Mä oon niin väsynyt elämään

Kuoli korjaa aikanaan. Toivottavasti 10v. sisällä. Niin kauan toivon eläväni, että lapsilleni totuuden ehtisin kertomaan, mutta siihen on vielä vuosia.

Ja minä en ymmärrä ihmisiä, sekin vielä puuttuu!

Mä inhoan epäoikeudenmukaisuutta ja sitä että ihmiset ei omaa napaansa näe! Toisen viat kyllä! Itse näen koko kokonaisuuden toisen kanssa ollessa, mikä tilanne, kuka oikees ja kuka vääräs. Ja sen myös näen mikä olisi järkevin ja kaikkien kannalta tyydyttävin toimintamalli. Mut jos minä en edes tule kuulluksi. Hajottaa

Se on hirveä olo, kun ei tiedä minne tuskansa huutaa!!

Auttaa mitä

haluan vain miehen joka ymmärtää minua ja tehdään yhdessä rahaa

haluan olla kumppani ja rakastava ihana mussukka mutta ne pelkäävät minua

Tyhmille ihmisille on turha yrittää puhua järkeä päähän kun ei ne ymmärrä. Tyhmä ei näe kunnolla kuka on älykäs, mut älykäs taas näkee kuka on tyhmä. Tyhmä vaeltaa massan ja massan mielipiteitten mukaan. Tyhmällä on ennakkoluuloja toisen älykkyydestä, jos ihminen on heikommassa asemassa

Ja sit mua v tu tt aa todella se, et miehet rakastuu minuun helposti jostain syystä!! Vihaan sitä enkä
ole siitä ylpeä. Itse en ole helposti rakastuvaa sorttia. En tykkää olla parisuhteessa, se on taakka. Rakastan yksinäisyyttä, mut miehet eivät halua uskoa sitä, koska ovat tyhmiä. Ei usko mitä sanon, va in oh ar haista touhua. Kiusaavat sit vuosikausia, kun hävisivät pelin, eikä saaneet minua.

Pitäis siirtyy kai toiselle palstalle valittaa, nämä mun tunteet on niin moniulotteisia ei pelkästään ihmissuhteisiin liittyviä. Pitää kai alkaa penkoo netti, jos löytyis parempi paikka

Olet kuitenkn ihminen, mutta uskot rahan antavan sinulle tyydytyksen. Se on mahdotonta, koska ihminen ja tunteet eivät ole rakennettu rahan varaan, raha on ihmisen keksintö. Siksipä et tule lopulta rahan kanssa onnelliseksi vaan syöt ja juot itsesi todennäköisesti palloksi.

Mua vtuttaa olla tämmöinen koska olemukseltani olen lapsellinen ja sisältä huippuälykäs ja luova.. oon siks aika erikoinen. Olemukseni viestii ihan muuta, kuin älykkyyttä ja sisälläni suorastaan täräjää!!

Asioiden ratkaisu ja pohtiminen itsekseen on lempparihommaa. Oon huomannut et tajuan joitain asioita murto-osa sekunnissa, mitä ryhmärämä ei saa ratkaistua 20 vuodessa 😂

Mun pää heiluu aina puolelta toiselle kun oon lenkillä. Muut kävelee pää alas tai eteenpäin. Mun aivot hakee alintajuntaisesti koko ajan mihin tarttua, siksi pääni heiluu. Pyrin nykyään kuuntelee kirjoja kun oon lenkil, et pää ei koko ajan heiluisi ees taas. Voipi pia ampialanssit tulla hakee, jos kovin heiluttaa

Oon kaavoihin kangistuvq, ja jään kiinni vuosikausiksi asioihin joita haluan ratkoa ja keksiä uusia lähestymistapoja asioihin. Mulla on samaa kaavaa toistuvia rutiineja jotka eivät haittaa minua, vaan tuo arkeeni järjestystä. Jos arkeeni tulee jokin poikkeava tilanne ja rutiinit hajoaa, rutiinit pitää taas saada uudelleen vauhtiin ja se on ahdistavaa pyrkiä niihin ja löytää ne takaisk taas kaaoksen keskelle. Pääni on suorastaan kaaos ja maailmankin koen kuormittavana kaaoksena. Ihmissuhteissa en osaa roikkua henkisesti, vaan suhtaudun niihin ikäänkuin ulkopuolisena tulkitsijana, et mitähän tuo aikoo, miksi tuo ajattelee noin, eikä tuo ihminen ajattele ollenkaan välttämättä järkevästi. En osaa hypätä toisen tunteeseen mukaan, eikä toisten tunteet vie minua. Muut ihmiset on neutraalia minulle. Mutta osaan kyllä olla vakuuttava ja kovaääninen jutellessa ihmisille ja paahtaessani järkeä niittten päähän. Hyvin intensiivisesti suhtaudun asioihin.

Olen erittäin sotkuinen…. En ole köytännönihminen vaikka nekin työt sujuu halutessani kuin ammattilaiselta. Yksinkertaisest tehtävät eivät onnistu suunnitelmallisesti, koska toiminnanohjaus ei riiitä. En malta päästä kivoista asioista irti ja se vaatii valtavia ponnisteluja siirtyä kivoista ikäviin asioihin. ajattelen tehdessäni esim siivousta päässäni paljon monimutkaisia asioita. Hukkaan tavaroita, vaikka olen ostanut kymmenen hiuslenkkiä, seuraavana päivänä en löydä enää yhden yhtäkään. Minun pääni ei kertakaikkkiaan pysty rekisteröimään muistiin yksinkertaisia tehtäviä mitä olen jo suorittanut, sillä ne tapahtuu niin alitajuntaisesti, eli tehdessäni yksikertaista asiaa olen ajatellut monimutkaisempia asioita samalla ja se on vienyt tilaa siltä, että muistaisin minne esim. tavarani laitoin. Ei oo helppoo olla tämmöinen!

Mutta kaiken tämän keskellä olen todella herkkä
ja tunteellinen! Ärsykekynnykseni on todella matala, reagoin kaikkeen! Asiat mitkä oksettaa ne todella saa kehossa tuntemaan jonkinlaisen reagtion. Asiat joista tykkään todella intensiivisesti suhtaudun niihin, pakonnoimasta täydellisyyden tavoittelua niissä asioissa.

Ihmiset tulkitsee minua väärin. Se on p er see stä, jos on ennakkoluuloja ja joku pyrkii tulkitsee aikomuksiani ja hön tulkitsi ihan väärin. Mä kärsin minesti näissä tilanteissa!

Oon empaattinen eläimiä, vanhuksia lapsia ja vammaisia kohtaan. Kaikkia ihmisryhmiä joiden oikeuksia yhteiskunta vois polkea. Suorastaan lempiaihe vaahota tulemaan yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta ja ratkomaan parempia toimintamalleja huonojen tilalle. Miettimisen usein loppuu siihen , kun totean suomi on köyhä voi, voi!

Kärsin TIC oireita ja pakko-oireista juoskaaa miehet karkuun😆 hyi mikä vammainen…🤮

Aloitus on provo eikä kuvasta minun ajatusmaailmaani ollenkaan. Aloittaja esiintyy toisena.

Minä ymmärrän. Tuo ruokalista kertoo kaiken, ymmärrän, että suonet tukkeutuu. MOT.

Mistähän ne Einsteinit ja shaherpahherit kärsi?

Tämä paikka ei ole kovin älykäs, miksi olet täällä?