Pystynkö parisuhteeseen

Mietipä vielä toiset miljoona kertaa! Joku traumahan sulla vaikuttaisi olevan. Kannattaa selvittää ihan ammattiauttajan kanssa jos et itse arvoitustasi pysty ratkaisemaan. Ei kai täällä keskustelupalstalla kukaan pysty sulle kertomaan miksi et uskalla sitoutua?!?

Jos et uskalla sitoutua niin olet sinkku. Niin yksinkertaista se kuule on. Pidät vain sitten huolen ettet loukkaa ketään antamalla ymmärtää että olet kiinnostunut vakavasta suhteesta. Se ei katsos pelaa joka pelkää. Tai sitten käyt ne pelkosi läpi ja pelaat täysin panoksin.

Tuo kuulostaa etäisesti niin tutulta. Itse pelkäsin ihan älyttömästi antautumasta tunteideni valtaan. Pelkäsin, että teen taas elämäni virheen jne. Nykyisen kumppani kanssa oltiin tunnettu jo kuukausia ja seksiäkin harrastettu jo viikkoja... ja yhä vaan pelotti toisen läheisyys. Oli aika ristiriitaisia tunteita, kun toinen odotti läheisyyttä ja itsellä oli sellainen olo, että olisi tehnyt mieli vaan huutaa: Nyt lopetetaan, mä kestä, ei tästä mitään tule! Jne.

Mutta mä voitin pelkoni ajattelemalla, että viekö omien pelkojeni "noudattaminen" mua lähemmäksi vai kauemmaksi niitä alkuperäisiä haaveitani. (pelot vei kauemmaksi). Mä tein sitten niin, että otin aina tarvittaessa oman aikalisän (syytin vaikka työkiireitä), kun halusin tuulettaa rauhassa päätäni kotosalla ihan yksin. Ja se auttoi!

Mieti mitä todella haluat ja live your life...
Sä päätät itse, miten elämäsi käytät!
Etähalauksia ja rohkeutta!

Minä olin ennen sitoutumiskammoinen ja luulen sen johtuvan siitä, että pelkäsin tulla satutetuksi ja muutenkin pelkäsin omia tunteitani. Olen rohjennut kohdata pelkoni ja ajatellut, että jos pettymyksiä tulee niin ne vain kuuluvat elämään ja jos ei uskalla antautua tunteiden valtaan, niin koskaan ei voi saadakaan mitään. Kumpi sitten on parempi: uskaltaa rohkeasti heittäytyä tunteiden valtaan vai elää koko elämänsä ikään kuin puolittain uskaltautumatta kokea rakkautta? Minä ainakin haluan kokea rakkautta, jos tulee lunta tupaan, niin se sitten vain vahvistaa.

Kuvittelin nuorempana, että se seuraava kumppani on sitten se mr. perfect, mutta elämä on jälleen opettanut, että sellaista ei ole olemassakaan ja ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaan siellä voivat tulla vastaan muut ongelmat.

Valitettavasti nyt itse sitoutumiskammosta vähitellen parannuttuani olen tavannut miehen, joka selkeästi pelkää niitä samoja asioita, joita minäkin ennen. En tiedä auttaako aika vai onko vain parempi siirtyä eteenpäin. Minä kuitenkin haluan tulevaisuudessa sitoutumista yhteen ihmiseen.

mieti oletko samanlainen 'pelkuri' kaikissa ihmissuhteissasi vaiko vain mies/parisuhteissa?
sitoutumiskammo miessuhteisiin johtuu yleensä ensimäisestä suhde kokemuksesta... loukkasiko ensimmäinen poikakaverisi sinua vai miksi se päättyi...
ammattilaiselta saat parasta apua, jos vain haluat.