Miksi mennä naimisiin, vannoa ikuisen rakkauden valat, antaa koko elämänsä toiselle ja ottaa toisen elämä vastaan, jakaa haaveet ja unelmat, perustaa perhe ja tehdä unelmista totta...
..jos kuitenkin jonain päivänä huomaa, ettei enää rakasta toista tai ei halua enää taistella tai haluaa olla vapaa tai toinen ahdistaa jne jne.
Mennäänkö nykyään naimisiin vain sen vuoksi, että jonain päivänä sitten erotaan?
Me olemme olleet naimisissa yli 40 vuotta, enkä tähän päivään mennessä ole lakannut rakastamasta miestäni. Seksielämäkin meillä "vanhoilla kääkillä" vielä luistaa! :)
Vaikeuksia on ollut ja aina ollaan niistä selvitty.
Ehkä vain olen onnekas, kun sain miehen jonka kanssa todella halusin elää elämäni loppuun saakka ja joka halusi myös minut kunnes kuolema meidät erottaa.
..jos kuitenkin jonain päivänä huomaa, ettei enää rakasta toista tai ei halua enää taistella tai haluaa olla vapaa tai toinen ahdistaa jne jne.
Mennäänkö nykyään naimisiin vain sen vuoksi, että jonain päivänä sitten erotaan?
Me olemme olleet naimisissa yli 40 vuotta, enkä tähän päivään mennessä ole lakannut rakastamasta miestäni. Seksielämäkin meillä "vanhoilla kääkillä" vielä luistaa! :)
Vaikeuksia on ollut ja aina ollaan niistä selvitty.
Ehkä vain olen onnekas, kun sain miehen jonka kanssa todella halusin elää elämäni loppuun saakka ja joka halusi myös minut kunnes kuolema meidät erottaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tähänhän sitä pyritään itsekukin. Valitettavasti monnelle käy vain niin että puoliso onkin se "heikoin lenkki",vaikka kuinka itse haluaisi toteuttaa lupauksen jonka kerran on antanut. Itse menin nyt toista - ja viimeistä kertaa -naimisiin. Tosin vähän eri periaattella kuin 25v. sitten kun ei oikein tiennyt elämästä mitään. Et ole onnekas vaan siunattu. Toivon teille molemmille hyvää elämäntietä jatkossakin.
Kyllä meistä moni on saanut sellaisen miehen jota rakastaa ja josta ei halua luopua. Mutta kun se aina ei ole itsestään kiinni. Vaikka elät ja olet niin hyvin kuin suinkin, ei se aina toiselle tahdo riittää, ja jotkut eivät edes puhu ongelmistaan.
Ja sitten miehillä on taipumus mennä heti vieraisiin kun vähänkin ongelmia tulee lisää, eikä ne ymmärrä että siitä ne ongelmat vasta alkaakin. Itse en hyväksy yhtä ainutta syrjähyppyä, en toiselta enkä itseltäni.
Mutta vaikka kuin yrität olla ihana, hoitaa kodin ja lapset ja siinä sivussa helliä miestä, niin vaan joku vielä ihanampi sen vei.
On kuin olisin elänyt vuosikymmenet turhaan ja mitään saamatta tilalle. Jonkun toisen kanssa ehkä olisimme vielä yhdessä, mutta kun sitä ei aina tiedä kuka muuttuu vuosien aikana. Aivan ihana mies voi muuttua aivan kauheaksi ja päin vastoin.
En ole vieläkään toipunut menetyksestämme hyvin, lapset ymmärtävät ehkä paremmin, että isä halusi jotain parempaa mitä me emme pystynytt tarjoamaan. Olen käpristellyt kohta kuusi vuotta, eikä loppua näy.
Hyvä etten aikoinani narun päähän miestä sitonut ja rukoillut että älä jätä meitä, me rakastamme ja tarvitsemme sinua, mutta miehelle perhe ei merkinnyt kai yhtään mitään, kun meni ja vaihtoi lapsettomaan. No emme ole miestä pahemmin nähneet, joten tässä me edelleen itkemme ja suremme. Mutta emme pysty muuttumaan paremmiksi.
Meidän elämämme on loppuun asti varmaan kaipausta, katkeruutta ja vihaa, mutta toisaalta sen verran aikaa on kulunut ja niin pahasti mieltämme on pahoitettu ja loukattu, että emme voisi isää ottaa takaisin enääkoskaan, vaikka sydän särkyy ja kyyneleet eivät lopu. Meilläkin on jonkunmoinen itsekunnioitus itseämme kohtaan, emmekä aio olla se varapaikka, josta lähdetään ja jonne palataan!
"Meidän elämämme on loppuun asti varmaan kaipausta, katkeruutta ja vihaa,"
Meidän erosta on vuosi enemmän aikaa. Olin pitkään äärettömän vihainen, katkera ja surullinen. Kirjoittelin mahdottoman pitkiä vuodatuksia Ellien sivuille. Vähän aikaa sitten joku parodisoi juttujani ja sanoi levyn juuttuneen päälle ja juttujen olevan jankkaavia.
Neuvon sinua lyömään nyrkillä tyynyyn ja purkamaan vihasi oikein kunnolla. Pura patoutunut energia rakentavasti. Muuten olosi ei helpota vaan sama jumiutunut tunnelukko jää avaamatta. Kirjoittaminen netissä ja ruutuvihkoon on hyvää terapiaa. Avioeroasiosta paras palsta on tämä palsta. Suomi24:lla on paljon kypsempää väkeä kuin Ellien sivuilla.
Täällä vain on niin paljon väkeä, että viestit hukkuvat "valtamereen". Elleissä on jotenkin kotoisampaa ja siellä on muutkin naisille mukavampia juttuja.
Usko pois, selviät vielä jaloillesi iloisten ihmisten kirjoihin. Miehesi lähti toisen mukaan eikä hänellä ole muita ongelmia. Ajattelepa, jos hän olisi juoppo, väkivaltainen tai jotain muuta ikävää.
Melko tyhmä kysymys, ei täällä kuulu kerskailla,
vai oletko tosiaan niin itsekeskeinen.
Kyllä 60v enemmistöllä menee hyvin, mutta yksikin päivä voi muuttaa elämän toiseksi.
Minäkin olen halinut samaa yli 30v ja kaikki lapset ovat jo aikansa halineet omiaan omissa kodeissaan.
Mutta meidän aikana oli elämä paljon helpompaa. Esim. työttömyys oli 2-3% luokkaa.
Silloin kehdattiin kulkea ryysyissä, kun moni muukin kulki.
Ajat ovat muuttuneet ja ympäristövaikutukset ja vaatimukset lisääntyneet.
Se on varmaan eroamisien suurimpia syitä.
Turha on kysyä, kuinka on lastenkasvatus onnistunut,
sehän on varmaan vieläkin paremmin.
Netissähän voi kirjoittaa mitä haaveilee.
sinä sitten teet avioeropalstalla? Jos minulla olisi noinkin hyvä ja pitkä suhde takanani, niin tuskinpa tulisi mieleeni edes poiketa tälle palstalle kuuntelemaan muiden valituksia.
Vai onko tämä joillekkin sitä nykyajan sosiaalipornoa? Kiva käydä katsomassa miten huonosti muilla menee ja sitten kieriskellä itsetyytyväisyydessään?
Miksei onnellinen liitto kuuluisi tälle palstalle.
Täällä kirjoittaa monia, jotka pähkäilevät erotako vai ei. Ei kaikki liitot pääty eroon.Ehkä tämän tapaiset jutut kannustaa yrittämään vielä.
Hyvä että kaikki on hyvin...vaikka saattaapa
se liitto romuttua teilläkin ennenpitkää.
Vannomatta paras....(en toivo sitä kuitenkaan teille)
Ei nämä asiat aivan yksinkertaisia ole (sori vaan)