Elämäsi voi auttaa vapauttamaan monia sukupolvia

Anonyymi-ap

Puhutaan uttama-, madhyama- ja kaniṣṭha-adhikārīsta ja siitä, kuinka monta sukupolvea heidän vaikutuksestaan vapautuu.
Uttama-adhikārī: 21 sukupolvea
Madhyama-adhikārī: 14 sukupolvea
Kaniṣṭha-adhikārī: 7 sukupolvea
Kaniṣṭha-adhikārīsta sanotaan nimenomaan, että vaikka hän olisi vielä aloitteleva bhakta, jos hän vilpittömästi laulaa ja muistaa Kṛṣṇaa, seitsemän sukupolvea hänen sukulaisiaan vapautuu.

170

93

    Vastaukset 170

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001
      UUSI

      Mahā-bhāgavatan eli ensimmäisen luokan bhaktan syntyminen perheeseen vapauttaa hänen perheensä jäseniä jopa sadan sukupolven ajan menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

      • Anonyymi00002
        UUSI

      • Anonyymi00004
        UUSI

      • Anonyymi00005
        UUSI

      • Anonyymi00006
        UUSI

      • Anonyymi00007
        UUSI

      • Anonyymi00010
        UUSI

      • Anonyymi00012
        UUSI

      • Anonyymi00013
        UUSI
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        Bindu tarkoittaa sanskritiksi “pisaraa” / “pisaraa” (drop).
        Nimi Śrī Kṛṣṇa Kathāmṛta Bindu voidaan ymmärtää suunnilleen:
        “Pisara Śrī Kṛṣṇa -kertomusten nektaria.”

        Lisäksi eri Vaiṣṇava-lähteissä esiintyy lukuja kuten 7, 14, 21 ja 100 riippuen siitä, millaisesta bhaktasta, suhteesta ja lähdetekstistä puhutaan.


      • Anonyymi00014
        UUSI
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        Bindu tarkoittaa sanskritiksi “pisaraa” / “pisaraa” (drop).
        Nimi Śrī Kṛṣṇa Kathāmṛta Bindu voidaan ymmärtää suunnilleen:
        “Pisara Śrī Kṛṣṇa -kertomusten nektaria.”

        21 ei ole suurin määrä, jota teksteissä mainitaan.


      • Anonyymi00015
        UUSI
        Anonyymi00014 kirjoitti:

        21 ei ole suurin määrä, jota teksteissä mainitaan.

        Puhutaan seitsemästä ennen ja seitsemästä jälkeen sekä muista sukulaisista. Eräässä lähteessä sama opetus on esitetty muodossa, että bhakta vapauttaa seitsemän sukupolvea ennen ja jälkeen itsensä.


      • Anonyymi00016
        UUSI
        Anonyymi00015 kirjoitti:

        Puhutaan seitsemästä ennen ja seitsemästä jälkeen sekä muista sukulaisista. Eräässä lähteessä sama opetus on esitetty muodossa, että bhakta vapauttaa seitsemän sukupolvea ennen ja jälkeen itsensä.

        Aatella!


      • Anonyymi00099
        UUSI

      • Anonyymi00100
        UUSI

        Tällaisen puhtaan bhaktan syntyminen perheeseen hyödyttää hänen sukulaisiaan sadassa sukupolvessa ennen häntä, hänen omassa sukupolvessaan ja sadassa sukupolvessa hänen jälkeensä.


      • Anonyymi00101
        UUSI
        Anonyymi00100 kirjoitti:

        Tällaisen puhtaan bhaktan syntyminen perheeseen hyödyttää hänen sukulaisiaan sadassa sukupolvessa ennen häntä, hänen omassa sukupolvessaan ja sadassa sukupolvessa hänen jälkeensä.

        Esimerkiksi Śrīmad-Bhāgavatam 10.48.5:ssä Akūra sanoo Kṛṣṇalle, että Hänen saapumisensa on tehnyt hänen syntymänsä merkitykselliseksi ja hänen kulansa (sukunsa/perheensä) puhtaaksi, ja mainitsee esi-isät, jumaluudet ja ṛṣi


      • Anonyymi00102
        UUSI
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        Esimerkiksi Śrīmad-Bhāgavatam 10.48.5:ssä Akūra sanoo Kṛṣṇalle, että Hänen saapumisensa on tehnyt hänen syntymänsä merkitykselliseksi ja hänen kulansa (sukunsa/perheensä) puhtaaksi, ja mainitsee esi-isät, jumaluudet ja ṛṣi

        Lisäksi opetuksessa on hyvin selvä periaate, että puhtaan bhaktan vaikutus ei rajoitu hänen biologiseen sukuunsa. Bhaktan saṅga eli seura voi puhdistaa muitakin ihmisiä. Mutta tätä ei pidä sekoittaa tuohon 100 sukupolven lausumaan: 100 sukupolvea on nimenomaan sukua koskeva ilmaisu.


      • Anonyymi00103
        UUSI
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        Esimerkiksi Śrīmad-Bhāgavatam 10.48.5:ssä Akūra sanoo Kṛṣṇalle, että Hänen saapumisensa on tehnyt hänen syntymänsä merkitykselliseksi ja hänen kulansa (sukunsa/perheensä) puhtaaksi, ja mainitsee esi-isät, jumaluudet ja ṛṣi

        Caitanya-caritāmṛta 22.54
        Śrī Caitanya sanoo:
        lava-mātra sādhu-saṅge sarva-siddhi haya
        eli suunnilleen: “Jo yhden hetken yhteydellä puhtaaseen bhaktaan voidaan saavuttaa täydellisyys.”
        Tekstin selitys määrittelee lava-mātran hyvin lyhyeksi ajaksi ja sādhu-saṅgan puhtaan bhaktan seuraksi.


      • Anonyymi00104
        UUSI
        Anonyymi00103 kirjoitti:

        Caitanya-caritāmṛta 22.54
        Śrī Caitanya sanoo:
        lava-mātra sādhu-saṅge sarva-siddhi haya
        eli suunnilleen: “Jo yhden hetken yhteydellä puhtaaseen bhaktaan voidaan saavuttaa täydellisyys.”
        Tekstin selitys määrittelee lava-mātran hyvin lyhyeksi ajaksi ja sādhu-saṅgan puhtaan bhaktan seuraksi.

        Caitanya-caritāmṛta, Madhya 22.54
        'sādhu-saṅga', 'sādhu-saṅga' — sarva-śāstre kaya
        lava-mātra sādhu-saṅge sarva-siddhi haya

        “The verdict of all revealed scriptures is that by even a moment’s association with a pure devotee, one can attain all success.”
        Vedabasen selityksessä sanotaan lisäksi, että lava tarkoittaa tässä astronomisen laskelman mukaan noin yhtä yhdestoistaosaa sekunnista


      • Anonyymi00105
        UUSI
        Anonyymi00104 kirjoitti:

        Caitanya-caritāmṛta, Madhya 22.54
        'sādhu-saṅga', 'sādhu-saṅga' — sarva-śāstre kaya
        lava-mātra sādhu-saṅge sarva-siddhi haya

        “The verdict of all revealed scriptures is that by even a moment’s association with a pure devotee, one can attain all success.”
        Vedabasen selityksessä sanotaan lisäksi, että lava tarkoittaa tässä astronomisen laskelman mukaan noin yhtä yhdestoistaosaa sekunnista

        https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/22/54/


      • Anonyymi00106
        UUSI

      • Anonyymi00107
        UUSI
        Anonyymi00104 kirjoitti:

        Caitanya-caritāmṛta, Madhya 22.54
        'sādhu-saṅga', 'sādhu-saṅga' — sarva-śāstre kaya
        lava-mātra sādhu-saṅge sarva-siddhi haya

        “The verdict of all revealed scriptures is that by even a moment’s association with a pure devotee, one can attain all success.”
        Vedabasen selityksessä sanotaan lisäksi, että lava tarkoittaa tässä astronomisen laskelman mukaan noin yhtä yhdestoistaosaa sekunnista

        En tarkoittanut, että Vedabase sanoisi lava-ajan olevan yksiselitteisesti 1/11 sekuntia.

        Vedabasen CC Madhya 22.54 -selityksessä lava määritellään näin: se on 11/1694 sekuntia, eli noin 0,0065 sekuntia (6,5 millisekuntia) — ei 1/11 sekuntia.


      • Anonyymi00108
        UUSI
        Anonyymi00107 kirjoitti:

        En tarkoittanut, että Vedabase sanoisi lava-ajan olevan yksiselitteisesti 1/11 sekuntia.

        Vedabasen CC Madhya 22.54 -selityksessä lava määritellään näin: se on 11/1694 sekuntia, eli noin 0,0065 sekuntia (6,5 millisekuntia) — ei 1/11 sekuntia.

        11/1694 sekuntia ≈ 0,00649 s


      • Anonyymi00109
        UUSI
        Anonyymi00108 kirjoitti:

        11/1694 sekuntia ≈ 0,00649 s

        Śrīmad-Bhāgavatam 5.14.38:n purportissa sanotaan vielä suoremmin:
        “Even by a little association with devotees, the conditioned soul can get out of this miserable material condition.”
        Eli tämä on erittäin suora Vedabasen lähde väitteelle, että jo vähäinenkin bhaktan/sādhun seura voi vapauttaa ihmisen aineellisesta kärsimyksestä.


      • Anonyymi00110
        UUSI
        Anonyymi00109 kirjoitti:

        Śrīmad-Bhāgavatam 5.14.38:n purportissa sanotaan vielä suoremmin:
        “Even by a little association with devotees, the conditioned soul can get out of this miserable material condition.”
        Eli tämä on erittäin suora Vedabasen lähde väitteelle, että jo vähäinenkin bhaktan/sādhun seura voi vapauttaa ihmisen aineellisesta kärsimyksestä.

        Tuo kohta ei tarkoita ensisijaisesti sitä, että bhaktan seura poistaisi esimerkiksi sairauden, kivun tai muun ruumiillisen vaivan.
        Vedabasen oma asiayhteys tekee tämän melko selväksi:
        Säe puhuu saṁsāran tiestä ja material miseries -kärsimyksistä.


        Purportissa sanotaan, että materialistic life means continuous unhappiness, mutta kyse on aineellisesta olemassaolosta ja sen sitovuudesta, ei väitteestä, että fyysiset kivut lakkaisivat välittömästi. vedabase.io


        Ratkaisuksi annetaan devotional path, jonka avulla ihminen pääsee “out of the clutches of material existence”. vedabase.io


        Ja juuri tämän jälkeen tulee lause: “Even by a little association with devotees, the conditioned soul can get out of this miserable material condition.”


        Eli tarkemmin suomeksi olisi parempi sanoa:

        “Jo vähäinenkin bhaktojen seura voi auttaa ehdollistunutta sielua pääsemään pois tästä kurjasta aineellisesta olemassaolosta.”
        Ei:
        “Jo vähäinenkin bhaktan seura poistaa fyysisen kärsimyksen.”
        Se olisi liian pitkälle menevä tulkinta tästä kohdasta.


      • Anonyymi00111
        UUSI
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Tuo kohta ei tarkoita ensisijaisesti sitä, että bhaktan seura poistaisi esimerkiksi sairauden, kivun tai muun ruumiillisen vaivan.
        Vedabasen oma asiayhteys tekee tämän melko selväksi:
        Säe puhuu saṁsāran tiestä ja material miseries -kärsimyksistä.


        Purportissa sanotaan, että materialistic life means continuous unhappiness, mutta kyse on aineellisesta olemassaolosta ja sen sitovuudesta, ei väitteestä, että fyysiset kivut lakkaisivat välittömästi. vedabase.io


        Ratkaisuksi annetaan devotional path, jonka avulla ihminen pääsee “out of the clutches of material existence”. vedabase.io


        Ja juuri tämän jälkeen tulee lause: “Even by a little association with devotees, the conditioned soul can get out of this miserable material condition.”


        Eli tarkemmin suomeksi olisi parempi sanoa:

        “Jo vähäinenkin bhaktojen seura voi auttaa ehdollistunutta sielua pääsemään pois tästä kurjasta aineellisesta olemassaolosta.”
        Ei:
        “Jo vähäinenkin bhaktan seura poistaa fyysisen kärsimyksen.”
        Se olisi liian pitkälle menevä tulkinta tästä kohdasta.

        Eli tarkemmin suomeksi olisi parempi sanoa:

        “Jo vähäinenkin bhaktojen seura voi auttaa ehdollistunutta sielua pääsemään pois tästä kurjasta aineellisesta olemassaolosta.”
        Ei:
        “Jo vähäinenkin bhaktan seura poistaa fyysisen kärsimyksen.”
        Se olisi liian pitkälle menevä tulkinta tästä kohdasta.


      • Anonyymi00112
        UUSI
        Anonyymi00111 kirjoitti:

        Eli tarkemmin suomeksi olisi parempi sanoa:

        “Jo vähäinenkin bhaktojen seura voi auttaa ehdollistunutta sielua pääsemään pois tästä kurjasta aineellisesta olemassaolosta.”
        Ei:
        “Jo vähäinenkin bhaktan seura poistaa fyysisen kärsimyksen.”
        Se olisi liian pitkälle menevä tulkinta tästä kohdasta.

        auttaa ehdollistunutta sielua pääsemään pois tästä kurjasta aineellisesta olemassaolosta


      • Anonyymi00113
        UUSI
        Anonyymi00112 kirjoitti:

        auttaa ehdollistunutta sielua pääsemään pois tästä kurjasta aineellisesta olemassaolosta

        Mahā-bhāgavata (mahā-bhāgavata) – Kṛṣṇan ylevä antaumuksellinen palvelija, joka näkee kaiken yhteydessä Kṛṣṇaan (uttama-adhikārī).
        — Kirja Śrī Caitanya-bhāgavata / ”Nimien ja termien sanasto” / M


        ”Mahā-bhāgavata-vaiṣṇava, suuri antaumuksellinen palvelija, näkee liikkuvat ja liikkumattomat elävät olennot, mutta ei katso niiden väliaikaisia aineellisia kehoja, vaan kaikkialla ja kaikissa ilmenemismuodoissa näkee Korkeimman Jumalan” (Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā, 8.274).

        — Äänite Henkisen viisauden helmiä / 02. Kṛṣṇa – Nimi, Persoonallisuus, temperamentti / Transsendentalisteille kaikki ympärillä oleva muistuttaa Kṛṣṇasta



        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00114
        UUSI
        Anonyymi00113 kirjoitti:

        Mahā-bhāgavata (mahā-bhāgavata) – Kṛṣṇan ylevä antaumuksellinen palvelija, joka näkee kaiken yhteydessä Kṛṣṇaan (uttama-adhikārī).
        — Kirja Śrī Caitanya-bhāgavata / ”Nimien ja termien sanasto” / M


        ”Mahā-bhāgavata-vaiṣṇava, suuri antaumuksellinen palvelija, näkee liikkuvat ja liikkumattomat elävät olennot, mutta ei katso niiden väliaikaisia aineellisia kehoja, vaan kaikkialla ja kaikissa ilmenemismuodoissa näkee Korkeimman Jumalan” (Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā, 8.274).

        — Äänite Henkisen viisauden helmiä / 02. Kṛṣṇa – Nimi, Persoonallisuus, temperamentti / Transsendentalisteille kaikki ympärillä oleva muistuttaa Kṛṣṇasta



        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Mahā-bhāgavata-vaiṣṇava, suuri antaumuksellinen palvelija, näkee liikkuvat ja liikkumattomat elävät olennot, mutta ei katso niiden väliaikaisia aineellisia kehoja, vaan kaikkialla ja kaikissa ilmenemismuodoissa näkee Korkeimman Jumalan


      • Anonyymi00115
        UUSI
        Anonyymi00114 kirjoitti:

        Mahā-bhāgavata-vaiṣṇava, suuri antaumuksellinen palvelija, näkee liikkuvat ja liikkumattomat elävät olennot, mutta ei katso niiden väliaikaisia aineellisia kehoja, vaan kaikkialla ja kaikissa ilmenemismuodoissa näkee Korkeimman Jumalan

        mutta ei katso niiden väliaikaisia aineellisia kehoja, vaan kaikkialla ja kaikissa ilmenemismuodoissa näkee Korkeimman Jumalan


      • Anonyymi00116
        UUSI
        Anonyymi00115 kirjoitti:

        mutta ei katso niiden väliaikaisia aineellisia kehoja, vaan kaikkialla ja kaikissa ilmenemismuodoissa näkee Korkeimman Jumalan

        Eli kaikki ovat hänelle tasavertaisia - ihan kaikki elävät olennot.


      • Anonyymi00117
        UUSI
        Anonyymi00116 kirjoitti:

        Eli kaikki ovat hänelle tasavertaisia - ihan kaikki elävät olennot.

        Mutta mahā-bhāgavata määritellään sen perusteella, millaisen vaikutuksen hän tekee sinuun.


      • Anonyymi00118
        UUSI
        Anonyymi00117 kirjoitti:

        Mutta mahā-bhāgavata määritellään sen perusteella, millaisen vaikutuksen hän tekee sinuun.

        Guru toimii madhyama-adhikārī-bhaktan asemasta. Hän voi olla luonnostaan uttama-adhikārī-bhakta, mutta toimiessaan guruna tai ācāryana hän laskeutuu madhyama-adhikārī-bhaktan tasolle voidakseen opettaa, ohjata ja auttaa muita.


        Guruna toimiva bhakta voi siis olla:
        uttama-adhikārī, joka laskeutuu madhyama-tasolle suorittamaan gurun tehtävää,

        madhyama-adhikārī, joka toimii suoraan guruna,


        tai kaniṣṭha-tasolla oleva, joka näkee henkimaailman suunnan mutta ei vielä itse toimi madhyaman tavoin.


        Uttama-bhakta näkee kaikki Jumalan yhteydessä, eikä siksi erottele ihmisiä samalla tavalla kuin madhyama. Madhyama-bhakta taas erottaa Jumalan, bhaktat, viattomat ja vihamieliset — juuri siksi hän kykenee opettamaan ja auttamaan muita.


      • Anonyymi00119
        UUSI
        Anonyymi00118 kirjoitti:

        Guru toimii madhyama-adhikārī-bhaktan asemasta. Hän voi olla luonnostaan uttama-adhikārī-bhakta, mutta toimiessaan guruna tai ācāryana hän laskeutuu madhyama-adhikārī-bhaktan tasolle voidakseen opettaa, ohjata ja auttaa muita.


        Guruna toimiva bhakta voi siis olla:
        uttama-adhikārī, joka laskeutuu madhyama-tasolle suorittamaan gurun tehtävää,

        madhyama-adhikārī, joka toimii suoraan guruna,


        tai kaniṣṭha-tasolla oleva, joka näkee henkimaailman suunnan mutta ei vielä itse toimi madhyaman tavoin.


        Uttama-bhakta näkee kaikki Jumalan yhteydessä, eikä siksi erottele ihmisiä samalla tavalla kuin madhyama. Madhyama-bhakta taas erottaa Jumalan, bhaktat, viattomat ja vihamieliset — juuri siksi hän kykenee opettamaan ja auttamaan muita.

        Uttama-bhakta näkee kaikki Jumalan yhteydessä, eikä siksi erottele ihmisiä samalla tavalla kuin madhyama.


      • Anonyymi00120
        UUSI
        Anonyymi00118 kirjoitti:

        Guru toimii madhyama-adhikārī-bhaktan asemasta. Hän voi olla luonnostaan uttama-adhikārī-bhakta, mutta toimiessaan guruna tai ācāryana hän laskeutuu madhyama-adhikārī-bhaktan tasolle voidakseen opettaa, ohjata ja auttaa muita.


        Guruna toimiva bhakta voi siis olla:
        uttama-adhikārī, joka laskeutuu madhyama-tasolle suorittamaan gurun tehtävää,

        madhyama-adhikārī, joka toimii suoraan guruna,


        tai kaniṣṭha-tasolla oleva, joka näkee henkimaailman suunnan mutta ei vielä itse toimi madhyaman tavoin.


        Uttama-bhakta näkee kaikki Jumalan yhteydessä, eikä siksi erottele ihmisiä samalla tavalla kuin madhyama. Madhyama-bhakta taas erottaa Jumalan, bhaktat, viattomat ja vihamieliset — juuri siksi hän kykenee opettamaan ja auttamaan muita.

        Uttama-bhakta ei näe vain kaikkia ihmisiä samanarvoisina, vaan kaikki elävät olennot nähdään Jumalan yhteydessä.

        Uttama-bhakta näkee kaikki elävät olennot Jumalan yhteydessä ja TASAVERTAISINA SIELUINA.

        Hän ei tee olennaista eroa ihmisten, eläinten tai muiden elävien olentojen välillä.

        Madhyama-bhakta puolestaan erottaa Jumalan, bhaktat, viattomat ja vihamieliset voidakseen palvella, opettaa ja auttaa heitä asianmukaisesti.


        Tämä perustuu erityisesti Śrīmad-Bhāgavatam 11.2.45–46 -kohtiin, joissa sarva-bhūteṣu tarkoittaa “kaikissa elävissä olennoissa”, ei ainoastaan ihmisissä.


      • Anonyymi00121
        UUSI
        Anonyymi00120 kirjoitti:

        Uttama-bhakta ei näe vain kaikkia ihmisiä samanarvoisina, vaan kaikki elävät olennot nähdään Jumalan yhteydessä.

        Uttama-bhakta näkee kaikki elävät olennot Jumalan yhteydessä ja TASAVERTAISINA SIELUINA.

        Hän ei tee olennaista eroa ihmisten, eläinten tai muiden elävien olentojen välillä.

        Madhyama-bhakta puolestaan erottaa Jumalan, bhaktat, viattomat ja vihamieliset voidakseen palvella, opettaa ja auttaa heitä asianmukaisesti.


        Tämä perustuu erityisesti Śrīmad-Bhāgavatam 11.2.45–46 -kohtiin, joissa sarva-bhūteṣu tarkoittaa “kaikissa elävissä olennoissa”, ei ainoastaan ihmisissä.

        https://vedabase.io/en/library/sb/11/2/45/


      • Anonyymi00122
        UUSI

      • Anonyymi00123
        UUSI
        Anonyymi00122 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/sb/11/2/45/
        Śrī Havir said: The most advanced devotee sees within everything the soul of all souls, the Supreme Personality of Godhead, Śrī Kṛṣṇa. Consequently he sees everything in relation to the Supreme Lord and understands that everything that exists is eternally situated within the Lord.

        Jotta uttama-bhakta voi toimia guruna/ācāryana, hänen täytyy toiminnassaan laskeutua madhyama-adhikārī-bhaktan tasolle.


      • Anonyymi00124
        UUSI
        Anonyymi00123 kirjoitti:

        Jotta uttama-bhakta voi toimia guruna/ācāryana, hänen täytyy toiminnassaan laskeutua madhyama-adhikārī-bhaktan tasolle.

        Jotta uttama-bhakta voi toimia guruna/ācāryana, hänen täytyy toiminnassaan laskeutua madhyama-adhikārī-bhaktan tasolle.


        Syy on se, että uttama-bhakta näkee kaikki elävät olennot tasavertaisina Jumalan yhteydessä, kun taas madhyama-bhakta erottaa Jumalan, bhaktat, viattomat ja vihamieliset.

        Juuri tämä erottelukyky mahdollistaa gurun tehtävän: opettamisen, ohjaamisen ja oppilaiden auttamisen.


      • Anonyymi00125
        UUSI
        Anonyymi00124 kirjoitti:

        Jotta uttama-bhakta voi toimia guruna/ācāryana, hänen täytyy toiminnassaan laskeutua madhyama-adhikārī-bhaktan tasolle.


        Syy on se, että uttama-bhakta näkee kaikki elävät olennot tasavertaisina Jumalan yhteydessä, kun taas madhyama-bhakta erottaa Jumalan, bhaktat, viattomat ja vihamieliset.

        Juuri tämä erottelukyky mahdollistaa gurun tehtävän: opettamisen, ohjaamisen ja oppilaiden auttamisen.

        Tärkeä ero on kuitenkin:
        uttama-bhaktan oma asema ei muutu — hän toimii gurun tehtävässä madhyama-tasolta.


        Eli hyvin lyhyesti:
        Uttama-bhakta - guru-tehtävässä - madhyama-adhikārī-tason toiminta.


      • Anonyymi00126
        UUSI
        Anonyymi00123 kirjoitti:

        Jotta uttama-bhakta voi toimia guruna/ācāryana, hänen täytyy toiminnassaan laskeutua madhyama-adhikārī-bhaktan tasolle.

        OM TAT SAT


      • Anonyymi00129
        UUSI
        Anonyymi00125 kirjoitti:

        Tärkeä ero on kuitenkin:
        uttama-bhaktan oma asema ei muutu — hän toimii gurun tehtävässä madhyama-tasolta.


        Eli hyvin lyhyesti:
        Uttama-bhakta - guru-tehtävässä - madhyama-adhikārī-tason toiminta.

        https://vedabase.io/en/library/bg/5/18/

        The humble sages, by virtue of true knowledge, see with equal vision a learned and gentle brāhmaṇa, a cow, an elephant, a dog and a dog-eater [outcaste].


      • Anonyymi00130
        UUSI
        Anonyymi00129 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/bg/5/18/

        The humble sages, by virtue of true knowledge, see with equal vision a learned and gentle brāhmaṇa, a cow, an elephant, a dog and a dog-eater [outcaste].

        https://vedabase.io/en/library/bg/5/18/

        The humble sages, by virtue of true knowledge, see with equal vision a learned and gentle brāhmaṇa, a cow, an elephant, a dog and a dog-eater [outcaste].

        “Nöyrät viisaat näkevät todellisen tiedon ansiosta samalla tavalla oppineen ja lempeän brāhmaṇan, lehmän, elefantin, koiran ja koiransyöjän [kastittoman].”


      • Anonyymi00131
        UUSI
        Anonyymi00130 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/bg/5/18/

        The humble sages, by virtue of true knowledge, see with equal vision a learned and gentle brāhmaṇa, a cow, an elephant, a dog and a dog-eater [outcaste].

        “Nöyrät viisaat näkevät todellisen tiedon ansiosta samalla tavalla oppineen ja lempeän brāhmaṇan, lehmän, elefantin, koiran ja koiransyöjän [kastittoman].”

        https://vedabase.io/en/library/bg/5/18/


        “Nöyrät viisaat näkevät todellisen tiedon ansiosta samalla tavalla oppineen ja lempeän brāhmaṇan, lehmän, elefantin, koiran ja koiransyöjän [kastittoman].”


      • Anonyymi00132
        UUSI
        Anonyymi00131 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/bg/5/18/


        “Nöyrät viisaat näkevät todellisen tiedon ansiosta samalla tavalla oppineen ja lempeän brāhmaṇan, lehmän, elefantin, koiran ja koiransyöjän [kastittoman].”

        by virtue of true knowledge - todellisen tiedon ansiosta / todellisen tiedon kautta


      • Anonyymi00134
        UUSI
        Anonyymi00132 kirjoitti:

        by virtue of true knowledge - todellisen tiedon ansiosta / todellisen tiedon kautta

        Mitä me tästä opimme?


      • Anonyymi00135
        UUSI
        Anonyymi00134 kirjoitti:

        Mitä me tästä opimme?

        “The humble sages”
        “Nöyrät viisaat” — paṇḍitāḥ
        Paṇḍita tarkoittaa henkilöä, jolla on todellista tietoa. Tässä yhteydessä kyse ei ole vain siitä, että ihminen on opiskellut paljon, vaan siitä, että hän ymmärtää itsen (ātman) ja todellisuuden luonteen.
        Siksi suomennos “oppinut” ei aivan tavoita sanan koko merkitystä. Kyse on ihmisestä, jonka tieto on muuttanut hänen tapansa nähdä maailma.


      • Anonyymi00136
        UUSI
        Anonyymi00135 kirjoitti:

        “The humble sages”
        “Nöyrät viisaat” — paṇḍitāḥ
        Paṇḍita tarkoittaa henkilöä, jolla on todellista tietoa. Tässä yhteydessä kyse ei ole vain siitä, että ihminen on opiskellut paljon, vaan siitä, että hän ymmärtää itsen (ātman) ja todellisuuden luonteen.
        Siksi suomennos “oppinut” ei aivan tavoita sanan koko merkitystä. Kyse on ihmisestä, jonka tieto on muuttanut hänen tapansa nähdä maailma.

        Paṇḍita tarkoittaa henkilöä, jolla on todellista tietoa. Tässä yhteydessä kyse ei ole vain siitä, että ihminen on opiskellut paljon, vaan siitä, että hän ymmärtää itsen (ātman) ja todellisuuden luonteen.


      • Anonyymi00137
        UUSI
        Anonyymi00136 kirjoitti:

        Paṇḍita tarkoittaa henkilöä, jolla on todellista tietoa. Tässä yhteydessä kyse ei ole vain siitä, että ihminen on opiskellut paljon, vaan siitä, että hän ymmärtää itsen (ātman) ja todellisuuden luonteen.

        Siksi suomennos “oppinut” ei aivan tavoita sanan koko merkitystä. Kyse on ihmisestä, jonka tieto on muuttanut hänen tapansa nähdä maailma.


      • Anonyymi00138
        UUSI
        Anonyymi00137 kirjoitti:

        Siksi suomennos “oppinut” ei aivan tavoita sanan koko merkitystä. Kyse on ihmisestä, jonka tieto on muuttanut hänen tapansa nähdä maailma.

        “Todellisen tiedon ansiosta” — vidyā-vinaya-sampanne...


        Ajatus on, että tällainen näkemys syntyy tiedosta, ei pelkästä moraalisesta päätöksestä.


        Viisas ymmärtää, että ruumiilliset erot ovat todellisia suhteellisella tasolla:
        ihminen on erilainen kuin eläin
        lehmä on erilainen kuin elefantti
        brahmaṇa on sosiaaliselta asemaltaan erilainen kuin kastijärjestelmän ulkopuolinen henkilö.


        Mutta niiden sisimmässä itsessä nähdään sama henkinen periaate.


      • Anonyymi00139
        UUSI
        Anonyymi00138 kirjoitti:

        “Todellisen tiedon ansiosta” — vidyā-vinaya-sampanne...


        Ajatus on, että tällainen näkemys syntyy tiedosta, ei pelkästä moraalisesta päätöksestä.


        Viisas ymmärtää, että ruumiilliset erot ovat todellisia suhteellisella tasolla:
        ihminen on erilainen kuin eläin
        lehmä on erilainen kuin elefantti
        brahmaṇa on sosiaaliselta asemaltaan erilainen kuin kastijärjestelmän ulkopuolinen henkilö.


        Mutta niiden sisimmässä itsessä nähdään sama henkinen periaate.

        Ajatus on, että tällainen näkemys syntyy tiedosta, ei pelkästä moraalisesta päätöksestä.


      • Anonyymi00140
        UUSI
        Anonyymi00139 kirjoitti:

        Ajatus on, että tällainen näkemys syntyy tiedosta, ei pelkästä moraalisesta päätöksestä.

        Tämä ei siis tarkoita:
        “Viisas ajattelee, että ihminen, lehmä, elefantti ja koira ovat biologisesti sama asia.”


        Vaann:
        “Viisas näkee niiden erilaisista ruumiista huolimatta saman henkisen olemuksen.”


        Toisin sanoen eroa ei kielletä, mutta eron ei anneta peittää yhteistä perimmäistä olemusta.


      • Anonyymi00141
        UUSI
        Anonyymi00140 kirjoitti:

        Tämä ei siis tarkoita:
        “Viisas ajattelee, että ihminen, lehmä, elefantti ja koira ovat biologisesti sama asia.”


        Vaann:
        “Viisas näkee niiden erilaisista ruumiista huolimatta saman henkisen olemuksen.”


        Toisin sanoen eroa ei kielletä, mutta eron ei anneta peittää yhteistä perimmäistä olemusta.

        Hän näkee niiden ātmanin samalla perustavalla tavalla.


        Tämä tekee jakeesta paljon voimakkaamman kuin pelkän ajatuksen:

        “Kaikkia pitäisi kohdella kivasti.”


        Kyse on metafyysisestä väitteestä: ruumis, syntyperä, yhteiskunnallinen asema ja laji eivät määritä kaikkein syvintä minuutta.


      • Anonyymi00142
        UUSI
        Anonyymi00141 kirjoitti:

        Hän näkee niiden ātmanin samalla perustavalla tavalla.


        Tämä tekee jakeesta paljon voimakkaamman kuin pelkän ajatuksen:

        “Kaikkia pitäisi kohdella kivasti.”


        Kyse on metafyysisestä väitteestä: ruumis, syntyperä, yhteiskunnallinen asema ja laji eivät määritä kaikkein syvintä minuutta.

        Jakeen syvin ajatus


        Sen voisi tiivistää näin:


        “Viisas ei katso ensin ruumista ja sen perusteella päätä, mikä olento todella on. Hän näkee ruumiillisten erojen läpi sen saman henkisen olemuksen, joka on kaikissa.”


      • Anonyymi00143
        UUSI
        Anonyymi00142 kirjoitti:

        Jakeen syvin ajatus


        Sen voisi tiivistää näin:


        “Viisas ei katso ensin ruumista ja sen perusteella päätä, mikä olento todella on. Hän näkee ruumiillisten erojen läpi sen saman henkisen olemuksen, joka on kaikissa.”

        Se tarkoittaa ennen kaikkea yhtäläistä näkemystä olennon perimmäisestä arvosta ja henkisestä olemuksesta.


        Esimerkiksi ihminen voi antaa eri tavalla ruokaa ihmiselle, koiralle ja lehmälle, koska niiden tarpeet ovat erilaiset. Silti hän voi nähdä, että jokaisessa on sama ātman.


        Tämä ero — “sama perimmäinen olemus” mutta “erilaiset ruumiit ja ominaisuudet” — on jakeen keskeinen filosofinen ajatus.


    • Anonyymi00017
      UUSI

      Hindut! Miten lopettaa lihan syönti. Olen yrittänyt kaikkeni mutta tulee kauhea nälkä kun elimistö ei ole tottunut rehuihin. Haluan lopettaa mutta en pysty. Muuten elämässä menee hyvin

      • Anonyymi00018
        UUSI

      • Anonyymi00019
        UUSI
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        Lue lisää täältä – täältä löydät kaikki selitykset
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19560957/sinulle-jonka-kanssa-viestittelin-eilen--nelja-periaatetta

        Joskus ihminen voi päättää hyvin voimakkaasti, että hänen on tästä hetkestä lähtien noudatettava kaikkia periaatteita täydellisesti. Hän saattaa pystyäkin siihen jonkin aikaa. Hän seuraa niitä vilpittömästi ja yrittää elää niiden mukaisesti.

        Mutta myöhemmin voimat loppuvat ja hän huomaa, ettei enää kykene jatkamaan samalla tavalla, hänen ei tarvitse ajatella, että hänen olisi pakotettava itsensä väkisin jatkamaan hinnalla millä hyvänsä.


      • Anonyymi00020
        UUSI
        Anonyymi00019 kirjoitti:

        Joskus ihminen voi päättää hyvin voimakkaasti, että hänen on tästä hetkestä lähtien noudatettava kaikkia periaatteita täydellisesti. Hän saattaa pystyäkin siihen jonkin aikaa. Hän seuraa niitä vilpittömästi ja yrittää elää niiden mukaisesti.

        Mutta myöhemmin voimat loppuvat ja hän huomaa, ettei enää kykene jatkamaan samalla tavalla, hänen ei tarvitse ajatella, että hänen olisi pakotettava itsensä väkisin jatkamaan hinnalla millä hyvänsä.

        Henkinen harjoitus ei tarkoita itselleen väkivallan tekemistä. Jos ihminen yrittää pakottaa itsensä johonkin tavalla, joka synnyttää jatkuvaa ahdistusta, epätoivoa tai itsensä vihaamista, voidaan pysähtyä ja katsoa tilannetta rauhallisesti. Se, ettei tällä hetkellä pysty noudattamaan jotakin periaatetta täydellisesti, ei tarkoita, että periaate olisi menettänyt merkityksensä. Se voi edelleen olla suunta, jota kohti ihminen haluaa kulkea.


      • Anonyymi00021
        UUSI
        Anonyymi00020 kirjoitti:

        Henkinen harjoitus ei tarkoita itselleen väkivallan tekemistä. Jos ihminen yrittää pakottaa itsensä johonkin tavalla, joka synnyttää jatkuvaa ahdistusta, epätoivoa tai itsensä vihaamista, voidaan pysähtyä ja katsoa tilannetta rauhallisesti. Se, ettei tällä hetkellä pysty noudattamaan jotakin periaatetta täydellisesti, ei tarkoita, että periaate olisi menettänyt merkityksensä. Se voi edelleen olla suunta, jota kohti ihminen haluaa kulkea.

        Paramparamme filosofian näkökulmasta tavoitteena ei ole väkisin murskata itseään sääntöjen alle, vaan kehittyä vähitellen kohti niitä elämäntapoja, jotka tukevat bhaktia.

        Periaatteet pysyvät taustalla ja säilyttävät merkityksensä, vaikka ihmisen kyky toteuttaa niitä vaihtelee. Pyrkimys voi jatkua myös silloin, kun täydellinen toteuttaminen ei juuri nyt onnistu.


      • Anonyymi00022
        UUSI
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Paramparamme filosofian näkökulmasta tavoitteena ei ole väkisin murskata itseään sääntöjen alle, vaan kehittyä vähitellen kohti niitä elämäntapoja, jotka tukevat bhaktia.

        Periaatteet pysyvät taustalla ja säilyttävät merkityksensä, vaikka ihmisen kyky toteuttaa niitä vaihtelee. Pyrkimys voi jatkua myös silloin, kun täydellinen toteuttaminen ei juuri nyt onnistu.

        Henkinen kehitys ei menetä merkitystään siksi, että ihminen joutuu välillä ottamaan askeleen taaksepäin.


      • Anonyymi00023
        UUSI
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        Henkinen kehitys ei menetä merkitystään siksi, että ihminen joutuu välillä ottamaan askeleen taaksepäin.

        Muutos voi alkaa syvemmältä ja tulla näkyväksi vasta myöhemmin. Se, mikä ensin tapahtuu ihmisen sisäisessä elämässä, voi vähitellen heijastua myös fyysiseen kehoon ja konkreettisiin elämäntapoihin. Siksi omaa edistymistä ei tarvitse arvioida jatkuvasti sen perusteella, miltä kaikki näyttää juuri tällä hetkellä.


      • Anonyymi00024
        UUSI
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Muutos voi alkaa syvemmältä ja tulla näkyväksi vasta myöhemmin. Se, mikä ensin tapahtuu ihmisen sisäisessä elämässä, voi vähitellen heijastua myös fyysiseen kehoon ja konkreettisiin elämäntapoihin. Siksi omaa edistymistä ei tarvitse arvioida jatkuvasti sen perusteella, miltä kaikki näyttää juuri tällä hetkellä.

        Seuraavassa elämässä voidaan jatkaa siitä, mihin tässä elämässä jäätiin.


      • Anonyymi00025
        UUSI
        Anonyymi00024 kirjoitti:

        Seuraavassa elämässä voidaan jatkaa siitä, mihin tässä elämässä jäätiin.

        Siksi sinun ei tarvitse ajatella, että kaikki on saatava valmiiksi nyt. Jos et pysty tänään, ehkä pystyt myöhemmin. Jos et pysty tässä elämässä kokonaan, ehkä voit jatkaa seuraavassa elämässä siitä kohdasta, johon tässä jäit.


      • Anonyymi00026
        UUSI
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Siksi sinun ei tarvitse ajatella, että kaikki on saatava valmiiksi nyt. Jos et pysty tänään, ehkä pystyt myöhemmin. Jos et pysty tässä elämässä kokonaan, ehkä voit jatkaa seuraavassa elämässä siitä kohdasta, johon tässä jäit.

        Pyrkimys otetaan huomioon.


      • Anonyymi00027
        UUSI
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        Pyrkimys otetaan huomioon.

        Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
        Synti

        Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
        Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
        TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
        Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.


        MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
        Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

        ”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


        ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


        Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.

        Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


        Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        Äänestä


      • Anonyymi00028
        UUSI
        Anonyymi00027 kirjoitti:

        Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
        Synti

        Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
        Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
        TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
        Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.


        MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
        Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

        ”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


        ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


        Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.

        Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


        Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        Äänestä

        Mitä me tästä opimme?


        ”TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.”
        Ihmisen tämänhetkinen tila ja hänen suuntansa eivät ole sama asia. Ihminen voi olla samskaroiden, karmallisten taipumusten ja vanhojen tottumusten sitoma, mutta samalla hän voi vilpittömästi haluta päästä niistä irti. Tällöin hänen nykyisiä heikkouksiaan ei pidetä hänen lopullisena identiteettinään.


      • Anonyymi00029
        UUSI
        Anonyymi00028 kirjoitti:

        Mitä me tästä opimme?


        ”TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.”
        Ihmisen tämänhetkinen tila ja hänen suuntansa eivät ole sama asia. Ihminen voi olla samskaroiden, karmallisten taipumusten ja vanhojen tottumusten sitoma, mutta samalla hän voi vilpittömästi haluta päästä niistä irti. Tällöin hänen nykyisiä heikkouksiaan ei pidetä hänen lopullisena identiteettinään.

        ”MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON” kääntää tavallisen syyllisyysajattelun melkein päälaelleen. Virhe ei ole vain asia, joka erottaa ihmisen henkisestä päämäärästä. Se voi myös paljastaa ihmiselle oman rajallisuutensa.


      • Anonyymi00030
        UUSI
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        ”MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON” kääntää tavallisen syyllisyysajattelun melkein päälaelleen. Virhe ei ole vain asia, joka erottaa ihmisen henkisestä päämäärästä. Se voi myös paljastaa ihmiselle oman rajallisuutensa.

        Sen sijaan, että kysyttäisiin vain:
        ”Noudattaako hän sääntöä täydellisesti?”
        voidaan kysyä myös:
        ”Mihin suuntaan hän haluaa kulkea? Mitä hän tavoittelee? Yrittääkö hän vilpittömästi puhdistua? Onko hänen sydämessään halu kehittyä?”


      • Anonyymi00031
        UUSI
        Anonyymi00030 kirjoitti:

        Sen sijaan, että kysyttäisiin vain:
        ”Noudattaako hän sääntöä täydellisesti?”
        voidaan kysyä myös:
        ”Mihin suuntaan hän haluaa kulkea? Mitä hän tavoittelee? Yrittääkö hän vilpittömästi puhdistua? Onko hänen sydämessään halu kehittyä?”

        Ihminen ei ole sama asia kuin hänen tämänhetkiset heikkoutensa. Hänen ratkaisevan merkityksellisiä. Säännöt auttavat matkalla, mutta niiden tarkoitus ei ole antaa ihmiselle oikeutta tuomita toisia.


      • Anonyymi00032
        UUSI
        Anonyymi00031 kirjoitti:

        Ihminen ei ole sama asia kuin hänen tämänhetkiset heikkoutensa. Hänen ratkaisevan merkityksellisiä. Säännöt auttavat matkalla, mutta niiden tarkoitus ei ole antaa ihmiselle oikeutta tuomita toisia.

        Teksteissä on ajatus, että pelkkä sääntöjen mekaaninen tai liiallinen korostaminen voi kääntyä itse tarkoitustaan vastaan.


      • Anonyymi00033
        UUSI
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Teksteissä on ajatus, että pelkkä sääntöjen mekaaninen tai liiallinen korostaminen voi kääntyä itse tarkoitustaan vastaan.

        Teksteissä varoitetaan sekä sääntöjen laiminlyönnistä että niiden mekaanisesta tai liiallisesta korostamisesta. Sääntöjä ei ole tarkoitettu noudatettaviksi vain sääntöjen itsensä vuoksi, vaan niiden tarkoitus on edistää bhaktia. Jos sääntöihin takertuminen alkaa syrjäyttää niiden todellisen tarkoituksen, siitä voi tulla itse henkistä kehitystä haittaava tekijä.


      • Anonyymi00034
        UUSI
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        Teksteissä varoitetaan sekä sääntöjen laiminlyönnistä että niiden mekaanisesta tai liiallisesta korostamisesta. Sääntöjä ei ole tarkoitettu noudatettaviksi vain sääntöjen itsensä vuoksi, vaan niiden tarkoitus on edistää bhaktia. Jos sääntöihin takertuminen alkaa syrjäyttää niiden todellisen tarkoituksen, siitä voi tulla itse henkistä kehitystä haittaava tekijä.

        Säätelyperiaatteet eivät ole vain joitakin ”ei saa”. Ne ovat elämänsääntöjä, joiden rikkomisesta KUKAAN EI TIETENKÄÄN RANKAISE


      • Anonyymi00036
        UUSI
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        Teksteissä varoitetaan sekä sääntöjen laiminlyönnistä että niiden mekaanisesta tai liiallisesta korostamisesta. Sääntöjä ei ole tarkoitettu noudatettaviksi vain sääntöjen itsensä vuoksi, vaan niiden tarkoitus on edistää bhaktia. Jos sääntöihin takertuminen alkaa syrjäyttää niiden todellisen tarkoituksen, siitä voi tulla itse henkistä kehitystä haittaava tekijä.

        Kiitosta


      • Anonyymi00037
        UUSI
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Siksi sinun ei tarvitse ajatella, että kaikki on saatava valmiiksi nyt. Jos et pysty tänään, ehkä pystyt myöhemmin. Jos et pysty tässä elämässä kokonaan, ehkä voit jatkaa seuraavassa elämässä siitä kohdasta, johon tässä jäit.

        Kysymys miten seuraavassa elämässä voi tietää mitä teki edellisessä. Kuulostaa mahdottomalta


    • Anonyymi00035
      UUSI

      Haittaaks hindut kun uskon Herraan jeesukseen koska ulkomaan perheeni ovat kans kristittyjä. Olen perinyt sen että minustakin tuli kristitty. En aio enkä halua Painostaa uskoa kellekään mutta sanon vain tämän minä olen useasti tuntenut Jumalan hengen läsnäolon elämässäni ja todennut että raamattu on totta vaikka myönnänkin että se kirja Ei ole täydellinen mikään pyhä kirja Ei ole vapaa ristiriidoista. Minulla on vain helpompaa olla kristitty mutta teidän kauttanne sain ahimsan elämääni ja olen tieltä oppinut paljon muutakin josta olen kiitollinen. Olen tällä palstalla oppimassa kaikkea teiltä ha haluan olla sovussa. Pelottaa vain kertoa aina että olen kristitty jos minua sitten aletaan vihaamaan vaikka minun motiivi on tehdä hyvää kaikille. En ole kuten palstan pakkokäännyttäjä terroristit. En usko ikuiseen Helvettiin ja raamatun mukaan uskovat ei joudu tulijärveen ilmestyskirjassa on kaksi ylösnousemusta uskovien ja jumalattomien. Ensimmäinen ylösnousemus on uskoville. Minä en käsitä kuka keksi sen ikuisen helevetin vaikka raamattu sanoo muuta

      • Anonyymi00038
        UUSI

        "Haittaaks hindut kun uskon Herraan jeesukseen"
        Ei haittaa lainkaan, oletpa sitten kristitty tai muslimi, kunhan et ole dogmaatikko.


      • Anonyymi00039
        UUSI
        Anonyymi00038 kirjoitti:

        "Haittaaks hindut kun uskon Herraan jeesukseen"
        Ei haittaa lainkaan, oletpa sitten kristitty tai muslimi, kunhan et ole dogmaatikko.

        "Minulla on vain helpompaa olla kristitty"

        Ole ihan vapaasti.


      • Anonyymi00040
        UUSI
        Anonyymi00039 kirjoitti:

        "Minulla on vain helpompaa olla kristitty"

        Ole ihan vapaasti.

        "Pelottaa vain kertoa aina että olen kristitty"

        On hyviä kristittyjä, jotka eivät tyrkytä uskoaan muille, ja tällaiset ihmiset ovat aina tervetulleita.

        Meillähän on täällä kaikilla kristillinen tausta.


      • Anonyymi00041
        UUSI
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        "Pelottaa vain kertoa aina että olen kristitty"

        On hyviä kristittyjä, jotka eivät tyrkytä uskoaan muille, ja tällaiset ihmiset ovat aina tervetulleita.

        Meillähän on täällä kaikilla kristillinen tausta.

        "En usko ikuiseen Helvettiin ja raamatun mukaan"

        Kaikki tämä hölynpöly alkoi sensuroinnin jälkeen. Helvetti ei ole ikuista.


      • Anonyymi00042
        UUSI
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        "En usko ikuiseen Helvettiin ja raamatun mukaan"

        Kaikki tämä hölynpöly alkoi sensuroinnin jälkeen. Helvetti ei ole ikuista.

        Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

        https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/



        William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
        John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
        Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

        Ja luettelo voisi jatkua edelleen.


      • Anonyymi00043
        UUSI
        Anonyymi00042 kirjoitti:

        Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

        https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/



        William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
        John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
        Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

        Ja luettelo voisi jatkua edelleen.

        "Minä en käsitä kuka keksi sen ikuisen helevetin vaikka raamattu sanoo muuta"

        https://www.britannica.com/topic/hell


      • Anonyymi00044
        UUSI

      • Anonyymi00046
        UUSI

      • Anonyymi00047
        UUSI
        Anonyymi00046 kirjoitti:

        "Kysymys miten seuraavassa elämässä voi tietää mitä teki edellisessä. Kuulostaa mahdottomalta"

        En sanonut että tiedetään.

        "Kysymys miten seuraavassa elämässä voi tietää mitä teki edellisessä. Kuulostaa mahdottomalta"

        En sanonut että tiedetään.

        Poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse.
        Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.


      • Anonyymi00048
        UUSI
        Anonyymi00047 kirjoitti:

        "Kysymys miten seuraavassa elämässä voi tietää mitä teki edellisessä. Kuulostaa mahdottomalta"

        En sanonut että tiedetään.

        Poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse.
        Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.

        Seuraava ei ole minun tekstini.

        -------------------

        "Kuinka voimme herättää muiston aikaisemmista elämistä, jotta voisimme muistaa ne? Ja miksi meiltä pyyhitään pois muisti aikaisemmista elämistä näissä inkarnaatioissa? Mitä ominaisuuksia yksilöllinen sielu kantaa sisällään, ja kuinka se ilmenee, kun inkarnaatioiden muisti on pyyhitty pois?"


        V. K Prabhu vastaa:

        .... Miksi meiltä pyyhitään muisti? Olen vastannut tähän vähintään kolme kertaa lähetyksissä .... Katsokaa kaikki kolme versiota. Uskon, että se auttaa teitä ymmärtämään.

        Lyhyesti sanottuna aikaisempien elämien muistia ei tarvita meille nyt yhdestä yksinkertaisesta syystä: muisti liittyy tiettyyn kehoon. Menneen tai sitä edeltävän elämän konkreettista kehoa ei enää ole. Näin ollen kaikki ne ohjelmat, jotka olivat olemassa niissä kehoissa, on jo käsitelty. Tämä aihe on suljettu, eikä tätä muistia tarvita. Jos…

        Syy on se, että muisti liittyy tiettyyn kehoon. Menneen tai sitä edeltäneen elämän konkreettista kehoa ei enää ole. Sen vuoksi kaikki ne ohjelmat, jotka olivat olemassa niissä kehoissa, on jo ratkaistu. Tämä kaikki on suljettu aihe, eikä tätä muistia tarvita. Jos se säilytettäisiin, se vain kuormittaisi mieltänne, koska muisti on se, minkä kanssa mieli työskentelee.


        Kuvitelkaa, että juuri nyt tässä elämässä teillä on jonkinlainen käsitys siitä, kuka olette, mitä teette ja missä olette. Ja tämän kaiken perusteella teette joitakin päätöksiä. Nyt lisätkää siihen vielä edellisen elämän, sitä edeltävän elämän, sitä seuraavan edeltävän elämän ja niin edelleen muistot. Te tulisitte hulluiksi, ymmärrättekö? Koska jälleen kerran alkaisitte sekoittaa asioita: "Kuka minä oikein olen?" Ymmärrättekö? Tässä elämässä olette mies, Denis, mutta seuraavassa tai edellisessä elämässä olette voinut olla nainen tai joku aivan muu.

        Silloin te sekoittuisitte. Voisi alkaa skitsofrenia, ymmärrättekö? Persoonallisuuden jakautuminen.

        Siksi ... Hän poistaa tapahtumamuistin – korostan, tapahtumamuistin. Hän jättää meille vain muistin kokonaisvaltaisen kokemuksen muodossa. Toisin sanoen sen, mitä olemme oppineet, millaisia johtopäätöksiä olemme tehneet, millaisiin uskomuksiin olemme päätyneet ja mitä taitoja olemme kehittäneet.

        Nämä asiat muuttuvat nyt lahjoiksemme, maailmankuvamme, makumme ja mieltymystemme perustaksi. Siksi poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse. Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.

        ...Hän tietää paremmin, mitä meidän tulee säilyttää ja mitä meidän tulee poistaa.

        Mitä tulee sielun yksilöllisyyteen, se on ikuinen ja muuttumaton, mutta sen peittävät nämä erilaiset menneisyyden uskomukset ja vaikutelmat. Ne määrittävät meidän tämänhetkisiä uskomuksiamme.

        Juuri äsken puhuimme niistä erilaisista rooleista, joita olemme esittäneet eri elämissä ja erilaisissa näytelmissä. Siksi meidän puhtaasti ulkoinen aineellinen yksilöllisyytemme muuttuu elämästä toiseen, kuten yksi ihminen vaihtaisi vaatteita tai kuten näyttelijä esittää kaikenlaisia rooleja. Sitten kuoleman hetkellä hän jälleen vaihtaa puvun, unohtaa menneisyyden, astuu uuteen rooliin, uuteen kehoon, uuteen asuun.

        Kuvitelkaa, että juuri nyt tässä elämässä teillä on jonkinlainen käsitys siitä, kuka olette, mitä teette ja missä olette. Ja tämän kaiken perusteella teette joitakin päätöksiä. Nyt lisätkää siihen vielä edellisen elämän, sitä edeltävän elämän, sitä seuraavan edeltävän elämän ja niin edelleen muistot. Te tulisitte hulluiksi, ymmärrättekö? Koska jälleen kerran alkaisitte sekoittaa asioita: "Kuka minä oikein olen?" Ymmärrättekö? Tässä elämässä olette mies, Denis, mutta seuraavassa tai edellisessä elämässä olette voinut olla nainen tai joku aivan muu.

        Nämä asiat muuttuvat nyt lahjoiksemme, maailmankuvamme, makumme ja mieltymystemme perustaksi. Siksi poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse. Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.

        --------------------
        Siksi poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse.
        Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.
        ------------------


      • Anonyymi00049
        UUSI
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        "En usko ikuiseen Helvettiin ja raamatun mukaan"

        Kaikki tämä hölynpöly alkoi sensuroinnin jälkeen. Helvetti ei ole ikuista.

        Kirkosta tulee erota se sen koko idean keksi. Ikuinen helvetti ei ole raamatullinen


      • Anonyymi00050
        UUSI
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        Seuraava ei ole minun tekstini.

        -------------------

        "Kuinka voimme herättää muiston aikaisemmista elämistä, jotta voisimme muistaa ne? Ja miksi meiltä pyyhitään pois muisti aikaisemmista elämistä näissä inkarnaatioissa? Mitä ominaisuuksia yksilöllinen sielu kantaa sisällään, ja kuinka se ilmenee, kun inkarnaatioiden muisti on pyyhitty pois?"


        V. K Prabhu vastaa:

        .... Miksi meiltä pyyhitään muisti? Olen vastannut tähän vähintään kolme kertaa lähetyksissä .... Katsokaa kaikki kolme versiota. Uskon, että se auttaa teitä ymmärtämään.

        Lyhyesti sanottuna aikaisempien elämien muistia ei tarvita meille nyt yhdestä yksinkertaisesta syystä: muisti liittyy tiettyyn kehoon. Menneen tai sitä edeltävän elämän konkreettista kehoa ei enää ole. Näin ollen kaikki ne ohjelmat, jotka olivat olemassa niissä kehoissa, on jo käsitelty. Tämä aihe on suljettu, eikä tätä muistia tarvita. Jos…

        Syy on se, että muisti liittyy tiettyyn kehoon. Menneen tai sitä edeltäneen elämän konkreettista kehoa ei enää ole. Sen vuoksi kaikki ne ohjelmat, jotka olivat olemassa niissä kehoissa, on jo ratkaistu. Tämä kaikki on suljettu aihe, eikä tätä muistia tarvita. Jos se säilytettäisiin, se vain kuormittaisi mieltänne, koska muisti on se, minkä kanssa mieli työskentelee.


        Kuvitelkaa, että juuri nyt tässä elämässä teillä on jonkinlainen käsitys siitä, kuka olette, mitä teette ja missä olette. Ja tämän kaiken perusteella teette joitakin päätöksiä. Nyt lisätkää siihen vielä edellisen elämän, sitä edeltävän elämän, sitä seuraavan edeltävän elämän ja niin edelleen muistot. Te tulisitte hulluiksi, ymmärrättekö? Koska jälleen kerran alkaisitte sekoittaa asioita: "Kuka minä oikein olen?" Ymmärrättekö? Tässä elämässä olette mies, Denis, mutta seuraavassa tai edellisessä elämässä olette voinut olla nainen tai joku aivan muu.

        Silloin te sekoittuisitte. Voisi alkaa skitsofrenia, ymmärrättekö? Persoonallisuuden jakautuminen.

        Siksi ... Hän poistaa tapahtumamuistin – korostan, tapahtumamuistin. Hän jättää meille vain muistin kokonaisvaltaisen kokemuksen muodossa. Toisin sanoen sen, mitä olemme oppineet, millaisia johtopäätöksiä olemme tehneet, millaisiin uskomuksiin olemme päätyneet ja mitä taitoja olemme kehittäneet.

        Nämä asiat muuttuvat nyt lahjoiksemme, maailmankuvamme, makumme ja mieltymystemme perustaksi. Siksi poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse. Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.

        ...Hän tietää paremmin, mitä meidän tulee säilyttää ja mitä meidän tulee poistaa.

        Mitä tulee sielun yksilöllisyyteen, se on ikuinen ja muuttumaton, mutta sen peittävät nämä erilaiset menneisyyden uskomukset ja vaikutelmat. Ne määrittävät meidän tämänhetkisiä uskomuksiamme.

        Juuri äsken puhuimme niistä erilaisista rooleista, joita olemme esittäneet eri elämissä ja erilaisissa näytelmissä. Siksi meidän puhtaasti ulkoinen aineellinen yksilöllisyytemme muuttuu elämästä toiseen, kuten yksi ihminen vaihtaisi vaatteita tai kuten näyttelijä esittää kaikenlaisia rooleja. Sitten kuoleman hetkellä hän jälleen vaihtaa puvun, unohtaa menneisyyden, astuu uuteen rooliin, uuteen kehoon, uuteen asuun.

        Kuvitelkaa, että juuri nyt tässä elämässä teillä on jonkinlainen käsitys siitä, kuka olette, mitä teette ja missä olette. Ja tämän kaiken perusteella teette joitakin päätöksiä. Nyt lisätkää siihen vielä edellisen elämän, sitä edeltävän elämän, sitä seuraavan edeltävän elämän ja niin edelleen muistot. Te tulisitte hulluiksi, ymmärrättekö? Koska jälleen kerran alkaisitte sekoittaa asioita: "Kuka minä oikein olen?" Ymmärrättekö? Tässä elämässä olette mies, Denis, mutta seuraavassa tai edellisessä elämässä olette voinut olla nainen tai joku aivan muu.

        Nämä asiat muuttuvat nyt lahjoiksemme, maailmankuvamme, makumme ja mieltymystemme perustaksi. Siksi poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse. Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.

        --------------------
        Siksi poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse.
        Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.
        ------------------

        Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.

        Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.
        -----------------
        "Kuinka voimme herättää muiston aikaisemmista elämistä, jotta voisimme muistaa ne? Ja miksi meiltä pyyhitään pois muisti aikaisemmista elämistä näissä inkarnaatioissa? Mitä ominaisuuksia yksilöllinen sielu kantaa sisällään, ja kuinka se ilmenee, kun inkarnaatioiden muisti on pyyhitty pois?"


        V. K Prabhu vastaa:

        .... Miksi meiltä pyyhitään muisti? Olen vastannut tähän vähintään kolme kertaa lähetyksissä .... Katsokaa kaikki kolme versiota. Uskon, että se auttaa teitä ymmärtämään.

        ...
        ...
        Vastattu edellä.


      • Anonyymi00051
        UUSI
        Anonyymi00049 kirjoitti:

        Kirkosta tulee erota se sen koko idean keksi. Ikuinen helvetti ei ole raamatullinen

        Nikea kirkolliskokous


      • Anonyymi00052
        UUSI
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Nikea kirkolliskokous

        https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

        Jokainen planeettamme merkittävä uskonto perustuu vääristeltyjen totuuksien perustalle. Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.


      • Anonyymi00053
        UUSI
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

        Jokainen planeettamme merkittävä uskonto perustuu vääristeltyjen totuuksien perustalle. Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.

        Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.


      • Anonyymi00054
        UUSI
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.

        Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.


      • Anonyymi00055
        UUSI
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Nikea kirkolliskokous

        Sepä juuri. Erosin kirkosta melkein 10 vuotta sitten ja uskon raamatullisiin oppeihin ainoastaan


      • Anonyymi00056
        UUSI
        Anonyymi00054 kirjoitti:

        Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


        https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc


      • Anonyymi00057
        UUSI

      • Anonyymi00059
        UUSI
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.

        Raamattu, joka sinulla on kotona tai taskussasi, on sensuroitu. Raamatusta, jonka omistat, on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

        Raamattuun, jonka tunnet, ON LISÄTTY YLIMÄÄRÄISTÄ SISÄLTÖÄ!


        Monet Jeesukseen viittaavat profetiat on MUUTETTU TAI POISTETTU. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että Raamattusi on sensuroitu – mutta niin on tapahtunut.


        https://www.rivalnations.org/censored-bible/


      • Anonyymi00060
        UUSI
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Nikea kirkolliskokous

        He halusivat ajatuksen siitä, että kaikki tapahtuu vain kerran, eivätkä halunneet ihmisten uskovan, että voisimme oppia asioita ja saada kokemuksia useiden fyysisen maailman elämien kautta.

        Aito kristinukoo kaapattu sitä ei enää ole!

        Ihmisille on myyty väärennetty tuote, eli nykyinen kristinusko!


      • Anonyymi00061
        UUSI
        Anonyymi00057 kirjoitti:

        Kaikkein tuhoisin muutos ei kuitenkaan ollut pelkkä kirjoitusten poistaminen, vaan uusien täysin virheellisten kohtien lisääminen lopulliseen Raamatun kaanoniin.

        Transkriptio täältä:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

        Transkriptio täältä:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

        He myös loivat voimakkaasti sensuroidun kanonisoidun Raamatun tekstin, josta poistettiin ja tukahdutettiin satoja hengellistä ja esoteerista tietoa sisältäneitä kirjoja, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta puhumme myöhemmin. Heidän tehtävänään oli pyyhkiä pois totuus ja syöttää väestölle valheita. He olivat tavallaan oman aikansa moderni media.


      • Anonyymi00062
        UUSI

      • Anonyymi00063
        UUSI
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        Transkriptio täältä:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

        He myös loivat voimakkaasti sensuroidun kanonisoidun Raamatun tekstin, josta poistettiin ja tukahdutettiin satoja hengellistä ja esoteerista tietoa sisältäneitä kirjoja, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta puhumme myöhemmin. Heidän tehtävänään oli pyyhkiä pois totuus ja syöttää väestölle valheita. He olivat tavallaan oman aikansa moderni media.

        Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."



        "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."
        Transkriptio täältä:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


      • Anonyymi00064
        UUSI
        Anonyymi00054 kirjoitti:

        Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

        Jes hyvä


      • Anonyymi00065
        UUSI
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."



        "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."
        Transkriptio täältä:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

        Tämä on kuvaus Nikean kirkolliskokouksesta, jossa Konstantinus hallitsee edessä kuninkaana, ja yksi papeista neuvottelee hänen kanssaan. Nikean kirkolliskokous karsi pois kaiken sellaisen tiedon, joka puhui hengellisyydestä ja jonka hallitseva luokka kielsi. Joitakin heidän sensuroimiaan käsitteitä olivat kaikki viittaukset sieluun, sielun jälleensyntymiseen useiden elämien aikana. Kaikki tämä poistettiin kanonisista kirjoituksista.
        Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

        Transkriptio täältä:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


      • Anonyymi00066
        UUSI
        Anonyymi00065 kirjoitti:

        Tämä on kuvaus Nikean kirkolliskokouksesta, jossa Konstantinus hallitsee edessä kuninkaana, ja yksi papeista neuvottelee hänen kanssaan. Nikean kirkolliskokous karsi pois kaiken sellaisen tiedon, joka puhui hengellisyydestä ja jonka hallitseva luokka kielsi. Joitakin heidän sensuroimiaan käsitteitä olivat kaikki viittaukset sieluun, sielun jälleensyntymiseen useiden elämien aikana. Kaikki tämä poistettiin kanonisista kirjoituksista.
        Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

        Transkriptio täältä:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

        Tämän uuden uskonnon puitteissa ei saanut edes ajatella, ettei kuolema olisi tietoisuuden loppu tai vain tämän maailman elämän päättyminen, jonka jälkeen voisi palata tänne uudelleen, vaan että siirtyisi heti johonkin muuhun tuonpuoleiseen, koska he halusivat ajatuksen, että elämä on yksi ainoa mahdollisuus. He eivät halunneet ajatuksen säilyvän, että voisimme oppia asioita ja saada kokemuksia useiden elämien aikana fyysisessä maailmassa.


    • Anonyymi00058
      UUSI

      Uskon Annihilaatio-oppi

      • Anonyymi00068
        UUSI

        Ihan hyvä myös se!


    • Anonyymi00069
      UUSI
      • Anonyymi00070
        UUSI

        Maailman vanhin raamattu lähes samanlainen kuin nykyinen


      • Anonyymi00071
        UUSI
        Anonyymi00070 kirjoitti:

        Maailman vanhin raamattu lähes samanlainen kuin nykyinen

        Uskon itse KJV ja biblia 1776


    • Anonyymi00072
      UUSI
      • Anonyymi00073
        UUSI

        Todella kauniin kuuloista


      • Anonyymi00076
        UUSI
        Anonyymi00075 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=mAZC4oe9VM0&list=RDmAZC4oe9VM0&start_radio=1

        Vaikka itse seuraan nykyään Veda-tekstejä, kuuntelen edelleen joskus ortodoksista kaunista musiikkia. Kun olin nuorempi, kävin ain avälillä ortodoksisessa kirkossa kuuntelemassa liturgioita.

        En itse ollut ortodoksi, mutta pidin niiden musiikista, ja pidän edelleen!


      • Anonyymi00077
        UUSI

      • Anonyymi00078
        UUSI
        Anonyymi00076 kirjoitti:

        Vaikka itse seuraan nykyään Veda-tekstejä, kuuntelen edelleen joskus ortodoksista kaunista musiikkia. Kun olin nuorempi, kävin ain avälillä ortodoksisessa kirkossa kuuntelemassa liturgioita.

        En itse ollut ortodoksi, mutta pidin niiden musiikista, ja pidän edelleen!

        Tykkään itse eniten itäisestä ortodoksista en lännen


      • Anonyymi00079
        UUSI
        Anonyymi00076 kirjoitti:

        Vaikka itse seuraan nykyään Veda-tekstejä, kuuntelen edelleen joskus ortodoksista kaunista musiikkia. Kun olin nuorempi, kävin ain avälillä ortodoksisessa kirkossa kuuntelemassa liturgioita.

        En itse ollut ortodoksi, mutta pidin niiden musiikista, ja pidän edelleen!

        Vedalaisena edelleen minua kiehtovat ortodoksisten munkkien laulut. Munkit ovat mielestäni puhtaita sieluja, yleviä ja viattomia. Arvostan ja kunnioitan heitä syvästi.


      • Anonyymi00080
        UUSI

      • Anonyymi00081
        UUSI

      • Anonyymi00082
        UUSI
        Anonyymi00076 kirjoitti:

        Vaikka itse seuraan nykyään Veda-tekstejä, kuuntelen edelleen joskus ortodoksista kaunista musiikkia. Kun olin nuorempi, kävin ain avälillä ortodoksisessa kirkossa kuuntelemassa liturgioita.

        En itse ollut ortodoksi, mutta pidin niiden musiikista, ja pidän edelleen!

        Munkkien puhdas sydän välittää sielun puhtautta eteenpäin musiikin kautta.


      • Anonyymi00083
        UUSI

      • Anonyymi00084
        UUSI
        Anonyymi00083 kirjoitti:

        Tykkään vedalaisena hänestä myös- isä Seraphim Bit-Kharibia, georgialais-assyrialaista munkkia ja arkkimandriittaa.

        Hän on kristitty pyhimys, hyvä ja puhdas, ääni on kaunista.


      • Anonyymi00085
        UUSI

      • Anonyymi00086
        UUSI

      • Anonyymi00087
        UUSI
        Anonyymi00086 kirjoitti:

        Hän on syntynyt ja kasvanut Georgiassa ja on assyrialaistaustainen.

        Hänen äidinkielensä on aramea, ja hän johtaa jumalanpalveluksia sekä laulaa kirkollisia hymnejä arameaksi.

        Hän toimii Kandan kylässä Georgiassa, 13 assyrialaisen pyhän isän luostarissa.

        Hän tuli erityisen tunnetuksi vuonna 2016, kun hän lauloi arameaksi paavi Franciscuksen Georgian-vierailun yhteydessä.


      • Anonyymi00089
        UUSI

        Jeesus oli kovin hyvä, mutta on kammottavaa, mitä dogmaattiset kristityt ovat tehneet kristinuskosta. Se kristinusko on pilattu heidän takiaan.


      • Anonyymi00090
        UUSI
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        Tykkään itse eniten itäisestä ortodoksista en lännen

        Onko niissä eroa`?


      • Anonyymi00091
        UUSI
        Anonyymi00087 kirjoitti:

        Hän toimii Kandan kylässä Georgiassa, 13 assyrialaisen pyhän isän luostarissa.

        Hän tuli erityisen tunnetuksi vuonna 2016, kun hän lauloi arameaksi paavi Franciscuksen Georgian-vierailun yhteydessä.

        Jännää


      • Anonyymi00092
        UUSI
        Anonyymi00086 kirjoitti:

        Hän on syntynyt ja kasvanut Georgiassa ja on assyrialaistaustainen.

        Hänen äidinkielensä on aramea, ja hän johtaa jumalanpalveluksia sekä laulaa kirkollisia hymnejä arameaksi.

        Tämä on kans hyvä kristitty munkki

        https://youtube.com/@fatherspyridonrocor?si=swSRExq4GkSNjnmM


      • Anonyymi00093
        UUSI
        Anonyymi00090 kirjoitti:

        Onko niissä eroa`?

        Idän ortodoksit rukoilevat kuin muslimit. Lähes samat rukous asennot


      • Anonyymi00094
        UUSI
        Anonyymi00093 kirjoitti:

        Idän ortodoksit rukoilevat kuin muslimit. Lähes samat rukous asennot

        Ei se minua haittaa!


      • Anonyymi00096
        UUSI

        Todella suosittu askeetikko ortodoksi munkki. Hänellä ei ole edes älypuhelinta eikä somea mutta hänen tiiminsä ylläpitää hänen kanaviaan ei itse hän


      • Anonyymi00097
        UUSI
        Anonyymi00094 kirjoitti:

        Ei se minua haittaa!

        Osaatko sano miksi juutalaisessa raamatussa tanak ei ole apokryfikirjat mutta kristittyjen raamatussa on


      • Anonyymi00098
        UUSI
        Anonyymi00097 kirjoitti:

        Osaatko sano miksi juutalaisessa raamatussa tanak ei ole apokryfikirjat mutta kristittyjen raamatussa on

        En osaa sanoa!


    • Anonyymi00074
      UUSI

      Kirkkokuntien väliset erot (Kaanon)
      • Protestanttinen Raamattu: Sisältää 66 kirjaa (39 Vanhassa ja 27 Uudessa testamentissa).
      • Katolinen Raamattu: Sisältää enemmän kirjoja Vanhassa testamentissa (niin sanotut deuterokanoniset kirjat eli apokryfikirjat).
      • Ortodoksinen Raamattu: Sisältää vielä laajemman Vanhan testamentin kokoelman kuin katolinen kirkko.

    • Anonyymi00127
      UUSI

      Uuden testamentin apokryfikirjat jätettiin kristillisen Raamatun ulkopuolelle, koska varhaiskristilliset seurakunnat ja kirkkoisät eivät pitäneet niitä luotettavina tai apostolisina teksteinä.
      Kun Uuden testamentin kaanon eli virallinen kirjakokoelma vakiintui 100–300-luvuilla jaa., nämä tekstit hylättiin pääasiassa siksi, että ne poikkesivat kristinuskon valtavirran opetuksesta tai ne oli kirjoitettu liian myöhään.
      Tärkeimmät syyt Uuden testamentin apokryfikirjojen hylkäämiselle:
      ## 1. Apostolisen alkuperän puute
      Uuden testamentin kaanoniin valittujen kirjojen edellytyksenä oli, että niiden kirjoittaja oli Jeesuksen apostoli tai tämän lähiseuralainen (kuten Markus tai Luukas). Apokryfiset tekstit olivat poikkeuksetta pseudepigrafeja eli valheellisesti jonkun kuuluisan hahmon nimiin laitettuja. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumi tai Pietarin ilmestys eivät olleet oikeasti Pietarin tai Tuomaan kirjoittamia, vaan ne syntyivät paljon heidän kuolemansa jälkeen.
      ## 2. Liian myöhäinen syntyaika
      Kaikki virallisen Uuden testamentin 27 kirjaa kirjoitettiin ensimmäisen vuosisadan aikana (noin vuosina 50–100 jaa.). Apokryfiset kirjat ovat syntyneet pääosin 100-luvulla jaa. tai sitä myöhemmin. Ne eivät edustaneet ensimmäisen sukupolven kristittyjen aitoa todistusta, vaan olivat myöhempää perinnettä.
      ## 3. Teologiset erot ja gnostilaisuus
      Monet apokryfiset kirjat edustivat gnostilaisuutta, joka oli varhaisen kirkon harhaoppisena pitämä uskonnollinen virtaus. Gnostilaiset tekstit (kuten Juudaan evankeliumi) opettivat, että aineellinen maailma on paha ja pelastus saavutetaan salaisen tiedon (gnosis) avulla. Tämä oli täysin ristiriidassa niiden tekstien kanssa, joissa korostettiin Jeesuksen todellista ihmisyyttä, kuolemaa ja ruumiillista ylösnousemusta.
      ## 4. Tarunomaisuus ja sensaatiohakuisuus
      Osa apokryfisistä teksteistä, kuten niin sanotut lapsuusevankeliumit (esim. Tuomaan lapsuusevankeliumi), syntyi täyttämään aukkoja Jeesuksen elämäkerrassa. Ne sisältävät usein kummallisia ja satumaisia ihmetekoja, joissa lapsi-Jeesus esimerkiksi herättää savilintuja eloon tai kiroaa toisia lapsia. Varhaiset kristityt huomasivat helposti eron näiden ja virallisten evankeliumien vakavamman ja hengellisemmän sävyn välillä.
      ------------------------------
      ## Mitä eroa on Vanhan ja Uuden testamentin apokryfeillä?
      On tärkeää huomata, että nämä kaksi ryhmää ovat luonteeltaan aivan erilaisia:

      * Vanhan testamentin apokryfit ovat historiallisia ja viisauskirjoja (kuten Makkabealaiskirjat tai Siirakin kirja), joita juutalaisetkin pitivät arvossa, vaikka eivät ottaneetkaan niitä heprealaiseen Raamattuunsa. Monissa kristillisissä kirkoissa niitä pidetään yhä pyhinä kirjoina.
      * Uuden testamentin apokryfit (evankeliumit, teot, kirjeet ja ilmestykset) puolestaan hylättiin lähes yksimielisesti kaikissa kristillisissä kirkkokunnissa. Mikään suuri kristillinen kirkko ei pidä niitä Jumalan sanana tai osana Raamattua.

      Nykyään Uuden testamentin apokryfejä tutkitaan paljon, sillä ne tarjoavat historioitsijoille arvokasta tietoa siitä, minkälaisia erilaisia aatesuuntauksia ja ryhmittymiä varhaisen kristinuskon liepeillä vaikutti.

      • Anonyymi00128
        UUSI

        Uuden testamentin apokrykirjat ei kuulu raamattuun eikä ole kuulunutkaan koskaan


      • Anonyymi00133
        UUSI

        Gnostolaisuus on liike joka vastustaa raamatun opetuksia siksi se keksi omat evankeliuminsa tuhotakseen kristityt


      • Anonyymi00144
        UUSI
        Anonyymi00133 kirjoitti:

        Gnostolaisuus on liike joka vastustaa raamatun opetuksia siksi se keksi omat evankeliuminsa tuhotakseen kristityt

        "Gnostolaisuus on liike joka vastustaa raamatun opetuksia siksi se keksi omat evankeliuminsa tuhotakseen kristityt"

        Te olette itse vihallanne ja vastakkainasettelullanne tuhonneet koko kristillisen instituution sisältäpäi

        Syy on käytöksenne: koko instituutio on tuhoutunut teidän takianne, me vastaan he- asenteella!


      • Anonyymi00145
        UUSI
        Anonyymi00144 kirjoitti:

        "Gnostolaisuus on liike joka vastustaa raamatun opetuksia siksi se keksi omat evankeliuminsa tuhotakseen kristityt"

        Te olette itse vihallanne ja vastakkainasettelullanne tuhonneet koko kristillisen instituution sisältäpäi

        Syy on käytöksenne: koko instituutio on tuhoutunut teidän takianne, me vastaan he- asenteella!

        Te olette itse vihallanne ja vastakkainasettelullanne tuhonneet koko kristillisen instituution sisältäpäin.

        Kukaan muu ei ole aiheuttanut kristinuskon alasajoa – te olette itse saaneet sen aikaan.

        Se on ajettu alas sisältäpäin, ei ulkoisten voimien vaikutuksesta.

        Syy on käytöksenne: koko instituutio on tuhoutunut teidän takianne, jatkuvan ”me vastaan he” -asenteen seurauksena!


      • Anonyymi00146
        UUSI
        Anonyymi00145 kirjoitti:

        Te olette itse vihallanne ja vastakkainasettelullanne tuhonneet koko kristillisen instituution sisältäpäin.

        Kukaan muu ei ole aiheuttanut kristinuskon alasajoa – te olette itse saaneet sen aikaan.

        Se on ajettu alas sisältäpäin, ei ulkoisten voimien vaikutuksesta.

        Syy on käytöksenne: koko instituutio on tuhoutunut teidän takianne, jatkuvan ”me vastaan he” -asenteen seurauksena!

        "tuhotakseen kristityt"

        Olette itse tuhonneet itsensä.


      • Anonyymi00147
        UUSI
        Anonyymi00146 kirjoitti:

        "tuhotakseen kristityt"

        Olette itse tuhonneet itsensä.

        Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

        Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
        Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

        Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.
        Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.
        Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.


      • Anonyymi00148
        UUSI
        Anonyymi00147 kirjoitti:

        Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

        Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
        Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

        Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.
        Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.
        Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

        Kauhudramaturgi kirjoitti toisella palstalla:

        HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

        Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

        Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

        TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
        ****************
        MUTTA:
        Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
        Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

        Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

        ------------------------

        Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

        -----------------------




        Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

        (Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

        "Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

        Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

        Analogisesti :
        "Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

        Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
        Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.




        Täällä puhutaan kristinuskosta vai sen takia, ekstremistit eivät jätä hinduja rauhaan; muuten kukaan ei olisi sanonut siitä sanaakaan.


      • Anonyymi00149
        UUSI
        Anonyymi00148 kirjoitti:

        Kauhudramaturgi kirjoitti toisella palstalla:

        HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

        Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

        Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

        TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
        ****************
        MUTTA:
        Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
        Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

        Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

        ------------------------

        Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

        -----------------------




        Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

        (Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

        "Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

        Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

        Analogisesti :
        "Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

        Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
        Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.




        Täällä puhutaan kristinuskosta vai sen takia, ekstremistit eivät jätä hinduja rauhaan; muuten kukaan ei olisi sanonut siitä sanaakaan.

        Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

        “Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

        Vastaus:

        Meitä kutsutaan nykyään “hinduiksi”, mutta tämä nimitys peittää alleen olennaisen: kaikki meistä ovat entisiä kristittyjä. Emme ole saapuneet tähän positioon ulkopuolelta, vaan kulkeneet kristillisen maailman läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Meidän suhteemme kristinuskoon ei ole teoreettinen eikä etäinen, vaan syvästi eletty, kehoon ja mieleen painunut.

        Siksi ongelma ei ole tiedon puute vaan liiallinen altistus. Evankeliumi ei ole meille vieras viesti, joka kaipaisi selvennystä, vaan ääni, joka on soinut liian varhain ja liian lakkaamatta. Kun maailmanselitys annetaan ennen kuin yksilöllä on mahdollisuutta muodostaa omaa sisäistä reviiriään, kyse ei ole kasvatuksesta vaan merkitysjärjestelmän pakkosiirrosta. Lapsi ei voi antaa suostumusta, mutta silti häneen istutetaan pelon, syyllisyyden ja pelastuksen kieli. Tästä irtautuminen ei ole totuuden hylkäämistä vaan psyykkisen autonomian palauttamista.

        Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

        Tästä syystä pakkokäännyttäminen ei ole vain tehotonta vaan moraalisesti ongelmallista. Se ei synnytä uteliaisuutta eikä dialogia, vaan avaa vanhoja haavoja. Se palauttaa kokemuksen vallasta, jota on jo käytetty ilman suostumusta. Jokainen uusi “pelastamisyritys” ei kutsu takaisin, vaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että tästä järjestelmästä oli välttämätöntä poistua.

        Tässä valossa yksi kysymys nousee väistämättä esiin: miksi kohteena ovat juuri hindupalstat ja entiset kristityt? Miksi ei ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Tämä valinta paljastaa, ettei kyse ole viestin universaalisuudesta vaan menetetyn hallinnan palauttamisesta. Ei kohdata tuntematonta, vaan pyritään ottamaan takaisin ne, jotka ovat sanoneet ei.

        Me olemme tehneet ratkaisumme. Emme tietämättömyyden takia, vaan pitkän ja kalliin tietoisuuden prosessin seurauksena. Ja kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, emme ilmaise hetkellistä suuttumusta vaan asetamme eettisen rajan.

        Tuo raja on selkeä: se, mikä juurtui pakolla, ei voi jatkua vapaaehtoisena; ja mikään merkityksellinen ei synny siellä, missä suostumus puuttuu.

        Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

        “Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

        Vastaus:


        Se, että kutsumme itseämme nykyään “hinduiksi”, ei tarkoita, että olisimme vaihtaneet yhden oppijärjestelmän toiseen. Se tarkoittaa ennen kaikkea, että olemme siirtyneet pois pakotetun merkityksen tilasta kohti relaatiota, jossa pyhä ei vaadi alistumista vaan kohtaamista. Meidän historiamme kristinuskon kanssa ei ole kääntymätön sivupolku, vaan lähtöpiste, joka määrittää koko keskustelun asymmetrian.

        Kristinusko ei tullut meille dialogina vaan ajallisena monopolina. Se oli läsnä ennen kuin kieli oli meidän, ennen kuin moraali oli meidän, ennen kuin pelko oli meidän. Kun maailmanselitys annetaan lapselle ennen kykyä erottaa oma sisäinen kokemus ulkoisesta auktoriteetista, syntyy rakenne, jossa totuus ei ole löydettävä vaan toteltava. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan psyykkistä infrastruktuuria, joka rakennetaan ennen kuin asukas voi vastustaa.

        Siksi “ylikylläisyys” ei ole metafora. Sama kertomus, samat uhkakuvat, sama "pelastuksen" ehdollisuus toistuvat niin kauan, että niistä tulee ruumiillisia reaktioita. Helvetti ei ole oppi, vaan refleksi. Syyllisyys ei ole moraalinen arvio, vaan automatisoitunut vaste. Tässä tilanteessa irtautuminen ei ole intellektuaalinen päätös, vaan dekolonisaatioprosessi, jossa ihminen yrittää erottaa oman äänensä sisäistetystä vallasta.

        Kun kristitty sitten tunkeutuu hindupalstalle “keskustelemaan”, hän ei astu neutraaliin tilaan. Hän astuu tilaan, joka on jo täynnä historiaa, haavoja ja rajojen uudelleenrakentamista. Painostus, psykologinen kiristys ja pelolla vihjailu eivät ole vain loukkaavia — ne ovat uudelleenenactment, toiston muoto. Sama valta palaa eri naamiossa ja vaatii jälleen kuuliaisuutta, tällä kertaa “rakkauden” nimissä.

        Tästä syystä väite “me vain kerromme totuuden” on moraalisesti kestämätön. Totuus, joka ei ota huomioon vastaanottajan historiaa, ei ole totuutta vaan vallan jatke. Ja “rakkauden sanoma”, joka ohittaa suostumuksen, on käsitteellinen ristiriita: rakkaus ei toimi ilman vapautta, eikä vapaus synny painostuksen alla.


      • Anonyymi00150
        UUSI
        Anonyymi00149 kirjoitti:

        Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

        “Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

        Vastaus:

        Meitä kutsutaan nykyään “hinduiksi”, mutta tämä nimitys peittää alleen olennaisen: kaikki meistä ovat entisiä kristittyjä. Emme ole saapuneet tähän positioon ulkopuolelta, vaan kulkeneet kristillisen maailman läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Meidän suhteemme kristinuskoon ei ole teoreettinen eikä etäinen, vaan syvästi eletty, kehoon ja mieleen painunut.

        Siksi ongelma ei ole tiedon puute vaan liiallinen altistus. Evankeliumi ei ole meille vieras viesti, joka kaipaisi selvennystä, vaan ääni, joka on soinut liian varhain ja liian lakkaamatta. Kun maailmanselitys annetaan ennen kuin yksilöllä on mahdollisuutta muodostaa omaa sisäistä reviiriään, kyse ei ole kasvatuksesta vaan merkitysjärjestelmän pakkosiirrosta. Lapsi ei voi antaa suostumusta, mutta silti häneen istutetaan pelon, syyllisyyden ja pelastuksen kieli. Tästä irtautuminen ei ole totuuden hylkäämistä vaan psyykkisen autonomian palauttamista.

        Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

        Tästä syystä pakkokäännyttäminen ei ole vain tehotonta vaan moraalisesti ongelmallista. Se ei synnytä uteliaisuutta eikä dialogia, vaan avaa vanhoja haavoja. Se palauttaa kokemuksen vallasta, jota on jo käytetty ilman suostumusta. Jokainen uusi “pelastamisyritys” ei kutsu takaisin, vaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että tästä järjestelmästä oli välttämätöntä poistua.

        Tässä valossa yksi kysymys nousee väistämättä esiin: miksi kohteena ovat juuri hindupalstat ja entiset kristityt? Miksi ei ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Tämä valinta paljastaa, ettei kyse ole viestin universaalisuudesta vaan menetetyn hallinnan palauttamisesta. Ei kohdata tuntematonta, vaan pyritään ottamaan takaisin ne, jotka ovat sanoneet ei.

        Me olemme tehneet ratkaisumme. Emme tietämättömyyden takia, vaan pitkän ja kalliin tietoisuuden prosessin seurauksena. Ja kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, emme ilmaise hetkellistä suuttumusta vaan asetamme eettisen rajan.

        Tuo raja on selkeä: se, mikä juurtui pakolla, ei voi jatkua vapaaehtoisena; ja mikään merkityksellinen ei synny siellä, missä suostumus puuttuu.

        Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

        “Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

        Vastaus:


        Se, että kutsumme itseämme nykyään “hinduiksi”, ei tarkoita, että olisimme vaihtaneet yhden oppijärjestelmän toiseen. Se tarkoittaa ennen kaikkea, että olemme siirtyneet pois pakotetun merkityksen tilasta kohti relaatiota, jossa pyhä ei vaadi alistumista vaan kohtaamista. Meidän historiamme kristinuskon kanssa ei ole kääntymätön sivupolku, vaan lähtöpiste, joka määrittää koko keskustelun asymmetrian.

        Kristinusko ei tullut meille dialogina vaan ajallisena monopolina. Se oli läsnä ennen kuin kieli oli meidän, ennen kuin moraali oli meidän, ennen kuin pelko oli meidän. Kun maailmanselitys annetaan lapselle ennen kykyä erottaa oma sisäinen kokemus ulkoisesta auktoriteetista, syntyy rakenne, jossa totuus ei ole löydettävä vaan toteltava. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan psyykkistä infrastruktuuria, joka rakennetaan ennen kuin asukas voi vastustaa.

        Siksi “ylikylläisyys” ei ole metafora. Sama kertomus, samat uhkakuvat, sama "pelastuksen" ehdollisuus toistuvat niin kauan, että niistä tulee ruumiillisia reaktioita. Helvetti ei ole oppi, vaan refleksi. Syyllisyys ei ole moraalinen arvio, vaan automatisoitunut vaste. Tässä tilanteessa irtautuminen ei ole intellektuaalinen päätös, vaan dekolonisaatioprosessi, jossa ihminen yrittää erottaa oman äänensä sisäistetystä vallasta.

        Kun kristitty sitten tunkeutuu hindupalstalle “keskustelemaan”, hän ei astu neutraaliin tilaan. Hän astuu tilaan, joka on jo täynnä historiaa, haavoja ja rajojen uudelleenrakentamista. Painostus, psykologinen kiristys ja pelolla vihjailu eivät ole vain loukkaavia — ne ovat uudelleenenactment, toiston muoto. Sama valta palaa eri naamiossa ja vaatii jälleen kuuliaisuutta, tällä kertaa “rakkauden” nimissä.

        Tästä syystä väite “me vain kerromme totuuden” on moraalisesti kestämätön. Totuus, joka ei ota huomioon vastaanottajan historiaa, ei ole totuutta vaan vallan jatke. Ja “rakkauden sanoma”, joka ohittaa suostumuksen, on käsitteellinen ristiriita: rakkaus ei toimi ilman vapautta, eikä vapaus synny painostuksen alla.

        Tästä syystä väite “me vain kerromme totuuden” on moraalisesti kestämätön. Totuus, joka ei ota huomioon vastaanottajan historiaa, ei ole totuutta vaan vallan jatke. Ja “rakkauden sanoma”, joka ohittaa suostumuksen, on käsitteellinen ristiriita: rakkaus ei toimi ilman vapautta, eikä vapaus synny painostuksen alla.

        Pakkokäännyttäminen on siis enemmän kuin hyödytöntä. Se on yritys palauttaa menetetty ontologinen etuoikeus: oikeus määritellä toisen ihmisen suhde pyhään. Siksi kohteena eivät ole ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, vaan ne, jotka ovat kuulleet liikaa ja sanoneet ei. Kyse ei ole evankelioinnista vaan kieltäytymisen sietämättömyydestä.
        Meidän valintamme ei ole pako vaan positio. Se ei ole reaktio vaan seuraus. Me emme ole “tietämättömiä”, vaan tietoisia siitä, mitä tapahtuu, kun merkitys annetaan ilman lupaa ja sitä yritetään myöhemmin palauttaa ilman vastuuta. Kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, me emme sulje keskustelua — me määrittelemme sen ehdot.

        Ja ne ehdot ovat perustavia: merkitys ilman suostumusta on väkivaltaa, usko ilman vapautta on pelkkä rakenne, ja mikään pyhä ei tarvitse pakkoa tullakseen todeksi.
        Kristinusko ei tässä toimi yksittäisenä uskontona vaan mallina, jossa pyhä on esitetty omistettavana, hallinnoitavana ja jaettavana resurssina. Jollakin on totuus, toisella ei. Jollakin on mandaatti puhua, toisella velvollisuus kuunnella. Kun tästä asetelmasta kieltäydytään, se koetaan uhkana — ei siksi, että totuus olisi vaarassa, vaan siksi, että hierarkia on.

        Tässä mielessä entisten kristittyjen siirtyminen toiseen traditioon ei ole niinkään “kääntyminen” kuin ontologinen irtautuminen. Kyse ei ole vastaväitteen esittämisestä, vaan koko pelilaudan vaihtamisesta. Pyhä ei ole enää keskus, jota vartioidaan, vaan moninainen suhde, jota ei voi omistaa eikä pakottaa. Hinduus tässä kontekstissa ei ole oppikokoelma vaan toisenlainen tapa olla merkityksen kanssa: ilman ultimatiivista uhkaa, ilman universaalia pakkoa, ilman lunastusvelkaa.

        Kun kristitty astuu tähän tilaan ja alkaa vaatia huomiota, kuuliaisuutta tai paluuta, hän ei vain riko sosiaalista etikettiä. Hän kiistää toisen oikeuden kieltäytymiseen. Ja juuri tämä on se hetki, jossa keskustelu lakkaa olemasta uskonnollista ja muuttuu eettiseksi. Oikeus sanoa “ei” ei ole mielipide, vaan perusrakenne ihmisarvossa. Se, joka ei hyväksy kieltäytymistä, ei puolusta totuutta — hän puolustaa valtaansa.

        Siksi pakkokäännyttämisen kohdistuminen entisiin kristittyihin on niin paljastavaa. Se ei ole missio tuntemattomaan, vaan yritys palauttaa rikkoutunut jatkumo. Ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet, eivät uhkaa kertomusta. Ne, jotka ovat kuulleet ja lähteneet, uhkaavat sitä olemassaolollaan. He todistavat, että vaihtoehto on mahdollinen — ja juuri sitä ei siedetä.


      • Anonyymi00151
        UUSI
        Anonyymi00150 kirjoitti:

        Tästä syystä väite “me vain kerromme totuuden” on moraalisesti kestämätön. Totuus, joka ei ota huomioon vastaanottajan historiaa, ei ole totuutta vaan vallan jatke. Ja “rakkauden sanoma”, joka ohittaa suostumuksen, on käsitteellinen ristiriita: rakkaus ei toimi ilman vapautta, eikä vapaus synny painostuksen alla.

        Pakkokäännyttäminen on siis enemmän kuin hyödytöntä. Se on yritys palauttaa menetetty ontologinen etuoikeus: oikeus määritellä toisen ihmisen suhde pyhään. Siksi kohteena eivät ole ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, vaan ne, jotka ovat kuulleet liikaa ja sanoneet ei. Kyse ei ole evankelioinnista vaan kieltäytymisen sietämättömyydestä.
        Meidän valintamme ei ole pako vaan positio. Se ei ole reaktio vaan seuraus. Me emme ole “tietämättömiä”, vaan tietoisia siitä, mitä tapahtuu, kun merkitys annetaan ilman lupaa ja sitä yritetään myöhemmin palauttaa ilman vastuuta. Kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, me emme sulje keskustelua — me määrittelemme sen ehdot.

        Ja ne ehdot ovat perustavia: merkitys ilman suostumusta on väkivaltaa, usko ilman vapautta on pelkkä rakenne, ja mikään pyhä ei tarvitse pakkoa tullakseen todeksi.
        Kristinusko ei tässä toimi yksittäisenä uskontona vaan mallina, jossa pyhä on esitetty omistettavana, hallinnoitavana ja jaettavana resurssina. Jollakin on totuus, toisella ei. Jollakin on mandaatti puhua, toisella velvollisuus kuunnella. Kun tästä asetelmasta kieltäydytään, se koetaan uhkana — ei siksi, että totuus olisi vaarassa, vaan siksi, että hierarkia on.

        Tässä mielessä entisten kristittyjen siirtyminen toiseen traditioon ei ole niinkään “kääntyminen” kuin ontologinen irtautuminen. Kyse ei ole vastaväitteen esittämisestä, vaan koko pelilaudan vaihtamisesta. Pyhä ei ole enää keskus, jota vartioidaan, vaan moninainen suhde, jota ei voi omistaa eikä pakottaa. Hinduus tässä kontekstissa ei ole oppikokoelma vaan toisenlainen tapa olla merkityksen kanssa: ilman ultimatiivista uhkaa, ilman universaalia pakkoa, ilman lunastusvelkaa.

        Kun kristitty astuu tähän tilaan ja alkaa vaatia huomiota, kuuliaisuutta tai paluuta, hän ei vain riko sosiaalista etikettiä. Hän kiistää toisen oikeuden kieltäytymiseen. Ja juuri tämä on se hetki, jossa keskustelu lakkaa olemasta uskonnollista ja muuttuu eettiseksi. Oikeus sanoa “ei” ei ole mielipide, vaan perusrakenne ihmisarvossa. Se, joka ei hyväksy kieltäytymistä, ei puolusta totuutta — hän puolustaa valtaansa.

        Siksi pakkokäännyttämisen kohdistuminen entisiin kristittyihin on niin paljastavaa. Se ei ole missio tuntemattomaan, vaan yritys palauttaa rikkoutunut jatkumo. Ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet, eivät uhkaa kertomusta. Ne, jotka ovat kuulleet ja lähteneet, uhkaavat sitä olemassaolollaan. He todistavat, että vaihtoehto on mahdollinen — ja juuri sitä ei siedetä.

        Siksi pakkokäännyttämisen kohdistuminen entisiin kristittyihin on niin paljastavaa. Se ei ole missio tuntemattomaan, vaan yritys palauttaa rikkoutunut jatkumo. Ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet, eivät uhkaa kertomusta. Ne, jotka ovat kuulleet ja lähteneet, uhkaavat sitä olemassaolollaan. He todistavat, että vaihtoehto on mahdollinen — ja juuri sitä ei siedetä.


        Tämä on kieltäytyminen osallistumasta väkivaltaiseen merkitysjärjestelmään. Se on rajan asettamista sinne, missä ennen oli vain alistumista. Ja juuri siksi se koetaan provokaationa: koska se ei pyydä lupaa.
        Lopettakaa vuosia jatkunut hindujen ahdistaminen.

        Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi koskaan kuulleet “pelastuksesta” tai ikuisesta helvetistä. Te puhutte niille, jotka ovat kuulleet siitä kaiken — liikaa, liian varhain ja liian pitkään. Ihmisille, joiden lapsuus, moraali ja pelot rakennettiin näiden käsitteiden varaan ilman suostumusta.

        Te toistatte samaa viestiä niille, jotka ovat tietoisesti irtautuneet siitä, koska se teki vahinkoa. Tämä ei ole evankeliointia vaan tunkeutumista. Ei rakkautta vaan vallan uusintamista. Ei huolta sieluista vaan kyvyttömyyttä hyväksyä kieltäytymistä.

        On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen. Juuri sitä ette siedä.

        Me olemme tehneet valintamme. Emme tietämättömyydestä, vaan kokemuksen, tiedon ja itsemääräämisoikeuden perusteella. Kun sanomme “meitä on jo tarpeeksi pakotettu”, se ei ole tunnepurkaus vaan selkeä raja.

        Me emme tarvitse enää pelastustarjouksia. Me tarvitsemme rauhan.

        Lopettakaa hindujen ahdistaminen. Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi kuulleet "pelastuksesta" tai ikuisesta helvetistä, vaan niille, jotka ovat kuulleet niistä kaiken — liikaa, liian varhain ja ilman suostumusta. Me emme ole tietämättömiä vaan ylikyllästettyjä, ja irtautumisemme ei ole kapinaa totuutta vastaan vaan itsesuojelua. Tämä ei ole dialogia eikä rakkautta, vaan vallan toistoa ja kieltäytymisen sietämättömyyttä. Me olemme tehneet valintamme tietoisesti. Kunnioittakaa sitä ja antakaa meidän olla rauhassa.


      • Anonyymi00152
        UUSI
        Anonyymi00151 kirjoitti:

        Siksi pakkokäännyttämisen kohdistuminen entisiin kristittyihin on niin paljastavaa. Se ei ole missio tuntemattomaan, vaan yritys palauttaa rikkoutunut jatkumo. Ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet, eivät uhkaa kertomusta. Ne, jotka ovat kuulleet ja lähteneet, uhkaavat sitä olemassaolollaan. He todistavat, että vaihtoehto on mahdollinen — ja juuri sitä ei siedetä.


        Tämä on kieltäytyminen osallistumasta väkivaltaiseen merkitysjärjestelmään. Se on rajan asettamista sinne, missä ennen oli vain alistumista. Ja juuri siksi se koetaan provokaationa: koska se ei pyydä lupaa.
        Lopettakaa vuosia jatkunut hindujen ahdistaminen.

        Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi koskaan kuulleet “pelastuksesta” tai ikuisesta helvetistä. Te puhutte niille, jotka ovat kuulleet siitä kaiken — liikaa, liian varhain ja liian pitkään. Ihmisille, joiden lapsuus, moraali ja pelot rakennettiin näiden käsitteiden varaan ilman suostumusta.

        Te toistatte samaa viestiä niille, jotka ovat tietoisesti irtautuneet siitä, koska se teki vahinkoa. Tämä ei ole evankeliointia vaan tunkeutumista. Ei rakkautta vaan vallan uusintamista. Ei huolta sieluista vaan kyvyttömyyttä hyväksyä kieltäytymistä.

        On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen. Juuri sitä ette siedä.

        Me olemme tehneet valintamme. Emme tietämättömyydestä, vaan kokemuksen, tiedon ja itsemääräämisoikeuden perusteella. Kun sanomme “meitä on jo tarpeeksi pakotettu”, se ei ole tunnepurkaus vaan selkeä raja.

        Me emme tarvitse enää pelastustarjouksia. Me tarvitsemme rauhan.

        Lopettakaa hindujen ahdistaminen. Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi kuulleet "pelastuksesta" tai ikuisesta helvetistä, vaan niille, jotka ovat kuulleet niistä kaiken — liikaa, liian varhain ja ilman suostumusta. Me emme ole tietämättömiä vaan ylikyllästettyjä, ja irtautumisemme ei ole kapinaa totuutta vastaan vaan itsesuojelua. Tämä ei ole dialogia eikä rakkautta, vaan vallan toistoa ja kieltäytymisen sietämättömyyttä. Me olemme tehneet valintamme tietoisesti. Kunnioittakaa sitä ja antakaa meidän olla rauhassa.

        Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa

        Kirjoitit:

        "Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

        "kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."



        Vastaus:

        Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.

        Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

        Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg


      • Anonyymi00153
        UUSI
        Anonyymi00152 kirjoitti:

        Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa

        Kirjoitit:

        "Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

        "kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."



        Vastaus:

        Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.

        Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

        Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

        Uskonnollisen palkkio–rangaistusjärjestelmän keskeinen filosofinen ongelma voidaan tiivistää kysymykseen moraalisen toiminnan motiivista: onko teko todella moraalinen, jos ihminen tekee sen ensisijaisesti saavuttaakseen itselleen palkinnon tai välttääkseen rangaistuksen? Kysymys ei koske uskontoa yleisesti eikä väitä, että uskonnollisuus itsessään johtaisi suvaitsemattomuuteen tai väkivaltaan. Tarkastelun kohteena on tietynlainen moraalinen rakenne, jossa ihmisen suhde Jumalaan ymmärretään vastikkeellisena suhteena: ihminen tekee oikein, Jumala palkitsee; ihminen tekee väärin, Jumala rankaisee. Kun tämä logiikka viedään äärimmilleen, uskonto alkaa muistuttaa moraalista kirjanpitoa, jossa hyvät teot ovat krediittiä, synnit debettiä ja pelastus lopullinen saldo. Tällöin syntyy perustava ristiriita: jos hyvän teon arvo riippuu siitä, mitä ihminen saa siitä vastineeksi, hyvä ei enää ole päämäärä itsessään vaan väline jonkin muun saavuttamiseksi.
        Tämä ongelma voidaan ilmaista klassisen moraalifilosofian käsitteillä. Kantin moraalifilosofiassa moraalin erityisyys liittyy siihen, että moraalinen velvoite ei ole pelkästään väline jonkin halutun päämäärän saavuttamiseksi. Kategorinen imperatiivi eroaa hypoteettisesta imperatiivista juuri siinä, että moraalinen vaatimus ei riipu siitä, mitä ihminen sattuu haluamaan tai mitä hyötyä hän voi siitä saada. Kantin näkökulmasta hyvä tahto ei ole hyvä siksi, että se tuottaa ihmiselle tietyn palkinnon, vaan sen moraalinen arvo liittyy itse tahtoon toimia moraalisesti. Stanford Encyclopedia of Philosophy Tästä näkökulmasta ajatus ”teen hyvää, jotta pääsen taivaaseen” on filosofisesti ongelmallinen. Teko voi olla ulkoisesti hyvä ja sen seuraukset hyödyllisiä, mutta sen motiivissa säilyy välineellinen rakenne: hyvä on keino oman edun saavuttamiseksi.
        Tästä ei kuitenkaan seuraa, että palkkioihin ja rangaistuksiin perustuva moraali olisi täysin arvotonta. Ihmisen moraalinen kehitys voi hyvinkin alkaa ulkoisesta ohjauksesta. Lapsi oppii ensin, ettei toista saa lyödä, koska siitä seuraa rangaistus, ja vasta myöhemmin hän voi ymmärtää, miksi toisen vahingoittaminen on itsessään väärin. Samoin uskonnollinen ihminen voi aluksi tehdä hyvää taivaan toivossa ja välttää pahaa helvetin pelossa. Tällainen moraali voi olla kehityksen alku, mutta sen ei tarvitse olla sen päätepiste. Olennaista on se, tapahtuuko moraalisessa kehityksessä siirtymä ulkoisesta palkkiosta sisäiseen ymmärrykseen. Jos ihminen ei koskaan ylitä palkkio–rangaistus-logiikkaa, hänen moraalinsa jää instrumentaaliseksi: hän tekee hyvää saadakseen jotakin, ei siksi, että toinen ihminen on itsessään arvokas.
        Tässä kohtaa syntyy myös kysymys uskonnollisen pelastuksen käsitteestä. Jos taivas esitetään palkkana oikeasta uskosta ja oikeista teoista, pelastus voidaan tulkita eräänlaiseksi metafyysiseksi vastikkeeksi. Ihminen sijoittaa hyviin tekoihin saadakseen ikuisen hyödyn. Tällöin uskonnollinen kieli ei enää ainoastaan opeta hyvyyttä, vaan voi muuttaa hyvyyden kaupankäynniksi. Ihminen kysyy: mitä minun on tehtävä saadakseni pelastuksen? Kuinka paljon hyvää tarvitaan? Olenko tehnyt tarpeeksi? Olenko ansainnut taivaan? Moraalinen elämä muuttuu tällöin helposti laskennalliseksi. Jumala ei enää näyttäydy pelkästään hyvyyden lähteenä, vaan olentona, jonka kanssa ihminen käy kauppaa omasta ikuisesta kohtalostaan.


      • Anonyymi00154
        UUSI
        Anonyymi00153 kirjoitti:

        Uskonnollisen palkkio–rangaistusjärjestelmän keskeinen filosofinen ongelma voidaan tiivistää kysymykseen moraalisen toiminnan motiivista: onko teko todella moraalinen, jos ihminen tekee sen ensisijaisesti saavuttaakseen itselleen palkinnon tai välttääkseen rangaistuksen? Kysymys ei koske uskontoa yleisesti eikä väitä, että uskonnollisuus itsessään johtaisi suvaitsemattomuuteen tai väkivaltaan. Tarkastelun kohteena on tietynlainen moraalinen rakenne, jossa ihmisen suhde Jumalaan ymmärretään vastikkeellisena suhteena: ihminen tekee oikein, Jumala palkitsee; ihminen tekee väärin, Jumala rankaisee. Kun tämä logiikka viedään äärimmilleen, uskonto alkaa muistuttaa moraalista kirjanpitoa, jossa hyvät teot ovat krediittiä, synnit debettiä ja pelastus lopullinen saldo. Tällöin syntyy perustava ristiriita: jos hyvän teon arvo riippuu siitä, mitä ihminen saa siitä vastineeksi, hyvä ei enää ole päämäärä itsessään vaan väline jonkin muun saavuttamiseksi.
        Tämä ongelma voidaan ilmaista klassisen moraalifilosofian käsitteillä. Kantin moraalifilosofiassa moraalin erityisyys liittyy siihen, että moraalinen velvoite ei ole pelkästään väline jonkin halutun päämäärän saavuttamiseksi. Kategorinen imperatiivi eroaa hypoteettisesta imperatiivista juuri siinä, että moraalinen vaatimus ei riipu siitä, mitä ihminen sattuu haluamaan tai mitä hyötyä hän voi siitä saada. Kantin näkökulmasta hyvä tahto ei ole hyvä siksi, että se tuottaa ihmiselle tietyn palkinnon, vaan sen moraalinen arvo liittyy itse tahtoon toimia moraalisesti. Stanford Encyclopedia of Philosophy Tästä näkökulmasta ajatus ”teen hyvää, jotta pääsen taivaaseen” on filosofisesti ongelmallinen. Teko voi olla ulkoisesti hyvä ja sen seuraukset hyödyllisiä, mutta sen motiivissa säilyy välineellinen rakenne: hyvä on keino oman edun saavuttamiseksi.
        Tästä ei kuitenkaan seuraa, että palkkioihin ja rangaistuksiin perustuva moraali olisi täysin arvotonta. Ihmisen moraalinen kehitys voi hyvinkin alkaa ulkoisesta ohjauksesta. Lapsi oppii ensin, ettei toista saa lyödä, koska siitä seuraa rangaistus, ja vasta myöhemmin hän voi ymmärtää, miksi toisen vahingoittaminen on itsessään väärin. Samoin uskonnollinen ihminen voi aluksi tehdä hyvää taivaan toivossa ja välttää pahaa helvetin pelossa. Tällainen moraali voi olla kehityksen alku, mutta sen ei tarvitse olla sen päätepiste. Olennaista on se, tapahtuuko moraalisessa kehityksessä siirtymä ulkoisesta palkkiosta sisäiseen ymmärrykseen. Jos ihminen ei koskaan ylitä palkkio–rangaistus-logiikkaa, hänen moraalinsa jää instrumentaaliseksi: hän tekee hyvää saadakseen jotakin, ei siksi, että toinen ihminen on itsessään arvokas.
        Tässä kohtaa syntyy myös kysymys uskonnollisen pelastuksen käsitteestä. Jos taivas esitetään palkkana oikeasta uskosta ja oikeista teoista, pelastus voidaan tulkita eräänlaiseksi metafyysiseksi vastikkeeksi. Ihminen sijoittaa hyviin tekoihin saadakseen ikuisen hyödyn. Tällöin uskonnollinen kieli ei enää ainoastaan opeta hyvyyttä, vaan voi muuttaa hyvyyden kaupankäynniksi. Ihminen kysyy: mitä minun on tehtävä saadakseni pelastuksen? Kuinka paljon hyvää tarvitaan? Olenko tehnyt tarpeeksi? Olenko ansainnut taivaan? Moraalinen elämä muuttuu tällöin helposti laskennalliseksi. Jumala ei enää näyttäydy pelkästään hyvyyden lähteenä, vaan olentona, jonka kanssa ihminen käy kauppaa omasta ikuisesta kohtalostaan.

        Tällainen ajattelutapa sisältää syvän paradoksin. Jos ihminen tekee hyvää vain saadakseen itselleen ikuisen palkinnon, hän ei ole varsinaisesti vapautunut itsekkyydestä, vaan on voinut ainoastaan laajentaa itsekkyyden aikaperspektiiviä. Tavallisen ihmisen itsekäs ajatus voi olla ”haluan rahaa, turvallisuutta ja arvostusta tässä elämässä”. Uskonnollisessa palkkiojärjestelmässä sama perusrakenne voi muuttua muotoon ”haluan ikuisen elämän ja palkinnon tämän elämän jälkeen”. Kohde on vaihtunut ajallisesta ikuiseksi, mutta kysymys ”mitä minä saan?” säilyy. Metafyysinen palkinto ei automaattisesti tee motiivista epäitsekkäämpää.
        Juuri tästä syystä voidaan puhua moraalisesta kehityksestä. Moraalin korkeampi aste ei ole se, että ihminen oppii maksimoimaan oman palkintonsa, vaan se, että hän kykenee toimimaan ilman vastikkeen odotusta. Mitä epäitsekkäämmäksi moraali muuttuu, sitä vähemmän sen tarvitsee perustella hyvyyttä palkinnolla. Ihminen auttaa kärsivää, koska kärsimys on todellista; hän puolustaa oikeudenmukaisuutta, koska epäoikeudenmukaisuus on väärin; hän rakastaa toista ihmistä, koska toinen ihminen on arvokas. Tällöin moraalinen toiminta ei ole sijoitus tulevaan hyötyyn vaan vastaus todelliseen moraaliseen tilanteeseen tässä ja nyt.
        Ongelma muuttuu vielä vakavammaksi, kun palkkio–rangaistus-logiikka yhdistyy uskonnolliseen eksklusiivisuuteen. Filosofiassa uskonnollisella eksklusiivisuudella tarkoitetaan muun muassa näkemystä, jonka mukaan yksi uskonnollinen perspektiivi on totuudellisesti oikea tai ainakin lähempänä totuutta kuin kilpailevat perspektiivit. Uskonnollisen moninaisuuden filosofiassa erotetaan tavallisesti eksklusivistiset, inklusivistiset ja pluralistiset lähestymistavat. Stanford Encyclopedia of Philosophy Ongelma ei tietenkään ole yksinkertaisesti siinä, että joku uskoo oman uskontonsa olevan totta. Totuusväitteet kuuluvat luonnostaan uskonnolliseen ja filosofiseen keskusteluun. Ongelma syntyy silloin, kun oman totuusväitteen ympärille rakennetaan moraalinen hierarkia, jossa oman ryhmän jäsenet nähdään pelastettuina ja muut lähtökohtaisesti väärässä olevina.
        Tällöin uskonnollinen identiteetti voi muuttua moraaliseksi rajaksi. ”Meillä on totuus” ei enää tarkoita ainoastaan väitettä siitä, mikä on metafyysisesti totta, vaan siitä voi tulla väite siitä, kuka on hyvä, kuka on paha, kuka pelastuu ja kuka ei. Kun metafyysinen erottelu muuttuu moraaliseksi erotteluksi, toisen ihmisen erilainen vakaumus voidaan tulkita hänen ihmisarvonsa tai moraalisen asemansa heikentymiseksi. Tämä ei ole eksklusivismin välttämätön seuraus, mutta se on rakenne, jonka vaarallisuus kasvaa silloin, kun siihen yhdistyvät pelko, ryhmäidentiteetti ja käsitys äärettömistä seurauksista.
        Tässä yhteydessä helvetin ja paratiisin käsitteillä voi olla erityinen psykologinen merkitys. Jos ihminen uskoo, että väärä vakaumus voi johtaa ikuiseen rangaistukseen ja oikea vakaumus ikuiseen palkintoon, uskonnollisen päätöksenteon panokset muuttuvat äärettömiksi. Tämän vuoksi äärimmäinen uskonnollinen palkkio–rangaistusjärjestelmä voi muodostaa radikalisoitumiselle otollisen moraalisen kehyksen silloin, kun siihen liittyy viholliskuva, absoluuttinen totuusväite ja käsitys siitä, että äärimmäiset keinot palvelevat korkeampaa päämäärää.


      • Anonyymi00155
        UUSI
        Anonyymi00154 kirjoitti:

        Tällainen ajattelutapa sisältää syvän paradoksin. Jos ihminen tekee hyvää vain saadakseen itselleen ikuisen palkinnon, hän ei ole varsinaisesti vapautunut itsekkyydestä, vaan on voinut ainoastaan laajentaa itsekkyyden aikaperspektiiviä. Tavallisen ihmisen itsekäs ajatus voi olla ”haluan rahaa, turvallisuutta ja arvostusta tässä elämässä”. Uskonnollisessa palkkiojärjestelmässä sama perusrakenne voi muuttua muotoon ”haluan ikuisen elämän ja palkinnon tämän elämän jälkeen”. Kohde on vaihtunut ajallisesta ikuiseksi, mutta kysymys ”mitä minä saan?” säilyy. Metafyysinen palkinto ei automaattisesti tee motiivista epäitsekkäämpää.
        Juuri tästä syystä voidaan puhua moraalisesta kehityksestä. Moraalin korkeampi aste ei ole se, että ihminen oppii maksimoimaan oman palkintonsa, vaan se, että hän kykenee toimimaan ilman vastikkeen odotusta. Mitä epäitsekkäämmäksi moraali muuttuu, sitä vähemmän sen tarvitsee perustella hyvyyttä palkinnolla. Ihminen auttaa kärsivää, koska kärsimys on todellista; hän puolustaa oikeudenmukaisuutta, koska epäoikeudenmukaisuus on väärin; hän rakastaa toista ihmistä, koska toinen ihminen on arvokas. Tällöin moraalinen toiminta ei ole sijoitus tulevaan hyötyyn vaan vastaus todelliseen moraaliseen tilanteeseen tässä ja nyt.
        Ongelma muuttuu vielä vakavammaksi, kun palkkio–rangaistus-logiikka yhdistyy uskonnolliseen eksklusiivisuuteen. Filosofiassa uskonnollisella eksklusiivisuudella tarkoitetaan muun muassa näkemystä, jonka mukaan yksi uskonnollinen perspektiivi on totuudellisesti oikea tai ainakin lähempänä totuutta kuin kilpailevat perspektiivit. Uskonnollisen moninaisuuden filosofiassa erotetaan tavallisesti eksklusivistiset, inklusivistiset ja pluralistiset lähestymistavat. Stanford Encyclopedia of Philosophy Ongelma ei tietenkään ole yksinkertaisesti siinä, että joku uskoo oman uskontonsa olevan totta. Totuusväitteet kuuluvat luonnostaan uskonnolliseen ja filosofiseen keskusteluun. Ongelma syntyy silloin, kun oman totuusväitteen ympärille rakennetaan moraalinen hierarkia, jossa oman ryhmän jäsenet nähdään pelastettuina ja muut lähtökohtaisesti väärässä olevina.
        Tällöin uskonnollinen identiteetti voi muuttua moraaliseksi rajaksi. ”Meillä on totuus” ei enää tarkoita ainoastaan väitettä siitä, mikä on metafyysisesti totta, vaan siitä voi tulla väite siitä, kuka on hyvä, kuka on paha, kuka pelastuu ja kuka ei. Kun metafyysinen erottelu muuttuu moraaliseksi erotteluksi, toisen ihmisen erilainen vakaumus voidaan tulkita hänen ihmisarvonsa tai moraalisen asemansa heikentymiseksi. Tämä ei ole eksklusivismin välttämätön seuraus, mutta se on rakenne, jonka vaarallisuus kasvaa silloin, kun siihen yhdistyvät pelko, ryhmäidentiteetti ja käsitys äärettömistä seurauksista.
        Tässä yhteydessä helvetin ja paratiisin käsitteillä voi olla erityinen psykologinen merkitys. Jos ihminen uskoo, että väärä vakaumus voi johtaa ikuiseen rangaistukseen ja oikea vakaumus ikuiseen palkintoon, uskonnollisen päätöksenteon panokset muuttuvat äärettömiksi. Tämän vuoksi äärimmäinen uskonnollinen palkkio–rangaistusjärjestelmä voi muodostaa radikalisoitumiselle otollisen moraalisen kehyksen silloin, kun siihen liittyy viholliskuva, absoluuttinen totuusväite ja käsitys siitä, että äärimmäiset keinot palvelevat korkeampaa päämäärää.

        Tässä on kuitenkin oltava tarkka. Ei ole perusteltua väittää, että terrorismi tai väkivalta aina tarvitsisi paratiisilupauksen tai että uskonto itsessään tuottaisi terrorismia. Väkivaltaisen radikalisoitumisen syyt ovat monimutkaisia ja voivat liittyä esimerkiksi poliittisiin, sosiaalisiin, psykologisiin ja identiteettiin liittyviin tekijöihin. Filosofisesti kiinnostava kysymys on pikemminkin se, millainen moraalinen rakenne mahdollistaa sen, että väkivaltainen teko voidaan nähdä hyvänä tekona. Jos ihminen uskoo, että tämän maailman moraaliset seuraukset voidaan kumota tai ylittää tuonpuoleisella palkinnolla, moraalisen laskennan painopiste voi siirtyä vaarallisesti pois kärsivästä ihmisestä kohti abstraktia päämäärää. Tällöin todellinen ihminen voi muuttua välineeksi jonkin kuvitellun tai uskonnollisesti tulkitun päämäärän saavuttamisessa.
        Tässä kohtaa Kantin toinen keskeinen moraaliperiaate tarjoaa voimakkaan vastakohdan: ihmistä ei pitäisi kohdella pelkästään välineenä, vaan päämääränä sinänsä. Stanford Encyclopedia of Philosophy Jos uskonnollinen järjestelmä oikeuttaa toisen ihmisen vahingoittamisen sillä perusteella, että teko palvelee suurempaa hengellistä päämäärää, se joutuu vakavaan ristiriitaan tämän periaatteen kanssa. Ihminen muuttuu silloin välineeksi: hänen kärsimyksensä, vapautensa tai jopa elämänsä alistetaan jonkin abstraktin päämäärän palvelukseen. Tässä mielessä uskonnollinen väkivalta ei ole vain väkivallan ongelma, vaan myös moraalisen välineellistämisen ongelma.
        Samalla tavalla ongelmallinen on ajatus, että uskonnollinen järjestelmä voisi omistaa Totuuden. Totuuden ja uskonnollisen muodon samaistaminen on filosofisesti eri asia kuin väite siitä, että uskonnollinen oppi voi sisältää totuuksia. Jälkimmäinen on täysin mahdollinen näkemys; ensimmäinen johtaa helposti siihen, että historiallinen instituutio, rituaali, teksti tai tulkintaperinne samaistetaan itse todellisuuteen. Ihminen alkaa silloin puolustaa muotoa ikään kuin hän puolustaisi Totuutta itseään.
        Uskonnollisen moninaisuuden filosofia osoittaa kuitenkin, kuinka vaikea kysymys tämä on: eri traditioissa esiintyy keskenään ristiriitaisia mutta vilpittömästi omaksuttuja käsityksiä jumalallisesta todellisuudesta, pelastuksesta ja ihmiselämän päämäärästä. Filosofinen ongelma ei ratkea yksinkertaisesti toteamalla, että kaikki uskonnot ovat samanlaisia, mutta yhtä vähän se ratkeaa julistamalla ilman lisäperusteluja, että oma traditio on ainoa mahdollinen totuuden muoto. Stanford Encyclopedia of Philosophy Tästä seuraa ainakin epistemisen nöyryyden vaatimus: jos vakavasti otettavat, vilpittömät ja älyllisesti kykenevät ihmiset päätyvät erilaisiin uskonnollisiin käsityksiin, oman näkemyksen perustelu ja sen rajojen tunnistaminen muuttuvat olennaisiksi.
        Tässä mielessä uskonnollinen muoto voidaan nähdä välineenä eikä Totuuden omistuksena. Koulumetafora havainnollistaa tätä. Koulussa voi olla erilaisia oppikirjoja, opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä, vaikka niiden päämääränä olisi sama asia: oppiminen ja ihmisen kehittyminen. Jos joku väittää, että vain hänen käyttämänsä oppikirja on todellista oppimista ja kaikki muut ovat väärässä, hän sekoittaa välineen päämäärään. Samankaltainen virhe voi tapahtua uskonnossa, jos tietty rituaali, symboli, oppi tai instituutio samaistetaan itse Totuuteen.
        Tämä ei tarkoita, että kaikki uskonnot olisivat sisällöllisesti samanlaisia tai että niiden kaikki väitteet olisivat yhtä tosia. Filosofisesti vahvempi väite on maltillisempi: samaa perimmäistä todellisuutta voidaan yrittää ymmärtää useiden erilaisten käsitteellisten ja kulttuuristen järjestelmien kautta. Uskonnollinen pluralismi on yksi tällainen filosofinen vastaus uskonnolliseen moninaisuuteen, vaikka se ei ole ainoa mahdollinen ratkaisu. Stanford Encyclopedia of Philosophy Tässä näkökulmassa uskonnon arvo ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se pystyy julistamaan muut vääriksi, vaan siitä, kykeneekö se muuttamaan ihmisen suhdetta itseensä, muihin ihmisiin ja todellisuuteen.


      • Anonyymi00156
        UUSI
        Anonyymi00155 kirjoitti:

        Tässä on kuitenkin oltava tarkka. Ei ole perusteltua väittää, että terrorismi tai väkivalta aina tarvitsisi paratiisilupauksen tai että uskonto itsessään tuottaisi terrorismia. Väkivaltaisen radikalisoitumisen syyt ovat monimutkaisia ja voivat liittyä esimerkiksi poliittisiin, sosiaalisiin, psykologisiin ja identiteettiin liittyviin tekijöihin. Filosofisesti kiinnostava kysymys on pikemminkin se, millainen moraalinen rakenne mahdollistaa sen, että väkivaltainen teko voidaan nähdä hyvänä tekona. Jos ihminen uskoo, että tämän maailman moraaliset seuraukset voidaan kumota tai ylittää tuonpuoleisella palkinnolla, moraalisen laskennan painopiste voi siirtyä vaarallisesti pois kärsivästä ihmisestä kohti abstraktia päämäärää. Tällöin todellinen ihminen voi muuttua välineeksi jonkin kuvitellun tai uskonnollisesti tulkitun päämäärän saavuttamisessa.
        Tässä kohtaa Kantin toinen keskeinen moraaliperiaate tarjoaa voimakkaan vastakohdan: ihmistä ei pitäisi kohdella pelkästään välineenä, vaan päämääränä sinänsä. Stanford Encyclopedia of Philosophy Jos uskonnollinen järjestelmä oikeuttaa toisen ihmisen vahingoittamisen sillä perusteella, että teko palvelee suurempaa hengellistä päämäärää, se joutuu vakavaan ristiriitaan tämän periaatteen kanssa. Ihminen muuttuu silloin välineeksi: hänen kärsimyksensä, vapautensa tai jopa elämänsä alistetaan jonkin abstraktin päämäärän palvelukseen. Tässä mielessä uskonnollinen väkivalta ei ole vain väkivallan ongelma, vaan myös moraalisen välineellistämisen ongelma.
        Samalla tavalla ongelmallinen on ajatus, että uskonnollinen järjestelmä voisi omistaa Totuuden. Totuuden ja uskonnollisen muodon samaistaminen on filosofisesti eri asia kuin väite siitä, että uskonnollinen oppi voi sisältää totuuksia. Jälkimmäinen on täysin mahdollinen näkemys; ensimmäinen johtaa helposti siihen, että historiallinen instituutio, rituaali, teksti tai tulkintaperinne samaistetaan itse todellisuuteen. Ihminen alkaa silloin puolustaa muotoa ikään kuin hän puolustaisi Totuutta itseään.
        Uskonnollisen moninaisuuden filosofia osoittaa kuitenkin, kuinka vaikea kysymys tämä on: eri traditioissa esiintyy keskenään ristiriitaisia mutta vilpittömästi omaksuttuja käsityksiä jumalallisesta todellisuudesta, pelastuksesta ja ihmiselämän päämäärästä. Filosofinen ongelma ei ratkea yksinkertaisesti toteamalla, että kaikki uskonnot ovat samanlaisia, mutta yhtä vähän se ratkeaa julistamalla ilman lisäperusteluja, että oma traditio on ainoa mahdollinen totuuden muoto. Stanford Encyclopedia of Philosophy Tästä seuraa ainakin epistemisen nöyryyden vaatimus: jos vakavasti otettavat, vilpittömät ja älyllisesti kykenevät ihmiset päätyvät erilaisiin uskonnollisiin käsityksiin, oman näkemyksen perustelu ja sen rajojen tunnistaminen muuttuvat olennaisiksi.
        Tässä mielessä uskonnollinen muoto voidaan nähdä välineenä eikä Totuuden omistuksena. Koulumetafora havainnollistaa tätä. Koulussa voi olla erilaisia oppikirjoja, opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä, vaikka niiden päämääränä olisi sama asia: oppiminen ja ihmisen kehittyminen. Jos joku väittää, että vain hänen käyttämänsä oppikirja on todellista oppimista ja kaikki muut ovat väärässä, hän sekoittaa välineen päämäärään. Samankaltainen virhe voi tapahtua uskonnossa, jos tietty rituaali, symboli, oppi tai instituutio samaistetaan itse Totuuteen.
        Tämä ei tarkoita, että kaikki uskonnot olisivat sisällöllisesti samanlaisia tai että niiden kaikki väitteet olisivat yhtä tosia. Filosofisesti vahvempi väite on maltillisempi: samaa perimmäistä todellisuutta voidaan yrittää ymmärtää useiden erilaisten käsitteellisten ja kulttuuristen järjestelmien kautta. Uskonnollinen pluralismi on yksi tällainen filosofinen vastaus uskonnolliseen moninaisuuteen, vaikka se ei ole ainoa mahdollinen ratkaisu. Stanford Encyclopedia of Philosophy Tässä näkökulmassa uskonnon arvo ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se pystyy julistamaan muut vääriksi, vaan siitä, kykeneekö se muuttamaan ihmisen suhdetta itseensä, muihin ihmisiin ja todellisuuteen.

        Näin päädymme alkuperäiseen moraaliseen kysymykseen. Jos uskonto kasvattaa ihmistä kohti suurempaa epäitsekkämyyttä, myötätuntoa, totuudellisuutta ja vastuuta, sen moraalinen merkitys voi olla syvästi myönteinen. Jos se sen sijaan opettaa ihmistä laskemaan hyvän ja pahan tekojensa saldoa, pelkäämään ääretöntä rangaistusta, tavoittelemaan ääretöntä palkintoa ja pitämään omaa ryhmäänsä ainoana totuuden haltijana, syntyy rakenne, jossa moraali voi kääntyä itseään vastaan. Uskonto ei tällöin enää vapauta ihmistä egosta, vaan antaa egolle uuden ja entistä suuremman palkinnon tavoiteltavaksi.
        Siksi uskonnollisen järjestelmän syvin eettinen testi ei ehkä olekaan kysymys siitä, kuinka hyvin se lupaa ihmiselle taivaan, vaan siitä, tarvitseeko ihminen taivasta tehdäkseen hyvää. Jos hyvyyden täytyy aina johtaa palkintoon, hyvä teko pysyy osittain kaupallisena. Jos ihminen kykenee tekemään hyvää ilman varmuutta palkinnosta, moraali alkaa irrota omasta edusta. Tässä tapahtuu ratkaiseva siirtymä: ”mitä minä saan?” vaihtuu kysymykseen ”mitä voin antaa?”. ”Miten minä pelastun?” vaihtuu kysymykseen ”miten voin vähentää kärsimystä?”. ”Miten todistan olevani oikeassa?” vaihtuu kysymykseen ”mitä totuus minulta edellyttää?”.
        Tästä näkökulmasta uskonnollinen kypsyys ei tarkoita välttämättä uskonnosta luopumista, vaan uskonnollisen motiivin syvenemistä. Palkkio voi olla moraalin alkutaso, mutta epäitsekkään rakkauden pitäisi olla sen korkeampi päämäärä. Pelko voi saada ihmisen pysähtymään pahan edessä, mutta ymmärryksen pitäisi lopulta tehdä hyvän tekemisestä sisäinen tarve. Uskonnollinen oppi voi antaa ihmiselle kielen, symbolit ja harjoitukset, mutta sen ei pitäisi muuttua välineeksi, jolla ihminen oikeuttaa oman ylemmyytensä.
        Todellinen hengellinen kehitys alkaa tästä näkökulmasta vasta silloin, kun ihminen lakkaa käyttämästä Jumalaa oman egonsa palveluksessa. Jumala ei ole kirjanpitäjä, jolle kerätään krediittejä. Moraali ei ole sopimus, jossa hyvästä maksetaan ikuisella palkinnolla. Toinen ihminen ei ole este omalle pelastukselle eikä väline oman uskonnollisen päämäärän saavuttamiseksi. Hän on päämäärä sinänsä. Silloin uskonto voi palata siihen, mitä sen pitäisi parhaimmillaan olla: ei järjestelmäksi, jonka avulla ihminen yrittää ostaa itselleen ikuisuuden, vaan harjoitukseksi, joka opettaa häntä ylittämään oman etunsa, kohtaamaan toisen ihmisen arvon ja etsimään Totuutta ilman tarvetta omistaa sitä.
        Lopullinen ero ei siis ole uskonnollisen ja ei-uskonnollisen ihmisen välillä, vaan kahden erilaisen moraalisen tietoisuuden välillä. Ensimmäinen kysyy, mitä hän saa vastineeksi hyvästä. Toinen ymmärtää, että hyvä menettää jotakin olennaista, jos sitä tehdään vain vastineen vuoksi. Ensimmäinen näkee moraalin kaupankäyntinä. Toinen näkee sen vastuuna. Ensimmäinen etsii palkintoa. Toinen etsii totuutta. Ensimmäinen haluaa varmistaa oman pelastuksensa. Toinen alkaa ymmärtää, että todellinen moraalinen kasvu merkitsee juuri oman itsen asettamista vähemmän keskeiseen asemaan. Tässä mielessä syvin hengellinen vallankumous ei ole siirtyminen yhdestä uskonnollisesta järjestelmästä toiseen, vaan siirtyminen itsekeskeisestä moraalista epäitsekkääseen moraaliin.


      • Anonyymi00157
        UUSI
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        Näin päädymme alkuperäiseen moraaliseen kysymykseen. Jos uskonto kasvattaa ihmistä kohti suurempaa epäitsekkämyyttä, myötätuntoa, totuudellisuutta ja vastuuta, sen moraalinen merkitys voi olla syvästi myönteinen. Jos se sen sijaan opettaa ihmistä laskemaan hyvän ja pahan tekojensa saldoa, pelkäämään ääretöntä rangaistusta, tavoittelemaan ääretöntä palkintoa ja pitämään omaa ryhmäänsä ainoana totuuden haltijana, syntyy rakenne, jossa moraali voi kääntyä itseään vastaan. Uskonto ei tällöin enää vapauta ihmistä egosta, vaan antaa egolle uuden ja entistä suuremman palkinnon tavoiteltavaksi.
        Siksi uskonnollisen järjestelmän syvin eettinen testi ei ehkä olekaan kysymys siitä, kuinka hyvin se lupaa ihmiselle taivaan, vaan siitä, tarvitseeko ihminen taivasta tehdäkseen hyvää. Jos hyvyyden täytyy aina johtaa palkintoon, hyvä teko pysyy osittain kaupallisena. Jos ihminen kykenee tekemään hyvää ilman varmuutta palkinnosta, moraali alkaa irrota omasta edusta. Tässä tapahtuu ratkaiseva siirtymä: ”mitä minä saan?” vaihtuu kysymykseen ”mitä voin antaa?”. ”Miten minä pelastun?” vaihtuu kysymykseen ”miten voin vähentää kärsimystä?”. ”Miten todistan olevani oikeassa?” vaihtuu kysymykseen ”mitä totuus minulta edellyttää?”.
        Tästä näkökulmasta uskonnollinen kypsyys ei tarkoita välttämättä uskonnosta luopumista, vaan uskonnollisen motiivin syvenemistä. Palkkio voi olla moraalin alkutaso, mutta epäitsekkään rakkauden pitäisi olla sen korkeampi päämäärä. Pelko voi saada ihmisen pysähtymään pahan edessä, mutta ymmärryksen pitäisi lopulta tehdä hyvän tekemisestä sisäinen tarve. Uskonnollinen oppi voi antaa ihmiselle kielen, symbolit ja harjoitukset, mutta sen ei pitäisi muuttua välineeksi, jolla ihminen oikeuttaa oman ylemmyytensä.
        Todellinen hengellinen kehitys alkaa tästä näkökulmasta vasta silloin, kun ihminen lakkaa käyttämästä Jumalaa oman egonsa palveluksessa. Jumala ei ole kirjanpitäjä, jolle kerätään krediittejä. Moraali ei ole sopimus, jossa hyvästä maksetaan ikuisella palkinnolla. Toinen ihminen ei ole este omalle pelastukselle eikä väline oman uskonnollisen päämäärän saavuttamiseksi. Hän on päämäärä sinänsä. Silloin uskonto voi palata siihen, mitä sen pitäisi parhaimmillaan olla: ei järjestelmäksi, jonka avulla ihminen yrittää ostaa itselleen ikuisuuden, vaan harjoitukseksi, joka opettaa häntä ylittämään oman etunsa, kohtaamaan toisen ihmisen arvon ja etsimään Totuutta ilman tarvetta omistaa sitä.
        Lopullinen ero ei siis ole uskonnollisen ja ei-uskonnollisen ihmisen välillä, vaan kahden erilaisen moraalisen tietoisuuden välillä. Ensimmäinen kysyy, mitä hän saa vastineeksi hyvästä. Toinen ymmärtää, että hyvä menettää jotakin olennaista, jos sitä tehdään vain vastineen vuoksi. Ensimmäinen näkee moraalin kaupankäyntinä. Toinen näkee sen vastuuna. Ensimmäinen etsii palkintoa. Toinen etsii totuutta. Ensimmäinen haluaa varmistaa oman pelastuksensa. Toinen alkaa ymmärtää, että todellinen moraalinen kasvu merkitsee juuri oman itsen asettamista vähemmän keskeiseen asemaan. Tässä mielessä syvin hengellinen vallankumous ei ole siirtyminen yhdestä uskonnollisesta järjestelmästä toiseen, vaan siirtyminen itsekeskeisestä moraalista epäitsekkääseen moraaliin.

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


        Ja mikä on kaiken sen tulos, mitä kutsutaan hengelliseksi kasvuksi, jonka pitäisi näkyä hedelminä kuten rakkautena, ilona, rauhana, kärsivällisyytenä ja itsehillintänä? Tulos näyttää joskus olevan ihminen, joka julistaa käyttävänsä koko loppuelämänsä idän oppien kumoamiseen, koska pitää niitä kaiken pahuuden ruumiillistumana. Tässä kohtaa voisi kuvitella allegorisen Saatanan pitävän kiitospuheen. Saatana astuu lavalle, ei sarvet päässä vaan kravatti kaulassa kuin toimitusjohtaja vuosikokouksessa, ja kiittää. Hänen ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Ei tarvinnut kuiskia synnistä eikä vietellä ketään. Riitti, että ihmiset vakuuttuivat omasta erehtymättömyydestään. Loput he tekivät itse.

        He julistivat rakkautta, mutta lisäsivät siihen ehtoja. He puhuivat totuudesta, mutta sulkivat korvansa kysymyksiltä. He puolustivat Jumalaa kuin Jumala tarvitsisi asianajajaa. Samaan aikaan he muuttivat pelon opiksi, epäilyn synniksi ja erilaisuuden uhaksi. He näkivät vihollisia kaikkialla. He rakensivat helvetin kommenttikenttiin, teologisiin riitoihin ja tuomitseviin katseisiin. He vakuuttivat, että vain heillä on valo, ja sammuttivat kaiken muun ympäriltään.

        Allegorinen Saatana vain katseli sivusta ja teki muistiinpanoja. Hänen ei tarvinnut kylvää vihaa, koska ihmiset tekivät sen itse ja kutsuivat sitä pyhäksi. Hänen ei tarvinnut rakentaa vastakkainasettelua, koska sitä ekstremisten toimeesta se rakennettiin hänen puolestaan. Hän saattoi vain hymyillä nähdessään, kuinka rakkauden nimissä alettiin etsiä vihollisia, kuinka armon sijalle tuli tuomio ja kuinka maailmaa alettiin jakaa pelastettaviin ja tuomittaviin. Hänen suurin voittonsa ei ollut se, että ihmiset olisivat lakanneet uskomasta, vaan se, että he lakkasivat rakastamasta.

        Siksi väite "aion käyttää koko loppuelämäni idän oppien kumoamiseen, koska ne ovat kaiken pahuuden ruumiillistuma" kuulostaa siltä, mitä Saatana kaikkein mieluiten kuulisi. Ei siksi, että joku olisi eri mieltä jostakin opista, vaan siksi, että rakkauden, ilon, rauhan, kärsivällisyyden ja itsehillinnän tilalle on tullut viha, pelko ja loputon vihollisten etsiminen. Juuri siitä kiitospuhe kertoo.

        "Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

        "kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."


      • Anonyymi00158
        UUSI
        Anonyymi00157 kirjoitti:

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


        Ja mikä on kaiken sen tulos, mitä kutsutaan hengelliseksi kasvuksi, jonka pitäisi näkyä hedelminä kuten rakkautena, ilona, rauhana, kärsivällisyytenä ja itsehillintänä? Tulos näyttää joskus olevan ihminen, joka julistaa käyttävänsä koko loppuelämänsä idän oppien kumoamiseen, koska pitää niitä kaiken pahuuden ruumiillistumana. Tässä kohtaa voisi kuvitella allegorisen Saatanan pitävän kiitospuheen. Saatana astuu lavalle, ei sarvet päässä vaan kravatti kaulassa kuin toimitusjohtaja vuosikokouksessa, ja kiittää. Hänen ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Ei tarvinnut kuiskia synnistä eikä vietellä ketään. Riitti, että ihmiset vakuuttuivat omasta erehtymättömyydestään. Loput he tekivät itse.

        He julistivat rakkautta, mutta lisäsivät siihen ehtoja. He puhuivat totuudesta, mutta sulkivat korvansa kysymyksiltä. He puolustivat Jumalaa kuin Jumala tarvitsisi asianajajaa. Samaan aikaan he muuttivat pelon opiksi, epäilyn synniksi ja erilaisuuden uhaksi. He näkivät vihollisia kaikkialla. He rakensivat helvetin kommenttikenttiin, teologisiin riitoihin ja tuomitseviin katseisiin. He vakuuttivat, että vain heillä on valo, ja sammuttivat kaiken muun ympäriltään.

        Allegorinen Saatana vain katseli sivusta ja teki muistiinpanoja. Hänen ei tarvinnut kylvää vihaa, koska ihmiset tekivät sen itse ja kutsuivat sitä pyhäksi. Hänen ei tarvinnut rakentaa vastakkainasettelua, koska sitä ekstremisten toimeesta se rakennettiin hänen puolestaan. Hän saattoi vain hymyillä nähdessään, kuinka rakkauden nimissä alettiin etsiä vihollisia, kuinka armon sijalle tuli tuomio ja kuinka maailmaa alettiin jakaa pelastettaviin ja tuomittaviin. Hänen suurin voittonsa ei ollut se, että ihmiset olisivat lakanneet uskomasta, vaan se, että he lakkasivat rakastamasta.

        Siksi väite "aion käyttää koko loppuelämäni idän oppien kumoamiseen, koska ne ovat kaiken pahuuden ruumiillistuma" kuulostaa siltä, mitä Saatana kaikkein mieluiten kuulisi. Ei siksi, että joku olisi eri mieltä jostakin opista, vaan siksi, että rakkauden, ilon, rauhan, kärsivällisyyden ja itsehillinnän tilalle on tullut viha, pelko ja loputon vihollisten etsiminen. Juuri siitä kiitospuhe kertoo.

        "Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

        "kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


        Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä. Näin maailma alkaa näyttäytyä ihmiselle, joka on vakuuttunut siitä, että idän opit ovat noituutta ja saatanaa. Saarnastuolista julistettuna hänen vihansa saa lähes pyhän sävyn, ja vähitellen kaikki, mikä liittyy itään, muuttuu hänen silmissään epäilyttäväksi. Ei ainoastaan uskonnot tai filosofiat, vaan myös ihmiset, kulttuurit, maisemat ja jopa luonnon kauneus. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat sulautuvat yhdeksi ainoaksi kategoriaksi, jonka hän nimeää pahuudeksi. Hän ei näe eroja eikä yksilöitä, sillä yksi leima riittää: Itä merkitsee hänelle pahaa.

        Hänen puheensa täyttyy helvetistä, tuomiosta ja rangaistuksesta. Hän palaa aiheeseen yhä uudelleen, etsii harhaoppisia, mittaa ihmisiä uskon tunnusmerkeillä ja pohtii, kuka kuuluu pelastettuihin ja kuka tuomittuihin. Hän uskoo puolustavansa totuutta ja pelastavansa maailmaa, mutta samalla hänen oma mielensä alkaa pyöriä vihollisten, vaarojen ja rangaistusten ympärillä. Hän ei huomaa, kuinka hänen julistamansa viha alkaa muistuttaa juuri sitä pahuutta, jota hän väittää vastustavansa. Hänen ympärilleen kertyy pelkoa, epäluuloa ja vastakkainasettelua kuin kuumuutta säteilevän tulivuoren ympärille.

        Lopulta mikään ei enää näyttäydy neutraalina tai hyvänä. Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi ovat hänen mielessään saastuneita, jos ne liittyvät vääräksi koettuun maailmaan. Hän näkee myrkkyä kaikkialla muualla, mutta ei huomaa oman katseensa muuttuneen myrkylliseksi. Hänen pyhäksi kutsumansa viha alkaa elää omaa elämäänsä, ruokkien itse itseään. Hän varoittaa muita siitä, että saatana on kaikkialla, ja ympärillä olevat nyökkäävät. Mutta kun huuto lopulta vaimenee ja kirkko tyhjenee, jäljelle jää vain hänen oma raivonsa kaikuna seinien sisään.

        Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan itäisen auringon alla. Ihmiset elävät, rakastavat, tekevät työtä, kasvattavat lapsiaan ja etsivät merkitystä elämäänsä tietämättä mitään siitä viholliskuvasta, johon heidät on asetettu. Ja kertomuksen ironia on siinä, että paha ei ehkä ollutkaan siellä, missä hän sitä taukoamatta etsi. Ehkä se oli siinä tavassa, jolla hän oli oppinut katsomaan maailmaa — sydämessä, joka oli täyttynyt tuomiolla enemmän kuin rakkaudella.


      • Anonyymi00159
        UUSI
        Anonyymi00158 kirjoitti:

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


        Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä. Näin maailma alkaa näyttäytyä ihmiselle, joka on vakuuttunut siitä, että idän opit ovat noituutta ja saatanaa. Saarnastuolista julistettuna hänen vihansa saa lähes pyhän sävyn, ja vähitellen kaikki, mikä liittyy itään, muuttuu hänen silmissään epäilyttäväksi. Ei ainoastaan uskonnot tai filosofiat, vaan myös ihmiset, kulttuurit, maisemat ja jopa luonnon kauneus. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat sulautuvat yhdeksi ainoaksi kategoriaksi, jonka hän nimeää pahuudeksi. Hän ei näe eroja eikä yksilöitä, sillä yksi leima riittää: Itä merkitsee hänelle pahaa.

        Hänen puheensa täyttyy helvetistä, tuomiosta ja rangaistuksesta. Hän palaa aiheeseen yhä uudelleen, etsii harhaoppisia, mittaa ihmisiä uskon tunnusmerkeillä ja pohtii, kuka kuuluu pelastettuihin ja kuka tuomittuihin. Hän uskoo puolustavansa totuutta ja pelastavansa maailmaa, mutta samalla hänen oma mielensä alkaa pyöriä vihollisten, vaarojen ja rangaistusten ympärillä. Hän ei huomaa, kuinka hänen julistamansa viha alkaa muistuttaa juuri sitä pahuutta, jota hän väittää vastustavansa. Hänen ympärilleen kertyy pelkoa, epäluuloa ja vastakkainasettelua kuin kuumuutta säteilevän tulivuoren ympärille.

        Lopulta mikään ei enää näyttäydy neutraalina tai hyvänä. Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi ovat hänen mielessään saastuneita, jos ne liittyvät vääräksi koettuun maailmaan. Hän näkee myrkkyä kaikkialla muualla, mutta ei huomaa oman katseensa muuttuneen myrkylliseksi. Hänen pyhäksi kutsumansa viha alkaa elää omaa elämäänsä, ruokkien itse itseään. Hän varoittaa muita siitä, että saatana on kaikkialla, ja ympärillä olevat nyökkäävät. Mutta kun huuto lopulta vaimenee ja kirkko tyhjenee, jäljelle jää vain hänen oma raivonsa kaikuna seinien sisään.

        Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan itäisen auringon alla. Ihmiset elävät, rakastavat, tekevät työtä, kasvattavat lapsiaan ja etsivät merkitystä elämäänsä tietämättä mitään siitä viholliskuvasta, johon heidät on asetettu. Ja kertomuksen ironia on siinä, että paha ei ehkä ollutkaan siellä, missä hän sitä taukoamatta etsi. Ehkä se oli siinä tavassa, jolla hän oli oppinut katsomaan maailmaa — sydämessä, joka oli täyttynyt tuomiolla enemmän kuin rakkaudella.

        Kaikkein groteskinta tässä ilmiössä on se, että ihmiset, jotka esiintyvät uskon ja moraalin puolustajina, puhuvat lakkaamatta Jeesuksen rakkaudesta samalla kun heidän viestinsä rohkaisee väkivaltaan niitä kohtaan, joita he pitävät vääräuskoisina. Mitä äänekkäämmin he julistavat lähimmäisenrakkautta, sitä selvemmin heidän toimintansa näyttää kulkevan päinvastaiseen suuntaan. He vetoavat hahmoon, jonka opetusten ytimeen kuuluvat armo, anteeksianto ja vihollisenkin rakastaminen, mutta onnistuvat muuttamaan tämän sanoman työkaluksi, jolla oikeutetaan ulossulkemista, ja väkivallan ihannointia. Ironia on absurdi.


        Erityisen hämmästyttävää on se, kuinka vaivattomasti nämä ihmiset näyttävät elävän tämän ristiriidan kanssa. Yhtenä hetkenä he saarnaavat rakkaudesta ja samana hetkenä he maalaavat kokonaisia ihmisryhmiä uhkiksi ja tuhottaviksi. He eivät huomaa itse mitään ongelmaa siinä, että heidän suustaan virtaavat samassa lauseessa sekä armon että hävityksen sanat. Ikään kuin rakkaus olisi tarkoitettu vain omalle piirille ja hävitys kaikille muille. Tällainen rakkaus muistuttaa kuitenkin enemmän kerhojäsenyyttä kuin moraalista periaatetta.

        Ivallisinta on ehkä se, että he usein kuvittelevat edustavansa puhdasta ja alkuperäistä uskoa samalla kun heidän toimintansa paljastaa jotakin aivan muuta. He julistavat taistelevansa pahuuden voimia vastaan, mutta näyttävät käyttävän täsmälleen niitä keinoja, joita väittävät vastustavansa: pelottelua, demonisointia ja viholliskuvien rakentamista. Jokainen eri tavalla ajatteleva muuttuu heidän kertomuksessaan uhaksi, jota vastaan on noustava. Näin rakkauden sanoma kutistuu tunnussanaksi, jonka tehtävä ei ole ohjata toimintaa vaan peittää sen todellinen luonne.

        Ja ehkä juuri siksi ilmiö tuntuu niin vastenmieliseltä. Avoin viha on ainakin rehellistä omalla synkällä tavallaan; se ei teeskentele olevansa mitään muuta. Mutta kun viha puetaan rakkauden kieleen, syntyy jotakin paljon kierompaa. Silloin väkivaltaa ei enää esitetä väkivaltana vaan moraalisena velvollisuutena, ja suvaitsemattomuutta markkinoidaan hyveenä. Lopputulos on nurinkurinen näytelmä, jossa rakkaudesta puhutaan lakkaamatta, mutta sitä näkyy kaikkein vähiten juuri niiden toiminnassa, jotka siitä pitävät suurinta ääntä. Juuri siinä piilee koko ilmiön groteski ja lähes tragikoominen ydin.


      • Anonyymi00160
        UUSI
        Anonyymi00159 kirjoitti:

        Kaikkein groteskinta tässä ilmiössä on se, että ihmiset, jotka esiintyvät uskon ja moraalin puolustajina, puhuvat lakkaamatta Jeesuksen rakkaudesta samalla kun heidän viestinsä rohkaisee väkivaltaan niitä kohtaan, joita he pitävät vääräuskoisina. Mitä äänekkäämmin he julistavat lähimmäisenrakkautta, sitä selvemmin heidän toimintansa näyttää kulkevan päinvastaiseen suuntaan. He vetoavat hahmoon, jonka opetusten ytimeen kuuluvat armo, anteeksianto ja vihollisenkin rakastaminen, mutta onnistuvat muuttamaan tämän sanoman työkaluksi, jolla oikeutetaan ulossulkemista, ja väkivallan ihannointia. Ironia on absurdi.


        Erityisen hämmästyttävää on se, kuinka vaivattomasti nämä ihmiset näyttävät elävän tämän ristiriidan kanssa. Yhtenä hetkenä he saarnaavat rakkaudesta ja samana hetkenä he maalaavat kokonaisia ihmisryhmiä uhkiksi ja tuhottaviksi. He eivät huomaa itse mitään ongelmaa siinä, että heidän suustaan virtaavat samassa lauseessa sekä armon että hävityksen sanat. Ikään kuin rakkaus olisi tarkoitettu vain omalle piirille ja hävitys kaikille muille. Tällainen rakkaus muistuttaa kuitenkin enemmän kerhojäsenyyttä kuin moraalista periaatetta.

        Ivallisinta on ehkä se, että he usein kuvittelevat edustavansa puhdasta ja alkuperäistä uskoa samalla kun heidän toimintansa paljastaa jotakin aivan muuta. He julistavat taistelevansa pahuuden voimia vastaan, mutta näyttävät käyttävän täsmälleen niitä keinoja, joita väittävät vastustavansa: pelottelua, demonisointia ja viholliskuvien rakentamista. Jokainen eri tavalla ajatteleva muuttuu heidän kertomuksessaan uhaksi, jota vastaan on noustava. Näin rakkauden sanoma kutistuu tunnussanaksi, jonka tehtävä ei ole ohjata toimintaa vaan peittää sen todellinen luonne.

        Ja ehkä juuri siksi ilmiö tuntuu niin vastenmieliseltä. Avoin viha on ainakin rehellistä omalla synkällä tavallaan; se ei teeskentele olevansa mitään muuta. Mutta kun viha puetaan rakkauden kieleen, syntyy jotakin paljon kierompaa. Silloin väkivaltaa ei enää esitetä väkivaltana vaan moraalisena velvollisuutena, ja suvaitsemattomuutta markkinoidaan hyveenä. Lopputulos on nurinkurinen näytelmä, jossa rakkaudesta puhutaan lakkaamatta, mutta sitä näkyy kaikkein vähiten juuri niiden toiminnassa, jotka siitä pitävät suurinta ääntä. Juuri siinä piilee koko ilmiön groteski ja lähes tragikoominen ydin.

        "Gnostolaisuus on liike joka vastustaa raamatun opetuksia siksi se keksi omat evankeliuminsa tuhotakseen kristityt"
        Te olette itse vihallanne ja vastakkainasettelullanne tuhonneet koko kristillisen instituution sisältäpäin.
        Kukaan muu ei ole aiheuttanut kristinuskon alasajoa – te olette itse saaneet sen aikaan.
        Se on ajettu alas sisältäpäin, ei ulkoisten voimien vaikutuksesta.
        Syy on käytöksenne: koko instituutio on tuhoutunut teidän takianne, jatkuvan ”me vastaan he” -asenteen seurauksena.


      • Anonyymi00161
        UUSI
        Anonyymi00160 kirjoitti:

        "Gnostolaisuus on liike joka vastustaa raamatun opetuksia siksi se keksi omat evankeliuminsa tuhotakseen kristityt"
        Te olette itse vihallanne ja vastakkainasettelullanne tuhonneet koko kristillisen instituution sisältäpäin.
        Kukaan muu ei ole aiheuttanut kristinuskon alasajoa – te olette itse saaneet sen aikaan.
        Se on ajettu alas sisältäpäin, ei ulkoisten voimien vaikutuksesta.
        Syy on käytöksenne: koko instituutio on tuhoutunut teidän takianne, jatkuvan ”me vastaan he” -asenteen seurauksena.

        Fundamentalistinen "pelastususkonto" jakaa maailman kahteen leiriin - paholaisen ohjaamiin uskottomiin ja oikeauskoisiin kristittyihin.

        Kun vastapuolen oppeja DEMONISOIDAAN, on välirauha vaikea tehdä. Useimilla fundamentalistisilla uskonsuunnilla on muut pois sulkeva uskonoppi. Tarvitaan monta taivasta, että kaikki oikeauskoiset niihin sopisivat.


      • Anonyymi00162
        UUSI
        Anonyymi00159 kirjoitti:

        Kaikkein groteskinta tässä ilmiössä on se, että ihmiset, jotka esiintyvät uskon ja moraalin puolustajina, puhuvat lakkaamatta Jeesuksen rakkaudesta samalla kun heidän viestinsä rohkaisee väkivaltaan niitä kohtaan, joita he pitävät vääräuskoisina. Mitä äänekkäämmin he julistavat lähimmäisenrakkautta, sitä selvemmin heidän toimintansa näyttää kulkevan päinvastaiseen suuntaan. He vetoavat hahmoon, jonka opetusten ytimeen kuuluvat armo, anteeksianto ja vihollisenkin rakastaminen, mutta onnistuvat muuttamaan tämän sanoman työkaluksi, jolla oikeutetaan ulossulkemista, ja väkivallan ihannointia. Ironia on absurdi.


        Erityisen hämmästyttävää on se, kuinka vaivattomasti nämä ihmiset näyttävät elävän tämän ristiriidan kanssa. Yhtenä hetkenä he saarnaavat rakkaudesta ja samana hetkenä he maalaavat kokonaisia ihmisryhmiä uhkiksi ja tuhottaviksi. He eivät huomaa itse mitään ongelmaa siinä, että heidän suustaan virtaavat samassa lauseessa sekä armon että hävityksen sanat. Ikään kuin rakkaus olisi tarkoitettu vain omalle piirille ja hävitys kaikille muille. Tällainen rakkaus muistuttaa kuitenkin enemmän kerhojäsenyyttä kuin moraalista periaatetta.

        Ivallisinta on ehkä se, että he usein kuvittelevat edustavansa puhdasta ja alkuperäistä uskoa samalla kun heidän toimintansa paljastaa jotakin aivan muuta. He julistavat taistelevansa pahuuden voimia vastaan, mutta näyttävät käyttävän täsmälleen niitä keinoja, joita väittävät vastustavansa: pelottelua, demonisointia ja viholliskuvien rakentamista. Jokainen eri tavalla ajatteleva muuttuu heidän kertomuksessaan uhaksi, jota vastaan on noustava. Näin rakkauden sanoma kutistuu tunnussanaksi, jonka tehtävä ei ole ohjata toimintaa vaan peittää sen todellinen luonne.

        Ja ehkä juuri siksi ilmiö tuntuu niin vastenmieliseltä. Avoin viha on ainakin rehellistä omalla synkällä tavallaan; se ei teeskentele olevansa mitään muuta. Mutta kun viha puetaan rakkauden kieleen, syntyy jotakin paljon kierompaa. Silloin väkivaltaa ei enää esitetä väkivaltana vaan moraalisena velvollisuutena, ja suvaitsemattomuutta markkinoidaan hyveenä. Lopputulos on nurinkurinen näytelmä, jossa rakkaudesta puhutaan lakkaamatta, mutta sitä näkyy kaikkein vähiten juuri niiden toiminnassa, jotka siitä pitävät suurinta ääntä. Juuri siinä piilee koko ilmiön groteski ja lähes tragikoominen ydin.

        Jīva eli sielu ei ole todellisessa olemuksessaan minkään uhan alainen.


        Joku kysyi:

        ”KYSYMYS SIELUSTA

        Minulla on mielikuva että sielu on kuin pieni pallo joka leijailee kun ruumis kuolee ja lentää uuteen kehoon kuin henki. Pitääkö tämä paikkaa? Vai onko ruumis kristinuskon tavoin sielu eri koko ihmis olemus”

        Vastaus:

        Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

        Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
        Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

        Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.


        Jīva on äärimmäisen pieni mutta tietoinen ja yksilöllinen henkinen olento (aṇu). Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi pieni fyysinen kappale, joka voitaisiin paikantaa jonnekin kehossa.
        sinä - jīva – ātmā - ikuinen tietoinen sielu.
        Jīva on ikuinen tietoisuus, joka on määrältään/olemukseltaan aṇu eli äärettömän pieni suhteessa Jumalaan, mutta se on silti todellinen yksilö eikä Jumalan persoonaton osa.
        Aṇu tarkoittaa hyvin pientä, atominkaltaista tai äärimmäisen hienojakoista ja kun sanotaan että jīva on aṇu, ei tarkoiteta, että sielu olisi pieni fyysinen pallo tai atomi.
        Tarkoitetaan ennen kaikkea, että jīva on äärettömän pieni suhteessa Jumalaan.

        Jumala - vibhu eli rajaton, kaikkialle ulottuva, ääretön
        jīva - aṇu eli pieni, rajallinen yksilöllinen tietoisuus
        sthūla-śarīra – karkea/fyysinen keho
        sūkṣma-śarīra – hienojakoinen keho, johon liittyvät esimerkiksi mieli ja äly
        jīva/ātman – varsinainen tietoinen yksilö
        Tämä on tärkeä ero. Kuolemassa jīva ei vain "irtoa ruumiista ja leijaile" vapaana henkenä. Jälleensyntymiseen liittyy myös hienojakoinen keho ja karma.


      • Anonyymi00163
        UUSI
        Anonyymi00162 kirjoitti:

        Jīva eli sielu ei ole todellisessa olemuksessaan minkään uhan alainen.


        Joku kysyi:

        ”KYSYMYS SIELUSTA

        Minulla on mielikuva että sielu on kuin pieni pallo joka leijailee kun ruumis kuolee ja lentää uuteen kehoon kuin henki. Pitääkö tämä paikkaa? Vai onko ruumis kristinuskon tavoin sielu eri koko ihmis olemus”

        Vastaus:

        Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

        Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
        Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

        Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.


        Jīva on äärimmäisen pieni mutta tietoinen ja yksilöllinen henkinen olento (aṇu). Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi pieni fyysinen kappale, joka voitaisiin paikantaa jonnekin kehossa.
        sinä - jīva – ātmā - ikuinen tietoinen sielu.
        Jīva on ikuinen tietoisuus, joka on määrältään/olemukseltaan aṇu eli äärettömän pieni suhteessa Jumalaan, mutta se on silti todellinen yksilö eikä Jumalan persoonaton osa.
        Aṇu tarkoittaa hyvin pientä, atominkaltaista tai äärimmäisen hienojakoista ja kun sanotaan että jīva on aṇu, ei tarkoiteta, että sielu olisi pieni fyysinen pallo tai atomi.
        Tarkoitetaan ennen kaikkea, että jīva on äärettömän pieni suhteessa Jumalaan.

        Jumala - vibhu eli rajaton, kaikkialle ulottuva, ääretön
        jīva - aṇu eli pieni, rajallinen yksilöllinen tietoisuus
        sthūla-śarīra – karkea/fyysinen keho
        sūkṣma-śarīra – hienojakoinen keho, johon liittyvät esimerkiksi mieli ja äly
        jīva/ātman – varsinainen tietoinen yksilö
        Tämä on tärkeä ero. Kuolemassa jīva ei vain "irtoa ruumiista ja leijaile" vapaana henkenä. Jälleensyntymiseen liittyy myös hienojakoinen keho ja karma.

        Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

        Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
        Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

        Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.


        Jīva / ātmā - ikuinen yksilöllinen sielu eli tietoinen elävä olento.

        Hienojakoinen keho (sūkṣma-śarīra) eli psyyke: mieli, äly, ego sekä samskārat ja vāsanāt eli psyykkiset vaikutelmat ja taipumukset.

        Fyysinen keho (sthūla-śarīra) - aineellinen keho.

        Eli:
        jīva eli ole psyyke eikä ole fyysinen keho

        Samalla jīva on se tietoinen olento, joka kokee tämän psyyken kautta.

        Hyvä vertaus olisi:
        Jīva on kokija, psyyke on kokemisen hienojakoinen väline ja f


      • Anonyymi00164
        UUSI
        Anonyymi00163 kirjoitti:

        Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

        Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
        Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

        Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.


        Jīva / ātmā - ikuinen yksilöllinen sielu eli tietoinen elävä olento.

        Hienojakoinen keho (sūkṣma-śarīra) eli psyyke: mieli, äly, ego sekä samskārat ja vāsanāt eli psyykkiset vaikutelmat ja taipumukset.

        Fyysinen keho (sthūla-śarīra) - aineellinen keho.

        Eli:
        jīva eli ole psyyke eikä ole fyysinen keho

        Samalla jīva on se tietoinen olento, joka kokee tämän psyyken kautta.

        Hyvä vertaus olisi:
        Jīva on kokija, psyyke on kokemisen hienojakoinen väline ja f

        Samskāra tarkoittaa ennen kaikkea psyykeen eli hienojakoiseen kehoon jäänyttä vaikutelmaa tai jälkeä. Se ei tarkoita itse sielua eli jīvaa.
        Samskāra puhdistusriittinä
        Sanskritin saṃskāra voi tarkoittaa riittiä tai seremoniaa, jolla ihmistä valmistetaan tai puhdistetaan. Veda-perinteessä on erilaisia saṃskāroja elämän eri vaiheisiin.


        Samskāra psyykkisenä vaikutelmana

        Samskāra - psyykeen jäävä vaikutelma/jälki, jonka aikaisempi kokemus, ajatus tai toiminta on jättänyt.

        Esimerkiksi:
        ihminen kokee jotakin - kokemus jättää psyykeen jäljen - jälki vaikuttaa myöhempiin ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen.
        Samskāra ei siis ole sama asia kuin muisto. Voimme muistaa tapahtuman, mutta samskāra tarkoittaa tässä sitä syvempää vaikutusta, jonka tapahtuma on jättänyt psyykeen.

        ---------------------

        Jīva, tietoisuus ja samaistuminen
        Sielun eli jīvan sanotaan sijaitsevan sydämen alueella, mutta kyse ei ole fyysisestä sydämestä, johon tehdään leikkauksia, vaan metafyysisestä keskuksesta olemuksemme sisällä.
        Jīva on ikuinen tietoisuuden hiukkanen. Brahman tarkoittaa henkistä, kaiken läpäisevää todellisuutta. Jīvaa voidaan verrata auringonvalon yksittäiseen säteeseen: se on henkinen ja tietoinen, mutta ei sama asia kuin Brahman kokonaisuutena.
        Jīvan luonnollinen ominaisuus on tietoisuus. Ehdollistuneessa tilassa tietoisuus samaistuu siihen kehoon ja psyykeen, jonka yhteydessä se toimii. Siksi ihminen alkaa ajatella olevansa ruumis, mieli, tunteet, muistot ja halut.
        Todellisuudessa jīva ei ole fyysinen keho eikä hienojakoinen keho eli psyyke. Jīva on itse ikuinen tietoinen elävä olento.
        Vapautuminen ei tarkoita sitä, että sielu pitäisi pelastaa tuhoutumiselta. Jīva on ikuinen ja tuhoutumaton. Vapautuminen tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, väärästä samaistumisesta ja aineellisesta ehdollistumisesta sekä jīvan todellisen, ikuisen luonteen.


      • Anonyymi00165
        UUSI
        Anonyymi00164 kirjoitti:

        Samskāra tarkoittaa ennen kaikkea psyykeen eli hienojakoiseen kehoon jäänyttä vaikutelmaa tai jälkeä. Se ei tarkoita itse sielua eli jīvaa.
        Samskāra puhdistusriittinä
        Sanskritin saṃskāra voi tarkoittaa riittiä tai seremoniaa, jolla ihmistä valmistetaan tai puhdistetaan. Veda-perinteessä on erilaisia saṃskāroja elämän eri vaiheisiin.


        Samskāra psyykkisenä vaikutelmana

        Samskāra - psyykeen jäävä vaikutelma/jälki, jonka aikaisempi kokemus, ajatus tai toiminta on jättänyt.

        Esimerkiksi:
        ihminen kokee jotakin - kokemus jättää psyykeen jäljen - jälki vaikuttaa myöhempiin ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen.
        Samskāra ei siis ole sama asia kuin muisto. Voimme muistaa tapahtuman, mutta samskāra tarkoittaa tässä sitä syvempää vaikutusta, jonka tapahtuma on jättänyt psyykeen.

        ---------------------

        Jīva, tietoisuus ja samaistuminen
        Sielun eli jīvan sanotaan sijaitsevan sydämen alueella, mutta kyse ei ole fyysisestä sydämestä, johon tehdään leikkauksia, vaan metafyysisestä keskuksesta olemuksemme sisällä.
        Jīva on ikuinen tietoisuuden hiukkanen. Brahman tarkoittaa henkistä, kaiken läpäisevää todellisuutta. Jīvaa voidaan verrata auringonvalon yksittäiseen säteeseen: se on henkinen ja tietoinen, mutta ei sama asia kuin Brahman kokonaisuutena.
        Jīvan luonnollinen ominaisuus on tietoisuus. Ehdollistuneessa tilassa tietoisuus samaistuu siihen kehoon ja psyykeen, jonka yhteydessä se toimii. Siksi ihminen alkaa ajatella olevansa ruumis, mieli, tunteet, muistot ja halut.
        Todellisuudessa jīva ei ole fyysinen keho eikä hienojakoinen keho eli psyyke. Jīva on itse ikuinen tietoinen elävä olento.
        Vapautuminen ei tarkoita sitä, että sielu pitäisi pelastaa tuhoutumiselta. Jīva on ikuinen ja tuhoutumaton. Vapautuminen tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, väärästä samaistumisesta ja aineellisesta ehdollistumisesta sekä jīvan todellisen, ikuisen luonteen.

        Samskāra on psyykeen jäänyt vaikutelma.
        Vāsanā on tästä vaikutelmasta syntyvä taipumus, halu tai kallistuma.
        Vṛtti on mielen aktiivinen ajatus, mielentila tai mielen liike.
        Karma on toiminta.
        Toiminta jättää jälleen uusia samskāroja.
        Näin syntyy kehä:
        Samskāra, vāsanā, vṛtti, karma, uusi samskāra.
        -------------------

        Samskāra on psyykeen jäänyt jälki, vāsanā on siitä nouseva taipumus tai halu, vṛtti on mielen aktiivinen liike sen ympärillä ja karma on siihen perustuva toiminta.
        Ja tämän kaiken kokija ei ole psyyke vaan jīva.

        -------------------

        "Ihmisellä ei ole sielua – ihminen on sielu"
        Tämä on erittäin hyvä tapa ilmaista jīva-opetuksen perusidea.
        Jīva ei ole ensisijaisesti fyysinen ihminen, jolla sattuu olemaan sielu. Jīva on ikuinen elävä olento, joka tällä hetkellä toimii tietyn fyysisen ja hienojakoisen kehon yhteydessä.
        Siksi:
        En ole keho, jolla on sielu. Olen jīva, joka käyttää kehoa.
        Tämä on kuitenkin enemmän opetuksellinen muotoilu kuin väite siitä, että sanaa "ihminen" ei saisi koskaan käyttää.
        ---------------------

        Kun puhutaan "sielusta sydämen alueella", ei pidä automaattisesti ajatella, että fyysisessä sydämessä olisi pieni sielupallo.


        jīva on aṇu, mutta tämä ei tarkoita, että se olisi fyysinen pieni esine, jonka voisi löytää anatomisesti jostakin sydämen kohdasta.
        ---------------------
        Hienojakoinen keho / psyyke - mieli, äly, ego, samskārat, vāsanāt jne.

        Fyysinen keho - aivot, sydän, hermosto ja muu biologinen keho

        Paramātmā - Jumalan läsnäolo sydämessä

        Lisäksi "metafyysinen sydän" ei tarkoita yksinkertaisesti fyysisen sydämen takana sijaitsevaa toista anatomista sydäntä. Se on pikemminkin henkinen/filosofinen tapa puhua sydämen alueesta tietoisuuden ja Jumalan sisäisen läsnäolon yhteydessä.

        Jīva ja Jumalan läsnäolo sydämessä
        Kun puhutaan jīvasta ja Jumalan läsnäolosta sydämessä, ei pidä ajatella, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni sielupallo tai fyysinen Jumalan olento.

        ------------------------------

        Jīva ja Jumalan läsnäolo sydämessä
        Kun puhutaan jīvasta ja Jumalan läsnäolosta sydämessä, ei pidä ajatella, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni sielupallo tai fyysinen Jumalan olento.
        Bhagavad-gītāssa kuvataan Paramātmāa eli Ylisielua sydämessä. Tätä ei tule ymmärtää fyysisenä sijaintina samalla tavalla kuin jonkin elimen anatomista sijaintia. Kyse on henkisestä eli metafyysisestä läsnäolosta.
        Jīva on aṇu eli äärimmäisen hienojakoinen ja pieni tietoinen olento. Tämä ei tarkoita, että se olisi fyysinen pieni esine, jonka voisi löytää anatomisesti sydämestä.
        Samoin Paramātmān läsnäoloa ei tule käsittää fyysisenä kappaleena sydämessä. Bhagavad-gītān vertaus auttaa ymmärtämään, kuinka henkinen todellisuus voi heijastua aineellisessa olemassaolossa ilman, että itse henkinen todellisuus muuttuu fyysiseksi esineeksi.
        Bhagavad-gītān ikkunavertaus auttaa ymmärtämään, mitä tarkoitetaan sillä, että henkinen todellisuus "heijastuu" sydämen alueelle.
        -----------------------------

        Ajatus voidaan ilmaista näin:
        Sydän on kuin ikkuna. Sen kautta jīvan tietoisuus ja Paramātmān eli Ylisielun läsnäolo tulevat koettaviksi tässä ruumiillisessa olemassaolossa.

        Se ei tarkoita, että jīva tai Jumala olisi fyysisenä esineenä sydämessä.
        Samalla tavalla kuin ikkunassa näkyvä auringonvalo ei tarkoita, että aurinko olisi fyysisesti ikkunan sisällä, sydämen alueella koettava henkinen läsnäolo ei tarkoita, että jīva tai Paramātmā olisi fyysisesti sydänlihaksen sisällä.
        Tässä yhteydessä "sydän" tarkoittaa siis metafyysistä sisäistä keskusta, ei anatomista sydäntä.
        ----------------------------

        Bhagavad-gītān 13. luvussa on auringon vertaus. Erityisesti jakeet 13.33–13.34 ovat olennaiset.

        Lisäksi selityksessä käytetään auringon ja sen heijastumisen vertausta: yksi aurinko voi näkyä lukemattomissa vesimaljoissa, mutta aurinko ei itse jakaudu miljooniksi auringoiksi. Samoin Paramātmā on läsnä lukemattomissa olennoissa ilman, että Jumala todella jakautuu osiin.

        vesimalja-/vesiastia-vertaus esiintyy Gaudiya-selityksissä, mutta ei Bhagavad-gītā 13. luvun itse jakeessa.

        Eli ajatus voidaan ilmaista näin:
        Yksi aurinko näkyy lukemattomissa heijastuksissa, mutta aurinko itse pysyy yhtenä. Samoin Jumalan läsnäolo voidaan kokea kaikkien elävien olentojen sydämen alueella, vaikka Jumala ei jakaudu fyysisesti lukemattomiksi osiksi.

        Tämä on eri asia kuin sanoa, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni Jumala tai pieni sielupallo. Gītān 13.33 korostaa myös, että sielu on kehossa mutta hienojakoisuutensa vuoksi ei sekoitu ruumiiseen.
        Bhagavad-gītā 13.33
        Bhagavad-gītā 13.34

        --------------------------


      • Anonyymi00166
        UUSI
        Anonyymi00165 kirjoitti:

        Samskāra on psyykeen jäänyt vaikutelma.
        Vāsanā on tästä vaikutelmasta syntyvä taipumus, halu tai kallistuma.
        Vṛtti on mielen aktiivinen ajatus, mielentila tai mielen liike.
        Karma on toiminta.
        Toiminta jättää jälleen uusia samskāroja.
        Näin syntyy kehä:
        Samskāra, vāsanā, vṛtti, karma, uusi samskāra.
        -------------------

        Samskāra on psyykeen jäänyt jälki, vāsanā on siitä nouseva taipumus tai halu, vṛtti on mielen aktiivinen liike sen ympärillä ja karma on siihen perustuva toiminta.
        Ja tämän kaiken kokija ei ole psyyke vaan jīva.

        -------------------

        "Ihmisellä ei ole sielua – ihminen on sielu"
        Tämä on erittäin hyvä tapa ilmaista jīva-opetuksen perusidea.
        Jīva ei ole ensisijaisesti fyysinen ihminen, jolla sattuu olemaan sielu. Jīva on ikuinen elävä olento, joka tällä hetkellä toimii tietyn fyysisen ja hienojakoisen kehon yhteydessä.
        Siksi:
        En ole keho, jolla on sielu. Olen jīva, joka käyttää kehoa.
        Tämä on kuitenkin enemmän opetuksellinen muotoilu kuin väite siitä, että sanaa "ihminen" ei saisi koskaan käyttää.
        ---------------------

        Kun puhutaan "sielusta sydämen alueella", ei pidä automaattisesti ajatella, että fyysisessä sydämessä olisi pieni sielupallo.


        jīva on aṇu, mutta tämä ei tarkoita, että se olisi fyysinen pieni esine, jonka voisi löytää anatomisesti jostakin sydämen kohdasta.
        ---------------------
        Hienojakoinen keho / psyyke - mieli, äly, ego, samskārat, vāsanāt jne.

        Fyysinen keho - aivot, sydän, hermosto ja muu biologinen keho

        Paramātmā - Jumalan läsnäolo sydämessä

        Lisäksi "metafyysinen sydän" ei tarkoita yksinkertaisesti fyysisen sydämen takana sijaitsevaa toista anatomista sydäntä. Se on pikemminkin henkinen/filosofinen tapa puhua sydämen alueesta tietoisuuden ja Jumalan sisäisen läsnäolon yhteydessä.

        Jīva ja Jumalan läsnäolo sydämessä
        Kun puhutaan jīvasta ja Jumalan läsnäolosta sydämessä, ei pidä ajatella, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni sielupallo tai fyysinen Jumalan olento.

        ------------------------------

        Jīva ja Jumalan läsnäolo sydämessä
        Kun puhutaan jīvasta ja Jumalan läsnäolosta sydämessä, ei pidä ajatella, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni sielupallo tai fyysinen Jumalan olento.
        Bhagavad-gītāssa kuvataan Paramātmāa eli Ylisielua sydämessä. Tätä ei tule ymmärtää fyysisenä sijaintina samalla tavalla kuin jonkin elimen anatomista sijaintia. Kyse on henkisestä eli metafyysisestä läsnäolosta.
        Jīva on aṇu eli äärimmäisen hienojakoinen ja pieni tietoinen olento. Tämä ei tarkoita, että se olisi fyysinen pieni esine, jonka voisi löytää anatomisesti sydämestä.
        Samoin Paramātmān läsnäoloa ei tule käsittää fyysisenä kappaleena sydämessä. Bhagavad-gītān vertaus auttaa ymmärtämään, kuinka henkinen todellisuus voi heijastua aineellisessa olemassaolossa ilman, että itse henkinen todellisuus muuttuu fyysiseksi esineeksi.
        Bhagavad-gītān ikkunavertaus auttaa ymmärtämään, mitä tarkoitetaan sillä, että henkinen todellisuus "heijastuu" sydämen alueelle.
        -----------------------------

        Ajatus voidaan ilmaista näin:
        Sydän on kuin ikkuna. Sen kautta jīvan tietoisuus ja Paramātmān eli Ylisielun läsnäolo tulevat koettaviksi tässä ruumiillisessa olemassaolossa.

        Se ei tarkoita, että jīva tai Jumala olisi fyysisenä esineenä sydämessä.
        Samalla tavalla kuin ikkunassa näkyvä auringonvalo ei tarkoita, että aurinko olisi fyysisesti ikkunan sisällä, sydämen alueella koettava henkinen läsnäolo ei tarkoita, että jīva tai Paramātmā olisi fyysisesti sydänlihaksen sisällä.
        Tässä yhteydessä "sydän" tarkoittaa siis metafyysistä sisäistä keskusta, ei anatomista sydäntä.
        ----------------------------

        Bhagavad-gītān 13. luvussa on auringon vertaus. Erityisesti jakeet 13.33–13.34 ovat olennaiset.

        Lisäksi selityksessä käytetään auringon ja sen heijastumisen vertausta: yksi aurinko voi näkyä lukemattomissa vesimaljoissa, mutta aurinko ei itse jakaudu miljooniksi auringoiksi. Samoin Paramātmā on läsnä lukemattomissa olennoissa ilman, että Jumala todella jakautuu osiin.

        vesimalja-/vesiastia-vertaus esiintyy Gaudiya-selityksissä, mutta ei Bhagavad-gītā 13. luvun itse jakeessa.

        Eli ajatus voidaan ilmaista näin:
        Yksi aurinko näkyy lukemattomissa heijastuksissa, mutta aurinko itse pysyy yhtenä. Samoin Jumalan läsnäolo voidaan kokea kaikkien elävien olentojen sydämen alueella, vaikka Jumala ei jakaudu fyysisesti lukemattomiksi osiksi.

        Tämä on eri asia kuin sanoa, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni Jumala tai pieni sielupallo. Gītān 13.33 korostaa myös, että sielu on kehossa mutta hienojakoisuutensa vuoksi ei sekoitu ruumiiseen.
        Bhagavad-gītā 13.33
        Bhagavad-gītā 13.34

        --------------------------

        Jīva eli itse elävä olento ei ole fyysinen ruumis eikä psyyke. Jīva on ikuinen, tietoinen ja henkinen olento. Fyysinen kuolema ei tuhoa jīvaa.


        Siksi "pelastuminen" ei tarkoita ensisijaisesti sitä, että jokin vaarassa oleva sielu pelastetaan IKUISELTA HELVETILTÄ.


        MUTTA VAPAUDUTAAN
        Mistä sitten vapaudutaan?
        Tietämättömyydestä (avidyā) ja aineellisesta ehdollistumisesta.
        Jīva alkaa samaistua:
        "Minä olen tämä keho."
        "Minä olen tämä mieli."
        "Minun haluni ovat minä."
        "Minä olen tämän aineellisen maailman nauttija."
        Tämän seurauksena jīva joutuu saṃsāran, syntymän ja kuoleman kiertokulun, alaisuuteen.
        Vapautuminen tarkoittaa siis ennen kaikkea tämän väärän samaistumisen ja tietämättömyyden päättymistä.

        Filosofiassamme mennään vielä pidemmälle kuin pelkkään tietämättömyydestä vapautumiseen.

        Vapautuminen ei ole vain sitä, että "ymmärrän olevani sielu", vaan että jīva herää omaan ikuiseen suhteeseensa…

        -----------------------------

        Jīva eli sielu ei ole todellisessa olemuksessaan minkään uhan alainen. Sitä ei uhkaa edes ikuinen helvetti.

        Jīva on ikuinen, tuhoutumaton ja tietoinen elävä olento. Sen todellinen olemus ei voi tuhoutua eikä joutua aineellisen kärsimyksen kohteeksi.

        Jīva kuuluu henkiseen todellisuuteen. Kärsimys ja nautinto liittyvät aineelliseen, ehdollistuneeseen olemassaoloon sekä hienojakoiseen että fyysiseen kehoon.

        Kärsiä voi siis hienojakoinen keho eli psyyke ja fyysinen keho, mutta kärsimys ei kuulu itse elävän olennon eli jīvan ikuiseen olemukseen.

        Siksi vapautuminen ei tarkoita sielun pelastamista tuhoutumiselta tai ikuiselta helvetiltä. Vapautuminen tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, väärästä samaistumisesta ja aineellisesta ehdollistumisesta.
        --------------------------

        JĪVA ELI SIELU EI OLE TODELLISESSA OLEMUKSESSAAN MINKÄÄN UHAN ALAINEN. SITÄ EI UHKAA EDES IKUINEN HELVETTI.
        JĪVA ON IKUINEN, TUHOUTUMATON JA TIETOINEN ELÄVÄ OLENTO. SEN TODELLINEN OLEMUS EI VOI TUHOUTUA EIKÄ JOUTUA AINEELLISEN KÄRSIMYKSEN KOHTEEKSI.
        JĪVA KUULUU HENKISEEN TODELLISUUTEEN. KÄRSIMYS JA NAUTINTO LIITTYVÄT AINEELLISEEN, EHDOLLISTUNEESEEN OLEMASSAOLOON SEKÄ HIENOSYJISEEN ETTÄ FYYSISEEN KEHOON.
        KÄRSIÄ VOI SIIS HIENOJAKOINEN KEHO ELI PSYYKE JA FYYSINEN KEHO, MUTTA KÄRSIMYS EI KUULU ITSE ELÄVÄN OLENNON ELI JĪVAN IKUISEEN OLEMUKSEEN.
        ----------------------------


      • Anonyymi00167
        UUSI
        Anonyymi00166 kirjoitti:

        Jīva eli itse elävä olento ei ole fyysinen ruumis eikä psyyke. Jīva on ikuinen, tietoinen ja henkinen olento. Fyysinen kuolema ei tuhoa jīvaa.


        Siksi "pelastuminen" ei tarkoita ensisijaisesti sitä, että jokin vaarassa oleva sielu pelastetaan IKUISELTA HELVETILTÄ.


        MUTTA VAPAUDUTAAN
        Mistä sitten vapaudutaan?
        Tietämättömyydestä (avidyā) ja aineellisesta ehdollistumisesta.
        Jīva alkaa samaistua:
        "Minä olen tämä keho."
        "Minä olen tämä mieli."
        "Minun haluni ovat minä."
        "Minä olen tämän aineellisen maailman nauttija."
        Tämän seurauksena jīva joutuu saṃsāran, syntymän ja kuoleman kiertokulun, alaisuuteen.
        Vapautuminen tarkoittaa siis ennen kaikkea tämän väärän samaistumisen ja tietämättömyyden päättymistä.

        Filosofiassamme mennään vielä pidemmälle kuin pelkkään tietämättömyydestä vapautumiseen.

        Vapautuminen ei ole vain sitä, että "ymmärrän olevani sielu", vaan että jīva herää omaan ikuiseen suhteeseensa…

        -----------------------------

        Jīva eli sielu ei ole todellisessa olemuksessaan minkään uhan alainen. Sitä ei uhkaa edes ikuinen helvetti.

        Jīva on ikuinen, tuhoutumaton ja tietoinen elävä olento. Sen todellinen olemus ei voi tuhoutua eikä joutua aineellisen kärsimyksen kohteeksi.

        Jīva kuuluu henkiseen todellisuuteen. Kärsimys ja nautinto liittyvät aineelliseen, ehdollistuneeseen olemassaoloon sekä hienojakoiseen että fyysiseen kehoon.

        Kärsiä voi siis hienojakoinen keho eli psyyke ja fyysinen keho, mutta kärsimys ei kuulu itse elävän olennon eli jīvan ikuiseen olemukseen.

        Siksi vapautuminen ei tarkoita sielun pelastamista tuhoutumiselta tai ikuiselta helvetiltä. Vapautuminen tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, väärästä samaistumisesta ja aineellisesta ehdollistumisesta.
        --------------------------

        JĪVA ELI SIELU EI OLE TODELLISESSA OLEMUKSESSAAN MINKÄÄN UHAN ALAINEN. SITÄ EI UHKAA EDES IKUINEN HELVETTI.
        JĪVA ON IKUINEN, TUHOUTUMATON JA TIETOINEN ELÄVÄ OLENTO. SEN TODELLINEN OLEMUS EI VOI TUHOUTUA EIKÄ JOUTUA AINEELLISEN KÄRSIMYKSEN KOHTEEKSI.
        JĪVA KUULUU HENKISEEN TODELLISUUTEEN. KÄRSIMYS JA NAUTINTO LIITTYVÄT AINEELLISEEN, EHDOLLISTUNEESEEN OLEMASSAOLOON SEKÄ HIENOSYJISEEN ETTÄ FYYSISEEN KEHOON.
        KÄRSIÄ VOI SIIS HIENOJAKOINEN KEHO ELI PSYYKE JA FYYSINEN KEHO, MUTTA KÄRSIMYS EI KUULU ITSE ELÄVÄN OLENNON ELI JĪVAN IKUISEEN OLEMUKSEEN.
        ----------------------------

        Helvetillisessä olotilassa voidaan kokea kärsimystä väliaikaisesti, mutta kärsimys kuuluu kehoon ja psyykeen, ei itse jīvan ikuiseen olemukseen.
        Jīva eli elävä olento ei muutu kärsiväksi, tuhoutuvaksi tai kuolevaiseksi. Se voi kuitenkin samaistua väliaikaiseen kehoon ja psyykeen ja siksi kokea niiden kärsimyksen omakseen.
        Toisin sanoen:
        keho ja psyyke kärsivät jīva kokee niiden kautta - mutta kärsimys ei kuulu jīvan ikuiseen luontoon.
        Siksi edes helvetillinen olotila ei tarkoita, että itse jīva olisi ikuisesti kärsimykseen tuomittu.


      • Anonyymi00168
        UUSI
        Anonyymi00167 kirjoitti:

        Helvetillisessä olotilassa voidaan kokea kärsimystä väliaikaisesti, mutta kärsimys kuuluu kehoon ja psyykeen, ei itse jīvan ikuiseen olemukseen.
        Jīva eli elävä olento ei muutu kärsiväksi, tuhoutuvaksi tai kuolevaiseksi. Se voi kuitenkin samaistua väliaikaiseen kehoon ja psyykeen ja siksi kokea niiden kärsimyksen omakseen.
        Toisin sanoen:
        keho ja psyyke kärsivät jīva kokee niiden kautta - mutta kärsimys ei kuulu jīvan ikuiseen luontoon.
        Siksi edes helvetillinen olotila ei tarkoita, että itse jīva olisi ikuisesti kärsimykseen tuomittu.

        Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

        Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
        Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

        https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

        https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

        Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

        ________________

        Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.


      • Anonyymi00169
        UUSI
        Anonyymi00168 kirjoitti:

        Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

        Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
        Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

        https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

        https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

        Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

        ________________

        Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

        Mitä me tästä opimme?

        Paholaisen ja helvetin tulkinta, joka ei tarkoita niitä samalla tavalla kuin tavallisessa kristillisessä tulkinnassa.

        Helvetti on "tietoisuuden tila" ja paholaisen ympärille rakentuva pelko voi itsessään muodostaa psyykkisen ansan.

        Tämä sopii hyvin siihen erotteluun, jota olemme tässä keskustksellistä ehdollistunutta tietoisuuden tilaa ja/tai tiettyä aineellistaessä tietoisuuden tilassa koetaan kärsimystäelussa tehneet:

        "paholainen" ei tarkoita välttämättä yhtä suurta, sarvipäistä olentoa, ja että jīvaa kidutetaan helvetissä ikuisesti.

        --------------------------


        Paholaisen todellinen vaikutus ilmenee ihmisen psyykessä: ylpeydessä, vihassa, himossa, kateudessa, ahneudessa, pelossa ja muissa aineellisissa taipumuksissa.

        Jīva itse ei muutu pahaksi eikä kärsimys kuulu sen ikuiseen olemukseen.

        Jos helvetillisessä tietoisuuden tilassa koetaan kärsimystä, kärsivä taso on ehdollistunut psyyke ja siihen liittyvä keho, ei jīvan ikuinen olemus.

        "Paholainen" - aineellisen tietoisuuden pimeät ja tuhoavat taipumukset
        "Helvetti" - äärimmäisen kärsimyksellinen ehdollistunut tila

        Mutta:
        Jīva - ikuinen, tietoinen ja tuhoutumaton elävä olento

        ---------------------------

        "paholainen" ei tarkoita välttämättä yhtä suurta, sarvipäistä olentoa, ja että jīvaa kidutetaan helvetissä ikuisesti.
        Helvetti voi olla väliaikainen kärsimyksellinen tila, mutta jīva itse ei ole helvetissä kärsivä ikuinen olemus. Kärsimys kuuluu väliaikaiseen kehoon ja hienojakoiseen kehoon eli psyykeen. Jīvan ikuinen olemus säilyy muuttumattomana.


      • Anonyymi00170
        UUSI
        Anonyymi00169 kirjoitti:

        Mitä me tästä opimme?

        Paholaisen ja helvetin tulkinta, joka ei tarkoita niitä samalla tavalla kuin tavallisessa kristillisessä tulkinnassa.

        Helvetti on "tietoisuuden tila" ja paholaisen ympärille rakentuva pelko voi itsessään muodostaa psyykkisen ansan.

        Tämä sopii hyvin siihen erotteluun, jota olemme tässä keskustksellistä ehdollistunutta tietoisuuden tilaa ja/tai tiettyä aineellistaessä tietoisuuden tilassa koetaan kärsimystäelussa tehneet:

        "paholainen" ei tarkoita välttämättä yhtä suurta, sarvipäistä olentoa, ja että jīvaa kidutetaan helvetissä ikuisesti.

        --------------------------


        Paholaisen todellinen vaikutus ilmenee ihmisen psyykessä: ylpeydessä, vihassa, himossa, kateudessa, ahneudessa, pelossa ja muissa aineellisissa taipumuksissa.

        Jīva itse ei muutu pahaksi eikä kärsimys kuulu sen ikuiseen olemukseen.

        Jos helvetillisessä tietoisuuden tilassa koetaan kärsimystä, kärsivä taso on ehdollistunut psyyke ja siihen liittyvä keho, ei jīvan ikuinen olemus.

        "Paholainen" - aineellisen tietoisuuden pimeät ja tuhoavat taipumukset
        "Helvetti" - äärimmäisen kärsimyksellinen ehdollistunut tila

        Mutta:
        Jīva - ikuinen, tietoinen ja tuhoutumaton elävä olento

        ---------------------------

        "paholainen" ei tarkoita välttämättä yhtä suurta, sarvipäistä olentoa, ja että jīvaa kidutetaan helvetissä ikuisesti.
        Helvetti voi olla väliaikainen kärsimyksellinen tila, mutta jīva itse ei ole helvetissä kärsivä ikuinen olemus. Kärsimys kuuluu väliaikaiseen kehoon ja hienojakoiseen kehoon eli psyykeen. Jīvan ikuinen olemus säilyy muuttumattomana.

        Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

        Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
        Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

        Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.


      • Anonyymi00171
        UUSI
        Anonyymi00170 kirjoitti:

        Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

        Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
        Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

        Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

        "Gnostolaisuus on liike joka vastustaa raamatun opetuksia siksi se keksi omat evankeliuminsa tuhotakseen kristityt"
        Te olette itse vihallanne ja vastakkainasettelullanne tuhonneet koko kristillisen instituution sisältäpäin


    • Anonyymi00172
      UUSI

      Kim jong il Mätäne helvetiasä senkin tyranni ja sama sinulle kim jong un

      • Anonyymi00173
        UUSI

        Mätäne helvetissä kim jong un kun aikasi koittaa... tyranni on sekin myös


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä on mietteissäsi

      Tänään?
      Ikävä
      90
      990
    2. En olis uskonu

      et kuulut tollaseen porukkaan
      Ikävä
      119
      843
    3. Meiltä löytyy kyllä älliä

      Vai mitä oot mieltä...
      Ikävä
      143
      814
    4. Mikä on hulluinta?

      Mitä ikäväsi kohde on tehnyt?
      Ikävä
      40
      765
    5. Et taida olla ihan varma

      Päätöksestäsi?
      Ikävä
      70
      657
    6. En haluaisi sanoa tätä

      Mutta olet sokea sille, mitä sinulla jo on! Jos minä olisin sinä, pyrkisin tekemään kaikkeni kohentaakseni nykyistä pari
      Ikävä
      40
      639
    7. Koska Sofia kertoo totuuden, että ovat eroneet miljonääri miehen kanssa?

      Eikö olisi hänelle itselleen helpotus, kun voisi kertoa totuuden. Miksi salata asiaa ja pitkittää sitä harmaan tulevaisu
      Kotimaiset julkkisjuorut
      182
      577
    8. Miltä tuntuu

      olla erossa kaivatustasi?
      Ikävä
      32
      549
    9. Vasemmiston aloite

      Pyhäjärvellä, ihan hyvä aloite. Toteutus ja puhdistus pitäisi alkaa ihan omasta pesästä. Näkeehän tuon sokeakin mitä ja
      Pyhäjärvi
      61
      521
    10. Tunnistan mun rakkaan

      Kirjoituksen heti kun se on täällä. Mä vaan tiedän sen ja tunnen 🤗
      Ikävä
      80
      520
    11. Muistelen lämmöllä

      Se oli vaikein päätös, jonka olen joutunut tekemään. En pidä valehtelusta, mutta näin sait päätöksen asioille. Rakasti
      Ikävä
      47
      518
    12. Ajattelitko ikinä pyytää anteeksi?

      Tiedät kyllä mistä.
      Ikävä
      65
      506
    13. Onko suhtautuminen kaivattusi

      Fyysiseen vetovoimaan muuttunut? Jos, mihin suuntaan? Tunnetko enemmän vai vähemmän vetoa häneen fyysisesti kuin silloin
      Ikävä
      35
      484
    14. Miten oletkin noin

      osaamaton kaikin tavoin :)
      Ikävä
      39
      469
    15. Tyrkytät ittees liian

      tasokkaille :)
      Ikävä
      45
      453
    16. Maajussille morsian: Farmiviikon voittajat ja häviäjät - Itkua ja pettymystä ei salattu

      Maajussille morsian -suosikkisarjassa farmiviikolla selviää, onko ilmassa "sitä jotakin". Rakkauden etsintä on täynnä i
      Maajussille morsian
      2
      449
    17. Miksi vihainen

      Miksi olet vihainen mulle?
      Ikävä
      41
      446
    18. Näyttää siltä ettet edes sinä.

      Kukaan ei uskalla kohdata aitoa ja syvää sielun rakkautta. Hyvin harvat vain. Ihmisten on turha tavoitella sitä oikeaa
      Ikävä
      31
      446
    19. Jos olen aiheuttanut pahaa, pyydän anteeksi

      Jos olen omalla kirjoittelullani aiheuttanut täällä jollekin pahaa mieltä tai sotkenut asioita, niin pyydän sitä anteeks
      Ikävä
      61
      440
    20. Hei, alettaisko oleen yhdessä?

      Miltä tuntuisi jos joku ihminen josta tykkäät sanoisi haluavansa yhteen asumaan? Ajattelisitko menettäväsi vapauden, pys
      Sinkut
      74
      436
    Aihe