Olen lähestulkoon ratkaissut avioero-ongelman. Noin yleisellä tasolla.
Avioeroahan hakee useammin nainen, harvemmin mies. Ja kuulemma naiset myöskin selviytyvät avioerosta miehiä paremmin. Heillä on sosiaalista kapasiteettia, he eivät jää yksin kotiin mököttämään, viinapullon kanssa seurustelemaan, vaan avautuvat ystävättärelle ja pääsevät näin asiasta helpommin yli. Naiselle myöskin on enempi ottajia, menee vaan naistentansseihin ja valitsee parhaan päältä. Mies taas ei kenellekään kelpaa, ellei sitten ole ihmemies. Varakas, pitkä ja mieluummin Dalai Laman kaltaisesti lempeänä hymyilevä empaatikko. Keskiverto suomalainen mies ei omenavatsansa ja ilmavaivojensa kanssa keskiverto suomalaisnaiselle kelpaa, sitä saa ihan rauhassa puristaa kaukosäädintä olohuoneessa ja vahdata Räikkösen keskeyttämisiä.
Voidaan toki yleistää, että lapset eivät miehelle merkitse niin paljoa kuin naiselle ja eron sattuessa lapset automaattisesti jäävätkin äidille, ellei äiti toisin päätä. Väitän kuitenkin, että keskimäärin miehille lapset ovat hyvin tärkeä asia elämässä ja erossa vittumaisinta onkin joutua eroon lapsistaan. Miehellä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta lapsia oman kattonsa alle saada, mikäli äiti niin päättää. Siispä mies menee yksiöön ja tapaa lapsia kaksi tuntia joka toinen viikko City Marketin parkkipaikalla, jos äiti niin päättää.
Mutta jos käytäntö olisikin se, että se joka erota haluaa, keräisi lusikkansa ja muuttaisi pois, passiivinen osapuoli jäisi lasten kanssa sinne kotiin entiseen malliin. Uskonpa, että erotilastot kaunistuisivat radikaalisti. Suhteet voisivat toki edelleen olla persiistä, mutta sille taas ei kukaan mitään mahda, en sulle luvannut mä ruusutarhaa.
Itse en ole eroamassa, näin lopuksi vaan todettakoon. En ainakaan tietääkseni.
Avioeroahan hakee useammin nainen, harvemmin mies. Ja kuulemma naiset myöskin selviytyvät avioerosta miehiä paremmin. Heillä on sosiaalista kapasiteettia, he eivät jää yksin kotiin mököttämään, viinapullon kanssa seurustelemaan, vaan avautuvat ystävättärelle ja pääsevät näin asiasta helpommin yli. Naiselle myöskin on enempi ottajia, menee vaan naistentansseihin ja valitsee parhaan päältä. Mies taas ei kenellekään kelpaa, ellei sitten ole ihmemies. Varakas, pitkä ja mieluummin Dalai Laman kaltaisesti lempeänä hymyilevä empaatikko. Keskiverto suomalainen mies ei omenavatsansa ja ilmavaivojensa kanssa keskiverto suomalaisnaiselle kelpaa, sitä saa ihan rauhassa puristaa kaukosäädintä olohuoneessa ja vahdata Räikkösen keskeyttämisiä.
Voidaan toki yleistää, että lapset eivät miehelle merkitse niin paljoa kuin naiselle ja eron sattuessa lapset automaattisesti jäävätkin äidille, ellei äiti toisin päätä. Väitän kuitenkin, että keskimäärin miehille lapset ovat hyvin tärkeä asia elämässä ja erossa vittumaisinta onkin joutua eroon lapsistaan. Miehellä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta lapsia oman kattonsa alle saada, mikäli äiti niin päättää. Siispä mies menee yksiöön ja tapaa lapsia kaksi tuntia joka toinen viikko City Marketin parkkipaikalla, jos äiti niin päättää.
Mutta jos käytäntö olisikin se, että se joka erota haluaa, keräisi lusikkansa ja muuttaisi pois, passiivinen osapuoli jäisi lasten kanssa sinne kotiin entiseen malliin. Uskonpa, että erotilastot kaunistuisivat radikaalisti. Suhteet voisivat toki edelleen olla persiistä, mutta sille taas ei kukaan mitään mahda, en sulle luvannut mä ruusutarhaa.
Itse en ole eroamassa, näin lopuksi vaan todettakoon. En ainakaan tietääkseni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ettei mene koskaan naimisiin.
Syy, miksi valtaosa naisista on eron alulle paneva osapuoli, johtuu siitä, että mies on pettänyt, juopotellut, laiminlyönyt lapsiaan ja perhettään. milloin ura, toiset naiset tms. menee kaiken edelle miehen elämässä eikä perhe-elämään panosteta, ennen kuin on liian myöhäistä, jos silloinkaan. Yleensä nämä tapaukset eivät edes tajua tehneensä mitään väärää. Tällaisia tapauksia on valtaosa eroista, joita tiedän. Tulee vaan mieleen, että moni ei asioita tajua ennen kuin saa omakohtaisia kokemuksia. T: eronnut yh
toisinkin päin on niin ku esim nainen pettää. tulee ero ilman mitään alkoholi tai väkivaltaongelmaa nii lapset määrätään äidin mukaan ku lähtee toisen matkaan niin kyllä siinäkin jotain mätää on!!
... ja taas lapsista puhutaan kuin videoista tai steroista ... kuka mitäkin SAA. Tai ettäkö häntä kuka lapset "saa" palkitaan sillä, tai toista rangaistaan ... ja sitten mietitään kuinka kohtuuttoman RANGAISTUS minulle lagetettiin kun en SAANUTKAAN lapsia.
KUUNNLELKAA nty hyvät ihmiset itseänne -- ajatelkaa jos osaatte.
Se kuka lasten lähivanhempi EI RIIPU siitä kuka jätti kenet ja mistä syystä, tahi miksi erottiin. Lasten huoltajuus määräytyy sen mukaan mikä lasten etu, kumman vanhemman luona heillä paras sinänsä vaikessa tilanteessa (ero). Tämän ei PITÄISI olla myöskään sukupuoliriippuvainen asia, isä voi hyvin olla lasten edun kannalta paras, mutta ei välttämättä (kuin ei äitikään välttämättä).
Se miten eron jälkeen vanhemmat järjestävät tapaamiset ja toistensa vanhemmuuden tukemisen on taitolaji, mutta ei lopulta vaikeata, jos ymmärtää ajatella tilannetta lastensa kannalta, eikä ryve katkeruudessaan ja yritä kostaa exälle keinoja kaihtamatta.
PS. ... ja teiiläkö lapset "määrättiin" äidin matkaan, tuohan tarkoittaa että kävitte oikeudessa huoltajuusriidan ... vai olikohan niin että SUOSTUIT tuohon järjestelyyn lastenvalvojalla. Ja jos suostut vastoin tahtoasi, niin siihenkin suomenkielessä on rumahko sana.... voi tätä vellihousujen ja valittajien maata... *huokaa*
viitsi pidempä selvitystä tehdä mut pääpiirteittäin se meni niin et oikeus määräsi,, mutta mutta,,mikäs se lasten etu oli kun missään en kuullut saatikka saanut mustaa valkoisella siittä mikä se lasten etu oli?? eli mikä oli se lasten etu että määrättiin äidille??kait se nyt jostain pitäis ilmetä??
... no jos teillä oli huoltajuuskiista, ja molemmat vaativat lasten lähihuoltajuutta (tai jopa yh:ta) oikeudessa, niin oletettavasti sosiaalihuolto on tehnyt ns. "olosuhdeselvityksen" missä selvitetään kumpi vanhemmista sopivampi ensisijaiseksi huoltajaksi.
Kyllä tuon selvityksen ja oikeuden päätöksen pitäisi olla sinullekin annettu ... kysypä perään.
ole kuule tehty mitään olosuhdeselvityksiä.. yhteishuoltoon määrätty mikä sinäänsä on vaan sanahirviö millä ei oo mitään virkaa!! muuta siihen ei ole mitään tietoa mikä se lasten oikeus oli et määrättiin äidille asumaan??? ei oo kuule tehty siihenkään mitää selvityksiä,,
Ensiksikin, onneksi olkoon ellet ole eroamassa tai eronnut ... pidä hyvä huoli syhteestanne, itsestäänselvyys se ei ole ... edes sinulle.
Toiseset onnittelut (joidenkin mielestä valittelut) siitä, että sait mut vastaamaan "ihmissuhdeavaukseen" ... ei oo oikein napannut pitkään aikaan. Mutta kirjoitit hyvin, joten tyhmä et ole.
Ja sitten vasta-argumentteihin.
Koska Suomessa moniavioisuus ei ole sallittua, niin kuinka on mahdollista että "kaikki" naiset löytävät uuden miehen, mutta "kaikki" miehet jäävät reppanoiksi peräkamarinpojiksi, joille "napsu maittaa" erossa? Tietääkseni kumpaakin sukupuolta syntyy jokseenkin sama määrä kustakin ikäluokasta. Ei toimi logiikkasi (eikä maahanmuuttaja miehiä nyt NIIN paljoa ole).
Lasten osalta en jaksa edes vaahdota tässä yhteydessä määräänsä enempää... MUTTA toki he merkitsevät miehelle erittäin paljon, toivottavasti myös sinulle. Tapaamiset voidaan sopia hyvinkin laajasti (esim 50/50 ajasta), ja äidin mielivaltaa vastaan oikeuksissa saa ihan asiallisia päätöksiä. Ihan niin mustavalkoinen tilanne ei ole kuin kuvasit ... mutta valitettavasti joskus joidenkin kohdalla kyllä realiteetti ja vääryys.
Upea ehdotuksesi sitten *hihittää*. Oletan että myös sinusta turpaan mätkivän miehen saisi jättää "nykykäytännön mukaisesti" (ja henkinen väkivalta samaan nippuun). Mutta entäpä jos rouva ei tahdokkaan lähteä, ja ehdottamasi "laki" voimassa ... kunhan käy vieraissa, sättii sinua, elää omaa elämäänsä ... ja kertoo ettei viitsi erota kun ei olisi hänen etunsa. Katsotaanko kummalta polla ensin hajoo ... ja sekös lasten etu?
Mietipä vielä... tai älä, kun ei edes kosketa sinua...
Meillä mies halusi eron ja muutti pois. Lapsia käy tapaamassa n. 1 h parikertaa viikossa, senkin ajan pelaa tietokoneella. Kun mies puhui omasta asunnosta ja uudesta työstään mainitsi hän heti että Et kai kuvittele että katson aina lapsia kun sinä olet iltavuorossa? Että niin, kaippa hänkin on sitten se mies joka valittaa ihmisille kun ei näe lapsia...
Olen itsekin miettinyt monesti samaa. Jos suhde muuten on ollut ihan ok (sehän ei naiselle koskaan riitä - elämässä kun pitää olla jännitystä!) eikä mies ole ollut mikään täysi hirviö ja nainen haluaa erota vain siksi ettei "oikein tiedä mitä todella haluaisi", niin kyllä naisen kuuluisi painua sinne minne ikinä mieli tekeekin mennä ja häipyä yhteisestä kodista, yksin. Vaikka sitten lainkirjaimen pakottamana. Ehkä siinä vaiheessa kun siellä pienessä yksiössä ilman lapsia hieman joutuu viettämään aikaa, saattaa ajatuksiin tulla jopa jotain järkeä. Naiset kun tuntuvat useimmiten ajattelevan vain ja ainoastaan, että se mikä heidät tekee onnelliseksi, on aina oikein. Ei se niin ole, joskus se mikä naisen itsensä tekee onnelliseksi saattaa turmella hyvin monen muun hänen läheisensä elämän. Mutta milloinkas nainen sitä ajattelee? Joskus olisi hyvä olla hieman vähemmän itsekäs.
... mutta se sinulle suotakoon...
... oletan että ihanne yhteiskunta jossa tahtoisit asua on ääri-islamilainen, siellä kun homma toimii juuri noin.
Juuri näin kävi myös meille! Mikään ei ex:lle riittänyt, perinteista "syytä" ei ollut mutta eroon oli päästävä. Nyt sitten asuu pienessä kaksiossa vuokralla, lapset halusivat jäädä kotiin ja vierailukerratkin äidin luona ovat harvenemassa, luulisi pistävän ajattelemaan kannattiko sittenkään .... Iän mukanaantuomien kriisien ei saisi antaa ohjata meitä tekemään näin isoja ja lopullisia päätöksiä. liian moni joutuu kärsimään.... turhaan. Toivottavasi ajatukset tässäkin tapauksessa palaavat ja hänkin herää huomaamaan mitä taakseen jätti.
Eiks ois pare et naiset, jotka lähtee, vietäs Saharaan ja miehet jotka lähtee vietäs Tiibettiin!