Lainauksia YLE Mot: "isä, poika ja paha henki"
"Kristinuskoa rienaava kansallissosialistinen Saksa sai suomalaiselta papistolta pääosin kannatusta. Jokisipilä ja Könönen kirjoittavat, että yhtenä syynä tähän oli valkoisen Suomen kirkollisten piirien kiitollisuus Saksan vuonna 1918 antamasta sotilaallisesta avusta. Liittolaisuus Saksan kanssa otettiin siis ainakin poliittisesti aktiivisten pappien keskuudessa vastaan tyytyväisin mielin.
Ja vaikka ensi ajattelemalla antikristillisellä natsi-Saksalla ja kristillisillä papeilla ei olettaisi olevan mitään yhteistä, oli bolsevismin vastustaminen sekä natseille että suomalaisille papeille sydäntä lähellä. Äärioikeistolaisuuskaan ei ollut vieras aatemaailma, sillä Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustajista huomattava määrä oli pappeja ja pappeja oli kuulunut myös Lapuan liikkeeseen.
Jopa natsi-Saksan juutalaisvainot saivat tukea Suomen papistolta, Jokisipilä ja Könönen muistuttavat: "Kotimaa -lehti antoi täyden tukensa uudelle Saksalle ja hyväksyi myös juutalaisten oikeuksien rajoittamisen, mitä se vuonna 2005 heräsi pyytämään julkisesti anteeksi."
Piispa Theodor Heckel oli keskeinen hahmo Saksan ja Suomen kirkollisen yhteistyön syntymisessä. Hänen tehtävänsä oli uskotella Suomen kirkolle, että kristinusko ja natsismi on mahdollista yhdistää. Natsit olivat perustaneet oman kirkollisen peitejärjestönsä "Glaubensbewegung Deutsche Christen", jota Jokisipilän ja Könösen mukaan erityisesti IKL:n kansallismielinen papisto ihaili.
Luther-kortilla Heckel sai luotua henkilökohtaiset suhteet kirkon johtoon, esimerkiksi Kokoomuksen Paavo Virkkuseen. Ja vaikka moni suomalainen epäilikin Heckelin teorioita, perustettiin Luther-Agricola -seura, jonka jäsenyydestä ei oikein ilennyt kieltäytyä.
Mutta miten sitten selitettiin, että pakanallisiin mytologioihin sekä johtajakulttiin pohjaava natsismi ja kristinusko eivät olleet keskenään ristiriidassa?
Yksinkertaista: Jeesus oli arjalainen!
Ja voimakas sankarihahmo tietenkin! Ei mikään ristillä riutuva nöyryytetty luuseri.
Ja kun vielä juutalainen Vanha Testamentti saatiin poistettua Raamatusta (eihän juutalaiset voineet olla Jumalan valittu kansa), oli natsimielinen kristinusko pihtisynnytetty."
"Kristinuskoa rienaava kansallissosialistinen Saksa sai suomalaiselta papistolta pääosin kannatusta. Jokisipilä ja Könönen kirjoittavat, että yhtenä syynä tähän oli valkoisen Suomen kirkollisten piirien kiitollisuus Saksan vuonna 1918 antamasta sotilaallisesta avusta. Liittolaisuus Saksan kanssa otettiin siis ainakin poliittisesti aktiivisten pappien keskuudessa vastaan tyytyväisin mielin.
Ja vaikka ensi ajattelemalla antikristillisellä natsi-Saksalla ja kristillisillä papeilla ei olettaisi olevan mitään yhteistä, oli bolsevismin vastustaminen sekä natseille että suomalaisille papeille sydäntä lähellä. Äärioikeistolaisuuskaan ei ollut vieras aatemaailma, sillä Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustajista huomattava määrä oli pappeja ja pappeja oli kuulunut myös Lapuan liikkeeseen.
Jopa natsi-Saksan juutalaisvainot saivat tukea Suomen papistolta, Jokisipilä ja Könönen muistuttavat: "Kotimaa -lehti antoi täyden tukensa uudelle Saksalle ja hyväksyi myös juutalaisten oikeuksien rajoittamisen, mitä se vuonna 2005 heräsi pyytämään julkisesti anteeksi."
Piispa Theodor Heckel oli keskeinen hahmo Saksan ja Suomen kirkollisen yhteistyön syntymisessä. Hänen tehtävänsä oli uskotella Suomen kirkolle, että kristinusko ja natsismi on mahdollista yhdistää. Natsit olivat perustaneet oman kirkollisen peitejärjestönsä "Glaubensbewegung Deutsche Christen", jota Jokisipilän ja Könösen mukaan erityisesti IKL:n kansallismielinen papisto ihaili.
Luther-kortilla Heckel sai luotua henkilökohtaiset suhteet kirkon johtoon, esimerkiksi Kokoomuksen Paavo Virkkuseen. Ja vaikka moni suomalainen epäilikin Heckelin teorioita, perustettiin Luther-Agricola -seura, jonka jäsenyydestä ei oikein ilennyt kieltäytyä.
Mutta miten sitten selitettiin, että pakanallisiin mytologioihin sekä johtajakulttiin pohjaava natsismi ja kristinusko eivät olleet keskenään ristiriidassa?
Yksinkertaista: Jeesus oli arjalainen!
Ja voimakas sankarihahmo tietenkin! Ei mikään ristillä riutuva nöyryytetty luuseri.
Ja kun vielä juutalainen Vanha Testamentti saatiin poistettua Raamatusta (eihän juutalaiset voineet olla Jumalan valittu kansa), oli natsimielinen kristinusko pihtisynnytetty."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi. Varmaan osa tuosta ihan tottakin. Bolshevismin pelko oli niin suurta. Kuitenkin uskon, että yhteys olisi ollut parempi ja arvostus myös, jos Saksa olisi jatkanut demokratian tiellä. Ei natsi-Saksa oikein muuttanut mitään, vaan Suomella oli historiallista sympatiaa ja yhteistyötä Saksan kanssa jo paljon ennen natsi-Saksan syntyä.
Varmasti natsi-Saksa näyttäytyi Suomelle siinä mielessä positiivisesti, että haluttiin saada vanhat rajat palautettua, eikä ilman Saksaa se näyttänyt millään tavalla mahdolliselta.
Toki viime sodissa sitten mentiin vanhojen rajojen ylikin, mutta se johtui taas siitä, että Itä-Karjalassa oli enemmistönä suomensukuiset kansat ja haluttii neuvotteluvaltti siinä tapauksessa, että rauha Neuvostoliiton kanssa aikanaan jouduttaisiin neuvottelemaan. Kaikkiin oli siis varauduttu. Kuitenkaan Mannerheim ei suostunut osallistumaan esim. silloisen Leningradin piirittämiseen, eikä hyökkäämään Saksan rinnalla sen pitemmälle, kun Suomen kannalta oli järkevää.
Kyllä juutalaisvihaa ja julmaa diktatuuria kammoksuttiin myös hyvin yleisesti. Ei Suomen papisto halunnut kieltää Vanhan Testamentin sanomaa Jumalan omaisuuskansasta, jota oli siunattava. Mannerheim ei ymmärtänyt ollenkaan natsien vainoa juutalaisia kohtaan. Hän kieltäytyin ankarasti Himlerin vaatimukseen luovuttaa juutalaiset sotilaat perheineen natseille.
Maailma oli tuolloin paha. Suomi oli miehitysuhan alla ja puoli oli valittava. Valinta sinänsä oli oikea, koska Suomi säilytti itsenäisyyden ja Saksakin on todella juutalaismyönteinen demokratia ja oikeusvaltio jälleen.
Venäjä edelleen maksaa kovaa hintaa neuvostomenneisyydestään, kun siellä ei ollenkaan saada kunnollista valtiota aikaan edelleenkään. Toivottavasti joskus saadaan.
Kaikkea hyvää!