Kerrompa minäkin oman kokemukseni kiusaamisesta työpaikalla. Työpaikkani henkilöstöön on kuulunut muutama henkilö, jotka ovat tehneet työssäolostani aika-ajoin jopa helvettiä. Minua on haukuttu mitä ilkeimmillä tavoin. Arvosteltu ulkonäköäni. On käyty kiinni. Eräs jopa toivoi kuolemaani. Heitetty milloin milläkin esineellä. Juoruttu selkäni takana perättömiä juoruja. Pahansuopia katseita. Supinoita. Ja sekin, että kun tulen samaan huoneeseen, missä juorupiiri jyrää, niin heti heretään hiljaseksi ja tuijotetaan. Ensin ei pomot uskonut, kun kerroin asiasta. Mutta kun lopulta en jaksanut enää asiasta ottaa mitään yhteyksiä ja yritin sisukkaasti olla piittaamatta koko tilanteesta se kiusaus siirtyikin minusta pomoihin. Sitten hekin heräsivät millaisessa painajaisessa olen työpaikallani ollut. Sitten alkoikin tapahtua......pari pahinta joutui lähtemään pois. Nyt olen yrittänyt pala palalta koota itseäni jaksamaan työssäni. Ilmapiiri on kyllä parantunut, mutta minuun se jätti jälkensä. Pelkään olla työkavereitten kanssa omana itsenäni. Tuntuu sille että joku minussa mureni niin pahasti, että tuskin koskaan entiselleni tulen. Olen perheellinen ja jollei puolisoni ja perheeni olisi jaksaneet minua kannustaa, olisinko enää hengissäkään. Ihmettelen vaan kuinka hitaita ylempi taho on ollut puuttumaan tilanteeseen. Miten se pitäisi heille ilmaista niin, että he heti ottavat asian uskoakseen ja alkavat toimia asian korjaamiseksi. Varmaan joistakin lukijoista tämä tuntuu uskomattomalle, mutta kaikessa karmeudessaan kaikki on totta.
Mitä pitää kestää
Hajalla
41061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
työpaikassa arkipäivää.Varmasti moni palaa loppuun,ja jää sitten mielenterveydillisistä syistä sairaseläkkeelle,tai ennenaikaiselle eläkkeelle.Surullista,mutta totta.
Mutta olit onnekas, asialle tehtiin jotain ja sinua ei irtisanottu.
Lue muiden kokemuksia täältä:
http://tyopaikkakiusatut.net/ -> Kertomukset
Tuollaista oli minunkin kohdalla ja juuri tuollaista Pohjois-Savossa. Ei edes tultu samaan kahvipöytään, eikä taukotupaankaan.
Mulkoilua, naureskelua ja kieroilua vain. Kerrankin eräs juoru-ukko, jonka juuri ja juuri opin ulkonäöltä tuntemaan ja nimen tietämään tuli oikein toiselta osastolta levittämään ja lisäämään perättömiä juoruja.
Mutta kukaan ei hänellekään mahtanut mitään. Sanoivat vain että sä et ymmmärrä huumoria.
"Kuuman osaston" silloinen luottamusmies nimitteli halpamaisesti ja edelleenkin yöllä tappelen sen äijän kanssa, vaikka aikaa on kulunut siitä nimittelyjen alkamisesta jo 30 vuotta. Osaston luottamusmies tuhosi elämäni.
Aion jatkaa. Mikäli asia etenee syyteharkintaan ja eduskunnan oikeusasiamiehen kautta EY:n työtuomioistuimeen niin tulen vaatimaan arvoisalta työntekijäluottamusmiesherralta huomattavan suuret korvaukset erittäin raskaasta ja pitkäaikaisesta solvauksesta. Henkilöön kohdistuvia nittelyjä ei pidä sallia. Siitä on tehtävä rikosilmoitus.
Itä-Suomen työsuojelupiiri on täysin puolueellinen ja hampaaton hoitamaan asioita puolueettomasti.
Henkinen väkivalta on oikeastaan vielä pahempaa. Siitä jäävät pysyvät vauriot.
Itse koin saman ja lähdin pois!mutta vaikka tästä on kohdallani jo aikaa,ei sitä h....ttiä voi unohtaa!!mut aika "lievittää"vähän.Tuollaista se on juuri mitä kirjoitit!kuuntele nyt itseäsi ...ja mene päivä kerrallaan siellä töissä.Tiedän et olet "jännittynyt" ja "varpaillaan"kun olet joutunut kokemaan tuon kaiken.Mut jos tilanne on töissäsi tullut ns.normaaliksi,niin pikkuhiljaa sun olos rentoutuu..kun huomaat ettei ole enää mitää,(niin karmeeta pelättävää)toivon kaikkea hyvää!