"Inttilesket?"

kannatakaan ikävöidä. Toisella paikkakunnalla inttiä käyvät nuoret miehet saavat kyllä petipaikkoja luotua helposti ;) elikäs nainen löytyy varuskunnan läheltäkin, vaikka "inttileski" itkis satojen kilometrien päässä.

Joten, ei tuskin haittaa, vaikka ukkosi unohdatkin, jos se samalla kaavalla tehty on kuin muutkin testosteronipakkaukset.

Kuinka kehtaat käyttää sanaa leski? Sun kundikaveris on muutaman kuukauden jossain ja joka viikoloppu kotona. Ja sä valitat täällä kun et kaipaa sitä..mitä sitte?
Oot huomionkipee pikkupimu, tartti oikeen kahteen kertaan laittaa toikin turha lässytys.
Kyllä Siperia opettaa. terv. Leski.

mulla on ainaki jo ihan järkyttävä ikävä mun kultaa...kuitenki vuosi nukuttu samassa sängyssä,ja jos on joutunu olemaan erossa niin seki on ollu vaan yks yö...nyt on ihan mieletön ikävä...

Älä ole yhtään huolissasi, ettet itke ja ikävöi toisen perään. Olet täysin normaali. Ei suhteen mittarin merkki ole se kuinka toista ikävöi ja suree täällä kotona. Minä ainakin rakastan koko sydämeni pohjasta poikaystävääni, eikä mulle tulis silti mieleenkään täällä tai ihan itseksenikään itkeskellä sen perään. Miksi valittaa ja tehdä asiasta niin hankalaa? Pojat lähtee armeijaan muuttumaan miehiksi ja me tytöt muututaan täällä vahvemmiksi naisiksi. Musta on surullista jos 18-vuotiaat tytöt/naiset kokevat, että elämä kaatuu niskaan, jollei joka päivä saa tekstareita ja soittoja omalta kullaltaan. Ei tämä elämä niin pyöri. Fakta on se, että itsesi kanssa sinä tämän koko elämän tulet elämään. On pärjättävä myös itsekseen ja nautittava vapaasta itsenäisestä ajasta.

Naurettavaa ja epänormaalia on se, jos poikaystävän inttiin lähtö saa tyttöystävän täällä siviilissä pettämään toista, jättämään toisen sen takia, ettei nähdä keskimäärin 9kk.. Mahtaakohan se rakkauskaan olla hirmuisen vahvalla pohjalla, jos sen olemassa oloa kyseenalaistetaan ellei siitä saa vahvistusta tekstiviestein ja ihanin sanoin joka päivä. Ei maailma niin pyöri, ystävät hyvät.

mulla on nii hirvee olo oon itkeny ku hullu ja hankkinu kaikki maholliset padit ja kaikki et voi pitää yhteyttä. asun nii kaukana ja en voi tulla joka kerta tulla moikkaamaan. mul o nii paha olo etten edes tiedä miten sitä edes kirjoittaa. hyvä ku te osaatte puhuu siitä tunteesta ja mä en saa sitä edes tähä ruutuun. mä pelkään niin paljo et kaikki kaatuu ja suhde loppuu vaik ollaa oltu kauan yhessä asuttu yhessä vaikka missä. ku alettii seurustelee ni pian jo muutettii yhtee ja hups ollaa asuttu pari vuot jo yhessä ja nyt se vitu intti pilas kaiken. tää vitu eka päivä on iha helvettii ku itekki haluis vähä tukee ja tietää mitä kullalle kuuluu ni ei kyllä saa millää kiinni ja se on sitte iha älyttömän tyhmä juttu. tälleeks niitä naisii sit pitää itkettää et viedää miehet johonki tappo pakotus juttuu vaik ei ne miehet kaikki ees sinne haluu.

vitu intti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Intti ei muuta ketaan tunteettomaksi, vaan pojat vaan hyvaksyvat sen realiteetin et toi vaihe nyt on vaan kaytava lapi eika siina itkut auta. Kunnon suhde kylla kestaa inttiajan, mutta jos ei kesta, minkas teet. Koittakaahan jaksella neidot, itse ollut erossa puolisostani 1,5 v putkeen kun asuttii vastakkaisilla puolilla tata palloa ja se mentiin lapi. Lisaksi 8 kk, 5 kk, 2 kk erot siihen paalle. Nyt yhdessa onnellisesti. Etta silleen. ;)

(Huom. ulkomaalainen nappis.)

Olen auttanut pariakin inttileskeä heidän ikävässään sänkyn puolella kun poikaystävä on tekstannut ja yrittänyt soitella - että missä tyttökaveri on. Eli kannattaa ottaa ilo irti ja hieman rentoutua.

Me oltiin seurusteltu 2,5v kun poikakaverini lähti inttiin heinäkuun alussa. Nyt jäljellä 81 aamua ja edelleen ollaan yhdessä onnellisesti:) Mulla on vieläkin vaikeeta kun hänen täytyy lähteä takas kasarmille, itkuhan siinä on päässy lähes joka kerta. Joku puhui siitä että poikaystävänsä käyttävän vapaa-aikansa siihen, että pitää yhteyttä tyttökaveriinsa. Onhan se tietty niinkin, mutta mieti myös siltä kannalta millaista pa*kaa se intti oikeesti on! Poikakaveri on kertonu että on henkisesti välillä niin raskasta että kun illalla alkaa vapaa-aika, niin ensin puidaan kaverien kaa asiat halki, sit soitetaan tyttöystävälle ja perheelle. Ja se ei todellakaan tarkoita sitä, että olisin toissijainen asia hänelle tai etteikö häntä kiinnostaisi. Ja vaikka hän ei ottaisi yhteyttä, niin olen täysin varma, että häntä teidän suhde kiinnostaa:-)
Kyllä ne miehetkin meitä siellä kaipaa, tunne on varmasti molemminpuolinen. Minulle poikakaverini on kertonut, että hän vaan odottaa vkl-lomille pääsyssä eniten sitä, että pääsee kainaloon halittavaks ja hellittäväks; ei siis kannata siitäkaan alkaa valittamaan, jos hän ei halua mitään erityistä tehdä vklloppuisin. Tuo riittää hänelle mainiosti!
Jos suhde on vahvalla pohjalla ennen inttiin menoa, niin kyllä me kaikki se kestetään! Meillä voi ainakin suhde paremmin nyt kuin koskaan ennen; on ollut taukoa näkemisestä ja tauon aikana puolestaan olen itse tajunnut sen, kuinka tärkeä oma kultani minulle on

täällä kans inttileski ilmoittautuu

tuntuu etten jaksa enää elää ilman poikaystävääni... en ole koskaan tuntenut oloani näin yksinäiseksi... olen joka päivä vain itkenyt ja alkanut inhoamaan jokaista paikkaa koska kaikki muistuttavat poikaystävästäni ja meidän ihanista muistoista ja nyt joudun pyörimään kaikkialla yksikseni. on todella paha olla henkisesti.... kaipaan niin paljon läheisyyttä ja kosketusta ja kaikkea mitä parisuhde on tarjonnut ja nyt se on viety pois.

Mekin asutaan poikaystävän kanssa yhdessä ja pääsee kyllä iv:lla useinmiten kotiin ja vkl yöksi, mutta olis niin kiva kun sais nukkua useemmin sen vieressä. Mulle se on kumminkin aika tärkeetä. Muuten ei ole kerennyt olemaan ikävä kun niin usein kumminkin nähdään, mutta oishan se kiva kun ei tarvisi nukkua yksin. Reilu puolivuotta jo takana armeijaelämää mutta melkeen puolet jäljelläkin. Noo kesällä sitten kaikki muuttuu :)

Täällä on viel 261 aamua, ennenku se ukko sieltä intistä kotiutuu. Oon ollu tosi huonoilla fiiliksillä oikeestaan koko tän neljä kuukautta mitä se on siellä intissä ollu. Mulla vaan ei oo oikein kavereita joilla ois aikaa mulle, koska niillä on omat ukkonsa/perheensä, enkä oikeestaan ees jaksa kattoo ihmisii ketkä saa olla oman rakkaan kans koko ajan. Luulin että kestäsin tän helposti, mutta näköjään en ookkaa niin kova ku mitä itekki luulin, tosin mulle on ollut aina vaikeeta olla yksin ja mulla on todettu lisäksi läheisriippuvuus, josta koitan parantua ees vähäsen. Lisäksi inttiajan aikana on tapahtunu paljon surullisia asioita, joista oon joutunu selviytymään yksin. Pahinta ehkä täs on se että mun ukko vapaaehtosesti on sen vuoden ja oikeestaan se ei ikinä sano että sillä on ikävä, koska se tykkää olla siellä intissä niin paljon. Välillä oikeestaan tuntuu että ootan sitä turhaan kotiin. Onneksi lomat menee yleensä mukavissa merkeissä, vaikka on niitä riitojakin tullut. Itse kaipaisin tukea avopuolisoltani, mutta kun ei niin ei! Tää on vaan kestettävä vaikka sitten hampaat irvessä!