Metsäveli jälleen, yleisön pyynnöstä huolimatta, nyt on aikomus nillittää
iltalehden sekoilevaa artikkelia vastaan ja vähän oikoa pöllämystynyttä
"akkutohtoriakin"
Donut asiaa olen selvitellyt laajasti linkin keskustelussa:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19331696/donut-kenno-toimii
VTT kun meni ja vahvisti Donut porukan väitteet 400 wattitunnin kapasiteetistä
kiloa kohti ja pani vähän paremmaksikin.
Tämä otti ankarasti pattiin kriitikoita ja huijariväitteitä heitellyttä väkeä.
Iltalehti ensin selostaa testin jokseenkin oikein ja jatkossa kysyy lisää
akkutohtori Heiskalta.
Heiska ei selvästikään ole ehtinyt miettiä asiaa mutta jotain pitäisi
vastata ja hatelikko heiluu.
Heiska myöntää että VTT on mitannut oikein ja kennon kapasiteetti on
huippuluokkaa.
Hatelikko heiluu heti kun Heiska sanelee että saman akun tulisi näyttää
toteen kaikki muutkin Donut porukan väitteet.
Miksi ihmeessä, - donut hemmo kun lausuu että kennoa oli hieman viritetty,
vaikka muuten sen kemia on sama kuin kaikilla V1 tyypin kennoilla.
Nyt testattiin vain 0,1 C tasoisesti, mikä on juuri oikea lataus-purkaus
taso kun halutaan selvittää tarkasti kennon kapasiteetti.
Moni voi tuota väheksyä, mutta esimerkiksi metsäveljen sähkömopoauto
kulkee tasaisella 40 kmt vauhtia oman LFP akkunsa kapasiteetistä 0,2 C
tason virralla.
Nyt testattu kenno toki kykenee suurempiin C arvoihin, mutta menettää
sitten hieman kapasiteetistaan, - niinkuin kaikki planeetan muutkin kennot.
Toinen ihmetyksen aihe on erään donut kennon purkaminen ja sen olevan
todistetusti Solid state, eli kiinteän elektrolyytin omaava peli, - lisäksi
toiminnaltaan bipolaarinen niinkuin metsäveljen elektrolyysikenno
muinaisella 80 luvulla, - siitäkin sai merkillisiä mittaustuloksia.
Eli akkutohori ei tajua bipolaarisen kennon toiminnan luonnetta, mutta
metsäveli tajuaa onnellisen sattuman ansiosta ja päättelee loput itse.
Akkutohtori avaa ongelman täysin oikein:
"Toinen ongelma löytyy avatusta kennosta. Donut Labin mukaan naulatestin
kenno oli täyteen ladattu, ja sen jännite oli noin 12 volttia.
Purkukuvista näkyy, että sisällä on pino, karkeasti 8–12 kerrosta
päällekkäin, jolloin yhden kerroksen jännitteeksi jää noin 1–1,5 volttia.
Lisää että tavallisen kennon jännite tulisi olla päälle 4 volttia.
Ongelman selitys on että kennon sisällä olevat osakennot ainoastaan
polarisoituvat tuon verran, - ei ole kyseessä mikään oikea kennojännite.
Sen voisi teoriassa toki mitatakin, mutta käytännön syyt estävät, - ellei
kennoa valmisteta tarkoitusta varten.
Selitystä voisi jatkaa huomauttamalla että tällainen osakenno yrittää
sekä latautua että purkautua samaan aikaan, koska siihen liittyvät toiset
osakennot ovat toisessa potentiaalissa ja vetävät jännitettä eri suuntiin.
Siinä on siis kolmen osapuolen "triangeli draama" , kaikki osapuolet
näennäisesti häviävät.
Kokonaisuus ei häviä vähääkään, vaan osakennot lisäävät kennon mitattua
jännitettä oman polarisaationsa verran.
Nytpä metsäveli menee latautumaan unten maille mutta lupa lisää selitystä
bipolaarisuuden suurista ja vallan kumouksellisista eduista-
iltalehden sekoilevaa artikkelia vastaan ja vähän oikoa pöllämystynyttä
"akkutohtoriakin"
Donut asiaa olen selvitellyt laajasti linkin keskustelussa:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19331696/donut-kenno-toimii
VTT kun meni ja vahvisti Donut porukan väitteet 400 wattitunnin kapasiteetistä
kiloa kohti ja pani vähän paremmaksikin.
Tämä otti ankarasti pattiin kriitikoita ja huijariväitteitä heitellyttä väkeä.
Iltalehti ensin selostaa testin jokseenkin oikein ja jatkossa kysyy lisää
akkutohtori Heiskalta.
Heiska ei selvästikään ole ehtinyt miettiä asiaa mutta jotain pitäisi
vastata ja hatelikko heiluu.
Heiska myöntää että VTT on mitannut oikein ja kennon kapasiteetti on
huippuluokkaa.
Hatelikko heiluu heti kun Heiska sanelee että saman akun tulisi näyttää
toteen kaikki muutkin Donut porukan väitteet.
Miksi ihmeessä, - donut hemmo kun lausuu että kennoa oli hieman viritetty,
vaikka muuten sen kemia on sama kuin kaikilla V1 tyypin kennoilla.
Nyt testattiin vain 0,1 C tasoisesti, mikä on juuri oikea lataus-purkaus
taso kun halutaan selvittää tarkasti kennon kapasiteetti.
Moni voi tuota väheksyä, mutta esimerkiksi metsäveljen sähkömopoauto
kulkee tasaisella 40 kmt vauhtia oman LFP akkunsa kapasiteetistä 0,2 C
tason virralla.
Nyt testattu kenno toki kykenee suurempiin C arvoihin, mutta menettää
sitten hieman kapasiteetistaan, - niinkuin kaikki planeetan muutkin kennot.
Toinen ihmetyksen aihe on erään donut kennon purkaminen ja sen olevan
todistetusti Solid state, eli kiinteän elektrolyytin omaava peli, - lisäksi
toiminnaltaan bipolaarinen niinkuin metsäveljen elektrolyysikenno
muinaisella 80 luvulla, - siitäkin sai merkillisiä mittaustuloksia.
Eli akkutohori ei tajua bipolaarisen kennon toiminnan luonnetta, mutta
metsäveli tajuaa onnellisen sattuman ansiosta ja päättelee loput itse.
Akkutohtori avaa ongelman täysin oikein:
"Toinen ongelma löytyy avatusta kennosta. Donut Labin mukaan naulatestin
kenno oli täyteen ladattu, ja sen jännite oli noin 12 volttia.
Purkukuvista näkyy, että sisällä on pino, karkeasti 8–12 kerrosta
päällekkäin, jolloin yhden kerroksen jännitteeksi jää noin 1–1,5 volttia.
Lisää että tavallisen kennon jännite tulisi olla päälle 4 volttia.
Ongelman selitys on että kennon sisällä olevat osakennot ainoastaan
polarisoituvat tuon verran, - ei ole kyseessä mikään oikea kennojännite.
Sen voisi teoriassa toki mitatakin, mutta käytännön syyt estävät, - ellei
kennoa valmisteta tarkoitusta varten.
Selitystä voisi jatkaa huomauttamalla että tällainen osakenno yrittää
sekä latautua että purkautua samaan aikaan, koska siihen liittyvät toiset
osakennot ovat toisessa potentiaalissa ja vetävät jännitettä eri suuntiin.
Siinä on siis kolmen osapuolen "triangeli draama" , kaikki osapuolet
näennäisesti häviävät.
Kokonaisuus ei häviä vähääkään, vaan osakennot lisäävät kennon mitattua
jännitettä oman polarisaationsa verran.
Nytpä metsäveli menee latautumaan unten maille mutta lupa lisää selitystä
bipolaarisuuden suurista ja vallan kumouksellisista eduista-
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jatketaan iltalehden artikkelin parissa, eli metsäveli selittää mitä
vikaa siitä ja akkutohtorin lausunnoista löytyy:
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/c0850940-335a-4147-b5ca-197b521c7349
Heiska valittaa että testejä on tehty erinäköisillä kennoilla, josta
seuraisi sitä ja tätä, - saattaapa seurata mutta mitä sitten ?- eipä
mitään merkittävää.
Seuraavaksi kommentoidaan avattua kennoa, ja kompastutaan bipolaarisen
kennon poikkeavaan tapaan toimia, - häätyy väittämään että sellaista
kemiaa ei tunneta jolla kyseinen rakenne tuottaisi 400 wattituntia
kiloa kohti.
Tämä perustuu Heiskan oikeaan havaintoon, jonka mukaan avatussa kennossa
pinoon ladottu 8-12 kerrosta päällekkäin, jolloin yhden kerroksen
jännitteeksi tulee 1-1,5 volttia.
Tästä jatketaan laskemalla asiaa kuten lasketaan ei-bipolaarisia kennoja.
Eli jännite kertaa kapasiteetti, ja saadaan kennon energiasisältö,
-kapasiteetti on tässä huono ilmaisu, parempi on ampeerituntien määrä.
Eipä asiaa noin lasketa, ja metsäveli kertoo miksi ei.
Mainitsin tuossa ylempänä bipolaarisesta elektrolyyseristä jolla
muinoin 80 luvulla tein vedestä vetykaasua suuren vetypallon täytteeksi.
Siinä oli 8 kappaletta kennoja bipolaarisessa asetelmassa.
Niiden läpi meni yhteinen noin 60 ampeerin tasavirta jonka jännite oli
noin 22 volttia.
Elektrolyyserin tuottama vetymäärä vastasi 8 kertaisesti yhden osakennon
tuottamaa määrää.
Elekrolyyseri ei eroa paljon bipolaarisesta akusta, - itse asiassa se
toimi lyhyen aikaa akkunakin kun irrotti syöttöjohdot ja liitti napoihin
"dremel" tyyppisen hiomakoneen, - hirmu kierrokset vinkaisi dremel riepu.
Oikea tapa laskea on kertoa bipolaarisesta kennosta ulos saadut ampeerit
"osakennojen" lukumäärällä, ja saatu mahtikokoinen ampeerimäärä kerrotaan
kennon jännitteellä.
Yliluonnolliselta näyttänyt kemia palautuu varsin normaaliksi.
Seuraava Heiskan ihmetys on piikillä puhkaistun kennon puuttuva piikki
lämpötilasta, joka olisi seurausta kennon oikosulusta.
Tämä hääti Heiskan päättelemään vilunkia, eli että kennossa ei ollut
puhtia juuri lainkaan, - Heiska lataa että vain murto-osa luvatusta
energiasta oli kennon sisältönä.
Tutkimusraportista löytyy kuitenkin tarkemmin katsoen puuttuva osuus
lämmöksi purkautuneesta energiasta, eli Heiska antoi pikaistuksessa
väärän lausunnon.
Ensin hieman pienestä kommelluksesta naulatestin suorituksessa.
Siinä oli tarkoitus lävistää kenno ja vetää naula ulos tunnin kuluttua.
Sepä ei onnistunutkaan, vaan naula oli juuttunut kiinteään kennoon
siksi tiukasti että se irtosi ulosvetäjästä kokonaan.
Testaajat eivät tohtineet avata kokeilukaappia, vaan jättivän naulan
yön yli paikalleen.
Kokeilukaapin lämpötilaa seurattiin edelleen, ja kennon hitaasti
purkautuva energia piti siitä mitatun lämmön lähes 1 astetta kaapin
lämpötilaa korkeammalla tasolla.
Eli kenno oli täyteen ladattu niinkuin donut porukka kertoi.
Mitäpä muuta raportista löytyy?
Raportin sivulta 20. löytyy lävistyksen aiheuttamat muutokset kennossa.
Kennon 14 voltin jännite putosi välittömästi tikkana alas,- aiheuttaen
vain vajaan 1 asteen lämpötilapiikin.
Tämähän se antoi Heiskalle väärän signaalin vilungin läsnäolosta.
Eli päätelmä oli että koska jännite putosi nollaan, - oli koko energia
purkautunut,
Näin ei ollut, josta löytyy todiste sivulta 21. , jossa näkyy yön yli
mitattu lämpötila sekä nollaksi pudonnut kennon jännite.
Kuvaajan alla tarkennetaan että lämpötila oli mitattu kennosta.
Kuvaajan käyrä näyttää hieman alle 1 asteen nousua, joka säilyi 16
tunnin ajan, eli kennossa syntyi lämpöä josta osa siirtyi pois
säteilyn ja konvektion kautta, mutta silti kennon lämpötila pysyi
koholla.
Tähän löytyy selitys, jota en kuitenkaan kerro.
Menee liian lähelle donut porukan salaisuutena pitämiä seikkoja, ja
kannatuksen vuoksi en asiaa avaa, - kyllä se sieltä jossain vaiheessa
kerrotaan.
Nytpä metsäveli siirtyy "viljan hinnat nousussa" keskusteluun, ja
selitys bipolaarisen kennon keveyden ja sen energiasisällön suuruuden
syistä jää pois.
Pois jää myös selitys miksi puhkaistun kennon jännite pompsahti
päälle kolmeen volttiin heti kun piikki vedettiin siitä ulos, ja
miksi kennon lämpötila lakkasi nousemasta.
Kyllä kemia on lystiä !
Kaikista pitkistä teksteistäsi huolimatta ei ole mitään todistetta, että Donut Lab on tuottanut yhtäkään toimivaa akkua ja todennäköisesti Donut Labilla ei ole akkutehdasta. Jo nyt Donut Lab on siirrellyt julkaisujaan tulevaisuuteen ja tuskin Donut Lab tänäkään vuonna tekee mitään.
Mitä kauemmin menee aikaa niin sitä varmempaa on että Donut Lab on huijariyritys. Tämä akku on samaa huijausta kuin supertekoäly jonka Marko Lehtimäki valehteli keksineensä. Tuota tekoälyäkään ei ollut olemassa.
Itse en antaisi euroakaan tälle yritykselle enkä tilaisi yhtäkään yrityksen tuotetta.
Jossain vaiheessa sankka epäilys ylittää uskomisen rajan ja muuttuu
uskonkappaleeksi.
Jos nyt kokeeksi heittäytyy mukaan suurta suosiota nauttivaan
epäilyyn, niin mitäpä kaikkea siinä touhussa pitää uskoa ?
Ainakin VTT:n testaamaa, ja peräti poikkeuksellisia tuloksia omaavaa
akkukennoa pitää uskoa joko olemattomaksi taikka ainakin jonkun
tuntemattoman ja jostain kummallisesta syystä piileskelevän tahon tekemäksi.
Mitkähän noiden henkimaailman jehujen tapaisten hemmojen
motiivit mahtaisivat olla ? Mitä hyötyä ne hakisivat toiminnallaan?
Empä keksi mitään järjellistä.
Jos Donut Lab porukka on teettänyt kokeilukennoja muualla, niin
mitä sitten?
Kennojen ominaisuudet ovat silti testien mukaan loistavia ja selkeästi
akkukemian huippua.
Joku saattaa syyttää metsäveljeä perusteettomasta uskomisesta
donut kennon ominaisuuksiin, mutta empä tuota pysty näkemään.
Akkukemian pitkäaikaisen seuraamisen aikana on kasvanut tiedon
painolasti, joka estää varsinaisen uskomisen, mutta antaa vapauden
ymmärtää uusia kemiallisia mahdollisuuksia, joista donut kennon
toimintaperiaate on yksi esimerkki.
Voin vallan hyvin olla väärässäkin arveluissani, mutta oma ilonsa
löytyy siitäkin jos lopulta toisenlainen totuus paljastuu.
Tässä vaiheessa pidän donut kennoa todellisena edistysaskelena
akkukemiassa ja myös käytännön ja sovellutusten puolella.
Mitä sitten tulee aikataulujen pettämiseen keskittyvään riekkumiseen,
niin pidän sitä todellisuudesta vieraantuneiden halpana huvina.
Tässä maailmassa sattuu ja tapahtuu, eikä täysin uuden akkukennon
kehittäminen ole poikkeus.
Suuri ja mahtikokoinen poikkeus olisi jos kaikki menisi niinkuin on
suunniteltu.
Nythän vasta on edistytty seuraavan ja parannetun kennotyypin
testaukseen ja sen tuotannon ylösajoon .
Toivottavasti onnistuu ilman suurempia esteitä.
Ulisija kertoo: "Mitä kauemmin menee aikaa niin sitä varmempaa on että Donut Lab on huijariyritys."
Donut Lab julkaisi uuden Intertekin tutkimuksen. Kiinteän olomuodon bipolaarisessa akkukennossa ei ole litiumia eikä natriumia.
Ulisija jatkaa: "Itse en antaisi euroakaan tälle yritykselle enkä tilaisi yhtäkään yrityksen tuotetta."
Eli kaikki voittavat. Kukaan ei voisi hyötyä sinun, työttömän sairaseläkeläisen, pikkupennosista. Wincapitassa sait jo ihan liian pahasti näpeillesi ja menetit koko vappusatasesi.
Jatketaan donut kennon keveyden syiden selvittämisellä.
Tavallisissa litium -ionia käyttävissä kennoissa on paljon muuta
kuin itse varausta säilyttävää rakennetta, - se muu on välttämätöntä
painolastia.
Otetaan esimerkiksi yleisimmin käytetty NMC tyyppi, - muiden LCO,
LMO ja LFP tyyppien materiaalien painot eivät kovin paljon poikkea.
Virrankerääjinä toimivista metalleista kuparifolion osuus on 7 %.
alumiinifoliota löytyy 18 %, - eli metallit yhteensä 25 % kennon
painosta.
Nestemäisen elektrolyytin osuus on 17 % , - jonka sisältämä "suola"
painaa 1% osuuden.
Anodin ja katodin erillään pitävä keraaminen erotin painaa noin 3 %
Kuorirakenteen muovit painavat 6 % verran
Nämä eivät osallistu varauksen säilyttämiseen käytännössä lainkaan,
-paitsi elektrolyytti joka polarisoituminen kasvaa ladattaessa ja
osallistuu hieman energian säilömiseen.
Varsinaisen latauksella säilötyn energian säilyttäminen on anodin
ja katodin yhtespelin varassa.
Anodin osuus on 17 % kennon painosta ja katodin 31 % , - nämä
yhteensä 48 % , - eli lähes puolet kennon painosta.
Entä litiumin paino ? , - se on mukana katodin painossa.
Melkein puolet painosta on painolastia, jota lisää kennon tehdaslataus, jossa kennon kapasiteetista tuhoutuu 10 - 30 % .
Siinä osa litiumista menetetään toimimattomaksi, elektrolyyttiä tuhoutuu, ja suurimpana miinuksena osa katodista muuttuu painolastiksi koska sen kapasiteettia ei jatkossa käytetä puuttuvan litiumin vuoksi.
Kaikki muutkin kennon komponentit jäävät tarpeettoman suuriksi, - jos verrataan tilannetta sellaiseen ihmekennoon jossa olisi vältetty
kokonaan "irreversible capacity loss" eli menetetty kapasiteetti.
Tässä kannattaa muistaa että litiumia käyttävien kennojen ikääntyminen vähentää kaiken aikaa kapasiteettia ja muita
kennon ominaisuuksia.
Vastaavasti kennon energiasisältö kiloa kohti laskien muuttuu kaiken
aikaa huonommaksi, - käytöstä poistetun kennon energiasisältö lähenee nollaa.
Donut kennon elektrolyytti on kiinteä, eikä näin voi mitenkään
tuhoutua ensimmäisessä latauksessa.
Jo tästä syystä saadaan 10-30 % etu, joka on suurin pikalatauksen
kestävissä kennoissa.
Kiinteitä ovat myös anodi ja katodi materiaalit, josta seuraa pieni
elektrolyytin määrä, - miten pieni on vielä tuntematonta.
Vaikka tuon tietäisin, en kertoisi.
Äskettäinen kennon purkaminen paljasti rakenteen josta seuraa suuri
säästö metallifolioiden osalta, - niitähän oli NMC kennoissa 25 %
osuus koko kennon painosta.
Bipolaarinen kenno tuottaa tässä hieman yli 20 % säästön, koska
osakennojen välillä ei tarvita metallia puuttuvan nestemäisen
elektrolyytin ansiosta.
Noin 5 % säästö tulee kennon kuorirakenteiden ja erottimien painosta.
Kennon energiasisältö tilavuutta kohti oli siksi hyvä että katodi
ja anodi osan paino ei ole kasvanut.
Kaikkiaan näistä kertyy erittäin suuri painonsäästö, - mutta yllä
oleva on vain summittainen asian haarukointi.
Voisi väittää 40-50 % luokkaa, mutta perustelu olisi pitkä ja ketä
kiinnostaa ?
Nyt VTT:n testaama arvo on jo huippuluokkaa, kennon huippurasittava kestotesti onnistui pudottamaan kapasiteettiä
vain 13 % , -testissä jonka tulosten perusteella Marko Lehtimäki kertoi kennon kestävän kovaa käyttöa 6000 latauskerran verran
ilman merkittävää kapasiteetin
menetystä.
Vähemmän rasittavassa käytössä 100 000 lataus-purkaus kertaa on
mahdollista saavuttaa.
Tällainen käyttö voisi olla aurinkosähkön varastointi päivällä, ja
purku yöllä, - sitten vaan odotusta 300 - 500 vuotta että saadaan
asia kaikille todistettua.
Käytännössä kennot kestää, - ja epäilijät vaikertavat vielä haudan
partaallakin että mitään ei olla todistettu.