"Ei sitä sanoiksi voi pukea,
se on kuin ystävä ilman tarkoitusta.
Murtautuu päähän
ja käyttää itse haarniskaa.
Pötköttää sängyssä vieressä,
eikä edes musiikki saa sitä mielestä.
Saapuu varkain,
kuin pimeys syksyn.
Kun sanoiksi sitä puettua et saa,
nautit voimajuomaa
ja otat sen vastaan.
Niin kuin talven kylmyys
kääntyy kevään lämmöksi,
sitä yksinäisyyttä kestitsit.
Ja pian, ennen kuin huomaatkaan,
valo ja lämpö täyttävät
mielen ja maan."
Oletko varautunut pimeyteen? Kai sulla on edes tuikkuja? :)
se on kuin ystävä ilman tarkoitusta.
Murtautuu päähän
ja käyttää itse haarniskaa.
Pötköttää sängyssä vieressä,
eikä edes musiikki saa sitä mielestä.
Saapuu varkain,
kuin pimeys syksyn.
Kun sanoiksi sitä puettua et saa,
nautit voimajuomaa
ja otat sen vastaan.
Niin kuin talven kylmyys
kääntyy kevään lämmöksi,
sitä yksinäisyyttä kestitsit.
Ja pian, ennen kuin huomaatkaan,
valo ja lämpö täyttävät
mielen ja maan."
Oletko varautunut pimeyteen? Kai sulla on edes tuikkuja? :)
Vastaukset 40
Vanhimmat
Hieno runo! Kiitos!
Kiitos. Et vastannut kysymykseen? Voiko tuikkuja olla liikaa? :)
Voi! Ikävä kyllä! Tuikun kuumuus halkaisi alustan. Melkein tulipalo puutalossa.
Voi ei! Onneksi ei palanut kuitenkaan!
Muuten kiva, jotenkin outo tuo loppuosa vihjaus onko EDES kynttilöitä. Mitä muuta kuin niitä normisähkön lisäksi ja takka ja muut?
Kiitos mielipiteestä.
Muutamalla lyhdyllä ja valonauhalla koutan selvitä talven. Onhan mulla noi karvakamut, niitten sydämen ja luonteen valo tuo lämpöä ja piristää. Vaikka olis miten sysimustaa ja kylmää.
Ne ei torju eikä vaadi, ne tulee luokse piristämäön silloinkin, kun sulla ei ole antaa muuta kuin väsynyt itsesi.
No se on kyllä yhdenlaista terapiaa. ❤️
HYVÄ IDEAJOOH LAITAA HUULIEACAAS TUUPISRA NAAMAAN.
Viihdyn hyvin yksin ja pimeässä.
Eikä nuo ole suinkaan hulluimpia juttuja mitä teen.
Pimeyttä voi valaista hyvillä led-lampuilla taikka leikkaamalla kaasulla rautaa.
Jotkut väittää että minulta puuttuu päästä pala :))
-keinovaginamies-
Jos sun ajokortista puuttuuki vaa B.
Minäkin viihdyn, sopivina annoksina. En voi kieltää silti, ettenkö koskaan tuntisi oloa yksinäiseksi.
Minulta itseasiassa puuttuu. Siis ihan oikeasti. Meitä on 500 Suomessa. Tuo kehittyy, kun ollaan vielä mahassa kolmen ensimmäisen kuukauden aikana.
Tuikkuja löytyy ja muutama mieto tuoksukynttilä 😊 En kestä vahvoja tuoksuja, mutta nuo ovat todella mietoja.
En halua liikaa ajatella pimeää aikaa, sillä pimeys ei ole minulle lainkaan mieluisaa. Aion nauttia valosta niin pitkään kuin sitä kestää, ulkoilla, nauttia iltapäiväkahvit kirpeässä syysauringossa.. Ja sitten hautaudun vällyihin juomaan teetä, poltan kynttilöitä ja etsin Netflixistä jotain hömppäsarjoja 😄
Mitä tulee yksinäisyyteen, niin sitä tunnen ajoittain, vaikka minulla on läheisiä ihmisiä elämässäni. Voin aina soittaa jollekin, pyytää jotakuta lenkille jne eli tiedän olevani todella onnekas, mutta joskus iltaisinhan se tunne on voimakkain, kun on yksin kotona, on hipihiljaista eikä ketään siinä, kenen viereen voisi käpertyä.
Pahimmillaan tämä tunne on kuukautiskierron tiettynä aikana, kun hormonit aiheuttaa valtavan tunneryöpyn. Silloin vaan itkettää, koko elämä tuntuu yhdeltä isolta epäonnistumiselta ja tuntuu kuin olisi koko maailman hylkäämä. Aika dramaattista, mutta tuolta se tuntuu vaikka asiat ovat ihan hyvin, mutta hormonit ei kuuntele järkeä 😁
Aletheias
Ei kuuntelekaan, se on totta.
Tykkään näistä pimenevistä illoista (ja niistä tuikuista).
Sullakin kuulostaa olevan oikea asenne tähän hommaan. :)
Tunnen aina kovasti haikeutta, kun kesä alkaa kääntyä syksyksi. Syksy on vielä ihan mieluisa vuodeaika kaikkine upeine väreineen ja kuulaine syyspäivineen, mutta lähestyvä talvi on minulle aina ollut vaikea paikka. Siksi pyrin tekemään talvella asioita, joista nautin, tuomaan sinne valoa ja iloa. Salillakäynti on yksi tällainen aktiviteetti, joka piristää talvella.
Tuikut ja muu tunnelmointi helpottaa pimeän ajan kestämistä. Parasta se olisi kun sitä voisi tehdä jonkun kanssa 😊
Aletheias
Joo, olen myös hyvin vuodenaikasidonnainen. Talvi on aivan myrkkyä mulle. Ehkä siihen pitää löytää joku uus katsontakanta, niin ei menis ihan harakoille koko talvi.
Hyvä, kun sinulla on tuo salilla käynti. Olen myös luvannut itselleni aloittaa sen syksyllä. :)
Joskus luin sellaisesta, että joku oli ystävänsä kanssa tehnyt maanantaista viikon parhaan päivän. En muista tarkalleen, mitä he tekivät aina maanantaisin, mutta ainakin jotain saunomista siihen liittyi. Ideana oli, että tehdään arjen "pahimpana" päivänä jotain sellaista, mikä tuo mielettömän hyvän olon ja näin se keventää tunnetta siitä, että arki on pelkkää rankkaa puurtamista.
Sama ajatus pätee mielestäni talveenkin. Kun tekee jotain itselleen mieluista, ei keskity enää niin paljon siihen, että talvi on pitkä, pimeä ja kylmä.
Salillakäynti on hyvä harrastus kenelle tahansa. Salille voi mennä omien aikataulujen mukaan, se on edullista, sopii kaiken kuntoisille ja kokoisille. En keksi muuta huonoa puolta kuin, että joutuu putsailemaan laitteita välissä, mutta siihenkin tottuu 😊
Aletheias
Hyvä idea tuo maanantain "sabotoiminen".
Ehkä talvisin lämpenee sauna vähän useammin ja voi pitää enemmän spa-hetkiä.
Juu, onneksi salille mahtuu kaikenlaiset möllit. :)
Spa-hetket ovat ihan parhaita pimeyden ja ankeuden poistajia 😊 Sauna puhdistaa ja pehmentää ihoa, suihkussa voi tehdä kuorinnan, sen jälkeen vartalovoide, kasvonaamio yms.
Ihan parasta 🤗
Aletheias
Ei tosiaanka oo tunkua teiän seiskan "Kynttiläbailuihin".
Eikö nämä "nykynuoret"kestä yhtään vastoinkäymisiä-pumpulissa kasvatettuja diginatiivejako?Mitähän sitten,kun tulee niitä oikeita ongelmia,esim.syöpä tai köyhyys mm.?Kun ei rahat riitä edes kunnon ruokaan...?ET SINÄ SIIHEN YKSINÄISYYTEESI KUOLE!Ryhdistäydy hyvä ihminen!
Oletko aina noin aggressiivinen? Meinasin jättää kokonaan kommentoimatta. Mut joo, en ole kuolemassa. Kaikki eivät todellakaan ymmärrä runoutta. Sillä ei aina ole edes mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Voi sinua rakas kanssalompsijani. Onneksi sinusta ei vielä ole tullut yhtä kyynistä, kuin minusta.
Kanssakulkijoista monista on tullut jo tuhkaa. Sellaista se on.
>Simiti<
Tai tuhkasta väkisin puristettuja "Timantteja".
Älä sinäkään ota liian vakavasti tätä runoa. Sain siihen inspiraation pötkötellessä hämärässä, kaupungin ääniä kuunnellen. Kyllä minä sitten kerron, kun se todellinen yksinäinen hetki tulee. :)
Mut kivasti sanottu, kanssalompsija. Kiitos.
J<NNIYSFRDEB N<<UKN<BJ<UJJWYZA KUUJJY NLBJUNÖKKÖ HIDAWBJUB <usdsea oAYUSAABAKVAKI.GYYKUSAWXÅ
By Bruno, Kuolan Niemilaatikon 7. siirtovastaava.
Juokse Hepo-Katti maantieteitä ristiin rastiin Hiljaa, Kannat Peikko-Siljaa...
-Otto, Jordan, 372
Hei, hei tämä kesä kaverini lämmin, vielä sinut muistan kun lumessa ja tuiskussa rämmin.
Muistan kuinka keväällä herätit lehdet puihin, niin tuli kukatkin sekä pörriäiset nuihin.
Hellit auringolla lempeillä tuulilla, sateillakin hetken. Voi, kiitos, että annoit taas tämän retken.
Serkkusi syksy sinut uniin keinuttaa ja peittelee. Se vihmoo viileää sadetta, lehtiä heittelee.
Mutta tulethan sinä aina takaisin kuitenkin. Sinua jaksan odottaa kiltisti minäkin.
Voi kuinka hieno runo, kiitos kun jaoit sen meille! 🥹💛
Olipa kuvaava runo yksinäisyydestä, se vain saapuu kuin Annelille faksi. Toki omalta osaltani pitää todeta että olen hukannut tuon yksinäisyyden tunteen; toiki aina välillä olen saanut siitä vähän otetta mutta heti se on sormien välistä päässyt karkuun.
Tuikkuja mulla ei ole koska tulipalovaara mutta myrskylyhty minulta löytyy. Eipä sitäkään juuri polteltua tule.
Vähän tylsästi voi kai todeta että itse varaudun pimeyteen lataamalla polkupyörän valot.
Kiitos. Noh, pääasia lienee, että on jotain valoa. :)
Varsinki Otto-Maanien välissä. Kuulemma.
--Fallen Paperbugs
Hieno runo :)
Kiitos. ☺️
Minä pidän syksystä ja talvestakin. Pimeys on ok. Mulla on hyvä otsalamppu ja toinen vielä parempi tilauksessa. Kynttilöitä on vain hätätilanteita varten lyhtyihin. En pidä kynttilöiden hajusta. Tuoksukynttilät estävät jo hengittämisenkin.
Aamutreenit alkaa taas maistumaan, kun valoisuus ei sekoita sisäistä kelloa ja häiritse unta.
Talvi katkoo hiukan mun omia projektejani. Että siinä mielessä olen sille hiukan varautunut. Mutta ehkä tulee lauha talvi. Tai ei ainakaan pitkiä kovia pakkasjaksoja, eikä metriä lunta kerralla...
xLiner
Joo, se on oikeasti jännä miten eri tavalla ihmisten elimistöt toimii valoisaan ja pimeään aikaan. Jotkut ei ole moksiskaan, kun valo vähenee ja toisilla vaikuttaa kovasti vaikkapa unen määrään.
Yksinäisyys on kuin lapsi ikkunassa:
se katsoo, kun muut lapset leikkivät ulkona.
Ulos ei ole lupa mennä.
Niinpä jää ikkunan taakse,
katsoo yhteistä iloa
ja haaveilee olevansa osa sitä.
Mutta..
Syksyn sateeseen,
luonnon hitaaseen kuihtumiseen
ja sateisen harmauden uneliaisuuteen
leimahtaa pian värejä.
Väriloistoa siis luvassa.
Pukukoodi vapaa!
-nuppu lumppunen-
Hieno runo tämäkin, kiitos jakamisesta! 🥹💛
¨e'ö¨.äp nåpdp,äsp66ssä
.'¨¨ål
.p7
,i78p67åöå,56
i777
5 ´lrfoäöåå,4787+