Satu meni saunaan ja sanoi et on kuumaa

Kesää 2026 leimasivat erittäin voimakkaat helteet Länsi-Euroopassa, ja alueella kesä-elokuu olikin laajasti ennätyslämmin. Useissa maissa mitattiin ensimmäistä kertaa 41–42 asteen ylittäviä lämpötiloja. Keski-Euroopassa jokien vedenpinnat laskivat paikoin ennätyksellisen alas, ja Länsi-Eurooppaa koettelivat laajat maastopalot. Vastaavasti meillä Suomessa ja Fennoskandiassa kesä oli lämpötiloiltaan melko tavanomainen eikä pitkittyneitä, edellisvuosien kaltaisia helleaaltoja nähty.

Länsi-Euroopan helletilanne on johtunut harvinaisen sitkeästä suursäätilasta, jossa saman alueen ylle on kehittynyt toistuvasti voimakas korkeapaineen alue, niin sanottu “lämpökupu”. Korkeapaineessa ilma on hitaasti laskevassa liikkeessä, jolloin sen paine kasvaa ja – ideaalikaasun lain mukaisesti – lämpötila nousee. Laskeva liike myös kuivattaa ilmaa, vähentää pilvisyyttä ja lisää auringon säteilylämmitystä, mikä voimistaa kuumuutta entisestään.

Ilmakehässä useiden kilometrin korkeudella puhaltavat suihkuvirtaukset muodostavat laajoja, noin tuhannen kilometrin suuruisia aaltoja, jotka kulkevat lännestä itään ja ohjailevat matalapaineiden kulkua. Tänä kesänä suihkuvirtaus asettui siten, että sen aaltoilu kulki harvinaisen pysyvästi Länsi‑Euroopan pohjoispuolitse. Suihkuvirtausten aaltojen takia Länsi‑ ja Pohjois‑Euroopassa on harvoin samanaikaisesti vahva korkeapaine, ja siksi tänä kesänä Fennoskandia jäi toistuvasti tällaisen aallon pohjaan. Tämä johti Suomessa vaihtelevaan ja ajoittain sateiseen säähän, kun sadealueet syntyivät tai liikkuivat maamme yli samalla, kun Länsi‑Euroopassa vallitsi korkeapaineen alue.