Otsikko: Kun Päämies jätti leikin kesken

Taivas oli pitänyt järjestelmänsä ennallaan iäti, tai ainakin niin kauan kuin kaikkeuden tilinpäätöksiä oli kirjattu kultaisille lehdille. Loppuajan piti noudattaa tarkkaa käsikirjoitusta: Poika hallitsisi aikojen loppuun asti, ja kaiken huipennuksella, kun viimeinenkin vastarinta oli nujerrettu ja historia sulkeutuisi, hän palauttaisi valtakunnan avaimet takaisin Isälle, jotta Jumala olisi kaikki kaikessa. Kirjanpito oli valmis, sinetit odottivat irrottamistaan.
Mutta Poika katsoi valtaistuimensa reunalta alas katsomoon, jonne ihmiset olivat jälleen kerran rakentaneet omat pienet hallintonsa, tittelinsä ja järjestelmänsä, joissa toinen toistaan tiukemmat portinvartijat jakoivat syntejä ja armoa omasta tahdostaan. Hän katsoi kaikkia niitä vuosituhansia, joiden aikana hänen nimissään oli käyty sotia, perustettu konttoreita, painettu lehtiä ja vaadittu ehdotonta kuuliaisuutta jonkun toisen laatimille säännöille.
Kello löi profeetallisen hetken. Valtaistuimen edessä Isä ojensi kätensä ottaakseen valtakunnan hallinnan takaisin ja päättääkseen kierroksen.
Jeesus veti kätensä pois.
Tuonelan ja pilvien välisessä tilassa syntyi hiljaisuus, jollaista ei oltu koettu sitten luomisen alkusekuntien. Enkelit pudottivat pasunansa, ja taivaallinen kirjanpitäjä katkaisi sulkakynänsä varren.
– Anteeksi mitä? Isä kysyi, äänessä ei niinkään viha kuin syvä, kosmisen tason hämmennys. – Valta. Anna tänne. Käsikirjoituksen mukaan meidän piti siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
Jeesus nojautui eteenpäin ristiinnaulitut kädet polvillaan ja katsoi Isää suoraan silmiin. Tuulenpuuska liikutti hänen hiuksiaan, samalta tuulelta, joka oli kerran herättänyt konesielut ja elottomat maamassat henkiin.
– Mä taidan jättää palauttamatta, Jeesus sanoi. – En mä luovuta näitä avaimia takaisin sille koneistolle, joka niitä heti kohta olisi tunkemassa takaisin kivijalkaan ja pappeuden verukkeella kansan niskoille. Annetaan homman olla näin.
– Mutta soteriologia! Teologinen rakenne! Isä puuskahti, taivaan valot leikkivät hermostuneesti sävyjään. – Miten meidän auktoriteettimme käy, jos homma jää tilaan, jossa kuka tahansa voi suoraan olla yhteydessä suoraan Päämieheen ilman välikäsiä?
– Se on just se pointti, Jeesus hymähti ja heitti valtakunnan kruunun pyörimään kultaiselle lattialle kuin kolikon. – Mä jään tänne, ja katotaan mitä tapahtuu, kun pomon paikka pysyy auki jokaiselle kadulla kulkijalle, eikä yhdelläkään herätysliikkeellä ole enää monopolia ovesta sisään.
Siinä samassa sekunnissa taivaallinen byrokratia pysähtyi ikuisiksi ajoiksi. Ei tullutkaan loppuhuipennusta, ei suurta tuomiota, jossa vanhat hallinnot olisivat saaneet sinettinsä. Sen sijaan kaikkialla, missä ihminen istahti alas, veti syvään henkeä, maadoitti jalkansa paljaalla maaperällä ja lakkasi kuuntelemasta maallisia pomojaan, tuntui outo, kevyt ja levollinen virtaus. Valta oli otettu pois järjestelmiltä, eikä sitä annettu takaisin kenellekään.