Muutamia tärkeitä huomioita ykseysjumala käsitteestä, joka nousi tässä keskustelussa esille:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000009671692
jumala käsittää kaiken mitä on, myös ihmisen. Ihminen on siis osa jumalaa. Ihminen on samanarvoinen kaiken kanssa. Eli jumala ei arvota.
Ihminen joka tekee hirmutekoja on osa jumalaa, joka tekee hirmutekoja. Tämä osa ei vain tunne itseään kokonaisuudessaan(ainakaan tarpeeksi hyvin).
Korkein kokemus jumalasta eli myös ihmisestä itsestään on absoluutti, jonka moni kokee sisäisesti rakkautena/valona/täydellisyytenä.
Kun ihminen "keskustelee" jumalan kanssa, hän keskustelee itsessään (ja kaikessa) olevan absoluutin kanssa.
Tästä absoluutista ovat jumalaopit lähtöisin, jotka yksilö on suodattanut oman viitekehyksensä kautta. Joskus paremmalla menestyksellä, joskus vähän huonommalla.
Ei ole olemassa ihmisen yläpuolella olevaa jumala- auktoriteettia, joka päättäisi asioita ihmisen puolesta. Ihmisen pitää itse ottaa vastuu olemassaolostaan ja teoistaan.
Jotta voisi syntyä kokemuksia mistään tietoisuuden täytyy astua ulos absoluuttisesta tilasta suhteelliseen maailmaan. Tietoisuus voi kuitenkin halutessan liikkua takaisin absoluuttiseen tilaan. Tärkeää olisi ihmisten tiedostaa, että em. tila on olemassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000009671692
jumala käsittää kaiken mitä on, myös ihmisen. Ihminen on siis osa jumalaa. Ihminen on samanarvoinen kaiken kanssa. Eli jumala ei arvota.
Ihminen joka tekee hirmutekoja on osa jumalaa, joka tekee hirmutekoja. Tämä osa ei vain tunne itseään kokonaisuudessaan(ainakaan tarpeeksi hyvin).
Korkein kokemus jumalasta eli myös ihmisestä itsestään on absoluutti, jonka moni kokee sisäisesti rakkautena/valona/täydellisyytenä.
Kun ihminen "keskustelee" jumalan kanssa, hän keskustelee itsessään (ja kaikessa) olevan absoluutin kanssa.
Tästä absoluutista ovat jumalaopit lähtöisin, jotka yksilö on suodattanut oman viitekehyksensä kautta. Joskus paremmalla menestyksellä, joskus vähän huonommalla.
Ei ole olemassa ihmisen yläpuolella olevaa jumala- auktoriteettia, joka päättäisi asioita ihmisen puolesta. Ihmisen pitää itse ottaa vastuu olemassaolostaan ja teoistaan.
Jotta voisi syntyä kokemuksia mistään tietoisuuden täytyy astua ulos absoluuttisesta tilasta suhteelliseen maailmaan. Tietoisuus voi kuitenkin halutessan liikkua takaisin absoluuttiseen tilaan. Tärkeää olisi ihmisten tiedostaa, että em. tila on olemassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei, tuo sinun ykseytesi on animismia ja panteismia. Se ei ole krisittyjen käsite.
Kristittyjen jumala on suoraan raamattua lukien todellakin erilainen. En siis ole klassisessa mielessä kristitty, mutta tavallaan uskis kuitenkin.
Kehtaan kuitenkin väittää että kaikkien uskontojen, jotka on tehty vilpittömältä pohjalta, pohjana on sama ykseykokemus tuon absoluutin kanssa.
Oman kokemukseni mukaan, tuossa absoluuttisessa tilassa ihminen alkaa kuvata perimmäistä totuutta samankaltaisilla sanoilla kun eri henkisissä opeissa on kaikkeutta kuvattu. Tämän kokemuksen pohjalta olen ymmärtänyt henkisten oppien alkuperän. Tämän tilan pohjalta viimein ymmärtää niinkin nurinkurisia lauseita kuten:" jumala on kaikki ja ei mitään." Tämmöinen lause tulkittuna, ilman kokemusta, luo meille mm. raamatun monet tekstit, jotka on ihan tuubaa.
Näistä asioista voi olla pihalla niin uskis kuin ateistikin. Tarvitaan kokemus.
niin että se muuttaa jotain elämässäsi?
voiko sitä sanoa kokemukseksi?
Henkinen kokemus kyllä muuttaa helposti yksilön elämää ja näin voidaan puhua myös heräämisestä, uudelleen syntymästä. Varsinkin jos kokemus on ollut voimakas. Kokemus voi olla huono sana, mutta en keksi vielä parempaa. Tarkoitukseni ei ollut latistaa kokemuksen ainutlaatuisuutta.
Tulisi pyrkiä mahdollisimman jatkuvaan kokemiseen,koska silloin kun ei koe, mieli ottaa vallan ja helposti tulee tehtyä-sanottua jotain, joka ei ole absoluuttisen kanssa linjassa.
ei ole täydellinen uskossaan?
mielipiteeni mukaan, ihmisen tietoisuuden kasvu (henkinen kasvu) on loputon prosessi, aina vain ylemmäs ja ylemmäs. Se on myös automaattinen, mutta yksilö voi vaikuttaa sen kasvun nopeuteen.
Tässä mielessä: kukaan ei ole täydellinen uskossaan.
yllättäin monen kohdalta kuolemaan.
Eikö olekki turhauttavaa kun kaikki se kasvu heitetään hukkaan?
Tuosta valitettavasti minulla ei ole tietoa, vain olettamuksia, joihin perustan uskoni ihmisen tietoisuuden kuolemattomuudesta:
Olettamus1:
Mietiskelijöiden kokemus ykseydestä tuntuu ajattomalta, johon kokija on saumattomasti yhteydessä. En tiedä, että mitä kuoleman jälkeen jää, mutta jotain kuitenkin.
Olettamus2:
Energian häviämättömyslaki. Ei täältä noin vain vain hävitä.
Olettamus3:
Monet tarinat kuoleman lähikokemuksista, antavat viitteitä siihen, ettei tietoisuus sijaitse (ainakaan kokonaan) aivoissa.