Mites teillä on homma lähteny pyörimään? Onko kauhea ikävä? Mulla on hieman syyllinen olo ku ei ole oikeastaan isommin ikävä. Kirjottelin joku aika tänne ja luulin, että suurinpiirtein kuolen ikävään tänä aikana... Nytte mies kyselee että onko ikävä, enkä kehtaa sanoa ettei oikeastaan :)
Ei mulla ketään toista ole mielessäkään, mutta huomasin nytte ku ollaan oltu jo muutama vuosi yhessä, että tämähän on ihanaa ku on omaakin aikaa. Tähänhän vois melkein jo tottua. Nytte se kai tulee lomille ja tuntuu kummalta ku ei sitä enää isommin odota, eikä laske päiviä. Muilla samoja havaintoja? Pikkusiskon poikakaveri myös intissä ja ne soittelee koko ajan kauheita itku/ikäväpuheluita... Onkohan tämä normaalia? Pelkään että joku aamu herään ja huomaan, etten edes muista koko miestä.
Ei mulla ketään toista ole mielessäkään, mutta huomasin nytte ku ollaan oltu jo muutama vuosi yhessä, että tämähän on ihanaa ku on omaakin aikaa. Tähänhän vois melkein jo tottua. Nytte se kai tulee lomille ja tuntuu kummalta ku ei sitä enää isommin odota, eikä laske päiviä. Muilla samoja havaintoja? Pikkusiskon poikakaveri myös intissä ja ne soittelee koko ajan kauheita itku/ikäväpuheluita... Onkohan tämä normaalia? Pelkään että joku aamu herään ja huomaan, etten edes muista koko miestä.
Vastaukset 71
Vanhimmat
heips!!
Meillä on läghtenyt ihan mukavasti rullaamaan.. eka 2 viikkoa oli kauhea ikävä ja paljon itkua... sitten kun sieltä hän tuli lomiulle tuntui ku se olisi tullu mun reviirille...tottu siihen että yksikseen kotona oli!!!
että sellasta..siitä sitte keskusteltiin,puhdistettiin ilmaa ja jatkettii toistemme kainaloissa köllimistä...
Joo mun avomies on nyt ollu tammikuusta asti intissä ja vielä noin puolet jäljellä.. se on ollu koko aikana 15viikonloppua kiinni.(käsittääkseni hipoo laittomuuden rajoja) joka toinen on aina kiinni tai sitten niitä kivoja 3viikon putkia=) nyt etenkin kun mosat tuli ja se on niitä kouluttamassa. Siinä on välillä hermot helisemässä, mutta itse olen mieheni valinnut ja kunnialla pidän kiinni myös suhteestamme. Ainakin olen oppinut nauttimaan pienistä hetkistä yhdessä. -Nykyään alikersantin avovaimo-
Ai mitä laittomuuden rajoja?? Jos puolustusvoimat katsoo tarpeelliseksi ja haluaa, niin voi pitää sun alikessu-miehes vaikka koko ajan "kiinni", ilman että mitään Suomen lakia rikottaisiin, lomat eivät ole mitään itsestään selviä, ikäänkuin viikonloppuloma olisi automaatio, joka sitten syystä taikka toisesta "palaa", vaan se on niin päin, että mitään lomia ei automaattisesti ole, vaan niitä annetaan/myönnetään kun sopivaksi katsotaan, ja oletus on, että ollaan palveluksessa, sen pitäisi olla poikkeus, että onkin viikonloppu lomaa, eikä sen, että ei ole. Säästösyistä nykyään vaan on melkein kaikki viikonloput lomaa.
Terv. reservin vänrikki
Kuuleppas ainakin noille sotilaille oli sanottu että 15kiinnioloa saa olla vuoden aikana ja sitten lopuista saa jotain"korvauksia"esim.hl.lää tai jotain.. nyt on menny vähän reilu puol vuotta ja niillä on se kiintiö täynnä jo reilusti ja ne viikonloput kuuluu olla auki..mietippäs ite kuinka sun elämäs menis hajalle jos et pääsis vuoteen kotiin..ei niitä myönnetä vaan ne on kuule ihan itsestään selvyyksiä..mutta kaipa sä tiiät ku oot noin kokenutkin x) koe lisää nii voit kommentoida lisää :)
mitä siinä itket!vedä viikseen kun siltä tuntuu!!!aivan kamalaa kun pojuystävä on yhden päivän intissä.niin johan itkettää!!!toista se oli silloin kun miehet kävi armeijan,ei puhuttu lomista.
Lomat eivät ole mitään itsestään selvyyksiä, vaan aina erikseen myönnetään, usein vlv koko komppanialle yhteisenä, poislukien päivystäjät/vast., tai jätetään myöntämättä, esim. itse johtajakaudella erikoiskomennusmiehenä sain anoa joka helvetin vlv:n erikseen ja hankkia siihen sekä pataljoonan esikunne, että prikaatin esikunnan leimat siihen lomalappuun ja vasta sitten se oli virallinen asiakirja jolla laillisesti sain poistua viikonlopuksi varuskunnasta, toki silloinkin sotilas ollen, eli rikoslain 45 pykälä koskee myös lomilla ja jotta kuitenkin tilanne olisi oikeudenmukainen, niin pyritään siihen, että jos yli 15 viikonloppua kiinni, niin sitten saa korvaukseksi KL:llää (ei HL:llää), mutta ei siitä mitään lakia ole olemassa. Itse olin 2 viikonloppua kiinni koko vuoden aikana, ja ylimääräisiä lomia oli paljon noin kuukausi, se nyt vain ei mene aina ihan tasan kaikilla paljon pitää olla paikalla palveluksessa, kuten muutenkin vastuu ja tehtävien vaativuus palveluksessa.
Res. vänr.
Toi nim. "nih" on ihan oikeassa. Joskus oikein ottaa päähän ku te "tyttöystävät" ette tiedä tuon taivaallista tuosta armeijaelämästä. Nolottaa ihan teidän puolesta kun te täällä lässytätte ikäväänne ja puhutte lomista joista ette todellisuudessa tiedä tuon taivaallista. Olen nainen ja käynyt armeijan.. ehkä olis muutaman muunkin tytön aika käydä katsomassa mitä se on. Suoraansanottuna nolottaa ihan teidän puolesta, voi kun tietäisittekin... Eipä ne pojat siellä teitä paljon ehdi ajatella.. tai kun lomat lähenee niin kyllä ne sen verran miettii että saiskos viikonloppuna vai ei=) Lomat eivät todellakaan ole itsestään selvyyksiä.. en ymmärrä miten yleensä kehtaat kirjoittaa ihmiselle joka tietää tuosta armeija toiminnasta enemmän kuin sinä (kuten tuo nim. "nih") haloo.. nolottaa ihan sun puolesta! Vai antaako lisää varmuutta kun poikaystävä on ihan alikersantti..=) ...voi voi..alikersantti ei kuule vielä ole yhtään mitään..
Näinkin korkeassa sotilaallisessa asemassa kuulostaa niin lapselliselta tuollaiset snif snif itkupuhelut, kun toinen on armeijassa harjoittelemassa maanpuolustusta jonkun viikon.
Minusta se jos mikä armeijassa tekee pojista miehiä ja tytöistä naisia, että se on ensi kerta kun saa ja voi olla pidempään äidin helmoista pois. Usein se äidin ikävä kyllä sitten kohdistetaan omaan hoitoon.
Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroot suomii kirjassaan "Kenraalin Testamentti" tyttösiä, jotka painostavat nuoria miehiä välttämään palvelusta ja jopa punttaamaan tai kieltäytymään aseista. Hän suosittelee tytöille asennetta, että "joo, mene vain, sehän kestää vain vuoden tai ehkä vähemmänkin ja olen iloinen kun sinulla on mahdollisuus kantaa kortesi maanpuolustuksen kekoon, tuollaisista reippaista miehistä minä pidän". En muista sanasta sanaan, mutta ajatus oli tuossa.
Minusta on ikävää, kun säästöjen takia joudutaan pitämään varusmiehiä lomilla joka viikonloppu. Kaksi tai kolme kiinni ja yksi vapaa voisi olla järkevä, jotta ennättäisi kasvaa.
Olen tavannut nykyisen vaimoni 20v sitten ja ollut avioliitossakin melkoisen ajan, niin että kokemuksesta tiedän sanoa, että kyllä yhdessäoloa tulee ihan riittävästi kun malttaa odottaa. Joskus olisi vähempikin mieleen. Olkaatten sitten yhdessä kun lapset syntyvät.
Siinä vaiheessa alkavat teidän hellanlettas-kultapojunne harrastamaan poikien kanssa kaikenlaista, jalkapalloa, jääkiekkoa, sählyä, oluellekin pitäisi mennä poikien kanssa ja eukko vain nalkuttaa menemisistä.
Näin se vaan on - realismi on tätä!!! Ajatelkaa itsekukin kohdallanne, uskokaa sanaani.
Nimim: kokemusta yhdessäolosta on
Armeija on perseestä!
Eihä porukka siel sun kiusaksesi ole kiinni. Mut ei niiden tartte joka iltap äästä lomille jotta pääsee leikkimään perhettä 15v teininsä kanssa...
Ei riko lakia ei, mutta...
PV:n omat määräykset (Pysyväisasiakirja; PAK) toteavat seuraavaa: Varusmiesten yleisistä paikallaolovaatimuksista ja voimassa olevasta koulutusjärjestelmästä johtuen viikonvaihteiden yli ulottuvat paikallaolot tulisi rajoittaa enimmillään seuraavasti:
180pvää palvelevat: 8kpl
240 11kpl
330 13
362 14
Ja edellämainittuina on AINA oltava joko KOULUTUSTA tai VARTIO- päIVYSTYS- tai VARALLAOLOJÄRJES´TELYJÄ, muulloin kiinniolo ei ole perusteltu.
nimim. Eikö siellä upseerikoulussa tosiaan opetettu edes perusasioita!?!
Eli siis jos noita todella on noin paljon perustelemattomista syistä niin suosittelen seuraavaa: Keskustelee asiasta omassa yksikössä eli kysyy komppanian/patterin päälliköltä että miksi näin on.
Jos ei auta niin ottaa yhteyttä paikalliseen Varusmiestoimikuntaan (VMTK) joka voi selvittää asiaa suoraan ylemmiltä tahoilta niin poitsull eitselleen ei tule ongelmia.
Niin juuri tuota mä mä meinasin..Täytyy nyt katsoa miten jatkuu..Viikonlopun on taas ollu kiinni ja lisää on kuulemma tulossa ja reippaasti=/ ja toistan tosta sun vastauksesta:
Varusmiesten yleisistä paikallaolovaatimuksista ja voimassa olevasta koulutusjärjestelmästä johtuen viikonvaihteiden yli ulottuvat paikallaolot tulisi rajoittaa enimmillään seuraavasti:362=14.. Kiitos vastauksesta..
Kyllä opetettiin, jo p-kaudella ja lisää RUK:lla, mutta kuten yo. PAK:ssa sanotaan "tulisi", se mitätöi koko PAKin tiukassa paikassa, esim.lääkäri voi määrätä VUP:tä vaikka koko palvelusajan viikonlopuiksi jos sattuu olemaan aina "kipeä" loppuviikosta varusmies, jolloin vlv:t palavat! PAK:ssa on yleensäkin melko paljon tuollaisia sanoja kuten "tulisi", jolloin se ei ole mitenkään ehdoton, sen sijaan jotkut PAK:t ovat yksiselitteisiä ja ehdottomia, kuten vaikka VUP:n määrätty varusmies, hänelle ei voida määrätä palvelusta ulkona tai sisällä alle 15 celsius asteen lämpötilassa, siinä PAK:ssa ei ole mitään "ei tulisi määrätä". Noita PAKkeja on myös niin paljon, että kuulinpa myös kantahenkilökunnan suusta "kuka niitä pakkeja lukee..."
res. vänr.
Kun mosa aamulla herää, ei näy gonaa enää, mosa kysyy gona missä, kaiku vastaa RESERVISSÄ!
Inttileski on erittäin hyvä sana. sillä selvä. ÄLÄKÄ SANO ETTÄ NE KUKAT ON KUOLLU!! MIETI MILTÄ OIKEESTI KUOLLEISTA TUNTUU!!! Miettikää nyt mitä kommentoitte oikeesti. Ja millä ihmeen oikeudella sanotte että toista ei saa ikävöidä? Jos nyt vaan sattuu ikävöimään vaikka olisi tunnin erossa niin sehän ei muiden asia oo kieltää. Ja sillä laittomuudella saatetaan myös tarkottaa kuvannoilisesti. Huomaa että armeijassa ihmisistä tehdään vaan yksinkertasesti riidenhalusia ja tyhmiä jotka luulee olevansa kaikkitietäviä. IKÄVÖIN JA OLEN YLPEÄ SIITÄ!
kerrankin joku puhuu asiaa... tsemit kaikille meille joilla on mie s armyssa!!!
Tuttu ilmiö.. mies oli vuoden armeijassa ja aina parin viikon aikana oppi olemaan "yksin", vaikka muutama vuosi jo oltiin oltu yhdessä ennen armeijaa. Armeija on todella hyvä hengähdystauko suhteelle, jos on seurustellut jo pitemmän aikaa. On enemmän aikaa omalle itselle, harrastuksille ja kavereille.
Kun mies tuli lomille, niin en oikein osannut sopeutua siihen, että hän onkin siinä vieressä.. Aivan kuin olisi ollut pientä "ärtyneisyyttä" ilmassa minun puoleltani (mikä nyt aivan turhaa), mutta tämäkin alkoi helpottaa sitten, kun näki useammin.. Aluksi noita kahden viikon eroja (ja jopa kolmen) oli useita, mutta sitten, kun näki viikon välein ja tiesi, että pian on taas kahden viikon ero, niin ikävä iski pelkästä ajatuksesta. :) Sitä aluksi tottuu olemaan yksin, mutta kyllä sitä lopulta haluaa olla oman kullan kanssa. :) Nyt sitä aikaa muistelee lämmöllä ja huokaisee helpotuksesta, että vuoden koitos on ohitse!
..ei kai miehetkään oota että täältä tyttö sitten itkee ja ruikuttaa koko ajan. pahentaa se mieltäki siellä intissä kun ei sieltä lähteminen tyttöystävän kainaloon oo ihan yksinkertasta.
Ite vaan huomaan että tuntuu tyhmältä ettei poikaystävä alkuun meinannu muistaa kysyä mun kuulumisia soitellessaan. Omat jutut oli niin pinnalla. Mutta nyt seki tasottuu ku jutut siellä menee jo rutiinilla.
Nähtiin kahden eka viikon aikana kahdesti ja sitten jo tulikin lomille. Nyt on siellä 3vk, valaan asti. Joku ilta varmastikkin käyn hakemassa iltalomalle pois kasarmilta poitsuni.:)
Tais tulla kiuluteltua ja hieman pidempään katseltua toista erossa olon jälkeen. Tosin tuttua se meille on ollut jo opikelujen takia, joten ei uutta.
Se kyllä on jännää, et monet eroo intin aikana. Liekkö just tuo, että tyttö oppii taas omilleen ja huomaa ettei se poika ollutkaan niin korvaamaton? Tai että unohtuu se yhdessä olon ihanuus niin helpommin hairahtuu sit esim. pettämään..
Oon ite aatellu niin, ettei ihan pienestä erois nyt intin aikana. ehtiihän sen jälkeenkin jos syyt on todelliset. että ois sitten tukena toiselle. ja kun elämä on niin erilaista intin aikana, että kaikkihan voi olla taas hyvin jos ei paremminkin taas kun intti loppuu..
Tsemiä meille ja pojille...
kyllä on kova paikka olla erossa,6kk/12kk.sen jälkeen vetele viikseen loppuelämä!!!
Se kyllä on jännää, et monet eroo intin aikana. Liekkö just tuo, että tyttö oppii taas omilleen ja huomaa ettei se poika ollutkaan niin korvaamaton? Tai että unohtuu se yhdessä olon ihanuus niin helpommin hairahtuu sit esim. pettämään..
tässä erään tähän mennessä kirjoittaneen viestistä minua kummastuttava pätkä....varsinkin tuo lause joka alkaa sanalla liekkö....mitä minä olen törmännyt inttijätkiin niin järestään alkaa porukassa tyhmyys tiivistymään ja aletaan yhdenillan juttuja harrastaa varsinkin jos ollaan eri paikkakunnalla kuin oma kulta....ihan v*****seen asti ovat haitolla illanviettopaikoissa. mutta en sano et just cherry jätkäs olisi....et lepo vaan :)
Siitä tulee kierre jota ei voi katkaista,
vaikka ei olisikaan niin kivaa.
Myös ne laitapuolen kulkijat ottaa yhteyksiä myöhemin.
Elämä on aika vakava asia ja sinulla on vielä monta vuotta edessä.
Siellä armeijassa on niin kiire, ettei ehdi edes tekstiviestiä lähettämään.
Ja ei aina ole edes voimiakaan siihen kun 12 tuntia juoksutetaan.
Mita suurempi paikka, sitä kiireempää, mutta kyllä se loppuukin.
Joten älä liikaa toivo rakkaudenosoituksia,
se on parasta ymmärrystä alokkaalle.
Jos on mahdollisuutta, voit kyllä käydä katsomassa pojua ja tietysti ainakin silloin käyt kun on "siviilien tutustumispäivä"
Joo, ei mulla ole pienintäkään aikomusta pettää miestäni. Rakastan sitä ja aivan totta, että siellä on varmaan muutenki jo aivan kauheaa ettei tarvis vielä miettiä, mitä se vaimoke vapaalla touhuaa... Niin, tänään se mies sitte tuli kotia ja kaatu suoraan suihkun kautta sohvalle. Onhan se vähän outoa, että se taas yhtäkkiä onki tuossa (ekat lomat). Varmaan hirveää ku se taas lähtee. No toivottavasti se ikävätön ilmiö toistus taas, ettei olis niin kauheaa :) Joku alitajuntainen itsepuolustusmekanismi...?
Mulla on rakas ollu intissä puolivuotta ja puolet vielä jäljellä. Alettiin seurustelemaan pikkasen ennen armeijan alkua, joten mielestäni suhde tuli ihan hyvään vaiheeseen molemmin puolin. Eipä tullu kiirehtimisiä eikä suhteen väljähtymistä kun on aina ihana nähdä eron jälkeen. Hyvin menee, ikävä on tietty joskus mutta omaa elämää on elettävä silti pvä kerrallaan. Vieraisiin ei ole tarvetta lähteä ja se olisikin viimeinen tekoni!
Aikoinaan seurustelin vuosia saman kaverin kanssa, puolivuotinen armeija oli hampaanpureskelua. Kaverini kärsi masennusta ja suhteemme repeili jo ennen inttiä. Suhde antoi silti voimaa jaksaa, mutta päättyi kuitenkin joitain vuosia intin jälkeen. Armeijalla ei kuitenkaan ollut siihen mitään osaa.
Siskoni poikaystävä on myös armeijassa. Siskoni on miettinyt taukoa suhteeseensa, joten hän ottaa ehkä inttiajan "kevytkenkäisemmin". Intissä ollessa ei varmaan mukavalta tunnu jos ei voi luottaa, hermojaraastavaa siellä pusikossa miettiä missä toinen vapaalla viilettää. Varsinkin kun meidänkin tapauksissa välillä on satoja kilometrejä.
Mutta armeija on kuitenkin vain vaihe elämässä, kyllä siitä selviää jos niin haluaa ja jos suhde on luotu kestämään. Tsemppiä kaikille ja kirjoitelkaa, on mukava vaihtaa kuulumisia kohtalotovereiden kanssa!
ItqParqSurq Kun et pääsekkään enää 24/7 kahlitsemaan rakastasi, pieni hengähdystauko tekee suhteelle hyvää ettei kokoaika olla "kimpussa", pääseehänhän herranjumala lomille sieltä!! Sitäpaitsi mikä ihmeen leski, leski on se kun joku on kuollut. Fanaattista touhua enkä tiedä kenenkä keksimä tämä on että pitää surra kun poikkis lähtee armeijaan. Itse iloitsen sillä saa hengähtää ja sit ai että kun on ihanaa nähä taas kun se tulee lomille. Vähä muutaki ku samaa arkee koko-helvetin-ajan!
Älkää tekään olko säälittäviä...
Alko vituttaan viime aikaset kirjotukset tänne. TIEDETÄÄN!!!!, että leskiä ollaan sitte kun PUOLISO ON KUOLLUT!!! Mutta näyttäs olevan vakiintumaan päin tuo inttileski sanonta. Luulin, ettei enää tarttis joka pilkkuun takertua.
No, niin elikkäs ihan kiva oli ku mies kävi, mutta olihan tuo taas ihan kiva ku se lähtiki, koska alko tottumaan siihen, että saa vallata kumman puolen sängystä vain, vessa on aina aamulla vapaa ja kukaan ei ole vaihtamassa kanavaa! En ole kahlitsemassa avokkiani, en ole lintu, ei tarvi rengastaa...
Nauti vaan siitä vapaudestas minna, päättyy se kuitenki.
kuulostaa siltä että olet jo eronnut äijästäs. Älä leiki sen tunteilla jos oot noin tunnevammanen. Elä sitä vapauttas jos et halua avokkias takasin kahlitteen sua patteriin.
Niin, siis kyseiselle minnalle kirjotin kun haluaa ilmeisesti nauttia vapaudestaan. Itse odotan miestäni takaisin, vaikka kieltämättä pitkästä aikaa tuntuu ihan kivalta olla omillaan. No, se on niitä miinus/plus puolia.
Odotan rakastani koko ajan. Lasken päiviä ja öitä ja koitan saada ajan menemään nopeasti:)
Olen kavereiden kanssa ja siinä niiden kanssa jutellessa ja naureskellessa se ikäväkin unohtuu aina vähäksi aikaa.
Jotenkin pelottaa ajatus että entäs jos totunkin olemaan yksin.. En halua itseasiassa tottua olemaan yksin koska mielestäni se tarkoittaa sitä ettei jaksa katsella enää rakastaan kun hän pääsee lomille. Ainakaan samalla tavalla, jotkuthan ovat kirjoittaneet täällä että "ärsyttää se ja se kun on yksin tottunut jo olemaan.." No, muiden asiat eivät kuulu minulle:)
Mutta kuitenkin, on se niiiin ihanaa nähdä kultaansa aina viikonloppuisin!
Ja sitten kun hän lähtee taas inttiin, on aikaa olla omillaan vähän aikaa, tehdä omia juttuja ja olla kavereiden kanssa niin paljon kuin haluaa. Ja inttiaika tekee vaan mielestäni hyvää suhteelle. (aikaa miettiä kaikenlaista ym..)
Tällä hetkellä kaikki tuntuu niin ihanalta ja elämä hymyilee! Rakas tulee lauantaina lomille jnejne.. Ja odotan sitä innolla.. ;)
Toivottavasti sillä sun sotakaverillas on yhtään älliä päässä.
Jollei tuu maitojunalla takaisin, voisi löytää intistä vaikka ikioman kersantti Karoliinan.
...mutta mitä jos mies on kapiainen? Lähes aina metässä tai jossain. Siihen tottuu. Te joiden kundikaverit käy vain intin pääsette helpolla, mutta me kapiaisten vaimot/tyttöystävät eletään samanlaista elämää kunnes mies jää eläkkeelle:)
aina ja ikuisesti. Roikkuvat perjantai-lauantaisin baareissa pikkupimuilta tavaraa kerjäämässä. Oma eukko makaa kotona maha pystyssä.. Hih hih itteppä ukkonne valittitte!
vaikka väliäkö tuolla oliko oikein kirjoitettu vai nou. Sisältö varmaan tuli selväksi! :)
Näinhän se on. Mutta onhan tuo armeija aika ja siellä töissä olevan miehen kanssa oleminen eriäviä toisistansa.. On se silti hassua miten armeija on joskus ollut iso juttu, eipä tuo enää paljoa painaisi. Vuosi sinne tai tänne, se on vähän loppuelämästä. Nimimerkillä toinen luutnantin morsian.
Viestin sävystä voisi päätellä väärin joten lisättäköön että minusta on ihan virkistävää että mies on välillä siellä metässä :)
Joo niin on:) Joskus sitä jopa odottaa, että leirit jo alkaisi:)
itse olen sitä mieltä että se pieni välimatka teki tosi hyvää vaikka se olikin kamalaa.me oltiin oltu monta vuotta jo yhdessä ku mun jätkä meni armeejaan.jouduin hakee unilääkettä koska olin tottunu et se tuhisee vieressä...tidän,säälittävää.
mutta vaik riidelty oltiin paljon ja eroamisaikeetkin oli välillä käynyt mielessä, niin ku erossa oltiin nii huomattiin et yhessä halutaan olla!
unilääkkeitä en tarvinnut kauaa,mut vaikeeta se oli koko sen vuoden.
ilman erossa oloa ei ois oikeesti tienny kuinka toista kaipaa ja rakastaa.kaikki oli muuttunu niin rutiiniksi.
n.viis v.sen jälkeen mies päätti lähtee rauhanturvaajaks.olihan se päästettävä, kerta se sen unelma oli,vaik tiesin kuinka vaikeaa se taas tulisi olemaan.onneks se sillä reissula ittekin tajus missä sen koti ja sydän on.se jätti sen kesken,tuli kotiin ja mentiin naimisiin.kohta ollaan vuosi naimisissa oltu....
kylläpä oli ihanaa kun mies tulee 7 vkon eron jälkeen kotiin mun ja lasten luo. Mies tekee itselleen tärkeää työtä tuolla rauhanturvaajatyössä. Vaikeaa on ollut itsellä ja lapsilla sopeutua olemaan keskenään ilman iskää. itselle se on ollut kaikista rankinta koska joutuu itse huolehtimaan kodista, lapsista ja käydä töissä. mutta tämän kokemuksen jälkeen voin sanoa että tulen toimeen vaikka mies olisi toistamiseen tuolla. Ikävää on podettu molemmin puolin ja siitä ollaan puhuttu puolin ja toisin, ja mies on soittanut melken joka päivä ja ollaan kirjoitettu sähköpostia. joten ollaan pidetty suhdetta yllä vaikka välimatkaa on. yhdessä ollaan oltu 9v ja kolme yhteistä lasta. tsemppiä likoille, kyllä se mies sieltä kotio tulee.
kannatakaan ikävöidä. Toisella paikkakunnalla inttiä käyvät nuoret miehet saavat kyllä petipaikkoja luotua helposti ;) elikäs nainen löytyy varuskunnan läheltäkin, vaikka "inttileski" itkis satojen kilometrien päässä.
Joten, ei tuskin haittaa, vaikka ukkosi unohdatkin, jos se samalla kaavalla tehty on kuin muutkin testosteronipakkaukset.
mun poikakaveri lähtee inttiin vasta tammikuussa, mut mitä on nyt kavereilta kuullu nii on niillä ollu poikakavereitaan ikävä.. tottakai!! kaikkiahan tulee ikävä jos ne yhtäkkiä lähteeki monen sadan kilometrin päähän ja niitä näkee muutaman viikon välein.. samanlainen tottuminen siinä on ku ne lähtee ku siinä kun ne onki jo tullu kotiin armeijasta..
minä itkeä vollotin ku se lähti ja ikävä oli kokoajan aivan hirveä. mä en tottunu siihe yksin oloon ollenkaan varsinkaan ku tulin raskaaks. mun elämältä meni kokonaan tarkotus, ei ollu mitää tekemistä ja mä laskin tunteja et koska se tulee lomille.
mutta ei sillo asuttu vielä yhdessä ja nyt kaipaan sillon tällön yksin oloo.
mun kamu on intissä.
matkat on pitkiä ei nähdä niin usein kuin ennen.
oon pettäny enkä oo katunu.
tuun pettämään sillä tarpeet ne on mullakin.
turha sitä on hymistellä ihmisiähän me ollaan ei koneita.
ilmeisesti ei minkäänlaisia tunteita eikä omaatuntoa?
Jätkäkaverini pääsi intistä heinäkuussa. Oli viikon kotona ja lähti 150km päähän töihin. Sama rumba jatkuu, nähään viikonloppuna, tapellaan ja itketään, mutta tykätään toisistamme.
Silloin kun jätkä oli intissä(tai nyt töissä) oli aina hirvee ikävä päällä. Minä ainakin laskin tunteja siihen milloin nähään. Sama homma nytkin ei vaan tunnu samalta kun tietää että voidaan ehkä muuttaa yhteen.
Meille intti aika oli melkoista alamäkeä, petin jätkäkaveriani ja niitä haavoja paikkaillaan vieläkin. Kaduttaa se pettäminen mutta minkäs teet...Mutta nyt intin jälkeen menee taas hyvin. Kyllä intti aika opetti kummallekkin sen että rakastaa toista.
Kun se rakas on sitten intissä,niin pitääkö olla huolissaan siitä,että katseleeko se oma kultsi niitä hikisiä ja lettipäisiä tytsyjä,jotka on vapaaehtoisesti tullu armeijaan? :/ ja että mitä ne pojat niillä iltalomilla oikein tekee?Kun johan nuo joidenkin tekstit saa olon tosi epävarmaks.Ei kai kaikki oo samanlaisia pettäjiä..?Me kyllä mun kultin kaa rakastetaan toisiamme,enkä mä haluis huolehtia moisesta...
Jätkät pääsee ainakin parolassa 6aikaa iltalomille ja takasin puol9aikaan joten ei niillä pitkää aikaa siinä ole.. ja mä olen ainakin ajellu itse sinne ja viettänyt sen ajan kullan kanssa hämeenlinnassa kun sitä muuten niin vähän on.. joten siitä vaan ajelemaan poikaystävän luokse.. ja kokemuksella mitä nyt olen inttialueella jo 7kk,aikana liikkunu ne lettipäiset tytöt ei ole semmosia mistä kannattais murehtia=) Mun kultaani luotan ja toivon että teilläkin kaikki menisi hyvin:)
Olin 9kk intissä. Seurustelin silloisen tyttöystäväni kanssa ja hän soitti sinä aikana yhteensä 3 kertaa... Tuli kieltämättä outo olo, että ei taida kiinnostaa. Erosimme 4kk intin jälkeen.
Pointtini vain että soitelkaa poikaystävillenne, mutta ei nyt ihan koko ajan:)
Osa inttinaisista kun tuppaa olemaan oikeinkin sirpakoita. Tosin heillä on yleensä jo muutoinkin poikakaverinsa..
Enemmänkin luulen nähneenä ja kokeneena tj0-miehenä, että ne houkutukset tulee sieltä iltalomilta, kun ollaan viihteellä tupakavereiden kans. Eihän kaikki petä, emmä sitä sano enkä väitä. Osalla vaan on tyttökaveri sekä kotona että siinä intin vieressä.
nimim. sinkkuna pysynyt
Minä en ainakaan usko että poikakaverini siellä intissä mitään muita tytteleitä menis vikittelemään. Ja jos se niin tekisi, vetäisin rastin seinään, se olisi nimittäin todella outoa/erikoista! :) En ole koskaan pelännyt ja huolehtinut että "pettääköhän rakkaani minua vielä joskus", enkä aio pelätä nyttenkään kun hän on intissä. Koska luotan häneen 110%:sti :) Varmaan joku vastaa tähän ja kirjottaa että "et voi olla varma siitä etteikö pettäisi", mutta kun olen. Rakkaani on sen luontoinen ja ihana ihminen, eikä ole koskaan ollut mikään "pelimies" tai "naistenmies" niin saan vaan olla tyytyväinen ja onnellinen kun olen saanut itselleni niin ihanan miehen
lädää petetään koko ajan.sun pojuystävän salarakas?
kunnon suomalaiseksi ämmäksi!!!
Muistan vieläkin tuon karvaan heinäkuun illan vuonna 1987, kun olin alokkaana, ja 3 viikkoa "kineksessä", heti alkuunsa. NO.. Oli postin jako käynnissä, ja minakin onnellinen sain odotetun kirjeen rakkaaltani. Mutta meinasi maailma mustua kun tajusin sen olevan erokirje. Elämäni kurjimpia hetkiä. Aikana jolloin olisi tarvinnut tukea ja kumppania. Oli kuulemma jo aikoja sitten päättänyt asian. Ei minkäänlaista aavistusta ollut minulla. No, aika on parantanut haavat, mutta muistui mieleeni kun selailin otsikoita. (tuntuu muuten vieläkin pahalta.. se tunne silloin oli tosi lohduton).
joo mul ki oli ekaan lomaan ast jätkääni ikävä kun intis oli ... sitte ikävä alko haihtumaan mun puolesta sen ei tarvitsisi edes tulla lomille :D. kyllä rakastan ja välitän.. ja ollaa seurusteltu 2 vuotta silti ei ikävä.. (=
intissä niin ei siellä paljoa kerennyt poikaystävää ikävöimään.. oli nimittäin aika kiire, ja pakkas poika suuttuakin kun en kerennyt soittelemaan. ero se sitten tulikin. ja ei millään pahalla mutta kyllä niistä hikisistä inttitytöistä voi jonku verran olla huolissaanki...
Niin, sullahan onkin hyvä sanoa että tarvii olla huolissaan ku oot ite siellä hikisenä tyttönä ollu miesten joukossa. Mitähän on tullu tehtyä, kun niin pitäis huolestuttaa..hohhoijjakkaa.
"ja ei millään pahalla mutta kyllä niistä hikisistä inttitytöistä voi jonku verran olla huolissaanki..."
Voi jessus, tuo kyllä pisti silmään ja kovasti.
PyäääÄÄääää ääääääääää äääääääää.
Kyl o kauhiaa tää ikävä pyääääää ääääääääääÄÄÄÄÄÄ.
Voiku tulisin joskus normaaliksi ja en riippuisi niin kauheasti toiseen PYääÄÄÄÄäääÄäää
mitä siinä itket!vedä viikseen kun siltä tuntuu!!!aivan kamalaa kun pojuystävä on yhden päivän intissä.niin johan itkettää!!!toista se oli silloin kun miehet kävi armeijan,ei puhuttu lomista.
Pakko kantaa kortensa kokoon jottei tämä mene ihan siirapiksi. Elikkäs me ainakin tupakavereiden kanssa pistettiin aina kisat pystyyn kuka pääsi pukille iltalomilla. Häviäjä tarjosi bisset seuraavalla lomalla :D Juu olihan mullakin "tyttöystävä" hesassa, sekä lahdessa jos lähdin inttikaverin luokse sinne. Myös turku oli kova sana ;)
Helvetin hauskaa oli kaikinpuolin, ja ei muijista ole kuin harmia jos vakavissaan olisi seurustellut. Aina jotain ihmekorinpunontaa ja pitsinnypläystä viikonloppusin kun näki, vittu joo varmaan kiinnostaa jos 2viikkoa oltu metässä. Ryyppäys ja pimpska siinä enemmänkin maittaa 8) Ja voin sanoa että kassulla näki pari tällaista "kilttiäkin" poikaa, mitkä iltaisin soittelivat ja viestiä laittoivat niin aina lomilla räkäkännissä jahtaamassa muijia :D Adios vaan ja hyviä loman odotteluja, totuus on vähän karumpi kuin mitä te uskotte. Voi toki olla näitä pieniä poikkeavuuksiakin sitten, enmene sitä sanomaan mutta tämä olikin minun kokemukseni.
tiedän muuten ihan tarkkaan mitä tarkotat. itse intissä parhaillaan ja iltalomilta tullessa on jutut suuret vaikka teot eivät ihan niin mainioita olekaan..
Mulla sit on onneksi tällainen poikkeus. Että hehhah vaan sulle, tuskin koskaan tuolla menolla saat itelles pysyvää tyttöä. Van tuskinpa haluatkaan! :P
Pysyvää? Ainiiku rakkaus? :D voi herranlettas :DD sä et tiäkkään mitä kaikkee kassul sattuu ja tapahtuu.. ja ne lomat tsaijai ku muistelee kaiholla vieläkin sitä sekoilua :)
Mietin tässä että pitäiskö potea huonoa omaatuntoa...
No mut jos intis on tollasta eihän mulla oo hätäpäivää.
Kyl te miehet luulette olevanne niin pahoja...
En tiedä mikä teillä ihmisillä on heti tulla vääntää paskaa kyseisille sivuille!!! antakaa meidän sotaleskien rauhassa itkeä ja urputtaa täällä!! jos mieheni pettää minua armeijassa niin sille en voi minkään... se pettäisi siinä tapauksessa ilman sitä armeijaakin!!!
Juu isompi uhka on se kestätkö sinä. Joskus inttiaikoina omasin kaveripiirissäni lauman asiasta innostuneita sivareita, jotka systemaattisesti metsästi inttiläisten naisia. Piti lämpimänä silläaikaa kun pojat konttasi sateisessa metsässä. Aika moni menikin lankaan ja sivarit vain naureskelivat poikien selän takana. Aika sikaa mutta elämä on!!! Varokaa siis naiset rempseitä sivaripoikia, ne on kai pahimman sorttisia pokaajia!! Olihan niiden juttuja hauska kuunnella, mutta kyllä kävi sääliksi inttipoikia!!!!
Niin näistä lettipäistä, että itse armeijan pari vuotta sitten kokeneena voin vain todeta, että ainakin mun aikanani olleet muijat oli suoraan sanottuna aivan hirveitä... Kyllähän niiden perää kaikki seuras, mutta se johtu vaan siitä että ku ei paljon muuta katteltavaa ollu... Itse ei tullu kyllä kertaakaan mieleenkään ajatella edes tällaista vaihtoehtoa.. Mutta muutamat lankes..
Nää lettipäät ku on yleensä sellasia aikamoisia mörssäreitä, jotka tyyliin pelaa jalkapalloa ja ovat hirveen kokosia & näkösiä, mutta kun ne sattuu antaan kaikille, niin muijat luulee, että ne on jotenkin haluttavia, ku jätkiä seuraa perässä.. Onhan toki näitä tällasia, jotka ei menny armeijaan jätkien takia, vaan koska ovat oikeasti sellasia johtaja tyyppejä, mutta voin vaan kuvitella millasta on olla sellasen kanssa jossain suhteessa.. Voi niitä tossunalla olevia.. Itseni mielestä parisuhde ei voi olla hyvä ellei kumpikin osapuoli ole jokseenkin tasaväkisiä.. Mutta joo, kukin tallaa tavallaan..
Tuosta että tytöt antaa kaikille... Mun yks kaveri (tyttö) meni inttiin tammikuussa ja aikoo olla siellä vuoden, ja tämä tyttö kertoi että vuotta aikaisemmin joku hänen kaverinsa oli ollut samassa kylässä intissä, ja samassa komppaniassa oli ollut kolme tyttöä jotka olivat sitten ottaneet kisan että kuka saa eniten jätkiä kaadettua kahden viikon aikana, ja voittajan saldo oli yli 10... Tästä voi päätellä että intissä olevat tytöt todellakin "käyttävät asemaansa hyväksi", ja luulenpa että ainakin osa näistä jätkistä jotka tytöt onnistuivat "kaatamaan" seurustelivat, että ei kannata uskoa että intissä oleva poikaystävä pysyy uskollisena (voihan hän iltalomilla käydä naipasemassa ketä tahansa tyttöä jos huvittaa...)
älä huoli.. que sera, sera.. what ever will be, will be.. elä sun elämää, valinta se on se armeijaan menokin. Jos sun `poikaystävä` haluaa mennä viettään aikaansa opetellen tappaan, anna sen mennä. Jos joku `johtaja` joskus ajattelee että laitanpa 200 000 miestä kuoleman partaalle ku tuli mokattua joku sopimus ja sun `poikaystävä` haluaa olla valmis kuoleen sen `johtajan`takia niin anna sen mennä. On maailmassa myös sellaisia jotka ajattelee ihan itse omilla aivoillaan eikä sekaannu jonkun täysin tuntemattoman maisterin omiin ongelmiin..
Niin, ja voi jättää velvollisuutensa puolustaa meidän länsimaisia arvoja väliin, sehän on jokaisen suomalaisen miehen velvollisuus! Jos kaikki olisivat tuollaisia, niin ei tarvitsisi sunkaan miettiä, menisikö armeijaan täyttämään velvollisuuttaan vai ei, kun Venäjällä ei niin hirveästi kysellä, "haluuks sä sivariin?" Päästäisiin kaikki Venäjän armeijaan suorittamaan asevelvolisuutta, olis varmaan ihanaa! No, aina on näitä siipeilijöitä, mutta tajua jo realiteetit: miksi sotia käydään a) luonnon rikkauksien väheneminen ja niistä kilpaileminen, esim. vesi ja öljy, eikö ihminen muka ota sitä ,mitä ei ole, väkivalloin, jos on tarpeen ja se on mahdollista (jollei olisi puolustusvoimia) b) rikkaiden ja köyhien maiden väliset erot, taloudellisen hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen c) taistelu elintilasta, väestönkasvu d) rotujen, heimojen tai eri kieliryhmien väliset ristiriidat e) uskonto f) epäoikeudenmukaisuus g) kansainvälinen politiikka. PIENIMMÄSSÄKIN RIIDASSA ON JO SODAN SIEMEN, etkö muka vaikka itse ole koskaan riidellyt? Sodan juuret ovat siis itse ihmisessä, ihmisen kyvyttömyydessä sovitella asioita ja tulla toista vastaan, sille ei voi mitään. Jollei olisi järjestyneitä puolustusvoimia, olisi kuitenkin väkivaltaa ja tappamista, mutta ilman sääntöjä ja varmaan vähemmin asein ja keinoin, mutta tappamista ja väkivaltaa se ei lopettaisi, eikä em. syistä johtuvaa ihmisen vallan ja omaisuuden ja hyvinvoinnin tavoittelua, olisi vain vielä mielettömpää ja anarkistisempaa. Fakta on, että JOS HALUAT RAUHAA, VARUSTAUDU SOTAAN.
Kuulostaa liian tutulta...ex-mieheni oli myös kovin kiinni...ja jälkeenpäin selvisi, että hän oli iltavapaalla tavannut uuden naisen ja oli hänen luonaan niitä viikonloppuja. Kotona hän kävi noin kerran kuussa. Soitteli toki useammin. Satuin vaan näkemään hänen kanssa samassa komppanjassa palvelleita kavereita ja ihmettelin kuinka he ovat jatkuvasti lomalla...kunnes tilanne valkeni.
"Ohi on" juhlien jälkeen, hän vielä käytti minua krapulassaan hyväksi ja ilmoitti illalla muuttavansa seuraavana päivän uuden naisen luo...
miksi ihmiset käyttää sanontoja inttileski, kesäleski jne...
Miettisitte aikuisen oikeesti miltä tuntuu olla oikeasti leski!!!