Metsästäjän psykoanalyysi

Metsästäjät eivät ole villieläinten ystäviä metsästäessään.

Harrastelijametsästäjät ostavat villieläimiä metsästysmaa- tai lupamaksujen kautta toteuttaakseen niillä haluamiaan asioita, aivan kuten prostituutiossa. Kyse on vähemmän rakkaudesta kuin illuusiosta. Villieläimet eivät pidä harrastelijametsästäjistä metsästäessään. Harrastelijametsästäjien seksileluja ovat hajuja peittävät deodorantit, pimeänäkölaitteet, kiikarit, peliajastimet, kameraloukut, naamiointivaatteet, tuoksusuodattimet, laseretäisyysmittarit, valaistut kiikaritähtäimet, erikoisammukset, veitset, aseet ja niin edelleen.

Joka syksy metsästysvirus raivoaa huipussaan. Tärkein motiivi tähän on ahneus metsästysmuistoja kohtaan.

Harrastelijametsästäjät eivät metsästä saavuttaakseen ekologista tasapainoa eivätkä he säätele villieläinkantoja kestävästi ekologisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Koska metsästyspaine yleensä lisää villieläinkantoja, he eivät todellisuudessa edistä villieläinvahinkojen vähentämistä. Harrastelijametsästäjät eivät ole luonnonsuojelijoita, vaan ikivanhoja luonnon riistäjiä – monien kauhuksi. Harrastelijametsästäjät ruokkivat kuolemankulttia ja ovat osa lahkolaisrakenteita.

Tarvittaessa villieläinkantoja voidaan nykyään säädellä kestävästi myös ehkäisyllä, kuten immunoehkäisyllä, ilman että eläinkunnassa käydään sotaa metsästyksestä.

Metsästys piinaa lukemattomia eläimiä turhaan. Metsästäjät eivät sääntele, he vain tuhoavat, eivätkä he tee sitä oikein eivätkä onnistuneesti. Vuodesta toiseen maanviljelijät, metsänhoitajat ja viininviljelijät valittavat satojensa vahingoittumista metsästyksestä huolimatta. Ammutut villieläinkannat tuottavat enemmän jälkeläisiä kuin metsästämättömillä alueilla. Metsästäjät ovat vastuussa vahingoista, erityisesti monista villieläinonnettomuuksista ja villieläinten luonnottomasta käyttäytymisestä. Metsästys on vahinkojen ruumiillistuma. Metsästäjät jättävät jälkeensä lukemattomia tonneja raskasmetalleja ammuksistaan harrastuksensa aikana. He myrkyttävät vakavasti ympäristöämme ja yrittävät tyrkyttää väestölle epäterveellistä, pelkohormoneilla rikastettua riistanlihaa. WHO luokittelee prosessoidun riistanlihan syöpää aiheuttavaksi. 50 g lihaa = 18 % suurempi syöpäriski.

Metsästäjät eivät tapa vain sairaita tai vanhoja eläimiä, vaan enimmäkseen vahvimpia ja terveimpiä villieläimiä. Suuri osa eläimistä vain loukkaantuu eikä kuole metsästyksen aikana.

Kulttuurimaisema tarkoittaa myös eläviin olentoihin kohdistuvan väkivallattomuuden kulttuurin harjoittamista. Elävien olentojen metsästys on sivistymätöntä, aivan kuten sodomia, härkätaistelu tai sota. Kulttuuri on: Älä tapa! Tämän tunnusti myös Hubertus, itseään metsästäjien suojeluspyhimykseksi julistanut henkilö. Metsästys on rumaa. Metsästys on eläinrääkkäystä. Harrastelijametsästys teeskentelee olevansa jotain, mitä se ei ole ollenkaan.

......jatkuu

Väkivalta kouluissa – mitä tekemistä harrastelijametsästäjillä ja metsästyksellä on sen kanssa?

Nuoret, jotka ovat kerran kiduttaneet eläimiä, tekevät väkivaltarikoksia kolme kertaa useammin kuin eläinrakkaat pojat ja tytöt. Tämä on johtopäätös kyselytutkimuksesta, johon osallistui yli 3 600 oppilasta kahdestakymmenestä Sveitsin kantonista. Zürichin yliopiston kriminologit Martin Killias ja Geneven yliopiston Sonia Lucia arvioivat kansainvälisen rikollisuustutkimuksen sveitsiläisiä tietoja.

Kuten tutkijat raportoivat «Psychology of Violence» -lehdessä, he vertasivat eläinrääkkäystä koskevia tietoja nuorten vastauksiin tehdyistä rikoksista. Tulokset olivat selvät: eläinrääkkäys liittyy kaikenlaisiin rikoksiin, erityisesti ilkivaltaan ja vakaviin väkivallantekoihin.

Tutkijat kirjoittavat, että eläinrääkkäys kulkee käsi kädessä raivoa ja väkivaltaa sisältävien rikosten kanssa. Ehkä se on osoitus siitä, kuka myöhemmin tulee väkivaltaiseksi myös ihmisiä kohtaan. Koska vastaajien ei tarvinnut ilmoittaa tekonsa ajankohtaa, tutkimus ei kuitenkaan voi todistaa kiistatta, että eläinrääkkäys oli edeltäjä muille rikoksille.

Aktiivisella eläinrääkkäyksellä tarkoitetaan eläinten kiduttamista, kaltoinkohtelua tai tarpeetonta tappamista.

Passiivisella eläinrääkkäyksellä tarkoitetaan eläinten laiminlyöntiä tai hylkäämistä.

Harrastajametsästäjillä ei ole pedagogista kutsumusta. Villieläinten tappajien epämuodostunut asenne luontoon ei liity mitenkään biologiaan, ekologiaan tai niin edelleen tai villieläinten suojeluun – päinvastoin! Harrastajametsästäjät tappavat intohimosta. Tämän seurauksena puolueettomuutta ei voida taata. Siksi heidät on pidettävä poissa kouluista ja lapsista.

Eläinrääkkäys häiriön oireena

Eläinrääkkäys kuvataan ICD 10:ssä käytöshäiriön (F91) oireeksi. Eläinrääkkäystä voidaan usein havaita väkivaltarikollisilla jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Selkeä rajaaminen on vaikeaa, koska tällainen käyttäytyminen ei ole epätavallista lapsilla ja nuorilla. Samoin eläinväkivallan ja ihmissuhdeväkivallan välillä on yhteys.

Psykoanalyytikot tulkitsevat eläinrääkkäyksen puolustusmekanismiksi "siirtymän" muodossa. Eläin ilmentää ruoskimispojan roolia. Usein entisistä uhreista tulee tekijöitä, jotka kidutuksen teossa toistavat kohteen – eläimen – aiemmin subjektiivisesti kokemansa kärsimyksen ja kokevat siten hetkeksi vapautuvan patoutuneesta sisäisestä aggressiivisesta jännitteestään.

Metsästys ja tappaminen yhdistetään aggressioon ja pyrkimykseen vallitsevuuteen. Se, että metsästys mainitaan "hyvänä", jopa puhtaana tappamismenetelmänä, on mahdollista vain hiljaisuuden taustalla. Se, mikä vaiennetaan, on tappamisen kokemus. Sielun sokeus, joka keskeytyy vasta, kun metsästäjä kuvaa tappamisen verenhimoisena vimpana tai lunastuksena, muuttaen sen jälleen kerran epätodelliseksi tapahtumaksi. Psykologiseksi hätätilaksi, jonka uhriksi hän on tullut. Tämä on silmiinpistävää metsästäjien itsekuvauksissa ja metsästyskuvauksissa: metsästäjä siirtää vastuun teoistaan sisällään toimivalle autonomiselle vietille. Tätä konfliktien täyttämää, jopa dramaattista, sieluntilaa vastaan on tappamisen ääretön helppous. Sitä pehmentää pseudologiikka ja näennäinen rationaalisuus. Tämä varmistaa, että metsästys pysyy psykologisesti huomaamattomana ja osana normaalia elämää.
......jatkuu

Tohtori Hanna Rheinz selittää.


Psykopatia tarkoittaa vakavaa persoonallisuushäiriötä, johon sairastuneilla liittyy laaja-alainen tai täydellinen empatian ja omantunnon puute. Ensi silmäyksellä psykopaatit voivat olla viehättäviä; he osaavat luoda pinnallisia ihmissuhteita. Näin tehdessään he ovat toisinaan erittäin manipuloivia tavoitteidensa saavuttamiseksi. Psykopaateilla ei usein ole pitkän aikavälin tavoitteita; he ovat impulsiivisia ja vastuuttomia.


Kohonneita dopamiini- ja serotoniinitasoja on havaittu psykopaateilla. Tämä saattaa johtaa aggressiivisten impulssien estoton heikkenemiseen. Myös kortisolitasojen laskua on havaittu. Epäillään, että toimintahäiriöt ja säätelyhäiriöt kehittyvät jo varhaislapsuudessa. Noin 80 % metsästäjistä on peräisin metsästäjäperheestä. Uranvaihtajat ovat pikemminkin poikkeus.


Kun psykopatiaa sairastavat henkilöt näkevät muiden elävien olentojen kärsivän, tärkeät aivoalueet eivät aktivoidu eivätkä siten ole yhteydessä muihin alueisiin, jotka ovat tärkeitä asianmukaisen päätöksenteon kannalta.


Neurologisten testien mukaan psykopaatit ovat erittäin herkkiä oman hyvinvointinsa suhteen. Tässä tapauksessa tärkeät aivoalueet ovat keskimääräistä aktiivisempia. Harrastelijametsästäjien joukosta tuskin löytyy kasvissyöjää.

Mutta kun psykopaatit joutuvat kuvittelemaan kipua tai kärsimystä toisissa, terve aivojen toiminta epäonnistuu. Lisäksi se stimuloi muita toimintoja aivoissa (ventral striatum), alueella, jonka tiedetään tuntevan välinpitämätöntä mielihyvää, kun muut kokevat kipua.

Sadismia, narsismia ja väkivallan ylistämistä on helppo viljellä metsästämällä. Siksi harrastusmetsästäjät tulee pitää poissa kouluista, lapsista ja villieläimistä ja tilaa tieteelliselle villieläinten hoidolle.

Se, joka saa metsästysluvan, saa aina kaksi asiaa: luvan tappaa ja luvan tylsyttää mielen.

LÄHTEET:

More on this in the dossier: The Psychology of Hunting

Solothurn government defends cruelty to animals
Amygdala and violence
Understanding the link between cruelty to animals and family violence: The bioecological systems model
Childhood without conscience
Why some people become murderously evil
Violence as a source of pleasure or displeasure is associated with specific functional connectivity with the nucleus accumbens
People who torment animals rarely stop there
Hunting fever
Serial Killers Have Under-Developed Brains, Says New Study
When children torment animals – how parents should react
Why Men Trophy Hunt: Showing Off and the Psychology of Shame
“Killing can be fun”
Hunting and Illegal Violence Against Humans
Understanding hunters better
Interview: Petra Klages with serial killer Frank Gust
Psychological-sociological differences between hobby hunters and non-hunters
The Anatomy of Human Destructiveness
Has he got a screw loose?
The passion of the hunter
Hunting and Illegal Violence Against Humans and Other Animals: Exploring the Relationship
Hunters and molesters
Ohio data confirms hunting/child abuse
Michigan stats confirm hunting, child abuse
Preventing domestic violence with firearms
Sport hunters – Criminal minds?
Hunting and hunters: psychoanalysis
A researcher finds a particular pattern in the brains of serial killers
The brain
Hobby hunters and their brain pattern

Kuvitteletko, että kukaan jaksaa lukea tuollaista Päätalon mitan mukaista vuodatustasi?