Synttärit

2 vuotta sitten äitini suuttui silmittömästi kun "kehtasin" toivoa omenapiirakkaa aamupalaksi synttäreille, se oli mun synttärilahjatoive sille vuodelle, mutta homma päättyi siihen, että äiti satutti mua pitkään ja ajoi nurkkaan, seurasi perässä kun pakenin ulos ja lopulta sain aamiaiseni vasta seuraavan vuorokauden puolella sen jälkeen kun olin itkeny koko päivän.

Seuraavana vuonna äiti teki selväksi, että ne synttäritarjoilut on viimenen asia minkä se tekee mun hyväksi, jonka jälkeen saan pärjätä ite, eikä se "enää laita tikkua ristiin mun hyväksi, eikä piittaa, vaikka mulla ois miten hätä, siinähän on".

Kohta on taas synttärit ja ahdistaa, en haluais että se pilaa nekin. Elämässä ei oo loputtomasti synttäreitä ja kadehdin niitä lapsia, joitten äitit jaksaa hoitaa niitä ja vieläpä laittaa niille synttärijuttuja ja kaikkee. Onnekkaita olette te, joitten äitiä ei oo käytetty loppuun, kuten minä oon omani käyttänyt kuulemma. Asia tuli mieleen kun näin videon, missä äiti laittoi lapselleen synttäritarjoiluita ja teki myös yhessä sen lapsensa kanssa siinä, ja halusin sanoa tän johonkin, koska sattuu niin paljon. En postaa tätä huomion takia, vaan että saan johonkin edes sanotuksi, niin tulee kevyempi olo. Toivottaisitteko mulle hyvää syntymäpäivää?