Mthjkooo hbbkll

Puhutaan usein suomalaisten miesten huonosta itsetunnosta. Miten minä sitten olen törmännyt miehiin, joilla on liian hyvä itsetunto? Tai miksi kaikki seurustelu miesten kanssa nähdään seksuaalisena? Jos juttelen jonkun miehen kanssa ja olen kaveri ja käyn kylässä, ei se tarkoita, että olisin kiinnostunut romanttisesta suhteesta. Saatan olla kiinnostunut, mutta varmaa se ei ole. En kulje sanomassa tuntemattomille miehille "ei!", elleivät he kosi minua. Olen kyllä usein ollut niin masentunut ja yksinäinen, että oikealla tavalla minua lähestyvä mies kuin mies olisi voinut saada minut ihastumaan. En tiedä. Niitä kosintoja ei ole tullut. Näin vanhemmiten ajatus esimerkiksi vapaasta seksistä on jo aika vastenmielinen. Mutta en todellakaan kulje kertomassa sitä ihmisille. Ellet mies kysy olenko kiinnostunut juuri sinusta, saisit minusta ajatella, että valintani ei ole osunut sinuun.

Nuorempana toivoin kovasti löytäväni elämäni rakkauden. Itkin, kun en löytänyt ketään. Siksi esimerkiksi torjuva asenne (ja henkinen väkivalta), joita sain kohdata, olivat minulle liikaa, vaikka en ollutkaan kiinnostunut ko miehistä. Leuhkat suomalaiset miehet kuvittelevat saavansa, mutta eivät koskaan uskalla testata, saisivatko todella.

Sivumennen sanoen kyllästyin noin neljäkymmentävuotiaana pitämään itseni hoikkana. Ihan samaa kohtelua sitä saa osakseen, painoi miten paljon tahansa. Aina masennetaan.