https://tekniikanmaailma.fi/saksalaiset-katsoivat-alamakipyoraa-ja-paattivat-etta-tasta-puuttuu-viela-moottori-hintaa-14-999-euroa/
Mitäpä tähän voi oikeastaan edes kommentoida...
Mitäpä tähän voi oikeastaan edes kommentoida...
Alamäkipyörä lihasheikoille
Anonyymi-ap
685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huomaa että taas palstan tason mukainen aloitus...
Aloittajalla tuskin on edes juuri tietoa, ajokokemuksesta puhumattakaan alamäkipyöristä/alamäkipyöräilystä.
Alamäkipyöräilyhän tapahtuu nimensä mukaisesti (yleensä lajiin vartavasten rakennettuja) alamäissä olevia reittejä ajaen, reittien vaikeustasosta riippuen niissä on hyppyjä/hyppyreitä, nopeita kallistettuja mutkia, mahdollisia kivikkokohtia yms.
Lajihan on pyörälle se kaikista kovin "rääkki" mihin pyörä suunnitellussa käyttöympäristössään joutuu. Vartavasten alamäkipyöräilyyn suunniteltu pyörä on erittäin tukeva ja vahva, siinä on todella pitkäiskuinen jousitus (180-220mm) molemmissa päissä, erittäin tehokkaat jarrut sekä nimenomaan alamäkiajoon suunniteltu geometria, pyörät ovat rakennettuja silmälläpätäen juuri näitä vaatimuksia, ja muussa käytössä nuo alamäkipyörät ovat enemmän taikka vähemmän huonoja.
Isoin osa näistä alamäkiajoon tarkoitetuista radoista sijaitsee laskettelukeskusten yhteyteen rakennetuissa Bike-parkeissa (suomessa luokkaa 15kpl) joissa laskettelukeskusten hissikapasiteettia (ja muuta infraa) käytetään kesäkäytössä tässä alamäkipyöräilyssä.
Alamäkipyöräilyssähän tosiaan lähtökohtaisesti pyörä ja kuski siirtyvät hissin avustuksella ylös radan alkuun ja sitten painovoiman ja kuljettajan polkuvoiman yhteistyöllä radan alas. Siinä mielessä lajia voidaan verrata vaikkapa laskettuun.
No, miksi sitten sähköavusteinen alamäkipyörä. No, näiden hissillisten Bike-Park kohteiden lisäksi on sitten jonkin verran myös alamäkipyöreittejä paikoissa joissa ei näitä hissejä ole, vaan reitin yläpäähän pitää päästä muilla keinoin, (ajamalla, taluttamalla, autokyydissä yms.) ja tässä tuo sähköavustus astuu kuvaan mukaan joka helpottaa sitten ajaen siirtymistä reitin alkuun. Nämä pyöräthän kun ovat suunniteltu nimenomaisesti alaspäin ajoa varten, niin kaikki muu ajaminen (esim. ylämäkeen) onkin sitten "tervanjuontia" (esim. vaihteistojen välitykset sekä runkogeometria eivät ole tuota "kiipeämistä" silmälläpitäen rakennettuja).
Alamäkipyöräily ei ole "kuntoilua" ylämäkeen polkien/työntäen vaan sen tarkoituksena on ajaa reittejä alaspäin. Jos väsytät itsesi loppuun ylöspäin menemisessä, niin sitten alaspäin ajokaan (joka itsessään on hyvin rankkaa kun sitä oikeasti alkaa harrastamaan) ei kyllä valmiiksi väsyneenä suju.
Tuo sähköavustushan lähinnä laajentaa niitä vaihtoehtoja missä lajia voi harrastaa (siis muuallakin kuin missä paikoissa missä on pyörähissejä).
Ja ei tuo TM:n esittelemä pyörä ole mitenkään lajissaan ensimmäinen, Rothwildin R.G+ FS malli vuodelta 2017 on ensimmäinen täydenalamäkipyörän ja sähkömoottorin yhdistämä pyörämalli, eli jo tuolta vajaan 10v. takaa.
Muutenkin noita vaihtoehtoja kyseistä pyörmallia löytyy muutamaltakin valmistajalta, mutta ikinä eivät ole isommin itseään "läpilyöneet" kun ovat kuitenkin järkevä vaihtoehto vain näiden hissikeskusten ulkopuolisiin alamäkiajoihin.
Lihasheikkousmies ei ole varmaan koskaan nähnyt alamäkipyöräilyä.
Arvatenkaan kunto ei riittäisi siihen hommaan, kuten ei monella muullakaan taviksella.
Moottori ja akku myös lisää painoa mitä auttaa vauhdissa alaspäin mennessä ja kuskinkaan ei tarvi huippukuntoinen olla vaan mitä pontsompi niin sen kovempaa menee alaspäin.
Olipa tuossa paha valhe.
Pyörä (ja kuski) kun ei alamäkiajossa(kaan) mene vain ja ainoastaan alaspäin vaan radassa on mutkia (ja monasti todella tiukkoja), hyppyjä (mahdollisesti myös pieniä kumpareita nousua) yms. missä ajokaluston painosta on haittaa joten ihan turha sanoa että painosta olisi hyötyä todellakaan.
Sanotaan ennemminkin niin että alamäkipyöräily on laji jossa pyörän paino itsessään ei ole niin kriittisessä asemassa kuin joissakin muissa polkupyörälajeissa.
Yksittäisen suorituksen kesto ei ole kuin "joitakin minuutteja" (radoista kiinni, esim. alpeilla on ratoja joiden läpiajaminen saattaa kestää useimmankinkin kymmenen minuuttia, mutta ne ovat huomattavassa vähemmistössä).
Alamäkiajo on laji jossa pitkäaikaiset kestävyysominaisuudet eivät ole niin tärkessä roolissa (paitsi jos ajat useita suorituksia putkeen) kuin monessa muussa pyöräilyn lajissa, vaan alamäkiajossa lyhyempiaikaiset voimaominaisuudet (etenkin vielä nimenomaan keski ja ylävartalon) sekä ajotekniikan osaaminen ovat korostuneessa osassa ajosuoritusta.
Alamäkipyöräily vs. maantiepyöräily on hyvin verrattavissa vaikkapa laskettelun suurpujettelun ja sitten pitkänmatkanhiihdon väliseen eroon. Molemmissa on samankaltaiset välineen (sukset/sauvat vs. polkupyörät) mutta niiden erot ovat hyvin isot ja ne ovat tarkoitetut juurikin siihen tehtävään missä niitä käytettään, samoin molempia lajeja harrastavien henkilöiden fyysiset "vaatimukset" ovat hyvin erilaisia. Sama asia on pyöräily vs. alamäkipyöräily.
Ja nuo alamäkipyörät itsessään eivät ole mitään varsinaisia "keijukaisia" (koska kestävyys vaatimukset ovat käytännössä kovemmat kuin oikeastaan missään muussa pyöräilyn lajissa), Kevyimmät alamäkipyöräilyn maailman Cup:a kiertävien ajajien (ovat kyseisen lajin ammattilaisia ja heillä on isolla osalla ns."tehdastiimit" taustalla) pyörät ovat siellä noin 16kg tietämillä ja painavimmat pyörät ovat siellä 21kg. paikkeilla. Alamäkipyöräilyhän on siitä mielenkiintoinen laji että siellä näkee pyörissä hyvinkin erilaisia toteutustapoja tehdä "nopea alamäkipyörä" kun taas vaikkapa maantiepyörien puolella kaikkien kilpatallien pyörät vaikuttavat pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta paljolti samoilta.