Olen todella kuormittunut parisuhteessa, koska mies tukeutuu minuun lähes kaikessa. Tuntuu, että olen kuin tietotoimisto ja google, jolta voi kysyä typerimpiäkin kysymyksiä. Tämä toiminta on aiheuttanut myös sen, etten pysty luottamaan miehen kykyyn hoitaa asioita, koska minulle vuosien ajan esitetyt kysymykset ovat välillä yksinkertaisesti niin typeriä, joita itse en edes kehtaisi kysyä.
Viimeisimpänä mies kysyi, miten henkilötunnus kirjoitetaan.. Hän alkoi laittamaan siihen syntymäpäiväänsä ja pisteitä eli 11.08. jne ja vuosiluvun 1990, lisäksi kysyi tuleeko siihen kirjain isolla vai pienellä.
Pidän tätä yksinkertaisesti niin älyttömänä kysymyksenä ja meille syntyi tästä riita. Sanoin suoraan, että nyt on kyllä niin tyhmä kysymys ja hän sanoi siihen, että mitä sen on väliä mitä hän tähän laittaa, että kyllä työnantaja ymmärtää tästä. Kyse vieläpä tärkeästä asiasta, eli uudelle työnantajalle menevästä tiedosta...
Sanoin ilkeästi, että älä ainakaan tulevalle työnantajalle paljasta sinun tyhmyyttä ja olen kuulemma ilkeä, koska en voinut vastata kysymykseen. Myönnän olleeni ilkeä, mutta rajansa kaikella. Olen niin kuormittunut näistä arjessa eteen tulevista yksinkertaisista asioista, jotka toisella ei aivan tunnu menevän kaaliin.
Mitä olette mieltä? Onko tämä enää normaalia? Vai olenko niin ilkeä ihminen, kun sanon miestäni tyhmäksi tällaisessa asiassa.
Viimeisimpänä mies kysyi, miten henkilötunnus kirjoitetaan.. Hän alkoi laittamaan siihen syntymäpäiväänsä ja pisteitä eli 11.08. jne ja vuosiluvun 1990, lisäksi kysyi tuleeko siihen kirjain isolla vai pienellä.
Pidän tätä yksinkertaisesti niin älyttömänä kysymyksenä ja meille syntyi tästä riita. Sanoin suoraan, että nyt on kyllä niin tyhmä kysymys ja hän sanoi siihen, että mitä sen on väliä mitä hän tähän laittaa, että kyllä työnantaja ymmärtää tästä. Kyse vieläpä tärkeästä asiasta, eli uudelle työnantajalle menevästä tiedosta...
Sanoin ilkeästi, että älä ainakaan tulevalle työnantajalle paljasta sinun tyhmyyttä ja olen kuulemma ilkeä, koska en voinut vastata kysymykseen. Myönnän olleeni ilkeä, mutta rajansa kaikella. Olen niin kuormittunut näistä arjessa eteen tulevista yksinkertaisista asioista, jotka toisella ei aivan tunnu menevän kaaliin.
Mitä olette mieltä? Onko tämä enää normaalia? Vai olenko niin ilkeä ihminen, kun sanon miestäni tyhmäksi tällaisessa asiassa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaa siltä että olet parisuhteessa lapsen kanssa. Moni mies heittäytyy suhteessa avuttomaksi, jotta nainen joutuu tekemään palkkatöidensä lisäksi kaikki kotityöt ja lastenhoidon ja sen lisäksi tomia perheen managerina: muistaa missä mikäkin asia on tallessa, muistaa kaikkien sukulaisten ja tuttavien merkkipäivät, pitää huolta juoksevista asioista (lääkäri-, hammaslääkäri-, parturi-, yms. ajanvaraukset, kodin huoltotöiden tilaaminen) jne.
Naiset uupuvat. Ei jää aikaa mielekkäille harrastuksille ja kaverien tapaamisille. Miehet kyllä harrastavat ja matkustavat kaveriporukoidensa kanssa. Ja sitten miehet ihmettelee miksei nainen kaiken tämän jälkeen vielä urheile ja vältä herkkuja pitääkseen kroppansa viehättävänä miehen silmälle. Mies kun on niin visuaalinen! (Ihan kun naiset eivät olisi). Ja tee aloitteita ja tyydytä miestä seksuaalisesti (unohtaen tietenkin oman nautintonsa).
Miehet ovat itsekkäitä. Naiset ovat liian kilttejä ja tunnollisia. Ja sietävät liikaa.
Sinulle on vain sattunut tyypillinen itsekäs mies, joka ei välitä sinun hyvinvoinnistasi.
Sellaiset miehet eivät muutu paremmiksi, joten tuollaiset parisuhteet päättyvät yleensä eroon. Naisen aloitteesta. Mikä tulee miehelle tietenkin täytenä yllätyksenä. Kaikkihan oli niin hyvin!
Kiitos paljon mielipiteistä. Minulle on tärkeää kuulla ulkopuolisten ihmisten mielipide asiaan, sillä kuulen olevani "tiukkapipo", "sinulta ei voi kysyä mitään", "haukut minua vain tyhmäksi", "mitä sillä on väliä vaikka kysyin, ei ole niin vakavaa" jne.. Eli tässä hyökätään minua kohtaan, kun nostan tästä haloon, kun mielestäni jokaiselle ihmiselle on ihan yleistietämystä miten henkilötunnus kirjoitetaan...
skitzo …ei jatkoon
Rehelliselle ihmiselle näytelmän ja todellisuuden eläminen yhtaikaa ei onnistu, juuri siksi kun on rehellinen. Ajattelussaan ja puheessaan pitäisi koko ajan alla kuin näytelmässä, mutta vastaanottajan ymmärtää se toisella tavalla oikeassa elämässä ja tuollainen vaatii ihmiseltä epärehellisyyttä onnistuakseen, koska rehellinen ihminen on myös usein suora, looginen ja oikeudenmukainen.
Joitain varmaan ärsyttää minun rehellisyydestä puhuminen, mutta mennäänpä pintaa syvemmälle. Uskon vakaasti, että siksi ihmiselle annetaan useampi elämä; jotta hän kasvaisi rehellisemmäksi ja luotettavammaksi ihmiseksi, koska ei luoja voi antaa esim. elämässä lisää vastuuta ihmiselle, ennen kuin häneen voi luottaa, ettei hän käyttäisi annettua lisävastuuta väärin tuhotakseen jotain luojan luomaa.
Ootsä aika tyhmä aloittaja. Ota huumorilla tai lempeydellä, älä ilkeydellä. Sä olet se tyhmä tässä.
Sivusta