huomata muutaman vuoden päästä olevansa tietynlaisessa kriisissä soittonsa suhteen... jos aiot ammattimuusikoksi niin töitä joutuu tekemään, siinä ei absoluuttiset korvat kovin auta. Ehkä suurin ongelma musiikinopiskelijoiden suhteen on se, etteivät he ymmärrä työn ja sen määrän merkitystä soitonopiskelussa.
Muusikoiden palkkauksesta - taidealojen palkkojen alhaisuus kertoo jotain yhteiskuntamme trendeistä ja arvoista. Uskon puhuvani monen muusikon suulla kun sanon että se musiikin tekeminen hyvässä porukassa on jo palkka sinänsä, kyllä muusikko toimeen tulee. Toisaalta, mitä muusikoiden pitäisi tehdä, mennä lakkoonko? ;)
sitten laulajat? Tietääkö kukaan heidän palkkojaan? Esim. kansallisoopperan kuorossa?
Minä hylkäsin aikanaan mahdollisuuteni tehdä musiikista ammattini. Oikeastaan ainoa asia, jota nyt keski-iässä kadun.
Itse väsyin musiikin opettamiseen 10 vuodessa (olen siis Sibiksen musiikkikasvatusosaston käynyt). Kouluttauduin edelleen luokanopettajaksi, kun en enää jaksanut sitä musiikkia. Nyt elämä hymyilee.
Musiikki on hieno harrastus, mutta äärettömän raskas työ.
10 vuotta olen ollut musiikin ammattilainen, laulaja, ja minulla on 2 ala-asteikäistä lasta. Joo, toki lastenhoito välillä on melko järjestelyä, mutta aina se on onnistunut! Anna palaa vain. Laulajatar Raili Kostia aikanaan kertoi, että hänen vanhempansa eivät tyttöä laulajaksi kannustaneet, vaan Helsinkiin piti karata ja myydä kukkia kukkakioskissa hengenpitimiksi. Ja kun ei ollut rahaa vuokraan, nuori laulajatar nukkui yönsä siinä kukkakioskissa! Ja sitä paitsi hänellä oli astma.
Että siinä sulle asenteen mallia!
Kyllä se onnistuu, jos musiikki on sulle tärkeää. Samperin raskasta DUUNINA tämä on, mutta kyllä sen elämän siihen ympärille saa sovitettua, kun käyttää luovuuttaan!
Niin kiitos lohduttavista sanoista... olen niin jääräpäinen ja valmis kyllä tekemään työtä sen eteen mitä haluan! Elämällä on tapana järjestyä, niin on ollut tähänkin asti vaikka siihen on kuulunut kyllä itkua ja hampaiden kiristystä.
mutkin on paketettu aina kesätöihin jonnekin ihmepaikkoihin. Onneksi rahat riittää sentään talvella pelkästään opiskeluun, pitää kuuulemma olla työkokemusta muualtakin jos jää tyhjän päälle, (alkaa jo naurattaa tää mun valitus.) Sitten pidän iltaisin soittotaitoa yllä myöhäiseen ja sitten taas aamulla varhain töissä puoliunessa. Mutta elämä on...
No joo, ei taida elämässä muutenkaan helpolla päästä...
Toivottavasti vanhempasi jossain vaiheessa tajuavat, että kyllä musiikistakin voi ihan oikean ammatin saada jos vaan tekee paljon töitä. Itselläni on nyt ensimmäinen kesä, jolloin tienaan soittamalla niin paljon, että ei tarvitse mennä muualle kesätöihin. Vanhempani ovat tosin aina ymmärtäneet musiikkialalle suuntautumiseni ja jopa kannustaneet siihen. Tsemppiä sulle kovasti!
tässä "lohduttaa" : Oma nuorimmaiseni tuli kai kolmannelta sellotunniltaan kanssani 5 vuotiaana ovasta sisälle, jysäytti piikin patkettiin ja kun äitinsä katsoi paheksuvasti, puolustautui hän:
"Minusta tulee sitten isona sellisti!"
Hyvä että sanoi, äiti ja suku paheksuivat ja minä sain yksin kantaa tuet ja soittimet. Soittaa nykyään isosssa orkassa kk- palkalla ja on erittäin kysytty solisti/kamarimuusikko sikäli kun perheeltä ehtii. Miehensä on mus.opettaja mutta hyvin heillä menee mikäli mitään ymmärrän...
Mutta kyllä se töitä teetti - 5 vuotiaasta 17 vuotiaaksi ei juuri muuta elämää ollut kuin soittaminen. Kimaselta sain summittaisen etukäteisarvion ja neuvoja opettajien valinnassa yms.
Luulisin että lähipiiristä/suvusta kyllä löytyy tukeakin jos sopivasti viitsit vaan tunnustella ja esittää asiasi taitavasti. Käy vaikka soittamassa jossain suvun juhlissa.
Hauska kuulla.
Kyllä mä olen soittanut niin monet suvun kissanristiäiset enkä enää soita! Palautteet: hyvin soitat ei me tosta mitään tajuta!
On aika rankkaa olla niin erilainen kuin perhe. Sanoivat mua pienenä myös radio terroristiksi kun käänsin aina pop kanavat kanavalle josta kuului klassista musiikkia. =)
Mutta ehkä ne on silti saanut mun soitosta jotain, koska äiti sanoi, että ei se varmaan ikinä olisi alkanut kuunella klassista musiikkia jos mä en soittaisi. Ei se ollut ikinä käynyt edes sinfoniaorkesterin konsertissa ennen kun mä raahasin sen opettajaltani saamilla vapaalipuilla konserttiin ja tykkäsi!
Kyllä mua silti on kuskattu 5.vuotiaasta vaikka minne soittamaan ja oltu mukana matkoilla. Vihdoin sain paremman sellonkin, ei sitä tarvinnut kuin kolme vuotta mankua. Kuulemma mikä vika vanhassa kun on ihan ehjäkin ja hyvältähän sun soitto siinäkin kuulostaa... vaikka se oli oikeesti pelkkä pahvilaatikko!
...se menee.. Hieman vaikea minun hahmottaa tuota kun itse olen (aluksi pakosta;) harrastanut klassista.
Jos sallit niin pohtisimmeko hiukan porukalla tätä tätä joidenkin ahdasmielistä/rajallista musiikkimakua ? Joka usein perustuu tiedon puutteeseen.
Kun itse ensi kerran "jouduin" rokkikonserttiin (Alla Pugatsova Kultiksella) - oli kokemus kyllä niin riittävän hirveä että meni 20 vuotta seuraavaan kertaan.
Sama kai se on jos poppari viedään Kultikselle ja RO soittaa Stravinskia pari tuntia.
Tarkoitan että kun / jos sinua seuraavan kerran pyydetään soittamaan vastaavaan tilaisuuteen niin ota kuulijoista selvää ja pistä sellainen ralli päälle että aidat kaatuu rytinällä. 3 -4 minuuttia riittää ja kun ne pyytää lisää ole valmis pistämään "paremmaksi" !
Kivan pianistin kanssa esim. Neumanin "Autio talo" kuulostaa tosi hyvältä sellolla (parempiakin löydät?) . Jos vielä jompikumpi voisi väläyttää vokalistina - on homma myyty !
Olen mäkin ollut muutamissa rokkikonserteissa kaverit pyysi ja suostuin ehkä vain siksi etten ihan pölyttyisi harjoituskoppiin selloni kansa... =)
en voi sanoa että tykkäsin... mulla sattuu korviin niin kova musiikki (no laitoin korvatulpat) helpotti vähän.
Enkä mahda mitään sille että alan heti analysoimaan musiikkia ja korvani sanovat ettei pop musiikki ole kovin älykästä musiikkia...
Hih... toi autio talo... hyvä idea!
Kyllä mä laulankin sukulaisilleni välillä, siitä tykkäävät. Mutta en mä laulajaksi ikinä halunnut. Olen aika ujo eikä mulla ole sellaista "karismaa" mikä laulajilla pitää olla.
Niin miten ihmeessä ihmiset kiinnostuisivat enemmän klassisesta musiikista?! Konserteissakin käy vaan se yksi ja sama porukka jos vähän yleistää.
Ihmiset tuntuvat jotenkin pelkäävän sitä. Onhan tosiasia että klassisesta musiikista nauttii enemmän jos ymmärtää sen taustaa, teoriaa soittamista, mutta ei välttämättä. Riittää kun vain kuuntelee...
Musiikkia kuulee nykyään joka tuutista ja varsinkin "huonoa" musiikkia. Ihmiset ei jaksa nykyään enää keskittyä kuuntemaan musiikkia ja antaa sen herättää ajatuksia.
...näin se on nähtävä. Jos meitä kiusaa toisten ennakkoluulot niin eipä kannata itse langeta samaan.
Oma openi sanoi joskus vuonna Ö: Ei sitä tarvitse ymmärtää - anna sen vain valua päällesi.
Ja kyllä valutankin - nyt eläkkeellä kun voin kuunnella päivisin - käännän potikat kaakkoon jossain Verdin alkusoitossa. Kyllä on puhdistava vaikutus ;))
Sitäpaitsi joka kategoriassa on hyvää ja huonompaa. Jos se ei kuulosta _vaikuttavalta_ niin se on huonoa. Ainakin kyseiselle kuulijalle sillä hetkellä siinä fiiliksessä.
Kannattaisi aina yrittää uudelleen. Ellei nyt ole kysymys epäpuhtaasta - huonosta rytminkäsittelystä tms..
Puhtaudessa Neuman muuten pärjää hyvin klassisen soittajien kanssa.
No ensiksi: mulla oli kanssa vaikeuksia motivoida omat vanhempani muusikon vanhemmiksi. Toisaalta siitä kasvoi aika ankara sisu, mistä on ollut näissä hommissa hyötyä. Tosta väsymisestä /kyllästymisestä: se iskee kyllä myöhemminkin uralla ja monta kertaa. Yli pääsee miettimällä rauhassa asioita ja laittamalla ne tärkeysjärjestykseen (itse olet aina ekana!). Tosta perheen perustamisesta: kuinka ihmeessä teatterilaisten, muusikoiden, vuorotyöläisten jne. lapset ylipäänsä voivat varttua aikuisiksi :) Asiat pitää vaan järjestellä- no big deal!
totta. Taas jälleen tuntuu kivalta soittaminen. Mietin yhden yön tulevaisuuttani ja tulin siihen tulokseeen, että soittaminen ja opettaminen on sitä mitä haluan tehdä... enkä toisaalta keksinyt muutakaan tai tunnen olevani liian tyhmä yliopistoon opiskelemaan kun kouluni tein vähän niin ja näin aikoinaan =) vaikka kyllä mä ihan hyvilla papereilla ylioppilaaksi kirjoitin.
Itse olen sellistitär myös ja alkamassa AMK opiskeluja.En ole juuri koskaan ajatellut muuta kuin muusikon ammattia. Koulusta olen aina tykännyt ja olen useista asioista kiinnostunut.Silti en voinut ajatella että olisin valinnut jostain koulun lukuaineista ym. opiskeltavan asian. Musiikki on ainut jota voin kuvitella tekeväni koko loppuelämän.Tiedän että muusikon ammatti vaatii PALJON työtä mutta omasta mielestäni olen valmis siihen,samaa mieltä on opettajani. Jatketaan siis molemmat ja ehkä joskus tavataan. Jos opiskelet pohjosessa,voidaan tavata hyvinkin pian vaikka ei sitä tiedettäiskään.
Minä olen täällä etelässä, mutta maailma on pieni...
kaikille vastauksista ja kannustuksesta! Kyl tää tästä taas lähtee... =)
Kaksi edellistä viestiä eivät olleet kirjoittamiani, opiskelen siis akatemiassa. Jotain häirintää...Ikävää. =(
niin mä ehkä haenkin...
luulin että selloon. Pianisteista en tiedä. Sen vain tiedän että selloon oli hakemuksia enemmän kuin pianoon tänä vuonna.
niinpä niin.