Onko YK vihdoinkin valmis ottamaan antisemitismin vakavasti?
Otteita Anne Bayefskyn 21.6.2004 pitämästä puheesta YK:n tiedotusosaston antisemitismiä käsittelevässä konferenssissa. Kyseessä oli ensimmäinen koskaan YK:ssa pidetty konferenssi antisemitismistä. Bayefsky on vanhempi tutkija Hudsonin instituutissa ja Kolumbian yliopiston lakitieteen apulaisprofessori.
Bayefskyn mukaan YK:n ja juutalaisen kansan suhde on huonompi kuin koskaan. YK:sta on hänen mukaansa tullut maailmanlaajuinen antisemitismin - juutalaiseen kansaan ja sen valtioon kohdistuvan suvaitsemattomuuden - edistäjä.
YK:n oli määrä sitoutua suvaitsevaisuuteen ja kaikkien ihmisten ja kansojen tasa-arvoisuuteen. Vuodesta 1965 lähtien, jolloin antisemitismi päätettiin jättää pois YK:n rotuerottelua koskeneesta sopimuksesta, aina viime vuoden kesäkuuhun saakka YK on kuitenkin vaiennut antisemitismistä. Ennen tätä YK:ssa ei ole koskaan hyväksytty yhtään antisemitismiä koskevaa päätöslauselmaa eikä millekään YK:n elimelle ole laadittu yhtään raporttia juutalaisiin kohdistuvasta syrjinnästä, kun taas vuosittain on tehty useita päätöslauselmia ja raportteja, joissa kiinnitetään huomiota esimerkiksi islamin halventamiseen ja muslimien ja arabien diskriminointiin. Vuonna 2001 Durbanissa YK:n järjestämä rasismin vastainen konferenssi muuttui käytännössä maailmanlaajuiseksi antisemiittien foorumiksi.
Bayefsky antaa esimerkkejä juutalaisiin ja Israelin valtioon kohdistetusta syrjinnästä YK:ssa. Ainoastaan Israel on suljettu pois YK:ssa pidettävistä tärkeistä alueellista ihmisoikeuskomission ryhmäkokouksista. Kuusi yleiskokouksen yhteensä kymmenestä hätäkokouksesta on koskenut Israelia. Samaan aikaan yhtään hätäkokousta ei pidetty esimerkiksi Ruandan kansanmurhasta, jossa tapettiin noin miljoona ihmistä, tai entisen Jugoslavian etnisistä puhdistuksista, joissa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä, tai viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Sudanin hirmuteoissa kuolleiden miljoonien ihmisten takia.
Sama toistuu YK:n sihteeristön toiminnassa. Marraskuussa 2003 pääsihteeri KofiAnnan julkisti raportin Israelin turva-aidasta. Raportissa lueteltiin yksityiskohtaisesti mitä vahinkoa aidasta aiheutuu palestiinalaisille, mutta ei kuvattu ainoatakaan aidan rakentamista edeltänyttä israelilaisiin kohdistunutta terroritekoa. YK:n pääsihteeri tuomitsi jyrkästi Israelin kotien tuhoamisesta Gazan eteläosassa mainitsematta talojen alla sijainneita aseiden salakuljetustunneleita.
Kun israelilaiset kohdistivat iskun Israelin tuhoamiseen tähtäävän Hamas-järjestön johtajaan Abdel Azis Rantisiin ilman, että isku aiheutti yhtään siviiliuhria, pääsihteeri tuomitsi Israelin. Mutta kun YK:n erityistarkkailijan raportissa vuodelta 2004 mainittiin teloituksista, joissa poliisi ampui yli 3000 brasilialaista siviiliä lähietäisyydeltä, pääsihteeri Annan valitsi vaikenemisen.
Yli neljäsosa komission 40 vuoden aikana hyväksymistä valtion tekemiä ihmisoikeusloukkauksia koskevista päätöslauselmista on suunnattu Israelia vastaan. Samainen komissio ei ole hyväksynyt ainoatakaan päätöslauselmaa vuosikymmeniä kestäneestä 1,3 miljoonan ihmisen siviili- ja poliittisen oikeuksien polkemisesta Kiinassa tai miljoonan naispuolisen vierastyöläisen pitämisestä Saudi-Arabiassa miltei orjina, tai silmittömästä rasismista, joka on saattanut 600 000 ihmistä Zimbabwessa nälkäkuoleman partaalle.
Joka vuosi YK:n elimiä vaaditaan tuottamaan ainakin 25 raporttia Israelin tekemistä oletetuista ihmisoikeusloukkauksista, mutta ei yhtään raporttia esimerkiksi Iranin rikollisesta oikeusjärjestelmästä, joka käyttää sellaisia rangaistusmuotoja kuin ristiinnaulitseminen, kivittäminen ja syylliseksi todetun oikean käden ja vasemman jalan amputoiminen.
Joka vuosi YK viettää marraskuun 29. päivää Palestiinan kansan kansainvälisenä solidaarisuuspäivänä. Tuona päivänä vuonna 1947 YK:ssa päätettiin Palestiinan jaosta, jonka perusteella Israelin valtio syntyi. Vuonna 2002 päänsihteeri Annan kuvasi tuota jakopäätöksen vuosipäivää, jota keskitysleireiltä selvinneet juutalaiset juhlivat, "murheen ja surun päiväksi".
Vuonna 2003 yli sadan jäsenvaltion edustajat seisoivat pääsihteerin rinnalla kartan edessä, joka kuvasi tilannetta ennen Israelin valtion perustamista ja viettivät hiljaisen hetken "kaikkien niiden muistoksi, jotka olivat antaneet henkensä Palestiinan kansan puolesta" - ja tähän joukkoon kuuluvat myös itsemurhapommittajat. Komission päätöslauselma on viimeisten kolmen vuoden aikana antanut palestiinalaisille oikeuden käyttää "kaikkia keinoja, aseellinen taistelu mukaan lukien" - mikä merkitsee synninpäästöä terrorin keinojen käytölle.
Tässä israelilaisten demonisoimisen ja palestiinalaisten pyhittämisen yhteydessä on selvää, ettei asian ydinkysymys ole palestiinalaisten kärsimys. YK:ssa ei nimittäin ole hyväksytty yhtään päätöslauselmaa, jossa tuomittaisiin palestiinalaisten lasten käyttäminen itsemurhapommittajina tai palestiinalaisten käyttäminen ihmiskilpinä tai se, että suuri enemmistö arabimaita kieltäytyy ottamasta vastaan palestiinalaisia pakolaisia yhteiskuntiinsa ja tarjoamista heille kansalaisuuden suomia etuja. Palestiinalaisia pidetään YK:ssa sankareina, koska heitä pidetään vastalääkkeenä sille mitä YK-lähettiläs Lakhdar Brahimi kutsui Lähi-idän suureksi myrkyksi - juutalaisen valtion olemassaololle.
YK:n asettaman erityisen palestiinalaisalueita koskevan tarkkailijan mandaattiin sisältyy vain velvoite tutkia "israelilaisten tekemiä kansainvälisen lain rikkomuksia", mutta ei sitä, millä tavoin palestiinalaiset rikkovat ihmisoikeuksia Israelissa.
YK:n logiikassa niiden, jotka eivät ole uhreja, ei myöskään pidä puolustautua. Yhä uudelleen pääsihteeri ja jäsenvaltiot tuomitsevat israelilaisten vastaukset terrorismiin laittomina. Mutta terroristijärjestön johtoportaan jäsenien tappaminen silloin kun siihen ei käytetä suhteetonta voimaa ja heidän pidättämisensä on mahdotonta, ei ole laitonta. Terroristien käyttämät talot ovat taistelutilanteessa laillisia sotilaskohteita. Väkivallaton, väliaikainen konfliktin osapuolten erottamien toisistaan turva-aidalla, joka rakennetaan haitat minimoiden, on laillinen vastaus Israelin kansanväliseen velvollisuuteen suojella kansalaisiaan ihmisyyttä vastaan tehdyiltä rikoksilta. Itse asiassa YK haluaa sitoa juutalaisten kädet selän taakse samaan aikaan kun terroristit tähtäävät heitä.
YK:n suosima kielikuva tästä ilmiöstä on väkivallan kierre. Tämä kierre on katkaistava, sanotaan joka kerta kun israelilainen tekee jotain. Kielikuvaksi valitaan kierre tai kehä, koska sillä ei ole alkua, mutta se murskaa toiveen rauhasta, koska se kieltää päätepisteen mahdollisuuden. Kuitenkin Nürnbergin oikeudenkäynti opetti, etteivät rikoksia tee abstraktit yhteisöt tai toimijat.
Antisemitismin todellisia kylväjiä ovat ne moskeijoiden saarnamiehet, jotka kehottavat seuraajiaan räjäyttämään juutalaisia. Heitä ovat ne palestiinalaisten oppikirjojen kirjoittajat, jotka opettavat uuden sukupolven vihaamaan juutalaisia ja ihailemaan heidän tappajiaan. He ovat televisiotuottajia ja virallisia tukijoita autoritaarisissa maissa kuten Syyria tai Egypti, jotka tuottavat ja levittävät ohjelmia, joissa juutalaisia kuvataan verenhimoisiksi maailmanvaltaa havitteleviksi salaliittolaisiksi.
Bayefskyn mukaan ehkä eniten antisemitismiä vahvistaa YK:n suosima suuri valhe, jonka mukaan arabien ja Israelin konfliktin ydinongelma on palestiinalaisen maan miehitys. YK:n omaksuman revisionismin mukaan miehitys tapahtui tyhjiössä. Mutta itse asiassa Israel miehittää maata, jonka se sai haltuunsa puolustussodassa, johon sen naapurit sen pakottivat yrittäessään tuhota sen. Se on miehitystä, jonka israelilaiset itse ovat toistuvasti yrittäneet saada loppumaan neuvotteluin pysyvistä rajoista. Se on miehitystä, jossa Israelin itsenäinen oikeusjärjestelmä tarkoin seuraa kaikkia mahdollisia väärinkäytöksiä. Mutta viime kädessä se on tilanne, josta vastuussa ovat ne palestiinalaiset arabit ja muslimiveljet, jotka torjuvat juutalaisten itsemääräämisoikeuden. He ovat vanginneet palestiinalaisen siviiliväestön omien väkivaltaisten ja juutalaisvastaisten pyrkimystensä panttivangeiksi.
YK:n kykenemättömyys nähdä ja käsitellä tämä mädännäisyys toiminnassaan tekee mahdottomaksi organisaation onnistumisen tasa-arvon, ihmisarvon tai demokratian edistäjänä.
Bayefsky uskoo, että konferenssi saattaa olla käännekohta. Kuitenkin hänen mukaansa vasta tulevaisuus osoittaa, tapahtuuko todellisia muutoksia: hyväksyykö yleiskokous päätöslauselman antisemitismistä, julkaiseeko YK vuosittaisen raportin antisemitismistä, tehdäänkö antisemitismistä tärkeä kysymys, nimitetäänkö asialle oma tarkkailija.
Koko puheen voi lukea englanninkielisenä osoitteessa http://www.icej.org/cgi-local/view.cgi?type=headline&artid=2004/06/23/301149569
Otteita Anne Bayefskyn 21.6.2004 pitämästä puheesta YK:n tiedotusosaston antisemitismiä käsittelevässä konferenssissa. Kyseessä oli ensimmäinen koskaan YK:ssa pidetty konferenssi antisemitismistä. Bayefsky on vanhempi tutkija Hudsonin instituutissa ja Kolumbian yliopiston lakitieteen apulaisprofessori.
Bayefskyn mukaan YK:n ja juutalaisen kansan suhde on huonompi kuin koskaan. YK:sta on hänen mukaansa tullut maailmanlaajuinen antisemitismin - juutalaiseen kansaan ja sen valtioon kohdistuvan suvaitsemattomuuden - edistäjä.
YK:n oli määrä sitoutua suvaitsevaisuuteen ja kaikkien ihmisten ja kansojen tasa-arvoisuuteen. Vuodesta 1965 lähtien, jolloin antisemitismi päätettiin jättää pois YK:n rotuerottelua koskeneesta sopimuksesta, aina viime vuoden kesäkuuhun saakka YK on kuitenkin vaiennut antisemitismistä. Ennen tätä YK:ssa ei ole koskaan hyväksytty yhtään antisemitismiä koskevaa päätöslauselmaa eikä millekään YK:n elimelle ole laadittu yhtään raporttia juutalaisiin kohdistuvasta syrjinnästä, kun taas vuosittain on tehty useita päätöslauselmia ja raportteja, joissa kiinnitetään huomiota esimerkiksi islamin halventamiseen ja muslimien ja arabien diskriminointiin. Vuonna 2001 Durbanissa YK:n järjestämä rasismin vastainen konferenssi muuttui käytännössä maailmanlaajuiseksi antisemiittien foorumiksi.
Bayefsky antaa esimerkkejä juutalaisiin ja Israelin valtioon kohdistetusta syrjinnästä YK:ssa. Ainoastaan Israel on suljettu pois YK:ssa pidettävistä tärkeistä alueellista ihmisoikeuskomission ryhmäkokouksista. Kuusi yleiskokouksen yhteensä kymmenestä hätäkokouksesta on koskenut Israelia. Samaan aikaan yhtään hätäkokousta ei pidetty esimerkiksi Ruandan kansanmurhasta, jossa tapettiin noin miljoona ihmistä, tai entisen Jugoslavian etnisistä puhdistuksista, joissa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä, tai viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Sudanin hirmuteoissa kuolleiden miljoonien ihmisten takia.
Sama toistuu YK:n sihteeristön toiminnassa. Marraskuussa 2003 pääsihteeri KofiAnnan julkisti raportin Israelin turva-aidasta. Raportissa lueteltiin yksityiskohtaisesti mitä vahinkoa aidasta aiheutuu palestiinalaisille, mutta ei kuvattu ainoatakaan aidan rakentamista edeltänyttä israelilaisiin kohdistunutta terroritekoa. YK:n pääsihteeri tuomitsi jyrkästi Israelin kotien tuhoamisesta Gazan eteläosassa mainitsematta talojen alla sijainneita aseiden salakuljetustunneleita.
Kun israelilaiset kohdistivat iskun Israelin tuhoamiseen tähtäävän Hamas-järjestön johtajaan Abdel Azis Rantisiin ilman, että isku aiheutti yhtään siviiliuhria, pääsihteeri tuomitsi Israelin. Mutta kun YK:n erityistarkkailijan raportissa vuodelta 2004 mainittiin teloituksista, joissa poliisi ampui yli 3000 brasilialaista siviiliä lähietäisyydeltä, pääsihteeri Annan valitsi vaikenemisen.
Yli neljäsosa komission 40 vuoden aikana hyväksymistä valtion tekemiä ihmisoikeusloukkauksia koskevista päätöslauselmista on suunnattu Israelia vastaan. Samainen komissio ei ole hyväksynyt ainoatakaan päätöslauselmaa vuosikymmeniä kestäneestä 1,3 miljoonan ihmisen siviili- ja poliittisen oikeuksien polkemisesta Kiinassa tai miljoonan naispuolisen vierastyöläisen pitämisestä Saudi-Arabiassa miltei orjina, tai silmittömästä rasismista, joka on saattanut 600 000 ihmistä Zimbabwessa nälkäkuoleman partaalle.
Joka vuosi YK:n elimiä vaaditaan tuottamaan ainakin 25 raporttia Israelin tekemistä oletetuista ihmisoikeusloukkauksista, mutta ei yhtään raporttia esimerkiksi Iranin rikollisesta oikeusjärjestelmästä, joka käyttää sellaisia rangaistusmuotoja kuin ristiinnaulitseminen, kivittäminen ja syylliseksi todetun oikean käden ja vasemman jalan amputoiminen.
Joka vuosi YK viettää marraskuun 29. päivää Palestiinan kansan kansainvälisenä solidaarisuuspäivänä. Tuona päivänä vuonna 1947 YK:ssa päätettiin Palestiinan jaosta, jonka perusteella Israelin valtio syntyi. Vuonna 2002 päänsihteeri Annan kuvasi tuota jakopäätöksen vuosipäivää, jota keskitysleireiltä selvinneet juutalaiset juhlivat, "murheen ja surun päiväksi".
Vuonna 2003 yli sadan jäsenvaltion edustajat seisoivat pääsihteerin rinnalla kartan edessä, joka kuvasi tilannetta ennen Israelin valtion perustamista ja viettivät hiljaisen hetken "kaikkien niiden muistoksi, jotka olivat antaneet henkensä Palestiinan kansan puolesta" - ja tähän joukkoon kuuluvat myös itsemurhapommittajat. Komission päätöslauselma on viimeisten kolmen vuoden aikana antanut palestiinalaisille oikeuden käyttää "kaikkia keinoja, aseellinen taistelu mukaan lukien" - mikä merkitsee synninpäästöä terrorin keinojen käytölle.
Tässä israelilaisten demonisoimisen ja palestiinalaisten pyhittämisen yhteydessä on selvää, ettei asian ydinkysymys ole palestiinalaisten kärsimys. YK:ssa ei nimittäin ole hyväksytty yhtään päätöslauselmaa, jossa tuomittaisiin palestiinalaisten lasten käyttäminen itsemurhapommittajina tai palestiinalaisten käyttäminen ihmiskilpinä tai se, että suuri enemmistö arabimaita kieltäytyy ottamasta vastaan palestiinalaisia pakolaisia yhteiskuntiinsa ja tarjoamista heille kansalaisuuden suomia etuja. Palestiinalaisia pidetään YK:ssa sankareina, koska heitä pidetään vastalääkkeenä sille mitä YK-lähettiläs Lakhdar Brahimi kutsui Lähi-idän suureksi myrkyksi - juutalaisen valtion olemassaololle.
YK:n asettaman erityisen palestiinalaisalueita koskevan tarkkailijan mandaattiin sisältyy vain velvoite tutkia "israelilaisten tekemiä kansainvälisen lain rikkomuksia", mutta ei sitä, millä tavoin palestiinalaiset rikkovat ihmisoikeuksia Israelissa.
YK:n logiikassa niiden, jotka eivät ole uhreja, ei myöskään pidä puolustautua. Yhä uudelleen pääsihteeri ja jäsenvaltiot tuomitsevat israelilaisten vastaukset terrorismiin laittomina. Mutta terroristijärjestön johtoportaan jäsenien tappaminen silloin kun siihen ei käytetä suhteetonta voimaa ja heidän pidättämisensä on mahdotonta, ei ole laitonta. Terroristien käyttämät talot ovat taistelutilanteessa laillisia sotilaskohteita. Väkivallaton, väliaikainen konfliktin osapuolten erottamien toisistaan turva-aidalla, joka rakennetaan haitat minimoiden, on laillinen vastaus Israelin kansanväliseen velvollisuuteen suojella kansalaisiaan ihmisyyttä vastaan tehdyiltä rikoksilta. Itse asiassa YK haluaa sitoa juutalaisten kädet selän taakse samaan aikaan kun terroristit tähtäävät heitä.
YK:n suosima kielikuva tästä ilmiöstä on väkivallan kierre. Tämä kierre on katkaistava, sanotaan joka kerta kun israelilainen tekee jotain. Kielikuvaksi valitaan kierre tai kehä, koska sillä ei ole alkua, mutta se murskaa toiveen rauhasta, koska se kieltää päätepisteen mahdollisuuden. Kuitenkin Nürnbergin oikeudenkäynti opetti, etteivät rikoksia tee abstraktit yhteisöt tai toimijat.
Antisemitismin todellisia kylväjiä ovat ne moskeijoiden saarnamiehet, jotka kehottavat seuraajiaan räjäyttämään juutalaisia. Heitä ovat ne palestiinalaisten oppikirjojen kirjoittajat, jotka opettavat uuden sukupolven vihaamaan juutalaisia ja ihailemaan heidän tappajiaan. He ovat televisiotuottajia ja virallisia tukijoita autoritaarisissa maissa kuten Syyria tai Egypti, jotka tuottavat ja levittävät ohjelmia, joissa juutalaisia kuvataan verenhimoisiksi maailmanvaltaa havitteleviksi salaliittolaisiksi.
Bayefskyn mukaan ehkä eniten antisemitismiä vahvistaa YK:n suosima suuri valhe, jonka mukaan arabien ja Israelin konfliktin ydinongelma on palestiinalaisen maan miehitys. YK:n omaksuman revisionismin mukaan miehitys tapahtui tyhjiössä. Mutta itse asiassa Israel miehittää maata, jonka se sai haltuunsa puolustussodassa, johon sen naapurit sen pakottivat yrittäessään tuhota sen. Se on miehitystä, jonka israelilaiset itse ovat toistuvasti yrittäneet saada loppumaan neuvotteluin pysyvistä rajoista. Se on miehitystä, jossa Israelin itsenäinen oikeusjärjestelmä tarkoin seuraa kaikkia mahdollisia väärinkäytöksiä. Mutta viime kädessä se on tilanne, josta vastuussa ovat ne palestiinalaiset arabit ja muslimiveljet, jotka torjuvat juutalaisten itsemääräämisoikeuden. He ovat vanginneet palestiinalaisen siviiliväestön omien väkivaltaisten ja juutalaisvastaisten pyrkimystensä panttivangeiksi.
YK:n kykenemättömyys nähdä ja käsitellä tämä mädännäisyys toiminnassaan tekee mahdottomaksi organisaation onnistumisen tasa-arvon, ihmisarvon tai demokratian edistäjänä.
Bayefsky uskoo, että konferenssi saattaa olla käännekohta. Kuitenkin hänen mukaansa vasta tulevaisuus osoittaa, tapahtuuko todellisia muutoksia: hyväksyykö yleiskokous päätöslauselman antisemitismistä, julkaiseeko YK vuosittaisen raportin antisemitismistä, tehdäänkö antisemitismistä tärkeä kysymys, nimitetäänkö asialle oma tarkkailija.
Koko puheen voi lukea englanninkielisenä osoitteessa http://www.icej.org/cgi-local/view.cgi?type=headline&artid=2004/06/23/301149569
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos haluamme rauhanomaisen maailman, mitä meidän on tehtävä?
Esipuhe: Tony Blair ja G8-maat osoittavat syyttävällä sormellaan Israel-Palestiina-konfliktia globaalista terrorismista. Rauha kuulemma palaisi, jos tämä konflikti loppuisi! Blairin lausunto on herättänyt Israelissa ymmärrettävää ärtymystä.
Lähitulevaisuus näyttää, miten nopeasti maailman johtaja(t) yrittävät pakkosovintoa Lähi-Itään.
Michael G. Mickey (7-10-05)
Mitä meidän olisi tehtävä luodaksemme rauhanomaisen maailman? Vastaus lepää terrorismin lopettamisessa ja on vain yksi tapa tehdä se! Miten? Ratkaisemalla Israel-Palestiinalaisongelma, joka villitsee terrorismiin, tietysti!
Äskettäisen Lontoon terroripommiräjähdyksen vanavedessä, Britannian Pääministeri Tony Blair teki uutisia, kun hän nähtävästi syytti kauheista hyökkäyksistä, jotka jättivät monta viatonta ihmistä kuolleeksi ja haavoittuneeksi, Israel-Palestiinalaisongelmaa, vakuuttelu, joka on jättänyt monet Israelissa ymmärrettävästi ärtyneiksi, kuten on tarkemmin kertonut Ynetnews article.
Ei ainoastaan Pääministeri Tony Blair ole ehdottanut, että Israel-Palestiinalaisongelma on juurisyy globaaliin terroriin, G8, ryhmä maailman suurimpia teollistuneita kansoja, joka äskettäin päätti kokouksensa, ehdottaa sitä yhtälailla.
Kaksi ensimmäistä kohtaa Jerusalem Newswire article:sta kuvaa Blairin ja G8:n logiikkaa mielestäni aika näppärästi. Niissä lukee seuraavaa:
Israelin konflikti Arabien kanssa Kaikkivaltiaan Juutalaisille lupaamista maista, mutta joita on myöhemmin vaadittu Islamin taholta, on pääsyy globaalin harmonian puutteeseen, julistivat maailamn kahdeksan vaurainta kansaa viikonloppuna.
"Kattava ratkaisu Lähi-Idän konfliktiin on kriittinen rauhan kannalta maailmassa ja alueen menestymisessä," luki osanottajien julkaisemassa lausunnossa G8 Kokouksessa Gleneaglesissä, Skotlannissa. "Tässä yhteydessä, meidän yhteiseksi päämääräksemme jää lopullinen sopimus Israel-Palestiinalaiskonfliktille, perustuen elinvoimaisen, demokraattisen Palestiinan valtion luomiseen," ja "universaalisesti tunnustettuun Israeliin."
Korkeilla paikoilla olevien hengellisen petollisuuden tuloksena, maailmamme johtajat ovat lunastaneet käsitteen, että on vain yksi tapa - vain yksi - jolla koskaan päästään elämään rauhallisessa, terrorivapaassa maailmassa.
Älä tee mitään erehdystä tästä, lähestymme ennustettua Seurakunnan Tempausta, Antikristuksen tuloa, ja seitsenvuotisen Vaivanajan jakson päällekarkaamista! Miten voin olla varma? Koska johtajamme ovat tulleet vakuuttuneiksi, vaikkeivat tule sitä koskaan julkisesti myöntämään, että sota terrorismia vastaan ei ole voitettavissa - ei ainakaan pelkästään sotilaallisesti. Siksi maailman on tehtävä muutamia myönnytyksiä lepyttääkseen radikaalin islamin suositun poliittisen neuvotteluvälineen - terrorismin tukijoita.
Pohjalinja on tämä: Israel-Palestiinalaiskonflikti on saatava ratkaistuksi - ja pian. Se on joko tuo tai radikaali islamilainen terrorismi, mikä ei ole koskaan pysähtymässä, tai niin teoria menee.
Mitä maailma epäonnistuu huomaamaan, koskien sen viallista logiikkaa, on mies, joka näennäisesti tulee ratkaisemaan vuosikymmeniä vanhan Arabi/Palestiinalais/Israelilaisen konfliktin temmatun seurakunnan poissaollessa, joka tulee painamaan maailman ei koskaan aiemmin nähtyyn pahan, sairauden, köyhyyden, kuoleman, ja kriisien tilaan, niin vakavaan tehossaan, että on todennäköistä, että jokainen, joka on maailmassa näkemässä sen, tulee tietämään jonkun, joka ei jää eloon, nähdäkseen näkyvän, fyysisen, ruumiillisen Jeesuksen Kristuksen paluun, seitsenvuotiskauden lopulla.
1. Tess. 5:3: Sillä kun he sanovat , Rauha ja turvallisuus; silloin äkillinen tuho tulee heidän päälleen, kuten synnytystuskat raskaana olevan päälle; eivätkä he pääse pakoon.
Jeesus Kristus on Herra ja Hän on tulossa takaisin - PIAN!
YK:n jäsenmaat ovat riippuvaisia arabimaiden öljystä. Vuoden 73 Jom Kippur-sodan, jonka arabimaat aloittivat ja hävisivät, ovat kiristäneet öljyllä öljyttömiä valtiota YK:ssa Israel- vastaisuuden taakse. Elikä kaikki YK:ssa Israelia vastaan tehdyt päätöslauselmat ovat kiristypolitiikkaa arabimaiden taholta ja siten laittomia päätöksiä. 2000-luku elää samaa arabidiktatuurimaiden kiristyksen laittomuuden aikakautta Israelia vastaan.
.. täysin oikeassa, juuri noin kuin sanoit!!!
Juutalaiset ovat USA:n taloudellisessa vallankahvassa. USA tekee juuri niin kuin israelilaiset haluavat. Esim. Hyökkäys Irakiin alkoi kun israelilaiset keksivät väittää, että Irak omaa ohjuksia joiden kantama olisi muka liian pitkä! Myöhemmin USA väänsi väittämän siten, että Irakissa olisi jopa laittomia joukkotuhoaseita. USA on velkaa YK:lle paljon rahaa. Se on myös kiristänyt YK:ta uhkaamalla sitä sillä, ettei aiokkaan maksaa velkojansa jollei YK taivu heidän tahtoonsa. YK:ssa työskentelee johtotehtävissä niin edelleen paljon juutalaisia. Olisiko tässä yksi syy miksi YK ei ole lähettänyt rauhanturvajoukkoja Palestiinaan, palestiinalaisten monista pyynöistä huolimatta. Israelilaisethan ovat olleet tässä konfliktissa rauhanturvaajia vastaan! Muille rajoilleen se on sen sijaan oikein vaatinut rauhanturvaajat turvaamaan, ei rauhaa, vaan Israelia itseään.
Muistaakseni tätä ohjusasiaa on selvitelty täällä useaankin otteeseen, ja jälleen totean, että Irakilla todellakin oli ohjuksia, jotka rikkoivat sovitut kantomatkarajoitukset. Irakin sota ei syttynyt "Israelin väitteiden" takia.
niin muistat kai, että koko Irakin konflikti alkoi juuri siitä, mitä tuossa edellä sanottiin. Israel väitti Irakissa olevan ohjuksia, joiden kantama oli MUKA liian pitkä. Olet oikeassa siinä että ohjukset todellakin olisivat voineet kantaa sovittua kauemmaksi, mutta muistatko paljonko? Se ei ollut paljon se ja sekin vähä myötätuulessa. Sittemmin, USA:n jo hyökkättyä Irakiin, totesi Ariel Sharon että Iran on lähes yhtä vaarallinen kuin Irak:kin on. Nähtäväksi jää kuinka Iranille käy?
muusta: ydin-ja kemiallisista aseista sekä niitä koskevien tarkastusten sallimisesta, mutta mitä totuudesta. Kiva aina luulla.
...oikeassa, mutta alkujaan koko konflikti lähti liikkeelle nimenomaan siitä, että Israel väitti Irakin omaavan noita kyseessä olleita liian kauaksi lentäviä ohjuksia. Myöhemmin tilanne muuttui mm. juuri tuoksi minkä sanoit jne.jne. George W. tyhmempi, tuo juutalaisten juoksupoika, muutteli Irakiin hyökkäämissyitään aina kun vanha syy tavallaan vesittyi. Nythän jo tiedämme, että USA:n hyökkäys Irakiin on epäoikeutettu ja laiton!
Niin ja entäs Israelin joukkotuhoaseet?
Israel on kavalasti esittänyt antisemitismina myös sen, että sen natseihin verrattua hirviömäistä ulkopolitiikkaa on arvosteltu kovin sanoin, eikä kaikki aina ole pitäytyneet itse asiassa, vaan ovat syyllistyneet pieneen karrikointiin ja tämän karrikoinin ja pienen epäasiallisuuden ovat juutalaiset ymmärtäneet tahallaan väärin ja ovat ovelasti, valheellisesti ja näyttävästi tuoneet sen esille antisemitismina!
että puhut sen tason paskaa, että madot ovat syöneet pian loputkin rippeet pääkopastasi.
Saahan sitä väittää mitä tahansa, mutta paskanjauhannallasi teet karhunpalveluksen itsellesi. Sitä saa mitä tilaa.
niin katsoisit peiliin. Sinä olet tyypillinen juutalaisen valhepropakandan uhri, joita nuo Suomea kiertelevät maallikkosaarnaajat kalastelevat haaveihinsa. Ei auta vaikka kuka tulisi sanomaan etteivät Israelin teot ole oikeutettuja ja että koko nykyinen lähi-idän tilanne johtunee kokolailla Israelin harjoittamasta raa-asta ja raukkamaisesta Palestiinan miehittämisestä! Sinunkin on hyvä muistaa että joka auttaa pahoja, saa kärsiä itse myöhemmin!
En voi mitään, jos sinulle faktat ovat paskanjauhantaa ja antisemitistinen propaganda ja valhe "totuutesi".
Elä vain valhemaailman tuottamassa läävässäsi, mutta luuletko, että sinua kukaan täysjärkinen edes uskoo? Jotkut vertaisesi kyllä.
tykkäis:
http://www.free-webspace.biz/heavenlyjerusalem/Maailmanyhdentyminen.htm
Yk rakentuu petokselle. Joka haluas tuhota nykyiset uskonnot tavalla tai toisella ja lopuksi kristinuskonkin.
ja Juha Af Grahn kertoo loput vai?
kysyy jo vastattua:
"Juhan af Grann on Luukanen-Kilden kaltainen ufolähettiläs, joka
Nykypostin 2/1994 mukaan on tehnyt 6 osaisen ufoista ja paranormaaleista ilmiöistä syksyllä 1994 MTV 3:ssa nähtävän sarjan. Grann yrittää esittää sarjassaan, että Raamattua on peukaloitu koskien mm. jälleensyntymistä ja Jeesuksen ylösnousemusta. Hän yrittää väittää, että meitä ihmisiä on harhautettu. Hän on kuitenkin itse joutunut harhautuksen uhriksi. Nykyposti kirjoittaa hänen olevan korkean asteen vapaamuurari..."
löytyy tekstistä kun haet.
löytyi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000426&posting=22000000007068746