Ilkeä äitipuoli aina

Isämme kuoli 3 kk sitten ja nyt hän on ositettu pois kuolinpesästä.
Leskestä, isän toisesta avioliitosta kun äitimme kuoli on tullut ilkeä minua kohtaan.
Autoin tosi paljon järjestelyissä kun isä kuoli.
Kohteli veljiäni kuin prinssejä, minut vain halusi yhteisessä ruokapöydässä vaientaa, että ei nyt puhuta asiasta mikä oli minulle tärkeä.
Luulin, että voin olla hänen ystävä vaikka isä kuoli, surettaa niin hirveästi, että se ei halunnutkaan minua elämäänsä. Julmalla tavalla satutti minua.
Yhtä asiaa pidin tärkeänä ja sen se sivuutti .
Mietin, että mitenkähån se pystyy elämään asian kanssa.
Onkohan katkera, kun lapseton? Minulla on lapsi.
Taitavasti pääsi kyllä eroon minusta. Hän on uskovainen ihminen. Minäkin olen.
Taisin vain erehtyä hänen hyvyydestään ja luulin itseäni tärkeämmäksi mitä olinkaan. Pakko hyväksyä tilanne.