Minä ja mieheni 20v, naimisissa olemme ja meillä on alle vuoden vanha lapsi. Anopin ainoan lapsen ainoa lapsi.
Anoppi muutti naapurirappuun, kysyttyään reilusti mielipidettäni ja ilmoitti että jos meillä on pienintäkään ajatusta että ei ole hyvä idea, hän ei naapuriin muuta.
Minusta idea oli hyvä, sillä anopilla on ollut alkoholiongelmia ja näin hän olisi lähempänä poikaansa jonka läsnäollessa anoppi ei ryyppää. Ja siten saisimme myös lastenhoitoapua tarvittaessa.
Viikon sisään anopin muutosta katselimme ikkunasta kun tämä aitaan nojaten hoipparoi taksiin ja jatkoi juhlimaan. Ryyppyputki jatkui neljä päivää jona aikana saimme vihaisia soittoja kuinka hän vihaa eikä tahdo enää ikinä olla missään tekemisissä kanssamme. Lisäksi hän kävi rappumme ovea hakkaamassa ja karjumassa uhkailuja. Ja jälkikäteen hän on erittäin häpeissään tekemisistään vaikka ei muista mitään tapahtuneista.
Mielestäni ei olekaan enää hyvä idea että anoppi asuu näin lähellä.
Selvin päin ollessaan hän on ihana ihminen, tulemme kaikki hänen kanssaan toimeen erittäin hyvin.
Mutta mitä teen jos lapseni leikkiessä pihalla Mummu tulee karjumaan kännissä ja loikkaa taksiin päästäkseen jatkamaan ryyppäämistä?
Anoppi muutti naapurirappuun, kysyttyään reilusti mielipidettäni ja ilmoitti että jos meillä on pienintäkään ajatusta että ei ole hyvä idea, hän ei naapuriin muuta.
Minusta idea oli hyvä, sillä anopilla on ollut alkoholiongelmia ja näin hän olisi lähempänä poikaansa jonka läsnäollessa anoppi ei ryyppää. Ja siten saisimme myös lastenhoitoapua tarvittaessa.
Viikon sisään anopin muutosta katselimme ikkunasta kun tämä aitaan nojaten hoipparoi taksiin ja jatkoi juhlimaan. Ryyppyputki jatkui neljä päivää jona aikana saimme vihaisia soittoja kuinka hän vihaa eikä tahdo enää ikinä olla missään tekemisissä kanssamme. Lisäksi hän kävi rappumme ovea hakkaamassa ja karjumassa uhkailuja. Ja jälkikäteen hän on erittäin häpeissään tekemisistään vaikka ei muista mitään tapahtuneista.
Mielestäni ei olekaan enää hyvä idea että anoppi asuu näin lähellä.
Selvin päin ollessaan hän on ihana ihminen, tulemme kaikki hänen kanssaan toimeen erittäin hyvin.
Mutta mitä teen jos lapseni leikkiessä pihalla Mummu tulee karjumaan kännissä ja loikkaa taksiin päästäkseen jatkamaan ryyppäämistä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
naapurissa.Riitaa tulee varmasti,alkaa puuttumaan elämäänne.Yrittäkää ohjata katkaisuhoitoon.Sanokaa kylmästi,ettette ole muuten hänen kanssaan tekemisissä.Juoppoja ei kannata hyysätä,eivät lopeta muuten juomistaan milloinkaan.
ei nainen eikä mies, joka juo tosissaan, piittaa mistään muusta kuin viinasta tai vastaavasta, kun juomahimo on päällä. Ei alkoholistia raitista omat lapset eivätkä lastenlapset. Tämä on valitettava tosiasia.
Anoppi ja appi naapurissa olisi jo valmiiksi tulenarka yhdistelmä, viinan kanssa räjähtää käsiin.
väistellä ja elää omaa elämää. Sitten, kun mummeli on selvinpäin tietty eri asia.
Mun anoppi ryyppää päivittäin. Ei sentään aina rapakuntoon itseään, mutta juo kuitenkin. Otti lomaakin ihan lapsenlapsen syntymän aikoihin, auttaakseen tytärtään lapsenhoidossa. No se auttaminen oli yhtenä iltapäivänä, kun olin jo tullut töistä. Muun ajan ryyppäsi illat ja yöt. Aamupäivät makasi sitten krapuloissaan.
Appiukko on aivan ihmeissään, eikä jaksa hommata eukkoaan hoitoon. Mietitytää vaan, mitä tyttäremme sanoo mummulleen sitten kun kasvaa. Lasten suustahan kuulee totuuden....(haiset pahalle mummu..tms...)
Vaikea tapaus, kun ei itse ymmärrä hakeutua hoitoon ja hänhän ei kuulemma ole juoppo. Juo vaan kun on niin maassa ja asiat painavat mieltä. Kaikkea juomisia ja sekoiluja emme mekään tiedä, koska appi ei kaikkea kerro. Yrittää peitellä anopin sekoilut. Mietin vaan tässä, että kauankohan pystyy pitämään työpaikkansa, koska on ollut jo useita myöhästymisiä ja selittelyitä.
Jaksamista teille sinne. Ette ole ainoat, joilla on sama tilanne. Tosin appivanhemmat eivät asu aivan samoilla kulmilla meidän kanssamme...onneksi.
ei hyvä idea, ei lainkaan. Ette varmasti halua, että lapsenne joutuu häpeämään ja kärsimään juoppoa mummoaan. Varmasti rupeaa pyörimään jos jonkinmoisia juoruja ja saatatte jopa itse leimautua, jos anoppi hakkaa ovia ja uhkailee.
Saattaa olla, että hiekkalaatikolla ei montaa kaveria pian lapsellanne ole.
Surullista mutta totta.
on kysymys mummon alkoholiongelmasta eikä muun porukan. Ei alkoholismi ole mikään tarttuva tauti, jota pitää läheisten häpeillä. Se on sen alkoholistin häpeä eikä muiden.
alkoholistin ja alkoholistin ympäristön kanssa tekemisisssä kun noin sanot. Aikuiset eivät ymmärrä alkoholistia, vaan sitä katsotaan kieroon ja sukulaiset häpeää, kyläläiset puhuvat pahaa ja jos jotain tapahtuu, nii se on ihan varmasti sen juopon syytä ja taas omaiset häpeää. Vähänkö tuolla pyörii juoppoja joita ei sukulaiset enää tunnista eikä tunnusta omikseen. Kyllä se on myös muitten häpeä eikä vain sen juopon. Ihminen on vaan rakennettu niin.
Onhan ihminen kateellinenkin..
alkoholistin kanssa naimisissa, äitini oli tissuttelija jne. Kokemusta piisaa poliiseja myöden, mutta omaksi häpeäkseni en suostu toisen ihmisen toilailuja ottamaan. Nimenomaan kokemusta on. Tiedän miltä tuntuu kulkea kylällä lasten kanssa, kun iskä pyörii puistobaarissa jne. mutta huom. minä en siellä pyöri, joten ongelma on alkoholistin ei minun ja samoin oletan jokaisen aikuisen asiaan suhtautuvan. Ja jos on tiukkapipoista ja ymmärtämätöntä porukkaa vastassa voin kyllä valaista ja kertoa, miten asiat ovat. Suomessa on tälläkin hetkellä hyvin paljon alkoholisteja ja heidän omaisiaan, mitä jos kaikki omaiset ajattelisivat, että pitää hävetä... Johan uppoisi yli puolet kansasta maanrakoon häpeästä.
Ei tasan tarkkaan ole mummelin oma asia ryyppääkö hän vai ei, kyllä se vaikuttaa koko perheeseen. Lisäks sun puheet meni ristiin, et kuulemma ota häpeää isästäs mutta alkuperäselle kirjottajalle sanot kuinka he joutuvat vielä häpeämään.
Häpeä ei mun mielestä oon suurin ongelma läheisille vaan kaikki muu. Olen alkoholistiperheestä, myös kaikki kolme veljeäni ovat alkkiksia, tosin kukaan heistä ei ole juonut vuosiin. Isä teki itsarin loppujen lopuks, aina on saanut pelätä millon kenenkin puolesta. Vai oletko niitä ihmisiä jotka jättävät läheisensä kun on ongelmia. Tiedän ettei alkoholistia voi auttaa väkisin, hoitoon hakeutuminen lähtee ko. henkilöstä, mutta heille voi ja kannattaa puhua.
Alkuperäselle kirjottajalle sanoisin, että voit sanoo anopilles, niinkun mä sanoin äidilleni, ettei meille ole asiaa kännissä, ikinä, mutta vien sut hoitoon vaikka keskellä yötä jos on tarvis. Ja veinkin, kuin myös kaksi veljeäni ja he ovat olleet selvinpäin siitä lähtien, kolmas veljeni hakeutui hoitoon myös ja on selvä.
Tää äippä vois kysyä vaikka a-klinikalta onko juominen jokaisen oma asia.
A-klinikalla, Myllyhoidossa, AlAnonissa olen käynyt vuosia, miestä ei AA kiinnostanut, eikä raitistuminen. Ei mummua väkisin raittiiksi saa. Kyllä minä heitän pyyhkeen kehään, jos pitäisi joku muka raittiiksi saada. Ja A-klinikasta, sen terapioista ja katkohoidoista olen sitä mieltä, että ne auttavat ihmisiä, jotka haluavat raitistua. Muuten katkokin on vain tankkauspaikka ennen seuraavaa juomaputkea.
Isäni ei ollut juoppo. Äitini oli tissuttelija ja näin alkoholisti.
Kaikki hoitoon ohjaamiset sun muut ovat aivan turhia, jos ei alkoholistilla ole omaa halua lopettaa juomistaan.
Ja kyllä. Olen valmis jättämään JUOVAN alkoholistin omiin hoteisiinsa. Sitten, kun on selvinpäin hänen kanssaan voi kommunikoida ja kenties raitistumisestakin keskustella.
Ja vielä: kyllä se on alkoholistin oma asia, kun juo. Näin sanoo AA:n iso kirjakin, jos olet sattunut lukemaan.
on kahta sorttia juoppoja, jotka raitistuvat. Joko uskoontulleet ja AA:han askeleensa suunnanneet. Joku harva poikkeus voi olla. Esim. alkaa urheiluaddiktiksi tai jotain.
Sä saarnaat täällä mutta et ilmeisesti lue kirjotuksia. Mä nimenomaan sanoin, että hoitoon hakeutuminen lähtee ko. henkilöstä itsestään, väkisin ei voi auttaa.
Ja mun perhessä kukaan ei ole raitistunut uskolla tai AA:lla vaan A-klinikan kautta. Meitä on moneks, mutta sä kuvittelet olevas ainoo joka tän tien on joutunu kulkeen. On sitä kuule muutkin kokenu vaikka mitä, mäkin löysin isäni ranteet auki vedettynä, kuolleena. Älä kommentoi enää mun kirjotuksia, ei kiinnosta!
alkoholismi on sairaus, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ja kokemuksiani tässä jaoin. Niinkuin sinäkin omiasi. Nyt nukkumaan, että jaksaa ammulla nousta ylös. Hyvää kesänjatkoa vain sinullekin.
Luitko alkuperäisen kirjoittajan viestin; mummo käy hakkaamassa ovia ja uhkailemassa. Valitettava tosiasia on, että tuollainen käytös ei saa ymmärtämystä kaikilta ihmisiltä. Toki alkoholismi on sairaus, itse olen läheltä joutunut seuraamaan. Se sattuu olemaan yksi muiden sairauksien joukossa. Siitä kärsii koko lähiympäristö, ei vain itse sairastunut henkilö vaan koko perhe.
Jos mummo tulee kännissä pyörimään hiekkalaatikolle, niin ei siitä hyvää seuraa. Jos talon muu porukka kuulee kännisen mummon ovenhakkuut ja uhkailut, niin kyllä varmasti sana leviää kenen mummo siellä riehuu. Lapsi joutuu kärsimään sano mitä sanot! Jos lapsi olisi isompi, hän myös takuuvarmasti häpeäisi mummoaan kavereidensa silmissä.
Näin se vain on. Alkoholismi koskettaa kaikkia läheisiä ihmisiä. En sanokkaan, että mummo pitäisi unohtaa oman onnensa nojaan. Kylässä voi käydä puolin ja toisin ja auttaa minkä voi. Miksi kuitenkaan mummon pitäisi asua samassa talossa kun tilanne on tuo?
Myykää asunto ja muuttakaa pois, sitä ei tarvitse selitellä
entisenä alkoholistin vaimona tiedän kyllä, mitä tuo touhu on, mutta silti en suostu häpeämään toisen takia... Ja alkoholistiläheisestä kannattaa muuttaa mahdollisimman kauas. Exäni asuu 250km päässä;)