Tuntuu jotenkin hölmöltä kirjoittaa tänne, kun monella on niin paljon pahempikin tilanne. Minun kokemani on varmaan monen mielestä turhanpäiväinen pikku juttu...
Riitelin viikonloppuna mieheni kanssa ja mies retuutti minua ja tönäisi kumoon. Ja huusi kuin peto. Mitään fyysisesti todella vakavaa ei onneksi sattunut, en lyönyt kaatuessa päätä tms. Käsivarret kyllä on sen näköiset, että työkavereiden kehotuksesta kävin työterveydessä, että on ainakin tiedot kirjattu, jos haluan tehdä rikosilmoituksen. Ei tämä edes ollut ensimmäinen kerta, kun vastaavaa tapahtuu, mutta ensimmäinen kerta, kun tuli näkyviä jälkiä. Henkisesti en ollut vielä edes edellisestä kerrasta päässyt yli eikä suhde ollut toipunut ennalleen (jos se koskaan edes on mahdollista).
Nyt tuntuu, että en pääse henkisesti tästä yli millään. En pysty syömään ja nukkuminen onnistuu vain valot päällä. Säikyn kovia ääniä yms. Työni olen pystynyt hoitamaan, mutta toimin kuin robotti. Mies on lomalla äitinsä luona ja olen pyytänyt, ettei hän tule takaisin toistaiseksi. En tiedä, pystyisinkö olemaan samassa asunnossa hänen kanssaan. Melkein oksennan, kun ajattelenkin häntä tai tapahtunutta.
Avioeroa aion hakea heti, kun se käytännön asioiden järjestelyn kannalta on mahdollista. Mies kyllä lupaa miljoona kaunista asiaa tulevaisuuteen, mutta en enää usko. Uskoisin saavani käytännön asiat järjestymään, mutta henkisestä puolesta en ole niin varma. Millä saan taas otteen elämästäni ja pääsen tästä yli, että voin jatkaa elämääni?
Riitelin viikonloppuna mieheni kanssa ja mies retuutti minua ja tönäisi kumoon. Ja huusi kuin peto. Mitään fyysisesti todella vakavaa ei onneksi sattunut, en lyönyt kaatuessa päätä tms. Käsivarret kyllä on sen näköiset, että työkavereiden kehotuksesta kävin työterveydessä, että on ainakin tiedot kirjattu, jos haluan tehdä rikosilmoituksen. Ei tämä edes ollut ensimmäinen kerta, kun vastaavaa tapahtuu, mutta ensimmäinen kerta, kun tuli näkyviä jälkiä. Henkisesti en ollut vielä edes edellisestä kerrasta päässyt yli eikä suhde ollut toipunut ennalleen (jos se koskaan edes on mahdollista).
Nyt tuntuu, että en pääse henkisesti tästä yli millään. En pysty syömään ja nukkuminen onnistuu vain valot päällä. Säikyn kovia ääniä yms. Työni olen pystynyt hoitamaan, mutta toimin kuin robotti. Mies on lomalla äitinsä luona ja olen pyytänyt, ettei hän tule takaisin toistaiseksi. En tiedä, pystyisinkö olemaan samassa asunnossa hänen kanssaan. Melkein oksennan, kun ajattelenkin häntä tai tapahtunutta.
Avioeroa aion hakea heti, kun se käytännön asioiden järjestelyn kannalta on mahdollista. Mies kyllä lupaa miljoona kaunista asiaa tulevaisuuteen, mutta en enää usko. Uskoisin saavani käytännön asiat järjestymään, mutta henkisestä puolesta en ole niin varma. Millä saan taas otteen elämästäni ja pääsen tästä yli, että voin jatkaa elämääni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
lukemassa:
http://www.lyomatonlinja.fi/
http://www.nettineuvo.fi/nettineuvo/resources/palveluhakemisto.jsp?service=Tukinainen
http://www.miessakit.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=miessakit&mid=4&sid=20081
http://www.amnesty
ja tämä ehdottomasti:http://www.amnesty.fi/jokuraja/index.php
ehkä saat ajattelemisen aihetta-
Hei!
Olet kokenut kovia suhteessasi. Muista, että henkinen väkivalta voi olla sitä pahinta väkivaltaa... Haavat ja mustelmat kyllä paranevat nopeasti, mutta henkinen tuska vie paljon aikaa.
Yleisesti tällaiseen perheväkivaltaan liittyy juuri miehen "katumus", kunnes taas jälleenkerran tilanne räjähtää. Ja taas anteeksi, ei enää ikinä....
Itse näkisin ja kehottaisinkin, että lähdet suhteestasi mahdollisimman pian, koska kokoajan se käy vain vaikeammaksi. Jokakerta romahdat vain henkisesti alemmas ja alemmas ja sitten et edes kykene lähtemään pois.
Mikä tämän jälkeen auttaa henkiseen jaksamiseen....Keskustelu, esim asiantuntijan kanssa tai vertaisryhmäntuki, jotka ovat kokenee samoja asioita. Esim paikkakuntasi kriisikeskuksesta voit kysyä neuvoa ja sitten nämä valtakunnaliset päivystyspuhelut, joihin voit soittaa nimettömänä. Näitä kannaattaa käyttää, koska sinulla oli jo pelkotiloja ja ulkopuolisen kanssa keskutelu auttaa luultavasti asiaan. Tämän jälkeen....Liikunta kuten kävely yms on tehokasta kuntoutusta henkisellekin puolelle. Myös sairasloma olisi varmaan paikallaan. Tämän tilanteesi ymmärtää parhaiten psykiatri, en suosittele terveyskeskuslääkäreitä. Psykiatreilla on valtavasti tämän tapasista asioista kokemusta ja ennenkaikkea ymmärrystä. Tsemiä!!!!!!!!!!
Aika tulee kyllä,
kun olet kypsä (suhteessa/suhteeseen) sä kyllä lähdet.
Vai pitäisikö sinut(kin) aivopestä??
Itse tajusin vasta muutamien kertojen jälkeen.
Vasta kun mies toista kertaa "kävi päälle" oikein kunnolla, ja sanan vars.merkityksessä hakkasi, ja olin alla (sängyllä) tajusin, suhteen merkityksen; mutta nyt tämä saa loppua!
Enää minua ei hakata.
On ehkä onni, että saan elää rauhassa. Ihmisen koskemattomuus on tärkeintä asioita elämässäsi, ymmärrätkö?
Ellet tajua lähteä ehkä kuolet, onko se sitten mukavaa?
Jospa jättäisit tämän pedon. Hän tulee huutamaan lapsillesi samalla tavoin, jos niitä hankitte. Ajattele heidän pelkoaan, kun oma järkytyksesikin on noin kova. Juttu ei ole turganpäiväinen, älä ollenkaan luule niin. Se kertoo paljonkin miehen persoonasta ja siitä että olet liian hauras tähän retuutukseen. Anna äitinsä hoitaa, hänhän on miehen kasvattanutkin. Lomailkoon siellä vaikka lopun ikäänsä.