ollaan tyttöystäväni kanssa seurusteltu sellaset kolme vuotta. Ollaan rakastuneita parikymppisiä ja sitärataa.
Ongelma kuitenkin on, että tämä nainen on herkkä suuttumaan. Voi suuttua ihan pienistä asioista jotka eivät todellakaan ole minun vika. Anteeksi pyyntöä on turha odottaa ja minunhan se aina pitää sovitella sitten se riita. Riidan yhteydessä yleensä hysteeristä itkua.
Lisä ongelman tilanteeseen tuo se, että hän ei halua puhua näistä asioista. Sanoo vaan että niistä tulee lisää riitaa.
Mitä teen? Onko tulevaisuutta? Kannattaako jatkaa?
Ongelma kuitenkin on, että tämä nainen on herkkä suuttumaan. Voi suuttua ihan pienistä asioista jotka eivät todellakaan ole minun vika. Anteeksi pyyntöä on turha odottaa ja minunhan se aina pitää sovitella sitten se riita. Riidan yhteydessä yleensä hysteeristä itkua.
Lisä ongelman tilanteeseen tuo se, että hän ei halua puhua näistä asioista. Sanoo vaan että niistä tulee lisää riitaa.
Mitä teen? Onko tulevaisuutta? Kannattaako jatkaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinuna en tuollaisen asian takia heittäisi pyyhettä kehään. Ihmiset on erilaisia, suhtautuvat ja näyttävät tunteitaan eri tavoin. Toiset on herkempiä kuin toiset.
Ja puhumisen vaikeudesta. Siihen ei voi kuin opetella. Itsellenikin se oli vaikeaa aluksi, mutta kun luotin poikaystävääni tarpeeksi, ja olin tarpeeksi rohkea, oli helpompi uskaltautua puhumaan. Se vaatii kovasti kärsivällisyyttä.
Ja tämänhetkisessä suhteessani myös minä ole se, joka sovittelee ensimmäisenä ja pyytää anteeksi vaikka "vika ei minussa olekaan". Pitääkö aina syyllistä etsiä, mitä anteeksiannosta on sanottukaan..
Voimia Teille :)
Kiitos avusta. Olin jo tosiaan "heittää pyyhkeen kehään", mutta koitan nyt vielä kuitenkin.
Jos välität kumppanistasi todella ei välttämättä kannata puuhettä kehään heittää.
Itse olen kokenut aivan saman ja täytyy möntää että luovuttaminen kävi lähellä.
Asiosta kannattaa aina puhua sillä siten suuremmatkin ongelmat on mahdollista ratkaista.
Puhumattomuus taasen kasaa ongelmia ja myöhemmin niitä ei voi enää "ratkoa". Jos kumppanisi ei suuttuneena suostu puhumaan, annan hänelle tilaa ja aikaa leppyä. Riidan yhteydessä älä rupea syntipukiksi josset ole mitään tehnyt vaan mielummin vaikka poistu paikalta ja tule takaisin kun hän on leppynyt. Koita vaikka puhua kun molemmat ovat rauhallisia ja hyvällä tuulella.
Jokainen ihminen on omalaisena tämä tehosi ainakin itselläni aikanaan!
Toivotan sinulle onnea suhteessasi!
Eiköhän tämä ole aivan tavallista naisten käytöstä. Vaikeinta tässä on tietenkin se, että tietää vaimon suuttuvan, teki mitä tahansa. Valitsen aina pienemmän pahan, ja silloin murjotus menee ohi muutamassa tunnissa.
Yleensä riidan aihe löytyy kyllä läheltä: töissä on ollut hankala päivä, vaimo on väsynyt tai minä olen väsynyt, katson televisiosta jotain väärää kanavaa, luen kirjaa... Joka päivä löytyy uusi aihe. Ei muuta kuin kestämistä vain!
Joskus sitä vaan miettii, olisiko sinkkuna hieman helpompaa.
ongelmasi kuulostaa monelta osalta kauheen tutulta, vaikkei nyt suoraan omasta suhteestani ookaan. mutta siis oon vahvasti sitä mieltä että ihminen voi tietoisesti kehittää esimerkiks just näitä riitely- ja ongelmanratkaisutaitojaan suhdetta rakentavampaan suuntaan. Ja avain siihen on kyllä asioista puhuminen...se oli itsellenikin aluksi ihan äärimmäisen vaikeeta avautua poikaystävälleni, mutta kun oon tajunnut itse (ja poikaystävä siitä monesti aluksi mainitsi),ettei suhteesta pidemmän päälle tuu mitään jos ei pystytä vaikeistakin asioista puhumaan, oon sitä ihan väkisin itse opetellut pikkuhiljaa-ja nyt se sujuu jo paljon paremmin!!
Eli suosittelen että sellaisella leppoisan yhdessäolon hetkellä hellävaraisesti "pakotat" hänet puhumaan edes vähän noista asioista. Kerrot miltä susta tuntuu toi tilanne ja muutenkin tunteistas...ehkä se siitä sitten.
tietysti silleenkin voi aasinsiltaa aiheeseen siirtyä että kysyt tyttöystävältäsi vaikka et mitä piirteitä hän haluis sussa parantaa ja sitten sen jälkeen kerrot omat toiveesi-tärkeintä on ettei hän tunne itseään nurkkaan ajetuksi.
joo,en tiedä auttaako nämä mitään, ihminen ei tietenkään voi tulisuuttaan kokonaan poistaa mutta voi sitä mielestäni oppia hallitsemaan paremmin.
tsemppia ja kärsivällisyytta:)
itsellä vastaavanlainen tilanne... :/
seurusteltu poikaystävän kans kohta 3 ja 1/2 vuotta.
meillä kuitenkin niin päin, että itse olen se joka useammin jostain nipottaa, jos joku ärsyttää... :(
oon yrittäny tietosesti siihen vaikuttaa, ettei toisen tarvis kuunnella moista... ja opetella olemaan hiljaa ja "nielemään kiukun alas". sit taas hyvä jatkaa puhumista, kun ensin vähän rauhottunu... :)
meillä ongelmana se, et kun tulee jotain "kunnon" erimielisyyttä ja riidellään ni... poikakaveri ei myrskyn jälkeen osaa / eikä edes halua puhua!!! :( yrittäny sit kysyä poikakaverilta, miks ei halua puhua... kuulema puhuminen riitä(???) :/
tuntuu, et oon yrittäny kaikkea taivaan ja maan väliltä...
antaa toiselle aikaa ja tilaa ajatella, antaa toiselle mahdollisuus tehdä itse aloite, nätisti pyytäny keskustelemaan... joskus jopa kiukutellut, kun mitään kuulu... :( *tunnustaa nolona*
poikaystävä yhä edelleen rakas... kuitenkin mielessä ruvennut pyörimään koko ajan enenemässä määrin ajatus (myös) pyyhkeen kehään heittämisestä... :(
alkaa tuntua jo ylivoimaselta jatkaa, kun ongelmat alkanu ton puhumattomuuden takia kasaantumaan, pahemman kerran... :(
sitä miettii, et jos toista ei kerta kiinnosta puhua ja ongelmia saada selvitettyä, ni... tuhlaa vaan aikaansa suhteeseen, jos mitään pysty "korjaamaan"...
sitä vaan haluais liian helpolla luovuttaa, kun suhteessa ollu kummiski paljon hyvää... mikä nyt taakse jäänyttä aikaa???
tiedä tuleeko tästä enää mitään... :(
selitinpä sekavasti, ja taisi mennä enemmän omien ajatuksien selvittelemiseksi... :) *pää sekasin*
Minulla sama tilanne, paitsi että itse olen se, joka suuttuu. Poikaystävä on kyllä provosoinut - tahtomattaan tosin - mutta ylireagoin ja rajusti. Ja poikaystäväni on se, joka sitten sanoo, että ei se mitään, vaikka jotain jäisi hampaankoloon.
Nyt tilanne on mennyt siihen, että poikaystäväni halusi tauon. Pelkään, että suhde loppuu tähän. En haluaisi, vaikka tiedän, että tuskin riitely koskaan loppuu kokonaan. Uskon kuitenkin siihen, että kykenen muuttumaan ja poikaystävänikin kykenee. Kyse on vain halusta. Suhdetta pitää hoitaa.
Jos rakastat, yritä selvittää asia. Selitä tyttöystävällesi, että hänen käytöksensä loukkaa sinua ja saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa lopulta eroon. Hänellä on todennäköisesti muita ongelmia (minulla itselläni epävarmuus ym.), jotka voisivat kaivata vaikka terapiassa käymistäkin.
Mä sanoisin,että naisten kanssa jutusteltaessa ja eläessä saa tottua heidän voimallisiin kiukkukohtauksiinsa.
Syyt lienevät ihmissuvun historian aikana olleet mieheltä piilotetut,eikä niitä pysty ymmärtämään mies.
Parasta on ehkä vain koettaa elää tapahtuman ohi jos mahdollista.
Eikä heittää ainakaan tahallaan lisää vettä kiukaalle.
Elä tavallasi,äläkä anna mielesi järkkyä.
Ukkosen jälkeen aurinko paistaa aikansa.
Vaikuttaa masentuneen toiminnalta. Sinun kannattaisi hieman myös varoa sanomisiasi. Ilmeisesti et ole tajunnut loukanneesi,mutta niin on päässyt käymään. Yritä jutella tyttöystäväsi kanssa ja kysy mitä sanoit väärin ja mistä hän suuttui/suuttuu. Niin sitten tiedät jatkossa. Ihmiset on erilaisia. En sano että vika olisi sinussa vaan teissä molemmissa. Kunhan et päästä suustasi mitään sellaista että tyttöystäväsi suuttuisi niin kaikki on hyvin. Voit myös sanoa että et tarkoittanut loukata niin hänen ei tarvitse ottaa niin nokkiinsa asioita. Kaikkea hyvää teille